Kevätflunssaa, hän sanoi

[Aksutar]

Art

eivät he kauas kerenneetkään kun Art huomasi Aaronin jo roikkumassa hänen jalassaan.. kuinka alas voisi vajotakkaan? No, Art pysähtyi ja vilkaisi kehoaan pitkin alas Aaroniin, joka vannoi soittavansa paremmin kuin yksikään ammattilainen ja uhosi vielä todistavansa sen. Eipä ollut parhaimmasta päästä sanoa, että Aaron oli soittanut koko ikänsä.. eihän tämä ollut vielä minkään ikäinen ja ammattilaisetkin olivat soittaneet koko ikänsä. Ei Art sitä alkanut kiistää etteikö Aaron osaisi soittaa hyvin, mutta hänen mielestään Aaron ei voinut verrata itseään ammattilaisiin.. ei ainakaan vielä.
"tuo ei ainakaan helpota asiaa yhtään, nouse nyt ylös sieltä" Art sanoi tarttuen Aaronia niskasta ja nosti tämän seisomaan, putsaten siinä ohimennen hieman hänen vaatteitaan.
"Annat erittäin hyvän kuvan itsestäsi papittarelle, jos noin käyttäydyt.. tule mukaan, meidän täytyy kysyä asiaa Aranilta.. hänhän se loppujen lopuksi päättää ohjelmasta" Art lisäsi, lähtien kävelemään eteen päin.
"Tule Ophelia, alkaa olla jo kiire.. ja Aaron käyttäydyt kunnolla" Art huomautti olkansa yli, kävellessään eteen päin sen enempiä asiasta keskustelematta.

Lopulta he saapuivat linnan pihaan. Siellä oli jo enemmän väkeä liikkeellä, eikä Art sitä yhtään ihmetellytkään. Nopeasti hän vilkaisi että molemmat olivat mukana, samalla kun he astuivat linnan ovista sisään. Art pysähtyi käytävälle ja oli hetken aikaa hiljaa, kun otti telepaattisesti yhteyttä Araniin. Sitten hän käännähti Aaronia ja Opheliaa kohti, avaten suunsa.
"Ophelia voit mennä etsimään Lilyn, hänen pitäisi olla makuuhuoneessaan. Aaron tulet minun mukaani etsimään Aranin" Art sanoi lähtien kävelemään käytävää eteenpäin, jättäen Ophelian nyt omilleen.. kai tämä pärjäisi ja jos ei niin pysyköön paikallaan.. kyllä joku hänet iltaan mennessä löytäisi.
"aivan varma tästä?" Art kysyi Aaronilta kävellessään eteenpäin.

Lily tosiaan oli makuuhuoneessaan, tosin hän tuijotti vain kattoon maatessaan sängyllä..

//oh yush! *röög* //

[Ivy]

Aaron & Ophelia

Aaron ei ehtinyt nousemaan omin avuin jaloilleen saatika sanomaan itsepuolustuksen sanaa kun Art ottikin häntä jo niskavilloista kiinni ja nosti hänet jaloilleen, putsaten ohimennen hänen hiekkaantuneita vaatteita. Pahan kuvan? Aaron vilkaisi silmäkulmastaan nopeasti papittareen, odottaen halveksuvaa katsetta tältä mikäli huonoa kuvaa oli antanut, mutta Ophelia näytti ennemminkin vain ihmettelevältä näitä kahta kohtaan ja syystäkin. Aaron oli salaa siitä helpottunut ja käänsi katseensa nopeasti nuoresta tytöstä takaisin neuvonantajaan. Hetken emmittyä Aaron vain nyökksi ja lähti seuraamaan Aratheta astetta kiukkuisempana. Kai sitä piti vielä kuninkaankin eteen raahautua, vaikkei Aaron kyllä sitä ymmärtänyt miksei Art voinut omin voimin häntä sisälle järjestää.

"Eh, selvä..." Ophelia sanoi kun lähti kävelemään eteenpäin näin kolmannen kerran, hymyillen hieman nolostuneeseen tapaa kun Art vielä huomautti Aaronia käyttäytymään kunnolla, johon Aaron vain tuhahti myrtyneenä... Mutta kirkastutti ilmeensä yrittäen salakavalasti kurkata Ophelian suuntaan, vaikkei hänen takimmaisena olisi edes tarvinnut katsettaan peitellä saatika salailla...

Ilman sen enempiä pysähdyksiä, he lopulta pääsivät linnan sisäkäytävälle ja Ophelia oli iloinen tietäessään näkevänsä Lilyn pian, tämä tuskin enää neuvotteli Aranin kanssa enään mistään. Aaronia taas ei kiinnostanut missä prinsessa oli ja mitä teki, edessä saattoi olla täydellistä nöyryytystä koska hän halusi mukaan tanssiaisiin tytön takia jonka hän oli pari kertaa aikaisemminkin nähnyt ilman sen erikoisempaa tuntoa mutta nyt--
Ophelia nyökkäsi kun Art sanoi hänen voivan etsiä Lily käsiinsä, näillä kahdella oli mitä ilmeisemmin jotain muuta tekeillä Aranin kanssa. Aaron vilkaisi vielä kerran papittareen kun tämä vilkaisi nopsaan vielä Arathetiin ja häneen, niaaten jopa vielä pienesti ennenkuin käänsi selkänsä ja lähti etsimään rappuja jotka johtivat makuuhuoneille.

Aaron -näin hetkelliseltä tuijotukselta- heräsi siihen kun Art lähti liikkeelle ja lähti seuraamaan tätä kuin koira isäntää, kunnes tämä kysyi oliko hän aivan varma asiasta.
"Jollen olisi varma niin silloin en olisi todellakaan edes ryhtynyt tähän! Kyllä minäkin harkitsen ennekuin toimin...Ainakin useinmiten" Aaron vastasi, mutisten loput lauseestaan ja katseli sivuseinän kaikkia tylsiä maisema tauluja...Hänellä ei ollut kovinkaan paljoa arvostusta maalattuun taiteeseen.
Se, että hän oli pyytänyt pääsyä tanssiaisiin, oli ollut sata kertaa harkitumpi teko kuin se milloin hän oli hetken mielijohteesta mennyt tallaamaan lohikäärmeen kuonon ja kavunnut tämän päälaelle saamaan joko elämänsä ilmalennon taikka elämänsä läksytyksen. se onneksi päätyi ilmalentoon mutta pahemminkin olisi voinut käydä.

Ophelia oli hetken etsinnän jälkeen löytänyt oikean oven ja koputti siihen...odotti hetken ja astui sisään.
"Tulin nyt takaisin, anteeksi jos jouduit odottamaan, tuli pieniä mutkia matkaan." Ophelia sanoi hokaten Lilyn makaamasta sängyllä ja sulki oven perässään, kävellen sitten sängynpäädylle katsomaan oliko kaikki kunnossa.
"...Mistä te puhuitte? ...Olethan sinä kunnossa?" Ophelia kysyi, tarkkaillen samalla Lilyä tarkasti.

//FINALLEEEEH!//

[Aksutar]

Art, Aran, Lily

Art tyytyi vain naurahtamaan kun Aaron uhosi että harkitsi aina ennen kuin toimi.. ainakin useinmiten. Art ei voinut olla samaa mieltä tuon väitteen kanssa, olihan Aaron tehnyt jo ties mitä typerää.. kuten kavunnut lohikäärmeen selkään sen pahemmin lupia kyselemättä, käynyt ihmisten kylässä ja uhmannut velhoa.. vieläkö oli jotain muuta? Ai niin, Aaronin käytöstä ei voinut kehua, kun nämä tapasivat.
Pian he saapuivatkin kuinkaan saliin, missä Aran selasi kääröjä pöytänsä ääressä, kiroten itsekseen haltija kielellä. Art saattoi vain arvata mistä tuo johtui.
"Odota tässä" Art sanoi Aaronille, tapauttaen poikaa samalla olkapäähän.
Itse hän käveli Aranin luo ja he alkoivat keskustella matalaan ääneen asioista, mutta Aran selvästikkin meinasi korottaa ääntään vähän väliä. Lopulta haltija kuningas vilkaisi ohi neuvonantajansa, suoraan puusepän poikaan ja käveli tämän luokse, kumartuen tämän tasolle. Aranin silmistä näki että tämä voisi räjähtää minä hetkenä hyvänsä, tiedä sitten mistä tämä johtui.
"Ja sinäkö muka esiintyisit kevät tanssiaisissa? Millä taidolla ja millä vaatteilla?!" Aran kysyi suoristaen selkänsä ja katsoi nyt alaviistoon Aaronia.
Art ei tiennyt oliko tämä sittenkään hyvä idea.. no, voisihan hän jotenkin koittaa auttaa Aaronin pälkähästä.

Lily nousi hitaasti istumaan kun kuuli Ophelian tulleen. Papitar kertoi että oli tullut mutkia matkaan, mutta ei sen enempää.. toisaalta Lilyä ei edes kiinnostanut, pää asia oli että Ophelia oli kunnossa.
"me.." Lily aloitti hitaasti Ophelian kysyessä mistä he olivat puhuneet ja oliko hän kunnossa "Me puhuimme siitä miten Anton tullaan kasvattaman.. Aran haluaa itse päättää pojan kasvatuksesta, eikä hän ollut kovin iloinen kun kastoimme hänet" Lily kertoi ja veti raskaasti henkeä, nousten samalla seisomaan ja jatkoi "hän sanoi että olemme jo naimisissa, asia pitää vain virallistaa... ja että hän haluaa toisen perillisen, kaiken varalta" Lily sanoi puristaen kätensä nyrkkiin ja laski katseensa alas maahan.
"Black saisi pitää kiirettä.." Hän sanoi lähes kuiskaten, ennen kuin hiljeni kokonaan.

// kato, ei menny ees vuorokautta :) //

[Ivy]

Ophelia, Aaron

Aaron seurasi hiljaa ja kärsivällisesti Arathetia pitkin linnankäytäviä kunnes he löysivät määränpäänsä ja syystä taikka toisesta kiroilevan haltija kuninkaan...
Aaron jäi seisomaan paikoilleen kuten käskettiin, muttei osoittanut minkäänlaista iloisuutta vaikka olikin päässyt näinkin pitkälle... Hetken hänen olisi tehnyt mieli kääntyä takaisin, mennä kotiin ja unohtaa koko juttu. Hän ei pitänyt yhtään kireästä tunnelmasta jonka hän sai joka kerta haltiakuninkaan tavatessa tuntea ja äänensävystä jota Aran itse käytti, kuuli ettei tämä ollut asiasta yhtään sen iloisempi kuin Aaronkaan.
Sitten, hetken keskustelun ja hänen sivullaseisomisen jälkeen, Aran nousi ja käveli hänen luokseen!

Aaron otti ikään kuin puolustukseen astetta vakavamman naaman kun Aran kumartui hänen tasolleen, mutta hätkähti sitten kuin haavanlehti kun haltija kuningas lähti kysymään häneltä kysymyksiä niin tulisilla silmillä joilla hänen isänsä oli joskus aikoja sitten vielä jopa viitsinyt katsoa.
Aaron vilkaisi nopeasti Aranin ohitse Arathetiin, käänsi katseensa takaisin Araniin, nuolaisi pikaisesti kuivia huuliaan ja kröhäisi kuuluvasti, hän lieni nyt omillaan.
"Vaatteista en tiedä, nämä ovat ainoat jotka minulla tällä hetkellä on, mutta..." Aaron keskeytti ja nosti oikeaa jalkaansa sen verran että sai vedettyä hopeisen huilunsa ja toi sen kaksin käsin eteensä, niin että Aran näkisi sen muttei suositeltavasti koskisi.
"Tällä taidolla. Meillä ei ole rahaa mihinkään erityis opetuksiin, mutta isoisäni joka soitti myöskin koko ikänsä, opetti veljiäni ja veljeni minua...ja tämä huilu kuului myöskin isoisälleni ja sillä minäkin olen aina tähän asti soittanut" Aaron selitti, ei niin kovin edustavan mutta kuitenkin vilpittömän totuuden ja toi huilua hieman ylemmäs, jolloin sen hieman hapettuneen hopea ja naarmuuntunut pinta näkyi paremmin, todistaen historiaa jota se oli kokenut ja jäi jo odottamaan jonkinlaista halveksunnan elettä haltija kuninkaalta että tämän neuvonantajalta...

Ophelia katsoi kysyvänä Lilyä tämän kertoessa mitä hän oli Aranin kanssa puhunut. Aran siis halusi päättää Antonin kasvatuksesta, joka...Oli Ophelian mielstä kai ihan suotavaa, ajatellen että tämä oli seuraava haltija kuningas. Se että Aran ei ollut iloinen Antonin kastamisesta, pikemminkin huvitti, Lilynä hän olisi tosin jättänyt sanomatta.
Mutta seuraavat sanat ei huvittanut Opheliaa yhtään.
"M-mitä!? Toinen perillinen!? Naimisiin!? Ei käy! Te ette ole naimisissa ennekuin minä suostun teidän avioliittonne purkamaan tai jos Black kuolee ja Black EI ole kuollut! Sinä olet naimisissa Blackin kanssa ja sillä selvä! Ei väliä mitä Aran sanoo tai tekee!" Ophelia purkautui ja syystä! Tosin sitten hän tajusi taas menettäneen malttinsa ja huutaneensa Lilylle kuin olisi syyllistänyt tätä...
"A-anteeksi..." Ophelia sanoi vetäen kätensä suullensa ja katsoi sitten huolestuneena Lilyyn.
"O-olethan sinä kunnossa...? Ei kai hän tehnyt mitään sinulle?" 'kuten yrittänyt saada toista perillistä?' Kuului lisäys, muttei ääneen samalla kun Ophelia otti yhden askeleen lähemmäksi Lilyä.

//...............It is not long! It is just you who sees it that way!//

[Aksutar]

Aran, Art, Lily

Art tunsi Aaronin pienen ahdingon ja hetken hänen kävi jopa tätä sääliksi, kun puusepän poika vilkaisi kuninkaan ohitse häneen, aivan kuin apua huutaen. Art kuitenkin pysyi hiljaa paikoillaan, katsellen tilannetta sivusta.
Alku alkoi "todella" lupaavasti.. Aaron kertoi että tällä ei ollut parempia vaatteita, mitä koltut (näin aranin näkökulmasta), jotka hänellä oli nyt yllään. Sitten tulikin vuodatus siitä, millä taidolla Aaron aikoi soittaa. Aran kuunteli hiljaa siinä missä Artkin ja jäi tarinan loputtua tuojottamaan puusepän poikaa melko totisella, ei vakuuttuneella ilmeellä.
"... Aran, anna pojalle mahdollisuus" Art sanoi rikkoen hiljaisuuden, saaden Aranin käännähtämään yllättävän nopeasti ympäri.
"Anna pojalle mahdollisuus.. minä voin huolehtia vaatetuksesta ja olen varma että hänen taitonsa riit--"
"Hän on papittaren perässä?" Aran keskeytti vilkaisten Aaroniin.. hän oli ottanut omankäden oikeuden lueskella kummankin ajatuskia ja saanut tuonkin asian nyt selville.
Aran kääntyi vilkaisi kettumaisesti hymyillen olkansa yli Aaroniin ja kääntyi samalla tätä kohti. Art pysyi hiljaa ja katseli muualle, sanomatta sanaakaan viimeisimmän kuninkaan kommentin jäljiltä.
"... hyvä on, pääset tanssiaisiin, mutta katsokkin että pidät papitaren pois minun tieltäni" Aran sanoi mietittyään hetken.. ehkä puusepän pojasta olisi sittenkin hyötyä, jos tämä kerran papittaren perässä juoksi.
Se ongelma olisi sillä ratkaistu! Kun Ophelialla oli omat heilansa, Lily olisi yksin ja helppo kohde.. näin Aran sen suunnitteli.
"Art hoitakoot sinulle asun ja sinun on parasta osata vähintään viisi eri kappaletta, mielellään kevääseen sointuvaa" Aran sanoi lopulta ja lähti sitten kävelemään poispäin, kadoten pian sivuhuoneeseen.
".... sehän meni ihan hyvin" Art sanoi lopulta, kääntäen katseensa Aaroniin.

Lily jotenkin arvasi Ophelian reaktion ja pian hän saikin kuunnella kun tämä pauhasi kuin mikäkin huoltaja ja pian papitar pyytelikin anteeksi räyhäämistään, vaikei siihen mitään syytä ollutkaan.
"olen.. ei hän tehnyt mitään.. paljoa" Lily vastasi seuraaviin kysymyksiin, samalla kun istui alas ja lähti sukimaan hiuksiaan.
"ajattelin.. että jos esitän kilttiä ja mukavaa hänelle, ehkä saisin viivyteltyä kunnes Black tulee. Enkä usko että hän tekee mitään väkisin, ainakaan heti" Lily kertoi, astetta toiveikkaammalla äänellä.
Nyt hän todellakin toivoi että Black tulisi ja pian.. hän ei todellakaan halunnut olla täällä kauaa, oikeastaan ei ollenkaan. Eiväthän he useinkaan täällä kauaa olleet olleet, vain päivän tai pari...

// >_______> I see long thing in ur pants........................ it's ur tail //

[Ivy]

Ophelia & Aaron

Pitäen yllään totista naamaa, Aaron odotti että Aran sanoisi edes jotain hänen äskeisestä puheestaan. Art oli tosin ensimmäinen joka avasi suunsa, saaden Aaronin kääntämään tähän katseensa ja jopa pienen pieni hymy ehti levitä hänen huulilleen Arathetin puolusteluista ja tuesta ennenkuin Aran meni ja pamautti ilmoille sen joka oli ollut ehdottomasti kiellettyä muiden korville! Aaron haukkasi henkeä Aranin sanojen jälkeen ja katsoi tätä jotenkin sekavaisella ilmeellä tämän kääntyessä takaisn häntä kohti.
"hä?" Aaronin sekavaisuus kuitenkin rauhoitti Aranin sanoessa että hän loppujen lopuksi pääsisi tanssiaisiin! Kunhan vain pitäisi papittaren pois hänen jaloistaan. Tarkoituksesta Aaron ei satavarmaksi mennyt takuuseen, mutta toisaalta hän ei edes välittänyt! Hän pääsisi sisään luvallisesti eikä vartijat tulisi heittämään niskapers otteella ulos!
Pian asia oli sillä selvä ja heti kun Aran oli poistunut sivuhuoneeseen, Art kehtasi vielä kommentoida asiaa.
"Hyvin!? Minun pitäisi muka soittaa viisi eri kappaletta! Minä en todellakaan ajatellut soittavani kuin korkeintaan yhden niiden kaikkien muiden ja prinsessan ja papittaren ed-- Ja minä en ole ihastunut siihen sorsaan jos sitä edes kuvittelet!" Aaron tokaisi surkean valheen ohikiitävästä mielikuvasta aiheutuneesta kevyestä punasta. Hän tiesi totuuden, piru vie Aran tiesi totuuden ja saamari soikoon Artkin tiesi ettei asia ollut niin vaikka kuinka hän tulisi vastaan väittämään.

Ophelia piti yllään astetta huolestuneempaa ilmettä Lilyn hiljaisuudesta...ja siitä ettei Aran tehnyt lilyle mitään 'paljoa'...
Ophelia nyökkäsi, ehkä kilttinä esittäminen voittaisi Lilylle lisää aikaa, ettei mitään kovinkaan katastrofaalista ehtisi tapahtumaan ennenkuin Black tulisi....Jos tulisi.
"Lily...tuota...Minä taisin nähdä Blackin ruumiin" Ophelia paljasti hieman värisevällä äänellä.
"Aran raahasi minut vankkureille, nosti kankaan ja vaikka hädin tuskin edes muistan sitä, niin päälimmäinen oli Black...Mu-mutta se olisi kuitenkin voinut olla kuka tahansa! Haltijat ja taruolennot osaavat vaikka mitä mistä me emme tiedä! K-kuten naamioida ruumin jollain illuusiolla tai tai--Hän sanoi minulle tulevansa takaisin! Ja minä ainakin yhä uskon siihen." Tämä oli Ophelian teoria, hän ei välttämättä olisi halunnut kertoa moista huolestuttaakseen Lilyä yhtään enempää, mutta nyt se tuntui vähintään velvollisuudelta. Nyt hän vain toivoi ettei Lily menettäisi lopullisesti toivoaan pelastuksen suhteen.


//*Lähtee jahtaamaan häntää*//

[Aksutar]

Art, Aran, Lily

Art tyytyi vain hymyilemään vahingoniloisesti kun Aaron kuulosti jo katuvan tekoaan ja huomautti vielä ettei ollut edes ihastunut papittareen, jota puusepän nulikka kutsui nyt sorsaksi.
Art kumartui Aaronin tasolle ja taputti tätä olkapäähän.
"mutta ainahan sorsa voi muuttua joutseneksi" Hän sanoi hymyillen, suoristi selkänsä ja lähti kävelemään pois salista, viittoen Aaronia seruaamaan häntä.
Art ei sanonut mitään sen jälkeen, vaan johdatti Aaronin ylempiin kerroksiin. Kolmanteen kerrokseen saavuttuaan he jatkoivat pitkää ja autiota käytävää pitkin, kunnes he tulivat puiselle ovelle, joka ei erottunut muista mitenkään. Art kaivoi taskustaan avain nipun ja avasi oven, astuen sisään. Ilma oli tunkkaista ja huone oli täysin pimeä, Art käveli säkki pimeän huoneen toiseen päähän ja avasi ikkunan edessä olleet paksut verhot, päästäen kirkkaan valon tulvimaan sisään huoneeseen.
Kävi ilmi, että huone oli täynnä vaatekaappeja, hyllyjä ja naulakoita, joissa oli ties minkälaisia vaatteita. Lisäksi huoneessa oli parvi, josta löytyi vielä kirstuja ja arkkuja, jotka olivat pullollaan vaatteita.
"täällä on vanhoja vaatteita, osaa käytetään näytelmissä ja osa vain odottaa koiperhosten hyökkäystä. Suurin osa on haltijakylästä peräisin olevia, mutta täältä löytyy myös muutama merten takaa tuotu vaate, kuten tuo tuossa" Art selosti ja nyökkäsi samalla torsoa kohti, jonka päällä oli vihreä kimono.
"jos et täältä löydä vaatteita.. niin sanoisin että olet nirso ja minun pitää käydä ostamassa sinulle vaatteet.. mutta siitä jäät velkaa palveluksen" Art sanoi istuessaan alas ikkunan edessä olleelle penkille.

Hän taisi nähdä Blackin ruumiin? Halusiko Ophelia aiheuttaa Lilylle sydänkohtauksen?! Nopeasti Lily oli nostanut astetta järkyttyneemmän katseensa Opheliaan ja kuunteli nyt kuinka tämä sopersi illuusioista ja muista.. mikä ei kyllä pahemmin Lily mieltä keventänyt.
"..... Black ei ole kuollut, hän ei voi olla kuollut" Lily sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen erittäin päättäväisellä äänellä.
"Hän on kuollut ja kuopattu" Kuului ääni ovelta, eikä Lilyn ollut vaikea arvata kuka se oli.
Aran astui sisään ja Lily huomasi heti ettei tämä käyttäytynyt normaalisti.. hän käveli taas liian varovaisesti ja katseli kokoajan maahan. Ei ollut vaikea arvata - nyt kun tiesi Aranin sairaudesta - että tämä oli taas sokea, tai ainakin puoliksi.
Lily olisi halunnut räjähtää samantien Aranille, mutta päätti pysyä suunnitelmassaan ja yrittää olla ystävällisempi.. ehkä Aran ei yrittäisi tehdä mitään silloin, vaan tyytyisi vähempään ja kuuntelisi häntä.. tai sitten ei.

// *face slam!* //

[Ivy]

Ophelia & Aaron

Aaron ei sanonut enään mitään pienen räyhäpuuskansa jälkeen saatika sen kun Art meni tapauttamaan häntä olkapäälle ja lähti johdattamaan häntä taas toisaalle. Hän oli nyt ennemminkin vain nyrpistynyt, ei niinkään stressaten sitä mitä kaikkien edessä soittaisi vaan sitä, että kestikö hänellä kantti kun kaikki tulisivat katsomaan häntä...sitä että hän, tulisi katsomaan häntä. Ja Aaron oli kyllä vakaasti sitä mieltä ettei sorsa muuttuisi joutseneksi muutakuin velhon avulla, mutta pointti oli ymmärretty ja velhoon ei ollut tarvetta. Aaron seurasi Arathetia aina piemän tunkkaisen huoneeseen asti, jonne Aaron ei astunut jalallakaan ennekuin Art meni ja avasi verhot. Aaron astui sisään ja katseli vaatekasoja, kääntäen päänsä sitten Arathetiin kun tämä selosti huoneen sisällöstä, saaden hänet naurahtamaan koeperhosten hyökkäyksestä ja katsahtamaan Artin osoittamaan kimonoon seinällä. Sitten tämä käskikin HÄNTÄ valitsemaan asun tai hänet leimattaisiin nirsoksi ja hän jäisi vielä kaiken lisäksi velkaa.
"Jumankekka älä nyt oleta että minulla olisi hajuakaan teikäläisten pukeutumis tyylistä" Aaron tuhahti, puhuen 'teikäläisistä' kuin puhuisi ihan eri rodusta ja lähti penkomaan lähintä vaatekasaa, nyrpistyneisyyttään peittelemättä. Tovin penkottua Aaron oli jo turhautunut ja kääntyi Arathetin puoleen, katsoen tätä tyytymättömänä mutta samalla melko avuttomalta.
"En halua näyttää ihan täydelliseltä pelleltä siellä" Aaron tuhahti ja jäi odottamaan jonkinlaista auttavaa kättä.

Tietenkin Ophelia alkoi katumaan suunsa avaamista, mutta se oli reiluinta Lilylle että tämäkin tiesi. Hän kuitenkin ravisteli päätään Lilyn sanojen mukana, Black ei voinut eikä saanut olla kuollut. Sitten, jälleen kerran Ophelian pieni sydän oli pompata kurkkuun kun Aran paljasti olemassa olonsa. Hän kääntyi nopeasti oven suunnalle, katsoen Arania tietenkin täysin päinvastaisella kuin ystävällisellä tavalla...Hoksaten kuitenkin tämän olevan sokea...Joka ei tosin pehmentänyt asiaa yhtään.
"...Me uskomme hänen olevan elossa, sen tuskimpa pitäisi sinua haitata vaikka emme sinua uskoisi...Jos kerran yhtään paremmin muka tiedät." Ophelia ilmaisi mielipiteensä siirtyessään heti Lilyn vierelle Aranin huomatessaan, olihan häntä oltiin käsketty pysymään Lilyä mahdollisimman lähellä, varsinkin nyt.


//Cookie!?//

[Aksutar]

Aran, Art, Lily

Art pudisti päätään ja katseli hetkenaikaa ympärilleen. Hänkö tässä nyt joutuisi vaatettamaan Aaronin? Niinhän hän oli luvannut, mutta ei ajatellut sitä ihan näin kirjaimellisesti. Lopulta hän nousi ylös ja lähti kiertämään huonetta ympäriinsä, katsellen kaappeihin ja penkoen aina välillä vaatteita, mutisten siinä samalla jotain omiaan. Pikku hiljaa hän alkoi löytämään sopivan kokoisia ja näköisiä vaatteita Aaronille. Muutaman vaatekappaleen jälkeen hänellä oli käsissään kokonainen asukokonaisuus, jonka hän ojensi Aaronille ja osoitti sen jälkeen sermille päin.
"käy kokeilemassa, ettei se ole liian suuri taikka pieni" Art sanoi.. eihän hän voinut Aaronin kokoa tietää, paitsi näin silmämääräisesti.
Sen sanottuaan Art istuutui takaisin penkille, ristien kätensä puuskaan ja nojautui ikkunalautaan, odotellen että Aaron tekisi niinkuin käskettäisiin.

Aran hymähti naurahtaen ja pudisti päätään.
"hän on yhtä kuollut kuin kivi. tällä hetkellä hänen ruumiinsa on varmasti jo joen alajuoksulla, josta sudet ja korpit käyvät sen syö---"
"LOPETA!" Lily huudahti kesken Aranin lauseen, saaden haltijakuninkaan hiljaiseksi.. mutta silti Aran hymyili. Hänestä tämä oli kai hauskaa?! Lilystä ei ja hän oli aivan varma että Aran tiesi sen yhtä hyvin mitä Opheliakin.
".... hän ei ole kuollut" Lily lisäsi lähes kuiskaten, kääntäen katseensa sen jälkeen muualle.
"no, leikkikää te niin jos haluatte, mutta parasta heräillä pienestä fantasia maailmastanne ja kohdata totuus, vaikka se sattuisikin. Oletan että Ophelia tietääkin jo tanssiaisista? Ne ovat huomenna, te molemmat tulette sinne ja teidän molempien on parasta käyttäytyä kunnolla.. luulisi sen onnistuvat. Opheliallekkin on jo seuralainen" Aran selitti vaihtaen aiheen nyt astetta kevyempään aiheeseen.
Lily vilkaisi Arania kysyvästi.. ensinnäkin tämä ilmoitti vasta nyt tanssiaisista, käski heidän käyttäytyä kunnolla ja kertoi että Ophelialle oli seuralainen? Lily ei voinut peittää utelijaisuuttaan, hän haluis tietää kuka se oli.
"Aaron, puusepän poika" Kuului Aranin seuraavat sanat.. mitä sitä suotta kysymystä odottamaan, kun hän pystyi lukemaan ajatuksista, mitä nämä halusivat tietää.

// no cookie! ja selitäs ny se aaronin asu ko kerran halusit >_> HE GONNA SEE BOOOOBS (8D //

[Ivy]

Ophelia & Aaron

Aaron huomasi ettei Art ollut kovin innokas etsimään hänelle vaatteita, mutta tämäpä nousi kuitenkin ja lähti penkomaan kaappeja samalla kun Aaron antoi itsellensä luvan istahtaa takana olevansa suuren vaatekirstun päälle odottamaan. Hetken Artin pengottua ja Aaronin hyräiltyä Aranin haluamia keväisiä sävelmiä, tämä ojensi hänelle vaatekasaa ja osoitti sermille, käskien kokeilemaan. Aaron ei vastannut mitään vaan nousi seisomaan ja nappasi vaatekasan Arathtetin käsistä ja käveli sitten sermin taakse riisumaan vanhat kamppeensa ja pukemaan uusia. Hetken aikaa kuului ylimääräistä ähkiistä, johtuen lähinnä siitä että Aaron havaitsi asusteen takissa pientä röyhelöä. Eikö hän juuri sanonut ettei hän halunnut näyttää täydelliseltä pelleltä? No ei Aaron viitsinyt mitään sanoa vaikka mieli olisi tehnytkin ja astui ulos sermin takaa.
"...Se on ihan sopiva" Aaron sai vastattua. Ensinnäkin se tuntui hassulta pitää mitään sellaista...niinkin koreaa? No ei Aaronin asu onneksi tulisi juurikaa silmään pistämään kaikkien muiden rinnalla.
"Jotenkas, onko sinulla itselläsi vielä daamia?" Aaron vaihtoi puheenaihetta nojaten kyynerpäällään ikkunalauteelle ja vaihtoi kasvonsa jälleen kerran ilkikuriseen virneeseen.

Ophelialla oli vähällä kiehahtaa. Hän olisi mennyt ja potkaissut Arania sinne minne jalka parhaiten yltää jollei tämä olisi ollut sokea, vaikka läheltä liippasi ettei siitäkään liikenevä sympatia ollut minkäänlainen este! Näinkin väkivaltaisen ajatuksen Opheliakin tähän tilanteeseen hyväksyttäisi. Sitten Lily huudahti Aranina lopettamaan, mikä jätti huoneen kuolleen hiljaiseksi. Ophelia tyytyi vaan tuhahtamaan, käntämään selkänsä Aranille ja ristimään kätensä puuskaan eikä lähtenyt enään kinaamaan Aranin kanssa tosiasioista. Pian Aran siirsi puheenaiheen tanssiaisiin, siitä Ophelia oli kuullut jo lammella eikä elehtinyt mitenkään siihen saatika edes siihen että hänelläkin olisi seuralainen, olihan hänelle kerran aikaisemminkin sellainen järjestetty, mutta sitten kun Aran paljasti ketä kyseinen henkilö oli...Ophelia jäätyi.
"K-kuka?" Ophelia sai sanottua hetken hiljaisuuden jälkeen samalla kun käännähti puoliksi Aranin suuntaan.
"Mutta...eihän hän ole aatelinen? Miten hän yhtäkkiä tuleekin tanssiaisiin?" Ei sillä että Ophelialla oli asiaa mitään vastaan...Paljoa. Ei siksi ettei seuralainen olisi aatelinen mutta..Ei Ophelia tiennyt. Valinta oli kummallinen ja hän oli tavannut Aaronin vasta hetki sitten kun tämä oli pysäytänyt heidät muutamaan otteeseen ja lopulta raahautunut jopa mukaan linnaan.

//DDDDDDDD8< NO BOOBS FOR HIM! Ja njääh, jätän sille mielikuvituksen varaa//

[Aksutar]

Aran, Art, Lily

Luojan kiitos Aaron sanoi asun olevan sopiva! Art ei todellakaan uusia vaatteita olisi jaksanut alkaa etsimään.. hänellä oli YHÄ kiire tarkistamaan, kuinka järjestelyt menivät. Jälleen kerran hänellä kävi katumus aalto niskassa, miksi hän edes suostui auttamaan Aaronia?! Se taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi.
Sitten Aaron pisti ilmoille kysymyksen joka sai Arathetin heräämään todellisuuteen.
"Ei" Art vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi. Ei hän edes halunnut daamia! Hän mieluummin teki sen mitä neuvonantajien kuuluukin tehdä ja pysyisi poissa juhlatilaisuuksista.
Toki Aran oli hänelle innolla järjestämässä ties ketä pariksi, mutta Art aina kohteliaasti kieltäytyi ja koitti vältellä aiheesta puhumista.. kuten juuri nytkin. Hän ei todellakaan Aaronin kanssa tästä alkaisi puhumaan!
"eikö sinulla ole jo kiire jonnekkin.. mitä ikinä teetkään vapaa aikanasi. Ja sinun on parasta olla sotkematta tuota asua" Art sanoi koettaen näin vaihtaa puheenaihetta.

Lilyn suu loksahti auki kun hän kuuli kuka Ophelian pariksi tulisi! Aaron?! Miksi ihmeessä? Tämähän ei ollut edes aatelinen! Tähän täytyi olla koira haudattuna...
"Siksi että sinun ikäiselle nuorelle naiselle on vaikea löytää sopivan kokoista paria. Lisäksi haltia aateliset tuppaavat olemaan ihmiskielteisiä." Aran selitti.
".... no, saatpahan sopivan kokoisen seuralaisen" Lily huomautti pienen hiljaisuuden jälkeen, alkaen jälleen hymyilemään vahingoniloisesti, muistellessaan jälleen mitä Tomtom oli silloin talvella puhunut mökissä!

//..... is he gay or something? //

[Ivy]

Ophelia & Aaron

Aaronin virne muuttui totisemmaksi ja hieman myrpeäksi kun Art sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi ei. Viesti tuli perille, Aaronilla meni halut kysyä asiasta yhtään sen enempää ja Art kysyikin jo heti perään että eikö hänellä itsellään ollut kiire.
"Heh! Ei minulla ole mitään tekemistä. Menisin kuitenkin vain lammelle tai kotiin sukulaisten poski nipisteltäväksi" Aaron naurahti suoristaen selkänsä, taittaen kätensä niskansa taakse.
"Enkä minä nyt asua likasta! miksi sinä minua luulet...?" Kuului lisäys kun Aaron käänsi selkänsä ja käveli takaisin sermin taakse, vaihtamaan ylleen vanhat tutut kolttunsa ja olo tuntui heti luonnollisemmalta.
"Onko sinulla sitten kiire jonnekkin?" Aaron hihkaisi kysymyksen samalla kun pomppi yhdellä jalalla yrittäen saada nahkasaapikasta jalkaansa.

Ophelia kuunteli suu auki Aranin selitystä hänen tanssiparistaan. Mitä enemmän Ophelia asiaa mietti, sitä enempi järki huusi että häntä oli kohtaamassa katastrofi.
"Ei ei ei ei ei! Hänhän rynnähti päätäpahkaa kiipeämään lohikäärmeen selkään saadakseen ilmalennon joka olisi voinut maksaa hänen henkensä ja vielä pahempi kun hän tuli vierailulle meidän kyläämme vain koska hän oli tylsistynyt! Miten hän ikinä osaisi käyttäytyä tanssiaisissa? Voi ei voi ei--Lily ei yhtään virnuile!" Ophelia kivastui kääntyen Lilyn puoleen näyttäen lapsekkaan vihaiselta kämmenet nyrkkiin sivuille puristettuna. Hän se tulisi tässä kasvonsa menettämään alta aikayksikön maailman riehakkaimmasta kavaljeerista!

//....You're gay!! *juoksee pois!*//

[Aksutar]

Aran, Art, lily

Miksi sinä minua luulet? Voika Aaron tosissaan kysyä tuollaista kysymystä?! Juurihan hän oli todistanut että myörisi lumessa päästäkseen tanssiaisiin, eikä Aaron pahemmin näyttänyt välittävän miten vaatteille olisi käynyt siinä tilanteessa.
No, joka tapauksessa Aaron kipitti nyt sermin taakse vaihtamaan vaatteitaa. Art pudisteli päätään hieroskellen samalla toisella kädellään niskaansa. Sitten Aaron kysyi oliko Artilla itsellään kiire jonnekkin.
"on" Art vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, melko ärsyttävällä tavalla. Mitä sitä suotta selittelemään minne oli menossa.. eihän Aaron kysynyt minne Artilla oli kiire, hän kysyi vain oliko tällä kiire jonnekkin.

Lily ei voinut olla virnuilematta vaikka Ophelia häntä jo kerkesi kieltämäänkin. Aranin huulille levisi pieni hymy, joka hyytyi melko äkkiä.
".... Art auttoi teidät pakoon talvella?" Aran kysyi lopulta, saaden Lilynkin hymyn hyytymään.
Jälleen kerran Aran oli ottanut omankäden oikeuden ja tutkinut Lilyn ja Ophelian ajatuksia ja muistoja, saaden nyt selville mitä oikeasti tapahtui silloin.
"... ihmettelinkin miksi hänen mieltään oli niin vaikea lukea.. olkoon, ollutta ja mennyttä. Velho on joka tapauksessa nyt poissa" Aran sanoi hieroskellen leukaansa.
Lily oli saada sydänkohtauksen äskeisen johdosta.. Ei hän voinut sanoa olevansa Artin ystävä, mutta ei hän silti halunnut tälle mitään pahaa.. ja Aranista hän ei koskaan tiennyt, jos tämä vaikka olisi mennyt ja hirttänyt neuvonantajansa tuosta hyvästä.
Mutta ei.. Ei Aran sentään Arttia hirttäisi, mutta tämä saisi kyllä kuulla teostaan.

//AM NOT! *viskaa käsilaukun perään!* //

[Ivy]

Ophelia& Aaron

Jälleen kerran Art vastasi hänelle lyhyesti ja ytimekkäästi, mikä kieltämättä ärsytti Aaronia suuremman kerran mutta nieli ärtymyksensä saatuaan vihdoinkin sujautettua jalkapohjansa vasten kengänpohjaa.
"Minne?" Aaron kysyi seuraavaksi suoristaessaan selkänsä ja hymyillen kuin olisi heti lähdössä mukaan minne ikinä tämä sitten menisikään. hän ei halunnut jättää neuvonantajaa vielä kynsistään, varsinkin kun hänellä ei tosiaankaan olisi mitään tekemistä linnasta ulos heitettyä.
"Tai mikä tärkeämpää; kuulitko jo että olin käynyt ihmisten kylässä tässä aikaisemmin talvella?" Aaron lisäsi vielä pikaisesti virnuillen ja nojasi kyynerpäillään pidempää kirstua vasten, odottaen että saisi edes jonkinlaista kommenttia tekeleistään, oli se sitten hyvää tai huonoa.

Ophelian pauhaaminen hyytyi siinä samassa kuin Lilyn virne ja siirsi katseensa varovaisesti Lilystä Araniin. Mutta henkäisi sitten vilpittömästä helpotuksesta käsi rinnan päällä kun Aran julisti asian olleeksi ja menneeksi, eikä yksinkertaisesti antanut pientä päänravistusta suurempaa huomiota Aaranin huomautuksiin Blackin poissa olemisesta. Hänen kantansa Arathetiin oli sama mikä Lilylläkin, tämä lieni ainoa haltja joka oli edes vähän heidän puolellaan.
"pääsemmekö me pian pesulle..?" Ophelia uskaltautui kysymään, ottaen hyvin pitkästä aikaa että lähes huomaamattomasti kaksin sormin Lilyn hameen laskoksesta kiinni. Häntä ei juurikaan miellyttänyt Aranin seura ja joko he pääsisisvät tästä eroon nyt ja he pääsisivät pesulle tai toivottavasti Aran viimein kyllästyisi heihin ja jättäisi heidät rauhaan. Ophelia ei uskonut Aranin juurikaan pitävän heidän 'Black elää'-väittelyistä, saatika hänen nipotuksestaan...Toinen perillien? Ei ikinä! Siitäkin Ophelian teki mieli jotain lisätä, mutta ei juuri nyt viitsinyt...

//LUL!//

[Aksutar]

Aran, Art, Lily

Art huokaisi erittäin syvään kun Aaronin kysymystulva vain jatkui. Että osasi olla utelias nuori mies!
"Menen tarkistamaan että tanssiaisten järjestelyt sujuvat aikataulun ja suunnitelmien mukaisesti" Art vastasi tiivistäen asian mahdollisimman lyhyeksi lauseeksi.. hänestä alkoi pikku hiljaa tuntumaan että Aaron teki tämän ihan tahallaan.
Sitten Aaron leveili ihmiskylässä käynnillään. Art vilkaisi Aaroniin melko apaattisesi ja nyökkäsi sitten verkkaisesti.
"Tomtom kertoi siitä. Hän kävi täällä vähän aika sitten ja totta kai hänen piti sinut mainita. Se oli erittäin typerää sinulta, mennä sinne nyt yksinäsi... ensi kerralla otat minut mukaan" Art sanoi ja loppua kohti hänen kasvoilleen levisi pieni, ymmärtäväinen hymy.
Totta kai hän oli vihainen ja pettynyt Aaroniin, että tämä oli niinkin tyhmä että meni yksin ihmisten kylään tuosta vain! mutta minkäs teet, pojat on poikia, eikä heidän seikkailun haluaan voi estää.
".... vai että Ophelia kiinnostaa. Kuinkas se nyt sillälailla äkkiseltään? ettet vain poika olisi kasvamassa mieheksi" Art sanoi lopulta virnistäen kiusallisesti.


Aran vilkaisi Opheliaan kun tämä kysyi pesusta. Tosiaan, hänhän oli luvannut heille. Art oli jo aikaisemmin käynyt varaamassa heille yhden peseytymis huoneen, joka odotti jo valmiina.
"vaikka heti, jos haluatte." Aran sanoi lopulta.
"hyvä! Mutta sinä pysyt kaukana. En todellakaan ole ottamassa edes kenkääni pois ellet sinä ole toisessa päässä linnaa" Lily sanoi.
"kuten haluat.. mutta nyt tule tänne, saat toimia minun silminäni hetken aikaa. Saatan teidät kylpylän puolelle, sen jälkeen saatte olla rauhassa kunnes olette peseytyneet" Aran sanoi ojentaen kätensä kohti Lilyä.
Lily vilkaisi nopeahkosti Opheliaan, mutta käveli sitten Aranin luokse, ottaen tämän kädestä kiinni ja asettaen Aranin käden olkapäälleen.
"hyvä.. nyt lähdetään käytävää vasemmalle päin, kolmannesta rappukäytävästä alas" Aran sanoi laskiessaan kätensä Lilyn olalle.
Lily lähti kävelemään Aranin neuvomaan suuntaan. Aran neuvoi koko matkan minne piti mennä ja Lily varmisti ettei Aran kompastunut, kaatunut tai kävellyt päin seinää.. vaikka hänelle se olisi tuottanut suurta tyydytystä jos aran olisi tippunut rappuset alas.

Matkalla he ohittivat muutamia haltijoita, jotka katsoivat pitkään heidän peräänsä. Lily koitti olla välittämättä katseista, mutta kyllä se silti häiritsi.
"...he pitävät sinua kuningattarena." Aran huomautti, saaden Lilyn miettimään miten Aran oli kaiken tämän junaillut?!
Pian he saapuivat kylpylän puolelle. Aran neuvoi heidät vielä yksityisille allas osastoille, mutta pysähtyi sitten.
"Kolmas ovi oikealla.. se on teille varattu allas. Pyyhkeet ja kaikki tarpeellinen löytyy huoneesta. Kun olette valmiit, tulkaa kuninkaan saliin." Aran sanoi, irroittaen otteensa Lilystä ja lähti epävarmoin askelin kävelemään takaisin päin.

Lily katsoi hetken Aranin perään, mutta vilkaisi sitten Opheliaan pienesti hymyillen.
"tule" Hän sanoi ja käveli kolmannelle ovelle oikealla puolella ja astui sisään huoneeseen.
Huoneessa oli kaksi erillistä huonetta, joita erotti ohut, läpikuultava, valkoinen kangas. Kankaan tällä puolen, oli pitkä penkki, jonka toisessa päässä oli muutama nätisti viikattu pyyhe. Lisäksi penkkiä vastapäätä oli yksi hyllykkö ja naulakko. Kaikki huonekalut oli erittäin koristeellisia ja viimeisen päälle tehtyjä.
Huone oli sävyltään valkoinen, jota piristi pienet vihreät kasvit siellä täällää. Kankaan toisella puolella oli yksi, suurehko allas, joka syveni mitä pidemmälle meni. Huoneessa ei ollut ikkunoita, mutta katossa oli aukko, josta tulvi sisään puhtaan valkoista valoa.

Lily katseli ympärilleen ihaillen huonetta... jos hän jossain asiassa oli haltijoille kateellinen, niin se oli heidän arkkitehtuuri. Siitä ei ollut kiistäminen, etteikö haltijoilla olisi ollut paljon kauniimmat rakennukset, mitä ihmisillä.
"no.. pesulle sitten" Lily sanoi lopulta, lähtien avaamaan hameensa nyörejä.

//... okei, vois pitää tauon ettei tuu mega uper super pitkää vastausta :---) //