Käärmeenpesä

Suuria ja pieniä, koreita ja hieman vaatimattomampia. Saleja löytyy jokaiseen käyttötarkoitukseen, kaiken kokoisia ja näköisiä.

Valvoja: Crimson

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Maalis 2020, 17:07

Mordecai kohotti katseensa hiljaisena haukansilmäiseen, joka äskeisen uhkailunsa myötä oli kovinkin hiljaiseksi ja hillityksi muuttunut. Kenties murjottaakseen syystä ja toisesta, Lotharin käyden sitä ajatusketjua mielessään lävitse samalla kun pyyhkäisi kättään valmiiksi sotkuiseen nenäliinaansa, samalla myös Winderin sotkeman leuanalusensa pyyhkäisten sokeasti suurimmalta osin siistiksi. Liinan velho taitteli taskuunsa siistiäkseen sen myöhemmin entiseen loistoonsa, sillä täällä hänellä tuskin olisi tilaisuutta vastaavaan.
Et tiedä puoltakaan siitä tarinasta. Tuskin hän tiesikään, eikä Lothar kokenut tarpeelliseksi alkaa urkkia tapahtumia tietoonsa edes, sillä se oli jotain mikä ei kuulunut hänelle, eikä hän sillä tiedolla olisi mitään tehnyt.
Tuskin tiedän mitään sinun ja lähimmäistesi väleistä. Toisin kuin eräillä, minulla ei ole tarvetta henkilökohtaisesti onkia kenenkään hyveitä ja paheita esille muista ellen sillä tiedolla erikseen jotain tekisi”, vampyyri totesikin, seuraten miten varsin maansa myynyt mies nousi lopulta pöydän äärestä selvästi poistuakseen kiittäen. Eipä Mordecaista ollut Dariusta estelemään varsinaisesti, mutta mieleen heräsi kuitenkin omanlaisensa tarve sanoa jotain, kenties tarjota tilaisuutta toiselle puhua murheistaan jollekin tapahtumiin puolueettomalle.

Pöydän kannelle eksynyt katse kohosi toisen tummatukkaisen perään, Kaváldthalrin hymähtäen rauhallisesti vastaukseksi aikaisempaan kiitokseen.
Viime kerralla kun tarjosit minulle tilaisuutta ruokailla itsestäsi näin yhtälailla paloja menneistäsi. Mieleni on muistojen kehto jo kauan unohdetuistakin asioista, joiden kantaminen ja haltuuni saaminen on omanlaisensa vanhojen juurieni tuoma kirous joka kerta kun joudun ruokailemaan muista”, Lothar kertoi ehkä yllättäenkin, kyynäränsä nojaten pöydän kanteen ja päänsä painaen omaan kämmeneensä.
Haluatko puhua siitä? En oleta sinun avautuvan minulle mistään henkilökohtaisesta, mutta kenties huolistasi puhuminen jollekulle vähemmän tärkeälle taholle elämässäsi voisi keventää mieltäsi. Etenkin ennen lepäämään asettumista”, tuhkasulkainen puhui rauhalliseen ääneen, sen koommin yrittämättä kuitenkaan painostaa varsinaisesti toista jäämään, mikäli Darius todella halusi karata omille teilleen. Samalla Mordecai tarttui vapaalla kädellään siihen haltiaviinaa sisältävään pulloon, jonka velho toi lähemmäs itseään tarkasteltavaksi.
Voin nauttia samalla lasillisen seurassasi, jos se on sinulle tärkeää tietää jokaisen viihtyneen juhlissasi tänä iltana”, Lothar ehdotti vielä, rauhallisen katseensa kohottaen haukansilmäiseen. Tuskin hän olisi pulloon muuten koskenut, ei hänellä ollut tarvetta juoda, mutta hän voisi niin kuitenkin tehdä seurassa, jos se muita miellyttäisi.


//Sä voit olla se isä sitten. Yhdessä olemme DISASTER DUO. Joku raja, Joonas vois olla jo tarpeeks kypsä heittään mut alas parvekkeelta joku kerta kun mun jutut vaan huononee huononemistaan. Jää vaan semmonen ontto kaiku ja tärinä jälkeen. Noelista tulee kolinakummitus. Nyt haluun sellasen Jacka figuurin jota voin palvoa jollain pahvilaatikko alttarilla. Oi Jacka tuo minulle positiivista energiaa JA RIKKAUKSIA. HA, GEIIIIIIIII. NYT LOPPUU SE NASTYILU TAI ULTIMATE NASTY GOD CERMET TULEE JA VIE SUN SAIPPUAT//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Maalis 2020, 17:42

Vastoin eliittikenraalin oletusta, ei Mordecai jäänyt vain hiljaa sijoilleen katsomaan poistuvaa haltiaa. Sen sijaan tuo päätti jatkaa keskustelua kovinkin sanarikkain lausein, saaden silmäpuolisen pysähtymään askelissaan ja kääntymään puolittain vampyyrin puoleen. Yönlapsi kertoi kyvystään saada selville muistoja henkilöistä, joista sattui juomaan verta. Jos Darius olisi tiennyt tuon silloin aikanaan Briarissa, ei hän olisi vertaan antanut vampyyrille. Mutta nyt lieni kai turha siitä enää edes närkästyä, ”vahinko” oli jo tapahtunut.
”Ja kertoa mitä?”, Eliitti tuhahti kuivahkosti, Mordecain kysellessä halusiko hän puhua tapahtumista, ”Mitä sitä edes vatvomaan menneitä, kun niille ei enää mitään mahda”, haltia jatkoi, kääntyessään paremmin vampyyrin puoleen. Eihän hän koskaan ollut edes yrittänyt kunnolla avautua ja käsitellä traumojaan, joten kuka hän oli sanomaan ettei se auttaisi.

”Sitä paitsi miksi minä sinulle asioistani puhuisin?”, Darius jatkoi, ”En ehkä halua sinua hengiltä ja saatan sietää seuraasi selvinkin päin, toistaiseksi, mutta en luota sinuun. Hyvä jos uskallan luottaa Arethdrieliinkaan”, tietenkin hän halusi luottaa kreiviin, kenties jopa vampyyriinkin, mutta ei hän uskaltanut. Vaikkei epäluottamustaan esille toisikaan, oli eliitti alati epäilemässä näitä ”uusia” tahoja. Areth oli loppujen lopuksi Cúthalion, ties vaikka kaikki tämä olisi vain leikkiä kreivin ja kuninkaan toimesta. Ja Mordecai kuului veljeskuntaan, jonka johtaja halusi piinata Haukansilmän itsemurhan partaalle. Nyt jos hän luottaisikin Mordecaihin ja loppu viimein vampyyri puukottaisikin selkään, olisi se itsemurha kenties silkasta häpeästä aiheellinen. Tai siltä Dariuksesta tuntui, hänellä ei ollut varaa ottaa mitään riskiä luottamuksensa suhteen, hänen mielenterveytensä ei kestäisi enää yhtäkään pettymystä. Hän oli romahtamassa, mutta eihän eliittikenraali voinut sitä näyttää kenellekään.

”Eikä sinun tarvitse juoda seurassani”, Darius jatkoi, ”Olethan yhä virantoimituksessa. Joskin kreivi siitä tuskin pistäisi pahakseen… Kreivittärestä en sitten tiedä. Hänkään ei vaikuttanut välittävän sinusta”.


// This is papa dragon. Läppäisukki. DISASTER DUO HERE AND RDY. Joonas nyt ei visko ketään alas parvekkeelta, Joonas ei vaan osaa arvostaa laatu läppää! KOLINAKUMMITUS :D Ja kyl, Jacka figuuri needed, mistä semmotteen sais. JA EI MUN SAIPPUOITA MÄ TARVIIN NIITÄ NYT KU ON BOOMER REMOVER VAUHDISSA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Maalis 2020, 18:53

Et voi muuttaa mennyttä, mutta niitä käsittelemällä ja asioista ylitse pääsemällä kykenet muuttamaan tulevaasi”, kuinka tekopyhältä senkin sanominen tuntui, Mordecain tiedostaen kyllä omatkin mielenoikkunsa, joista ei ylitse ollut vieläkään päässyt satojen vuosien jälkeen. Hän oli yhtälailla omien muistojensa orja ja jumissa jossain vanhoissa hyvissä ajoissa, joiden käsittely ei ollut hänen mielestään joko tarpeeksi tärkeää, tai vaihtoehtoisesti niiden jälkeensä vain hylkääminen tuntui väärältä. Mutta sitähän Lothar ei ääneen sanonut, eikä itselleen edes myöntänyt, hänen suunnaten huomionsa sillä hetkellä vain Dariukseen.
Miksi Winder hänelle asioistaan olisi puhunut? Se oli hyvä kysymys, johon Mordecai kohautti kepeästi hartioitaan, samalla kun kaikesta huolimatta kävi eteensä taikomaan jostain keittiön kaappien kätköistä lasin, johon vampyyri kävi juotavaa kaatamaan pitelemästään pullosta.
Ehkä siksi että olen puolueeton tapahtumiin nähden. Ehkä siksi että kykenen käsittelemään kertomaasi syvällisemmin kuin mitä moni muu kykenisi. Olenhan lääkäri, valani vannonut jo aikapäiviä sitten, mikä yhä velvoittaa minua pysymään hiljaa tietyistä asioista yleisesti ottaen”, vampyyri jatkoi lasinsa täytettyään maltillisesti ja pullon kädestään hyläten jälleen etäämmälle pöydälle.

Erudessa ei välitä minusta, koska uskoo todennäköisesti puolisonsa aikovan korvata itsensä jollakulla ulkopuolisella. Olen kuitenkin täällä tehdäkseni yhteistyötä ja auttavani sellaisissa asioissa joihin hän ei itse kykenisi”, Lothar hymähti lasistaan juotavaa maistaessaan ohessa hillitysti, ”Se pidetäänkö minusta vai ei on yksi lysti niin pitkään, kunnes sitä aletaan käyttää negatiivisesti minua vastaan”.
Saisin juoda koko pullon joka tapauksessa ennen kuin huomaisin sen vaikuttavan itseeni millään tavalla…”, vampyyri mutisi lähinnä itsekseen ehkä jopa harmistuneena pöydän ääressä lasiinsa katseensa laskien, kun sen pohjan pöydän kantta vasten laski.

Kokeilisit, kun sinulle siihen tilaisuutta tarjoan. Jaa minulle jotain pinnallista itsestäsi, jotain mistä murehdit juuri nyt ja haluat asian pois harteiltasi suotta vaivaamasta”, Kaváldthalr ehdotti viimein, kädellään elegantisti viitaten haukansilmäistä istumaan, ”Voin siitä hyvästä vastata rehellisesti yhteen kysymykseen itsestäni, tai jostain muusta haluamastasi, ja voit tahollasi päättää itse kuinka siitä tiedosta haluat hyötyä”.


//Läppäisukki :DDD Disasterläppäduo here we come. Joonas on liian yksinkertanen arvostaakseen sitä laatua. Pitää selvästi ite ostaa sitä figuurisavea ja tehä meille sellaset kotikutosesti. MOLEMMILLE OMA JACKA. TRASHRUSAKKO NUMBER UNO. MUTTA CERMET TARVITSEE SAIPPUOITA ENEMMÄN MITÄ SINÄ!!! You know, esimerkiksi kiehnätäkseen niihin, it’s important//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Maalis 2020, 20:24

Jälleen velhon sanat kuulostivat lähinnä kahvipöytäpsykiatrialta eliitille, vaikka ehkä niissä sanoista saattoikin löytää jotain lohdun rippeitä. Ehkä jopa enemmänkin, ellei Darius pitäisi moisia turhanpäiväisinä muistutteluina. Hänelle tosin oli jo nuorena toitotettu, ettei menneeseen kannattanut ripustautua ja eteenpäin pääsi vain menemällä, mutta tässä sitä oltiin, vuosisatoja myöhemmin, eliitin yhä surren tavalla tai toisella vanhempiaan, kaipaillen veljeään ja padoten kaikkia murheitaan jonnekin mielensä sopukoihin siinä uskossa, että kyllä kaikki helpottaisi aikanaan.
Eliittiä kuitenkin ihmetytti, kuinka vampyyri jaksoi yrittää yhä. Toisaalta, eipä Darius ollut suoraa kieltävää vastausta antanut velholle. Miksi hän edes seisoi tässä enää? Miksei hän vain kävellyt pois? Kai se piti itselleen myöntää, että eliitti tosiaan harkitsi lääkärinvalastaan paasaavan velhon seuraan jäämistä. Miksi? Ei hän edes itsekään tiennyt enää.

Kenraali hymähti terävästi velhon kertoessa epäilynsä siitä, miksei kreivitär pahemmin välittänyt yönlapsesta. Se kävi tietenkin järkeensä, joskin Darius epäili kreivittären myös karsastavan vampyyripuolta velhossa. Yleiseen tietoon yönlapset eivät nauttineet kovin positiivisesta ja luotetusta kuvasta, vaikka kyllähän noitakin löytyi jokaiseen lähtöön. Sanojensa mukaan Mordecai ei välittänyt siitä oliko pidetty vai ei, kunhan siitä ei hänelle itselleen koitunut harmia.
Siinä vampyyria kuunnellessaan oli haukankatseinen askeltanut lähemmäs mokomaa, nyt selvästi harkiten aikoisiko jäädä vai ei.
”Kuinka kamalaa”, Haukansilmäinen tokaisi ohimennen tylsistyneenoloisesti yönlapsen mutinoihin siitä, kuinka tuon piti kokonainen pullo kiskaista huiviinsa ennen kuin edes mitään tuntisi. Ehkä se olikin kamalaa oikeasti, varsinkin jos olisi halunnut humalatilaan paeta pahaa oloaan.

Eliittikenraali oli jo aikalailla päättänyt, ettei aikoisi jakaa mitään vampyyrille, mutta sitten tuo heitti pöytään tarjouksen. Jos hän kertoisi jotain, kertoisi myös Mordecai jotain itsestään. Ja Darius saisi vieläpä kaikenlisäksi kysyä, mitä ikinä halusi. Oliko mahdollinen avautuminen sitten sen arvoista? Ajatus siitä sai haltian tuntemaan olonsa suojattomaksi, ei hän olisi halunnut itsestään antaa mitään yönlapselle. Mutta jos tuo tosiaan totuudenmukaisesti aikoisi vastata hänen kysymyksiinsä…
Lopulta nuorempi tummatukkaisista kuitenkin istui takaisin alas pöydän ääreen, vaikka selvästi oli vaivautunut tilanteen suhteen. Ei hän osannut edes aloittaa, ei hän tiennyt mitä olisi voinut sanoa tai kertoa.
”Minun pitäisi olla nukkumassa…”, haltiakenraali hymähti hiljaa, katsellen taas jonnekin lattian rajaan, vilkaisemattakaan Mordecain puoleen, ”Huomenna on kuitenkin vielä paljon töitä ja tehtävää… Enkä voi jättää mitään tekemättä, kaikki pitää saada pois alta heti. En… En saa epäonnistua työssäni, ainoassa asiassa joka…”, Joka pitää minut edes järjissäni. Sen sanominen oli mahdotonta, Dariuksen tuntien kuinka ahdistus rinnassa alkoi kohomaan heti, kun joutui ääneen edes pohtimaan asiaa. Hän ei pitänyt työstään, ei enää, hän ei jaksanut vastuuta ja ainaista huolehtimista, murehtimista, menettämistä. Ennen niin läheinen eliittiryhmä tuntui nykyään etäiseltä. Dariuksella oli liikaa salaisuuksia, joita alaisiltaan piilotteli, se sai kenraalin tuntemaan olonsa yksinäiseksi, eristyneeksi, vaikka tuo jaksoikin pitää yllä isällistä, veljellistä kuvaa itsestään.

”Vaikka olenkin jo epäonnistunut. Kaikin tavoin. Olen…”, silmäpuolinen lähes kuiskasi, häveten itseään ja olemustaan juuri sillä hetkellä niin paljon, että eliitti sai tehdä kaikkensa ettei olisi vain sittenkin kävellyt pois tilanteesta.



//;D;D Disasterläppäduo inc. Ja niinpä, ei tätä laatua kaikki voi ymmärtää. High art isn’t for everyone *snob snort*. Ja niinpä, OMA JACKANVEISTELYKERHO KASAAN heti sen Bob Ross iltaman jälkeen. CERMET EI! MINUN SAIPPUANI SINULLA ON JO SAIPPUAPETI //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Maalis 2020, 21:36

Sillä hetkellä Lothar lieni ensimmäisenä ajattelevan, että haukansilmäinen lopultakin vain kääntyisi ympäri ja kävelisi tiehensä sen pidempään vaivautumatta kuuntelemaan häntä tai viipymään hetken seurassaan. Ei hän olisi sitä itseensä ottanut, hän tiesi kenraalilla olevan vastuita, siinä missä myös hänen tulisi olla valmiina lähtemään huomenna muiden matkassa takaisin haltioiden kylään. Mutta toisin kuin hänen, olisi Winderin levättävä kuitenkin jaksaakseen jälleen huomenna kantaa asemaansa ja vastuitaan muiden edessä vikisemättä.
Ehkä jopa yllätyksenä Lothar seurasi katseellaan miten Winder kuitenkin istahti alas, takaisin samaisen pöydän ääreen hänen seurakseen. Miksi? Ehkä se ehdotus jostain henkilökohtaisien asioiden vaihdosta houkutti, tai Darius muuten vain tuli siihen lopputulokseen, että ennemmin valittaisi tässä kuin kumppaninsa vieressä jossain toisaalla. Oli se syy kuitenkin mikä tahansa, oli Mordecai osin otettu tilaisuudesta, vaikkei hän sen enempää henkilökohtaisella tasolla ollutkaan kiinnostunut Winderin elämästä. Mutta jos se itkupuuna oleminen auttaisi, saattoi hän kyllä olla tässä kuuntelemassa ja ehkä tarjoamassa muutaman rohkaisevan sanan vastaavasti takaisin, minkä hän tosin epäili Dariuksen heittävän nykyiseltään vain syrjään sen tähden keneltä ne oli kuullut. Mutta ei se ollut hänen asiansa. Sen sijaan velho keskittyi kuuntelemaan Dariusta ja pohti, miten mahdollisesti olisi kyennyt onkimaan tuon ylös edes väliaikaisesti sieltä suosta, jossa mies näytti rämpivän.

Kuulosti siltä, että pelkkä arki ahdisti Dariusta. Kaiketi se oli ymmärrettävääkin, vaikka toisaalta Mordecain korviin se kuulostikin siltä, että haukansilmäinen suurenteli aihetta mielessään turhakseenkin. Winder oli pidetty omiensa keskuudessa, olihan se tänäkin iltana todistettu. Arethdriel vaikutti arvostavan eliittiä, olihan kreivi hänellekin asiasta puhunut. Dariuksella oli ympärillään monta tahoa jotka olisivat varmaan tehneet ihan mitä tahansa silkasta viattomasta pyynnöstä, mutta näkiköhän kenraali sitä edes itse.

Minä kun ajattelin sinun nimenneen Mir Valdorenin oikeaksi kädeksesi juuri sen tähden, että voisitte korjata tilanteen yhdessä”, Mordecai hymähti, lasin vieraillessa yönlapsen huulilla ohimennen. Siitä lasista se katse siirtyi pulloon, jota vampyyri kävi sormellaan työntämään aavistuksen lähemmäs Dariusta pöydänkantta myöten, silmiensä lopulta vilkaisten nuoremman tummatukkaisen kasvoille.
Ota ryyppy, rauhoitu - mieti onko sinulla syytä hävetä mitään itsessäsi yhden kurjan rikollispomon edessä, joka suostuu kuuntelemaan sinua vilpittömästi ja tarjoaa siitä typeryyttään vaihtokaupaksi salaisuuksiaan”, Lothar hymähti rauhallisesti, hänelle niin kovin epätyypillisen vinon hymyn ottaen noustakseen velhon kasvoille. Se ei kuitenkaan ollut pahaenteinen, saati edes ilkikurinen, vaan kovin lempeä ja ymmärtäväinen.
Kyllä he silti näyttävät sinusta pitävän ja arvostavan sitä mitä teet heidän puolestaan, sotilaasi ja lähimmäisesi, vaikka niin väitätkin epäonnistuneesi kaikessa. Yhdestäkään heistä tuskin olisi kääntämään sinulle selkäänsä”, Mordecai kuitenkin jatkoi lasillisensa ääreen palatessaan, katseensa jonnekin eteensä hämärää seinää tuijottamaan kohottaen.


//Tehdään siitä juttu. MAKE JA VILJAMI, LÄPPÄ ASIANTUNTIJAT. Menee niin gourmeeks, et kato ne jotka on tottunu hernekeittoon niin ei ymmärrä. snob snort :DDD HONHONHON! Kato pidetään Bob Ross iltama ja ultimate savipaja samana iltana. Sit seuraavana päivänä kun pitäis ne savityöt paistaa, niin voidaan päivitellä että mitähän sitä tuli taas tehtyä. CERMET NEEDS MORE. GIEF EVERYTHING TO CERMET SO THEY CAN BE HAPPY AND GROWWW//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Maalis 2020, 22:41

Eliittikenraali naurahti jokseenkin kuivahkosti, Mordecain mainitessa Iriadorin nimityksen. Mitähän siitäkin tuli loppujen lopuksi? Darius ei epäillyt Iriadoria, korkeahaltia oli enemmän kuin pätevä siihen hommaan ja haukansilmäinen luotti kumppaniinsa enemmän kuin kehenkään muuhun… Mutta muilla oli mielipiteitä asiasta ja Darius ei millään olisi halunnut niitä kuunnella. Iriadorin nimittäminen lieni jopa typerä veto eliitiltä, hänen tietäen että jotkut pitivät korkeahaltiaa liian nuorena, toiset taas epäilisivät punapäisen taitoja ja olettaisivat nuoren saaneen asemansa vain koska hässi eliittiä. Ja sitten oli vielä ne vanhojen sukujen edustajat, jotka pitäisivät täysin asiattomana sitä, että eliitti oli nimennyt oikeaksi kädekseen jonkun ulkomaalaisen. Sentään Iriador oli haltia, eikä veripuoli tai muu taruolento, siitä ei kukaan voisi valittaa. Mutta kaiketi vain aika näyttäisi, miten tässäkin tulisi tapahtumaan.
Katse kohosi lähemmäs työnnettyyn pulloon ja siitä lopulta vampyyriin, joka häntä kehotti rauhoittumaan ja ottamaan ryypyn.
”En tiedä kannattaako minun. Ryypätä siis, enää”, Eliitti hymähti, ”Toisin kuin eräille, minulle voi puolestakin pullosta tulla krapula”.
”Ja olen koittanut vähentää suruihin juomista… Alun perin se oli paha tapa jonka opin N’drayerilta”
, Eliitti lisäsi pienesti naurahtaen, muistellen kuinka ei varsinaisesti suuresti alkoholia kuluttanut stressiin ja murheisiinsa ennen, kuin Delathoksen tapasi. Ei hän kuitenkaan Delathosta syyttänyt, itse hän pulloon tarttui ja joi, hän sai vain syyttää itseään siitä.

”Et sinä kuitenkaan ymmärrä”, Haltiakenraali jatkoi, katseensa jälleen laskien, ”Ei kukaan teistä ymmärrä”, Darius jatkoi, näyttäen hetken siltä että antaisi asian olla, mutta yllättäen vetikin pari kertaa terävästi henkeä, ennen kuin aloitti kunnolla.
”Olen menettänyt kaiken auktoriteettini, on vain ajan kysymys kunnes joku syrjäyttää minut Kuiskauksen johdossa. Sijaani pidättelee vain vanhat saavutukset ja legendat, mitä nuoremmat haluavat uskoa! Hitto vie, kapteeneistani kaksi haastaa avoimesti minua muiden nähden, toinen näistä pitää minua pilkkanaan ja hitto vie raiskasi minut — ja ainoa kapteeni joka ei ääneen mitään haasta pitää muutenkin etäisyyttä minuun”, Eliitti sähisi värisevällä äänellä, tällä kertaa puhuen lähes kuiskaten, ”Ja minua ylemmät tahot pitävät minua vain pilkkanaan! Tiedät mitä Aran teki selälleni, tietäisitpä mitä kaikkea muuta hän on tehnyt — Arethdrielista puhumattakaan! Menisitkö sinä sokeasti luottamaan Cúthalioniin, vaikka tuo kuinka vakuuttelisi muuttuneensa, kun tiedät millaisia he ovat kulissien takana?!”.
”Ja sitten hän päättää vielä veljeillä sen käärmeen kanssa”
, Darius parahti, kyynärpäänsä laskien pöydälle ja kasvonsa peittäen kämmeniinsä, ”Ja toinen Cúthalion on sinut ominut alaisuuteensa. Ja sitten te käskette minua pysymään erossa veljeskunnastanne — miten helvetissä minä sen teen jos te itse tungette elämääni?!”, kämmeniinsä eliitti mutisi turhautuneena. Hän halusi satuttaa itseään, tämä ahdistus alkoi käydä sietämättömäksi. Hänen piti saada ajatuksensa johonkin muuhun ja kipu oli yleensä se helpoin ja nopein ratkaisu tilanteeseen. Mutta ei hän voinut. Ei nyt, kun tiesi satuttavansa myös Lorythasia.

”Olen vain pelkkä vitsi, teille kaikille. Pelkkää roskaa… Miksi ette vain tappaisi minua ja päästäisi pahasta…”, Eihän Darius halunnut kuolla. Mutta välillä tuntui, että se tosiaan olisi ainoa ratkaisu tilanteeseen. Ei hän kuitenkaan voinut vain luovuttaa, olihan hänellä Iriador ja Lorythas. Ja sekös teki tästä kaikesta niin turhauttavaa. Hänellähän oli ”kaikki hyvin”. Miksi hän siis itki?
”Joten kerro. Miten pääsen teistä eroon?”, Haukansilmä kysyi lopulta kysymyksen, joka kenties vastausta vaati, samalla kun kätensä pöydän kannelle risti puuskaan, kyynäriinsä yhä nojaillen, nyt niin uupuneenluovuttaneen katseensa kohottaen vampyyrin puoleen. Hän oli niin väsynyt tähän kaikkeen.



// SE ON JUTTU. Mage ja Viljäm. Nii, hernekeittolandet ei ymmärrä. SNOB SNORT, SNORT THAT LINE Eikun. HONHONHON kai pascarelli nauraa honhon naurua? Ja voi apua ei me saman illan aikana kaikkee ehitä :D Ja kelaa nyt sitä kaaosta jos on savipaja ja taiteilut samassa. CERMET DOES NOT NEED IT! CERMET WILL NAT GROWWW //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Maalis 2020, 00:41

Ehkei se sitten ole paras idea, suo anteeksi”, yönlapsi hymähti pientä huvittuneisuutta äänessään Winderin mainitessä N’drayerin. Hän jos kuka Delathoksen juomatavoista tiesi, ja olisi tiennyt kertoa tuon menneen tapoineen vain huonompaan suuntaan vuosi vuodelta sitä mukaan, kun se entiteetti miehen sisällä oli käynyt ottamaan ohjia paremmin omiin käsiinsä. Se oli kuitenkin toisen hetken murhe, jolle Mordecai oli päättänyt pistävänsä pisteen mahdollisimman pian, maksoipa se sitten mitä hyvänsä.
Mutta sitten Darius näytti innostuvankin puheissaan, joka sai Lotharin nojaamaan rennommin tuolinsa selkänojaa vasten drinkkilasi kädessään. Ja sitä asiaahan tuli aina auktoriteetin menettämisestä mitä erikoisempiin skenaarioihin, joita Winder oli saanut käydä lävitse virassaan. Eihän sen kuuleminen helppoa ollut, vaikka toisaalta Mordecai oli todistanut montakin vastaavaa tapausta elämänsä aikana alamaailmassa nyhjätessään aina niihin vallan syrjäyttämisiin asti. Olihan hän itse ollut paikalla, kun Salrabia oli järjestänyt vuosisadan verijuhlan ottaakseen paikkansa järjestön päänä. Ja mitä todennäköisimmin sen aluilleen tulisi seuraavaksi pistämään Mordecai itse viedäkseen loppuun koko julman muiden selkien takana toimivan järjestön, vaikka se todennäköisesti tulisi maksamaan hänenkin henkensä.

Lothar silmäili vakavana Winderiä, joka kertomuksiaan jatkoi. Siinä oli paljon yhdelle miehelle kannettavaksi, mutta jotenkin Darius oli selvinnyt tähänkin asti. Miksei tuo siis olisi selvinnyt jatkossakin, vaikka hyvin turhautuneelta tällä hetkellä vampyyrin silmissä näyttikin tilanteeseensa? Ja sieltä tuli lopulta se kysymyskin, Mordecain kohauttaessa aluksi vain kulmaansa mokomalle, kunnes kävi lasilliseensa palaten muutaman kerran naurahtamaan rennommin tilanteelle.

Unohtamalla meidän agendamme ja aikomuksemme, ja keskittymällä sen sijaan omiisi”, Kaváldthalr totesi varsin yksinkertaisesti käsiään levitellen, ”Kyseessä on paljon monimutkaisempi kompleksi kuin osaat kuvitellakaan - anna sen toimia kuten se on tähänkin saakka tehnyt, ja mitään ongelmaa ei ole. Keskity sinä ottamaan auktoriteettisi takaisin ja hoitamaan asiasi kuntoon omiesi parissa, ja minä hoidan ongelmasi, sekä omani veljeskunnan parissa”.
He välittävät vain rahasta ja maineesta alamaailmassa, Kaamosmielen kaltainen arrogantti tapaus pelkästä huomiosta. Jos annat sitä hänen toimilleen voit olla varma, että hän kiinnostuu pyörimään elämässäsi omaksi ilokseen jatkossakin ja lähettää pelinappuloitaan perääsi tekemään elämästäsi helvettiä kunnes teet kuten hän sinua kehotti tekemään”, Mordecai jatkoi jalkaansa kepeästi heilutellen toisen polvensa yllä, ”Minusta sen sijaan et pääse eroon niin pitkään kuin palvelemme samaa isäntää, mutta tarvitseeko sinun edes? En ole uhka sinulle tai kenellekään muulle, haluan sinun vain antavan alamaailman asioiden olla. Jätä ne minun huolekseni, väittäisin jo sinun tehneen osasi helpottaessa tehtävääni hankkiutua eroon kumppanisi isästä, sen myötä olen omistanut jo kolmen luutnantin luottamuksen alaisineen sekä salamurhaajien rinkini pidemmän tovin puolellani, enkä edes usko voivani kääntää viimeistä Kaamosmieltä vastaan. Ja siksi minä pyysin sinua aikaisemmin pysymään kaukana Piilotettujen aarteiden teehuoneesta”.
Kun Kaamosmieli tajuaa tulleensa petetyksi, pyyhkäisee hän nykyisilta jalat alta, ja joutuu aloittamaan jälleen alusta. Ja se tulee olemaan tilaisuuteni hankkiutua eroon hänestä lopullisesti ja lopettaa se minkä edesmennyt kumppanini pisti aikanaan aluilleen luullessaan, että demonin irti laskeminen olisi armollinenkin idea. Mutta syytä siitä ennemmin minua kuin häntä - minun olisi pitänyt osata vastustaa Roranin päätöstä enemmän, mutten siihen silloin kyennyt”.

Samaisesta syystä etsin myös turvasatamaa kreivin alaisuudesta. Tarvitsen alustan olla ja kehittyä, kunnes aika on oikea. Pelkään kuitenkin menettäväni otteeni muista, ellen kykene toimimaan tarpeeksi nopeasti, ja mikäli menetän sen, menetän todennäköisesti myös henkeni tavalla tai toisella”, Lothar huokaisi, katseensa viimein jälleen kohottaen Dariukseen lasinpohjallisistaan, toivoen tietenkin että kertomansa olisi kenties herättänyt jotain ajatuksia edes kenraalissa. He olivat varsin samankaltaisessa tilanteessa, vaikkei heitä siten voinutkaan samaan aikaan asemiensa suhteen verrata niiden suhteen, keitä heidän piti johtaa.
Sinällään tilannettasi tarkastellessamme olet varsin etuoikeutetussa asemassa, josta sinun on helppo kohota jaloillesi missä välissä tahansa, jos niin päätät. Mutta se päätös lähtee vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi, voit antaa jonkun muun viedä paikkasi ja pitää sinua pilkkanasi, tai ottaa tukea juuri ylentämästäsi kumppanistasi, ja osoittaa olevasi varteenotettava johtaja. Mitä sitten vaikka muut kyseenalaistaisivat päätöksiäsi, ne ovat sinun ja vain sinun, joihin muiden tulisi sopeutua ja tukeutua seuratessaan juuri sinua”, yönlapsi jatkoi vielä jaaritteluaan, joka näin pidemmän päälle alkoi tuntua jopa puuduttavalta tietämättä, saavuttiko hän sanoillaan varsinaisesti mitään vai valuivatko ne vain tyhjille korville, ”Toivottavasti kertomani auttaisi sinua ajattelemaan tilannettasi toisessa valossa, et ole kuitenkaan niin tyhmä ja tumpelo kuten kuvittelet”.


//VILJÄM. EN KESTÄ :DD:D:D:D:D Aksu mä oon humalassa et sä voi tehä näin mulle. EIKUN. Pascarelli nauraa just niin ja pyörittelee jotain aitoja tekoviiksiään samalla hirveille kierteille. EHDITÄÄN KUN OLLAAN TEAM SPEEDBOIS! Vois kyl olla sellanen art-trash-house ettei mitään rajaa. En tiiä haluisinko todistaa sellasta. CERMETILLE SAIPPUAA! SINULLE JÄÄ VAIN KURJA KÄSIDESI//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Maalis 2020, 01:17

Unohtamalla meidän agendamme ja aikomuksemme. Olisikin koko käärmekerhon unohtaminen niin helppoa, ainakaan vampyyri ja demoni eivät tehneet asiasta yksinkertaista. Demoni varsinkaan, joskin Mordecai kävi mainitsemaan että se piru nautti huomiosta ja pyrkisi hankkimaan sitä vain lisää, jos edes hieman aluksi saisi.
”En tiedä”, haltiakenraali hymähti ohimennen yönlapselle, tuon kysyessä tarvitsiko eliitin edes pyrkiä eroon vampyyrista. Darius ei rehellisesti tiennyt enää, mitä mieltä tuosta torahampaisesta olisi. Ehkä hän voisi vain koittaa sivuuttaa vampyyrin, vältellä tuota ja leikkiä, ettei edes näkisi huoneiden nurkissa nuohoamassa. Tai sitten hänen todellakin piti hankkiutua tuosta eroon mahdollisimman pian, ennen kuin tuhkasulka ehättäisi tuhojaan tehdä…

Ymmärsiköhän velho edes puhuvansa turhan pitkästi ja jaarittelevasti eliittikenraalin mielentilaan nähden? Kyllä Darius kuunteli, suurimman osan ymmärsi, mutta ei välttämättä täysin sisäistänyt vaikka yritti. Saattoi myös olla, ettei huomenna kaikki kuulemma ollut edes muistissa. Sen hän kuitenkin ymmärsi, että vampyyri pyrki eroon demonista, ennen kuin demoni hänestä hankkiutuisi eroon. Darius ei vieläkään kunnolla ymmärtänyt koko veljeskunnan kokonaiskuvaa, mutta ehkä hänen ei pitänytkään. Johan vampyyri oli käskenyt häntä unohtamaan mokomat.
Ja ehkä yönlapsi tarkoitti vain hyvää, mutta tuon mahdolliset rohkaisevansorttiset ja kannustavat sanat tuntuivat kovin tyhjiltä. Toisaalta eipä Darius ollut olettanutkaan tuon puheiden auttavan, hän ei tuntenut Mordecaita, hyvä jos edes piti tuosta, joten velhon sanat merkitsivät harvinaisen vähän hänelle. Ja sen myös näki eliitin kasvoilta, tuon tuijottaessa kovinkin tyhjin katsein vanhempaansa.
”Et edes itse usko noita sanoja”, Darius lopulta hymähti, vampyyrin mainitessa ettei hän niin tyhmä ja tumpelo ollut. Johan hän oli saanut osansa herjoista myös vampyyrilta, tuo nyt ainakin piti häntä toisjärkisenä idioottina. Mitä hän kaiketi sitten myös olikin. Typerä, vähäjärkinen, toistaitoinen idiootti.

”Miksi edes istun seurassasi”, Eliitti tuhahti lähinnä itsekseen, samalla kun kävi jälleen sijoiltaan nousemaan, ”tuhlaan vain aikaani”, Haukansilmä lisäsi, samalla kun kääntyi taas lähteäkseen ja ehätti ottaa muutaman askeleen poispäin, ennen kuin pysähtyi ja kääntyi taas puolittain yönlapsen puoleen, selvästi miettien hetken sanoisiko sittenkään enää mitään vai ei.
”Mistä hän saa tietonsa”, Darius lopulta kysyi, ”Hän tiesi asioita, keskusteluja, joista kukaan muu kuin Iriador ja Lorythas saattoi olla tietoinen… Eikä kukaan kykene meidän mieliämme lukemaan. Eikä kukaan voinut olla kuulemassa keskusteluamme”.



//:DD Mä voin ja mä teen näin sulle. AITOJA TEKOVIIKSIÄ :DDDDD VOI pascarelli. Team speedbois :---D No nyt on kyl aika speedwriting ainakin. Art-trash-house eli mun kotini, tervetuloa. EN TAHDO KÄSIDESIÄ TAHDON SAIBBUAA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Maalis 2020, 01:47

Puheidensa jälkeen lasi tyhjentyi, Mordecain laskien sen pöydälle ja sormellaan työnsi vielä peremmälle pöytää jottei sitä kukaan vahingossakaan huitaisisi reunalta alas.
Mistäs sinä sen tiedät, et koskaan ole kysynyt rehellistä mielipidettäni itsestäsi”, vampyyri hymähti ykskantaan vinosti hymyillen, kun kenraali pöydän äärestä jälleen nousi voivotellen tuhlaavansa aikaansa tässä ja nyt. Ei Lothar vieläkään aikonut estää miestä lähtemästä, muttei myöskään toivonut tuon tuntevan itseään tyhmäksi. Darius vaikutti olevan paljon enemmän kuin antoi ymmärtää, tuskinpa tuolla muuten oli puolellaan rakkaita ja läheisiä, jotka olivat valmiita uhraamaan varmasti myös henkensä kenraalinsa puolesta.
Siinä missä Winder, nousi pöydän äärestä myös Mordecai, joka jälleen kävi asettelemaan tuolinsa jälkeensä takaisin siististi pöydän ääreen aivan, kuin siinä ei kukaan olisi koskaan istunutkaan. Heidän keskustelustaan ja läsnäolostaan pöydälle jäivät vain lasi, aukinainen pullo viinaa ja sideharsokäärö, joille vampyyri itse ei aikonut tehdä mitään. Hänellä oli vielä yksi asia, joka hänen pitäisi hoitaa tänä iltana, ja jahka hänet viimein hylättäisiin täysin yksin, voisi Mordecai livahtaa hetkeksi tuvilta tiehensä uskoessaan ettei kukaan tänä iltana Zhiermatui mukaan luettuna halunnut aiheuttaa täällä hälyä. Demoni lieni kiireinen nuoleskellessaan paikkaansa kuninkaan suosioon, tai niin yönlapsi ainakin uskoi, eikä totuus sen vähempää tainnut olla.

Odottaen sijoillaan kätensä tuolin selkämyksellä, että Winder olisi poistunut paikalta, kääntyi vampyyri kuitenkin vilkaisemaan toisen miehen puoleen kuullessaan tuon askelien seisahtuvan. Mitä vielä, se lieni ensimmäinen ajatus, mutta sekin selvisi pian haukansilmäisen esittäen hänelle uudemman kysymyksen. Kaváldthalr ei tiennyt miten tyydyttävän vastauksen olisi kyennyt siihen antamaan. Zhiermatuilla oli silmiä kaikkialla, siinä missä killanjohtaja itse vaikutti myös aktivoituneen vahtaamisensa suhteen nykyiseltään. Mutta oli myös eräs, jonka osuutta tuskin ensimmäisenä olisi edes keksinyt Salrabian kaltaisen pahanilmanlinnun omaavan.

Lothar otti askeltaakseen lähemmäs Dariusta, hetken arvioivan katseensa leväten vain heidän välillään, kunnes se kohosi pidemmän kasvoille. Kaiketi velho etsi niiltä kasvoilta luottamusta ja päätöstä siitä, että haukansilmäinen ymmärtäisi keskittyä omiin asioihinsa ennemmin, mitä sotkea hänen kuvioitaan veljeskunnan parissa aiheuttamalla lisää ongelmia itselleen.
Oraakkeli”, Mordecai lopulta totesi hiljempaa katsekontaktin heidän välillään säilyttäen, ”Sinuna pitäisin kiinni suosiostasi Taivaanturmelijan kanssa harvinaisen tiukasti”. Niiden sanojen ja hetken merkittävän katseen myötä Lothar otti kääntyäkseen puolittain haltiaan, astellakseen itse tiehensä. Kai esittääkseen, että aikoisi jäädä tänne, vaikka todellisuudessa olisikin hetkeksi karkaamassa muualle.
Valitse viisaasti haluatko minusta ystäväsi vai vihollisesi, sillä en voi olla yhtä aikaa niistä molempia”, vampyyri vielä lisäsi muutaman etääntyvän askeleen myötä.


//Sinä senkin ketku. Suotta poloista Crimiä nauratat, rikki menen kohta. ET DISSAA AITOJA TEKOVIIKSIÄ! KYSY VAIKKA PASCARELLILTA, IHAN AIDOT OVAT! On kyl aika speedwriting in action. TAHDON ART-TRASH-HOUSEEN SAANKO TULLA KYLÄÄN NYT HETI JOOOOOO?! Käsidesiä vain saat, saibbuat on nyt cermetin. SAIBBUA BANNI//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Maalis 2020, 02:11

Eliitti odotti hiljaa vastausta kysymykseensä, tietämättä saisiko edes sitä. Hetken vampyyri vaikutti arvioivan tilannetta, Dariuksen olettaen jo ettei vastaustaan saisi. Katse seurasi lähemmäs askeltanutta vampyyria, haltiakenraalin vastaten siihen katseeseen odottavaisesti toista katsellen. Ja lopulta hän sai vastauksensa, Haukansilmän lähes tipahtaen jaloiltaan sen sileän tien. Kyllä hän tiesi Oraakkelin olevan harvinaisen kiero tapaus, mutta että tuo olisi tietojaan kertomassa Zhiermatuin tapaiselle pirulaiselle? Olivatko Vanhin ja demoni liittolaisia? Tiesikö Aran siitä?
Pää täyttyi uusilla kysymyksillä, paniikin nousten jälleen silmäpuolisen mieleen, siinä missä Mordecai kehotti häntä pitämään kiinni Taivaanturmelijan suosiosta. Ehkä se todella kannatti, mutta juuri nyt sekin tuntui mahdottomalta tehtävältä, ottaen huomioon mitä Briarissa oli tapahtunut.

Darius ei enää sanonut mitään, katsoen vain merkittävänarvioivasti ahdistuksensa keskeltä poispäin askeltavaa vampyyria. Ehkä hänen ei olisi pitänyt esittää kysymystään näin ennen yöpuulle käymistä, mutta nyt oli jo liian myöhäistä. Sentään hän oli saanut vastauksensa, mikä varmasti oli totta. Ja sen tiedon myötä eliitti lähtikin askeltamaan takaisin kohden työhuonettaan, jotta voisi edes yrittää nukkua näiden uusien tietojen valossa…



// Sitten liimaan sut takas kasaan, ei hätää. NO KYLLÄ USKON ETTÄ AIDOT TEKOVIIKSET OVAT JUU. Speedweed. TULE KYLÄÄN JOOOOO! JA EI, EI SAIBBUA BANNIA.

Jatkuu Täällä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron