Kirjoittaja Ivy » 21 Touko 2009, 15:05
Ophelia
"Eheh, ajatelin vain jos häntä kävisi katsomassa" Ophelia korjautti heidän kävellessä eteenpäin tyhjää käytävää. Saavuttuaan portaille, Ophelia pysähtyi hetkeksi katsellen sivuilleen. Linna tuntui hänestä vähän liiankin hiljaiselta. Hän katsahti Lilyyn hieman jännittyneenä ja antoi tämän lähteä kulkemaan portaita alas hänen edellään. Eihän kyllä uskonut että he pitkälle pääsisivät, mutta nyt ei ainakaan voinut sanoa etteivätkö he olisi edes yrittäneet. Hän piteli käsiään lähellä rintakehäänsä, tuntien omat sydänmen lyöntinsä ja katseli yhä sivuilleen seiniin kuin joku olisi voinut tulla niiden läpi ja hyökätä heidän kimppuunsa.
"Olenko se vain minä vai tuntuuko sinustak--" Ophelian sanat katkesivat hänen törmäyttäessään nenänpäänsä suoraan Lilyn selkään, tämän taas törmätessään suoraan Araniin! Ophelia hieraisi nenänpäätänsä ja vilkaisi Araniin vain nopeaan, peittäen säikähdystään tämän tyhjästä ilmestymistä!
Ophelia hinasi itsensä puoliksi Lilyn taakse, eikä edes katsonut Araniin tämän selvästikin arvaten -tai ajatuksen luvun kautta tiesi- heidän aikeensa, mutta mulkaisi sitten tämän selkään vihaisesti tämän lähtiessä laskeutumaan portaita alas.
Aluksi Ophelia ei ollut liikkumassa mihinkään, mutta huomaten että jäisi portaille vielä yksinään murjottamaan, hän otti pari nopeaa askelta takaisin Lilyn vierelle ja tyytyi kävelemään kiltisti Aranin perässä.
Käytävä alkoi käydä Ophelialle jo tutuksi. Olivathan he aikaisemminkin syöneet päivällistä haltijoiden luona, paitsi tuolloin tilanne oli ollut monta astetta parempi. Saavuttuaan siihen samaan ruokailusaliin, Ophelia pysähtyi hetkeksi oviaukolle. Hänestä tuntui todella oudolta joutua syömään Aranin kanssa samassa pöydässä, vaikka Aran olisi ihan varmasti mielellään lähettänyt hänet palvelijoidenkin tilaan syömään. Läimäisy, jonka Ophelia oli saanut poskellaan tuntea, oli tosiaan laskenut hänen rohkeuden tasoaan, ainakin toistaiseksi. Suuret valkoiset ovet suljettiin heidän jälkeensä ja sivuilla seinien vierellä seisovat palvelijat ohjasivat heidät istumapaikoilleen, siirtäen penkkiä jopa Ophelialle näin prinsessan 'seuralaisensa'. Ophelia kiitti hiljaiseen ääneen, tuntien olonsa yhä epämukavaksi Aranin ollessa läsnä.