"Jaa..." Dante mumisi. Joko ne metsästäjät saivat meidät kiinni? Dante mietti, ei kai... Varmaan vain joku eläin tai nuotion heittämä varjo. "Hyvin tämä on jo parantunut", Dante hymyili ja taputti jalkaansa. Hän päätti jättää varjon sikseen, jos se merkitsi jotain, se selviäisi aikanaan. Dante kumartui vielä poimimaan laudankappaleen maasta ja repäisi kaapunsa hihasta kappaleen kietoen sen sitten laudanpäähän tehden käyttövalmiin soihdun. Soihtu kyllä tuntui liioittelulta, kun piti vain etsiä reitti ylös, mutta Dante oli utealias tutkimaan kellaria. Hän sytytti soihdun henkäyksellään ja kellari tuli heti valoisammaksi. Ensimmäiseksi Dante huomasi kellarin olevan laajempi kuin hän oli olettanut, sinne saattaisi olla sisäänkäynti rakennuksen ulkopuolella. Tai meille uloskäynti... Dante ajatteli ja silmäili näkyviä seiniä. Siellä oli muutama laatikko, kaatunut tynnyri... ja pölyn peittämä luuranko. "Mitä?" Dante älähti, hän ei voinut uskoa silmiään. Nurkassa makasi tosiaan haltian luuranko vaatteenriekaleisiin ja pölyyn kääriytyneenä. Sen vaalenneiden kylkiluiden välistä sojotti veitsen kahva. "No en kyllä osannut odottaa tätä", Dante sanoi ja unohti kellarista poispääsyn ja painajaisen aiheuttaman shokin. Nyt oli vallalla hänen uteliaisuutensa. Mitäköhän täällä on tapahtunut? Dante ajatteli ja meni tutkimaan luurankoa lähempää.