Susi ja lohikäärme osa 2


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1610

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Maalis 09, 2009 10:58

Danten sanominen sai naisen sanattomaksi. Se olisi kai sittenkin luonollinen ele itselleekin keltaiset silmät tulivat pelosta tai vihasta. Edelleen Safilye piti itsensä syyliseksi mitä Dante oli käynnyt, vaikka ilman miestä hän ei olisi selvinnyt hengissä.
" Se on aika jaloa sinulta vai ovatko kaikki lohikäärmeet jaloja? " Niel kysyi.
Danten viimeinen lausahdus sai hänet vaihtaa ajatustaansa. Hän kääntyi katsomaan oliko heillä.
" Nahkapullo on kylläkin. Miksi? Ei kai jalkasi mätäile" Safilye kysyi.
Puhuessaan hän katsoi Dantea.

Viesti Ti Maalis 10, 2009 2:37

Dante

"Jaloa? Enpä tiedä. Kai se sitä on. Muista lohikäärmeistä en osaa sanoa, en ole tavannut oikein muita lohikäärmeitä", Dante myönsi Safilyelle. Dantea harmitti ettei hän ollut tavannut muita lohikäärmeitä niin pitkään aikaan. Kyllä hän joskus 800 vuotta sitten oli tavannut, mutta Cryptissä lohikäärmeet tuntuivat harvinaisilta. "Jalkani on ihan kunnossa. Ajattelin lasipulloa eräänlaiseksi varoitukseksi", Dante selitti Safilyelle sulkiessaan ikkunoita, "Katsos, nämä metsästäjät tuntuvat pomppaavan esiin milloin mistäkin, joten ajattelin asettaa lasipullon tämän ladon ovelle. Jos metsästäjä tulee ja avaa oven, kaatuu pullo ja varoittaa meitä muutaman sekunnin ennen kuin metsästäjä pääsee kimppuumme. Voihan toki olla ettei metsästäjää tulekaan, mutta hyvä olla varalta jotain." Dante alkoi miettiä jotain toista varokeinoa ja istahti heinille Safilyen viereen.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1610

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Maalis 10, 2009 6:03

Nainen oli hyvin yllättynyt, että Dante ei ole pitkään aikaan nähnyt toisia omankaltaisia. Samalla hän sääli itseäänsä. Eihän omia lajejaan näy, vaikka sukulaisia näkyy. Dantella oli mahdollisuus nähdä omanlaisia, kuin hän. Lasi purkki oli hyvä keksintö, että varottaisi metsästäjästä.
" Olen pahoillani, mutta meidän täytyy vai keksiä uudella systeemillä varoitusta meillen. " Safilye sanoi.
Danten puhuessa hänelle enemmän ajatuksestaansa. Safilye päätti letittää hiuksensa kiinni. Oljet eivät oikein jäisi pistelemään hiuksia repaleiseksi. Ennen letitystä hän nyppi oljet mitä oli ehtinyt tartua hänen hiuksiinsa. Sormillaan hän hiukan eritteli hiuksia toisistaansa. Aloitti letityksen.

Viesti To Maalis 12, 2009 10:20

Dante

Josko pistäisi kepin poikittain ovelle, jolloin se katkeaisi avattaessa? Ei toimisi, Dante mietti varokeinoa ja haroi toisella kädellään hajamielisesti hiuksiaan. Hän ei keksinyt mitään. Sitten hän alkoi seurata kuinka Safilye letitti näppärästi hiuksiaan. Entäpä jos...? Dante keksi ja otti kourallisen heinää käteensä mietteliäästi. Hän alkoi näprätä heiniä vähän samalla tavalla kuin Safilye näpräsi hiuksiaan. Dante ei ollut siinä kovin taitava, mutta hän sai aikaan tilapäisen köyden. "Eihän tämä kovin hyvä ole, sinä varmaan osaisit tehdä paremman", Dante näytti olkiköyttään Safilyelle ja selitti ideansa; "mutta jos viritämmä tämmöisen ovelle oikealle korkeudelle, voi sisääntulija kompastua." Se oli Dantesta hyvä suunnitelma nopeasti keksityksi.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1610

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Maalis 13, 2009 12:12

Saatuaan hiuksensa letitettyään. Hänen katseensa siirtyi katsomaan Dantea. Dante näytti hyvin kiireiseltä. Nähtävästi se oli saanut hyvän idean herättämään heidät hädän tullen. Näyttämä olki pakettia Safilye hymähteli hymy suin. Olkien seasta hän asteli Danten viereen ja vei oljet omaan käteensä. Polvien väliä hän käytti hyödyksi ja sitten nopeasti ja hellästi teki letin. Omasta hiuksestaan lainasi hiustaansa, että olkiletti ei aukeutuisi. Valmiina hän antoi Danten tehdä mitä halusi sillä. Takaisin hän sipsutteli haukotellen olkien luokse.
" Uskotko he käyttäisi ovea? " Kysyi ja Safilye istahti olkien sekaan.
Perään pistäen kysyvän katseen ja näyttäen katselleensa, että virikkeitä tarvitsisi tehdä muallekkin. Harvat ukkosen ilmalla ulkona kävelisi.

Viesti Su Maalis 15, 2009 9:08

Dante

Dante katseli taas kuinka Safilye näppärästi solmi oljet ansanaruksi. Pitäisiköhän minunkin opetella näitä taitoja... Dante ajatteli ja otti valmiin olkiköyden Safilyeltä. "Jos he tulevat, he käyttävät ovea. Ikkunat pitäisi rikkoa, mikä herättäisi meidät ja he haluavat että nukumme kun he tulevat", Dante selitti Safilyelle ja nilkutti sitten virittämään ansaa ovelle. Ovenkarmissa oli sojottava ruosteinen naula ja Dante kiersi narun toisen pään sen ympärille. Toisen pään hän kiilasi ovilautojen väliin. Sitten hän avasi ovea sen verran, että naru kiristyi. Se oli karkea ansa, mutta luultavasti toimisi. Sitten Dante istahti oljille Safilyen viereen haukottelemaan. Salama jyrähti ja Dante oli iloinen siitä, että he olivat sisätiloissa. Sade rapisi yhä rankemmin ladon kattoa vasten. Yksitoikkoinen ääni väsytti Dantea.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1610

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Maalis 15, 2009 10:28

Safilye huomasi, että hän ei ollut ainoa, joka oli väsynyt. Itsensä hän oli sujahtanut heinien sekaan. Seassa hän oli hyvin lämmintä ja turvallista. Nainen ei vai tuntenut itsensä turvalliseksi. Mikään ei tuntenut turvalliselta ukkosen ja saden aikaa. Sade ei haitannut niin paljon, kuin ukkonen. Kuulessaan jätti jyrähdyksen sai Safilyen säikähtämään pienen hypyn paikoillaan. Nolostuneen näköisenä hän katsoi Dantea.
" Pelkään jonkun verran ukkosta. " Safilye sanoi.
Yrittäen uudestaan saada unesta kiinni. Jostakin syystä väsymys ei riittänyt unnen mailmaan. Ukkonen sai hänet olemaan hereillä. Vapaasti se antoi Danten nukkua, jos tahtoi. Mies tarvitsi lepoa ja kunnolla. Käpertyneenä hän katsoi Dantea.

Viesti Ma Maalis 16, 2009 9:15

Dante

Dante hymyili huvittuneesti Safilyen pompatessa salaman iskiessä. "Moni pelkää", Dante totesi Safilyen kertoessa pelkäävänsä ukkosta. Dantekin pelkäsi ukkosta, mutta vain lentäessään. Todennäköisyys, että salama iskisi häneen maassa oli niin olematon, että Dante ei säikähtänyt äkillistäkään ukkosmyräkkää maassa ollessaan. Sitten hän venytteli ja asettui parempaan asentoon heinillä. Haukotellessaan huomasi hän sivusilmällä Safilyen tuijottavan häntä olkien seasta. Dante tuijotti hetken takaisin. Sitten hän purskahti nauruun, Safilye näytti jotenkin vain niin koomiselta tuijottaessaan heinien seasta. Kun naurunpyrskähdys oli mennyt ohi, pöyhi Dante hieman hiuksiaan ja totesi ettei häntä oikein nukuttanut, vaikka väsyttikin. No, kyllä uni jossain vaiheessa tulee, Dante ajatteli ja asettui uudestaan makuulleen.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1610

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Maalis 16, 2009 10:11

Safilye huomasi Danten tuijotuksen minkä hän oli humannut. Danten tuijotus ei häirinnyt laisinkaan häntä. Kuitenkaan hän ei ymmärtänyt miksi yhäkkiä naurahti ääneen. Miestä huvitti myös se, että pompasi ylös heinikosta, kun myönsi vielä pelkäävänsä salamointia.
" Mitä sinä oikein naurat? " Safilye kysyi.
Hän ei lopettanut tuijotusta kauniin näköisiin silmiin minkä hän oli myöntänyt aikoja sitten miehelle. Safilyetä ihmetytti mitä miestä niin naurahti, kun katsoi häntä heinien seasta. Hän tunsi, kun Dante vaihtoi asentoa. Ukkonen ei ollut niin paha vielä Safilyelle, että alkaisi täristä. Itse nainen oli varma, että kohta alkaisi tärinäkin.

Viesti To Maalis 19, 2009 8:52

Dante

"Anteeksi, näytit vain jotenkin niin hassulta, tuijottaessasi sieltä heinien seasta", Dante selitteli hilpeyttään Safilyelle, joka tuijotti yhä. Tekemisen puutteessa Dante tuijotti takaisin, muttei tällä kertaa silmiin, ettei alkaisi taas nauraa. Dante kävi katseellaan läpi Safilyetä. Hänen hiuksensa olivat siististi letitetty, mutta niihin näytti sekaantuneen muutamia heiniä. Dante tarkasteli Safilyen kasvoja ja alkoi miettiä tarkemmin Safilyen kasvoja. Niissä ei ollut mitään susimaista. Tämä kummastutti hiukan Dantea. Hänen käsittääkseen Safilye oli oikeasti susi ja muuttui ihmiseksi. Mutta eikö muodonmuuttajassa pitäisi näkyä edes hiukan alkuperäinen hahmo? Dante ihmetteli, muistamatta lainkaan, että hänessäkään ei olisi lohikäärmepiirteitä, ellei hän olisi varsinaisesti niitä tehnyt. Hän ei kuitenkaan kysynyt Safilyeltä mitään, vaan jatkoi tämän katselua. Nuotio valaisi latoa mukavasti, tosin se ei valaissut sitä kokonaan. Hetken Dante katseli nuotiota, kuinka liekit ahmivat puita.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1610

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Maalis 19, 2009 11:14

Danten sanat sai Safilyen naurahtelemaan.
" Miten niin hassulta heinien seassa? " Safilye sanoi.
Tummat silmät katsoivat Danten yhtävärisiä silmiä. Hän huomasi, että Danten silmät eivät katsonnut suoraan häntä. Itse hän yritteli vilkuilla miehen silmiin, että mihin mies oikein katsoi. Enemmäkseen hän itse piti hassuna, kun oli Danten vaatetus päällä. Omansa vaatteet olivat hävinneet pois kokonaan. Toisaalta Danten antama vaatetus ei haitannut, vaikka oli pari kokoa isompi omaan kokoa verrattuna. Pienesti hän tärisi, kun kuuli ison jyskeen osunvan maahan tai paukahti taivaalla.
" Nyt ei olisi ihanteelista lennellä taivaalla. " Safilye suupersi suustaansa.

Viesti La Maalis 21, 2009 7:51

Dante

"Jotenkin vain näytit hassulta, kun tuijotimme toisiamme", Dante naurahti, "väsyneenä sitä alkaa nauraa helposti." Nuotiopuden rasahtelu peittyi ukkosen jyrähdykseen. Vähän Dante hermostui, mutta vain vähän. "Olet oikeassa. Lentäminen on muutenkin aika vaikeaa, mutta myrskysäällä se on mahdotonta. Tuuli iskee lujaa monesta suunnasta ja salamat sokaisevat. Puhumattakaan siitä jos ne osuvat! Pelkästään salaman mennessä vierestä tulee palovammoja. Onneksi minuun ei ole tullut täysosumia, mutta enpä ole paljoa lennellyt myrskyssä. Kerran kun olin vielä melkein lapsi yllätti syysmyrsky minut taivaalla", kylmät väreet kulkivat pitkin Danten selkää ja hän vavahti hiukan muistaessa sen lennon. Toiste ei hän sitä virhettä ollut tehnyt. "Sellaisen kokemuksen jälkeen on aivan turha pelätä ukkosta, kun on tukevasti maassa", Dante totesi, hän oli pannut merkille Safilyen tärinän ukkosen jyrähdellessä.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1610

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Maalis 22, 2009 8:59

Danten sanoitukset saivat hymyilyttämään nuorta nais puolista sutta. Olihan se totta väsyneenä alkaa naurelemaan enemmän. Ystävällisesti ja kohteliaasti Safilye kuunteli Danten sanomista katsoen edelleen toista tuimasti silmin. Hänen mielestään maassa et ole turvassa sata prosentisesti. Siitä asiatä hän ei sijaan jaksannut kinastella. Väsymystä oli, mutta ukkonen esti unen saapumista.
" Mutta kai sinun omat silmän kauneudet saivat sinut kimputumaan taikasin, että naurahdus syntyisi. " Safilye sanoi oma peräisesti sanansa miehelle.

Viesti La Maalis 28, 2009 9:02

Dante

"Voipi olla niinkin", Dante naurahti. Hän ei kyllä ollut oikein varma siitä mitä Safilye oli sanonut, hänen puhetapansa oli niin omalaatuinen välillä, ettei Dante saanut siitä kunnolla selvää, mutta sai se hänet jotenkin hyvälle tuulelle. Dante otti heinäkasasta yhden heinän ja pisti sen toisen pään suuhunsa. "Tuli tässä muuten mieleen, kertoisitko Safilye, miten sinä satuit sinne joelle silloin pari päivää sitten kun tapasimme?" Dante kysäisi pureskellen heinänkorttaan. Samalla hän siirtyi makaamaan vatsalleen, kädet leuan alla, kasvot Safilyeen päin. Kysymys oli käynyt hänen päässään pari kertaa, sillä ei kyllä oikeastaan ollut väliä, mutta Dante oli utelias ja hän uskoi uteliaisuuden olevan ominaista kaikille lohikäärmeille.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1610

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti La Maalis 28, 2009 9:19

Miehen naurahdus sai Safilyen naurahtamaan. Nauru oli vain jotenkin tarttunut häneen salaman nopeasti. Danten kysyessä häneltä sai kysymys mietityttämään kovasti miten voisi kuvailla lohikäärmeelle. Ruskeat silmät katsahtivat Dantea, kuin hän liikkui heinien seassa. Lopulta hänkin vaihtoi asentoa samanlaiseksi Danten, mutta vasta puolelle ja ilman heinää suussa. Safilye otti yhden heinän korren kätteensä ja pisti heinä korren viereen mikä oli yksin Danten suussa. Mielessään hän huokaisi syvään.
" Olin pako matkalla tai olen koko ajan pako matkalla pois metsästäjästä. Jotenkin hän aina vain löytää minut, vaikka milläkin keinoilla yrittänyt päästä hänestä eroon. Sisaruksiini hän ei vai vetoille. Kai hänen taktiikansa ajaa minut uuvuksiin, kunnes kuolen ja alkaa jahdata sisaruksiani. " Safilye puhui ja loppu lauseet sisaruksista tulivat ajattelomasti suustaansa.
Se sai huomaamaan miten rauhallinen ja tyyni oli Danten seurassa. Mitään ressaavaa ei olisi ilmassa, kuin kumpien uteliaisuus.
" Sinä et varmaakaan tullut joelle pako reissu takana. " Safilye sanoi ja katseli Danten mysteriisiin silmiin.
EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö