Soittorasia


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 17, 2007 8:43

Ophelia

Huudettuaan kurkkuaan käheäksi kilpaa Lilyn kanssa, Black viimein päästi irti pikku Luciasta joka puolestaan jäi haukkomaan henkeään nelinkontin lattialle.
Lily tönäisi sillä välin Blackin maahan ja istahti tämän päälle, varmistaakseen ettei Black siitä enää nousisi ja alkoi itkemään hysteerisenä Blackin tekoa.
Ophelia katsoi järkyttyneenä henkeää haukkoavaa Luciaa, hänen teki mieli juosta tämän luokse, tarkastamaan missä kunnossa tämä oli, mutta, huomasi itsekin että Lucian veli oli ollut tottelematon...

Ophelia oli äärettömän vihainen Blackille, hänen kyyneleensä muuttuivat raivoksi, mikä sai tämän kääntymään Blackin suuntaan, samalla kun Lucian veli oli rientänyt Lucian luokse ja itki kuin viimeistä päivää.
"SINÄ JOUDUT HELVETTIIN BLACK! HELVETTIIN!" Ophelia karjui tälle naama punaisena ja kyyneleet silmillä, mutta ei kestänyt katsoa päin Blackiä sen enempää.

Ophelia lähestyi varovaisesti kahta hysteeristä lapshaltijaa, polvistuen vähän matkan päähän ja kaivoi taskustaan pupun jonka Lucia oli tälle antanut ja ojensi sitä tämän veljelle.
"Sinä... Taidat tarvita tätä enemmän kuin minä." Ophelia sanoi samalla kun ojensi pientä ruskeata jänis pehmolelua jonka silminä toimi vihreät napit. Hän yritti olla mahdollisimman varovainen nyt näitä kahta kohtaan, Black oli pelästytänyt kaikki pahimman kerran eikä Ophelia tiennyt yhtään miten nämä kaksi tulisivat nyt reagoimaan häneen, saatika ihmisiin ylipäätänsä.

Ophelia oli kyllä myös ihmetellyt mikseivät vartijat rynnänneet suoraan huoneeseen, uskomattomasta huudosta huolimatta. Ophelia ei osannut epäillä ketään muuta kuin Arania, mutta pääränmää tässä kaikessa oli vielä toistaiseksi tälle arvoitus.

//MWAHA >D//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14402

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 17, 2007 9:00

Lily&Black

Pikku haltijapoika otti pupun käteensä ja halasi sitä. Sitten molemmat haltijoista syöksähtivät Ophelian syliin, anoen että tämä suojelisi heitä.

Lily nousi Blackin päältä ja potkaisi noustessaan tätä kylkeen. Black nousi samantien kun Lily oli poistunut tämän päältä. Hän katsoi Opheliaa joka kyykki haltijoiden vieressä.
"En tiedä sinun helvetistä, mutta minä olen käynyt jo sen läpi.. sitäpaitsi noudatan vain käskyjä; Tapa kaikki Haltijat jotka näet" Black sanoi ja vilkaisi sitten Lilyä.
Lily ymmärsi kenen käskyjä Black noudatti, hänen isänsä, mutta ei uskonut että Black voisi lapsia tappaa.. no eihän hän vielä tappanutkaan.
Juuri kun Lily luuli tilanteen rauhoittuneen, Black muuttui sudeksi ja alkoi murista, näyttäen hampaansa.
"BLACK EI!" Lily sanoi ja siiryi Ophelian, joka oli haltijoiden kanssa ja Blackin väliin.
"Jos sen teet niin minä pidän huolen että kuolet hirsipuussa! vaikka isäni käskikisikin tappamaan, en silti halua nähdä sinun tappavan lapsia!" Lily sanoi voimakkaasti.
"Isäsi käski ja aijon totella.. vaikka isäsi on lepsu ja kevytmielinen, hän vihaa haltijoita ja haluaa jokaisen kuolevan! kaikki kasvaa, jopa lapset" Black sanoi ja kierteli edestakaisin Lilyn edessä.
Haltijat olivat sydänkohtauksen partaalla, mutta eivät kyenneet huutamaan apua, vain itkemään ja halaamaan Opheliaa niin lujaa kuin pystyivät.
"Black, sinä et ole tuollainen! Lopeta... haluan sinut takaisin" Lily sanoi samalla kun kyyneleet valuivat poskiapitkin.

Ovella ei ollut vartijoita, ei edes koko käytävällä. Vain yksi henkilö, joka kiikkui tuolilla ja hymyili kuunnellessaan huoneen kaaottista tilannetta.

// >8DDD //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 17, 2007 9:29

Ophelia

Ophelian yllätykseksi haltijalapset syöksähtivätkin tämän syliin, anoen suojelua jota Ophelia todellakin toivoi että kykenisi antamaan. Onneksi lapset eivät pitäneet Lilyä taikka Opheliaa hirviönä, ainoa pelon aihe kaikille juuri nyt oli Black.
Ophelia vain mulkoili vihaisesti taaksensa, kohti Blackia jota ei näyttänyt kaduttavan äskeinen teko ollenkaan, itse asiassa Black aikoi jatkaa siitä mihin jäi.

Ophelian silmät suurenivat samalla kun rutisti kahta haltijalasta sylissänsä, Lily oli syöksähtänyt heidän eteensä, estääkseen nyt sudeksi muuttuneen Blackin hyökkäys aikeet.
"Ei mitään hätää, sulkekaa silmänne, kyllä me tästä selviämme..." Ophelia hissutteli parhaansa mukaan itkeviä haltijalapsia ja käänsi katseensa nyt Blackiin.
Blackin silmät hohtivat pelottavan tuttua punaista, mikä ilmoitti ettei Black ollut ollenkaan turvallinen.

Lily yritti kaikkensa saadakseen Blackin päähän järkeä, mutta tämä vain jauhasi kuninkaan käskyn noudattamisesta.
"Black! Tie näiden kahden luo kulkee minun kuolleen ruumini ylitse! Jos aiot katkaista heistä edes hiuskarvan niin joudut tappamaan minut ensin!" Ophelia pelkäsi että Black olisi tosissaan menossa niin pitkälle että tämä tappaisi hänet, mutta oli kuitenkin valmis tekemään tämän. Sitäpaitsi, jos Ophelia ehtisi huomaamaan Blackin hyökkäyksen, Ophelia loisi suojakuplan hänen, haltijoiden ja Lilyn ympärille, mikä aiheuttaisi Blackin törmäyksen ja lennon toiselle puolelle huonetta.


//^____________^//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14402

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 17, 2007 9:47

Black&Lily&Aran

Black murisi ja ravasi yhä nopeammin edestakaisin Lilyn edessä. Häntä ei pahemmin miellyttänyt Ophelian uhkaukset. Black ravisi päätään ja hetkeksi hänen silmänsä lakkasivat hohtamasta, mutta palasivat.
Lilyä alkoi vähitellen epäilyttämään, oliko Blackilla kaksi persoonallisuutta?
Black otti askeleen lähemmäki, mutta Lily potkaisi tätä.
"Sanoin jo ettet koske heihin!" Lily sanoi ja lähestyi nyt Blackia, joka oli perääntynyt potkusta.

"Lily väistä" Kuului ääni ovelta.
Lily kääntyi ympäri ja näki Aranin jousen kanssa ovella, hän ei ollut edes kuullut että tämä olisi avannut oven.
"e..en!" Lily sanoi ja käänsi selkänsä nyt Blackille.
"Väistä, se on peto" Aran sanoi, puhutellen Blackia "se" eikä "hän".
"Itse olet hullu.." Black sanoi samalla kun muuttui takaisin ihmiseksi.
"MIKÄ HITTO TEITÄ VAIVAA!?!" Lily huusi hysteerisellä äänellä, painaen kätensä nyrkkiin.
"en jaksa enää! Te vain haluatte tappaa ja satuttaa, mihin katosivat ne rauhalliset ajat!" Lily sanoi vihaisesti tuijottaen lattiaa.
"Meitä ei vaivaa mikään... Tämä on sota, sitä se on" Aran sanoi ovelta, yhä jännittäen joustaan.
"jos aijot ampua, ammu minun läpi, minä en väistä" Lily sanoi ja mulkaisi Araniin.

"ei saa sotkea mattoa, ei saa sotkea mattoa, ei saa sotkea mattoa vereen, ei saa sotkea..." Lucia valitti hysteerisesti Opheliaa halaten.

// ah, the drama! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 17, 2007 10:27

Ophelia

Ophelia käänsi myös katseensa ovelle päin ja näki Aranin jännittäen jousta kohti Blackia. Aran uhkasi ampua Blackin joten Lily tietenkin asettui tämän tielle, nuoli sai luvan lävistää tämän ennenkuin se edes hipaisi Blackia.
Kaikki oli yhtä kaaosta että Opheliaan päätä särki koko mellakka.
Ainoa ilo tilanteessa oli kun Black oli muuntautunut takaisin ihmiseksi, silloin Lily raivostui ja alkoi räyhäämään hysteerisesti, Ophelianki teki mieli alkaa kiljumaan niin kovaa kuin pystyi kaikesta mitä oli tapahtunut.
Sota muuttaa ihmisiä..? Ophelia ajatteli, tämä todellakin näytti siltä että Aran olisi tullut puolustamaan haltijalapsia, saadakseen syyn nistiä Blackin, samalla voidakseen päästä vakuuttelemaan Lilylle että tämä olisi peto.

Ophelian pää painautui kummastellen Lucian sanoja, tämä oli selvästi peloissaan, mutta Ophelia ei voinut muuta kuin halata näitä lujemmin.
Ophelia ei uskoisi Aranin ampuvan, ei varsinkaan jos Lily olisi tiellä, Lilyä tämä ei satuttaisi. Mutta kuitenkin... Varmuuden vuoksi.
"Ei mitään hätää..." Ophelia kuiskasi haltijalapsille ja päästi näistä irti, syöksähtäen Lilyn eteen, läimäisten kätensä yhteen ja luoden suojakuplan hänen, Lilyn ja Blackin ylle. Nyt Black ei pääsisi haltijoiden kimppuun eivätkä haltijat heidän ja Ophelia ei todellakaan uskonut että Aran tekisi mitään pahaa omille kansalaisilleen.
"Aran!" Ophelia aloitti rauhallisella äänellä, hänen naamansa kylläkin viittasi raivoon, mutta ei paljastanut tätä äänessään.
"Täältä huoneesta on kuulunut kiljuntaa jo reilun aikaa! Missä vartijat ovat?!"

//MWAHA! >D//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14402

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 17, 2007 10:47

Aran,Black&Lily

Aran laski jousensa samalla hetkellä kun Ophelia teki suojakilven.
vartijat... missä ne ovat? Lily toisti mielessään Ophelian sanat ja tunsi kuinka Black oli aivan hänen seläntakana.
"en antanut lupaa tulla lähelle.." Lily mumisi niin hiljaa ettei Ophelia kuulisi häntä.
"Sinä kumminkin pyörryt kohta, sen aistii sinusta." Black kuiskasi Lilyn korvaan.
Black sattoikin olla oikeassa, Lilyä heikotti, mutta sitä hän ei myöntäisi. Varsinkaan nyt kun oli liian vihainen Blackille.

"Vartijat ovat tauolla" Aran sanoi lopulta samalla kun käveli Lucian ja tämän veljen luo.
"Aran herran!" Lucia sanoi tarrautuessaan Aranin kaulaan kun tämä kyykistyi lasten puoleen.
Hän nosti Lucian syliinsä ja taputti tämän veljeä päähän.
"Tämä ei jää tähän, sinuna velho en tekisi mitään muuta kuin rukoilisi" Aran sanoi ja saattoi lapset ovelle.
Hän laski Lucian maahan ja antoi tämän ja veljen mennä. Sitten hän sulki oven ja vilkaisi kolmikkoa joka oli suojakuplan sisällä.
"Sinuna suippokorva pitäisin turpani kiinni" Black solvaisi takaisin ja samassa Lily löi tätä poskeen.
"Ole jo hiljaa, pyydän, ole hiljaa" Lily sanoi kyynelehtiessään, nojaten Blackin rintaa vasten.
Sillä hetkellä Aran tunsi kateuden pistoksen.
"ja mitä sinä vartijoista välität?" Aran sanoi kääntäen katseensa Opheliaan.

// Lucia sanoi tarttuessaan Arania..... >8D //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 17, 2007 11:14

Ophelia

Tauolla? Ophelia ihmetteli, miksi vartijat olisivat tauolla samaan aikaan kun kaksi heidän puolulaistaan, vieläpä niin nuoret oltiin päästetty vankejen luokse.
Ophelia katsoi kuinka lapset kiotoutuivat Aranin ympärille, eipä Ophelia voinut heitä tästä syyttää vaikka pitikin Arania hirviönä.
Ennenkuin he alkaisivat keskustelemaan asioista sen tarkemmin, Aran päätti päästää lapset pois huoneesta, jääden sinne kuitenkin itse.
Black aukoi taas suutaan ja Lily oli puolestaan saanut tarpeekseen tästä, joten läimäisi tätä jälleen kämmenellään yrittäessään taota edes jonkinmoista järjen hiventä ja Ophelia vain saattoi arvata, mitä hänen takanaan tapahtui.
Ophelia näki että Araniin iski kateus, sen näki kun kunnolla tätä tarkkaili, ja Opheliahan tarkkaili tämän jokaista liikettä.

"Välitän? Te päästätte kaksi lasta sisään vankien luokse samalla kun vartijat ovat tauolla? Mitä tahansa saattaisi sattua, kuten sattuikin!" Tosin, onneksi suurimmalta tuholta säästyttiin. "Se on aika epäilyttävää..." Ophelia sanoi lopulta, katse naulittuna Araniin. Ophelia selvästi vihjasi että Aran olisi suunnitellut koko jupakan, Ophelia ei suostunut uskomaan muuhun.

Ophelia oli onnistunut pitämään suojakuplaa yllättävän kauan yllä, johtuen varmaan hänen tunne aaltoilustaan, ei hän tiennyt miksi, mutta päätti ylläpitää sitä niin kauan kunnes Aran olisi jättänyt heidät rauhaan.

//SAN--- AKUMA!!! >__<//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14402

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 17, 2007 11:29

Aran&Lily&Black

"Se on vartijoiden homma huolehtia siitä ketä päästävät sisään ja milloin, ei minun!" Aran huusi Ophelialle.
Lily ei halunnut kääntyä katsomaan Opheliaan ja Araniin päin, hän vain painautui lähemmäksi Blackia, samalla kun kyyneleet valuivat poskia pitkin Blackin kaapuun. Black katsahti Lilyyn ja hän alkoi kelaamaan nauhaa takaisin päin, mitä hittoa juuri oli tapahtunut? Hänestä tuntui että muisiti pätkisi, oliko hän dementikko? tuskin.

"Ja nyt, jos et poista suojakuplaasi, saat vastata seurauksista itse!" Aran sanoi ja istui tuolille.
"Ja kyllä hitossa, minä jaksan odottaa vaikka viisi päivää putkeen! Toisin kuin eräillä, minulla on aikaa elää" Hän lisäsi alkaessaan keikkumaan tuolilla ja mulkaisi Blackia joka oli yhä omissa maailmoissaan.

Sitten kuului jyrähdys, pihalla oli alkanut satamaan. Taivas oli kiven harmaa ja vettä tuli kaatamalla. Aran vilkaisi pihalle, mutta ei sanonut mitään säähän liittyvää, nyt ei ollut aika ystävällisille huomautuksille.
"Lienee paras pistää teidät eri huoneisiin..." Aran sanoi lopulta katsellen pihalle.
"JA sittenhän sinä voisit tappaa minut ja raiskata Lilyn, niinhän sinä ajattelit!" Black huusi havahduttuaan.
Lily kiljaisi, painoi kädet korvilleen ja luhistui maahan polvilleen, tuota äskeistä Lily ei olisi halunnut kuulla, ei edes vitsillä. Lily painoi käsiään yhä kovemmin korvilleen ja sulki silmänsä, hän halusi pois, pois kaikkien luota!

// olen oomeena olen oomeena olen pyöreä oomeena.... //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 17, 2007 11:52

Ophelia

Ophelia hieman pelästyi Aranin huutoa siihen mitä hän oli sanonut, mutta onnistui pitämään vielä suojaa yllä. Hän saattoi kuulla kuinka Lily itki hänen takanaan Blackin rintaan vasten.
Se, että Aran käski Ophelian poistamaan suojakuplan sai tämän vain pinnistämään kovemmin pitääkseen sen yllä, Aranilla oli pakko olla jotain mielessään kun kerran vastusti suojaa minkä Ophelia oli luonut.

Ulkona alkoi satamaan, aivan kuin tunnelma ei olisi ollut tarpeeksi synkkä jo ennestään heille kaikille, nyt vielä sitten ukkonen päälle, harmaitten pilvineen. Ophelian suojakupla loi pientä hentoa valoa huoneeseen, mutta sekin alkoi heikentyä, Ophelian voimien ehtyessä.
Sitten Aran ehdotti että heidät pistettäisiin eri huoneisiin ja Black sanoi jotain... aivan säädytöntä...
"Lily!" Ophelia huudahti kääntäen päätänsä taakse, nähdäkseen maahan luhistuneen Lilyn, pidellen korvistaan kiinni ja itkevän.
Ophelia ei voinut enää pitää suojakuplaa yllä, joten juuri ennen sen haihtumista olemattomiin, Ophelia oli kääntynyt ja istuututunut polvi-istuntaansa Lilyn viereen. Hän yritti olla lohtuna mutta näki parhaaksi ettei koskisi tähän Blackin kommentin takia. Ophelia nousi seisomaan, mulkaisi Blackiin ja alkoi räyhäämään;
"MITÄ IHMETTÄ SINÄ OIKEIN KUVITTELET TEKEVÄSI?! Lily on...! Lily on..." Ophelia alkoi itkemään, hän ei voinut enää pidätellä kyyneliään mitä oli joutunut pidättelemään kaiken tämän aikaa. Hän ei kuitenkaan rääkynyt, kyyneleet vaan pikemminkin tulvivat hänen silmistään ja hänen äänensä värisi kun hän puhui. Samalla Ophelia oli istuutunut lattialle Lilyn viereen, jääden siihen aivan hiljaa ja odotti että Black ja Aran aloittaisi kahakan, mitään muutakaan hän tuskin osasi odottaa, hän ei siihen nyt puuttuisi, ei kun Lily oli siinä kunnossa missä nyt oli.

//PÄÄRYNÄ!!!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14402

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 18, 2007 12:11

Aran&Black&Lily

Kuultuaan Blackin kommentin Aran oli ponkaissut ylös, hän ei ikinä tekisi mitään sellaista! tai no, Blackin hän voisi tappaa, mutta siihen se jäisi.
Black tajusi vasta jälkeenpäin mitä oli sanonut ja toivoi että olisi voinut jättää sen sanomatta. Häneltä meni kaikka Ophelian räyhäämiset ohi, hän itsekkin oli hieman järkyttynyt sanoistaan.

"Et näköjään osaa muutakuin saada naiset itkemään.." Aran sanoi lähtiessään kiertämään Blackia ympäri.
Tällä kertaa Black ei jäänyt paikalleen, antaen Aranin kierrellä itsenään, vaan lähti mukaan kiertoon. Loppujen lopuksi he kiersivät ympyrää Lilyn ja Ophelian ympärillä, kuin nälkäiset sudet.
"Itse karkoitat kaikki naiset ympäriltäsi" Black naljaisi takaisin.

Black ja Aran väittelivät hetken, kunnes molemmat pysähtyivät. Molemmilla sappi kiehui, mutta kumpikaan ei tehnyt elettäkään ilmaistakseen hyökkäys aikeensa. Sitten Black alkoi taas naputtamaan maata jalallaan. Aran naurahti, hän tiesi tasan tarkkaan mitä Black aikoi.

Vaikka Aran tiesi, Lilyllä ei ollut harmainta aavistustakaan miksi Black naputti maata. Hän oli niin ajatuksissaan, ettei edes huomannut pientä tuulenvirettä huoneessa. Black napautti yhden kerran kovempaa maahan ja samassa tuli suuri paineaalto joka törmäsi Araniin, tosin Aran löi kätensä yhteen, muodostaen oman paineaaltonsa joka törmäsi Blackin aaltoon.
"Tasa vertaiset" Aran sanoi ja lähti jälleen kiertämään ympyrää ja Black lähti liikkeelle samalla.
"niin muuten, Ophelia.. sinä huijasit minua. sanoit että kaksi, yksi sai lisä aikaa, kumminkin Lucian veljen paransit.. ja suojakilvenkin rakensit" Aran sanoi riimitellen samalla kun kiersi ympyrää.
Kaikkein eniten Black vihasi haltijoissa heidän riimittelyään ja vertaus kuvia.

Mutta ennen kuin Ophelia kerkesi vastaamaan Aranille mitään, Lily nousi pystyyn. Hän oli kalpeampi mitä normaalisti, hänen silmänsä katsoivat tyhjään, hän näytti aivan aaveelta. Black pysähtyi tämän nähdessään ja niin myös Aran. Lily vilkaisi Arania ja Blackia, molemmat tunsivat syyllisyyden piston kun Lilyn katse osui heihin.
" Ei saa sotkea mattoa vereen..." Lily toisti Lucian sanat, käveli sängynviereen ja kaatui kyljelleen sänkyyn.
Aran ja Black tuijottivat Lilyä hetken, kunnes molemmat katsoivat tosiaan ja sen jälkeen siirsivät kysyvän katseensa Opheliaan.
"Mitä hittoa tuo nyt sitten tarkoitti?" Aran kysyi puoliääneen.
Ulkona salamoi ja jyrisi, sade oli loppunut, mutta taivas oli entistäkin tummempi.

// OMENA! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 18, 2007 12:49

Ophelia

Ophelia istui Lilyn vieressä, toivoen että tämä sanoisi jotain. Tämä kaikki tuntui niin epäreilulta, mutta Ophelia ei halunnut valittaa sillä hän kuulostaisi vain säälttävältä.
Black ja Aran olivat lähteneet kiertämään ympyrää kuin nälkäiset sudet, se että he joutuivat olemaan keskellä, tuskin miellytti kumpaakaan.
He kiertelivät vielä vähän aikaan ja lopulta pysähtyivät, Ophelia saattoi kuulla Blackin naputuksen ja tunnisti sen, olihan hän ennenkin tämän kuullut ja nähnyt.

Sitten molemmat hyökkäsivät paineaalloilla, jotka taas törmäsivät toisiinsa yhtä suurella voimalla. Ophelia oli siinä kohtaa suojannut päänsä alas, Lily taas ei näyttänyt olevan yhteydessä tähän maailmaan.
'Au~au~au...' Ophelia käänsi päänsä Araniin tajuttuaan että Aran oli saanut tietää Lucian veljen parannuksesta. Noh, Aranhan itse sen näkikin. Ophelia oli kyllä säästänyt voimiaan tämän veljeä varten mutta tietenkin säästi sitä myös hätätapauksiin, ja se melkein jopa kannatti. Pelko alkoi ottaa pikku hiljaa Opheliasta vallan, hän alkoi pelkäämään Arania, nyt kun oli jäänyt kiinni valheesta, mutta teki parhaansa ettei se näkyisi ulospäin.

Ennen kuin Ophelia ehti taikka kykeni vastaamaan mitään tärisevällä äänellään, Lily nousi pystyyn. Lilyn silmät olivat lähes elottomat, jopa koko hänen olemuksensa tuntui elottomalta.
"Lily..?" Ophelia kuiskasi itsekseen, samalla kun katsoi tätä lattailta yläviistoon huolestuneesti.
Aran ja Black hiljenivät kuin muurit samassa kun Lily oli noussut ylös aavemaisella olemuksellaan.
Ei saa sotke mattoa vereen... Ophelia toisti Lilyn sanat mielessään, Lucia oli aikaisemmin sanonut samaa mutta Ophelia ei silloin käsittänyt mitä se tarkoitti, eikä käsittänyt kyllä nytkään.
Ophelia nousi seisomaan samalla kun Lily oli kävellyt sängyn viereen ja kaatunut siihen kyljelleen, Aran ja Black olivat edelleen hiljaa, kunnes käänsivät katseensa Opheliaan kysyvästi.

Ophelia oli hetken hiljaa ja huokaisi sitten syvään.
"Teidän pitää lopettaa tappelu, Lilyn henkinen tila heikkenee koko ajan ellette satu huomaamaan. Jos tämä jatkuu, pahat henget tulevat vielä saamaan hänestä vallan. Ei verta matolle, lopettakaa ennen kuin on liian myöhäistä." Tämä oli Ophelain teoria, nyt hän vain tuijotti kahta miestä väsynein silmin.

//PÄÄRYNÄPÄS!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14402

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 18, 2007 1:08

Aran&Black&Lily

Aran siirsi katseensa lattiaan. Black tuijotti yhä Opheliaa ja Lilyä. Lily makasi sängyllä silmät auki mumisten itsekseen jotain.
Oli hiljaista, pimeää ja synkkää. Välillä salamista tuleva valo valaisi huoneen hetkellisesti.

Sitten Lily alkoi hyräillä, aavemaisesti. Hän hyräili lasten lauluja ja välillä soittorasian melodiaa. Lilyn hyräily sai Aranin ihon kananlihalle. Blackkin tunsi kylmiä väreitä selässään.
"Ei saa sotkea lakanoita vereen" Lily sanoi hiljaa ja jatkoi hyräilyä.
Sitten hän nousi ylös sängyltä, kävely yöpöydän viereen missä soittorasia oli ja avasi sen.
Soittorasia alkoi soittamaan sävelmää joka ennen tuntui kauniilta, mutta nyt se oli muuttunut aavemaisen jäätäväksi, tilanteesta johtuen.
Lily alkoi tanssia musiikin tahtiin, pitkin huonetta, käyden välillä lähellä Arania ja välillä lähellä Blackia.

Lily oli kokenut romahduksen. Hän ei kestänyt enempää ja nyt hänen mielensä koitti tyhjentää kaiken. Black tajusi tämän, sen verran hän lääketieteestä tiesi, mutta Aran oli yhtä naiivi kuin pikkulapsi, hänellä ei ollut aavistustakaan mitä Lilylle tapahtui.
Lopulta Black pysäytti Lilyn ja piti tästä kiinni ettei hän enää liikkuisi.
"Mikä hänelle tuli?" Aran kysyi hieman pelokkaalla äänellä, paljon ystävällisemmällä mitä yleensä hänen puhuessa Blackille.
"Hän ei kestänyt enää.. hän tarvitsee lepoa" Black sanoi ja piteli juuri nukahtamaisillaan olevaa Lilyä syleilyssään.
Aran katsoi hetken aikaa Lilyä ja Blackia, tuntien taas kateuden. Sitten hän käveli ovelle ja vilkaisi Opheliaa.
"Haen sinut aamupäivällä..." Aran sanoi ja poistui ovesta ennen kuin Ophelia kerkesi vastaamaan.

Black kantoi Lilyn vuoteeseen ja istui reunalle tämän viereen. Hän silitteli Lily päätä, tarkkaillen tämän tilaa.
"Ophelia?" Lily kysyi hymyillen, pitäen silmänsä kiinni.
"Katso ettei lakanat likaannu" Lily sanoi ja nukahti.
Black katsoi hetken aikaa hölmistyneenä Opheliaa ja Lilyä, vuorotellen ja nousi sitten ylös.
"Lienee paras että minä nukun tuolissa.." Black sanoi katsoen maahan.
Hän käveli nojatuolille ja itsui siihen, risti kätensä syliin ja painoi päänsä alas.
"Lily tarvitsee apua.. tuo on ohimenevää, mutta jos romahduksia tulee liikaa, hän saattaa menettää järkensä lopullisesti" Black sanoi, välittämättä siitä kuunteliko Ophelia häntä.
Black tunsi syvää syyllisyyttä ja olisi halunnut vajota maan alle, hän ei pystynyt edes katsomaan Ophelian suuntaan ja jäi odottamaan tältä saarnaa.

//OMENAPAS!!! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 18, 2007 4:10

Ophelia

'Au~au~au!' Ophelia äänteli aina näin jos tilanne tuntui epä-mukavalta taikka -mielyttävältä, muttei uskaltanut rikkoa hiljaisuutta joka hallitsi pimeässä huoneessa, hänen, Aranin ja Blackin välillä.
Ophelian katseli huolestuneena sängyllä makaavaa Lilyä, joka hyräili hänellekkin tuttuja lastenlauluja ja soittorasian melodiaa.
Sitten Lily nousikin sängyltä ja avasi soittorasian joka oli jäänyt yöpöydälle, alkaen tanssimaan musiikin tahtiin.
Opheliaa alkoi pelottamaan tilanne tosissaan, hänen silmissään Lily vaikutti riivatulta joka sai Ophelian asettamaan nyrkkinsä suunsa eteen.
Sitten Black ottikin Lilyn kiinni ja Aran oli totaallisesti pihalla mitä oli tapahtunut ja Ophelia vain toivoi ettei Lilyä oltu riivattu.
Onneksi Black näytti tietävän häntä paremmin, mutta toisinkuin Opheliaa, Arania tieto ei keventänyt.
Tämä käveli ovelle oltuaan hetken hiljaa ja poistui, tämä tulisi hakemaan Opheliaa aamupäivällä.

Ophelia seurasi Blackia sängyn viereen ja yritti tarkkailla Lilyn tilaa tämän vierestä, samalla kun Black silitti tämän hiuksia.
"Lily?" Ophelia vastasi kysyen kuultuaan Lilyn sanoneen hänen nimensä.
Ennen kuin Ophelia ehti vastaamaan Lilylle, tämä oli jo nukahtanut sikeään uneen.
Black näki parhaaksi nukkua muualla ja Ophelia jäi siihen Lilyn viereen katselemaan kun Blackin selkä loittoni kohti takan äärellä olevia nojatuoleja ja istahti yhteen niistä.
Ophelia kyllä kuunteli mitä Black sanoi, Ophelia saattoi vain toivoa Lilyn parasta ja katsoisi sitten tämän tilaa aamulla.

Hetken katseltuaan sikeästi nukkuvaa Lilyä, Ophelia lähti kävelemään hiljaisin askelin Blackin luokse, pysähtyen tästä metrin päähän.
"Oletko sinä kunnossa?" Ophelia kysyi kysymyksen mitä Blackillä oli tapana kysellä Ophelialta joskus turhankin usein.
"Tuleeko Lily kuntoon aamulla..?" Ophelia kysyi lähes heti ensimmäisen kysymyksensä perään, mutta nyt hänen äänessään saattoi kuulua pientä epätoivoa.

//Ananas..?//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14402

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 18, 2007 4:21

Black&Lily

Black nosti katseensa Opheliaan. Hän oli hieman hämillään Ophelian kysymyksistä. Hetken hän oli hiljaa.
"En tiedä... mutta Lily tulee kyllä kuntoon kun nukkuu kunnolla, voi olla ettei hän aamulla muista mitään mitä tänäät tapahtui, mikä sinänsä olisi hyvä" Black sanoi kääntäen katseensa ikkunaan.
Häntä ei väsyttänyt, eikä hänellä ollut nälkä. Ulkona oli alkanut satamaan kaatamalla.
"en.." Black aloitti hiljaisella, ehkä iheman surullisella äänellä.
"En tiedä mikä minuun meni.." Hän sanoi viitaten Lucian kimppuun käymiseen.
"Sisäinen peto, sitä ei joskus voi hallita. Sen takia syön niitä pillereitä, niillä se pysyy jokseenkin aisoissa.. yleensä se ottaa vallan, silloin kun olen vihainen" Black jatkoi pienen tauon jälkeen.

Lily käänsi kylkeä. Hänen ilmeensä oli neutraali, mutta vaikka näin oli hän näki painajaisia, sen huomasi levottomasta pyörimisestä.
Black vilkaisi sivusilmällä kun Lily kääntyi, mutta ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota.
"Entä sinä?" Black kysyi siirtäen katseensa taas Opheliaan.
"Oletko sinä kunnossa?" Black toisti tuon tutun kysymyksen.
"Itket useammin mitä ennen... vaikka esittäisitkin olevasi kunnossa, sisltä sinä itket, eikö vain?" Black sanoi hieroen niskaansa.

// MELONI! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 18, 2007 5:01

Ophelia

Ophelai huokaisi helpotuksesta luottaen siihen mitä Black sanoi, jos Lily murtuisi niin hänki murtuisi, se oli eräänlainen side heidän välillään.
Ophelia vilkuili taakseen katsellen Lilyä, ikään kuin vahtien ettei tämä karkaisi minnekkään.
Ophelia havahtui Blackin ääneen, kääntäen päänsä taas tähän.
Black alkoi selittämään taas sisäisestä pedostaan, Ophelia tiesi ettei Black ollut oma itsensä kun hyökkäsi Lucian kimppuun, Blackillähän hehkui silmät punaisena. Ophelia vain nyökkäsi, hymyillen pienesti ja vaivaantuneesti, hänen teki mieli sanoa että 'ei se mitään', muttei voinut.
Ophelain katse lähti jälleen harhailemaan kohti levottomasti pyörivää Lilyä, tämä näki ilmeisesti painajaista. Ulkona satoi kaatamalla, mutta ukkonen itse näytti hellittävän hiukan sillä ulkona ei enää välähdellyt niin voimakkaasti.

Ophelian pää kääntyi takaisin päin Blackia, hän oli hieman hämillään Blackin kysymyksestä, varsinkin kuin hänen läpi oltiin nähty.
Ophelia painoi päänsä alas, yrittäen välttää Blackiin katsomista, hän tunsi itsensä huonoksi valehtelijaksi, vaikkei ylpeä valehtelusta ollutkaan.
"En... En tiedä..." Ophelia yritti änkyttää vastausta, se oli totta että hän itki sisällään, mutta ei kuitenkaan osannut myöntää että hänellä olisi asiat huonosti, se ei ollut ensimmäisenä hänen tärkeys listassaan, ei nyt kun he olivat loukussa.
"Kunhan Lily vain on kunnossa, niin olen minäkin..." Näin Ophelia vastasi, hän ei kommentoinut siihen itkikö vai eikö. Soittorasia oli lopettanut soittonsa jo aikoja sitten, mutta Ophelia ei sitä ollut huomannut johtuen kovasta sateesta ja tuulesta mikä ulkona oli.
"Nyt kun Ara--" Ophelia sulki suunsa, hän ei tiennyt olika sopivaa tuoda Aran jutun aiheeksi, mutta jatkoi silti melkein heti perään;
"Hän tietää että kykenen parempaan mitä annoin ymmärtää..."
Ophelia sanoi viitaten suojakuplaan ja Lucian veljen parantamiseen, hän yritti pohjimmiltaan kertoa ettei Aran tulisi antamaan jatkossa Ophelialle mahdollisuutta säästää omia voimiaan hätätilanteiden varalle, kuten tämä oli tänään tehnyt, mikä tarkoitti ettei Ophelia kykenisi välttämättä puolustamaan heitä enää tarpeen tullen.

//JOO! *_*//
EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö