Kirjoittaja Ivy » 17 Elo 2009, 22:42
Ophelia & Aaron
Kaipasi vaihtelua elämäänsä? Ehkä sitten, vaikka Opheliaa kummastutti suuresti se, ettei Aran pistänyt juoksupoikaa asialle ja jäänyt katselemaan Lilyä jonka hän oli vihdoista viimein saanut näinkin tiukkaan otteeseen Kuka nyt tiesi mitä Aranin päässä milloinkin liikkui. Arathetin reaktio Aranin spontaaniseen toimintaan sai lopulta Opheliankin hymyilemään ja jopa hieman rentoutumaan. Tämän seurassa ei ollut ollenkaan yhtä vaikea olla mitä Aranin.
Papitar nyökkäsi ystävällisesti hymyillen ja nousi istuimeltaan, jokin tekeminen tosiaan saisi ajan kulumaan nopeammin, toivottavasti niinkin nopeasti, että hän pian löytäisi itsensä kappelistaan keittämässä teetä. Ophelia lähti seuraamaan Artia henkivartijan oloisesti visusti Lilyn vierellä, katsellen ympärillään olevaa kaunista haltia arkkitehtuuria Sitten Art ehdotti että he menisivät valitsemaan asua illan tanssiaisiin! Se.. ei houkutellut papitarta ehkä yhtä paljon mitä prinsessaa Ophelia ei ollut niin kiinnostunut asustuksiin, lähinnä koska hänestä tuntui vaikealta löytää itselleen mitään sopivaa.
Kuulostaahyvältä Ophelia kommentoitsi, hän ei jaksanut olla kovin innostunut tulevista tanssiaisista ja se kuului äänensävyssä, varsinkaan kun hänelle oltiin valittu varsin outo kavaljeeri täysin tuntemattomista syistä.
Aaronin äiti katsoi kauhussaan olkansa yli kuinka hänen poikansa hoiperteli pystyyn hieroen päätään ja takamustaan, ajoitus moiselle kompuroinnille ei ollut maailman parhain! Sitten äidin pää kääntyi takaisin kuninkaaseen vielä järkyttyneempi ilme yllään. Hänen poikaansa! Ei kauhea, jos Aranilla olisi ollut vähänkin myreä asenne päällä, hän olisi ollut varma että perhe olisi jäämässä yhtä perheenjäsenen päätä vähemmäksi.
Po-poikaani? Äiti päästi huuliltaan, niiaten vaistomaisesti kuninkaan kumartaessa hänelle ja toivoi hartaasti, että kuningas ehkä sittenkin tarkoitti kahta muuta hänen lapsostaan ja olisi armeijan asioilla käymässä, asiat kävikin ilmi olevan toisin.
Aaron, saatuaan itsensä kasaan, iski vihaisesti irvistävän katseen Araniin kuultuaan tämän paljastavan kaiken -minkä hän oli visusti yrittänyt pitää salassa- hänen äidilleen! Araneel oli täysin sanaton ja moljotti nyt kuningasta monttu auki, siirtäen katseensa hitaasti Aaroniin ja siitä taas kuninkaaseen.
I-Ihanko totta? E-en halua arvostella arvostelu kykyänne herra, mutta en kyllä teinä rohkenisi päästää kokematonta poikaani esiintymään niinkin hienoihin juhliin. Aaronin äiti sopersi, rukoillen mielessään että Aran muuttaisi mielensä, kääntyisi pois ja hän pääsisi antamaan huutia. Koko daami asian hän sivuutti pois mielestään, nyt oli perheen kunnia kyseessä! Aaron taas oli kahden tulen välillä, hän tosissaan halusi juhliin! Se, että riittikö rohkeus loppupeleissä oli kyseenalaista.
Mitä sinä täällä teet!? Juhlathan ovat vasta illalla! Aaron kysyi telepaattisesti Aranilta, vaivautumatta olemaan kohtelias sillä varjolla ettei kukaan muu heitä kuullut ja hätääntyneenä siitä että hänen kallista armonaikaansa supistettaisiin.
//...Noo it's shit. o3o!!!//