Kevätflunssaa, hän sanoi


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 07, 2009 9:27

Ophelia

Ophelia vilkaisi Arania kulmansa yli nopeaan kun tämä sanoi lyhyesti jotain haltijakielellä, mutta haarukoitsi sitten vain ruokaa suuhunsa, vaisto sanoi ettei hän edes halunnut tietää.
Papitar, tai hovineito mussutti ruokaa ensin hieman kyllästyneen näköisenä, mutta mitä enemmän ruoka alkoi maistua muultakin kuin puulta, sitä paremmin Ophelia lähti syömään ja toteamaan että haltijaruoka oli kyllä moitteetonta. Vaikkei se kotipuolen kokkauksia voittaisikaan Kyse oli muustakin kuin hyvästä mausta. Ophelia yrittikin siis ysödä mahdollisimman nopeaan, sillä mitä pikemmin lautanen oli tyhjä, sitä pikemmin he pääsisivät pois Aranin seurasta, toivottavasti.
Kiitos ruuasta Ophelia sanoi lopulta hyvien tapojen mukaisesti, kyllä hän suunnitteli saavansa ruokaa vielä jatkossakin! Tosin
Ophelia katsahti Lilyyn, odotti että tämä olisi syönyt ja nousi sitten ilman erillistä lupaa ja otti prinsessaa ranteesta kiinni, lähtien raahaamaan tätä ulos ruokailusalista ennekuin Aran ehtisi sanomaan asiaan poikkipuolista sanaa!
Menemme huoneeseemme Ophelia huikkasi ennen kuin lähti avaamaan ruokailusalin ovea ja veisi Lily mukanaan.
Se tuskin tuli miellyttämään Arania, mutta Ophelia ei halunnut katsoa tätä enää kauempaa ja uskoi Lilyn olevan samaa mieltä.

//BLERGH!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 08, 2009 1:28

Aran, Lily

No, Lopulta Opheliakin alkoi syömään. Lily jatkoi ruokailuaan siinä samalla kun Aran katseli heitä sanomatta mitään... miksi hän edes yritti leikkiä kilttiä? Kyllä hänelläkin alkoi pikku hiljaa palaa hermo näiden kahden kanssa.. mutta Lilystä hän ei ollut luopumassa! Mentiin sitten vaikka äärikeinoihin, mutta prinsessansa Aran aikoi pitää. Ophelia tuntui olevan vain tiellä... miten niin tuntui, tämähän selvästi oli tiellä! Mutta silti Aran tarvitsi Opheliaa.. Lily tekisi mitä vain jos Aran uhkaisi tappaa Ophelian... ei Aran niin tyhmä ollut etteikö hän tuota seikkaa olisi huomannut.
Ophelia kiitti ruuasta kun oli saanut syötyä. Aran vilkaisi aneemisella ilmeellä papittareen, joka odotti että prinsessa saisi syötyä.. Kun Lily oli valmis, Ophelia nousi ylös ja tarrasi Lilyä ranteesta, lähtien raahaamaan tätä ulos ruokasalista.
Aran katsoi kysyvästi näiden kahden perään, mutta ei jaksanut nousta ylös ja juosta noita kiinni.. menköön nyt, Aran hoitaisi muutaman asian ennen kuin edes raahautuisi makuuhuoneille päin.
Lily koitti pysyä Ophelian perässä tuon alkaessa repimään häntä mukaansa ja pian he olivatkin jo päässeet ulos ruokailusalista. Lily katsoi kysyvästi Opheliaan, vilkaisten sitten taakseen, mutta jatkoi kävelemistä pysähtymättä kertaakaan.
"no tuo oli radikaalia.." Lily totesi saatuaan askeltahtinsa tasaantumaan ja lähti kävelemään Ophelian vierellä. Kieltmättä Lilyn kävi HIEMAN sääliksi Arania, kun he vain ottivat ja lähtivät, jättäen kuninkaan yksin huoneeseen... mutta toisaalta Lily ei tuntenut mitään sääliä Arania kohtaan, ottaen huomioon mitä tuo oli tehnyt.

// *fart* TOMORROW! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 14, 2009 4:40

Ophelia

He pääsivät kuin pääsivätkin pois ruokailusalista ilman sen suurempia ongelmia ja Aran onneksi jättikin heidän poistumisensa sikseen. Opheliaa tosin alkoi hieman jopa hävettään Lilyn kommentoidessa tempauksen olleen radikaalia.
Anteeksi Ophelia sanoi vaisusti kävellessään eteenpäin, lisäämättä saatika kommentoimatta toimiaan paremmin, tuntien samalla pienen häpeän punan poskillaan. Ei hän tiennyt kunnolla itsekään miksi ei ollut odottanut vain kärsivällisesti lupaa poistua, kaipa hänellä oli alitajunnassaan tarve kapinoida Arania vastaan, vaikkei se kovin viisasta varmaan ollutkaan. No, ainakin hän oli syönyt koko lautasensa tyhjäksi!
Mennään nyt vielä kuitenkin katsomaan Antonia ennen huoneeseen vetäytymistä. Olen varma että sinäkin vielä haluat nähdä hänet Ophelia sanoi kääntäessään kaiken edellisen sivuuttavan, iloisen hymyn Lilyyn, naurahti ja lähti ottamamaan nopeampia askelia kohti rappusia. Hypeltyään rappuset ylös, Ophelia jäi hetkeksi ihmettelemään käytäviä. He olivat käyneet Antonin luona jo aikaisemmin päivällä, joten oven löytäminen ei ollut vaikeaa. Hän ainakin tahtoi vielä nähdä pienen Antonin ja mitä toivottavimmin tämä olisi hereillä.
shh, mennään hiljaa jos hän nukkuu Ophelia sanoi kävellen käytävä päähän ja raotti prinssin huoneen ovea, peläten että koputus olisi ollut liian äänekästä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 15, 2009 1:28

Lily

Lily oli jo sanomassa jotain äskeisestä karkaamisesta, mutta piti suunsa kiinni kun Ophelia ehdotti että he menisivät Antonia katsomaan. Sehän kävi Lilylle! Lily nyökkäsi pienesti ja lähti sitten papittaren perässä kohti rappusia pienesti hymyillen.
Antonin huoneelle löytäminen ei ollut kyllä enää mikään ongelma. Olivathan he jo aikaisemminkin siellä käyneet.. tosin Lily ei tiennyt kuinka monta samanlaista ovea ja käytävää tässä linnassa oli. Ja mahdollisuutena oli myös että Anton olisi siirretty toiseen huoneeseen.. ei olisi mikään yllätys, mutta piti nyt toivoa vain parasta. Pian he saapuivat Antonin ovelle ja Ophelia raotti ovea ehdottaen että he menisivät hiljaa, mikäli pikku prinssi nukkuisi. Lily tyytyi jälleen vain nyökkäämään ja käveli sisään huoneeseen hissukseen Ophelian perässä.
Kehdolta kuului pieni ähinä.. Mikä tarkoitti sitä että Anton oli hereillä. Lily vilkaisi hymillen Opheliaan ja käveli sitten kehdolle, nostaen pikku Antonin varovasti syliinsä. Anton suorastaan hymyili nähdessään äitinsä jälleen ja alkoi innoissaan kurotella kohti hiuksia.
"tällä kertaa et revi niitä" Lily sanoi hymyillen istuessaan alas tuolille ja silitteli Antonin päätä.
Pikku prinssi oli niin aurinkoisen ja iloisen näköinen... Lily ei voinut olla hymyilemättä lempeän huvittuneenä kun Anton ähisi kurotellessaan kohti hiuksia, yrittäen saada edes yhdestä kiinni.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 21, 2009 11:15

Ophelia

Ophelia sulki huoneen oven hiljaa perässään, kääntäen sitten katseensa kehdolle, huomaten pikku prinssin olevankin hereillä ja hymyili nyt aurinkoisesti Lilyn nostaessa tätä syliinsä.
Voi kun hän on suloinen Ophelia sanoi varmaan jo toistamiseen kävellessään Lilyn ja Antonin luokse, katsellen pientä taaperoa tämän sylissä. Lilyn istahtaessa alas, Ophelia istahti polville penkin vierelle ja nojasi tuolin käsinojalle katselemaan Antonin yrityksiä saada Lilyn hiuksia pieniin kämmeniinsä revittäväksi. Hänen teki mieli kysyä Antonia itselleen pidettäväksi, muttei toisaalta viitsinyt riistää pikkuista tämän äidiltä kun oli vasta syliin päässyt.
Hehsuuttuiko Aran tosiaan siitä että hänet kastettiin isän pojan ja pyhänhengen nimeen? Ophelia kysyi katsellen Antonin touhuja hymyillen. Pikkunen ei näyttänyt luovuttamisen merkkejä hiusten suhteen vaan sinnitteli yhä, se oli hyvä merkki tulevaisuutta ajatellen. Hetken Ophelia toljotti jonkinaikaa pää tyhjänä, ähkivää pientä vauvaa edessään eikä ajatellut mitään, kunnes avasi suunsa.
Lily.. Miltä tuntuu olla rakastunut? Ophelia kysyi nostaen katseensa Antonista ylös Lilyyn, toivoen saada jonkinlaista kunnon vastausta. Kyllä Ophelia tiesi suurinpiirtein, tai no ainakin siis uskoi tietävänsä kiintymyksen ja ilon tunteiden perustalla, mutta ei hän ole koskaan ollut oikeasti rakastunut. Ei niinkuin Lily Blackiin.

//Haow are we gonna spend timeeh...>o//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 22, 2009 9:14

Lily

Ophelia kävi istumaan polvilleen penkin viereen, nojaten samalla käsinojaan. Lily ei voinut kiistää Ophelian sanoja. Anton todellakin oli suloinen. Lily todellakin toivoi, että Antonista ei tulisi samanlaista mitä isänsä.. tämä kun ei sattunut olemaan mikään maailman hyväsydämisin ihminen.. tai siis haltia. Toisaalta Lily toivoi että hän voisi itse kasvattaa Antonin, jotta tästä tulisi oikeamielinen ja rauhaa tahtova kuningas.. ei hän kyllä epäillyt etteikö Arankin osaisi kasvattaa poikaansa, mutta hän pelkäsi että Antonin isä kasvattaisi poikansa vihaamaan ihmisiä siinä missä ihmiset kasvattavat lapsensa vihaamaan haltioita.
Lily naurahti pienesti Ophelian kysyessä oliko Aran tosiaankin suuttunut siitä kun Anton oli kastettu.
"ei hän varsinaisesti suuttunut.. hän ei vain pitänyt asiasta... tai sitten hän on suututessaan erittäin rauhallinen" Lily sanoi hymyillen.
Hymy kuitenkin lieveni Ophelian seuraavan kysymyksen myötä. Milta tuntui olla rakastunut? Lily laski katseensa Antoniin sivellen tuon poskea etusormellaan, samalla kun mietti miten Ophelian kysymykseen vastaisi.
"Se on lämmin tunne sisällä joka saa sinut punastumaan aina kun hän koskee sinua tai kuiskaa jotain korvaasi." Lily vastasi lopulta hymyillen pienesti silkutellessaan yhä Antonia.

//do the time skip u idiot! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Kesä 23, 2009 8:14

Ophelia

Ophelia olla möllötti Lilyltä vastausta, joka lopulta tulikin ja sai Ophelian syystä jos toisesta muuttumaan ensin hieman hämmästyneeksi ja siitä lopulta lempeästi hymyileväksi.
"Se on varmasti mahtava tunne..." Ophelia totesi painaessaan päänsä käsiensä päälle, sulkemaan silmänsä ja yritti sisäistää kyseistä tunnetta hymyillen sisimmässään. Seuraavat tunnit kuluivatkin lähes täydellisessä hiljaisuudessa, mitä nyt Anton välillä äänähteli, Lily tälle jotain puheli ja Ophelia katseli vierestä välillä päästäen naurahtelevia hymäyksiä. Lopulta pikkuisen väsähtäessä alkoi olemaan jo huomattavasti pimeämpää, talvi päti yhä vuorokausissa haltijakylässäkin vaikka tunnelma olikin muuten keväisempi. Heidän saatua Anton takaisin unten maille, hekin hipseivät hissun kissun makuuhuoneeseen jossa olivat edellisen yönsä viettäneet ja pian, ainakin Ophelia oli nukahtanut.

Aamunvalo kajasti sisään ikkunasta. Muuten oli täysin hiljaista jollei lintujen laulua ja Ophelian hiljaa ääneen lausumaa rukousta otettu huomioon. Ophelia hoiti joka aamuisen aamurukouksensa polvillaan, tällä kertaa ikkunan kuin alttarin edessä ennenkuin nousi, puki vihreän mekon yllensä ja hoiti aamutoimet pesten kädet ja kasvonsa. Pyyhkiessään naamansa valkoiseen pyyhkeeseen, Ophelia vilkaisi sängylle jossa Lily vielä nukkui. Ei tosin ihme, papittarella oli tottumus syistä tapana herätä aina kukonlaulun aikaan.
"Lilyyy..." Ophelia liversi kävellessään Lilyn puolelle sänkyä ja istahti siihen Lilyn viereen ja odotti jospa tämä osoittaisi heräämisen merkkejä.
"Tänään ovat ne tanssijaiset..." Ophelia muistutti ilman sen erikoisempaa syytä ja tökkäsi Lilyä olkapäähän tämän herättämiseksi.

//There ya go!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Kesä 24, 2009 12:25

Lily, Art

No, Loppu päivä sujui hyvin rauhallisesti Antonin seurassa. Pikku prinssi jaksoi yllättävän pitkään pysyä hereillä, kunnes alkoi nuukahtamaan ja lopulta painui unten maille. Lily peitteli pienokaisen ja sen jälkeen hekin jo siirtyivät nukkumaan. Aranista ei kuulunut mitään sen koommin sinä iltana, mikä oli vain hyvä asia.
Ei mennyt kauaakaan kun hekin jo nukahtivat ja nukkuivat yönsä rauhallisesti, lukuunottamatta pientä yöllistä kävelyä Lilyn osalta...

//omg insert da Lily&Aran story here!... se jonka joskus tylsyyttäni kirjotin ja lähetin sulle 8D //

Lily raotti silmiänsä kuullessaan Ophelian äänen kutsuvan nimeään. Prinsessa sulki kuitenkin silmänsä heteksi vielä, kunnes räväytti ne auki ja nousi nopeasti istumaan.
"ne tanssijaiset.." Lily toisti Ophelian sanat kuultuaan ja jäi sitten tuijottamaan suoraan eteensä, kunnes lisäsi "mitä Jos leikitäisiin sairaita?".
Se oli ensimmäinen ajatus mitä Lilylle näin aamusta tuli.. hän ei yhäkään halunnut mennä tanssijaisiin, ei ainakaan näihin. Mutta ei kai auttanut. Lily nousi ylös sängystä ja hoiperteli hetken, kunnes hipsi sermin taakse vaihtamaan vaatteitaan.. Vihreä mekko.. Lily ei ajatellut vihreän sopivan hänelle niin hyvin. Toisaalta olihan hänellä vihreät silmät, mutta se ei vielä todistanut mitään.
"Nukuitko hyvin?" Lily kysyi astellessaan sermin takaa pois ja pesi kasvonsa, jonka jälkeen hän alkoi harjaamaan hiuksiaan.. siinä olikin tekemistä sitten muutamaksi minuutiksi.
Pian ovelta kuului koputus jonka jälkeen sisään astui Arathet. Art näytti siltä kuin ei olisi nukkunut kuukauteen, mutta silti hän jaksoi esittää pirteää..
"Huomenta... valmiina aamupalalle?" Art kysyi jääden seisomaan oven viereen.
"..kohta" Lily vastasi hetken mietittyään ja jatkoi hiustensa harjaamista.. aamupala saisi nyt odottaa, Lily ei ollut lähtemässä minnekkään sotkuisella tukalla.

// YAYS.... miks tästä tuli pullamössöä q.q //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 05, 2009 2:49

Ophelia

Papitar hätkähti ja veti kätensä pois Lilyn noustessa nopeasti seisomaan ja tuijotti tätä hetken aikaa suurin silmin.
Sitten Ophelia naurahti ja ravisteli päätään. Minusta tuntuu että Aran raahaisi meidät tanssijaisiin vaikka sinä esittäisit halvaantunutta ja minä rutto potilasta. Ophelia sanoi ja katseli Lilyn hoipertelua sermin taakse. Idea oli muuten ihan hyvä, paha vain että Aran oli tietoinen Ophelian parannuskyvyistä ja siinä ei oikea sairastuminenkaan tulisi heitä auttamaan.
Nukuin kyllä... Näin ainakin tilanteeseen nähden Ophelia vastasi naurahtaen pienesti lopussa ja oli jo kysymässä samaa Lilyltä, mutta uskoi jo tietävänsä vastauksen ilmankin. Lilyn alkaessa harjaamana hiuksiansa, Ophelia nousi istumaltaan ja käveli Lilyn taakse, ottaen pehmeämmän harjan käteensä ja jakoi Lilyn urakan. Näin se sujui huomattavasti nopeampaa, varsinkin kun Lilyn hiukset olivat melko oikkuilehkovan kiharat. Ophelia jopa vähän kadehti Lilyn kiharoita, hänellä itsellään kuin oli täysi suorat eikä niitä saanut käkkärälle vaikka ne laittoikin yöksi letille. Hetken aikaa Ophelia ehti yhtä takkua setvittelemään kunnes ovelta kuului koputus ja Ophelia kääntyi katsomaan kuka tulija oli. Arathet, ei sinänsä mikään yllätys, vaikkei se kovin shokeeraavaa olisi ollut jos Aran olisi päättänyt tulla heitä kiusaamaan heti aamusta. Lilyn vastattua kohta siihen mentäisiinkö aamupalalle, Ophelia kääntyi takaisin ja jatkoi Lilyn hiusten harjaamista, se oli itse asiassa melko stressiä lievittävää.
Nukuitko sinä hyvin Art? Näytät väsyneeltä Ophelia kysyi ihan vain siksi koska Art tosiaan näytti väsyneeltä ja sai sitten oman puoliskonsa Lilyn hiuksista setvitettyä kauniin punertavan lainehtiviksi. Heidän saatua kaikki valmiiksi, ei kai ollut muu auttaminen kuin lähteä ruokasalille päin Arathetin saattamana. Ophelia ajatteliyrittää istua tällä kertaa kiltisti loppuun saakka, samaa -radikaalia- temppua joksi Lily hänen eilistä tempausta oli kuvaillut, hän ei enää kehdannut tehdä.


//Well this is a brick! And yay!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Heinä 07, 2009 7:40

Art, Lily

Onneksi Ophelia auttoi Lilyä harjaamaan tämän hiuksia.. muuten tässä menisi ikuisuus, eivätkä he pääsisi vielä pitkään aikaan syömään. Pian hiukset kuitenkin alkoivat olla jo kutakuinkin kunnossa, mitä nyt muutama hius yritti ponnahtaa pystyyn vielä.
"nukuin, kiitos kysymästä" Art vastasi hieman häkeltyneenä Ophelian kysymyksestä, mutta ei sen enempää sitten lähtenyt ihmettelemään tuota kysymystä.. kai se oli sitten tapana kysellä... ei vain täällä..
Art ei kehdannut myöntää että oli väsynyt.. ei prinsessan kuullen, sehän olisi kuulostanut valitukselta. Art ei ollut nukkunut yhtään viime yönä, lukuunottamatta parintunnin tirsoja aamuyöstä. No, hänellä olisi päivällä aikaa levätä muutama tunti, ellei Lily ja Ophelia keksisi häiritä häntä.. toivottavasti ei.
Lopulta Lily nousi ylös ja nyökkäsi pienesti hymyillen.
"olen valmis, voimme mennä" Lily sanoi ja Art vastasi pienellä nyökkäyksellä, lähtien sitten johdattamaan tyttöjä ruokailusaliin.
Aran itse ei ollut vielä kerennyt ruokailusaliin asti, mutta ilmestyisi sinne tuota pikaa.. Lilyn epäonneksi.
Matkalla ruokailusaliin Lily katseli käytäviä joilla he kulkivat.. jostain syystä ne näyttivät nyt paljon nätimmiltä mitä eilein.. tiedä sitten mistä se johtui.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 19, 2009 3:13

Ophelia

Hiussuortuva toisensa jälkeen näytti viimeinkin luovuttavan lujassa tahtojentaistossa Ophelian ja hiusharjan kanssa ja suoristuivat näteiksi kiharoiksi, vaikka sieltä tosiaan ponnahti vielä pari muutama hius minne sattui. Ophelia laski hiusharjan takaisin peilipöydälle, uskoen Lilyn olleen valmis ja osui oikeaan Lilyn noustessa pystyyn, ilmoittaessaan olevan valmis. Ophelia, näin kilttinä tyttönä tässä seurassa lähti taas kulkemaan perästä, Lilyn takana määränpäänä ruokasali. Kauankohan Aranilla kesti harjata hiukset joka aamu? Ophelia voisi kuvitella tällä olevan ainakin kolme palvelijaa vain harjaamassa ja setvittämässä tämän hiuksia. Hän pystyi myös kuvittelemaan Aranin laittavan hiuksensa joka ilta letille että ne olisivat kurissa aamulla Mitä jos Aranin kiharat eivät olleetkaan luonnolliset vaan juuri lettien syytä? Okei, Ophelia katkaisi ajatuksen kulkuna tähän, ettei hänen syvä huvittunut hymynsä muuttunut keskellä kaikuvaa käytävää lujaksi nauruksi jolloin Lily ja Art saisivat jäädä miettimään oliko hänellä viimein kilahtanut. Ei, papitar sai pidettyä itsensä kurissa, sinänsä todella hyveellinen että kätevä taito.

Saavuttua jälleen kerran ruokasaliin, heidät aseteltiin istumaan kuten kerta aikaisemminkin. Ophelia piti itseään nyt totisena, peläten Aranin tulevan ruokailusalin ovesta sisään vaikka hän kuinka mielessään rukoilikin että tälle tuli jotain kiireisempää menoa, vaikka sairaskohtauEi, liian julmaa. Ophelia oli nähnyt sen kerran aikaisemmin ja näky oli ollut kivulias
JotenArt, kuinka monta palvelijaa tarvitaan harjaamaan Aranin hiukset? Ophelia setväisi kurkkuaan ja kysyi kun ei enää voinut vastustaa kiusausta ja hän lapselliselta uteliaisuudeltaan tahtoi oikeasti tietää! Vaikka häpeä kirpaisikin hänen sisuksiaan. Onneksi kukaan muu heidän lisäkseen ei ollut sitä todistamassa.

//o3o//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 29, 2009 12:44

Lily, Art, Aran

Jos Lily olisi kuullut Ophelian ajatukset Aranin hiuksista, tämä olisi varmasti nauranut ääneen. Mistä ihmeestä Ophelialle tuollaiset asiat tulivat mieleen? Ehkä Lily ei halunnut tietää, mutta hän ei ollut vielä kiinnittänyt huomiotaan herran hiuksiin.. tai no, ainakaan syventynyt niiden ajattelemiseen.
Art johdatti heidät jälleen tuttuun ruokailusaliin ja he istuivat alas odottamaan Arania. Art tosin jäi seisomaan kuninkaan istuimen viereen, ihan vain muodon vuoksi, kuten tapana oli.
Lilyn katse harhaili pitkin salia, samalla kun hän pyöritteli hiuskiehkuraa sormillaan... jotenkin kiusallinen olo, vaikkei tässä tilanteessa mitään kiusallista ollutkaan. kai? Hetken hiljaisuuden rikkoi Ophelian outo ja täyisn odottamaton kysymys. Art katsahti kysyvästi papittareen tuon kysymyksen myötä, jääden hetkeksi sanattomaksi.
"sitä sinun täytyy kysyä kuninkaalta itseltään, minä en kuulu niihin henkilöihin jotka huolehtivat hänen ulkonäöstään." Art vastasi lopulta sen kummemmin kiertelemättä tai kaartelematta totuutta. Hän ei todellakaan tiennyt, eikä koskaan ollut kysynytkään... lähinnä siksi ettei hän pitänyt sitä tietämisen arvoisena asiana, mutta näköjään se oli sen verran kiinnostava papittaren mielestä, että tuo päätti kysyä.
Lilyä alkoi sillä hetkellä kiinnostamaan asia myös... Aranilla oli melkein pidemmät hiukset mitä hänellä itsellään, joten kai tuolla jonkin aikaa meni hiuksiaan laittaa? Tai sitten tuo nukkui seisaaltaan ettei hiukset menisi sekaisin...

Lily oli jo avaamassa suunsa, mutta sulki sen huomatessaan ovien avautuvan ja itse kuninkaan saapuvan paikalle. Aran ja Art vaihtoivat pari sanaa haltia kielellä, jonka jälkeen Aranin katse harhautui Opheliaan.. hetken kuningas tuijotti tuota syvään ja hiljaa, mutta avasi sitten suunsa istuessaan alas omalle paikalleen.
"siihen tarvitaan kaksi henkilöä ja aikaa menee puolituntia, hyvällä lykyllä. joskus kauemmin" Aran sanoi.. kyllä, hän oli lukenut ajatuksia ja päätti kerrankin vastata.
Ruoka tuotiin pöytään, kuten aina. Lily oli täysin syventynyt omiin ajatuksiinsa ja tuijotti vain pöytään, aivan kuin ympärillä ei olisi tapahtunut mitään muuta..

// >3< //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 09, 2009 11:22

Ophelia

Pieni papitar jatkoi yhä huvittunutta hymyilyään, vaikkei Arathet sitten tiennytkään hänen kysymykseensä vastausta ja sukaisi hiussuortuvan korvansa taakse. Hän tosin tahtoi yhä tietää tämän täysin tarpeettoman tiedon ja oli melko ylpeä itsestään että oli kehdannut edes kysyä. Sitten ovet avautuivat ja itse paha missä mainittiin, Aran saapui paikalle ja onnistui taianomaisesti pelkällä läsnäolollaan heikentämään Ophelian hymyilyä ja sai tämän näyttämään tälle sisäisesti murisevaa ja vakaavaa naama. Pikaisten sananvaihtojen jälkeen kuninkaan ja neuvonantajan välillä, Ophelia katsoi Araniin lähes yhtä syvään mitä tämä tähän ja yhtä syvässä hiljaisuudessa että hän kuuli omat tasaiset sydämenlyöntinsä, saaden sitten kuullakin vastauksen kysymykseensä! Ophelia häkeltyi hetkeksi, tuijotti Araniin hetken hämillään kunnes hymy nousi pakosta hänen huulilleen ja hän lähti kikattamaan kädet suunta peitellen.
Hän ei tiennyt ollenkaan miten Aranin vastaus oli ollut muka huvittava, silti hän kikatti melkein vatsakipuun asti kuvitellessaan näkymää! Ophelia kikatti aikansa kunnes veti henkeä ja pyyhkäsi naurunkyyneleen silmäkulmastaan.

Anteeksi ei ollut tarkoitus Ophelia pahoitteli sopimatonta käytöstään vielä puoliksi kikattaen ja katsahti alas lautaseensa ja hymyili hetken ruualleen kuin se olisi hymyillyt takaisin. Sitten papitar ryhdistäytyi, selvitti kurkkunsa ja tarttui haarukkaan ja veitseen, ei kai vain stressi ollut päässyt hyökkäämään häneen takaapäin? Tai no Se kai lieni mahdotonta olla tässä tilanteessa kokonaan stressaamatta, mutta Ophelia koki sen lähinnä velvollisuutenansa voidakseen edes jotenkin huolehtia Lilystä.
Pääsisit huomattavasti vähemmällä jos letittäisit hiuksesi ennen nukkumaan menoa Ophelia kertoi yksinkertaisen vinkin, jollei tuo ollut jo tuota hoksannut, samalla kun sulloi pieniä palasia ruokaa suuhunsa ja pureskeli hitaasti ennen nielaisua.

//>___<//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 11, 2009 10:56

Aran, Art, Lily

Aranin vastauksen jälkeen tapahtui jotain mitä kukaan ei odottanut.. Ophelia alkoi kikattamaan kuin pikku tytöt yleensä. Aran tuhahti pienesti mutta ei voinut olla hymyilemättä.. Art taas oli pihalla kuin lumiukko, kertoiko joku muka vitsin? Olisiko pitänyt nauraa? Lily puolestaan heräsi omista maailmoistaan ja loi kysyvän katseen Opheliaan, joka kikatti hänen vierellään. Koko tilanne oli mennyt Lilyltä hieman ohi, joten hän oli yhtä pihalla mitä Art.
Lopulta Ophelia sai itsensä kasaan ja pyyteli anteeksi kikatus purkaustaan. Lily hymähti pienesti siirtäen katseensa Araniin kun Ophelia antoi tuolle pikku vinkkinsä.
"Ei ole tarpeen. Sitäpaitsi hiusten letittämisessä menisi paljon pidemään mitä niiden setvimisessä aamulla" Aran vastasi samalla kun he aloittivat ruokailun.... hän puhui papittaren kanssa? Mistä lähtien hän tuon ipanan kanssa oli halunnut kommunikoida? No, täytyi Aranin myöntää että Papitar oli omalla ärsyttävällä tavallaan mukavaa seuraa... jos hän pääsisi puheväleihin tuon kanssa, ehkä prinsessakin seuraisi neuvonantajaansa perässä.

Lily oli kumman hiljainen koko ruokailun ajan, samoin kuten Art. Eipä pahemmin ollut mitään sanottavaa.
"Koska Puusepän poika ajatteli naamaansa näyttää?" Aran kysyi äkkiseltään Artilta haltiakielellä. Lily mutristi suutaan hieman näiden alkaessä keskustelemaan omalla kielellään.. olisihan se kiva tietää mitä nuo puhuivat!
"en tiedä... mutta toivonmukaan pian" Art vastasi jääden sitten miettimään sanoiko hän Aaronille edes mitään aikaa monelta pitäisi tulla!
"parempi olisi" Aran sanoi nostaen katseensa sitten Lilyyn, jonka katse - jostain kumman syystä - siirtyi äkkiä pois Aranista.

// OMIGOSH THE FOOD IS SMILING TO MEH! 8DDD - ...uuu okay there? //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 16, 2009 7:53

Ophelia

Vai niin Ophelia vastasi syöden ruokaansa yhä pienen pieninä paloina ja vilkaisi sitten Lilyyn joka oli ollut ihan ymmärrettävästi hiljaa koko keskustelun ajan Eipä heillä paljoa puheenaihetta keskenään ollutkaan ja jotenkin Ophelia ajatteli sen olevan hyvä asia. Ei hänellä itselläkään tosin ollut mitään tarkoitusta aloittaa keskustelua Aranin kanssa, mutta sekin oli tapahtunut ihan vahingossa. Hetken aikaa oli täydellisen hiljaista, ellei haltijakeskustelua otettu huomioon Olihan se tökeröä alkaa puhumaan toisille vierasta kieltä, mutta menköön kun häneltä itseltään teki pahaa jättää ruokaa lautaselle, mutta nälkä ei tässäkään tilanteessa syömään pakottanut.
Kiitos ruuasta Ophelia kiitti ja pyyhki suunsa lautasliinaan ja hiljeni siihen vaikka Lilyn ranteen nappaaminen ja nopea poistuminen kävikin mielessä.

Ai missäkö Aaron oli? Aaron oli jyrsimässä kynsiään vereslihalle omassa huoneessaan, miettien mitä helkkariin oli joutumassa, samalla kun hänen äitinsä noukki tämän likaisia sukkia lattialta, kysellen miksi hänen nuppunsa oli niin hermostuksesta punainen, jääden tosin ilman vastausta. Puusepän pojalla ei tosiaan ollut niin minkäänlaista hajua milloin lähteä linnallejoskus illalla, sitä ennen hänellä ei ollut kiirettä minnekään, ellei tultu niskasta raahaamaan.

//IM FINE!!!//
EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö