Music duel || Forteeee

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Elo 2013, 20:45

jatkoa

Perian


Hienoa! Lähdetään sitten Satyyri kävi hymähtämään, jonka jälkeen valkeampi tapaus lähti kepein askelin kävelemään eteenpäin, olettaen Darionin myös seuraavan perässä.
Sen pidemmittä puheitta matkaan käytiin. Onneksi päivä oli vasta aluillaan, hyvällä tuurilla he olisivat linnalla jo ennen pimeää. Toivo ainakin sopi, Perian ei tuntenut oloaan turhan turvalliseksi aukeilla aroilla pimeän aikaan. Ties mitä taivaalla kaarteli, sentään päiväsaikaan sitä itsekin näki taivaalla väijyvät vaarat. Yleensä. Toivoa sopi.
Matkaa käytiin suhteellisen ripeästi, ainakin Perianin osalta. Satyyri halusi mahdollisimman nopeasti perille, jotta saattoi mahdollisimman nopeasti myös saada soittimen itselleen. Tietenkin Perian oli varma voitostaan ja uskoi saavansa palkintonsa. Sitä hän ei tietenkään ääneen sanonut, ei edes vahingossa. Sen sijaan matkan aikana Perian kävi paremmin tutustumaan kilpakumppaniin, kysellen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Joskus ehkä turhankin yksityisiä kysymyksiä, mitä ei yleensä heti ensitapaamisella tullut kysyttyä, mutta mikäli Darion päätti jättää vastaamatta, ei satyyri siitä pahastunut. Hän oli tottunut siihen, ettei aina välttämättä saanut vastausta mitä oudoimpiin kysymyksiinsä ja osasi olla tivaamatta vastausta. Tosin, mikäli vastaaminen kävi selvästi kiusalliseksi, saattoi satyyri palata aiheeseen myöhemmin.
Tietenkin Perian myös kertoi kaikenlaista itsestään. Kuten esimerkiksi kuinka oli päätynyt hoviin viihdyttäjäksi ja kertasi siinä samalla koko elämänsä lyhyesti, halusi Darion kuulla sitä tai ei. Matkalla ei ollutkaan yhtään kovin pitkää hiljaista hetkeä, Perianin pitäessä huolen siitä. Joskus hän ihmetteli itsekin, kuinka hänellä juttua riitti. Mutta olihan hän sentään mielenkiintoinen persoona omasta mielestään tietenkin kaikkia kiinnosti kuulla hänen tarinansa.

Kun kaksikko viimein saapui kaupungin porteille ja pääsivät sisään, oli hämärä jo alkanut laskeutua. Matka oli ollut pitkä ja uuvuttava, joskin Perian jaksoi yhä esittää aina niin tekopirteää itseään. Kaupungillakin oli jo hiljaisempaa, väkeä ei enää kuljeskellut kaduilla niin paljon, mitä olisi päiväsaikaan nähnyt. Perian kävi johdattamaan tummahipiää kohden ylempiä kaupungin tasoja, oikaisten tutuksi tulleista rappusista aina sieltä täältä sivukujille ja toisillekin. Olihan se hienoa kulkea päätietä pitkin aina ylös, mutta se tuppasi olemaan turhan pitkä matka, ainakin Perianin mielestä. Kun he saapuivat ylimmille tasoille, muuttui Perianin käytös uteliaan tarmokkaasta siron säädylliseksi, satyyrin selvästi käydessä vetämään ylleen toisenlaisen roolin. Tietenkin hän halusi olla edustava, olihan hän sentään kuningattaren lemmikki. Satyyri kävi jopa tervehtimään aatelistoa, jonka jo tunsi tavalla tai toisella, saaden aina osakseen hyväksyvän nyökkäyksen. Joskin, satyyrin seuralainen sai osakseen vieroksuvia katseita, mutta niin tuppasi aina tapahtumaan uusille kasvoille aatelisten piireissä.

Lopulta kaksikko saapui linnan porteille, josta tutuksi käynyt satyyri sai kulkea seuralaisensa kera, jahka Perian ensin oli ottanut vastuun Darionista vieraanaan. Mikäli Darion tekisi jotain typerää, kärsisi myös Perian siitä. Mutta sen riskin ahne satyyri halusi ottaa. Se täytyikin ottaa.
En usko että kuningatar tänään näin yllättävää asiaa pystyy hoitamaan Joten meidän täytynee odottaa huomiseen Perian ei edes kysynyt, kävisikö se Darionille, sillä jos kuningattarelle ei jokin käynyt, ei Darionin mielipiteellä ollut väliä. Se oli päivänselvä.
Mutta mikäli haluat, voin majoittaa sinut omaan huoneeseeni. Saisit kunnian olla ensimmäinen yövieraani! Tai no, ensimmäinen ja ensimmäinen. Ensimmäinen, jonka tarkoitus ei ollut lämmittää petiä. Kai.


//nnngh! Anteeksi kamala kesto >: mutta tässä se viimein on! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Forte » 25 Syys 2013, 18:03

// Olen varsinainen ropemaailman Einstein, joten täältä tulee selikopteri: En oikeasti löytänyt tätä peliä. Anteeksi todella kesto. Saa olla oikeutetusti loukkaantunut //

Darion

Pitkät matkat eivät haitanneet Darionia, hän oli viettänyt suurimman osan elämästään kävelemällä veljensä perässä pitkin maita ja mantuja, mutta vieraassa seurassa tilanne oli eri. Darion ehti ajatella ihan liikaa matkan aikana, eivätkä kaikki ajatukset olleet lainkaan positiivisia. Mitä enemmän matka kesti, sen epäilyttävimmiksi kävivät nuoret puolidemonin ajatukset, kun hyvät loppuivat kesken. Oli ihan hyvä, että Perian höpötti suurimman osan matkasta (suurinta osaa Darion ei edes kuunnellut), koska jonkun toisen äänen kuuleminen piti mukavasti ajatukset kurissa, kun ainoa ajatus oli "Ole nyt vain hiljaa". Mitä jos tämä olikin aivan kammottavan huono idea? Hyvin mahdollista, mutta toisaalta, se voisi myös olla tilaisuus. Vaikkei Darion ollut erityisen kunnianhimoinen, taiteen suhteen hän halusi näyttää olevansa jotain. Tämä olisi hieno tilaisuus osoittaa taitonsa jollekkin tärkeälle. Harppu ei siihen tarkoitukseen kyllä ollut paras mahdollinen väline, koska se ei ollut Darionin instrumentti. Hän piti visusti harpun kaukana Perianista, ettei tuo pukkikoipinen kaveri saanut mahdollisuuttakaan viedä soitinta.

Darionin epävarmuus kasvoi hieman, mitä lähemmäs he pääsivät määränpäätä. Se oli jokin juttu näissä isoissa rakennuksissa, mikä sai Darionin aina levottomaksi. Se muistutti häntä kaikista erikoisista juoruista, mitä hän oli kuullut tapahtuvan kivisten seinien sisällä, eikä yksikään niistä juoruista ollut hyvä. Eiväthän juorut tosin ikinä olleet. Mutta nähtävästi mahtipontinen rakennus vaikutti myös Perianiin, hänestä tuli jotenkin salonkikelpoisen oloinen hetkessä. Darion vain seurasi häntä hiljaisena, sivuuttaen vieroksuvat ja epäilevät katseet. Darion oli saanut sellaisia osakseen niin kauan, että tuskin edes tunnisti koko asiaa.

Heidän päästyään linnan porteille, Darion huomasi käsiensä tärisevän. Hän oli todella levoton. Mutta muuten hän onneksi sai pidettyä itsensä edes rauhallisen näköisenä.
"Huomiseen?"
Darionin ääni oli hieman epäuskoinen. He tulivat koko matkan vain joutuakseen odottamaan? No, maailma pyöri aateliston kellon mukaan, eikä sille mitään voinut. Puolidemoni katsoi uutta tuttavuuttaan vähän epäilevästi. Hänkö jäisi tänne yöksi? Ei varmana. Toisaalta, jos hän nyt lähtisi, olisi erittäin iso todennäköisyys, ettei häntä päästettäisi enää takaisin, ja silloin tämä koko soittokisa olisi ohi. Eihän Darion siinä mitään hävinnyt, mutta ammattiylpeys se hänelläkin oli.
"No, kai minä voin jäädä.. Ei kai siitä haittaakaan ole."
Varmasti oli, mutta parempi silti näin.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Marras 2013, 20:30

Sarvipäinen kävi nyökkäämään napakasti, mutta hillitysti, Darionin toistellessa hänen sanojaan. Huomiseen heidän oli parempi odottaa, Perian kun ei halunnut käydä häiritsemään kuningatartaan tai kuningasta enää näin myöhään. Kuningas varsinkin oli kiireinen mies, eikä Perian voinut myöntää heidän väliensä olevan turhan tuttavalliset. Heillä oli jonkinlainen... jännite välillä. Satyyri epäili, että kuningas tiesi, mitä sarvipäinen oli kuningattaren kanssa puuhastellut, mutta ei ollut vielä ottanut sitä puheeksi. Joka tapauksessa, hänellä tai Darionilla ei ollut asemaa, eikä oikeutta käydä edes ehdottamaan yllättävää menoa siniverisille tähän hätään enää illasta. Huomenna olisi hyvä, he saisivat myös toipua matkasta. Ainakin Perian halusi pitkän, lämpimän kylvyn jossa rentoutua ja puhdistaa sorkkansa liasta!
"En usko, että Hänen Majesteettinsa tai hänen puolisonsa arvostaisivat kovin... Yllättävää vierailua" Perian kävi tokaisemaan, samalla kun jatkoi matkaansa peremmälle linnaan, johdattaen Darionia mukanaan "Parempi se on huomenna... Mukavampaa meillekin, eikö? Saat rauhassa levätä ja miettiä. Rentoutua, kenties vähän hemmotella itseäsi, hmm?" Perian jatkoi, vilkaisten hymyillen Darionin puoleen.

"Vaaditko oman huoneen vaaai tuletko minun kanssani samaan? Älä huoli, lupaan pitää käteni omalla puolella" Mitä vihjailevin virne käväisi satyyrin kasvoilla, ennen kuin kasvot kääntyivät taas menosuuntaan, Perianin johdattaessa Darionia rappukäytävään, kohden ylempiä kerroksia.
"Minun täytyy vielä käydä ilmoittamassa suunnitelmistamme Kuningattarelleni... Mutta sinä varmaan kykenet olemaan yksin sen ajan, vai?" Olihan se suotavaa ilmoittaa myös "tuomareille" kaksikon suunnitelmista ajoissa, joskin, tuskin kuningattarella ainakaan oli mitään sitä vastaan. Varmasti hän nauttisi vaihtelusta arjessaan, varsinkin, kun haltia oli silloin tällöin valittanut tylsyydestä.

// np matey. Sattuuhan näitä. Minä taas pahoittelen viivästyksestä, mutta kun koulu asd >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 08 Marras 2013, 22:59

Kieltämättä ajatus lepäämisestä ennen kyseistä "kamppailua" vaikutti ihan hyvältä idealta. Darion ehtisi koota ajatuksiaan ja päättää jonkin hyvän kappaleen esitettäväksi. Mitä oikeastaan tapahtuisi, jos hän voittaisi? Hän saisi pitää toki harppunsa, mutta se tuntui vähän turhalta; voittaa takaisin se, mitä omisti jo. No jaa, oliko sillä nyt suurta merkitystä loppujen lopuksi. Perian jatkoi puhumistaan, mutta Darion vastasi vain lähinnä nyökkäyksillä, hän oli aivan liian keskittynyt ympäröivään rakennukseen. Oli aivan käsittämätöntä olla täällä, haltioiden linnassa. Se tuntui edelleen todella epätodelliselta, ja Darion vähän odotti, koska heräisi siihen, että oli nukahtanut kesken piirtämisen. Mutta pakko kai se oli uskoa, linna oli todellinen, ja Darionille tuli todella iso himo vain lähteä juoksemaan ympäri käytäviä.
"Häh..? Siis, en. En vaadi."
Darion havahtui lopulta Peryanin kysymykseen, meinatessaan kompastua. Sen siitä sai, kun katseli vain ylös, eikä ollenkaan muistanut omistavansa myös jalat.
Puolidemoni seurasi kuuliaisesti sarvipäätä, ei hän oikein yksinkään voinut lähteä mihinkään hortoilemaan.
"Enköhän minä sen aikaa selviä. Odotanko sen aikaa huoneessasi?"
Darion ei olisi mielellään jäänyt yksin vieraaseen paikkaan, mutta turha kai oli lähteä valittamaan asiasta, jolle ei voinut tehdä yhtään mitään.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Marras 2013, 16:58

Satyyri näytti turhankin huvittuneelta, katsellessaan Darionia hetken, tummahipiän meinatessa kompastuakin havahtumisensa ohesta. Höpsö poika, jos Perianilta kysyttiin. Toivottavasti Darion ei olisi noin kömpelö, kun tulisi aika astua siniveristen eteen. Nolaisi vielä itsensä ja syystä tai toisesta Perian ei halunnut moista kohtaloa Darionille, vaikka yleensä toivoikin kovin röyhkeästi epäonnea mahdollisille kilpailijoille. Tosin, eipä se jalkoihin kompastelu varsinaisesti tulisi vaikuttamaan siihen, miten hyvin Darion kävi soittamaan. Ellei tuo sitten kaatuessaan käsiään murtanut. Sehän olisi ollut suuri sääli.
"Ah, kyllä. Vien sinut huoneelle odottamaan, ehätät käydä kodiksi sillä välin, kun olen poissa" Sarvipäinen vastasi käyden johdattamaan Darionin huoneelleen.
Nätisti sorkkajalkainen kävi avaamaan huoneen oven ja päästi Darionin astumaan sisään ensimmäisenä. Huone ei ollut turhan korea, mutta selvästi parempi ja tasokkaampi, mitä palvelijoiden tilat yleensä. Eihän Perian varsinaisesti palvelija ollutkaan täällä, enemmänkin... Viihdyttäjä. Lemmikki. Ja kerta kuningatar häneen niin oli tykästynyt, oli satyyri saanut hieman etuja. Eikä hän todellakaan pistänyt pahakseen tilavasta huoneesta, josta löytyi leveä, pehmeä sänky, takka kera nojatuolien, kirjoituspöytä sekä erillinen vaatehuone. Vaatehuonetta satyyri olikin käynyt täyttämään harvinaisen ahkerasti. Huone oli muutenkin kovin avara, mutta kotoinen ja siisti. Perian itse piti huolen siitä, että huoneessa ei ollut pölyä missään. Takkakin oli kovin siisti... varmaan siksi, ettei sitä näytetty käyttävän. Satyyri pelkäsi yhä tulta, eikä täten todellakaan ollut itse takkaa sytyttänyt, ei edes, vaikka kylmiä öitä oli tullut. Ennemmin sarvipäinen kääriytyi kymmenien huopien alle, kuin sytytti takan. Hyvä jos kynttilöitäkään pahemmin huoneeseen sytytteli!

"Ole kuin kotonasi, palajan pikapuoliin" Satyyri kävi huikkaamaan Darionille, ennen kuin kävi poistumaan huoneesta, sulkien oven perässään, lähtien toimittamaan viestiä asianomaisille...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 26 Marras 2013, 19:20

Joskus Darion oli kuullut sanottavan, luultavasti äidiltään, että huone kertoi paljon omistajastaan. Mahtoikohan pitää suuremmin paikkansa, Darionia itseään voisi luulla huoneensa perusteella epäjärjestelmälliseksi pösilöksi, jolla eivät ajatukset pysyneet kasassa. Tai sitten se oli totta. Joka tapauksessa, tähän asti puolidemoni ei ollut edes erityisemmin miettinyt, millaisessa kolosessa pukkijalkainen kaveri mahtoi asua, mutta nähdessään huoneen, se todella sopi Perianille. Siisti, tilava ja avara. Tavaroita ei ollut liikaa, mutta oli tarpeeksi, jottei huone olisi vaikuttanut liian köyhältä, niin sanotusti. Darionin taiteellinen silmä yleensä huomasi erinäisiä yksityiskohtia, kuten millaisia elementtejä sisustuksessa oli käytetty. Ja varsinkin värit. Niihin hän kiinnitti tahtomattaankin aina huomiota. Värit kertoivat myös paljon, oli niitä sitten vähän tai paljon. Yleensä paljon, jo pelkästään vaikkapa harmaasta oli kymmeniä eri vivahteita.
Darion katsahti Perianiin, hänen lähtiessä omille teilleen.
"Toki. Kiitos."
Darion vastasi lyhyesti ja katseli vähän huonetta. Minneköhän sitä kehtaisi mennä istuskelemaan tai nojailemaan, ettei olisi epäkohtelias? Toisten tavaroihin ei saanut koskea ilman lupaa, olivatpa ne kuinka jännittäviä tahansa, mutta varmaan sitä sai vähän katsella lähempää. Darion käyskenteli huoneessa, varoen koskemasta mihinkään, ja lopulta päätyi takan luokse, olettaen sen olevan edes vähän lämmin. Mutta siisteydestä ja viileydestä päätellen sitä ei oltu koskaan sytytetty. Kun huone oli katsottu jotenkuten läpi, puolidemoni testaili jälleen mukanaan pitämänsä harpun kieliä, että ne varmasti olisivat vireessä.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2013, 13:14

Satyyri oli tovin jos toisenkin poissa, pitäen kuitenkin kiirettä. Ei hän halunnut antaa "vieraansa" odottaa turhan pitkään yksin. Tietenkin ajatuksessa kävi myös tarkistaa, ettei tummahipiä piruuttaan mitään olisi varastanut, jahka Perian takaisin huoneeseensa pääsisi. Tosin, kovin törkeäähän se olisi jos hän heti tarkistaisi aarrekätkönsä näpistelyn varalta. Ehkä Perian jättäisi omaisuutensa tarkistamisen myöhemmälle. Kaiketi hän saattoi luottaa sen verran Darioniin. Toisaalta, kuinka tyhmä pitäisi olla, että edes harkitsisi varastavansa kuninkaan linnasta, varsinkin kun oli menossa esiintymään monarkkiparin eteen? Ei, Darion ei todellakaan vaikuttanut niin tyhmältä.

Kun asiansa oli hoitanut, sorkkajalka kipitti takaisin huoneelleen, johon oli jättänyt Darionin odottamaan. Tottumussyistä kävi satyyri ensin kopauttamaan pari kertaa rystysillään oveen, ennen kuin sen avasi, antaen näin merkin että sisään oli tulossa.
"Kaikki on nyt hoidettu, anteeksi että jouduit odottamaan" Perian aloitti astellessaan peremmälle huoneeseen "Toivottavasti aikasi ei käynyt turhan pitkäksi".
"Ah mutta olenpa törkeä. Voisinko tarjota sinulle jotain? Juotavaa? Syötävää? Varmasti matkan aikana jonkinlainen nälkä tuli! Sano vain mitä mielit, eiköhän kyökistä löydy" Satyyri jatkoi samalla, kun kävi riisumaan päällimmäisen vaatekerroksensa harteiltaan, joka lähinnä piti sisällään ulkoiluun tarkoitetun, puolipitkän takin. Tietenkin Perian halusi olla kunnon "isäntä" ja tarjota vieralleen vain parasta. Onneksi hänellä olikin palvelijoiden keskuudessa sen verran asemaa, että hän saattoikin jopa vaatia vähän ylellisempää tarjoilua ja kohtelua. Oli se hyvä olla kuningattaren "lemmikki".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 05 Tammi 2014, 22:17

Miten kummallista oli kuulla koputus oveen, kun itse oli vieraana huoneessa. Omituinen tapa. Darion lopetti harpun kielien näppäilyn ja katsoi takaisin tullutta Periania. Pukkikoipinen taisi olla edellen hyvin innoissaan tulevasta musikaalisesta kilpailusta, miksi hän muuten olisi ollut noin riemukkaalla päällä.
"Ei se mitään."
Darion totesi, Perianin pyydellä anteeksi odottamista. Mikäli Darionilla vain oli jokin soitin tai piirrustustarvikkeet, hän kyllä piti itsensä kiireisenä useamman tunnin, jopa päivän.

Kieltämättä teki mieli hyväksyä Perianin tarjous ja pyytää jotain syötävää. Ei niinkään siksi, että Darion välttämättä tarvitsi, mutta ihan vain uteliaisuudesta. Oletettavasti nämä hienommin asuvat ja elävät myös söivät hienommin ja paremmin, joten olisihan se ollut hauskaa nähdä, mitä Perian olisi tarjonnut. Mutta Darion oli todella huono vaatimaan tai pyytämään mitään erikseen, eikä tämä tilanne ollut poikkeus. Hän halusi olla mahdollisimman vähän vaivaksi.
"No jos vaikka ihan kuppi teetä."
Puolidemoni lopulta suostui, vaikkei pahastuisikaan, jos ei saisi pyytämäänsä. Kaikista mieluiten Darion olisi mennyt tutkimaan paikkoja, mutta se tuskin kävi päinsä.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Maalis 2014, 20:12

Päätään kallistaen Perian odotti, mitä Darion kävisi pyytämään. Eipä satyyri keksinyt mitään, mitä hän ei olisi voinut vieraalleen tarjota, mutta yllättäen Darion pyysi - tai vain tyytyi - teetä. Mikäs siinä, nyt olikin oikeastaan hyvä aika lämpimälle kupilliselle teetä. Varsinkin kun koko päivä oli kävelty, kuppi kuumaa lämmittäisi mukavasti reissun päälle ja pian sitä saattaisikin jo nukkumaan mennä. Tai no, Perian voisi mennä nukkumaan, hän vaati kauneusunensa, mutta satyyri veikkasi, ettei tummahipiä niin helpolla unta saanut uudessa paikassa. Tosin mistä sitä tiesi, mutta harvemmin sitä pääsi "yökylään" hoviin, varmasti Darion olisi keksinyt paljon parempaakin ajanvietettä, kuin vain nukkuminen.
"Selvä se! Odotas hetki, käyn pyytämässä kyökkiä pistämään meille kupilliset" Jälleen kerran Satyyri jätti vieraansa hetkeksi yksin huoneeseen, kipittäessään kertomaan palvelijoille toiveensa, jotka sitten sitä toteuttamaan kävivät. Kauaa ei Perian poissa ollut, kun palasi jälleen takaisin huoneelle, koputtaen taasen oveen ennen kuin sisään astui.

"Ei mene kauaa, palvelija tuo meille pian teen ja hieman naposteltavaa" Heleä-ääninen sarvipää kävi ilmoittamaan, astellessaan peremmälle huoneeseen, istahtaen lopulta nojatuoliin "En tiedä sinusta mutta minulle kelpaisi kuuma kylpy ja hieronta. Matkaaminen vie aina veronsa"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 17 Maalis 2014, 00:43

Ainakin Perian oli hyvin palveluhaluinen, kaiketi se oli ihan yleinen vaatimus palatsissa ollessa, mutta jostain syystä se teki Darionin olon epämukavaksi. Hän ei ollut erityisemmin tottunut minkäänlaiseen palveluun, kun itse oli tehnyt aina kaiken. Mutta ehkä nyt kerran elämässään sitä voisi hyväksyä sen, että joku toinen tarjoili teetä. Kerrankos sitä. Satyyri katosi taas, muttei tällä kertaa niin pitkäksi aikaa. Kenties alempiarvoisia palvelijoita pyöri ympäri käytäviä muutenkin tai oli passissa jossain nurkassa, kerta pyynnön vieminen eteenpäin kesti niin vähän aikaa. Mikäli Darion olisi ollut yhtään kierompi olento, hän olisi voinut varastaa pienen matkamuiston huoneesta. Ei sitä kuitenkaan joka päivä näin hienoon paikkaan päässyt.

Perian ilmoitti rentoutumisen tarpeensa melkeinpä heti ovesta sisälle päästyään.
"Mikä estää sinua saamasta sellaista?"
Darion ei ollut ihan yksinkertainen, oli helppoa huomata, että Perian oli täällä korkeassa asemassa, mutta jostain syystä puolidemoni ei halunnut lähteä arvuuttelemaan, mikä oli nostanut Perianin (jonka Darion vieläkin uskoi olevan demoni) niin korkealle. Haltioiden valtakunta ehkä oli suopeampi erilaisia olentoja kohtaan, mutta silti oli vaikea uskoa, että demoniverinen pääsisi ihan helposti palatsiin, ja vielä johonkin hyvään asemaan.
"Jos et pahastu että kysyn, miten olet päässyt näin hienoon asemaan ja paikkaan?"
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Maalis 2014, 23:43

Hakiessaan mukavampaa asentoa nojatuolissa, kävi kauniskasvoinen satyyri vilkaisemaan Darionin puoleen tummahipiän kysymyksen myötä.
"Ah, en viitsi kuluttaa asemaani liikaa. Pyydän suurempia palveluksia vain silloin, kun olen Kuningattareni seurassa. Silloin kukaan ei voi varmasti valittaa pyynnöistäni, jos Kuningatarkin sen hyväksyy. Täytyy olla nöyrä, mutta samalla vähän juoni..." Satyyri kävi virnistämään pienesti kertoessaan omista pikku tempuistaan. Tietenkään hän ei halunnut menettää paikkaansa kuningattaren suosikkipalvelijana, joten Perian ei mielellään hankkinut kontolleen turhaa vihaa, katkeruutta ja kateutta muiden palvelijoiden osalta. Vaikka kovasti olisikin tehnyt mieli, satyyri joutui hillitsemään itsensä, kunnes oli varma, ettei paikkaansa tulisi koskaan menettämään.

Darionin seuraava kysymys sai satyyrin sirot kulmat kohoamaan pienesti, tummahipiän tiedustellessa kuinka sorkkajalkainen oli asemaan päässyt.
"Tarvitsin vain vähän onnea ja charmiani" Satyyri kävi naurahtamaan heleästi "Kuningatar jostain syystä oli etsinyt minua, autettuani erään henkilön pois kaupungista... Jostain syystä Kuningattaremme oli kovin kiinnostunut, kuinka tyttö oli pärjännyt, joten kerroin hänelle. Sen jälkeen keskustelu eteni asiasta toiseen ja pian ei Kuningattaremme voinut enää vastustaa minua. Täytyy vain osata käyttää taitojaan tilaisuuden tullen ja onni saattaakin potkaist..."
Perian ei päässyt viimeistä sanaansa loppuun, kun ovelta kuului koputus. Satyyri pyysi koputtajaa astumaan sisään ja sisäänhän sieltä astuikin palvelija tarjottimen kanssa, käyden tarjoilemaan teetä huoneessa olevalle kaksikolle. Palvelijatar kyseli asiaankuuluvasti ensin vieraalta miten tuo haluaisi teensä tarjoiltavan, ennen kuin kaatoi satyyrille ja demonille teet ja tarjoili ne niiaten. Perianin kiitoksen jälkeen satyyri antoi palvelijalle luvan poistua, jonka johdosta tuo nuori palvelijatar poistui pikaisen visiittinsä päätteeksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 12 Huhti 2014, 01:12

Se, että pääsi näin korkealle, oli jo saavutus itsessään, mutta se, että pääsi Kuningattaren suosioon oli jotain todella järjetöntä. Millaisia kykyjä tai osaamista täytyikään olla, että joku niin korkea-arvoinen edes huomasi? Luultavasti siihen vaadittiin monenlaisia suhteita ja oikeista naruista vetämistä, ja jotain osaamista, joka Perianilta sujui. Onnea ja charmia, näemmä. Darion ei omannut mielestään kumpaakaan, joten hän mieluusti jättäytyisi sen suuremman suosion ulkopuolelle. Ellei kyseessä ollut hänen taiteensa tai musiikkinsa suosiminen.

Perianin selitys kylläkin herätti enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia. Se kuulosti milteinpä jonkin omituisen, romantisoidun tarinan juonelta, kuin oikealta tapahtumalta. Ja jokseenkin myös epäilyttävältä. Se, mitä tarkoitti "keskustelun eteneminen asiasta toiseen" sai Darionin muistelemaan, että eikös Kuningattarella ollut myös Kuningas. Niin no, luultavasti seinien sisällä tapahtui vähän mitä tahansa, kenen kanssa tahansa. Voisi sitä hullumpaakin kuulla. Mutta ennen kuin Darion ehti kyseenalaistaa Perianin kertomusta sen kummemmin, huoneeseen tuli kolmas osapuoli. Puolidemoni oli miltei unohtanut pyytäneensä teetä aikaisemmin.
"Täytyy varmaankin olla hyvät puheenlahjat ja kultainen kieli, jos pelkästään keskustelulla pääsee itse Kuningattaren suosioon."
Darion totesi ja joi hieman teetä, ennen kuin jatkoi.
"Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen, että saan kommunikoida soittimen tai siveltimen kautta. Eipähän ole vaaraa sanoa mitään typerää."
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Touko 2014, 10:01

Virne käväisi satyyrin kasvoilla tummahipiän sanojen myötä. Olihan hänellä kultainen kieli ja mahtavat puheenlahjat, mutta kykeni hän paljon muuhunkin. Mutta ehkä oli parasta jättää se sanomatta, se mitä tapahtui hovissa, pysyi myös hovissa. Perian ei halunnut mystisesti "Kadota" siitä hyvästä, että oli kertonut vähän liikaa jollekulle, joka oli muurien ulkopuolelta. Tosin, vaarana oli myös jos Darion tiesi liikaa, saattoi hän "kadota" mystisesti.... Ja sitä Perian ei halunnut toisen taakaksi vierittää.
"Onhan minulla lahjoja, mutta suurin etuni on, että olen uniikki ja nätti yksilö. Tosin, en tiedä mikä tämän hovin logiikka on kun vähän väliä käytävillä näkyy demoneja ja ties mitä taruolentoyksilöitä, jotka eivät tunnu toimittavan mitään virkaa, mutta ovat silti kuninkaan siiven alla" Perian myhäili nostaessaan teekupin vierailemaan huulillaan.

"Mhmhmm, sehän siinä on, mutta soittaen tai siveltimelläkin saattaa tehdä virheen, joka tietyssä seurassa voi olla jopa kohtalokas. Maalaa aatelisrouvalle hieman liian iso leuka ja saatat olla ruoskittavana.... Meidän 'arvottomien' kannattaa olla varovainen kaiken suhteen, mitä teemme" Teekuppi laskeutui takaisin lautaselle, satyyrin pitäessä silmänsä nauliintuneena Darioniin.
"Mutta sinun menetelmäsi on kieltämättä turvallisempi, mitä minun. Oletko kauankin taiteenlajeja harrastanut?"

//Ahahanteeksi kesto taas vaihteeksi >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 15 Kesä 2014, 21:40

Tämä alkoi vaikuttaa hyvin mukavalta, itse asiassa. Harvoin sitä pääsi juomaan teetä ja juttelemaan niitä näitä, ja vielä harvemmin jonkun korkea-arvoisen olohuoneeseen. Darion ei ollut enää niin varautunut Perianin seurassa, mikä luultavasti johtui heidän molempien erilaisuudesta verrattuna haltioihin tai ihmisiin. Siihen kai oli sanonta, erilaiset pitivät yhtä, tai jotain. Toimi tosin harvinaisen huonosti Darionin elämässä. Puolidemoni päätti kuitenkin olla sanomatta mitään Perianin uniikkisuuteen tai nättiyteen, sillä kauneus tosiaan oli katsojan silmässä. Sen verran usein Darion oli saanut kummallisia tilaustöitä maalattavaksi, ettei hän ottanut enää kantaa siihen, mikä kenenkin mielestä oli kaunista ja ihastuttavaa. Darion kieltäytyi vain hyvin harvoin maalaamasta, mutta joskus jos jonkun asiakkaan kauneusihanne meni aivan väärään suuntaan puolidemonin omasta moraalista, hän ei suostunut edes hahmottelemaan kyseistä kuvaa. Niin oli käynyt pari kertaa, ja jälkeen päin Darion oli pohtinut, olivatko asiakkaat saaneet sairaat taulunsa joltakulta toiselta.
"Ehkäpä erikoisessa ulkonäössä on jotain eksoottista ja viehättävää, ettei edes tarvitse tehdä mitään. Riittää, että näyttää hienolta."
Jostain syystä Darion piti omia sanojaan vähän turhan negatiivisena. Kyllähän jotkut hankkivat esimerkiksi eksoottisia lemmikkejä, pieniä lohikäärmeitä tai petoeläimiä, pönkittääkseen egoaan ja näyttääkseen 'katsokaa miten hieno olento minulla on'- ajatuksella. Ehkäpä palatsin korkea-arvoiset ajattelivat demoneista ja muista, Perianin sanojen mukaan, täällä tyhjää toimittavista samoin.

"Siksi minulla ei olekkaan kuninkaita ja kuningattaria asiakkaina. Mutta on toki noin käynyt, ainakin tavallaan. Naisia on melkeinpä vaarallista maalata, jos heistä tekee yhtään pyöreämpiä, mitä kauneusihanne on, saa helposti huudot."
Darion oli todennut, että oli aina parempi kaventaa pari senttiä vyötäröltä, kun hameväestä oli kyse. Miehet harvemmin halusivat muotokuvia itsestään, joten yleensä he olivat tyytyväisiä, jos kankaalla oli jonkinlainen kuva. Darion laski hetkeksi teekupin käsistää.
"Koko elämäni, uskoisin. En ole kai tehnyt mitään muuta ikinä, kuin piirtänyt tai maalannut. Tai no, olen minä yrittänyt jossain vaiheessa seurata suvun jalanjälkiä, mutta siitä ei oikein tullut mitään."
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Heinä 2014, 16:41

"Niinpä. Riittää, että näyttää tältä, niin ei välttämättä tarvitse osata mitään erikoista erottuakseen massasta" Perian kävi hykertelemään Darionin sanojen myötä "Vaikkakin, en ole niin tyhmä, että jättäisin kaiken ulkonäköni varaan... Minulla ei ole varaa siihen. Tässä asemassa on vain hyväksi, jos osaa muutakin, kuin näyttää nätiltä ja eksoottiselta" Satyyria ei haitannut yhtään, jos häntä käytettiin vain koriste-esineenä, "lemmikkinä", jota näyteltiin toisille korkea-arvoisille vain, jotta saattoi leijua omaisuudellaan. Niin kauan, kuin hänestä pidettiin kuitenkin hyvää huolta ja annettiin kauniita koruja, Perian oli täysin sujut tämän järjestelyn kanssa!

"Naiset - korkea-arvoiset ja vanhemmanpuoleiset varsinkin - osaavat olla herkkiä ulkonäöstään... Rypyt kun tuntuvat heille olevan maailmanloppu, ainakin tietyissä piireissä. Ihailen rahvaita maatalonemäntiä, jotka eivät moisista välitä. Heidän elämänsä täytyy olla vapaampaa, hienoa, että joku voi olla niinkin sujut ulkonäkönsä kanssa tässä kauneutta palvovassa yhteiskunnassa" Jos totta puhuttiin, ei Perianilla ollut pahemmin kokemusta moisista "maatalonemännistä". Olihan hän mokomia silloin tällöin nähnyt kadulla, mutta normaalisti Perian liikkui aivan eri paikoissa, mistä näitä luonnollisia ja omalla tavallaan viehättäviä rouvia löytyi. Ja loppujen lopuksi, kuka Perian oli puhumaan ulkonäöstään välittämättömistä henkilöistä, itse kun palvoi kauneutta ja halusi näyttää mahdollisimman hyvältä ja pysytellä hyvänäköisten henkilöiden lähettyvillä. Tekopyhä peluri.
Darion kuitenkin kertoi maalanneensa ja piirtäneensä koko elämänsä. Se oli jo saavutus, tosin olihan maalaaja arvostettu ammatti. Mutta valitettavan usein vain parhaimmat siinä pärjäsivät ja niittivät mainetta ja mammonaa. Ainakaan vielä ei Perian ollut kuullut keneltäkään Darionin töistä, joten tuskin tummahipiä kovin kuuluisa oli... Joko tuo oli vaatimaton tai sitten taidoton. Mutta mitä Perian nyt oli ehättänyt toiseen tutustua, uskalsi sorkkajalka veikata, että Darion oli vain vaatimaton, eikä sattunut maalailemaan korkea-arvoisten muotokuvia. Ainakaan turhan usein.
"Mmm'm. Ehkä haluaisit kokeilla maalata kuningattarestani muotokuvan joskus? Se voisi olla hieno lahja minulta hänelle. Uskon, että hän pitäisi työstäsi, vaikka en itsekään ole nähnyt sinun tuotoksia... mutta jokin kertoo minulle, että sinulla on taitoa"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron