Soittorasia

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Joulu 2007, 15:23

Ophelia

Kului kaksi pitkää ja vaivalloista tuntia kunnes heidän oli aika lähteä.
Vartija oli hakenut heidät ja nyt he kävelivät kohti taistelu areenaa jossa kaksintaistelu pidettäisiin.
Ophelia ei yhtään arvannut että kaksintaisteluihin kuului myös yleisö! Tosin, hän ei ole ollut ennen nähnyt ainoataan kaksintaistelua, mikä jännitti häntä suuresti, varsinkin kun heidän vapautensa riippui siitä.
Vartija johdatti hänet ja Lilyn katsomon penkeille ja lähti sitten viemään Blackiä areenalle. Ophelia uskoi Blackiin, hän saattoi vain katsoa Blackia toiveekkaalla katseella kunnes tämä poistui kohti areenaa, jättäen hänet ja Lilyn yleisöön...

Ophelia nyökkäsi, hänkin uskoi Blackiin, Aran oli nopea mutta Black oli voimakas ja Ophelia uskoi että Blackin sudeksi muuntautumisestakin olisi jotain hyötyä! Niin ainakin hän toivoi.
Sitten Ophelia huomasi Blackin saapuneen areenalle ja vasta silloin oli tajunnut myös Aranin olemassa olon.
Nämä tapasivat toisensa keskellä areenaa, kumarsivat toisilleen ja kävelivät vastakkaisille puolille areenaa.
Nyt kaikki odottivat että tasitelu alkaisi, yleisö oli aivan hiljaa ja tunnelma oli jännittynyt, Ophelia saattoi vain kuvitella millaiset paineet Blackillä juuri nyt oli, Blackin oli pakko voittaa!
"Pian.." Ophelia vastasi tietäväisesti samalla kun risti kätensä ja tuijotti areenalla seisovaa Blackiä...

//Haha x'DD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Joulu 2007, 15:41

Black,Aran&Lily

Sitten pelin valvoja antoi merkin.
Aran oli salamana jännittänyt jousen ja ampui nyt Blackia nuolilla minkä kerkesi. Black pisti sauvansa eteensä ja paukautti sitä maahan, josta syntyi suuri paineaalto joka lennätti nuolet sivuille. Aran nyrpisti nokkaansa, vetäisi miekkansa esiin ja lähti kohti Blackia. Aran liikkui kuin salama, etukoenossa loikkien pitkiä matkoja.
Black naputteli sauvallansa maata joka alkoi pöllyämään tuulen voimasta, syntyi pieni hiekka pilvi jonka suojista Black syöksähti kohti Arania, muuttaen sauvansa miekoiksi. Aran ja Black liikkuivat samalla tavalla, keskellä areenaa he kohtasivat. Aran yritti pistää Blackia kylkeen, mutta Black sai väistettyä ja hyökkäsi takaisin.

"He liikkuvat uskomattoman nopeasti.. hyvä että pysyy edes perässä" Lily sanoi katsoessaan näiden kahden taistelua pitkin kenttää.
Yleisö hurrasi ja hurrauksen keskeltä saattoi kuulla huutoja "tapa se".

Sitten Black pääsi yllättämään Arani ja sai potkaistua tätä vatsaan, niin että Aran lensi kolme metriä taakseppäin ja mätkähti maahan selälleen. Aran pääsi juuri ja juuri pois alta kun Black hyökkäsi. Sitten Aran löi kätensä yhteen, synnyttäen paineaalon joka lennätti Blackin kauas, mutta black pääsi laskeutumaan jaloilleen, mutta Aran oli siinä vaiheessa jo kerennyt Blackin luo ja iski polvensa syvälle Blackin vatsaa, niin että häneltä lähti ilmat pihalle. Black ei jäänyt vaikeroimaan vaan sivalsi miekallaan Aranilta kyljen auki. Aran perääntyi pidellen haavaansa.
"Perhanan rakki" Aran manasi katsoen Blackiin joka suoristi selkäänsä.
" Pidä sinä ristisiitos suusi kiinni!" Black sanoi ja hyökkäsi jälleen.
Aran lähti perääntymis kannalle ja loikki taakseppäin sitä mukaa mitä Black loikki häntä kohti.
"Ristisiitos?! kuka tässä on koira!" Aran huusi hyppiessään.
"Ainakaan minulla ei ole sian korvia!" Black sanoi ja yritti sivaltaa Arania uudestaan.
"Minunpa ei tarvitse popsia mitään pillereitä!" Aran sanoi saaden Blackin hämilleen, miten Aran tiesi niistä?
"Minunpa ei tarvitse haikailla rakkauden perään" Black sanoi viekkaalla äänellä ja se oli Aranille viimeinen tikki.
Aran lopetti perääntymisen ja hyökkäsi Blackin kimppuun yllättäen. Aran pääsi heti niskan päälle potkien ja heitellen Blackia pitkin areenaa. Black ei edes pistänyt vastaan ja lopulta Aran heitti hänet paineaallon avulla toiseen päähän areenaa.
"Mitä Black tekee?! NOUSE YLÖS!" Lily huusi Blackille joka makasi selällään maassa, Aranin lähestyessä tätä hitaasti mutta varmasti.

// >8) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Joulu 2007, 16:01

Ophelia

Taistelu alkoi! Molemmat liikkuivat ja hyökkäilivät toistensa kimppuun niin nopeasti ettei Ophelian silmät pysneet millään perässä! Yleisö villiintyi hurjasta taistelusta ja Ophelia saattoi nähdä vain vilauksia kummankin päänupista.
Ophelian silmät siirtyivät oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle, hänellä ei ollut aavistustakaan missä mentiin!
Ophelia ei vastannut Lilylle, hän oli liian keskittynyt taisteluun, niin oli loputkin yleisöstä.

Ophelia huomasi kuinka Aran lennähti toiseen päähän areenaa että ehti jo hihkaista riemusta! Tosin ei aikaakan kunnes oli Blackin vuoro lentää! Ophelia suojasi silmänsä ettei näkisi mitä tapahtui ja pian taas yritti epätoivoisena tähystää saadakseen tietää mitä tapahtui! Hän silti onnistui pysymään rimpuilematta paikallaan, vaikka hänen teki monta kertaa mieli nousta penkille ja kannustaa Blackiä.
Ja taas! Aran oli upottanut polvensa syvälle Blackin vatsaan, tämän Ophelia oli nähnyt useammin kuin kerran mutta tällä kertaa Black ei aikaillut vaan sivalsi Arania kyljestä!
"JES!!" Ophelia huudahti innoissaan hymyillen, Black oli nytten niskan päällä!
Aran näytti nyt välttelevän Blackin hyökkäyksiä entistä enemmän, kunnes he alkoivat taas sotimaan sanoilla!
Ophelia näki että molempien suut kävi muttei kuullut mitään sillä heidän äänensä eivät ylittäneet yli yleisön.
Sitten Aran hyökkäsi! Black oli suututtanut tämän ihan tahallaan, se nyt oli selvää kaukaakin katsottuna!
Aran alkoi mukiloimaan Blacki minkä kerkesi eikä Black näyttänyt tekevän asialle mitään, ei edes silloin kun Aran oli lennättänyt tämän paine aallolla toiselle puolelle areenaa!

Lily huudahti käskien Blackiä nousemaan ylös! Opheliakin ihmetteli miksi Black ei noussut, ei häntä nyt noin helposti nujerrettu!
"Hänellä on pakko olla jotain hihassaan!" Ophelia lausahti ja tarkkaili huolestuneena kuinka Aran lähestyi nyt maassa makaavaa Blackiä.

//POPCORNIAA! HOT DOGGEJA! ARAN T-PAITA KRÄÄSÄÄ!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Joulu 2007, 16:36

Aran,Black&Lily

"niin täytyy!" Lily huudahti Ophelia huomautukseen.

Black makasi maassa, simät suljettuina ja kuunteli. Hän kuunteli maata, askelija yritti arvioida Aranin etäisyyden.
"Ei sinusta ollutkaan mitään vastusta.." Aran sanoi katsoen halveksuen maassa makaavaa Blackia.
Yksi.. kaksi.. kolme, Black ponnisti ylös ja iski miekkansa Aranin kylkeen, ottaen toisella kädellä Aranin olkapäästä kiinni. Aranin silmät laajentuivat ja hän jäi paikoilleen.
Yleisö hiljeni, kukaan ei osannut odottaa tätä. Black kuiskasi Aranin korvaan.
"Minussa on enemmän vastusta mitä luuletkaan" Black sanoi ja irroitti meikkansa Aranista, muutti sen salaman nopeasti sauvaksi ja pamautti sen maahan, lennättäen Aranin kauas toiseenpäähän.
Aran jäi maahan makaamaan, karjaisten kivusta kun paiskautui hiekkaan. Black hengitti raskaasti paikallaan ja lähti sitten kävelemään kohti Arania. Aran vääntelehti kivusta ja luuli itse saatanan tulleen hakemaan häntä, kuunnellessaan Blackin sauvan kopsetta. Black loi varjon Aranin ylle, muutti sauvansa taa miekaksi ja siirsi miekan kärjen Aranin kaulalle.
"Sinä hänvisit, pidä lupauksesi" Black sanoi.
"En minä vielä kuollut! Ota henki pois, pelkuri! OTA SE POIS!" Aran huusi tuskissaan maassa.
"en.." Black sanoi ja katsahti katsomossa olevaa Opheliaa "Eräs tyttö opetti että aina ei tarvitse tappaa. Pidä arvoton henkesi" Black sanoi siirtäessään miekan pois Aranin kaulalta.
"Pelkuri! Et uskalla tappaa!" Aran yllytti maassa, mutta Black oli jo sulkenut korvansa.
Yleisö ei osannut odottaa tätä. Kaikki olivat hämillään ja juttelivat toisilleen, tunnelma oli tunkkainen ja vaivautunut.
"Entä sairaat?! hehän kuolevat!" Aran huusi noustessan istumaan.
Black kääntyi vihaisesti ympäri, astui Aranin eteen ja kyykistyi katsomaan tätä suoraan silmiin.
"Tyhmä haltija, sairauteen on lääke!" Black sanoi kaivaessaan povitaskustaan pienen kirjan ja selasi sitä.
Löydettyään oikean sivun, Black repäisi sen irti ja antoi Aranille.
"Mitä jos välillä lukisit kirjoja, etkä vain kampaisi hiuksiasi. Sairaus on parannettavissa näillä yrteillä, kunhan se ei ole levinnyt tarpeeksi" Black sanoi noustessaan.
Aran katsoi hömelönä paperia, eikä kyennyt sanomaan mitään. Vartijat tulivat heidän luokseen ja auttoivat Aranin ylös.

"Hän tiesi koko ajan miten sairaat parannetaan?!" Lily ihmetteli kuultuaan Blackin puheet.
Lily oli riemuissaan kun Black oli voittanut, mutta hillitsi ilonsa.

"Mikäli kuningas nyt suo, lähtisimme mielellämme kotiin. On näet siivottavaa" Black sanoi pyyhkiessään hiekkaa hihoistaan.
Aran mutisi jotain vartijoille ja yksi heistä pyysi sen jälkeen Blackia seuraamaan itseään. Vartija vei Blackin Ophelian ja Lilyn luo, jotka oli saatettu linnan pihamaalle odottamaan.
"sinä teit sen!" Lily hihkaisi samalla kun hyppäsi Blackin kaulaan, halaten tätä.
"ngh, niin tein... ota varovaisemmin, Aran sentään löi aika kovaa" Black sanoi.
"Anteeksi. Lähdetäänkö nyt kotiin" Lily sanoi irroittaessaan otteensa.

"OPHELIA NEITI!" Lucia juoksi pihamaan poikki kohti kolmikkoa, kiertäen Blackin kauempaa ja tuli Ophelian luokse.
"onneksi pääsitte pois! kiitos vielä kerran!" Lucia sanoi, mietti hetken ja halasi sitten Opheliaa.
Sitten Lucia juoksi vilkuttaen pois. Black katsahti Opheliaa, pieni hymy huulillaan.
"Nyt pääset siivoamaan kappelisi.. mutta te jäätte tämän velkaa!" Black sanoi, samalla kun lähti kävelemään kohti kylää, jonka läpi he pääsisivät metsään ja sieltä linnaan.

// mainoskatko nro 2 //

Matka oli pitkä ja raskas, mutta se eteni aika nopeasti, sillä Black oli muuttunut sudeksi ja kantoi Opheliaa ja Lily selässään. Heillä meni noin kaksi tuntia löytää linnaan. Black juoksi läpi ihmisten kylän ja Lilyn palaaminen sai kadut kaikumaan riemun huudoista.
Linnan portilla heitä ei edes yritetty pysäyttää, Black juoksi pihamaalle ja pysähtyi siihen, nähdessään kuninkaan tulevan heitä kohti.
"ISÄ!" Lily huudahti hypätessään pois Blackin selästä ja juoksi halaamaan kuningasta.
"Rakas Lily missä olet ollut!?! Olin kuolla huoleen!" Harald sanoi halaten Lilyä.
Lily selitti koko tarinan, näin pikakelauksella. Harladilta meni lähes kaikki ohi, mutta hän pyysi Lilyä selittämään paremmin illallisella. Sitten Harald kiitti Blackia ja Opheliaa ja lupasi näille kunnon palkkion, mutta halusi myös kuulla näiden version tarinasta myöhemmin. Black oli muuttunut takaisin ihmis muotoon ja jäi nyt seisomaan Ophelian kanssa pihamaalle, kun Lily lähti isänsä kanssa linnaan.
"että sellainen reissu sitten.." Black sanoi hieroessaan niskaansa.
"Pitänee varmaan mennä siivoamaan" Hän huomautti, vilkaistessaan asuntoaan.
Sitten hän katsoi vaivautuneesti Ophelian kappelia.
"Tuota..." Black aloitti katsoen Opheliaan.
"Et haluaisi keittää teetä?" Black kysyi hieman nolona hymyillen.
Hänen todella teki mieli Ophelian teetä, näin kaiken jälkeen.

// BLACK KAMAA! LOITSU KIRJOJA! OPHELIA PEHMOLELUJA, LILY AVAIMENPERIÄ!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Joulu 2007, 17:24

Ophelia

Aivan kuten Ophelia oli aavistanutkin, Blackillä tosiaan oli jotain hihassaan ja oli nyt lävistänyt Aranin miekallaan!
Ophelia katsoi järkyttyneenä tapahtumia, seuraavaksi Aran lennähtikin paineaallosta toiselle puolelle areenaa, jääden makaamaan uskomattomasta kivusta joka haavassa tuntui.
Black käveli tämän luo, siirsi miekan tämän kurkulle, hän oli voittanut...

Ophelia katseli silmät kiiluen kaksikkoa, yleisö oli ihan hiljaa, kukaan ei osannut odottaa tätä, kaikki kävi niin nopeasti! Aran räyhäsi Blackille, käski tätä tappamaan tämän, mutta Black ei tappanut.
Sairaat? Miten heille kävisi? He olivat voittaneet, he olivat vapaita lähtemään kotiin!
"Mitäh!?" Ophelia huudahti kuullessaan mitä Lily sanoi, Black oli tiennyt koko tämän ajan!? Ophelian ei olisi tarvinnut kuluttaa voimiansa! Tästä Ophelia tulisi vielä vaatimaan selityksen...

Sitten kaksi haltijaa tulivat ja auttoivat Aranin pystyyn samalla kun Black pyyhki hiekkaa hihoistaan, he todellakin olivat voittaneet, eikä kummankaan tarvinnut menettää henkeänsä, mistä Ophelia oli enemmän kuin iloinen!
Hiedät saatettiin pihamaalle jonne Blackin pian ilmestyi, Lily riemastui nähdessään Blackin ihan ensimmäisenä ja hyppäsi tämän kaulaan. Ophelia katsoi hymyillen vierestä kunnes kuuli Lucian huutavan tätä.
"Lucia?" Ophelia katsoi ihmeissään kun tämä pieni tyttö juoksi hänen luoksensa, kiitti vielä kerran ja lopulta halasi tätä!
Ophelia olisi halannut takaisin jos olisi ehtinyt mutta pieni tyttö ehti jo lähteä juoksuun vilkuttaen Ophelialle, Ophelia tietenkin vilkutti tälle takaisin avonainen hymy kasvoillansa.
"Niin!" Ophelia vastasi kääntäen kasvonsa Blackiin ja hymyili leveästi, he pääsisivät vihdoinkin kotiin...

---------------------
Kukaan ei estänyt, seurannut saatika vainonnut heitä koko matkan aikana kohti omia maita. Vaikkei Ophelia Aranista pitänytkään, häntä silti mietitytti miten tällä meni... Toivoen samalla etteivät he enää koskaan kohtaisi. Black oli muuntautunut sudeksi ja jaksoi ihmeen hyvin kantaa hänet että Lilyn samaan aikaan, olihan Black sutensa kaksi kertaa isompi mitä tavalliset sudet.
Matka oli raskas kaikille, mutta jokainen askel lähemmäksi kotia sai Ophelian yhä iloisemmaksi ja iloisemmaksi, aivan kuin kaikki murheet olisivat kadonneet maan päältä, hän pääsisi vihdoinkin kappeliinsa jossa hän voisi polttaa jälleen suitsukkeitaan ja viettää rauhallisia rukoushetkiään... Niin ja keittää teetä!

Päästyään pihamaalle Lily juoksi suoraan isänsä, kuningas Haraldin syliin, joka oli ilmeisesti saanut tietää kolmikon paluusta. Kuningas oli ollut huolesta sekaisin ja oli iloinen että sai tyttärensä takaisin vahingoittumattomana. Black ja Ophelia jäivät siihen seisomaan kun Lily lähti isänsä kanssa kohti linnaa, juuri nyt Lilyn täytyi selvittää kaikki hänen isällensä mitä oli tapahtunut heidän ja Aranin välillä ja ylipäätänsä kaikki mitä oli tapahtunut heidän ollessaan haltijoiden vankeina. Tosin hekin joutuisivat kertomaan oman version tarinastaan kuninkaalle myöhemmin, eikä tämä haitannut Opheliaa ollenkaan.

Tosiaan, siivota pitäisi, Ophelia ajatteli, hänen kappelinsa oli varmaan aivan pölyinen.
Ophelia katsahti Blackiä kummaksuen yläviistoon kun tämä avasi suunsa.
Ophelia meni hetki aikaa tajuta että Black oli todellakin pyytänyt että tämä keittäisi teetä.
"Hehe!" Ophelia naurahti iloisesti ja nyökkäsi, hänenkin teki mieli kovasti omaa teetään joten keittäisi sitä mielellään myös Blackille.

//Totaaa... mihis nyt? Otetaan huomioon ett me ollaan edelleen haltijoiden alueella x'D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt


Edellinen

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron