Soittorasia

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Joulu 2007, 21:23

Aran&Lily

Lily katsoi hetken oven edessä ja astui sitten sisään. Kun Ophelia ja Lily olivat sisällä huoneessa, Aran sulki oven samalla kun itse astui perässä.

Aran käveli yhdelle vaatekaapille ja vilkaisi Lilyä.
"Sinä olet aika pieni kokoinen.." Aran sanoi tuumien ja alkoi penkoman vaatekaappia.
Lily punastui ja käänsi katseensa pois. Hänestä ei tuntunut ollenkaan mukavalta että vieras ihminen sanoi jotain hänen kehostaan.
Aran otti kaapista vihreän pitkän mekon, jossa oli leveät hihat ja U-kaula aukko. Hihat olivat vaaleammat mitä muu mekko ja etuosassa mekkoa oli nyörit, rinnasta vatsaan. Mekon sivuilla kulki tummemman vihreä viiru molemmin puolin
"Kokeile tätä" Aran sanoi ojentaen mekon Lilylle.
Lily käveli sermin taakse myrtsin näköisenä eikä sanonut mitään.
Aran seurasi katseellaan kun Lily meni sermin taakse ja katseli yhä vaikka Lily olikin semin takana.
"Turha sitten edes kuvitellakkaan kurkkivasi!" Lily tuiskaisi sermin takaa.
Aran vilkaisi Opheliaa.
"Haluatko sinä uuden mekon? saat nimittäin, ole hyvä ja valitse sopiva" Aran sanoi.

// noo, ei se mtn ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Joulu 2007, 21:42

Ophelia

Opheliaakaan ei miellyttänyt ajatus että Aran kommentoitsi prinsessan vartaloa ja häpesi.
Aran otti esille vihreän pitkän mekon, jonka hihat olivat vaaleammat mitä muu osa ja etuosassa oli nyöritys rinnasta vatsaan, haltijoilla tosiaan taisi olla aikamoinen fetissi vihreään... No, puhumattakaan ihmisten punaisesta.
Ohelia seurasi tapahtumia sivulta, ei hän muutakaan voinut. Lily otti hameen vastaan ja meni pukeutumaan sermin taakse.
Kuten Blackin, Aran tuijotti myös yhä Lilyn suuntaan vaikka tämä olikin jo kadonnut sermin taakse, Ophelialle nousi kylmän väreet...

Sitten Aran tarjosi Opheliallekkin mekkoa;
"Ei kiitos, pidän mielummin omani." Ophelia sanoi kylmästi, hän ei luottanut Araniin eikä siksi antanut tämän lahjoa tätä, hän halusi säilyttää 'Aran on hirviö'-teoriansa eikä sitä tulisi mikään helpolla muuttamaankaan, hän vihasi Arania.

Sitten Ophelia käänsi selän Aranille ja käveli sermin eteen, yrittäen estää Aranin sermille tuijotusta samalla kun Lily vaihtoi vaatteitaan sen takana.

//Hyvä! xD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Joulu 2007, 22:02

Aran&Lily

Lily sai puettua uuden mekon päälleen ja astui sermin takaa pois. Hän käveli peilin eteen ja katseli itseään peilistä, joka kulmasta.
"Sehän sopii sinulle" Aran huomautti.
Aran oli mystisesti ilmestynyt Lilyn taakse, Lily ei edes huomannut Aranin ottaneen askeltakaan ja äkillinen huomautus suoraan seläntakaa sai Lilyn pelästymään ja kääntymään ympäri.

"hmh, turha sinun minua on pelätä.. minä en sentään muutu sudeksi" Aran sanoi painaen kasvonsa Lilyn lähelle.
Lily pujahti Aranin ja peilin välistä pois alta aikayksiön ja hyppi Ophelian viereen.
"he, ehkä et, mutta sudeksi Black on kiltimpi mitä sinä haltijaksi" Lily sanoi ristien kätensä.
"Sekin riippuu näkökulmasta" Aran sanoi ottaen pari askelta lähemmäksi.
Lily ei sanonut mitään vaan otti sitä mukaa askeleita taaksepäin mitä Aran otti eteenpäin. Lopulta Lily pysähtyi ja antoi Aranin tulla lähelle, mutta pysyi kokoajan varuillaan.
" Oliko vielä jotain vai vietkö meidät takaisin?" Lily kysyi kuivasti.
"Itse asiassa on.. Tulkaa" Aran sanoi ja käveli ovelle.

Aran johdatti tytöt alakertaan ja siellä linnoituksen sivurakennukseen, tällä kertaa mukaan lähti kaksi vartijaa mukaan, varmuuden vuoksi.
Matkalla sivurakennukselle he kulkivat läpi käytävien joiden seinillä oli tauluja ja kasveja, linnan piha oli valoisa ja kaunis, kun tulikärpäsiä leijaili siellä täällä.
Aran avasi oven ja antoi tyttöjen mennä ensin sisään. Sisällä oli hieman pimeää ja kesti hetken että silmä tottui. Lopulta kun alkoi nähdä jotain, paljastui että sivurakennus oli sairas tupa.
Sängyillä makasi niin lapsia kuin aikuisia ja vanhuksia. Heillä oli se sama tauti mikä oli ollut Lucialla ja tämän veljellä.
Tunnelma rakennuksessa oli surullinen ja masentunut, kuolemaa enteilevä. Lapset itkivät kivusta ja vanhukset valittivat pieneen ääneen. Osa oli jo kuolemaisillaan, he eläisivät korkeintaan päivän.

"Sairaus ei katso ikää eikä sukupuolta... emme tiedä miten se leviää, mutta on todettu että se tarttuu helpoiten lapsiin ja vanhuksiin.. harvemmin miehiin" Aran sanoi synkällä äänellä.
Lily kauhistui näystä ja peitti suunsa. Häntä alkoi itkettämään pienten lasten puolesta, mutta hän hillitsi itsensä.
"Tämän takia otin sinut, Ophelia, mukaan. Jotta näkisit mikä on todellisuus.." Aran sanoi katsoen Opheliaa.

// ettehen päin, sano mummo olemattomassa lumessa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Joulu 2007, 22:30

Ophelia

Ophelia otti askelia taaksepäin mitä Lilykin otti, harvemmin Lilyn hänen taakseen oli piiloutunut.
Mutta ainoastaan Lilyn mekko ei näyttänyt olevan ainoa syy miksi Aran oli raahannut heidät ulos huoneesta. Ophelia lähti seuraamaan Lilyä ja Arania pitkin linnan käytäviä, Opheliaa alkoi huolestuttaa vasta siinä vaiheessa kun pari vartijaa liittyi heidän mukaansa.
He olivat ilmeisesti menossa sivurakennukselle ja tuntui siltä, että käytävä pimenisi loppua kohden. Lopulta he päätyivät ovelle, jonka Aran avasi ja päästi jälleen kerran Lilyn ja Ophelian sisään ennen häntä itseään.
Sisällä oli pimeää, mutta Ophelia saattoi kuulla lasten itkua ja vanhuksien valitusta, silmän totuttua hän näki mistä oli kyse.

Paikka mihin Aran oli Lilyn ja Ophelian johdattaneet olikin sairastupa, joka oli täynnä lapsia ja vanhuksia kräsimässä samaa sairautta mitä Lucia ja hänen veljensä.
Ophelia katsoi vakavasti ympärilleen, yrittäen arvioida kuinka kauan ihmisillä saattoi maksimissaan olla elin aikaa.
Ophelia nyökkäsi Aranille, otti taskustaan kumilenkin ja sitoi sillä hiuksensa, samalla kun astui peremmälle sairastupaan.
"Tarvitsen listan jokaisesta haltijasta heikoimmasta vahvimpaan, nuorimmasta vanhimpaan, meidän tulee yrittää pelastaa niin moni kuin mahdollista!" Ophelia alkoi käskyttämään haltijoita jotka yrittivät parhaansa mukaan parantaa sairastavien olotilaa, turhaan.

"Aran, prinsessan ei tarvitse olla täällä, eikä ketään ylimääräistäkään kaivata." Ophelia sanoi viitaten Araniin.
Ophelia jatkoi käskyttämistä, saadakseen järjestystä saliin, ensinnäkin hän tulisi tarvitsemaan valoa ja vettä. Hänen tarkoituksensa oli parantaa heikoimmat ensin että hänellä itsellänsä olisi aikaa kerätä välillä voimia parantaakseen sitten vahvempia, näin henkiä ei tultaisi menettämään ja tauti saataisiin hävitettyä, niin ainakin Ophelia toivoi.

//...Älä syö keltasta lunta!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Joulu 2007, 22:42

Aran&Lily

"Ymmärrän.." Aran sanoi Ophelialle ja vilakisi Lilyyn.
Hän napsautti kerran sormiaan ja sitten toinen heidän mukanaan tulleista vartijoista pyysi Lilyä seuraamaan häntä. Lily lähti hetken epäröinnin jälkeen, kohti huonetta missä Black odotti.

Lilyn mentyä Aran kääntyi katsomaan Opheliaa joka oli jo päässyt käskyttämisen makuun. Yksi haltija toi Ophelialle listan sairastuneista, Listassa ei ollut ikää taikka potilaan tilaa, vain nimi ja päivämäärä, milloin potilas oli sairastunut.
Listasta näki että ensimmäiset sairastuneet olivat lapsia ja osan nimen yli ole vedetty viiva.. syytä siihen ei tarvinnut edes etsiä.
Aran käveli Ophelian viereen, tarttui tätä olkapäästä ja kuiskasi.
"Vaikka sinulla onkin oma uskosi, älä sitä ala täällä tuputtamaan.. osa vanhuksista ei edes halua kuulla mitään teidän uskonnon olemassaolosta" Aran sanoi hiljaa ja katsahti sitten saliin.
"Lienee paras että peität kasvosi tällä" Aran sanoi ja ojensi Ophelialle kankaan palan.
Itsekkin hän otti yhden ja peitti sillä suunsa ja nenänsä, koska taudin leviämis tapaa ei tiedetty, oli parasta olla varuillaan.

"No niin! Kaikki, Papitar Ophelia määrää täällä nyt, annatte hänelle kaiken mahdollisen avun mitä hän tarvitsee, onko selvä?!" Aran huusi sairaita hoitaneille haltijoille jotka vain nyökkäsivät ja jäivät odottamaan käskyjä Ophelialta.

// ei saa astua lillin kakkaan, duubbi duu, du du bi duuu //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Joulu 2007, 23:17

Ophelia

Ophelia vain nyökkäsi Aranille, Ophelia oli parantamassa täällä sairaita, ei tekemässä ristiretkeä. Ophelia otti vastaan kankaan palan ja pietti myöskin suunsa ja nenänsä, vaikka hän tuskin saisi tartuntaa, Ophelia ei ole eläissään sairastunut ja jokainen haava minkä tämä oli saanut oli parantunut silmän räpäyksessä.

Ophelia tarkasteli hänelle annettua listaa, siinä ilmoitettiin vain potilaan nimi ja päivämäärä milloin sairaus on ilmennyt. Tiedot eivät olleet kummoiset, joten Ophelia päätti aloittaa siitä joka oli ensimmäisenä sairastunut.

"Hyvä on! Tarvitsen vadin vettä, rättejä ja mahdollisesti side tarpeita, on mahdotonta saada kaikkia kuntoon vielä tänään joten joudun aloittamaan heikkoimmasta, Eeli... Athá!" Ophelia luki listalta ja vikuili ympärilleen nähdäkseen jos jokin haltijoista tunnisti nimensä.
Sitten yksi sairaita hoitavista haltijoista tuli ja ohjasi Ophelian alustalla makaavan haltijan luokse. Athán oli sunnilleen hänen ikäisensä haltija-poika jonka keho oli täynnä kuolioita ettei arpeutumilla ollut edes tilaa. Poika näytti kuolleelta, eikä näyttänyt olevan minkäänlaisessa yhteydessä tähän maailmaan, mutta pojan vaivalloinen hengitys todisti, että tämä oli vielä hengissä. Näky ei ollut kaunis...
Ophelia suhtautui roolinsa hyvin vakavasti, hänellä ei ollut nyt varaa olla kevyt mielinen jos kerran näiden potilaiden henki riippuisi hänestä.
Sitä voi ajatella aika raskaaksi taakaksi pienelle 12-vuotiaalle tytölle, tai no, tuo oli Ophelian arvioitu ikä, hänen syntymäpäivänsä kun oli tuntematon

Ophelia siirsi kätensä taas rintakehänsä eteen ja ei aikaakaan kun hänen kätensä alkoivat hohtamaan valkoista, helmiäisen hohtoista valoa joka valaisi pimeää huonetta. Ophelia kasteli kätensä hänelle tuotuun veteen mikä automaattisesti oli siunattua, tämä toi lisä-tehoa Ophelian voimiin.
"Uskon voivani parantaa noin pari-kolme henkeä päivässä, voimani eivät ole rajattomat. Aran, paljonko potilaita on kaiken kaikkiaan..?" Ophelia kysyi katsoen nyt Araniin, ennen 'operaationsa' aloittamista.

//Nuguuu *_* Näkyy huome!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Joulu 2007, 23:44

Aran

"hmm... potilaita on noin kolmekymmentä tällä hetkellä, lisää saattaa olla tulossa.. tosin tänne on tuotu kaikki vähänkin sairastuneet, joten taudin ei pitäisi levitä tämän huoneen ulkopuolelle" Aran sanoi miettien.
Aran katseli ympärilleen kun potilaat, ketkä nyt kykenivät, alkoivat katsella Opheliaa ihmeissään.
"Sinusta taitaa tulla uusi kansan taru.. pelastajana" Aran sanoi katsellen ympärilleen.
Sitten hän meni oven vieressä olevan penkin luo ja alkoi keikkumaan sillä, aivan kuin vankityrmässä. Hän ei voinut auttaa mitenkään ja olisi tiellä vain jos seisoisi Ophelian vieressä.

Osa potilaista alkoi puhumaan pelastuksesta ja toivo alkoi elämään. Lapset lopettivat itkun ja vanhukset alkoivat puhua toisilleen. Hoitajat eivät olleet nähneet niin positiivista porukkaa sairastuvalla koskaan.
Aranissaki heräsi toivo, hänen kansansa saattoi sittenkin olla pelastunut. Jos Ophelia ei olisi suostunut yhteistyöhön, loppu olisi ollut karmeampi. Heille olisi jäänyt vaihtoehdoksi vain yksi ratkaisu: Tappaa kaikki sairastuneet ja polttaa ruumiit. Näin tauti olisi saatu hävitettyä, mutta se olisi merkinnyt selvää vähenemistä haltijoiden keskuudessa.


ai mitäkö Black ja Lily tekivät sillä välin? No mitäköhän kaksi rakastunutta yleensä tekee, kun ovat huoneessa kahden.
Juttelivat ja avautuivat toisilleen. Black oli paljon avoimempi mitä koskaan ja se sai Lilyn luottamaan yhä enemmän ja enemmän Blackiin. Lily oli istunut sängyllä ja Black oli maannut siinä, niin että hänen päänsä oli Lilyn sylissä.. tällä kertaa ihmis muodossa, nyt kun Ophelia ei ollut paikalla.

// okidoki ^^ öitä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 17 Joulu 2007, 08:45

Ophelia

Eli potilaita oli noin kolmekymmentä, eli jos Ophelia onnistuu parantamaan noin kolme päivässä niin päiviä menisi noin kymmenen, vain vähän yli viikko. Mutta... Ophelia ei tiennyt yhtään oliko heillä aikomusta viipyä niinkin kauaa...
Ophelian ensimmäinen potilas Athá oli paljon vaikeampi tapaus mitä esimerkiksi Lucia oli ollut, poika oli paljon pahemmassa kunnossa sillä sairaus oli ehtinyt kukkimaan jo jonkin aikaa.

Ophelia saattoi sivukorvallansa kuulla kuinka lapset lopettivat itkunsa ja vanhukset alkoivat puhumaan keskenään. Ophelia oli iloinen että pystyi tuomaan toivoa niille jotka tekivät kuolemaa, mutta se, että hänestä puhuttiin kuin pyhimyksestä, hermostutti.

Ophelialla kesti ainakin kymmenen minuuttia saadakseen edes pojan kuoliot häviämään, tosiaan itse sairaus ei välttämättä ollut enää niin vaikeaa, nyt kun oltiin päästy sairauden lähtökohtaan. Hän oli päättänyt parantaa ainakin kolme päivässä, vaikk se merkitsisi hänen omaa pahoinvointiaan, se ei ollut mitään tämän sairauden rinnalla.
Ophelia kastoi kätensä jälleen veteen, asetteli ne makaavan pojan kasvojen yläpuolelle, eikä aikaakaan kun poika alkoi hohtamaan tuttua, hemliäisen hohtoista, valkoista valoa.
Vielä kaksi... Ophelia ajatteli mielessään eikä tiennyt yhtään riittäisikö hänen voimansa vielä niin moneen.

Pojalla ei ollut enää yhtään kuoliota, saatika naarmun naarmua koko kehossa, mutta poika ei herännyt. Ophelia käski hoitajien viemään poika jonnekkin missä ei olisi tartunta vaaraa, siksi aikaa kunnes poika heräisi.
Toinen tämän päivän potilas oli naisvanhus, ja kuten kaikilla muillakin, tälläkin oli kuolioita lähes päästä-varpaisiin.
Ophelia huokaisi syvään ja kirsti kumilenkillä olevia hiuksiaan, vanhusten kanssa tuli olla varovaisempi sillä nämä olivat heikompia.

Noin puolen tunnin kuluttua; Ophelia käveli tuolilla kiikkuvan Aranin luokse ja nosti kaksi sormea pystyyn.
"Kaksi... kolmas sai lisäaikaa.." Ophelia sanoi väsyneellä äänellä, hän oli onnistunut kuluttamaan voimansa vähän yli tunnissa.
Ophelia avasi hiuksensa, päästäen ne vapaaksi ja laittoi kumilenkin takaisin taskuunsa.

//Njää njää! Mä nousin aikaisin vastaamaan XP//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Joulu 2007, 12:36

Aran

Aran oli ottanut pienet torkut sillävälin kun Ophelia puuhasi sairaiden keskelle. Hän heräsi siihen kun tunsi joknun astelevan eteensä. Hän nosti katseensa ja näki Ophelian kaksi sormea pystyssä.
"Hyvä on" Aran sanoi ja nousi tuolilta.
Hän kuiskasi jotain vartijan korvaan, jonka jälkeen vartija lähti toimittamaan asiaa eteenpäin.
"Jos kerran olet valmis, saatan sinut takaisin huoneeseen" Aran sanoi ja avasi oven Ophelialle.

Jälleen kerran he kävelivät läpi kauniiden käytävien, hiljaisuuden vallitessa. Tällä kertaa vartijoita ei ollut mukana, kyllähän Aran nyt Ophelialle pärjäisi. He saapuivat huoneen ovelle, mutta ennen kuin Aran avasi sen Ophelialle, hän pysäytti tämän ja kumarui hänen puoleensa.
"Kiitos, että autat. Lähetän Lucian käymään huoneessa parin tunnin sisään, kerro hänelle mitä tarvitset ja hän hakee ne." Aran sanoi, avasi oven ja tuuppasi Ophelian sisälle, välittämättä siitä olisiko tämä halunnut vastata jotain.

Black&Lily

Black pomppasi sängyltä ylös kun kuuli oven avautuvan, hän oli ilmeisesti nukahtanut hetkeksi. Lily käänsi katseensa ovelle ja näki kuinka Aran tuuppasi Ophelian sisälle ja poistui.
"No, miten meni?" Lily kysyi Ophelialta.
Black venytteli ja istui nojatuoliin kuuntelemaan Opheliaa.

// BUAHA! mäpä vastasin ennen leikkausta >8D mutta nyt mä häippäsen leikeltäväks, vuodatan si sulle kaikki mitä lääkärissä tapahtu //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 17 Joulu 2007, 18:29

Ophelia

Ophelia tuskin ehti päästämään inahdustakaan kunnes Aran oli jo tuupannut tämän sisään huoneeseen missä Black ja lily nyt olivat.
Ophelia jäi oven eteen seisomaan ja havahtui Lilyn kysymykseen.
"Sairaita on noin kolmekymmentä, ellei ihmettä tapahdu, parantaminen tulee kestämään reilusti yli viikon..." Ophelia huokaisi samalla kun istuutui toiseen nojatuoliin.

Vaikka päivä oli hädintuskin edes alkanut, Ophelia oli jo ihan naatti. Parantaminen vei hänen niin fyysista kuin henkistä energiaakin, varsinkin kun sairaus mikä haltijoita vitsasi oli niin hankala. Ophelia pelkäsi että tulisi näkemään kuolemaa ympärillään.
Ophelia ihmetteli hiljaa itsekseen miksi auttoi kansaa jota vihasi... Sanotaan nyt vaikka näin, ettei Ophelia hyvän sydänmensä takia voinut jättää sairastavia kitumaan, varsinkin jos olisi itse kykenevä auttamaan. Tämä tosin johdatti siihen että hän suuntaisi kaiken kiukkunsa Araniin, vaikka Ophelia vihasikin jo tätä ennen koko kylään astumista.

Ophelia oli nostanut jalkansa jälleen penkille, halaten polviaan, katse kohti vastassa olevaa seinää. Hänen päässään ei pyörinyt nyt juuri mikään, hänellä oli vain kamala koti-ikävä ja karkaisi heti kun saisi siihen mahdollisuuden.
"Minä haluan kotiin."

//Voi meiän pientä!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Joulu 2007, 18:52

Black&Lily

Yli viikon? Lily ei kestäisi niin kauaa, eikä Lily uskonut Blackin pysyvän kilttinä niin kauaa.
"Kaikkihan me haluamme kotiin.." Lily vastasi Ophelian kommenttiin.

Lily oli päättänyt päästä pois, keinolla millä hyvänsä.. ja tähän mennessä paras ehdotus mitä oli tullut oli kiltin esittäminen. Lilyllä sentään oli jotain mitä Blackillä eikä Ophelialla ollut.. vaikka Lily ei mielellään haluaisi käyttää rakkautta aseena, mutta jos tilanne niin vaatisi, sen hän myös tekisi.

"Yli viikon?" Black toisi Lily ajatukset hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Siinähän ajassa tulee hulluksi.." Hän jatkoi
"Meidän pitää päästä pois, mielellään parin päivän sisään.. tai minä tulen hulluksi" Black sanoi ja käveli ikkunalle.
"Jos nyt kumminkin koittaisit olla tulematta hulluksi niin sinua ei hakattaisi taas henkihieveriin.. Ophelialla on muutakin tekemistä kuin parannella sinua, kun et osaa pitää suutasi kiinni" Lily sanoi ja siirtyi nojatuoliin istumaan.
" Minkäs minä sille voin?" Black sanoi, eikä edes odottanut vastausta.

Sitten ovi aukesi jälleen ja Lucia astui sisään.
"Aran lähetti minut, sanokaa mitä tarvitsette niin tuon sen" Lucia sanoi hymyillen.
"Mitä jos toisit aseita ja vapauden..." Black mutisi itsekseen katsoen yhä ikkunasta ulos.

// AUUUWIIIII //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 17 Joulu 2007, 19:14

Ophelia

Tämä nyt oli arvattavissa että viikko olisi liian pitkä aika, ei Opheliakaan haluaisi viipyä niin kauaa. Black tulisi nimen omaan hulluksi ja Lily oli sen verran vapaa sielu ettei tämäkään kestäisi niin paljon vankeutta.
Lily yritti rauhoitella Blackia, kaikki kolme tiesivät että he tulisivat karkaamaan tilaisuuden tullen. Mutta juuri nyt heillä ei ollut muuta valinnan varaa kuin odottaa kunnes jotain tapahtuisi, ja se saattaisi kestää kauemmin mitä sairaiden parantamisessa menisi.
Ophelia oli päättänyt ettei luovuta, ettei murtuisi. Hänen päässään pyöri tuhat asiaa kerralla eikä tiennyt mitä niistä lähtisi selvittämään. Ensinnäkin koska he pääsisivät pois ja sitten kun he pääsisivät, millaiset moitteet he tulisivat kuninkaalta saamaan, varsinkin Black joka oli pestattu heidän vahdikseen. Tosin, se ei ollut tämän hetkinen murhe, heidän piti pitää Black elossa, Lily kaukana Aranista ja Ophelia... No, Ophelia oli vielä tarpeellinen.

Ophelia havahtui siihen kun ovi aukesi ja Lucia astui sisään hymyillen. Tästä Ophelia huomasi että oli viihtynyt omissa ajatuksistaan erityisen usein viime aikoina, kun aina jokin sai hänet havahtumaan.
Ophelia mulkaisi Blackia, vaikka tämän selkä olikin tätä ja Luciaa päin. Ophelia käveli Lucian luokse hymyillen.
"Toisitko veljesi? Sano hänelle että parannan loputkin hänen pipinsä." Ophelia sanoi hymyillen Lucialle, ja kyllä, Ophelia oli tahallaan säästänyt voimanrippeitään, että pystyisi suorittamaan työnsä loppuun, mikä oli häneltä eilen jäänyt kesken.

Hän uskoi nyt että onnistuisi huomenna parantamaan taas kolme haltijaa, ja ehkä tämän myötä, hänen voimansa tulisivat saamaan harjotusta, mikä lisäisi lukumäärää yhä korkeammaksi.

//Voi pientä! *pistää jääpussin korvan päälle*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Joulu 2007, 19:27

Black&Lily

"Selvä!" Lucia sanoi iloisesti ja juoksi ovesta ulos.
"hmh... Olet tainnut kieroutuna hieman, Ophelia" Black totesi katsellessaan ikkunasta, kun hän tajusi Ophelian säästäneen voimiaan.

Black alkoi tulla koko ajan ivallisemmaksi ja vihaisemmaksi, johtuen vankeudesta... Olihan hän tavallaan susi ja kai sen nyt arvaa mitä sudet tekevät jos ne ahdistetaan nurkkaan? hyökkäävät.
Lily oli huomannut tämän, mutta päätti olla puuttumatta asiaan, ainakaan vielä. Black kääntyi ja käveli nojatuoliin istumaan. hän risti kätensä syliinsä ja naputteli jalallaan tasaiseen tahtiin lattiaa.
Kului noin vartti kun Lucia jo ilmestyikin veljensä kanssa ovelle.
"Noin me tulimme nyt" Lucia sanoi hymyillen ja työnsi veljeään Ophelian eteen.
" Et kai sinä taas lennä selällesi, Ophelia neiti?" Lucian veli kysyi sormisuussa. Hän oli ilmeisesti luullut että syy oli hänen.
"Ties vaikka lentäisi päälleen..." Black mumisi ja nyt hän sai epäilevän katseen Lucialta.
"Setä ei taida olla kovinkaan kiltti.." Lucia sanoi hieman vihaisella äänellä.
Samassa Black ponkaisi ylös tuolista, syöksyi kuin salama Lucian luo, nostaen tämän kaulasta seinää vasten ja puristi.
"BLACK MITÄ SINÄ TEET?!" Lily huudahti samalla kun nousi tuolista ja juoksi Blackin luo.
"PÄÄSTÄ HÄNET IRTI!" Lily huusi riuhtoessaan Blackiä käsistä.
"Miksi? voisimme käyttää häntä pakotienä" Black sanoi kylmästi ja katseli kuinka pieni Lucia haukkoi henkeään, koittaen irrottautua Blackin otteesta.
"OLET SAIRAS! HÄN ON VASTA LAPSI! PÄÄSTÄ HÄNET!" Lily huusi, vaikka häelläkin oli käynyt mielessä sama ajatus mitä Blackilla.

// BOODOOOM! GUAAAR! EI JÄITÄ! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 17 Joulu 2007, 20:06

Ophelia

Ophelia mulkaisi jälleen Blackia, vaikkei tämän katsetta saanutkaan kiinni. Ophelia itse ei kutsuisi sitä kieroudeksi, vaan... No ei Ophelia tiennyt miksi sitä kutsuisi itsekään...

Ophelia saattoi tuntea ilmaston kireyden, vankeus ei sopinu kenellekkään heistä, mikä saattaisi tuottaa epäjärjestystä. Blackista jo ainakin ilmeni jatkuva viha ja ivallisuus, mikä myös tarkoitti sitä että hän ei tulisi pitämään suutansa kiinni. Lily taas yritti parhaansa mukaan pysyä rauhallisena, vaikka oli sieluista vapain, näin Ophelia ainakin tulkitsi asian.

Ophelia käänsi päänsä takaisin ovelle kuultuaan Lucian ja hänen veljensä astuvan sisälle. Ophelia istahti polvi-istuntaansa Lucian veljen eteen jonka Lucia oli hänen eteensä tuupannut. Pojalla ei ollut enää montaa kuoliota jäljellä ja arpeutumatkin olivat kadonneet kokonaan.
"Älä siitä huoli!" Ophelia sanoi hymyillen pojalle joka piti sormea suussaan.
Ophelian pää kääntyi salamana Blackiin, hän ei enää ymmärtänyt tämän käytöstä, se alkoi jo olemaan kohtuutonta. Ophelia yritti alkaa selittää että Blackillä olisi ollut rankka päivä tai jotain, mutta Lucia ehti avaamaan suunsa mikä ilmeisesti suututti Blackin oikein kunnolla.

Ophelian silmät hädin tuskin onnistuivat seuraamaan Blackin salaman nopeaa hyökkäystä päin Luciaa, tämä sai Ophelian aivan järkyttyneeksi, Black oli hyökännyt pienen tytön kimppuun?! No siis, pienemmän mitä hän itse oli. Ophelia käänsi Lucian veljen pään itseään vasten ettei tämä joutuisi näkemään mitä tapahtui saatika kuulemaan. Lilykin oli pomppassut ylös salaman nopeana nähtyään mitä Black oikein teki pienelle haltija tytölle ja yritti myös saada tätä lopettamaan.
"LOPETA! SINÄHÄN TAPAT HÄNET ENNEMMIN KUIN HYÖDYT!" Ophelia karjui itku silmässä Blackille joka piti Luciaa kaulasta kiinni, seinää vasten.

Ophelia päästi Lucian veljestä irti, siirsi kätensä nopeasti rintakehänsä eteen, siirtäen ne sitten nopeasti tämän pään päälle ja ei sekunttiakaan kunnes poika alkoi hohtamaan valkoista valoa. Ophelia joutui tekemään tämän kaiken alle puolessa minuutissa, mutta se riittikin yllättävän hyvin kadottamaan pojan loputkin kuoliot. Parannettuaan pojan, tämä käski tämän pysymään paikallaan ja katsomaan muualle, samalla kun Ophelia juoksi Blackin luokse.

"BLACK! EN ANNA SINULLE IKINÄ ANTEEKSI JOS SATUTAT HÄNTÄ!" Ophelia huusi samalla kun yritti vetää tätä tämän hihasta ja kyyneleet valuivat tämän poskia pitkin.

//Okei okei! o__o GeeZ!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Joulu 2007, 20:21

Lily&Black

Kului puoli minuuttia, Lily ja Ophelia huusivat kilpaa Blackille, minuutti, minuutti ja puoli, Black ei kuullut huutoja, hänen sisäinen petonsa käski tappamaan tytön. Lucia haukkoi viimeisiä kertoja henkeä, hänen kasvonsa olivat kalpeat ja silmissä loisti pelko.
Sitten Black irroitti, siihen tarvittiin vain yksi lause, Lucian suusta.. tai no huulillaan Lucia muodosti sanat "Ole kiltti".

Lucia tipahti maahan nelinkontin haukkomaan ilmaa, hän itki, Black katsoi hetken aikaa Luciaa ja otti pari askelta taaksepäin. Lily tönäisi Blackin maahan selälleen ja istui itse tämän päälle ja löi Blackia kämmenellä poskeen.
"Oletko hullu?! Sinä melkein tapoit hänet! Sinä melkein tapoit... sinä tapoit" Lily huusi hysteerisenä itku kurkussa.
Lily jäi siihen itkemään, hänellä ei ollut aikomustakaan päästää Blackia nousemaan, ties vaikka tämä hyökkäisi uudestaan.

Black ei katsonut Lilyyn, Opheliaan eikä Luciaan.. hän katsoi Lucian veljeen joka ei ollut totellut Opheliaa, hän oli nähnyt kaiken ja seisoi nyt järkyttyneenä kyyneleet silmissään katsoen tyhjyyteen.
"Ihminen on peto... isä varoitti, ihminen on peto! IHMINEN ON PETO!" Veli alkoi huutamaan ja itkemään juostessaan Lucian luo ja halasi tätä.
Black ei sanonut mitään, Lily ei kyennyt edes ajattelemaan, Lucia kiitti luojaansa ilmasta ja veli itki kuin viimeistä päivää... Mutta vartijoita ei näkynyt, miksi? Huuto oli varmasti kuulunut oven taakse, eikö siellä ollut ketään? vai oliko tämä suunniteltu?

// GOOD >8D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron