Kevätflunssaa, hän sanoi

[Aksutar]

Lily

Lily silitteli pikku Antonia joka tuhisi suloisemmin mitä pieni siili! Tosin sitten Lilyn kasvoilla ollut pieni hymy hiipui, Ophelian mainitesa Anemonen ja hänen isänsä. Ane tuskin edes huomaisi hänen poissaoloaan, vielä, yleensä Ane ei pistänyt pahakseen jos Lily ei parina päivänä häntä tullut tapaamaan, mutta pian sekin aika koittaisi kun Anekin alkaisi epäillä. Kuningas nyt varmana huomaisi poistumisen! Jos kerran velhoa, prinsessaa tai papitarta löytynyt mistään, niin sai siinä jo ihmetelläkkin. Tosin mistä kuningas voisi tietää missä he olisivat? No, se oli hänen isänsä ongelma mitä hän nyt tekisi, ei Lily - saatika Ophelia - täältä käsin asialle voinut tehdä yhtikäs mitään.
Sitten Ophelia vielä lisäsikin että kyllähän Black heidät hakee. Lily luotti siihen. Hän uskoi että Black tulisi hakemaan heitä ja he olisivat jälleen kotona ennen kuin kukaan edes ehtisi huomaamaan heidän poissaoloaan.
"niin.. Black tulee kyllä" Lily sanoi jälleen hymyillen ja silitteli yhä Antonia.
Pian Anton sitten räväyttikin silmänsä auki. Pikku haltija katseli ympärilleen hetken hämillään, kunnes tunnisti kasvot ja alkoi jokeltamaan iloisesti.
"Heräsikö pikku prinssimme? Ai kun sinä olet suloinen, niin suloinen että voisi vaikka syödä sinut!" Lily sanoi Antonille nostaessaan tämän syliinsä.
Anton vain jokelsi ja päästeli iloisia äännähdyksiä, iskien sitten pikku kätensä samantien Lilyn hiuksiin, kun niihin yltti.
"A-ah! Luulempa että Anton pitää hiuksista.." Lily sanoi purren hammasta kun pikku prinssi repi hänen hiuksiaan.
Sitten Lily käveli yhdelle tyyny kasalle ja pisti istuen, Anton sylissään. Mitä sitä suotta seisomaan. Lily laski Antonin varovasti vatsalleen tyynyjen päälle ja jäi itse siihen viereen istumaan ja seurailemaan mitä Anton puuhaili.
Anton ei pahemmin minnekkään vielä liikkunut, mutta kovasti hän jo yritti. Lilyllä ei ollut minkäänlaista kokemusta vauvoista, mutta Anton tuntui olevan melko.. älykäs ikäisekseen.

// ^_^ <_< //

[Ivy]

Ophelia

Lilykin vain sanoi että Black tulisi kyllä... Ja niin Opheliakin yhä uskoi. Ophelia siirsi katseensa takaisin Antoniin joka avasikin silmänsä.
"Hä-hän taisi herätä!" Ophelia ilmoitti itsestäänselvyyden kun Lily tervehti Antonia ja otti tämän syliinsä. Ophelia ei voinut mitään kikatukselleen kun Lily sanoi voivansa syödä Antonin tämän suloisuudesta, se kuulosti yksinkertaisesti niin hassulta! Anton jokelteli iloisesti entiseen tapaansa Lilyn sylissä ja lopulta iski kätensä Lilyn pitkiin hiuksiin ja seuraavat Lilyn kommentit saivat Ophelian naurahtamaan hymyillen.
"Haha! Niinkö tosiaan luulet?" Ophelia kiusi peittän hymyään sormiensa päähän, tuntien kyllä pientä sääliä Lilyn päänahkaa kohtaan varsinkin kun oma oli niin herkkä.
Ophelia lähti Lilyn ja Antonin perässä kohti tyynykasoja, mutta istuutui vastapäätä näitä lattialle ja jäi katselemaan kun Lily laski Antonin vatsalleen vierelleen. Ophelia hymyili jälleen pientä hymyään, turhaan sitä murehti kun ei se mitään muuta kuin huolta aiheuttanut...

"Hassua... Vasta vähän aika sitten sinulla oli suuri vatsa edessäsi ja nyt me olemme tässä Antonin kanssa... Hehe! Minulla ei tietenkään ole kokemusta pienistä vauvoista, mutta joskus kun jäin suustani kiinni kyläläisten kanssa teehaku reissuillani, he saattoivat kehuskella ja ylistää omia pienokaisinaan uusvanhempina. Mutta nyt kun vertaa miten ihmeellisiä heidän lapset olivat, niin ei tiedä miten kuvailisi Antonia." Ophelia sanoi, ylistäen itsekin Antonin älyä tämän ikään nähden. Anton oli jopa hymyillyt samana päivänä mitä tämä oli syntynyt, kuin tervehtien maailmaa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ophelia koukisti jalat -joiden päällä hän oli istunut- eteensä ja halasi niitä.
"Olet varmastikin ylpeä, Lily" Ophelia sanoi hymähtäen pienesti, ollen todellisuudessa hieman kateellinen Antonille, olematta kuitenkaan varma mistä, mutta jokin sai hänet tuntemaan olonsa hieman suruhkoksi.

//...EI JAKSA!!//

[Aksutar]

Lily

Ophelia kertoi kuinka kaikki olivat ylistäneet omia lapsiansa. Lily ei.. Lily ei ylsitänyt Antonia sen enempää mitä ketään muutakaan, vaikka Anton olikin maailman suloisin pikku puolihaltija mitä oli koskaan nähnyt.
Lily silitteli jälleen Antonin niskaa etusormellaan, kun pikku kaveri tunki tyynyn reunoja suuhunsa minkä kerkesi.
"olenhan minä.." Lily aloitti Ophelian huomautukseen siitä, että hän oli varmasti ylpeä "Pojasta voin olla ylpeä, mutta en hänen isästään" Lily lisäsi.
Sitten tuli hiljaisuus. Ainoastaan Antonin pieni tuhina säesti sitä. Lily katseli ulos lammelle, joka oli vielä jäässä.
"muistatko.. Aaronin? Mitenköhän hänen kävi...? Kai hän pääsi turvallisesti kotiin, jos Tomtom hänet kerran vei... kai muistat sen kun hän oli jostain syystä ihmisten kylässä... ihmettelen kyllä miksi Black hänet pelasti, vaikka hän ei pahemmin edes haltijoista perusta" Lily kertoi katsellessaan lammelle.
Itse asiassa lammesta tuli aina mieleen Aaron. Tuntui että aina - ainakin kahtena kertana - kun Lily sinne oli osunut, Aaron oli ollut siellä. Tosaalta, olisihan se mukava nähdä Aaronia, mutta lilyllä nyt ei sattunut olemaan mitään maailman lämpimimmät välit sen haltija klopin kanssa.
"missäköhän Tomtom on..." Lily sanoi puoliääneen, lähinnä itsekseen.
Olisihan se kiva nähdä Tomtomiakin.. mutta kehtaisiko/uskaltaisiko Tomtom tulla paikalle, mikäli he täällä olivat? viimeksihän he olivat paenneet Tomtomin avulla, joten nyt Aran oli varmasti paljon epäilevämpi.
Lily nosti Antonin takaisin syliinsä ja alkoi leikkimään hänen kanssaan, halaillen ja suukotellen Antonia, joka jokelsi jälleen iloisesti.

//LOSER!! //

[Ivy]

Ophelia

Hiljaisuus laskeutui kun Lily sanoi että pojasta kyllä oli ylpeä muttei tämän isästä. Siitä lieni kaikki samaa mieltä joka asiasta tiesi. Ophelia oli laskenut katseensa takaisin tyynyn reunoja mutustavaan Antoniin, mutta nosti sitä hieman Lilyn avatessa suunsa. Ophelian pieneksi yllätykseksi Lily mainitsi Aaronin, ottaen huomioon ainakin hänen käsityksensä siitä ettei Lily pahemmin tästä pitänyt.
"Niin...Kai... Mutta hyvä että pelasti ja jos se oli Tomtom niin kyllä hän varmasti kotiinkin pääsi..." Ophelia sanoi, miettien että oliko se tosiaan niin ihme että Black oli Aaronin pleastanut? Tai siis, ainakin Ophelia olisi auttanut! Eikä Ophelia pitänyt Blackia niin julmana että tämä antaisi niin nuoren että melko harmittoman haltija pojan joutua hirtetyksi. Olihan tämä auttanut Benin ja Ratchetinkin tapauksessa! Tosin varmaan lähinnä siksi ettei Opheliaa oltaisi epäilty Ratchetin tapauksessa petturiksi ja kuoleman tuomio Benille olisi ollut liian... No ankara. Näin ainakin Ophelian mielestä. Tosin enää hän ei enää edes tiennyt oliko kumpikaan näistä hengissä, vankityrmille menot ovat jääneet huomattavasti vähemmälle. Ophelia kohotti mietteliään katseensa Antonista Lilyyn kun tämä kysyi -varmaankin vain lähinnä itsekseen- että missä Tomtom mahtoi olla.
"Tomtom... Me tapasimme hänet viimeksi kun pidättelimme myrskyä hylätyssä mökissä. Hehe, hän antoi minulle silloin sen teepakkauksen. Se sointui hyvin sinun lahjasi kanssa." Ophelia sanoi hymähtäen näin menneitä muistellen, vaikkei hänen syntymäpäivistä ollutkaan kuin vasta kolme kuukautta. Hänellä ei kyllä ollut mitään tietoa Tomtomin olinpaikasta ja se lieni ääneen sanomattakin selvää ettei tämä kykenisi heitä auttamaan. Tai ei ainakaan enään niin helposti kuten viimeksi.
"Olen... Halunnut kysyä sinulta yhtä asiaa jo pidemmänkin aikaa." Ophelia aloitti kohottaen päänsä ylös polviensa varalta.
"Luitko sinä koskaan mamasi päiväkirjaa? Sitähän pidettiin säilössä oleskeluhuoneen kirjahyllyssä." kuului kysymys joka ei ensi vaikutteeltaan ollut niin vakavaluonteinen mitä olisi saattanut luulla.
Kyllä, hän oli joskus tuota miettinyt, mutta kysyminen oli aina vain jäänyt ja sitten pamahtikin papittaren vastuut päälle jolloin Lilyn näkeminen oli jäänyt yhä vain vähemmälle ja vähemmälle.

//Ò__Ó//

[Aksutar]

Art, Lily

Tomtomin tapaamisesta oli kyllä aikaa, mutta Lily ei nyt jaksanut paremmin muistella niitä tapahtumia.. ne kun eivät olleet mitään maailman iloisimpia. Lily katseli Antoniin ja antoi tämän mussutella tyynyn reunaa, kunnes nosti katseensa Opheliaan, kun tämä ilmoitti että hän olisi jo pitkään halunnut kysyä yhden kysymyksen häneltä.
"Kysy pois" Lily vastasi ja jäi odottamaan Ophelian kysymystä.
Pian selvisikin ettei asia ollutkaan niin vakava mitä Lily aluksi oli luullut! Lily oli olettanut että Opelia kysyisi joitain vakavaa, kuten tykkäsikö Lily Aranista edes vähääkään tai jotain vastaavaa.. mutta ei, Ophelia kysyikin oliko Lily koskaan lukenut hänen äitinsä päiväkirjaa.
"kyllä.. minä sitä joskus olen lueskellut. Merkinnät loppuvat juuri päivää ennen kuin minä synnyin, mutta ihmekkös tuo." Lily sanoi nostaen Antonin takaisin syliinsä, keskeyttäen samalla pikku haltijan tyynyn mussutus operaation.
"tosin tuntuuhan se melko väärältä, päiväkirjat kun ovat salaisia, mutt--" Lilyn lause jäi kesken, sillä ovi aukesi ja sisään astui Art.
"a..ai te olette täällä" Art sanoi tajutessaan ettei ollutkaan ainoa huoneessa. Hänen oli tarkoitus tulla vain tarkistamaan Anton, mutta pikku prinssi näytti voivan hyvin äitinsä sylissä. Lily ei sanonut mitään, tuijotti vain Arttia hiljaa, tiukentaen otettaan Antonista aivan kuin Art saattaisi viedä pojan tuosta vaan mukanaan.
"no... näyttää siltä että jään samantien teitä vahtimaan.." Art sanoi puoliääneen kävellen peremmälle, mutta pysähtyi huomatessaan ettei Lily pahemmin pitänyt siitä että Art tuli lähemmäksi.
Antonkin näytti astetta kärttyisemmältä nähdessään Artin, aivan kuin Art jotain pahaa olisi tehnyt!
".... en minäkään pidä siitä että teitä pidetään väkisin täällä, mutta minä en asialle voi mitään" Art sanoi oman kantansa asiaan, mutta ei vieläkään saanut Lilyltä vastausta.

// Ó_Ò //

[Ivy]

Ophelia

Lily oli lukenut äitinsä päiväkirjaa. Se sai Ophelian hymyilemään, hänestä olisi ollut sääli jos päiväkirja olisi vain jäänyt hyllyyn pölyttymään. Hymy tosin pieneni kun Lily kertoi mihin merkinnät olivat loppuneet ja Ophelia jäi hiljaa katsomaan Antonia jonka Lily syliinsä nosti... lisäämättä asiaan mitään.
Lily oli sitten lisäämässä päiväkirjojen salaisuudesta, jossa Ophelia oli toisaalta samaa mieltä ja hymyilikin jälleen hieman vaivalloisehkoksi. kyllähän se toisaalta väärin olikin, mutta hän piti Lilyn tapausta poikkeuksellisena ja sitä mukaan jopa oikeutettuna... Kyllä hän sen ymmärsi. Ymmärsi hyvinkin. Ophelian pieni hymy hyytyi kuitenkin ja muuttui kysyväksi kun Lily keskeyttikin lauseensa.
Ophelia vilkaisi ovelle ja nousi lattialta smanatien seisomaan huomatessaan Artin ilmestyneen paikalle. Ei hän kehdannut lattialla istua jos joku vähemmän tutumpi oli paikalla.
Ophelia ei kuitenkaan tervehtinyt, kumartanut saatika tehnyt mitään muuta kun tuijotti Artin suuntaan tämän astuessa peremmälle, todettuaan ääneen että hekin olivat paikalla ja mumisi sitten heidän vahtaamisesta.
Artin pysähtyessä, Ophelia vilkaisi vaistonvaraisesti Lilyyn, huomaten tämän oudon reaktion siihen että Art vain lähestyikin heitä.
Ophelia jäi katselemaan ihmettelevänä Lilyyn. Tuskin Art mitään pahaa tekisi! Saatika veisi Antonia jonka Lily oli syliinsä niin suojelevasti sulkenut.
"Lily" Ophelia sanoi lähes äänettömästi nyt hieman huolestuneen näköisenä ja siirsi katseensa lattian kautta takaisin Artiin kun tämä selvitti heille omaa kantaansa asiaan. Ophelia ei kuitenkaan vastannut asiaan mitään, josta seurasikin pieni, ehkä kiusallinen hiljaisuus. Hän ainakin jo tiesi ettei Art heitä vastentahtoa 'vankina' pitänyt, mutta tällä ei valtaa asian muuttamiseenkaan ja uskoi myös Lilyn ymmärtävän sen.
"O..Olen pahoillani. Eilisestä siis. Toivon etten saattanut sinua kovinkaan plajoa hankaluuksiin mainitsiessani nimesi kun yritin löytää ulospääsyä Aranin päättäessä ottaa meidät mukaansa." Ophelia sanoi, rikkoen hiljaisuuden ja hymyili nyt Artille hieman pahoittelevaan sävyyn, muistellen nyt kun hän oli roikkunut Lilyn käsivarressa ja huutanut epätoivoisesti Lilyä, Blackia tai Artia tekemään jotain että he olisivat päässet kotiin.

// Ò_Ò //

[Aksutar]

Art, Lily

Lily ei tehnyt elettäkään avatakseen suutaan, vaan piti sen visusti kiinni.. ainakin vielä. Hän ei oikeastaan tiennyt miten olisi pitänyt reagoida Artin suhteen, tämä oli kuitenkin se kiltimpi versio Araniin verrattuna. Sitten Ophelia avasi suunsa ja pahoitteli eilistä, kun oli ohimennen maininnut Artin nimen anoen jotakuta tekemään asialle jotain.
"äh, ei se mitään.. ei Aran ainakaan vielä ole mitään siitä sanonut eikä käyttäytynyt mitenkään epäilevästi.." Art sanoi muistellen eilistä.
Sillä hetkellä hän oli saada sydänkohtausken kun Ophelia mainitsi hänen nimensä, mutta näin jälkeenpäin hän ei huolehtinut siitä niinkään paljoa.
"Mutta minä ei voi teitä auttaa mitenkään, ellen laita omaa henkeäni vaakalaudalle." Art lisäsi, tällä kertaa melko apaattisena.
Toki Art halusi auttaa heitä, mutta ei hän pitänyt näitä kahta sentään ihan niin ystävinään, että olisi henkensä pistänyt likoon. Rajansa kaikella.

"missä Aran on?" Lily kysyi yllättäen, melko lyhyesti ja äkkinäisesti.
"en tiedä, mutta hän sanoi haluavansa tavata teidät - tai ainakin sinut - heti aamupäivän kokousten jälkeen, eli joskus kahden aikaan.." Art selitti.
Aranin tapaaminen ei kuulostanut mitenkään ihanalta Lilyn korviin... no, Lily tiesi jo ettei aikoisi olla mitenkään kiltti Aranille, vaan pottuilisi päin näköä minkä kerkeäisi. Oikeastaan hän halusikin koetella Aranin hermoja, katsoa kuinka pitkälle tämä antaisi Lilyn mennä, ennen kuin palaisi käämit.
Lopulta Lily vain tuhahti ja halaili Antonia, joka alkoi jälleen jokeltelemaan kiltisti ja innoissaan, repien jälleen Lilyn hiuksia. Lily naurahti pienesti ja irroitteli pienen Antonin pikku pikku kätösiä irti hiuksistaan.. tätä menoa Lily olisi kalju viikon sisällä!
Art ei voinut muuta kuin hymyillä, katsellessaan Antonia ja Lilyä. Kohteliaisuus syistä, hän käveli hieman kauempana olevalle penkille ja istui alas. Hänellä ei nyt ollut muutakaan tekemistä ja Aran oli käskenyt hänet "vahtimaan" Lilyä ja Opheliaa, heti kun hän pääsisi vapaaksi omista töistään.
"Ah, haluatko sinä pidellä häntä?" Lily kysyi kohottaen katseensa Opheliaan.

// Ó_Ó //

[Ivy]

Ophelia

Kaikki itsensä sättimiset katosivat kun Art ilmaisi varsin selvästi ettei Ophelian tömmähdyksellä ole ollut tälle mitään haittaa kun Aran ei kerran ollut asiasta jälkeenpäin mitään kysellyt saatika käyttäynyt epäilyttävästi.
"Aih, No hyvä sitten" Ophelia vastasi helpottuneella hymyillä ja pienellä pään kallistuksella, hän ei halunnut olla Artille vaivaksi sen enempää mitä kenelle muullekaan. Tosin sitten Art teki myös senkin varsin selväksi ettei voisi heitä kuitenkaan mitenkään auttaa ilman että oma henki olisi uhattuna.
Ophelia kyllä ymmärsi ja ei lisännyt asiaan mitään. Eikä hän olisi ehtinytkään kun Lily oman hiljaisuutensa osalta avasikin suunsa aivan yllättäen ja äkisti kysyäkseen Aranin olin paikkaa?
Ophelia käänsi lievän ylläättyneen katseensa Lilystä takaisin Artiin kun tämä vastasi. Ei tietoa, mutta tämä halusi nähdä -ainakin Lilyn- kellon kahden aikaan.
Nyt ei tiennyt kumpaa toivoa, heistä tuskin kumpikaan halusi Arania tavata mutta mieluummin Ophelia Lilyn seurassa pysyisi jos se mitenkään vain hänen päätettävissään oli. No se lieni sen ajan murhe eikä se ollut edes murheista suurin...

Hetken aikaa Ophelia oli eksynyt omiin -melko tyhjiin- ajatuksiinsa, katsellen kun Anton leikki Lilyn hiuksilla, havahtuen sitten kun Lily kysyi halusiko hän kenties pidellä Antonia!
"Oih, tietenkin minä haluan!" Ophelia hihkaisi ja oli jo kumartumassa ottamaan Antonia syliinsä, kunnes pysähtyi hetkeksi heittämään lettinsä olalta seläntaakse ettei pikku prinssi saanut päähänsä lähteä häntä kaljuuttamaan ja otti tämän sitten varovasti käsivarsilleen.
"Heei pikkuinen" hän tervehti pientä prinssiä ja hymyili tälle lempeästi nostaessaan käden ja vilkutti tälle avaten ja sulkien nyrkkiään tämän edessä. Katsellessaan pientä, vastikään syntynyttä kruununperijää, Ophelia alkoi miettimään mitä sitten tapahtuisi kun heidät haettaisiin? Lily joutuisi luopumaan Antonista ennemmin tai myöhemmin, täällä he eivät pysyisi.
Ophelialla tosin pyöri muutakin mielessään muuta kuin Anton josta murehteminen ei ollut vielä ajankohtaista, hänen teki mieli teetä.
Kyllä! Kaiken tämän keskellä Ophelia mietti mahdollisuuksia teen juomiseen. Hän ei tosin kehdannut kysyä keneltäkään asiasta, liekö taipumus siihen olla mahdollisimman vaivaton tai sitten se vaan tuntui nololta. Ophelia kanniskeli pientä Antonia ympäri huonetta, jutellen tälle jotain omiaan kunne kääntyi Artia kohti huoneen toisesta päästä.
"Asutko sinäkin täällä?" Ophelia kysyi hymyillen pidellessään Antonia.
"Linnassa siis, vai asutko perheesi kanssa jossain kylillä?" Ophelia jatkoi ja jäi odottamaan vastausta.

//*RÖYH* took me long enough....//

[Aksutar]

Lily, Art

Lily hymyili erittäin leveästi kun Ophelia otti Antonin syliinsä ja alkoi tälle juttelemaan. Anton oli astetta hämmästyneempi kun hänet nostettiin pois äidin sylistä, mutta sitten kun hän näki kuka hänet oli nostanut, hymy levisi pikku pirnssinkin huulille ja hän alkoi jokeltamaan iloisesti ja kurotteli pikku kourillaan kohti Ophelian hiuksia, tyhjin tuloksin.
Lily nousi ylös ja oikoi jalkojaan, venytellen samalla pienesti. Ei liian suurin liikkein, Prinsessat eivät saaneet venytellä kui talonpojat jotka nousivat heinäkasasta! Vaikka Lily ei nyt luonteeltaan ollutkaan kovinkaan prinsessamainen, silti hän piti kiinni joistakin pienistä etiketti tavoista... ihan vain kohteliaisuuden vuoksi.
Artin katse harhaili pitkin huonetta, hänellä ei nyt pahemmin ollut mitään sanottavaa saatika tekemistä, kun pikku prinssi sai seuraa äidistään ja papitaresta. Tosin sitten Ophelia esitti kysymyksen hänelle.
"Minä asun kyllä linnassa, mutta minulla ja veljilläni on yhteinen asunto kauempana, kylän laidalla. Yleensä vietämme aikaamme siellä silloin kun kaikilla on vapaata.. muuten se asunto on tyhjillään" Art kertoi.
Se asunto olikin melko usein tyhjillään, heillä kolmella oli todella harvoin samaan aikaan vapaata. Mutta silloin kun oli, he viettivät vapaa-aikansa mielellään yhdessä.
Lilystä oli hassua että oli kahdessa paikkaa koti.. Lily oli koko ikänsä asunut linnassa, eikä voinut kuvitellakkaan muuttavansa muualle. Tosin näinä viime aikoina Lily oli miettinyt, josko hän lähtisi Blackin kanssa jonnekkin kaauas kaauas kaukaisuuteen, eikä enää ikinä tulisi takaisin! Sitten olisi vain hän ja Black...

Äkkiä Lily teki mieli vetää kännit.. Humalassa hän voisikin kestää Arania lähellään parikin minuuttia. Mutta tuskin täällä sellaista mahdollisuutta oli. Lily ei koskaan ollut nähnyt humalaista haltijaa.. se voisi olla kyllä näkemisen arvoista.
"minulla on nälkä.." Lily totesi sitten ääneen, sen mitä oli jo pitkään ajatellut.
Art havahtui omista maailmoistaan ja nyökkäsi pienesti, mutta ei tehnyt mitään.
"Meidän täytyy odottaa Aran herraa... sen jälkeen menemme syömään" Art sanoi tyynesti, ehkä hieman pahoittelevaan äänensävyyn.
Ei se hänen vikansa ollut että täällä oli ruoka-ajat.


// >__________> ugh //

[Ivy]

Ophelia

Ophelia kuunteli Artin kertoessa asuvansa kyllä linnassa mutta omisti myös veljiensä kanssa muualla asunnon jossa he sitten viettivät vapaa aikaa sitten keskenään, milloin sitä sitten vain olikin.
"Heh..." Ophelia ännähti pienellä hymyllä, kommentoimatta asiaa sen enempää ja katsahti sitten takaisin Antoniin. Hän oli elänyt koko elämänsä kappelissa. Tai ei nyt oikeasti, noin seitsemän ensimmäistä ikävuotta hän oli elänyt vielä muualla mutta niistä ajoista Ophelia ei muistanut oikein mitään eikä siis juurikaan voinut niistä vuosista puhua. Ophelia oli siinä mielessä kuin palapeli josta oli kadonnut enemmän kuin yksi palanen, mutta ei hän juurikaan ajatellut sitä, se oli turhaa ja oli vain parempi keskittyä siihen mitä oli edessä, vaikka se olisikin joskus vaikeaa....

Ophelia paransi otettaan Antonista ja käveli yhdelle tyynykasalle joka sattui olemaan Lilyä vastapäätä ja päästi Antonin varovaisesti alas, kähinnä nähdäkseen menisikö pikku prinni ensitöikseen mutustamaan taas tyynyjen kulmia ja istahti itse tyynykasalle, nosti jalat eteensä ja kietoi kätensä niiden ympärille. Ei ollu pahemmin puheenaihetta, ainakaan nyt kun Art oli paikalla heitä vahtaamassa. Ei sillä että he mitään kovin älyvapaata edes keksisi jos tämä poissa olisi mutta kuitenkin. Sitten Lily avasi suunsa valittaen nälkäänsä.
Ophelia kohotti hieman hämmentyneen katseensa pikku Antonista ylös tähän ja vilkaisi sitten Artiin kun tämä sanoi heidän menevän syömään sitten myöhemmin.

Ophelia nyökkäsi, vaikkei koko aiheeseen osallistunutkaan. Hänelläkin alkoi kieltämättä olla hieman nälkä. Piti vain toivoa ettei vatsa alkaisi nolosti murahtelemaan vaikkei se ruokaa ollut hyvään aikaan saannutkaan. Tosin sai nähdä tulisiko ruoka sitten myöhemmin maistumaan kun he söisivät Aranin seurassa, tosin nyt ei tainnut olla varaa olla kovin nirsokaan jos meinasi hengissä selvitä.
"Sanoitko että kello yhden aikaan on kierros? Paljonko kello...on nyt?" Ophelia kysyi, muistaen Artin sanoneen että tämä veisi heidät paremmalle tutustumiskierrokselle kello yhden aikaan ja jotenkin Ophelia kuvitteli ruokailun olevan vasta sen jälkeen, kai Art oli senkin ajan aikaisemmin ilmoittanut mutta juuri nyt Ophelia ei jaksanut muistaa.

//I'm sorry! Dx I know I'm a horrible person!//

[Aksutar]

Art, Aran, Lily

"ah.. tosiaan" Art sanoi nousten ylös samantien, kuultuaan Ophelian sanat.
"kello on kyllä sen verran että voimme lähteä jo, Anton herra voi jäädä tänne" Art sanoi, vilkaisten pikku Antoniin joka Ophelia oli laskenut tyynykasalle.. ja mitä muutakaan Anton olisi tehnyt kuin mussuttanut tyynyn reunoja. Art käveli Antonin luokse, nosti tämän varovasti syliinsä ja vei takaisin kehtoon. Lily.. no, Lily ei sanonut mitään. Ei häntä varsinaisesti haitannut että Art koski hänen poikaansa, mutta oli se nyt hieman.. omituista. Aran itse oli halunnut lapsen joten miksei hän itse poikaansa sitten hoitanut? Mutta loppujen lopuksi Lily oli ihan tyytyväinen, että Art piti huolen Antonista.
"menemmekö?" Art kysyi, kävellen samalla ovelle päin.
Lily nyökkäsi pienesti, vilkaisi Opheliaan ja lähti sitten Artin perään sen enempiä marisematta. Olihan se mukava nähdä linnaa, eikä Lilyllä ollut mitään Arttia vastaan.. ainakaan niin paljoa mitä Arania vastaan oli.

Art siis vei heidät kierrokselle. Ensin käytiin läpi kerros, missä he olivat nyt. Art esitteli jokaisen tärkeän huoneen, mikä saattoi olla hyödyllinen.. kuten nyt kirjasto ja oleskeluhuone, Antonin huoneen he tiesivätkin jo ja Aranin. Siinä ohimennen Art kertoi että hänen huone oli samassa kerroksessa, mutta aivan toisessa päässä, mikäli tuli tarve etsiä hänet käsiinsä.
Ylempiin kerroksiin Art ei heitä vienyt, koska siellä oli kuulemma täysi hälinä tähän aikaan vuorokaudesta, mutta hän kertoi että ylempänä oli kokoustilat ja työhuoneet. Aranin työhuone oli käytävän päässä, mikäli olisi tarvetta käydä siellä.. Lilyllä ei kyllä ollut tarvetta käydä siellä, paitsi korkeintaan sotkemassa Aranin tavarat.
Sitten mentiin takaisin alakertaan. Art näytti heille isonkirjaston, juhlasalin, kuninkaan salin (jonka he jo tiesivätkin..), isomman oleskeluhuoneen ja ruokailusalin, jossa oli tarkoitus syödä aina isommalla porukalla. Muuten he söisivät kuninkaan salin takahuoneisiin kuuluvassa, pienemmässä ruokasalissa, jossa he silloin kerran söivät. Lisäksi Art näytti heille kuinka he pääsisivät sisäpihan puutarhaan ja etupihalle.. mutta sen pidemmälle Art kielsi heitä menemästä.
"täällä tosiaan on niitäkin, jotka eivät ihmisiä hyväksy.." Art sanoi, samalla kun lähti kävelemään etuovilta pois päin.
Lilylle tuli heti mieleen Artin veli, Amod.. hän ei vaikuttanut kovinkaan ihmisystävälliseltä tyypiltä.

"no... siinä nyt tärkeimmät huoneet. Mikäli on kysymyksiä niin saa kysyä" Art sanoi lopulta, kun kierros oli ohi.
"koska me pääsemme kotiin?" Lily laukaisi lähinnä vitsillä, saaden Artin melko jäykähkösti katsomaan häntä kohti.. tai no, näytti enemmänkin siltä että hän olisi katsonut Lilyn ohi.
"Tämä on nyt kotinne.." Tuttu ääni sanoi Lilyn takaa, saaden Lilyn hätkähtämään ja jäätymään paikoille.
Art oli samantien kumartanut kun Aran oli avannut suunsa, ihan vain tottumus syistä. Lily hoki kokoajan mielessään "ei lähemmäksi, ei lähemmäksi" ihan vain siltä varalta jos Aran sattui lukemaan hänen ajatuksiaan.. kuten tällä oli ikävästi yleensä tapana.
"te mitä ilmeisemmin kävitte jo kierroksella?" Aran kysyi, astuessaan Lilyn viereen.
Art nyökkäsi pienesti, mutta ei sanonut mitään.. eihän hänen ääneen tarvinnut puhua Aranin kanssa.

//yes you're... mutta konees on vielä kauheempi! Koita ny jumalauta saada se rakkine toimimaan! D'x //

[Ivy]

Ophelia

Ainakin jotain eloa syntyi Ophelian mainittua kierroksen johon Art oli luvannut heidät aikaisemmin viedä, tai ainakin Opheliaa kiinnosti linnan sisältö, niin hassulta kun se ehkä kuulostikin, hän ainakin piti linnaa kauniinaa huolimatta siitä ketä siinä nyt sattui asumaan. Ophelia nousi jaloilleen Artin nostettua pienen Antonin ja vietyä tämän tämän kehtoon, he tekivätkin jo lähtöä. Ophelia nyökkäsi ja lähti kävelemään Lilyn ja Artin perässä sen enempiä marinoita omastakaan puolesta, kuten aikaisemmin tuli mainittua, häntäkin kiinnosti mitä haltijoiden linna mahtoi sisältää.

Toinen kerros, jossa he nyt olivat sisälsi tunnetusti kaikki makuuhuoneet ja niistä tärkeimmät he jo tiesivätkin, vaikka Artin lisäys oli ihan hyödyllinen siinä mielessä jos tätä johonkin tilanteeseen tarvitsisi. Kirjasto tosin oli huone jota Ophelia eniten kiinnosti, mutta Artin esitellessä sen, Ophelian olisi tehnyt mieli ruveta hakkaamaan päätänsä lähimpään seinään, milläköhän kielellä haltijoiden kylässä olevat kirjat olisivat!? No kierros jatkui... Ophelia kulki Lilyn vierellä lähes koko kierroksen ajan, vaikka he eivät yläkertaan päässetkään. Ei se häntä nyt sillälailla haitannut, ei ainakaan sen pettymyksen kannalta että hän ei pääsisi täällä lukemaan ensimmäistäkään kirjaa puhumattakaan raamatusta jota suippokorvat tuskin kovinkaan paljoa kannattivat. Isokirjasto ensimmäisessä kerroksessa ei Opheliaa siis enää juurikaan kiinnostanut Arathetin sen esitellessä, mutta ruokailuhuoneiden näkeminen sai Ophelian tuntemaan ehkä hieman syvempää nälkää ja tuntui että hänen vatsansa saattoi murahtaa minä hetkenä hyvänsä! Lopuksi Art vielä kertoi miten pääsi pihoille, mutta niistä pidemmälle heidän oli kielletty mennä. Ihan hyvällä syyllä eikä pienellä papittarella ollutkaan mitään suurempaa hinkua joutua sen suuremmin haltija massan ympäröimäksi kuin mitä jo oli...

Kierroksen viimein loputtua, Art antoi heille mahdollisuuden kysyä kysymysiä mikäli niitä oli. Ophelialla itsellään ei ollut kuin yksi ja se koski hänen huonettaan, mutta ennen kuin hän kerkesi suutaan avaamaan, Lily kerkesi ensin. Ophelia katsahti Lilyyn melkein häveten tätä, ei sitä nyt Artia kohtaan tarvinnnut näsäviisas olla..! Tämä tosin unohtui samantien kun tuttu ääni kuului heidän takaansa ja samantien pienen papittaren sydän oli hypätä lähes kurkkuun! Oliko haltijoiden pakko hiipiä toisten taakse huomaamatta ja aiheuttaa lähestulkoon sydänkohtauksen?! Ophelia ei kuitenkaan lähtenyt sanomaan mitään kääntyessään tulijaa kohti joka oli jo äänestä tullu todettua Aranik--- Sitten se tapahtui.
Nälkä oli tullut siihen pisteeseen ettei se pystynyt pidättelemään omia henkilökohtaisia ääniä enää vatsassa vaan sen piti päästä ulos.
Hänen vatsansa päästi syvä, pitkän, suorastaan möreän ja kaikuvan kurnahduksen kaikumaan pitkin käytäviä niin että Ophelia sai alkaa samantien häpeämään jokaista pientä soluaan ja koko mitätöntä olemassaoloaan niin että hänen käsiin peitetyt kasvot muuttuivat täysin punaisiksi ja hän saattoi vain kirota ja toivoa olla entistäkin pienempi.

//Mwahaaa! uus kone! Ollu jo jonki aikaa =_= I'm sorryy DD8//

[Aksutar]

Aran, Art, Lily

Se tuli aivan yllättäen.. Ophelian mahan murahdus. Kaikki olivat suht hiljaa sen jälkeen ja katsoivat kukin minnekkin. Lily tosin hymyili lempeästi, ehkä huvittuneestikkin, kunnes vilakisi astetta myrtsimpänä Araniin.
"kuten varmaan ymmärsit, meillä on nälkä." Lily sanoi ristien kätensä puuskaan, siinä samalla yrittäen estää omaa mahaansa kurisemasta.
Eihän sille tietenkään voinut mitään, jos maha murisi, mutta oli se nyt astetta nolompaa.. ainakin tässä seurassa. Mahan murisemisestä Lilylle tuli mieleen Black... tämähän salasi nälkänsä aina siihen asti, kunnes maha ilmoitti tyhjyytensä itse.
"kuten varmaan tiedätte, meillä on nyt ruoka" Aran ilmoitti astetta näsäviisaammalla äänellä.. suoraan sanottuna hän aikoi pistää hanttiin Lilylle, ei hänkään jaksanut päivästä toiseen kuunnella tämän herjauksia ja viisasteluja... osaisi Aran tarpeen tullen olla paljon, paljon ilkeämpi mitä nyt.

Joten, he siirtyivät ruokapöytään. Ruoka oli jälleen hyvinkin kasvispitoista, eikä punaista lihaa näkynyt missään muodossa.. muuta lihaa sitten olikin. Lilyllä oli kyllä nälkä, mutta jostain syystä ruokahalu katosi seuran takia. Silti hän pisteli ruokaa suuhunsa, vaikka tunsikin voivansa pahoin.
Pöydässä oli melko hiljaista.. Kukaan ei sanonut mitään, lähinnä siksi ettei ollut mitään sanottavaa. Lilyllä kyllä oli sanottavaa vaikka kuinka paljon, mutta... ehkä parempi pitää suunsa kiinni. Art taas ei kehdannut puhua Aranin läsnäollessa. Hänen oli tarkoitus pitää suunsa kiinni, ellei toisin mainittu. Aran puolestaan mietti asioita läpi itsekseen, nyt kun sai hetken edes olla rauhassa.
Lilyn olisi tehnyt mieli kysyä huoneista.. miten heidän "majoituksensa" oli järjestetty täällä, mutta suoraansanottuna hän ei uskaltanut. Hän pelkäsi kuulevansa sen mitä ei halunnut kuulla. Hän ei todellakaan aikoisi nukkua lähelläkään Arania saatika yksin omassa huoneessa.. hän halusi pysyä mahdollisimman lähellä Opheliaa, niin tuntui turvallisemmalta... niin oli aina tuntunut turvallisemmalta. Lily ja Ophelia olivat aina olleet yhdessä!

//... MAWAHAHAHAHAHAHAH! hiljaisuus \o/ //

[Ivy]

Ophelia

Hetkeen hän ei uskaltanut katsahtaa juuri kehenkään, ei edes Lilyyn vaikka tämän seurassa vatsan kurnahdus olisi pikemminkin vain huvittaa... Heidän kummankin osalta, mutta nyt tilanne oli huomattavsti eri. Ophelia raotti sormiaan ja katseli hetken maahan, kunnes ryhdistäytyi Lilyn lähtiessä ivaamaan Arania ja Ophelia olisi voinut vaikka vannoa hänen vatsansa huutavan hallelijaa kun Aran kertoi ruuan olevan jo pöydässä.

He siis siirtyivät ruokailuhuoneeseen, siihen samaiseen jossa hänkin oli jo kertaalleen 'päässyt' ruokailemaan, mutta kuten silloinkin, hän olisi nytkin Lilyn seurassa. He istuituivat pöytään ja ruoka näytti silmänpäälle melko vaatimattomalta sen kasvisipitoisuuden takia, mutta se ei ruokailua häirinnyt. Seuran taso oli se joka pisti haitattamaan ja vaikka jonkin asteen kiusallinen hiljaisuus veikin hieman myös Ophelian ruokahalua, hän pyrki ruokailemaan etiketin mukaiseti kuten aina ennenkin. Eikä hän halunnut että hänen vatsansa lähtisi toista kertaa ääntelemään! Edellisestä vahingosta johtuva pieni ylimääräinen puna ei ollut vieläkään hälvennyt kokonaan hänen poskiltaan...

Muuta hän ei uskaltanutkaan tehdä kuin yrittää täyttää vatsaa hengen pitimiksi kun ei ruuasta plajoa nauttiakaan voinut. Ei ollut mitään puheenaihetta mistä puhua saatika jonka hän uskaltaisi esille ottaa. Paitsi Lilylle! Ophelia vilkaisi sivusilmällä varovaisesti Lilyyn, aivan kuin pienenkin liikkeen tekeminen olisi tässä ruokapöydässä ollut suurempikin rikos, ja tästä taas lautaseensa.
"Jos... Nyt en vain keskeytä mitään tärkeää teidän välillä" Ophelia aloitti tarkoittaen nyt mahdollista telepaattista yhteyttä Aranin ja Arathetin välillä, muistaen haltijoiden moiseen kykenevän ja välittämättä siitä kuuluisiko hän pistetyssä asemassaan pysyä hiljaa vai ei ja jatkoi:
"Niin miten me tulemme täällä peseytymään? Olen kuullut että haltijat olisivat myös vieraanvaraisuutensa ohella myös tarkkoja puhtaudesta."
'Ei siis sillä että me ihmiset olisimme yhtään likaisempia...' Ophelia jatkoi vielä hiljaa mielessään, katse yhä lautaseen suunnattuna ja tökkien haarukalla lautasen keskelle vierähtänyttä hernettä.
Toisin hän kysyi ihan vain mielenkiinnosta, myös senkin takia että tunnelma keventyisi edes hieman jotta sen pienen lihapalasen nieleminen ei tuntuisi niin kovin vaikealta ja olihan siitä tiedosta se itse hyötykin.

//Päästän teitin höpöttää siit kylpylästä \o //

[Aksutar]

Aran, Art, Lily

Viimein joku rikkoi hiljaisuuden, mistä Lily sinänsä oli onnellinen. Aihe tosin yllätti jokaisen.. Lily ei itseasiassa tuota vielä kerennyt miettimään, mutta nyt kun Ophelia otti puheenaiheeksi peseytymisen. Ophelia kyllä keskeytti jotain Aranin ja Artin telepaattisen yhteyden välillä, mutta ei mitään maailmaa kaatavaa.
"meillä on kylpylä, siellä on mahdollisuus peseytyä" Aran vastasi lyhyesti ja melko apaattisesti, nostamatta edes katsettaan Ophleiaan.. Aranista kyllä huomasi että tämä vältteli ja jopa halveksui papitarta, mikä taas ei antanut Lilylle hyvää kuvaa haltija herrasta. Mikäli Aran halusi edes pientä ystävällisyyttä Lilyltä, hänen pitäisi olla myös ystävällinen Ophelialle.. mutta se siitä, Kylpylä?! Lily oli pysähtynyt täysin ja katsoi kysyvästi, ehkä hieman ihmeissään ja hieman innoissaan, Araniin. Lily oli kyllä kuullut kylpylöistä, toisessa valtakunnassa niitä oli, mutta Cryptissä ei.. ainakaan ihmisillä.
"mikäli haluatte jo tänään peseytyä varaamme yhden peseytymishuoneen teille" Aran sanoi, nostaen lopulta katseensa ylös, mutta Lilyyn.. vilkaisemattakaan Opheliaan. Artilla oli omat mielipiteensä siitä, miten Aran kohteli Ophleiaa, mutta ei hän niitä ääneen sanonut.
Lilyn innokas ilme muuttui salaman nopeasti apaattiseksi ja melko tuimaksi, ei hän halunnut ilmaista innostustaan Aranille millään tavalla. Lily vilkaisi nopeasti Opheliaan, mutta nyökkäsi sitten Aranille avaten lopulta suunsa.
"minä ainakin haluan peseytyä... kunhan sinä pysyt toisessa päässä linnaa" Lily sanoi, saaden Aranin hymähtämään pienesti (lily tosin ei nähnyt tilanteessa mitään hymähtämisen arvoista).
Aran vilkaisi Arttiin joka nousi samantien, kumarsi pienesti ja poistui huoneesta. Tuskin tarvitsi arvata kahtakaan ertaa mitä asiaa Art lähti toimittamaan. Lily vilkaisi pienesti hymyillen Opheliaan, mutta piti suunsa kiinni.. häntä ei pahemmin huvittanut puhua Aranin seurassa. Nyt Arankin vilkaisi Opheliaan, jääden tuijottamaan häntä apaattisesti, ehkä hieman murhaavastikkin.

// .__. ello? lovely day... hello? why you're looking at me? yohoo? puuuroaaaaaaa, vetoan tv:seen //