Black, Lily
Ophelian kietoessa kätensä Lilyn kaulan ympäri, prinsessa vilkaisi neuvonantajaansa kysyvästi. Papitar selitti, kuinka velho oli kehottanut heitä odottamaan hänen paluutaan. Lily tiesi että Black piti aina lupauksensa, varsinkin vakavien asioiden suhteen.. joten jos hän kerran oli tuollaista luvannut, niin kai hän takaisin tulisi? Lily ei kyllä suostunut uskomaan, että velho osaisi kuolleista nousta. Lopulta Ophelia päästi irti Lilystä ja lähti letittämään pientä lettiä tämän hiuksiin.
"ei.. ei ainakaan vielä" Lily vastasi Ophelian kysymykseen. Tosiasiassa hän oli kuolla korsetin kireyteen, mutta oli nyt sen verran masokistisella tuulella, ettei halunnut löysätä sitä.
Oi kyllä Black oli käynyt salissa. Osasi hän ilmestyä paikasta toiseen, eikä kukaan suuressa väkijoukossa kiinnittänyt huomiota yhteen nurkassa angstaavaan mieheen. Niitä riitti kyllä juhlissa aina.
Heidän kävellessä käytävää eteenpäin, Aaron kysyi erittäin hyvän kysymyksen. Mistä velho muka tiesi, missä huoneessa tytöt olivat? Haltia pojan seuraava huomautus sai kuitenkin velhon mottasemaan tuota takaraivoon.
Mitään Velho ei kuitenkaan vastannut Aaronille. Pähkäilköön asiaa päässään. Velho hidasti vauhtiaan ja alkoi kuuntelemaan tarkemmin mitä missäkin huoneessa tapahtui.
"Opheliaa ei ole vaikea aistia" Black totesi lopulta kuiskaten "kaikki se hyvä energia mitä siitä uskonnollisesta otuksesta hehkuu... melkein tekee mieli oksentaa".
Vaikkei sitä ehkä kukaan muu aistinutkaan, niin Black tunsi olonsa aika ajoin erittäinkin epämukavaksi pienen papittaren seurassa.
Matka jatkui ovelta toiselle. välillä velho pysähtyi hetkeksi ovien eteen kuuntelemaan, mutta jatkoi sitten matkaa. Käsi oli yhä visusti Aaronin niskassa, mikäli tuo mielisi yrittää jotain epämääräistä.
Lopulta velho pysähtyi yhden oven eteen, tempaisi sen auki ja heitti Aaronin sisään, astuen sitten itse perässä ja lopuksi sulkien oven.
Lilyn katse kääntyi ovelle sen lennähtäessä auki vauhdikkaasti ja sisään lensi Aaron ja tämän perässä huppupäinen, vihreisiin pukeutunut mies. Lily nousi sillä sekunnilla seisomaan ja katsoi kysyvästi kumpaakin huoneeseen tunkeutunutta sielua.
Black taas kiinni onneaan siitä, että oli tempaissut oikean oven auki. Ei hänen aistit vielä ihan ruosteessa olleet. Lopulta velho laski hupun päästään ja vilkaisi pienesti virnistäen kaksikkoon. Hämäävinta velhossa oli se, että tuolla oli hiukset esillä. Black oli ottanut ne esiin siinä toivossa, että sulautuisi joukkoon paremmin. Haltiat kun olivat harvemmin kaljupäisiä.