Susi ja lohikäärme osa 2

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 01 Loka 2009, 22:04

Tuntiessaan silittelyn loppuvan sai Safilyen tökkimään kasvollaansa miehen kylkeä vasten, että jatkaisi silittelyä. Ajatus ei pitää jaksanut miettiä, että saisiko pyynnöksestä jatko silittelyä. Itse nainen oli niin sileästi ja huomaamatta nukahtanut. Hellästi ja kiltisti hän nukkui siinä miehen vierellä, kuin ieni sudenpentu. Ulkona oleva myrsky ei häirinnyt unen tulemista. Sade ropisi ja katto reijistä pääsisi sisään jonkun verren oli mies lämmin vieressään ja oljet. Safilye ei ollut pitkään aikaan nukkunut hyvin, kun oli kohdannut metsästäjät juuri. Enemmäkseen hän nukkuisi parisen päivän yöt huonosti. Miksi hän nukkui hyvin oli varmasti tekijä Dantessa? Pieneksi osaksi, että lohikäärmeen vieressä pystyi nukkua hyvin kertomuksen mukaan. Tässä lyhyessä ajassa oli se luottamus toiseen ja tunsi turvallisuutta toisesta sai naisen nukkumaan hyviin. Reippaasti hän voisi nukkua parisen päivää.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 04 Loka 2009, 21:33

Dante

Pienesti Dante tunsi Safilyen kosketuksen unen läpi. Se ei herättänyt hänen nukkuvaa mieltään, mutta Dante reagoi kosketukseen vaistomaisesti kääntyen kyljelleen kasvot Safilyetä kohti. Samalla hän päästi matalan tyytyväisen murahduksen, joka oli peräisin jostain hänen lohikäärmehahmonsa perukoilta. Dante näki unta, jossa hän oli lohikäärmehahmossa ja hän nukkui suuren kulta-aarteen päällä. Dantella ei ollut koskaan mitään kulta-aarretta ollutkaan, silti hän huomasi aina välillä uneksivansa suuresta aarteesta. Sillä oli varmaan jotain tekemista sen kanssa, että hän oli lohikäärme. Safilyellä kävi oikeastaan tuuri Danten unen kanssa, sillä kun Dante ei ollut vielä tottunut haltiaruumiiseen, häneltä oli monesti nukkuessa päässyt tulihenkäys unen ollessa voimakas. Tätä ei kyllä ollut sattunut vuosiin, mutta koskaan ei voinut olla varma. Danten käsi alkoi siirtyä Safilyen olkapäältä tämän selkäpuolelle, saaden aikaan vaikutelman, että Dante halasi Safilyetä.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 04 Loka 2009, 22:56

Uni oli omaa luokkaansa ja aivan erilaista mitä lohikäärmeet näki varmasti. Safilye ei edes tiedä pystyvätkö lohikäärmeet edes näkemään unia. Yleisesti ne olivat ihmiset mitkä näkivät unia. Sutena hän ei sinäänsä nähnyt unia, kuin nyt saattaisi nähdä. Sutena enemmän kertasi hyvin tarkkaan päivänsä sutena ja ihmis muodon. Kokonaan Safilye oli unohtanut, että Dante voisi syöksähtä tulta päälleensä milloin vain. Siihen hetkenä hän olisi kuollut, kun tuli olisi tullut esiin.
Hänen onnekseen ei tullut ja uni ei ollut niin mahtava, jos tuli ei tullut. Henkäisy sai kuitenkin Safilyen kutittamaan nenäänsä. Vapaan käteen hän hinkasi kasvojaansa, että kutina lopetti. Saatuaan kutinan loppuun hän käsi palasi samalle paikalle. Safilye käpertyi olkien seassa, mutta miehen vieressä edelleen. Hän ei kuitenkaan huomannut paljon eroa, kuin olasta häipyi pieni taakka. Pienen mukavaisen tunteen hän tunsi selässä mikä ei häirinnyt häntä unestaansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 05 Loka 2009, 21:38

Dante

Dante nukkui rauhallisesti, Safilyen liikkeet eivät kyenneet häiritsemään hänen lohikäärmeenuntaan. Kerrottiinhan sitä joissainpäin maailmaa tarinaa nuorukaisesta, joka tahtoi tulla kuuluisaksi ja kiersi maata etsien sankaritekoja suoritettavaksi. Lopulta nuorukainen kuulemma törmäsi lohikäärmeen luolaan, jossa vietti uniaan ikivanha lohikäärme. Silmät taisteluinnosta kiiluen kävi nuorukainen lohikäärmeen kimppuun ja hakkasi tätä miekallaan kunnes miekka katkesi. Lohikäärme ei herännyt, vaan käänsi unissaan kylkeään ja litisti epäonnisen nuorukaisen alleen. Dante oli aina pitänyt tätä tarinaa huvittavana satuna, jolla peloteltiin hyväuskoisia lohikäärmeiden hirmuisuudesta. Dante ei itse uskonut, että lohikäärme voisi kasvaa kovin paljoa sitä suuremmaksi, kuin mitä hän oli tai että suomut voisivat vahvistua niin paljoa, että pysäyttäisivät jatkuvat miekaniskut.

Unessaan Dante loikoili yhä aarteen päällä, muttei nukkunut enää. Hänen pupillittomat silmänsä olivat auki ja hän silmäili aarrettaan. Se koostui lukemattomista pienistä kultakolikoista, siellä täällä näkyi muutama suurempi kalleus. Ihmisen nyrkinkokoinen jäänsininen timantti huokui kylmää. Se muistutti Dantea noita Igithasta, jota vastaan Dante oli käynyt hurjan taistelun. Aivan Danten pään vieressä oli suurehko kellertävä timantti. Dante ei osannut arvioida tarkasti sen kokoa, se tuntui välillä kasvavan, välillä kutistuvan. Välillä timantin sisällä välähti jotain punaista, kuin verta. Dante tuijotti timanttia kiinnostuneena, mitään sanomatta. Hänen nukkuva ruumiinsa hengitti hieman pidättyneemmin, kuin odottaen jotain.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Loka 2009, 22:04

Kutina ei loppunut miten Safilye oli ajatellut. Nyt hän nuhjasi olkaa vasten. Niin hyvin hän nukkui, kun ei huomannut ja tuntenut Danten avonaisia silmiä. Siihen hän huomasi, jos jokin katsoisi häntä hyvin pitkään. Nähtävästi Dante ei ollut katsonut häntä niin. Myrksy alkoi laantua, mutta raju ilma oli edelleen yllä. Tuuli raaputteli oksia ikkunoihin. Safilye työnsi itsensä syvemmälle oljien sekaan. Käsillään ja jaloillaan hän avitteli. Pienesti olkia lenteli myös Danten päälle. Loppujen lopuksi Safilye kääntyi olkien seassa. Kädet takertuivat vasten rintakehän vieressä. Eikä tuntenut oli Danten käsi enään lantion kaarella vai ei. Hiuksiin oli sekoittunut oljen korsia. Jalat olivat käpertyneet alusvaatteiden helmojen alle. Varpaat vilkuilivat helmojen alta ja olkien. Rauhallisesti hengitteli unen aikana ja nautti unen rauhallisuudesta ja rentotumisesta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 10 Loka 2009, 21:32

Dante

Dante henkäisi ulos hieman rajummin pidätettyään henkeään. Unessa Danten aarreluolaa vavisutti maanjäristys ja kellertävä timantti lohikäärmeen pään vieressä vierähti kolikkokasasta maahan. Siitä se vieri maata pitkin aarreluolasta pois vievään käytävään. Maa järähteli uudestaan ja luolan katosta putoili kiviä. Sortumavaara, Dante ajatteli ja tutki uniluolaansa. Pääkammio näytti kestävältä, mutta sivukäytävät näyttivät olevan huonommassa kunnossa. Jos sivukäytävän suuaukko sortuisi, timantti katoaisi pitkäksi aikaa. Kenties Dante ei löytäisi sitä enää käytävän raunioista. Putoavat kivet saattaisivat myös naarmuttaa tai muuten vahingoittaa kallisarvoista jalokiveä. Pitäisikö vaivautua hakemaan se? uniDante ajatteli loikoillessaan mukavast aarrekasan päällä, suomuinen lohikäärmeenhäntä ympärille kiedottuna.

"...sikö...aut...h..." mumisi nukkuva Dante Safilyen vieressä ja puristi Safilyetä hiukan tiukemmin syliinsä.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Loka 2009, 23:21

Pienenä pallona oli hyvä nukkua. Ulkoilma ei enään naista pelotellut. Kovasti hän uskoi, että metsästäjä ei löydä heitä täältä. Kova henkäisy sai tummat hiukset valahtamaan kasvoilleen ja oljet hiuksissa sai pienesti raapaisua kasvoja vasten. Pieni pöly oli lakeutunut naisen nenän päähän ja sai Safilyen aivastamaan. Nähtävästi Safilye saisi kunnon tuulen vieviä niin päätti pienesti kaivaitua syvemmälle oljen sekaan. Henkäisy oli siinut hänet herämää unestaansa ja pieni vilpoisuus oli tulla ylleen. Miehen pienen muminan hän kuului ja unisena hän kääntyi katsomaan Dantea.
" Taidat nähdä hyvää unta. " Safilye sanoi.
Mieli vaihtui siitä, koska huomasi ympärillään miehen kiutoutuneet kädet. Danten kädet olivat todella kiutoutuneet hänen ympärillä.
" Et taida nähdä hyvää unta. " Safilye sanoi, koska mies pitelin häntä, kuin nallekarhu olisi.
Naisen oli niin kova läimäyttää Dantea poskille, mutta ei viitynyt tehdä niin. Jokin sanoi hänelle, että ei tekisi niin. Pieni punaisuutta sai nähdä naisen kasvoilla, koska ei ole ikinä joutunut tälleiseen tilaan missä mies pitelisi syleilyssäänsä. Varovasti käsillään hän availi Danten tiukan halauksen auki. Päästyään miehen otteista varovasti Safilye asteli takan ääreen missä nuotio oli hiileissä. Parisen muita hän pisti sisään, että tulisi puhkesi eloon. Yrittäessä puhaltaa sytytykseen tulen esiin sai Safilyen nokea kasvoilleensa mikä sai Safilyen hieman yskäisemään. Hänen yritys ei onnistunut. Yskiessään hän yritti olla hiljaa, että lohikäärme ei heräisi. Pienestä Safilye ei lannistanut, koska halusi lisää lämpöä ja eikä haluisi paleltua nuhaan. Vaatteensa oli hiukan kosteat edelleen, mutta olihan rakennus sinäänsä kosketa koko ajan, koska oli reikiä täynnä ja ulkona oli kova sada. Sade toi kylmyyttä ilmaan.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 14 Loka 2009, 23:03

Dante

Dante ei herännyt Safilyen liikehdintään tai siihen kun tämä livahti hänen käsiensä välistä. Uni liian syvää. Kun nukkuvalla Dantella ei ollut enää mitään sylissä pidettävää, risti hän kätensä rinnalleen, kämmenet käsivarsia vasten.

Maanjäristys ravisteli Danten uniluolaa ja lohikäärme ihaili alitajuntansa luomaa unikuvaa kultakasasta. Kiillotetut kolikot heijastivat Danten piirteitä, yhdestä näkyi osa pupillitonta silmää, toisesta hurjat raateluhampaat. Kultakolikkokasa oli nyt matalampi kuin äsken, sekin oli alkanut levitä maan järähtelyjen takia. Maan alta kuului matalaa jyrinää, kuin ukkosta maan alta. Halkeama levisi luolan seinää pitkin, mutta Danten unihahmo ei huomannut sitä. Taas jyrähdys maan alta ja heti perään paukahdus. Katosta tippui pikkukiviä ja yksi suuri lohkare lohkesi irti kalliosta suoraan Danten yläpuolelta.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 15 Loka 2009, 10:50

Onneksi naisen säikähdyksi, että Dante ei ollut muuta tehnyt unen aikana. Jos olisi tapahtunut jotakin Safilye ei olisi varmaakaa osannut mitä pitäisi tehdä missäkin tilanteessa. Miehen hali oli kohtalaisen liike hänelle, että ihan löisi toista poskelle. Jos Dante alkaisi halauksen aikana liikuttelemaan käsiä ja silloin Safilye olisi lyönnyt viimeistään.
Naisen tulen onnistuminen oli hyvä ja se mielytti kovasti naista. Safilye otti pari riemun askelia ja pienesti huudahti iloissaansa. Nopeasti hän pisti kädensä suunsa eteen, ettei Dante herännyt. Hän ei tiennyt miten helposta toinen heräisi. Pahoittelevasti hän katsoi nukkuvaa miestä. Pienen vilahduksen hän näki ikkunasta ja uteliaana hän lähti astelemaan ikkunan luokse vaatteiden luota. Varovasti hän katseli ikkunasta ulos. Hän ei oikein nähnyt mitään ulkona, koska tuli heisjasti näkymän ulos. Sen sijaan ulkoa sisään oli hyvä mahdollisuus nähdä mistä Safilye ei oikein pitänyt. Mustan varjon hän näki edessä liikahtavan. Se sai naisen säikkymään ja Safilye riensi nopeasti Danten viereen. Juoksu oli nopea ja astuminen toisen vieree oli lian voimakas. Mukavasti laskeutuessaan olkien päälle Safilye tunsi, että voiman vauhdilla oli painanut jotakin alta murskaksi. Lattia oli mennyt rikki pohjasta. Safilye putosi olkien kertana kellariin. Olkia valusi päälle minkä hän tunsi, mutta hän ei kuitenkaan katsonut ylös, että valuisiko mies hänen päälle vai ei?
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 17 Loka 2009, 19:36

Dante

Valtava lohkare putosi lohikäärmeen päälle ja Dante hätkähti hereille kuullessaan luidensa rusentuvan lohkareen alle. Jumaliste, mitä helv...? Dante ajatteli. Hän näki hyvin harvoin painajaisia ja tämä sai hänet hermostumaan. Etenkin ääni joka kuului hänen murskaantuvista luistaan, sillä se oli kuulostanut niin elävältä. Sydän hermostuneesti tykyttäen Dante kääntyi katsomaan oliko herättänyt Safilyen. Lattialaudat valittivat ja alkoivat halkeilla Danten kääntyessä ja luiskahtaessa reikään, josta Safilye oli pudonnut. Terävä laudanpää viilsi Danten olkapäähän verinaarmun kun yllättynyt lohikäärme menetti jalansijan ja luisui reunan yli pimeyteen vieden mukanaan kasan olkia.

Pian erittäin hölmistynyt ja sekaisin oleva lohikäärme putosi kellarin lattialle olkipilven keskellä. Hetkeen Dante ei voinut muuta kuin maata selällään maassa ja miettiä mitä ihmettä oli tapahtunut.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 17 Loka 2009, 21:23

Mikä onni oli, että mies tullut hänen päälleensä. Hän olisi varmasti liiskaantunut miehen alle. Pöly oli kova ja Safilye yskäisi kunnolla. Pöly myös ympärillä, että ei oikein nähnyt eteen. Uudemman räsähdyksen hän kuuli, mutta ei nähnyt eteensä. Pian hän haistoi veren mikä toi pelon naisen ajatukseen. Nopeasti hän tunnusteli itseäänsä, että hänellä ei ollut havoja missään. Pian ilmi hänelle tuli, että Dante voisi olla satuttanut itseäänsä.
" Dante! " Aluksi Safilye huudahti, koska halusi tietää oliko mies sielä missä hän viimeksi oli paikalla.
" Oletko kunnossa? " Safilye kysyi.
Pölyn ja olkien seassa safilye nousi seisaalteen. Kädet olivat avustavana edessä, ettei kaatuisi pahasti puun palasiin.
" Olen pahoillani tässä. " Nainen sanoi.
Hän oli siitä pahoilla, että oli varmasti herättänyt miehen unistaansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 18 Loka 2009, 20:49

Dante

Valopallot välähtelivät Danten silmissä iskun jäljiltä. Dante puristi silmänsä tiukasti kiinni voidakseen keskittyä. Safilyen ääni kuului epäselvästi jostakin, mutta Dante ei osannut sanoa tuliko se läheltä vai kaukaa, hän oli liian sekaisin pudotuksesta. "Mitä ihmettä" Dante sanoi ja painoi kätensä kasvoilleen, "oikein tapahtui?" Olkapäätä kirveli kohdasta, jota lauta oli naarmuttanut, mutta muuten Dante tunsi ruumiinsa olevan ehjä. Laudankappale pisti kuitenkin ikävästi selkään, joten Dante nousi istumaan. Silloin hänen päätään alkoi särkeä ja hän asettui taas selälleen. Hitaasti hän sitten avasi silmänsä ja odotti että maailma lopetti pyörimisen ja viimeisetkin valopilkut sammuivat. Sitten Dante veti muutaman kerran syvään henkeä ja vilkaisi ympärilleen. Kellari oli varsin pimeänä, vähä valo tuli katossa olevasta aukosta. Safilye seisoi siinä vieressä. "Häh? Sanoitko jotain?" Dante kysyi nyt päänsä selvettyä.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 19 Loka 2009, 16:39

Päästyään turvalisesti Danten viereen sai Safilye pienesti kauhuissaan, että miehellä oli olalla haava. Hän tunsi kovaa syylisyyttä. Hän oli hankinut miehelle olkaan haavaan.
" Olen pahoillani tuosta ja tästä kaikesta. Varsinkin sinun unen häiritsemässä. " Safilye sanoi.
Varovasti hän kosketteli Danten haavaan. Mutta hirveästi nainen ei kopeltanut, koska mies oli lohikäärme ja silloin haavat umpeutuvat aika nopsasti. Kellarin tasolla ei ollut oikein hyvä korjalla sokea olemisesta.
" Oletkai muutten kunnossa? " Safilye kysyi.
Katse oli kyselevä, mutta pahoitteleva tästä asiasta todellakin.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 21 Loka 2009, 21:29

Dante

"Oho", Dante mutisi huomatessaan haavan olkapäässään. Hän pyyhkäisi veren sormiinsa ja nuolaisi sen niistä pois, koskettaen samalla rupea kohdassa johon nuoli oli osunut. "Olen kyllä kunnossa. Tämmöinen naarmu ei edes näkyisi jos muuttuisin oikeaan hahmooni. Ja mitä uneen tulee..." Dante ajatteli katkonaisia pätkiä jotka muisti, "no, se oli ihan hyvä asia että jäi kesken. Taisi nimittäin olla painajainen," Dante hymyili. Oikeasti painajainen oli saanut hänet pois tolaltaan, mutta hän ei halunnut että Safilye huolestuisi. "Entä sinä sitten?" Dante kysyi hieman huolestuneena.

"Mitä ihmettä oikeastaan tapahtui?" Dante kysyi ja nousi seisomaan, pudistellen pölyä kaavustaan. Vammautunutta jalkaa viilsi ikävästi, mutta Dante kätki kivun. Igithankin kanssa kävi näin... Dante ajatteli ja muisti ettei sillä kerralla luolasta päässyt helposti ulos. Tämä tosin oli ihka oikea kellari, joten todennäköisemmin täältä löytyisi tie ulos.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 21 Loka 2009, 22:07

Mies oli nähtävästi takaisin tullut pinnalle. Safilye oli eerittäin pahoillaan, että oli antanut miehen nähdä painajaista. Monesti hän osasi toisen saada näkemään painajaista, mutta sinäänsä iloinen. Hän oli saanut nähtävästi hyvässä välissä herättää miehen unestaansa, että ei ihan saanut nähdä painajaisen loppua. Sitten kysymys tuli hänelle. Sai Dante Safilyen suu hiljaiseksi, koska ei tiennyt mitä vastasi Dantelle.
" Tuli pienesti kylmä ja menin nuotion uudestaan sytyttää eloksi. Samalla katsoi vatteita, että ovatko ne kuivuneet.... " Safilye sanoi varmasti, mutta sen jälkeen alkoi takerrus.
Safilye ei ollut vielä päättänyt sanoisiko vai ei. Halauksesta ei tarvitisi sanoa, koska siitä tuisi enemmän ongelmia ja hän hävijäisi sanakilpailussa varmasti.
" Näin ikkunalla, jonkun varjon säikähdin ja tulin lian kovaan olkien sekaan. Lattia ei kestänyt ja nyt ollaan lattiassa. " Safiye sanoi ja katsoi maata kohti.
Silmät silposivat edes takaisin ja pian se kiinnitti Danten jalkaansa. Mies seisoi melkein kunnolla.
" Sinähän pysty hyvin seistä, mutta et saisi rasittaa edelleen. " Hän sanoi, mutta ylhäällä hän voisi katsoa miehen jalka siteeseen.
Nyt katseet ylös aukosta, että pääsisi pois kylmästä ja iljettävästä paikasta. Varovasti hän alkoi tallustella suu aukolle ja katseli mistä voisi turvallisesti kiivellä ylös.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron