Sivu 1/3

Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 17 Heinä 2014, 21:34
Kirjoittaja Crimson
Areth, Iriador

Dariuksen lähellä olo rauhoitti Iriadoria silminnähden, värinän lakatessa lähes täysin kenraalin syleilyn myötä. Eihän se pahaa oloa parantanut, mutta sai punapään ainakin hetkellisesti toipumaan rasituksistaan. Kenraalin vieressä oli sitä paitsi lämmin. Läpimärkänä tamineissaan täysin paikoillaan kököttämisellä kun oli tapana palelluttaa, joskin tuskinpa tällaisella, yhtä lämpimänä ilmana vastaavanlaisesta kastumisesta kaameaa vaaraa oli. Talvella olisikin ollut kokonaan toinen juttu, ja pulahtanut sai tavallisesti vain odotella hypotermian lähestymistä.
Kenraalin ilmoittaessa, että nyt olisi mentävä, kävi punapää hymähtämään hiljaa vastaukseksi miehelle. Haukansilmän avulla jo tovin kasassa istunut sokeakin pääsi jälleen ylös jaloilleen, ja siitä mies autettiin edelleen yhä maassa maaten käyneen Nashiran selkään. Naaraspeura vilkuili sivusilmällä välillä, mitä punapäisen ystävä puuhasi, sallien kuitenkin jo tutuksi käyneen kenraalin läheisyyden isäntänsä ja itsensä vierellä. Eipä peuralohikäärmeellä ollut oikeastaan syytäkään heittäytyä nyt hankalaksi, sillä peto ymmärsi itsekin, ettei ratsastajansa kamalan hyvässä hapessa ollut. Loppukädessä Nashira olisi kyennyt raahaamaan Iriadorin haarniskoista perässään takaisin aroille, mutta se tuskin olisi ollut hirveän mukava tapa liikkua niinkin pitkää matkaa…

Kun Iriador istui tukevasti satulassa, kampesi kookas peto itsensä taas jalkojensa varaan seisomaan, testaillen muutamien askelien varalla ettei sokea tipahtaisi samantien selästä alas. Mutta siellä oli ja pysyi – Winderiä lukuun ottamatta, joka vilkaisi araslhûgia silmiin, ennen kuin edes yritti hypätä naaraspeuran selkään. Sinisenlempeä katse tutkaili arvioivasti suippokorvan puoleen, sarvipään seuratessa vielä Haukansilmän nousemista punatukkaisen taakse.
Sarvipään katse siirtyi kuitenkin takaisin katsomaan eteenpäin, Nashiran antaessa näin Winderille luvan pysyä selässään. Kaksi kevyenpuoleista ratsastajaa ei saanut naaraspeuraa millään tapaa moksiskaan, se olisi jaksanut peräti kantaa vielä kolmannen, tai neljännenkin henkilön selässään, ennen kuin olisi alkanut osoittaa väsymisen merkkejä lastinsa takia. Naaraspeuran hiljainen, äidillisenlempeä ja varma ääni kävi kuitenkin kaikumaan Winderin päähän, lausuen vain yhden sanan silmäpuoliselle miehelle: ”Kiitos”. Nashira ei tavallisesti kenellekään Iriadorin lisäksi näyttänyt näitä syvällisempiä taitojansa, joten Haukansilmä sai todistaa tämän vähäisenkin verran peuralohikäärmeen mystisistä kyvyistä, joista punapää oli saanut asteen verran salassa jo nauttia monen monituiset päivät.

Lopulta viimeistenkin saadessa nelijalkainen alleen, saattoivat Iriador ja kenraali Winder ottaa muun saattueen kiinni. Matka jatkui aikaista rivakammin eteenpäin kohden arojen rajoja, ja siitä edelleen haltioiden kaupunkiin.

---

Kaupungin muurien lähestyessä, myös aurinko oli jo alkanut hiljalleen painua mailleen. Areth ei turhan tyytyväinen ollut siitä, että he olivat myöhässä, mutta inhimillisesti matka sattuneesta hässäkästä johtuen, kukaan ei ollut heidän puolestaan kääntämässä aikaa myöskään taaksepäin. Miehen mustat pitkät ja paksut hiukset valuivat yhä vettä, jättäen pisaroista pienen näkyvän vanan kuivaan maahan. Asukokonaisuus aatelin yllä oli kutakuinkin jo kuivunut, mutta pölyä siitä sai pudistella senkin edestä irti. Kivien kaivertamat paikoitellen veriset kämmenselät ja kreivin turpavärkki saivat osakseen myös pientä kirvelyä, sillä jokireissu ei ollut ehtinyt täysin kuitenkaan putsata syntyneitä haavoja hiekasta ja bakteereista.
Kreivipari sai puoleensa asianmukaisen vastaanoton porteista sisään astuessa saattueineen, joskin ympärillä myös kohisi, ensimmäisten silminnäkijöiden kummastellessa piilopaikan hallitsijaparin kumman sotkuista ulkoasua. Kreivi ei suonut kellekään ulkopuoliselle katsettaan, tummien silmien katsellessa lähinnä menosuuntaan päin, viiksekkään toivoessa, että he olisivat jo ylimmillä tasoilla.


//AKSUUUHHUUUHUHUHUHUHUUUUUU~//

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 17 Heinä 2014, 22:14
Kirjoittaja Aksutar
Darius, Erudessa, Aran


Matka jatkui, Kenraalin ja punapään käydessä nappaamaan loppusaattue kiinni, porukan jatkaessa yhdessä matkaa kohti kaupunkia. Loppumatka sujui hyvin, aina metsästä aroille ja arojen halki kaupunkiin. Mitään häiriötekijöitä ei enää tullut, eikä vaaratilanteita sen pahemmin. Hyvä vain, yksi tapahtuma vielä lisää ja Kuiskauksen selkäsauna olisi taattu.
Darius pysyi matkan ajan hiljaa, varmistaen, että Iriador myös pysyi ratsailla. Kenraali kuitenkin käyttäytyi jälleen seurassa kovin etäisesti korkeahaltiaa kohtaan, olettaen, että Iriador tiesi varsin hyvin miksi. Kaupunkiin saavuttiin kuitenkin ennen auringonlaskua, vaikkakin liekehtivä valopallo taivaalla oli alkanut tehdä jo matkaa alas horisontin taa. Erudessa tunsi olonsa kovin... epämukavaksi, nyt kun kaupunkiin saavuttiin. Hartioita suojannut viitta oli poissa, eikä kreivitär pitänyt noista katseista, jonka saattue sai puoleensa. Darius onneksi älysi johdattaa saattueensa lyhyintä, hiljaisinta reittiä aina ylimmälle tasolle, jossa he viimein saapuivat linnan porteille.

Samalla kun saattue ratsasti linnan sisäpihalle, kävi itse monarkki kävelemään ulos linnan etuovista, vastaan kauan odottamia vieraitaan. Yllään kuninkaalla oli valkea, polviin asti yltävä kevyt, mutta siisti takki, joka oli kauttaaltaan kirjailtu eripaksuisin, kultaisin kuvioin. Jalkoja koristi mustat, löysähköt housut ja takin alla oli siisti, tunikka mallinen valkea silkkipaita. Jalkoja koristi myös kengät. Mustat, kiiltävänahkaiset saappaat yltivät aina polviin asti. Hiuksensa kultakutri oli sitonut löysälle ponihännälle, jättäen kuitenkin etuhiuksistaan osan roikkumaan vapaana.
Aluksi kuninkaan kasvoja oli koristanut pieni hymy, joka kuitenkin kävi katoamaan kuninkaan päästessä vartijoidensa saattamana lähemmäksi saattuetta, joka pysähtyi keskelle sisäpihaa.
"Mitä ihmettä teille on tapahtunut, kreivi rakas" Aran kävi avaamaan suunsa saapuessaan kuuloetäisyydelle, kävellen heti ensimmäisenä Arethin luo. Muista viis.

"Olen kamalan pahoillani, selvästikään Kuiskaus ei ole hoitanut työtään kunnolla. Ette kai satuttaneet itseänne pahasti?" Tietenkin Aran kävi kaivelemaan heti Dariuksen päästä tapahtumat, suoden yksisilmäiselle kenraalilleen paheksuvan mulkaisun, samalla kun Darius oli laskeutunut Nashiran selästä ja pyysi yhtä kuiskauksen sotilaista huolehtimaan Iriadorista. Kenraali ei juuri nyt voinut itse katsoa kumppaninsa perään, sillä hänen oli otettava haukut vastaan ja käännettävä vielä toinen poski kuninkaalle, joka selvästi oli valmis ruoskituttamaan kenraalinsa tästä hyvästä. Darius kävelikin Aranin ja Arethin lähelle, pysyen kuitenkin kauempana, käyden kumartamaan asiaankuuluvasti kuninkaalle. Mitään Haukansilmä ei sanonut, sillä häntä ei puhuteltu...
Tietenkään Aran ei käynyt Arethin päästä tapahtumia tonkimaan. Kaksi ajatustenlukijaa tiesivät toistensa taidoista ja oli parempi vain pysyä poissa toisen päästä, sillä siitä todellakin jäisi kiinni heti. Sitä paitsi Areth oli yksi niistä harvoista henkilöistä, joita Aran kunnioitti sen verran, ettei mennyt luvatta toisen päätä tonkimaan... turhan usein.
Erudessa puolestaan laskeutui ratsunsa selästä ja antoi paikalle rientäneiden tallipoikien ottaa tuon hoidettavaksi. Kreivitär pysytteli Arethin lähettyvillä, käyden pienesti, huomaamattomasti niiaamaan kuninkaalle tuon saavuttua paikalle. Kreivitär oli lähellä kumartaa tapansa mukaan, mutta muisti sentään vielä olevansa nyt kreivittären asemassa, naisena, jonka piti edustaa puolisoaan. Erudessa koitti kuitenkin pysytellä mahdollisimman huomaamattomana, ujouden ja jonkinlaisen ahdistuksen käydessä hiippailemaan jälleen naisen takaraivosta esille.



// No, kai Irinoutaja nyt keppejä hakee.. JOS TIEDÄT MITÄ TARKOITAN AHAHAHAhNONINYT kerpele sentään. Posket ovat mennyttä. Dari jatkaa esittämistään. Eru piiloutuu Arethin viiksiin //

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 18 Heinä 2014, 00:07
Kirjoittaja Crimson
Saattue saavutti Winderin johdolla linnan portit hyvin nopeasti, lössin pysäyttäessä ratsunsa lopulta linnan sisäpihalle. Edustalla heitä vastaan asteli oletetusti tyylikkään valkoisiin pukeutunut monarkki, jonka vierellä kreivi näyttäisi lähinnä hevosten karsinoiden lattioilla pyöritetyltä, törkyiseltä ilmestykseltä. Mutta eipä Arethilla ollut tällä kertaa varaa valita, miltä näyttää tähän hätään tukka märkänä, törkyiset vaatteet niskassaan.
Monarkki päivitteli myös ääneen ihmetystään, saapuessaan riittävän likelle saattuetta. Areth laskeutui alas kenraali Winderiltä lainaamansa hopeisen syndraen selästä, taputtaen muutaman kerran kevyesti tyytyväisyyttään kujertavan pedon kaulaa. Samalla haltioiden kreivi myös nosti toisen kätensä tukemaan selkäänsä, siirtäessään katseensakin nyt lähemmäs astelevan Aranin puoleen. Monarkki osoitti samalta seisomalta omat valittelunsa tapahtuneen puolesta, kreivin tyytyessä hymähtämään kuninkaansa sanoihin.
Ei ehkä niin esimerkillisesti, kuin olisi saattanut”, kreivi aloitti, luoden terävän, lyhyen katsahduksen Dariuksen puoleen ja siitä takaisin Araniin, ”Olen kyllä kunnossa - naarmuja ja särkyjä lukuun ottamatta tietenkin. Ilman Kuiskausta olisin todennäköisesti kuitenkin vielä huonommassa kunnossa, jos enää edes hengissä, mikäli mukana olisikin sattunut olemaan pelkkiä tavallisia rivisotilaita”, kreivi kävi Winderille lupaamallaan tavalla puolustamaan silmäpuolen joukkiota rivien välistä.

Siniverisen katse laski vierelle viipottavaan Erudessaan, joka kohteliaasti niiasi kuninkaan suuntaan selvästi jo ahdistuneena tästä uudenlaisesta tilanteesta. Kreivi kävi kuitenkin taittamaan lyhyemmän platinablondin käsivarren omaansa vasten arvokkaasti, ja veti varovasti naista lähemmäs itseään.
Pysyt vain vieressäni ja vastaat kysymyksiin jos sinulta jotain kysytään. Älä ole myöskään turhan muodollinen”, Areth kävi telepaattisesti muistuttamaan Erudessaan lempeällä äänellään, antaen katseensa valua myös hetkeksi kreivittären puoleen rohkaisuksi. Suuremman vastuun tästäkin vierailusta kantoi kreivi itse, mutta jollain tapaa Areth myös halusi platinablondin olevan tapahtumissa mukana niin, ettei tuo käyttäytyisi kenraalimaisen jäykästi.
Olisin kiitollinen, jos kreivittären kanssa saisimme vierailla vielä tämän illan aikana sairastuvillanne hoitamassa ruhjeita. Kuivat, puhtaat vaatteetkaan eivät olisi pahitteeksi”, Areth virkkoi lopulta monarkin puoleen, kasvoillaan pieni ovela virne tyypilliseen tapaan kun näihin piireihin saavuttiin.

Samaan aikaan taempana Iriador otti vajotakseen Nashiraa vasten, yhden kuiskauksen sotilaista astellessa lähemmäs naaraspeuraa. Naaraspeura teki kuitenkin hyvin pian selväksi tuntemattomalle lähestyjälle varoittavaa murinaa kurkustaan päästäen, että saisi pidettyä sokeasta isännästään huolen kyllä itsekin. Tilanne jäi jokseenkin paikoilleen siltä seisomalta, Iriadorin yrittäessä telepaattisesti rauhoitella ratsuaan jonka selässä roikkui. Muutama kuiskauksen mies jäi kuitenkin sopivalle etäisyydelle lähinnä seuraamaan sitä, jos rykmentin nuorin jäsen lähtisi valumaan kokonaan alas korkean sarvipäänsä selästä.
Nuorempi oli väsynyt, yhä jokseenkin pelosta paikoilleen kangistunut, halusi vain kuivat päälleen ja painua peiton alle purkamaan kokemustaan. Punapäätä ei kiinnostanut mahdolliset muodollisuudet, vaikka tiedostikin kreiviparin lisäksi Araninkin saapuneen paikalle. Eihän Iriador varsinaisesti enää kunnioitusta monarkkia kohtaan osoittanutkaan kuin näennäisesti, pinnan alla toivoen lähinnä saavansa iskeä mokomaa äpärää tikarilla selkään.


//Keppejä, ei.. EIÄÄHÄÄHÄHÄÄ. Posket on menneen talven lumia. Turhaan niitä kaipaa takasin, kuolevat kuitenki vaan uudestaan. Kuvittele nyt sieltä viiksijouhien seasta kurkkaava Eru….//

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 18 Heinä 2014, 18:13
Kirjoittaja Aksutar
Arethin käydessä puolustelemaan kuiskausken toimia, kävi Aranin katse hitaasti valumaan kreivistä Haukansilmän puoleen. Kenraali selvästi vältteli katsekontaktia ja ollen selvästi kiusallinen tilanteen suhteen. Haukansilmä itsekin piti suoritustaan epäonnistuneena ja Aran tiesi sen hyvin, joten varmasti kuningas tulisi tästä jotenkin rankaisemaan kenraaliaan, ennemmin tai myöhemmin. Juuri nyt asia sai kuitenkin odottaa.
"No, voimme vain arvailla sen tilanteen tuloksia" Aran kävi hymähtämään kääntäessään katseensa takaisin kreiviin, tuon mainitessa olevansa mahdollisesti huonommassakin kunnossa, mikäli Kuiskaus ei olisi ollut mukana.
"Kenraali voitte poistua, teitä ei enää tarvita" Monarkki lisäsi, antaen näin luvan silmäpuolelle poistua paikalta vähin äänin. Darius vain nyökkäsi, suoden pienen kumarruksen sekä kuninkaalle että kreiveille, ennen kuin kääntyi kannoillaan ja käveli Iriadorin luokse. Kerta hänet oli nyt vapautettu tehtävästään, saattoi kenraali keskittyä paremmin kuiskausten jäsenten hyvinvointiin...

Erudessa havahtui panikoinneistaan Kreivin käydessä nostamaan naisen käsivarren omaansa vasten. Jäänsininen katse kävi nousemaan kreivin puoleen tuon telepaattisen viestin myötä, platinablondin käydessä nyökkäämään pienesti puolisolleen, koittaen nostaa jonkinlaisen hymyn huulilleen. Ihan vain jo senkin takia, että tuskin viivasuinen neitokainen oli kovin miellyttävä näky. Neitokainen... Ei Erudessa moisesta tittelistä kyllä pitänyt yhtään.
"Mutta tietenkin. Järjestän teille parhaimmat parantajat ja arvollenne sopivat vaatteet saman tien...." Viimein kuninkaan katse kävi kääntymään kreivistä tuon uuteen puolisoon, joka vaikutti kovin... Jäykältä. Nainen suorastaan hätkähti katsekontaktia kuninkaan kanssa, sen paremmin tietämättä miten olisi pitänyt reagoida. Arethin pää oli turvassa Aranin urkinnoilta, mutta mitään ei oltu koskaan sovittu puolisoista, joten tietenkin ajatustenlukija kävi pintapuolisesti tutkimaan nuoren kreivittären ajatusmaailmaa. Oli jokseenkin huvittavaa, kuinka sekaisin tuo olikaan tilanteesta.
"Olen aina epäillyt Arethin naismakua..." Aran kävi tokaisemaan tuijottaessaan Erudessaa, joka koitti vain olla vajoamatta maan alle "Mutta onneksi hän valitsi sinut. Odotan myös, ettei hän väärää päätöstä tehnyt".

"Uskoakseni päätös oli oikea... Teidän Majesteettinne" Nainen kävi vastaamaan jokseenkin vaisusti, tietämättä oikein, miten tilanteessa olisi pitänyt olla.
"... Niin minäkin uskon" Aran kävi yllättäen naurahtamaan, lähestyen nyt kreivitärtä "Rentoudu. Olette täällä vieraanani ja minun tekee oikeastaan huonoa katsella, kuinka epämukavaksi olosi tunnet. Kotini on teidänkin koti, kreivitär. Kuningattareni on jo odottanut vierailuanne innolla, hän haluaa teidän tapaavan pienokaisemme".
Erudessa kävi naurahtamaan pienesti, sekavasti, nyökäten sitten. Nainen vaikutti jokseenkin rentoutuneemmalta, mutta silti kreivittärestä huomasi, ettei tuo osannut olla oma itsensä tässä seurassa.
"Suloista" Aran kävi lopulta tokaisemaan lähinnä Arethille, kääntäessään katseensa kreivin puoleen.
"Tulkaa, saatan teidän huoneellenne. Vaatteet ja parantajat odottavat teitä jo" Tietenkin Aran oli pistänyt käskyn eteenpäin jo aikaisemmin, telepaattisesti ja nyt kreivipariskunnalle oli kaikki valmiina odottamassa. Nopea toiminta oli hyväksi, sillä jos vähänkään viivytteli, saisi siitä kuulla Aranilta.
Sen pidemmittä puheitta Aran lähti ohjaamaan kreivipariskuntaa kohden huoneistoa, joka oli heitä varta vasten pistetty kuntoon.


// ÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄÄ Mitkä posket. Yhtä suuta. Sieltä viiksi jouhista kurkkaa pikku Eru varovaisesti, mutta takaisin piiloon menee heti kun huomaa ison pahan Aranin niin //

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 18 Heinä 2014, 18:49
Kirjoittaja Crimson
Areth kävi hymähtämään hyväksyvästi monarkin sanoihin. Kyllä kreivi tiesi, että Aran olisi sanomattakin järjestänyt parantajat ja vaatettajat paikalle, mutta olihan sitä kohteliasta toki erikseen vielä pyytääkin. Viiksekkään katse silmäsi tiukasti Arania, tuon mainitessa ääneen epäilleensä kreivin naismakua. Kieltämättä, Areth oli harvinaisen vaativa sen suhteen kehen näpeillään kajosi, eikä Erudessan lisäksi kovin montaa muuta näiden monien satojen vuosien aikana platinablondin lisäksi löytynytkään, joiden kanssa kreivi olisi lämpimiä tunteita vaihtanut. Yhdenyönjutut olivatkin sitten taas asia erikseen. Mutta Erudessan valinta kreivittäreksi oli ainoa oikea valinta, jos Arethilta kysyttiin! Eikä kreivi myöskään antaisi kenenkään kohdella kreivitärtään millään tavalla kaltoin…

Mustatukka kuunteli hiljaa arvioiden kuninkaan ja platinablondin keskustelua, ajatuksiensa jo harhaillen välillä ties minne, katseen kuitenkin poukkoillessa Erudessan ja Aranin välillä, kreivin osoittaessa kuuntelevansa kyllä tuota pientä sanojen vaihtoa. Kuninkaan lämmin suhtautuminen kreivittäreen sai Arethinkin astetta rentoutuneemmaksi. Mitä jäykemmäksi Erudessalla oli tapana heittäytyä, vaikutti se myös osaltaan kreiviin, joka ajatteli vain puolisonsa parasta.
Aranin palauttaessa katseensa viiksekkään puoleen, hymyili Areth vain vinosti monarkin sanoille. Ei siten, että olisi ottanut mahdollisesti nokkiinsa tuosta lyhyestä tokaisusta, vaan lähinnä huvittuneena. Viiksiniekka kävi kuitenkin nostamaan leukaansa pienesti, tasaten samalla naamakerrointaan tavallisille lukemille.
Johan tässä on seisoskeltukin tyhjänpäiten!”, virnistäen kreivi totesi, lähinnä tyypilliseen tapaansa dramaattisesti vitsaillen, ”Menkäämme siis”, Areth vielä lyhyesti totesi perään.

Kuiskaus otti poistuakseen linnan sisäpihalta takaisin omille teilleen, monarkin, kreiviparin, ja heitä saattavien vartijoiden lähdettyä askeltamaan toiseen suuntaan kohden huoneistoa, jonka Aran oli vierailleen luvannut. Kreivi piti puolisoaan lähellään, antaen Erudessalle kuitenkin tilaa, jos nainen halusi jotain jäädä ihmettelemään. Areth oli lähinnä väsynyt – kuten tavallista –, selkävaivainen ja kypsä kosteahkoihin vaatteisiinsa, joka myös alkoi hiljalleen näkyä aatelin naamalta. Mitä pikemmin kreivi saisi itsensä taas sen näköiseksi, että saattaisi taas muille mielellään näyttäytyä, sen parempi.


//No älä (--D Eru on vähän tommonen. Voisin ottaa itselleni yhden taskuerun. Sieltä saisi aamutakin taskusta sitten kurkkia niin paljon ko sielu sietää!//

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 18 Heinä 2014, 20:44
Kirjoittaja Aksutar
Sen pidemmittä puheitta Aran saattoi vieraansa ylemmissä kerroksissa sijaitsevalle huoneistolle, joka oli pariskunnalle varattu. Huoneistoon kuului makuuhuoneen lisäksi oleskelutila ja pieni, henkilökohtainen peseytymistila, vaatehuonetta unohtamatta. Kaikki oli huoneessa tiptop, aina sisustuksesta varustukseen. Myös palvelijoista kourallinen oli ohjeistettu palvelemaan ensisijaisesti kreivipariskuntaa, noiden vierailun aikana. Palvelijoiden piti olla valmiina toteuttamaan vierasparin toiveet kellonajasta riippumatta, eikä heillä ollut varaa kyseenalaistaa kreivin tai tuon puolison toiveita. Mikäli palvelijat kävisivät kiukuttelemaan, saisi Aran siitä varmasti kuulla ja palvelija saisi olla varma, ettei enää päivänvaloa nähnyt... mikäli saisi edes päänsä säilyttää.
Erudessa pysytteli parhaansa mukaan pidempien miesten askeleiden mukana, samalla kun koitti olla kompastelematta helmaansa. Olihan hän ennenkin mekkoja pitänyt, mutta silti, jokainen uusi helma tuntui uhkaavalta. Onneksi matka huoneistolle taittui nopeasti, eikä tähän aikaan enää hovissa ollut pahemmin väkeä ihmettelemässä kunnia-arvoisia vieraita. Huomennahan vasta oli luvassa jonkin sortin sosialisoitumista isommassakin lössissä, kreivipariskunnan kunniaksi. Tämä ilta oli varattu huoneistoon asettumiselle, sekä kuninkaan seuralle.

"Kaikki on jo valmiina teitä varten..." Aran kävi hymähtämään kolmikon saapuessa huoneiston oville, jonka Aran kävi avaamaan kreiviparille. Harvoin kuningas kenellekään ovea avasi, mutta nyt oli poikkeustapaus.
Sisällä huoneiston oleskelutilassa odotti muutama palvelija, sekä parantaja, jotka kävivät kumartamaan niin monarkille kuin kreiviparillekin.
"Palvelijani ovat valmiita auttamaan teitä kaiken suhteen. Jos ette tarvitse heitä, lähettäkää pois. Parantaja katsoo ruhjeenne kuntoon" Aran kävi selostamaan lompsiessaan kaksikon perässä huoneistoon "Minä jätän teidän nyt rauhaan hetkeksi. Jahka olette valmiita, toivoisin, että liitytte seuraani illalliselle" Kuningas soi kreiviparille hymyilevän vilkaisun, ennen kuin kävi poistumaan paikalta. Hän ehättäisi hoitaa vielä pari asiaa pois alta, ennen kuin kaksikko olisi valmiina.
Parantaja kävi heti esittäytymään kreiville ja tuon vaimolle, tarjoten palveluksiaan mikäli kaksikko sitä tarvitsi. Erudessa pysyi hiiren hiljaa. Vaikka polvia olikin alkanut jo kolottaa aikaisempi isku, ei nainen tuntenut suurta tarvetta vaivata sentään parantajaa niiden tähden....
Sitä paitsi Arethan tässä pahemmin oli osumaa ottanut.


// Eru on vähän tommonen. Taskueru maksaa viisi euroa, kaupan päälle vaihtoasu taskuerulle. Varo, ettei Daichi syö taskueruasi //

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 18 Heinä 2014, 21:41
Kirjoittaja Crimson
Kreivipariskunta seurasi monarkkia, päätyen lopulta mukavasti valaistulle huoneistolle, jossa kaksikon oli määrä vierailunsa aikana majaansa pitää. Aran ei ollut tyytynyt tarjoamaan kreiville ja tuon puolisolle sitä vähäisimpää mitä olisi saattanut, vaan huoneistoa kattoi peräti kahden isomman huoneen lisäksi myös omat peseytymistilat. Isompi huoneisto tarjosi myös mahdollisuuden vetäytyä omiin oloihinsa, jos Areth tai Erudessa sattuisivat niin haluamaan Ja tarjosihan linna paljon muitakin virikkeitä, kun vain jaksoi kysyä tai etsiä.
Kreivi kävi nyökkäämään kiitokseksi oven avauksesta monarkille, ennen kuin astui matalan kynnyksen yli sisään. Arethia ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun viiksekäs oli jo kuin kotonaan ja laski asevyöllä painavat rautaviuhkansa läheiselle pöydälle. Olo tuntui taas keveältä, kun ei tarvinnut kantaa monen monta kiloa painavia aseita yllä; joskin Areth jos kuka oli jo tottunut viuhkojaan raahaamaan mukanaan, toisinaan myös silloin kun ei olisi tarvinnut, mutta mistäpä sitä olisi arvannutkaan milloin saattoi joutua mätkäisemään turhan nokkavaksi käyneitä näpeille.

Viuhkojen kirjaimellisesti kopsahtaessa pöydänpintaa vasten, kääntyi Areth kannoillaan ympäri lopulta, suoden katseensa kääntyvän Araniin.
Kiitän tästä kaikesta jo etukäteen teitä, Teidän majesteettinne”, kreivi totesi hieman muodollisemmin, nyt kun ympärillä oli muitakin, ”Liitymme seuraanne, jahka olemme siistiytyneet ensin”, viiksekäs vielä lisäsi, pienesti kumartaen sanojensa päälle kohteliaasti.
Aran otti poistuakseen, jonka jälkeen palvelijat kävivät työhönsä, sitä mitä parhaiten osasivatkin. Puhtaita vaatteita taiteltiin sängyn laidalle, josta kreivipari oli vapaa valitsemaan mieluisimmat koltut päälleen joella tuhriintuneiden tilalle.

Areth halusi aivan alkajaisiksi hoidattaa kämmenensä kuntoon. Kämmenselkiä kirveli lujasti, lisäksi veri oli tahrinut niitä sieltä täältä, eivätkä sironvahvat kädet näyttäneetkään enää niin siisteiltä kuin olisivat saattaneet. Niinpä parantaja kävi tuumasta toimeen, putsasi haavat perinpohjaisesti koko käsiä myöten nopeasti, sitten magialla paikkasi syvempiä haavoja kämmenistä umpeen. Sattuihan se omalla tavallaan, mutta kreivi ei pienistä hätkähtänyt. Kipu oli vähäistä verrattuna esimerkiksi kreivin migreenikohtauksiin, jotka veivät miehen siltä seisomalta sänkypotilaaksi.
Kämmenien ollessa kutakuinkin kunnossa, nosti viiksiniekka katseensa kreivittären puoleen, joka oli koko tämän ajan seisonut lähinnä hiljaa paikoillaan.
Olet kovin vaatimaton, Erudessa”, Areth tuumasi puolisolleen, ”Kehtaakin väittää ettei polviisi muka sattuisi, saati ettet haluaisi niitä korjattavan. Aran ei katsoisi hyvällä, jos huomaisi mokoman..”, kreivi puhui, astellessaan samalla naisen luo. Kookas mies sai kumartua hieman, päästäkseen samalle tasolle platinablondin kasvoja, painaakseen kevyen suudelman kreivittären otsalle, ennen kuin katsahti tuon jäänsinisiä silmiä.
Enkä katso kyllä minäkään, jos jatkat nilkuttamistasi koko vierailumme ajan. Ota kaikki irti tästä tilaisuudesta, suotta emmit tuolla tavoin”, Areth yritti puolisoaan rohkaista.


//Otan samantien kaksi taskuerua. Tai no, oikeastaan vaan jos saan irtoviikset kaupanpäälliseksi? (----D Daichi pysyy kaukana mun taskuerusta tai tulee kuokkaan! Lentää kissa parvekkeelta alas ko leppäkeihäs sen jälkeen//

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 18 Heinä 2014, 22:28
Kirjoittaja Aksutar
Kreivitär kävi hätkähtämään pienesti Arethin avatessa suunsa, puhutellakseen puolisoaan. Lähinnä paikoillaan seissyt ja ihmetellyt kreivitär oli tietenkin tyytyväinen, että Areth sai tarvitsemansa hoidon, mutta kun kreivi otti puheeksi Erudessan polvet, kävi naisen kulmat kurtistumaan pienesti. Tietenkin niihin sattui, vaikkei Eru sitä halunnutkaan myöntää. Mutta ehkä Areth oli jälleen oikeassa. Rumaahan se olisi kieltäytyä hoidosta, jos itse kuningas sitä tarjosi. Kaiken lisäksi nilkuttava kreivitär tuskin oli kovin hemaiseva näky.
Pieni hymähdys karkasi ilmoille, Arethin käydessä suomaan pienen suudelman kreivittären otsalle. Moisessa tilanteessa Erudessa hyväksyi, että pidemmät kumartuivat hänen tasolleen, mutta mikäli Areth olisi vain puhuakseen kumartunut hänen tasolleen kasvotusten, olisi jääsilmä varmasti mottassut miestään. Joko saman tien tai myöhemmin. Hän ei pitänyt siitä, jos pidemmät kävivät kumartelemaan hänen tasolleen vain kokeakseen olevansa "samalla tasolla" tällöin naisen kanssa.

"Mh.. Olet oikeassa... Jälleen" Erudessa kävi hymyilemään pienesti nyökkäyksen kera, ennen kuin lähti kävelemään parantajan puoleen "Te muut voitte lähteä. Emme tarvitse teidän palveluksia nyt tämän enempää" Nainen kävi yllättäen kävelemisen lomasta korottamaan ääntään palvelijoille, passittaen nuo matkoihinsa. Hänellä ei ollut käyttöä mokomille ja Areth saisi kyllä luvan kutsua sitten auttajia paikalle, jos itse tarvitsi. Nyt Eru halusi vain polvensa kuntoon, jonka jälkeen voisi pestä suurimmat liat pois kasvoilta ja käsistä, ennen kuin pukeutuisi tarjottuihin vaatteisiin. Ja pukeutumisessa hän ei apua kaivannut ja jos kaipasi, ei sitä kyllä myöntänyt. Tähänkin asti pärjännyt ilman ja niin hän tulisi myös jatkossakin!
Palvelijat kumarsivat ja kävivät tekemään lähtöä, kreivittären istahtaessa alas tuolille ja vetäen helmojaan ylemmäs, jotta parantaja saisi hoidettua haavat. Eiväthän ne syviä olleet, pintanaarmuja lähinnä, mutta tekivät ne silti kipeää raajan taitekohdassa ja todennäköisesti ruvet aukeaisivat helposti. Eru ei kyllä välittänyt yhtään nostaa helmojaan näin korkealle tuntemattomien - saatikka oikeastaan tuttujenkaan - seurassa, mutta nyt ei ollut varaa valittaa. Parantaja kuitenkin huomasi kreivittären olevan epävarma tämän tilanteen suhteen ja pistikin töpinäksi, hoitaen nuo pienet haavat kuntoon alta aikayksikön.

Jahka kreivitär oli hoidettu, kävi myös parantaja poistumaan paikalta kumartaen, ilmoittaen kuitenkin ennen lähtöään olevansa käytettävissä, mikäli pariskunta häntä vielä tarvitsisi. Erudessa vain nyökkäsi tuolle ennen parantajan poistumista, sen pahemmin sanomatta mitään. Vaikka ylimääräiset olivat jo poistuneet huoneesta, vaikutti Erudessa silti kovin jäykähköltä. Aivan kuin varuillaan oleva peura, joka oli kuullut metsästä rasahduksen. Nainen vaikuttikin kovin kylmältä kävellessään sivupöydällä olleen vesikulhon luokse, pestäkseen kätensä liasta. Todellisuudessa Erudessa olisi halunnut vain kipittää halaamaan Arethia ja kiittää kaikkia ylempiä voimia siitä, että tuo oli vielä kunnossa. Erudessa oli toden totta pelästynyt ja luullut menettävänsä Arethin....



// Irtoviikset tulossa, pistetäänkö mitä mallia? Kissa parka. Mutta mitäs meni taskuerujen kimppuun niin! //

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 18 Heinä 2014, 23:23
Kirjoittaja Crimson
Kreivi hymyili itsevarmasti, Erudessan myönnellessä että miehensä oli kaiketi oikeassa. Totta kai hän oli oikeassa! Areth ei useinkaan ollut oikeasti väärässä minkään asian suhteen ja ollessaan epävarma, ei viiksekäs kantaansa käynyt edes ilmoittamaan välttämättä.
Ei sillä niin väliä”, kreivi totesi pienesti naurahtaen, seuraten sitten miten Erudessa asteli parantajan luo. Siniverisen suureksi yllätykseksi, Erudessa kävi myös komentamaan muita palvelijoita painumaan tiehensä, sillä noita ei enää tarvittu. Kreivipariskunta osasi kyllä itsekin riisuuntua ja vaihtaa vaatteensa, ei siihen toista käsiparia tarvittu hääräämään turhia. Areth myhäili kuitenkin tilanteelle itsekseen, silmäillen sitten nopeasti vielä parannettuja käsiään, ennen kuin kävi potkimaan likaisia saappaitaan jaloista pois.

Areth ei liiaksi kiinnittänyt huomiota parantajan ja kreivittären puoleen, vaan keskittyi sen sijaan täysin vain itseensä. Märkä takki heitettiin lähimmälle tuolin selkänojalle siististi kuivumaan, miehen suunnatessa makuuhuoneen puolelle vaihtamaan puhtaat koltut niskaansa. Pölystä harmaantuneet housut vaihtuivat mustiksi, hyvin ihonmyötäisiksi, joissa oli ulkoreisien puolella lyhyt hopealangalla kiinnitetty nyöritys ja jalkoihin mies löysi itselleen omiensa tilalle samantyyliset, polvivartiset valkeat nahkasaappaat. Kreivi ei pyrkinyt nuukailemaan tyylinsä suhteen tälläkään kertaa, mutta valitsi samalla myös itseään hieman arkisempana kokonaisuutena miellyttävät vaatteet itselleen. Paitaa viiksiniekka ei kuitenkaan jänteikkäänlihaksikkaan kroppansa päälle ehtinyt saada, kun kiinnittyi peilin ääreen lähinnä etsimään näkyviä mustelmia kehostaan. Ohessa Areth myös puhdisti kasvojensa naarmut, joiden olemassaolo ei hajonneiden kämmenien tavoin haitannut.

Pitkiä, tummia hiuksiaan pyyhkeeseen painellen, Areth palasi – yhä paidattomana - takaisin huoneeseen jossa kreivittärensä oli. Palvelija oli jo poistunut, ties kuinka kauan aikaa sitten ja platinablondi oli siirtynyt käsiään liottamaan huoneen erään sivupöydän tykö. Kreivi pysähtyi hetkeksi täysin sijoilleen, tuijottaen vain Erudessaa, joka vaikutti kovin etäiseltä ja kylmältä tuttuun tapaansa.
Onko jokin hätänä?”, viiksekäs tiedusteli, jatkaen taas hiustensa kuivailemista.


//Pistä kaikkia malleja yhet tulemaan, niin ompahan sitten mistä vaihtaa ainakin. Tuskin taskuerukaan pistää pahitteeksi. Daichi ny on vähän tommonen hömppä. Sietäis muutenkin saada kuonoonsa//

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 18 Heinä 2014, 23:50
Kirjoittaja Aksutar
Kun kädet olivat puhtaat, kävi Erudessa nappaamaan läheisestä käsipyyhekasasta yhden, pehmeän pyyhkeen johon kävi käsiään kuivaamaan. Myös kasvoja huuhdeltiin pienesti, jotta päällisimmät liat saisi pois, joskin kreivitär oli säästynyt likaantumiselta aika hyvin, jos mekkoa ei laskettu. Jälleen omiin ajatuksiinsa eksynyt blondi havahtui tilanteen tasalle, kun Areth kävi tiedustelemaan puolisoltaan, oliko jokin hätänä. Erudessa kääntyi Arethin puoleen huomaten tuon olevan vielä puolitiessä asustuksensa suhteen. Katse kävikin harhailemaan heti jonnekin muualle, aivan kuin puolisolla ei olisi ollut lupaa katsoa toista noin niukassa varustuksessa. Ei sillä, eihän näyssä mitään valittamista ollut - edes kreivittären mielestä, joka harvemmin ketään katseli sillä silmällä - mutta silti.
"Ei, ei ole... olen vain... Uupunut matkasta" Erudessa kävi hymähtämään, kävellessään lähemmäksi Arethia. Katse kävi nousemaan miehen kasvojen puoleen, koittaen parhaan mukaan säilyttää katsekontaktin.

Tosin, lähestyessään kreiviä se pieni, kylmähkön oloinen muuri kävi murtumaan ja viimeiset askeleet kohti viiksekästä otettiin melkein juosten, Erudessan käydessä kietaisemaan käsivartensa miehen ympärille ja painamaan kasvonsa vasten toisen rintakehää.
"Luulin jo menettäväni sinut" Erudessa parkaisi selvästikin huojentuneena, saadessaan viimein osoittaa jonkinlaista läheisyyttä puolisolleen "Varsinkin kun sillä sotilaalla kesti ikuisuus noukkia sinut ylös sieltä!" Jos Erudessalta kysyttiin, olisi se punapäinen sotilas - mikä ikinä hänen nimensä nyt olikaan - saanut joutua rangaistuksi viivyttelystä. Moinen viivyttely ei ollut suotavaa kun oli kyse elämästä ja kuolemasta, varsinkin kun kyseessä oli itse piilopaikan kreivi!


//Pistän tulemaan. Taskuerut eivät pistä pahakseen, kun saavat paljon viiksiä, joihin tehdä pesän. Daichi voi tulla Timin kanssa leikkimään, eiköhän siinä oo tarpeeks rangaistusta sille //

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 19 Heinä 2014, 00:29
Kirjoittaja Crimson
Areth kohotti toista kulmaansa, kreivittären vastausta kuunnellessaan. Selvästihän naisen mieltä jokin vaivasi. Ehkä Erudessa oli vielä säikähtänyt aikaisempaa kohtausta tulomatkalla, tai sitten platinablondi oli vain odottanut oikeaa hetkeä purkaa jotain sydämensä päältä. Kreivitär lähti astelemaan Arethia kohden, kreivin lakatessa oitis hiustensa kanssa puunaamisen. Pyyhe käsistä tipahti lattialle, miehen jalkoihin, vahvempien käsivarsien levittyessä pienesti kun Erudessa syöksähti viimeisten askeliensa myöten mieheensä kiinni. Areth sulki Erun hellään syleilyynsä, tumman katseen laskiessa platinanvaaleaan tukkaan ja kreivin hengittäessä tuota miellyttävää tuoksua sieraimistaan sisään.
Mutta tässä yhä olen, vierelläsi”, kreivin lempeänmatala ääni totesi, toisen käden noustessa silittämään pienesti naisen hiuksia, ”Suotta enää murehdit mennyttä. Mitään vakavampaa ei käynyt ja olen selkääni lukuun ottamatta terve kuin pukki”, Areth hoki hymyillen.

Sinun olisi syytä olla tyytyväinen siitä, että se typerys edes veteen astahti”, kreivi kävi yllättäen vaihtamaan äänensävyään lämpimästä kovin närkästyneeksi ja arvostelevaksi, ”Kyseinen punapää kun tuntui kärsivän jonkinlaisesta pelkotilasta vettä kohtaan, olisi varmaan voinut jättää minut koko rykmenttinsä hengen varjolla sinne joen pohjaankin”, Areth vielä närkästyneentympääntyneenä ilmoitti, mitä oli Mir Valdorenin mieltä hieman tonkiessaan saanut selville. Ihme että kenraali Winder edes kyseistä sotilasta, joka oli vielä sokeakin, raahasi joukoissaan mukana - mutta mikäpä Areth oli kenraalin päätöksistä valittamaan. Selvästi nuorukaisesta jotain hyötyä Sinisessä kuiskauksessa oli, tai sitten tuo oli mukana silkasta säälistä ja siksi, että sattui olemaan Haukansilmän pedinlämmittäjä.
Lempeä olemus otti kuitenkin palaakseen, Erudessan hiusten sekaan pysähtyneen käden jatkaessa taas silittämistään.
Ihmettelempä vain, kuinka yksi jyrkänne sai sinua pidäteltyä siellä ylhäällä. Olihan sinulla mekko ylläsi, mutta empä olisi uskonut sen pitelevän rakasta henkivartijaani paikoillaan sillä tavoin”.


//Laita tulemaan. Taskuerun kanssa sitten leikin ja viiksiä vaihtelen. Paras juttu on se. Ja Daichin lähetän paluupostina tulemaan sinne, voit sitten Timille antaa kaveriksi. Siinä kävis kuitenkin sit näinpäin//

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 19 Heinä 2014, 00:54
Kirjoittaja Aksutar
Areth kävi yhä lohduttelemaan lempeänmatalalla äänellään kreivitärtä, joka selvästi oli yhä tavalla tai toisella järkyttynyt päivän tapahtumista. Mutta jälleen Areth oli kuitenkin se järjen ääni, joka kävi palauttelemaan Erudessaa maan pinnalle. Kaikki oli nyt hyvin ja suotta sitä kävisi menneitä murehtimaan, vaikka näistä menneistä ei pitkää aikaa ollutkaan. Erudessa oli vain kiitollinen, että Areth oli kunnossa ja elossa ja hän sai yhä nauttia miehen hellyydenosoituksista. Tästä lähtien Eru ei varmasti päästäisi Arethia minnekään ilman, että hän itse saisi toimittaa tuon henkivartijan virkaa samalla! Erudessa halusi olla kykenevä auttamaan, jos Arethin henki oli vaarassa.
Mies kävi jokseenkin puolustelemaan punapäistä, kertoen tuon omistaneen jonkin asteen vesikammon. Erudessa hymähti, ei häntä kiinnostanut pelkäsikö se sotilas hämähäkkejä, vettä tai lohikäärmeitä, sellaisen vätyksen ansaitsi saada selkäänsä... Tai sitten koulutusta kammonsa suhteen, ei tuollaisen kammon kanssa kuulunut eliittijoukossa olla!

Mitään aisaan kreivitär ei kuitenkaan ehättänyt sanoa, kun Areth kävi kyseenalaistamaan, miksei Eru ollut itse tullut häntä vedestä noukkimaan.
"Olisin tullutkin!" Erudessa kävi parahtamaan - ehkä jokseenkin loukkaantuneena moisista puheista - samalla kun irrottautui Arethista ja otti askeleen kauemmaksi "Mutta Winder ei antanut!"
"Se silmäpuoli piti minusta kiinni eikä päästänyt irti, vaikka käskin! Vasta sitten kun murjaisin häntä kyynärpäällä, hän päästi irti" Erudessa kävi vauhkoamaan kovinkin suuttuneena Winderin toimista. Hänhän olisi hypellyt alas kielekkeeltä ja itse hypännyt kreivin perään jorpakkoon, jos olisi vain päässyt! Mutta ei, hän oli 'vain nainen' jonka ei annettu osallistua saatikka auttaa, vaikka olisi varmasti osannut. Ei, häntä katsottiin vain panikoivana ja hysteerisenä neitona.


//Kyllä. Tulossa on. Timi kiittää Daichista. Voi kyllä olla, että noin kävisi. Tai sitten Timi vaan koittaisi tökkäistä Daichia tassulla. BOOP //

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 19 Heinä 2014, 01:20
Kirjoittaja Crimson
Erudessan loukkaantuneelta kuulostava parahdus sai kreivin taas nostamaan toista kulmaansa. Naisen annettiin perääntyä Arethin syleilystä taemmas, viiksekkään lähinnä odottaessa jonkin sortin purkautumista puolisonsa puolesta. Vain hetki sitten niin lämmin ja rauhallinen katse muuttui yllättävän teräväksi ja kylmäksi kuin jää, kreivin pelkässä läheisyydessä alkaessa jo tuntua lievää kihelmöintiä ja painostusta, ja tuntemus vain tuntui kasvavan, mitä pidemmälle Erudessa sanoissaan pääsi.

Kreivitär kertoi miten Haukansilmä oli tuota pidätellyt. Jättänyt täysin huomiotta kreivittären arvoa kantavan naisen käskyt. Winder oli tehnyt todennäköisesti mitä oli parhaakseen katsonut, mutta silti kreivin mielestä kenelläkään ei ollut osuutta tai aisaa pidätellä HÄNEN yhä virassaan toimivaa henkivartijaansa paikoillaan mistään syystä. HÄNEN HENKIVARTIJAANSA, joka ei ollut toistaitoinen tumpelo, kuten Winderin sokea soturi. Eikä Dariuksen olisi tullut toimia etenkään tilanteissa, jollainen tänään aikaisemmin oli sattunut, vastaavalla tavalla. Erudessa oli kreivitär, kyllä, mutta platinablondia ei saattanut missään muodossa verrata tavallisiin aatelisiin neitoihin, jotka juhlissa pyörivät viiniä maistelemassa ja miehiä ilostuttamassa. Darius oli tehnyt virheen, josta Areth ei näennäisesti ollut myöskään erityisen riemastuneenoloinen, nyt kun asiasta näin jälkikäteen vielä kuuli itse puolisoltaan.
Winder teki mitä…?”, olihan kreivi kuullut erityisen selvästi mitä Eru oli juuri hänelle sanonut, kysymyksen ollessa lähinnä retorinen heitto, ”Se pässinpää silmäpuoliko ei antanut sinulle sijaa edes yrittää kantaa velvollisuuksiasi? Saati sitten ottanut kuuleviin korviinsa käskyjäsi?”, Arethin harvinaisen jäätävä ääni kysyi Erudessalta, kreivin ollessa tavallistakin vakavampi ja näyttäen siltä, kuin olisi ollut valmis poksauttamaan koko huoneiston posliinit ja kristallit palasiksi.


//Ois kyl parasta. Sit voisin sinnekin katin raahata jos tuun käymään ja Timi sattuu oleen siellä myös. Sit ne yhessä dissais meitä ja meidän pornoja (-----D//

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 19 Heinä 2014, 01:42
Kirjoittaja Aksutar
Vasta sanojensa jälkeen Erudessa alkoi miettiä, mitä oikeastaan oli sanonut... mutta tottahan se oli! Haukansilmä virheen oli tehnyt, vaikkakin ajatuksinaan vain hyvät aikeen. Kenraali oli suojellut kreivitärtä mahdollisilta vaaroilta, vaikka tuo suojelu estikin naista toimittamasta toista virkaansa kreivin henkivartijana. Oliko Dariukset toimet sitten oikein vai väärin, siitä voitiin olla montaa eri mieltä, mutta jos Erudessalta kysyttiin, oli kenraali tehnyt väärin estäessään kreivitärtä puuttumasta tilanteeseen aikaisemmin.
Kreivitär ei käynytkään vastaamaan mitään Arethin ensimmäiseen kysymykseen. Kyllä viiksekäs oli kuullut, mitä nainen oli sanonut, eikä Erudessalla ollut mitään syytä käydä toistamaan itseään. Sinien katse vain tuijotti vakavana kreiviä, platinablondin vaikuttaessa turhankin suivaantuneelta Dariuksen toimiin ja siihen, että hän joutui nyt puolustelemaan omia tekojaan, sitä, miksei avuksi ollut tullut.

Napakasti nainen kävi pudistamaan päätään seuraavien kysymyksien myötä.
"Ei. Winder sivuutti kaikki muut tittelit ja tehtävät kohdallani" Erudessa tuiskaisi, nostaessaan kätensä puuskaan kuin mikäkin kiukutteleva kakara "Eikä totellut käskyjä, ennen kuin käytin väkivaltaa ja silloinkin hän vain vastahakoisesti pysytteli etäämmällä".
"Vasta sitten, kun teidät oli tuotu rantaan, pääsin elvyttämään teitä..." Yllättäen puhe vaihtui teitittelyksi, Erudessan omaksuessa huomaamattaan henkivartijan viran, eikä laskenut itseään kreivittäreksi, joka olisi voinut hyvinkin sinutella puolisoaan tässä kohtaa. Kyllä Erudessa myös huomasi Arethin muuttuneen vakavaksi tilanteen suhteen, joten kannatti varoa mahdollisia lentäviä esineitä...


// Ai miten niin JOS tuut käymään. SINÄHÄN TULET ASAP YES! Ja ne nyt dissaa meitä muutenkin, kerpeleen elikot //

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? -jatkoa-

ViestiLähetetty: 19 Heinä 2014, 02:02
Kirjoittaja Crimson
Kylmä katse tuijotti platinablondia alakanttiin, viiksekkään hillitessä selvästi suuttumistaan naisen nähden. Erudessan sanat vain niin kovasti yllyttivät sitä suuttumista, tehden Arethin olon lähes sietämättömäksi sillä hetkellä. Platinablondin lopettaessa selityksensä, kihelmöivä tunne miehen ympärillä sen kuin kasvoi – ensimmäisten kristallilasien käydessä paukahtamaan läheiseltä sivupöydältä, viinipullon vierestä tuhannen pirstaleiksi kreivin psyykkisten kykyjen ansiosta.
Areth vetäisin pitkän, malttamattoman mutta harkitun hengenvedon, ennen kuin tumma katse kääntyi terävästi huoneen oven vieressä olevaan yhä märkään tummaan päällystakkiin. Toistaiseksi kovin rauhalliset askeleet kävivät viemään kreivin tuolin vierelle, josta tuo märkä takki heitettiin sen kummempia miettimättä niskaan.

Avonaisen takin nuorat sidottiin harvinaisen huolimattomasti kiinni, Arethin heittäessä kosteita hiuksiaan paremmin päänsä taakse. Sanoja viiksiniekka ei käynyt kreivittären kanssa jakamaan, nostaessaan nyt myös asevyönsä takaisin vyötäisilleen roikkumaan viuhkoineen. Kreiviä suututti. Harvinaisen paljon ja pahasti. Hyvin, hyvin pahasti. Arethista tuntui sillä hetkellä, että oli valmis pieksemään eliittikenraalin maan ahtaimpaan rakoon tästä hyvästä, mitä Erudessalle oli aiheuttanut. Vaikka kuinka viiksekäs olisi voinut asiasta erikseen mainita vain Aranille tai lähettää kiukuttelukirjeen ulkopuolisen tahon kautta, hän tulisi hoitamaan erimielisyytensä Winderin kanssa kaksin henkilökohtaisesti. Tähän ei muita tarvittu, tai kenenkään muun mielipiteitä. Darius saisi kuulla kunniansa, ja sillä selvä. Hänen henkivartijaansa ja vaimoaan ei näin kohdeltu, ja kreivi jos kuka siitä päätti.
Jos Aran ihmettelee viipymistämme, niin ilmoita että jouduin hoitamaan muutaman asian ennen kuninkaan tapaamista. Voit mennä jo edeltä, mutta syy omaan viipymiseeni on yksin minun..”, entistäkin jäätävämmäksi käynyt ääni totesi, oven pamahtaessa siihen koskematta auki, ja Arethin lampsiessa siitä ulos vaativasti, suuntanaan sotilastuvat.


//TÄNÄ KESÄNÄ ASAP YEES! Ollaan me niin dissattavia. Mutta onhan meissä varmaan syynsä (---------DDD//