Soittorasia


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1952

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 3:48

Ophelia

Ohelia tuijotti ulos ikkunasta, toistaen Lilyn sanoja mielessään. Hän ei yhtään ihmettelisi vaikka Harald olisi pistänyt jo koko linnan ja kylän ylösalaisin, varsinkin kun paikalla oli ollut ihmisiä todistamassa heidän lähtöään.
Ophelia oli myöskin huomannut, että tämä niin sanottu rotta kaupaunki oli piekemminkin lumoava satumaa, vaikka sen halltisija ei ollutkaan mikään unelmien prinssi syädnmeltään.

Jälleen kerran ovi avautui, mutta heidän onnekseen vieras ei ollut Aran, vaain Lucia..?
Lucia toi jälleen tarjotinta, hänellä oli myöskin mukanaan jopa häntä nuorempi poika, jolla oli myös kuolioita ja arpeutumia ympäri kehoa.
Lucia pyysi että Ophelia olisi parantanut hänen veljensäkin, joka vaikutti olevan lähes vasta taaperoiässä. Opheliaa ahdisti, hän ei haluaisi kieltäytyä, mutta hänen viimeiset voimansa eivät riittääneet edes Blackin parsimiseen.
Sitten pieni poika avasi suunsa, anoen myöskin apua Ophelialta.
Ophelia kuuli kuinka Black oli tuhahtanut ja vaihtanut kylkeä, häntä ajatus haltija lasten parantaminen kummemmin innostanut.

"Älkää te hänestä välittäkö..." Ophelia sanoi hymyillen vaivaantuneesti kohti kahta pientä lasta, ja huomasi tarjottimen jonka Lucia oli juuri ja juuri saanut pöydän päälle. Ophelia otti käteensä omenan ja haukkasi siitä palasen, toivoen että saisi jonkinlaista energiaa toteuttaakseen pienen pojan toiveen.
Syötyään omenan nopeasti, karoineen päivineen Ophelia katsahti pieneen poikaan samalla kun käveli tämän luokse.
"Älä huoli, minä osaan parantaa pipisi!" Ophelia sanoi yrittäen kuulostaa rohkaisevalta, vaikka väsymys ja epätoivo paistoikin lävitse. Hänen ei tarvinnut nousta seisomaan saadakseen kätensä helposti pojan päänpäälle, ja jälleen tämän kädet alkoivat hohtamaan heikkoa mutta kirkasta valoa. Ophelia tiesi ettei voisi pitää voimaansa kauaa yllä, hänen piti saada kaikki yhdellä iskulla, pienillä voima varoillaan, hänhän oli taitavampi parantamaan sairauksia kuin vammoja.

Ophelia joutui jälleen pinnistämään niin että valo kietoutui kokonaan pojan ympärille. Ophelia kesti pitää tätä yllä vain muutaman sekunnin, hän saattoi vain rukoilla ettei pojan sairaus olisi edennyt niin pitkälle kuin tämän siskolla.
Ophelian voimat loppuivat... Tuntui että hänen ja pojan välillä olisi tapahtunut räjähdys, valon purkautuma joka sai Ophelian irrottamaan otteensa pojasta salaman nopeasti. Hän ei ehtinyt nähdä mihin kuntoon pojan oli saanut kun jo kaatui maahan selälleen, katse kohti kattoa.

//*mEEb!*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14253

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 4:11

Black&Lily

Lily hieman säikähti kun Ophelia lennähti lattialle, Lucia oli saada sydänkohtauksen, pikku poika ei tiennyt mitä juuri oli tapahtunut ja Black vain avasi silmänsä kun kuuli tömähdyksen, tosin hän ei kääntynyt katsomaan mitä tapahtui.
"Ophelia oletko kunnossa?" Lily kysyi, hyppiessään tämän luo tarkistamaan tilannetta.
Lily vilkaisi poikaa joka seisoi yhä paikallaan.
"Paraniko tautisi?" Lily kysyi.
Poika alkoi katselemaan käsiään ja tunnusteli itseään. Suurin osa kuolioista oli poissa, mutta muutama oli jäljellä. Poika ei parantunut, mutta sai lisä-aikaa ainakin kuukauden.
Lucia oli helpottunut nähdessään että veljen tila oli hieman helpottunut. Lucia halasi veljeään, itkien ilosta. Häntä ei haitannut ettei veli ollut täysin terve, tärkeintä oli että hän sai pitää veljensä hieman pidempään.

"Kiitos että autoit! tai no ainakin yritit, mutta tämä riittää meille. äiti on iloinen aivan varmana" Lucia sanoi niiaten Ophelialle.
"Mutta nyt meidän pitää mennä, saimme aikaa vain vartiksi.. vartijat hakevat meidät ellemme lähde nyt" Lucia sanoi ja työni veljeään ovellepäin.
"Kiitos neiti Ophelia" pikku poika vilkutti oven raosta, ennen kuin ovi sulkeutui.

"Ophelia.. minusta tuntuu että sinun pitäisi syödä ja levätä nyt, sinun voimasi alkavat ehtymään" Lily sanoi Ophelialle huolissaan.
Sitten Black nousi ähkien ylös sängyltä, käveli vesi vadin luo minkä Ophelia oli aikaisemmin tuonut ja oksensi verta sinne. Lily järkyttyi tästä, mutta ei halunnut mennä lähemmäksi katsomaan, vaan pysyi Ophelian vieressä.
"Oletko sinä sittenkään ihan kunnossa?" Lily kysyi Blackiltä.
Black mulkaisi tyttöjä ehkä hieman vihaisestikkin.
"Olen.. tämä on vain verta joka jäi sisäelimiin kun Ophelia paransi ne.. kyllä tämä tästä" Black mutisi.

// 8P //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1952

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 4:36

Ophelia

Ophelia saattoi vain kuulla ja nähdä sumeasti tapahtumia, Lily on juossut tämän luokse ja nostanut tämän ylävartalon niin että Ophelia sattoi nähdä kaksi pientä haltija lasta. Ophelia katseli kuinka pikkupoika tutkiskeli oliko kuoliot kadonneet, mutta niitä oli vielä jäänyt. Ophelian voimat eivät riittäneet muuhun kuin antamaan pojalle hieman lisä-aikaa, mutta oli sekin jo jotain.
Ophelia katsoi hymyillen ja Lucia halasi veljeään, Ophelia ei enää tuntenut olevansa epäonnistunut, hän uskoi voivansa parantaa vielä pojan jahka saisi lepoa voimiensa palauttamiseen.

Ophelia yritti nyökätä niiaavalle Lucialle, Ophelia ei katunut yhtään sitä että oli parantanut tämän pienen tytön, mutta silti, ensimmäistäkään haavaa yhtäkään haltija sotilaasta hän ei parsisi.
Ophelia sai nostettua kätensä ja vilkuttamaan pienesti pienelle pojalle ennen kuin ovi sulkeutui, Ophelia toivoi tapaavansa tämän vielä, ennen kuin joko heidät heattaisiin tai he karkaisivat.

"Niin..." Ophelia vastasi ja ihmetteli miksi Black pakotti itsensä nousemaan sängyltä, seuraavaksi Ophelia näkikin että Black oksensi verta.
"Black..?" Ophelia yritti tiedustella tämän kuntoa käheällä äänellä, mutta Lily onnistui tekemään sen tämän puolesta.
Ophelia ei reagoinut Blackin mulkaisuun, hänestä tuntui että saattaisi menettää tajuntansa minä hetkenä hyvänsä, mutta onnistui pitämään pintansa.
Ophelia todellakin toivoi että veri oli vain ylijäämiä, ettei jokin havaa olisi jäänyt parantamatta taikka auennut uudestaan.

Ophelia yritti kerätä itsensä ja onnistuikin pääsemään jaloilleen, vaikka jalat tuntuivatkin keitetyltä spagetilta ja päässä tuntui soivan kirkonkellot, Ophelia onnistu kävelemään kohti sänkyä hoipertelevin askelin. Hän tuskin olisi huomannut vaikka koko paikka maailma hänen ympäriltään olisi räjähtänyt ilmaan, hänen huomonsa keskittyi vain houkuttelevan pehmeälle sängylle.
Lopulta päästyään määränpäähänsä, Ophelia mätkähti sängylle, sulki silmänsä ja vaipui sikeään uneen.

//BD Joe cool!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14253

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 4:50

Black&Lily

Black sylki vielä hetken aikaa verta suustaan, katsellen sivusilmällä kun Ophelia hoiperteli sänkyyn ja nukahti.
Lily nousi ylös, käveli toiselle puolelle sänkyä ja pötkähti sinne. Häntä väsytti ja luomet alkoivat painaa. Black nousi seisomaan ja vilkaisi sänkyyn missä kaksikko löhösi.
"Teidän olisi paras nukkua" Black sanoi kävellessään nojatuoliin, varoen herättämästä Opheliaa äänellään.
"Eikö sitten sinun? Kyllä tänne vielä mahtuu" Lily sanoi, siiryi lähemmäksi Opheliaa jättäen reunaa tilaa Blackille.
"Se olisi jo säädytöntä..." Black sanoi tuolista.
"Ja kuka sitä täällä vahtii? sinäkin tarvitset lepoa ja voin lyödä vetoa ettet halua nukkua siinä" Lily sanoi.
Black mietti hetken, nousi seisomaan ja muuttui taas sudeksi.
"On säädytöntä jos palvelija nukkuu prinsessan vieressä, varsinkin jos tämä on mies puolinen, mutta kukaan ei puhu mitään susista" Black sanoi hypätessään sängylle.
Hän teki kierroksen ympäri ja pötkähti sitten Lilyn viereen, selkä tätä kohti. Lily kietoi kätensä Blackin pehmeän kaulan ympärille, laskien päänsä myös siihen.
"Nyt et ainakaan pääse karkaamaan" Lily sanoi hymyillen ja vaipui uneen.
"Ei minulla ollut ajatuskaan.." Black vastasi, lähinnä itsekseen ja sulki sitten silmänsä.

// noin ^^ nyt si voit jatkaa seuraavasta aamusta >8DD //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1952

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 5:09

Ophelia

Yö oli kulunut ilman minkäänlaista häiriötä, mikä oli taannut kunnon yö unet Ophelialle kuin muillekkin. Ulkoa saattoi kuulua lintujen viserrystä ja tuulen huminaa, aurinko oli juuri noussut loistamaan pilvettömälle taivaalle.
Ophelia räpäytti silmiään kerran tai pari, kunnes taas näki ympärilleen. Päästyään istumaan, Ophelia katseli vihreän sävyistä huonetta ympärillään, oli hyvin hiljaista ja tunnelma oli rauhallinen.
Hän oli nukkunut hyvin, hän ei muistanut nähneensä unta saatika... No, ainoat asiat mitä Ophelia muisti eilis illasta oli se pieni poika jonka tämä oli yrittänyt parantaa.

Ophelia hieroi unihiekkoja silmistään ja katsahti sitten vierelleen, hän näki prinsessa Lilyn ja--
"AAGH!" Ophelia kiljahti samalla kun tipahti sängyn yli lattialle. Ophelia oli säikähtänyt sutta Lilyn vieressä mutta tajusi pian että se olikin vain Black. Ophelia huokaisi helpotuksesta, ei ainakaan näyttänyt siltä että hän olisi herättänyt ketään.
Sitten hän käveli hiljaa ikkunalle, auringon nousu valaisi haltijoiden kylää kauniisti, saaden sen näyttämään vielä enemmän sadulta.
Pakoon heillä oli turha yrittää, ikkunat olivat ensinnäkin teljetty kiinni ja vaikka ne rikkoisikin heidän niskaansa ryntäisi ainakin kymmenen vartijaa per nuppi. Ophelia huokaisi syvään, Black oli yhä hengissä, mikä oli hyvä juttu, tosin Ophelialla oli ennakkoluuloja tulevan päivän varalle, se ei välttämättä tule olemaan yhtään kevyempi mitä se eilen oli ollut.

Tujoteltuaan kylliksi, Ophelia suuntasi peseytymis huoneeseen. Hän pesi kätensä ja kasvonsa tuijottaen lopulta itseään peiliin.
Mitä jso Harald ei löydäkään meitä ajoissa..? Mitä jos emme saakkaan tilaisuutta karta..? Ophelia mietti syvällisesti taistellen vastaan silmiin kerääntyviä kyyneliä, päästämättä yhtäkään valumaan tämän poskea pitkin.

//KUKKO KIEKUU!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14253

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 5:27

Black&Lily

Black oli herännyt kuultuaan Ophelian tömähtävän lattialle, mutta ei reagoinut asiaa mitenkään. Hän seurasi sivusilmällä kun Ophelia meni ikkunan luo ja sieltä peseytymis huoneeseen.
Black hivuttautui varovasti irti Lilyn otteesta ja onnistuikin siinä erittäin hyvin. Lily ei edes herännyt, hän vain käänsi kylkeään.
Black tallusteli peseytymis huoneen ovelle joka oli auki ja istui siihen.
"En kai minä nyt noin pelottava ole" Black sanoi Ophelialle joka ei ollut huomannut hänen tuloaan.
Black tuijotti Opheliaa hetken aikaa ja avasi sitten suunsa.
"Sinä itket.. vaikka sitä et näytä. Äläkä väitä vastaan, eläimen vaistot" Black sanoi ja nousi seisomaan.

Black käveli ikkunan luo ja nojautui etutassuillaan ikkunaan, katsellen ulos. Pakotietä ei ollut, muutakuin ovi josta pääsi sisään huoneeseen.. mutta tuoki pakotie oli tukittu.
"Olemme ansassa... meidän täytyy vain odottaa että pääsemme pakenemaan, vaikka yksi kerrallaan sitten." Black sanoi laskeutuessaan alas ikkunasta roikkumasta.
Hän ei jaksanut muuttua takaisin ihmiseksi, sutena hän kestäisi enemmän iskuja, tosin silloin hän olisi itse taas puollustuskyvyttömämpi.
Black tassutteli takaisin sängylle, hyppäsi pedin päälle ja tökki Lilyä kuonollaan, herättääkseen tämän.

"oooouuuu, ei vielä.. haluan nukkua" Lily narisi kääntäen kylkeään.
"Olisi paras nousta." Black sanoi käyden makaamaan sängylle, pitäen päänsä pystyssä.

Lily nousi istumaan ja venytteli. Hän katseli ympärilleen ja kesti hetken aikaa tajuta missä he olivat.
"Pahus.." Lily sanoi ääneen ja vilkaisi Blackia.
Black käänsi päätään hieman kallelleen ja Lily oli saada kohtauksen, Black näytti niin suloiselta katsoessaan hölmistyneenä, pää kallellaan Lilyä.
"Niin, Ophelia... miksi kyyneleet?" Black kysyi kääntäen kysyvän katseensa Opheliaan.

// STFU! >_> *heittää kukkoa herätyskellolla* //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1952

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 5:48

Ophelia

Ophelia hätkähti Blackin ääneen ja kääntyi hitaasti tätä päin, katse naulittuna lattiaan, hän ei ollut ollenkaan huomannu tämän tuloa.
Ophelia ei vastannut mitään, hän ei halunnut myöntää itkevänsä.
Ophelia seurasi Blackin tepastelua ikkunalle, peseytymishuoneen oven aukolle asti ja jäi siihen nojaamaan, katsellen Blackin puuhia.

Blackin totesi sen mitä Ophealiakin, ikkunoiden kautta heidän oli turha yrittää karata. Lily nukkui yhä, Ophelia olisi antanut tämän nukku vielä hetken mutta Black päätti herättää tämän.
Lily ei ollut mikään aamuvirkku, saattoi tulla isäänsä siinä kohtaa.
Ophelia katseli Lilyn venyttelyä, nojautuen edelleen ovenpieleen, tunnelma oli rauhallinen ja uninen, Opheliakaan ei ollut herännyt vielä kunnolla.
Opheliastakin Black näytti harvinaisen suloiselta sutena, mutta ei kuitenkaan unohtanut että joutui se oli se sama tyyppi jota hän joutui aina parsimaan kun ei osannu pitää suutansa kiinni.

Ophelia huokaisi syvään, katse kohdistettuna maahan;
"En tiedä... En vain tiedä enää yhtään mitään. Pelottaa ajatella mitä Aran keksii seuraavaksi..." Ophelia vastasi ja piti pienen tauon. "Meidän pitää keksiä pako suunnitelma, minua alkaa pikku hiljaa epäilyttämään ettei kuningas tule löytämään meitä ajoissa..." Ophelia sanoi, hän oli surullinen joutuessaan myöntämään sen, hän ei haluaisi epäillä Lilyn isää mutta haltijoiden piilopaikka oli nimen omaan piilossa.
"Mitä me nyt teemme? Tai siis... Tiedän ettemme varmaan voi muuta kuin odottaa... Mutta silti.." Ophelia mietti huolestuneesti, samalla kun risti kätensä.

//KuKKOGRÄÄÄH!!!! *lentää yli pellon*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14253

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 6:07

Black&Lily

"pako suunnitelma olisi kyllä hyvästä..." Black tuumi ja alkoi miettimään asiaa.
Hetkeksi hän jo syventyi omiin maailmoihinsa kun äkkiä havahtui todellisuuteen, tuntiessaan Lilyn käden rapsuttavan häntä korvan takaa. Black tunsi sen autuaan tunteen, mitä koirat yleensä tuntevat kun jotkut rapsuttavat heitä.
"Taidat pitää rapsutuksesta" Lily sanoi nähdessään Blackin ilmeen.
Black ei sanonut mitään vaan laski päänsä Lilyn syliin, lisä rapsutuksen toiveessa mitä hän saikin.

Jälleen kerran ovi avautui ja sisään astui Lucia tarjottimen kera. Lucia vei tarjottimen pöydälle ja kääntyi katsomaan kolmikkoa.. tosin tällä kertaa hän kiljaisi pelosta ja kysi vartija astui sisään.
"Mitä susi täällä tekee?!" Lucia kysyi peloissaan osoittaen sutta.
"Missä velho on? mitä tuo rakki tekee täällä?" Vartija kysyi tiukasti.
"Velho hyppäsi ikkunasta, anna meidän olla" Black vastasi yhtä kuivasti ja sarkastisesti.
Vartija katsoi hetken aikaa vihaisen näköisenä sängyllä rötköttävää karvapalloa, kunnes tunsi nykäyksen hihassaan.
"Luulempa että susi on velho" Lucia sanoi, aivan kuin vartija sitä ei olisi tajunnut.
Vartija vain nyökkäsi Lucialle ja meni oven taakse odottamaan että tämä tulisi myös.
"Ophelia neiti.. haluaisin antaa sinulle nämä" Lucia sanoi kaivaen taskustaan pienen pussin, missä oli mansikoita.
"Aran herra sanoi että en saisi antaa mitään muuta kuin mitä tarjottimella on, mutta tuskin tämä haittaa" Lucia sanoi kävellessään Ophelian luo ja ojensi tälle pienen pussin.
Sitten Lucia katsoi oven taakse ja avain kääntyi lukossa.

"hmh... Laittavat tytön asialle vain sulattaakseen sydämmenne" Black totesi nauttien yhä rapsutuksesta.

// MUAHAHAHAHEHEHAHHAAAA! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1952

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 6:28

Ophelia

Hteken aikaan vaikutti siltä että Black olisi miettinyt pakosuunnitelmaa, mutta unohtikin näemmä asian saadessaan rapsutusta.

Ovi avautui jälleen, ja sama hyvin tuttu haltija tyttö astui sisälle saman tutun tarjottimen kanssa.
Ophelia oli iloinen nähdessään tämän, vaikke hän auttanutkaan mitenkään heidän pakosuunnitelman kanssa. Ophelia säikähti ihmetellen mitä Lucia oikein kiljaisi, mutta tajusi hetken päästä, että tämä tarkoitti Blackia. Samalla yksi vartoista astui sisään selvittämään kiljaisun syytä.
Ophelia yritti hyssytellä ja selittää että susi oli Black mutta tilanne tuntui kaaottiselta.

Black tosin pelasti tilanteen paljastaessaan itsensä, puhuva susi tuskin pystyi olemaan mikään muu kuin velho.
Luciakin näytti ymmärtävän ja nykäisi vartijan hihasta, vartijakin ymmärsi ja käveli ovelle odottaen Lucian tulevan perässä.
Ophelia katsoi kun Lucia tuli lähemmäksi ja kaivoi taskustaan pienen pussukan. Ophelia raotti pussin suuta josta leijahti ihanan makea mansikan tuoksu.
"Kiitos..." Ophelia kiitti hymyillen pienelle tytölle, hän olisi halunnut kysyä tältä tämän veljestä mutta ovi oli ehtinyt jo mennä lukkoon.

Ophelia katsahti Blackiin, toisaalta Black oli oikeassa, mutta Ophelia yritti ettei hämääntyisi. Hän tulisi aina vihaamaan jokaista haltijaa joka ottaisi sotaan osaa, mutta lapsille jotka olivat pienempiä mitä hän itse, hän ei kyennyt vihaamaan.
Ophelia käveli Lilyn luo huokaisten, jättäen mansikka pussin tarjottimineen yöpöydälle ja istahti sitten sängylle.
"Mitä jos me vain murramme oven, sinä Black hyökkäät sutena, Lily huitoo sauvasi kanssa ja minä vain kuljen kuplassa vartijoiden läpi." Ophelia sanoi vitsillä, riski olisi liian suuri, he eivät tulisi löytäään uloskäyntiä aivan heti ja linnassa oli vartioita enemmän kuin he pystyivät hoitelemaan ja jos ja kun he jäisivät kiinni, Aran tapattaisi Blackin varmasti.

Sitten Ophelia mätkähti sängylle, kasvot käsien varassa ja katsoi Blackin sudenkasvoja.
"Aran saattaa myös tulla minä hetkenä hyvänsä tervehtimään..."

//*lasku kukkojen pahoinpitely seurasta*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14253

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 6:43

Black&Lily

Black naurahti Ophelian pako ehdotukselle, se ei tulisi toimimaan vaikka Black esittäisi raivotautista. Sitten hän raotti silmiään nähden Ophelian kasvot.
"aran vai.. hmh, tulkoon" Black sanoi kääntyen selälleen kerjäten rapsutusta leuan alta ja jälleen kerran sitä saikin.

"Mutta entä jos.." Lily avasi suunsa mietteliäänä, samalla kun rapsutti Blackia.
".. jos uskottelisimme Aranille että olemme myönteisiä häntä kohtaan? voitetaan hänen luottamus ja paetaan kun hän sitä vähiten odottaa" Lily sanoi, tuntien itsensä viisaaksi.
"hmmh... miksi ei samantien myydä itseämme orjiksi? Luule että Aran ei ihan niin tyhmä ole.. tai no, ei siitäkään tiedä. Mutta se on varma että Ophelia ei saa murtua, kaikki riippuu lähinnä sinusta. Sinä olet ainoa meistä josta on Aranille jotain hyötyä, Lily on vain koriste, pakkomielteen kohde ja minä vain turha este" Black selitti hieman hymyillen kun Lily rapsutti häntä.
Sitten Blackin pää tipahti Lilyn sylistä sängylle kun Lily hyppäsi ylös ja käveli tarjottimelle. Hän otti kolme sämpylää ja käveli takaisin sängylle ja ojensi Ophelialle yhden ja laski yhden Blackin viereen sängylle.
"Oli miten oli, nyt kannattaa syödä" Lily sanoi ja haukkasi palan sämpylästä.
"Luuletko sinä tosiaan että syön sämpylää sutena?" Black kysyi, mutta ei kerennyt sulkemaan kitaansa ennen kuin Lily jo tuuppais sämpylän sinne.
"NOIN! nyt vain pureskelet" Lily sanoi naurahtaen ja Black mutusti sämpylän myrtyneen näköisenä.

// *Heittää laskun roskiin* //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1952

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 7:07

Ophelia

Black ei näyttänyt välittävän siitä että Aran löytäisi Lilyn rapsuttamassa sudeksi muuntautunutta Blackiä.... Joko Black kerjäsi jälleen turpaansa tai ei vain välittänyt, kuhan sai rapsutusta.

Ophelia katsahti Lilyyn uteliaana kun tämä avasi suunsa. Lilyn ehdotus kyllä kuulosti varsin nerokkaalta, Ophelia uskoi että onnistuisi näyttelemään kilttiä pikkutyttöä Arania kohtaan.
Black ei mieltynyt Lilyn ehdotukseen... Ophelia tiesi että koko homma olisi aivan mahdoton Blackille.
Ophelia käänsi katseensa pois Blackistä, kuultuaan että kaikki riippuisi hänestä.
Mitä hänen tulisi tehdä? Hän ei haluaisi avustaa Arania sodan kannalta, eikä myöksään henkilökohtaisen kaunansa takia.

Sitten Lily hypähti sängyltä, meni tarjottimelle, otti kolme sämpylää ja hypähti takaisin.
Ophelia otti vastaan Lilyn antaman sämpylän eikä sekunttiakaan kun tämä oli iskenyt hampaansa siihen, hänen oli nälkä.
Ophelia alkoi nauramaan villisti kun katseli sämpylää mutustavaa sutta.
Sitten hän alkoi köhimään väärään kurkkuun mennyttä leivän murua ja kikatti yhä senkin jälkeen, samalla kun hieroi silmiään.

Syötyään leivän, Ophelia taputti käsiään pari kertaa ja pisti ne ristiin. Hän ei mennyt erikseen polvilleen mihinkään rukoilemaan, vaan jäi Lilyn viereen sängylle. Tämä oli hänen joka päiväistä aamu rukoiluaan, vaikka joskus hän olikin joutunut jättämään sen väliin. Se mitä hän jumalalta joka päivä rukoili oli mysteeri, mutta voi hyvin olla että tämä rukoili siunausta kansalle ja lähimmäisilleen, myöskin edesmenneille vanhemmilleen ja Lilyn äidille, mutta nyt kaikista eniten mitä hän toivoi oli saada henkisiä voimia ettei tulisi murtumaan kesken matkan, jota Ophelia itse piti jumalan koettelemuksena.


//*mutinaa*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14253

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 7:26

Black,Lily&Aran

Black sai nielaistua sämpylän ja nuoli huuliaan, katsellen kun Ophelia rukoili. Black vain tuhahti ja käänsi katseensa ovelle.
"Mitä nyt?" Lily kysyi.
"Joku tulee..." Black sanoi tuijottaen ovea.
Hän loikkasi alas sängyltä, jääden siihen viereen seisomaan.

Aran käveli rauhallisesti kohti huonetta jossa kolmikko oli. Hän oli herännyt aamulla aikaisin, käynyt metsällä ja nyt aikoi jatkaa siitä mihin eilen jäi. Hän avasi oven ja astui sisään, mutta näki vain prinsessan, papitaren ja suden.. tosin häntä susi ei paljoa kummastuttanut, olihan hän nähnyt Blackin sutena ennemminkin.

"Sinun on parasta olla sisäsiisti" Aran huomautti Blackille sulkiessaan oven.
"Kai sinä juokset lujaa kun saat minut perääsi.." Black naljaisi takaisin ja kävi istumaan lattialle.
Tällä kertaa Aranilla ei ollut aikomustakaan potkia Blackia, ties vaikka hän puraisisi Arania.
Aran käveli ikkunan luo ja katseli pihalle, pitäen käsiään selkänsä takana. Sitten hän vilkaisi rukoilevaa Opheliaa.
"Mitä hän tekee? " Aran kysyi, ehkä hieman tyhmän kysymyksen.
"Rukoilee.." Lily vastasi noustessaan seisomaan.
"hmh... minkälainen on teidän jumalanne?" Aran kysyi.
Black ei edes ajatellut avaavansa suutaan ja Lily jätti suosiolla selittämisen Ophelialle, hänhän se papitar oli.

// WINNER! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1952

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 8:08

Ophelia

Ophelia kuuli Aranin äänen joka luotti siihen etteivät Aran ja Black alkaisi taas tappelemaan.
Ophelia tiesi missä kohtaa huonetta Aran liikkui, vaikka hänen silmänsä olikin suljetut.
Aran oli ennenkin nähnyt Ophelian rukoilevan, mutta kaipa tämä oli jo ehtinyt unohtamaan, kun kerran ihmetteli mitä pieni papitar oikein teki.

Sitten Aran kysyi heidän jumalastaan; Ophelia ei yleensä avannut suutaan kesken rukoillun, mutta teki poikkeukse Aranin suhteen;
"Jumala... Jumala loi taivaan ja maan ja ihmiset pitämään huolta jumalan luomisista. Hän uhrasi ainoan poikansa kansalle, jotta tämä voisi viedä ihmisten synnit ristiin naulittavaksi, jotta ihmiset pelastuisivat ja säästyisivät ikuiselta kadotukselta, tämä kertoo että jumala on rakastava, hän rakasti jokaista olentoa niin maan päällä että oli valmis uhraamaan jopa ainoan poikansa näiden puolesta. Nyt, hänen poikansa Jeesus istuu herran, hänen isänsä, vapahtajan oikealla puolella ja on tuleva tuomitsemaan sieltä niin eläviä kuin kuolleitakin. Kuoleman jälkeen, Herra ottaa jokaisen joka häneen uskovan luoksensa, ikuiseen paratiisiin. Jumala ohjaa ja antaa voimia hädän hetkellä, siksi minäkin rukoilen kuninkaan kansan puolesta, anoen jumalalta jokapäiviäistä varjelusta näin sodan aikana..." Ophelia vastasi mitä heti ensimmäisenä tuli mieleen sanasta 'jumala'.
"Minunkin voimani lähde on peräisin jumalalta, aivan kuten hänen poikansakin Jeesus paransi ihmisiä, minäkin parannan. Tämä kertoo että jumala on hyvä ja armahtava."


Hän rukoili yhä, hän ei ollut liikahtanutkaan, muuta kuin puhuessaan oli leukoja loksutellut.
Ophelia tiesi että hänen oli turha odottaa Aranilta minkäänlaista ymmärrystä, aivan kuten hänen oli turha odottaa Blackiltäkään.
Ophelia taputti käsiään taas yhteen ja paransi sen jälkeen asentoaan sängyllä, siirtyen enemmän keskelle, poispäin ikkunalla olevasta Aranista ja odotti että saisi jonkinmoisen halveksuttavan kommentin.

//LOSER!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14253

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 8:27

Black&Lily&Aran

Aran kuunteli hiljaa, katsellen ikkunasta ulos. Black haukotteli samalla kun Ophelia avasi suunsa ja Lily kuunteli tarkkaan. Vaikka Aran ei nähnyt Blackia, Lilyä taikka Opheliaa, hän tiesi tasan mitä nämä tekivät.. tosi, tällä kertaa siihen ei liittynyt mitään yliluonnollista, vain heijastuma ikkunasta.

"hmh.. vai niin" Aran sanoi lempeästi.
"Velho ei pahemmin näytä piittaavan jumalasta" Aran huomautti olkansa yli.
" En kyllä pahemmin piittaa sinustakaan" Black sanoi laskeutuessaan makuulleen.
"Sittenhän sinä olet pakana.." Aran totesi.
Lily ei ollut ennen kuullut sanaa pakana, eikä tiennyt mitä se tarkoitti.
"Pakanaksi kutsutaan niitä jotka eivät usko jumalaan.. muissa valtakunnissa pakanoita on tapettu, suurin osa roviolla taikka kivittämällä" Aran sanoi nähdessään Lilyn ilmeen heijastumasta.

Black muisti silloin sen hetken kun kuningas oli pyytänyt Opheliaa käännyttämään Blackin.. eikai se ollut valmistelua tulevaisuuden varalle? nimittäin on sanottu että ensin muumaailma sitten Crypt.. mitä jos tämä tapa tulisi Cryptiin? Black päätti sysätä tuon ajatuksen tuonnemmas, se oli sen ajan ongelma.

Sitten Aran kääntyi ympäri katsomaan Lilyä.
"mitä mekollesi on tapahtunut?" Hän kysyi nähdessään Lily riekaleisen hameen.
"rotat söivät, mitäs luulet?" Lily sanoi ja nyökkäsi Blackia jonka jalkojen ympärillä oli kankaan paloja.
"hmh... sinä tarvitsen uuden mekon. Tule mukaani ja Ophelia myös.. koira jää tänne" Aran sanoi ja meni ovelle, avasi sen ja piti sitä auki odottaen että tytöt tulisivat.
" mielihyvin suippokorva..." Black mutisi ja käveli ikkunan luo.

Lily empi hetken, mutta käveli sitten Aranin viereen ja katsahti Opheliaan.
"Tuletko?" Lily kysyi odottaen.

// diuu, jatka vaan tähän, turha vaihtaa paikkaa taas. sä saat kuvailla seuraavan huoneen >8D //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1952

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 8:57

Ophelia

Ophelia tiesi hyvin mitä pakana tarkoitti, hän oli saanut kuulla kuin muualla maailmalla pakanoita oli tapatettu, joko kivittämällä tai polttamalla hengiltä. Ophelialle alkoi asia pikku hiljaa myös valjeta kuninkaan mahdolliset taka-ajatukset Blackin käännyttämiseen, Ophelia ei itse kuitenkaan koskaan käyttänyt sanaa pakana kenestäkään, se ei ollut yleistä Cryptissä.
Ophelia käänsi päätänsä Blackiin, jota ei näyttänyt asia mitenkän kiinnostavan, tämä tosin ei tullut mitenkään yllätyksenä...

Ophelia oli kuunnellut hiljaa Aranin puheita pakanoista, tosin Lilyä näytti aihe enemmän kiinnostvan, sen näki tämän ilmeestä.
Sitten Aran huomasi Lilyn revityn mekon, se oli joskus vielä nilkkoihin asti, mutta ylettyi nyt vain polviin saakka. Aranille selvisi myös mihin mekon riekaleet olivat menneet...
"Miksi minä..?" Ophelia yritti kysyä hämmillään mutta hänen kysymystään ei huomioitu. Tosin, totta kai hän menisi jos Lilykin, mutta nyt he taas joutuisivat eroon Blackistä.

Lily empi selvästi hetken, Opheliakin empi ja katsoi pitäisikö hänen vain mennä kuten Aran oli pyytänyt/käskenyt.
Lopulta Lilyn kysyttyä tuleeko tämä, Ophelia nyökkäsi ja käveli ripeästi Lilyn viereen, katsoen taakseen Blackiin juuri ennen kuin ovi heidän takanaan sulkeutui.

Aran johdatti heitä vähän matkan päähän makuuhuoneesta, missä he olivat yöpyneet viime yön. Lopulta he saapuivat paksulle puiselle ovelle, se oli samanlainen kuin kaikki muutkin ovet. Aran avasi oven päästäen Lilyn ja Ophelian astumaan sisään ensimmäisinä.
Tämäkin huone oli vihreän sävyinen, hyvin valoisa ja avara, vaikka ikkunoiden edessä olikin tällä kertaa ohkaiset verhot, se ei estänyt valo pääsemästä huoneeseen. Huoneesta löytyi muummuassa sermi, koko seinän pituinen vaatekaappi ja yhden nurkan oli vallannut kasa erillaisia kangasrullia. Siellä oli myös pöytä joka sijaitsi takan ääressä ja jota ympäröitsi puiset tuolit. Ophelia katseli hetken aikaa ympärilleen, pysytellen koko ajan Lilyn vierellä, miettien kannattiko tulla sittenkään.

//No mää oon si tosi proo jossain huonekuvailus! xD//
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä Ti Helmi 26, 2008 8:21, muokattu yhteensä 1 kerran
EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö