Naisten palaveri || Aksu und Crim

Suuria ja pieniä, koreita ja hieman vaatimattomampia. Saleja löytyy jokaiseen käyttötarkoitukseen, kaiken kokoisia ja näköisiä.

Valvoja: Crimson

Naisten palaveri || Aksu und Crim

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Heinä 2014, 00:27

Kauniit vaatteet. Pölyttömät pöytätasot ja kiillotetut hopeat. Mikäli oli linnanasukki ilman sen suurempia toimenkuvia, kuin huoli kestityksen sujumisesta, suunnitelmat saattoivat käymään liikkeelle jo päivää kahta aikaisemmin.
Haltiakuningatar oli oiva esimerkki tästä. Kirjoitelmat eivät olleet sujuneet viime päivinä ja tummahiuksinen haltia oli siten tuntenut olonsa tämän vuoksi hieman tylsistyneeksi. Tieto kreivi pariskunnan tulosta oli kuitenkin sytyttänyt liekin Delian sisällä. Hän muisti yhä vierailunsa kreivittären luona, kreivi ja oli mielestään luonut hyvän yhteyden tähän, joten tieto tämän tulosta oli tuonut tuulahduksen eloa haltianaiseen alkaa järjestämään tiloja mahdollisimman mukavan käynnin toteuttamiseksi.
Delia oli jo aamuisesta tavalliseen tapaansa laittanut hiuksena koreaksi muutamalla pinnillä, mutta jättäen ne muuten vapautuneesti alas, lukuun ottamatta sivuilta kulkevia lettejä, jotka yhdistyivät takaa helmikammalla. Ylleen hän oli palvelijoiden avustuksella laittanut kalpeankellertävän mekon, valkein helmikoristein, jota hän piti yllään ensimmäistä kertaa tänäkesäsnä. Tilaustyönä tehty mekko ei oltu kuitenkaan tilattu juuri tätä tilaisuutta varten, mutta oli valmistunut juuri sopivasti ja Haltiakuningatar tahtoi näyttää mahdollisimman hyvältä vieraitaan varten.
Pieni kruununprinssi Anton oli saanut kuulla muutamaan otteeseen myös saapuvista vieraista ja vaikkei poika ihan ymmärtänyt tai välittänyt, joutui tämä silti pukeutumaan mitä hienoimmin veljensä kanssa, joka tuskin edes vielä konttasi.

Kuin siivillä, aikaisin alkanut aamu alkoi kuitenkin siirtyä jo päivään, jolloin Haltiakuningatar tiesi odottaa vieraita yhteen oleskeluhuoneista. Pienimmille oli järjestetty leluja tutkittavasti sillä aikaa, kun Delia vielä keskusteli viime tipan valmistuksista yhden palvelijoiden kanssa. Varmistettua, että tee tulisi ajallaan ja palvelijattarien pyyhkäistäessä vielä viimeiset tomut kattokruunusta ja silotettua rypyt sohvatyynyistä, alkoi ylimääräinen väki lipua pois huoneesta, jättäen Haltiakuningattaren ja prinssit odottamaan keskenään.
Vieraita varten siistitty huone oli avara, keskiverto kokoa luomaan mukavaa yhdessäolon tunnelmaa. Huoneen keskellä sijaitsi koristeellinen sohva, settiin kuuluvien sohvatuolien kanssa, joiden keskeltä löytyi matala pöytä. Valkea ja pehmoisen näköinen divaani koristi yhtä seinustaa huoneistossa suuren lasiovisen lipaston kanssa. Ulos suuresta, keraamisesta ruukusta kasvoi seinää pitkin köynnös koristamaan huoneen nurkkausta. Verhot oltiin kiskottu sivuun ja parvekkeen ovi oli jätetty raolle huoneen viilentämiseksi. Nuorta kruununprinssi Antonia kuitenkin näytti kiinnostavan enemmän puinen leluhevonen, kuin äskeinen sekamelska taikka huoneen kaunes, mikä teki tämän vahtimisesta helppoa. Limdur oli asetettu lattialla olevalle peitteelle liikkumaan vapaasti mikä kykeni. Ähkivä ja liikkeelle pyrkivä prinssi ei juuri saanut aikaiseksi paljoa, yrittäessään päästä käsiksi kaikkeen, mikä Antonia sillä hetkellä sattui kiinnostamaan, saaden kultakutrisen pojan katsahtamaan veljeensä ärtyneesti, tietäen kuitenkin paremmin käyttäytyä äitinsä katseen alla.

Viimein, Delia ehätti istahtamaan hetkeksi katselemaan pienokaistensa menoa, jutustellen vanhinta jakamaan lelujaan veljensä kanssa, vaikka tämä lähinnä vain pureskeli tai kuolasi niitä, olematta sen parempaa leikkiseuraa.
Kauaa heidän ei kuitenkaan tarvinnut odotella. Koputuksen käydessä oveen, Delia havahtui vahtimisestaan ja nousi istumasta, lievän jännityksen kutittaessa mieltä tavata kreivipariskunta hän laskosti kätensä siististi eteensä ja hymyili.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Naisten palaveri || Aksu und Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Heinä 2014, 00:56

Aran, Erudessa


Uusi päivä oli valjennut valtakunnassa, hovin herätessä jo aikaisin kukonlaulun aikaan. Tai no, palvelijat saivat herätä kyllä huomattavasti aikaisemmin, ennen kuin linnan asukkaat ja vieraat. Kaiken piti olla valmista, kun isäntäväki heräsi.
Kuningas totta vie piti hyvää huolta vieraistaan, ainakin Erudessan mielestä. Kreivitär ei ollut tottunut moiseen huomioon ja huolenpitoon, mitä linnan palvelijat soivat vieraspariskunnalle jo heti aamutuimaan. Apua oli käyty tarjoamaan niin pukeutumisen, kuin hiustenlaitonkin suhteen, mutta Erudessa oli jälleen kerran hätyytellyt mokomat palvelijat pois kimpustaan ja tehnyt kaiken mieluummin itse. Ylle oli vedetty hyvin istuva, silkkinen mekko, joka oli koristeltu kultaisin, korein reunoin. Hihat mekossa olivat kapeat puoleen käsivarteen asti, kunnes kävivät levenemään aina ranteiden kohdalle. Kaula-aukko oli mukavan pieni, laatikkomallinen. Juuri tuollaisesta Erudessa pitkin, kun ei tarvinnut liikaa paljasta pintaa näyttää, mutta ei myöskään vaikuttanut turhan peitetyltä ja piilottelevalta. Platinanvalkeat hiukset pistettiin kiinni letille, joka kierrettiin siististi vasten takaraivoa vasten pinneillä. Vain etuhiukset jäivät vapaaksi, jotta Erudessa saattaisi halutessaan koittaa piiloutua mokomien taakse... Edes hetkeksi.

Jahka kreivipariskunta oli ollut valmis, olivat he liittyneet kuninkaan seuraan aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen valkeaan, kaapumaiseen asukokonaisuuteen pukeutunut Monarkki oli lähtenyt näyttämään linnaansa paremmin vieraille. Arethillehan tämä paikka oli jo tuttu, mutta kreivitär ei ollut nähnyt niitä kaikkia hienoja ominaisuuksia, joita linna piti sisällään. Aran näyttikin enemmän kuin mielellään jokaisen näyttämisen arvoisen paikan, kuten esimerkiksi puutarhat, kylpylän ja suuret juhlasalit ja oleskelutilat - kellarikerroksien viinikellareista puhumattakaan - uudelle suvunjäsenelle. Erudessaa kerrankin kiehtoi kierros toisen kodissa, harvemmin sitä linnalle pääsi kiertelemään! Aatelisten esitellessä sukukartanoitaan Erudessa oli vähällä nukahtaa aina, mutta tämä oli kiehtovaa! Sen saattoikin nähdä pitkin päivää jääsilmäisen katseesta, Kreivittären selvästi katsellen ja kuunnellen tarkkaan kaiken, mitä kuningas kävi kertomaan.

Päivä oli jo edennyt pidemmälle kun kierros alkoi päättyä ja suuntana oli enää yksi huone: Oleskelutila, jossa kuningatar odotti prinssien kanssa vieraita.
Aran kävikin johdattamaan kreivipariskunnan ovelle, johon kuningas kävi koputtamaan kolmesti, ennen kuin sisään astui. Sisällä heitä odottikin edellä mainittu kolmikko, ilman ketään ylimääräistä. Kuninkaan ja kreivipariskunnan mukana liikkuneet sotilaat passitettiin matkoihinsa, Aranin antaessa vieraidensa jälleen astua ensimmäisenä ovesta sisään, ennen kuin tuli itse perässä ja sulki oven.
"Vihdoin perillä, toivottavasti ette kauaa odottaneet" Aran kävi puhumaan nyt kuningattarelle, harppoessaan kreivin ja tuon vaimon ohi vaimonsa puoleen. Delialle suotiin pieni, nopea suudelma poskelle, ennen kuin monarkki kävi kääntymään puolisonsa vieressä kreivipariskunnan puoleen.
"Vaimoni, Kuningatar Delia. Olettekin tavanneet jo... Kuten sinäkin olet Kreivin ja Kreivittären" Aran kävi tottumuksesta esittelemään puolisonsa, ennen kuin kääntyi paremmin prinssien puoleen. Anton olikin heti ensimmäisenä hylännyt kaikki lelut ja kipittänyt isänsä jalkoihin, vaatien kuningasta nostamaan itsensä ylös!
Ja Antonhan sai mitä halusi, Aranin käydessä poimimaan nuoren kruununprinssin syliinsä.
"Ja tässä ovat poikamme. Anton ja Limdur" Vapaana oleva käsi kävi viittomaan Limdurin puoleen, joka lattialla ähisi tajuamatta tilannetta sen pahemmin. Anton puolestaan vaikutti kovin... Kärttyisän ujolta, ainakin näin alkuunsa. Kuinka vieraat kehtasivat tulla hänen leikkihuoneeseen!

Erudessa nosti kasvoilleen pienen hymyn Delian nähdessään. Siitä oli aikaa, kun kreivitär ja kuningatar olivat toisensa nähneet, joskin kirjeenvaihtoa oli jonkin verran käyty. Eru oli kuitenkin omaksi harmikseen kovin huono kirjoittamaan...
Jäänsininen katse kävi kuitenkin kääntymään noiden lapsien.... minihaltioiden.... puoleen, Aranin käydessä esittelemään poikansa. Toinen noista vaikutti kovin avuttomalta lattialla ähistessä, toisen taas kipittäessä heti isän syliin. Oliko tuo nyt sitten suloista vai ei, sitä Erudessa ei osannut sanoa.. hän kun ei pahemmin lapsista ollut koskaan välittänyt. Ei hän niitä vihannut, mutta pysyi mielellään vähintään viiden metrin päässä pikkuhaltioista. Nuo kun olivat niin arvaamattomia. Ja sottaisia....


//VIIKSIVALLU TÄNNE NYT HETI KIITOS. Ivy olet tylsä et mitään offgame viestejä pistä >:< Nyt me alamme puhumaan sinulle viiksistä. Delia katso, viikset //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Naisten palaveri || Aksu und Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Heinä 2014, 20:00

Areth

Kuten kreivi oli uumoillutkin illalla silmiänsä kiinni pistäessään, oli hän myös tavallista paremmin saanut nukuttua viime yöt. Ei painajaisia. Ei ylimääräisiä ärsykkeitä, jotka olisivat viiksiniekan herättäneet. Vaikka kyseessä olikin astetta vieraampi paikka, eikä oma kotikartano, tuntui nukkuminen yllättävän helpolta verrattuna kotopuoleen. Herääminen olikin sitten jo toinen juttunsa, Arethin ollessa hereillä jo reilusti ennen muita puimassa ajatuksiaan avoimen ikkunan ääressä, siinä katsellen miten kaupungin väki hitaasti heräili itsekin uuteen päiväänsä.
Kun kreivitärkin oli jo käynyt yöpuultaan nousemaan ja palvelijat alkoivat valua huoneeseen, havahtui Arethkin aamutoimiinsa. Tänään oli tiedossa vaikka minkälaista ohjelmaa. Linnassa kiertelyn lisäksi kreiviparin oli määrä päästä tapaamaan kuningatar Delia, sekä kuningasparin pesue. Kreivi itse ei turhan paljon kuningattaren kanssa tuttavuutta ollut tehnyt, mutta tiesi Erudessan tavanneen Aranin puolison hieman paremmissa merkeissä. Vaihtoivathan naisparivaljakko kirjeitäkin keskenään silloin tällöin! Mikäpä kreiviltä itseltään olisi huomaamatta Erudessan toimista mukamas jäänyt.

Kreiviä ei suotta pukeutumisensa suhteen vaatimattomaksi kutsuttu, vaikka mies olisi voinutkin kiskaista niskaansa mitä arkisimmat vaatteet ja näyttäisi silti arvokkaalta ja edustavalta. Areth ei koskaan tyytynyt vähäisimpään, ja toisinaan saattoi käydä turhaankin liioittelemaan ulkonäkönsä kanssa.
Aamiaiselle saapuessaan kreivi olikin löytänyt yllensä sysimustan samettitakin, jonka helma ulottui noin polvien alapuolelle. Olkapäiltä aina helman päähän saakka, takissa kulki kultaisilla langoilla kirjailtu paikoitellen leveämpi kirjailu, jossa oli kiekuraa ja koukeroa joka lähtöön. Samantyylinen kirjailu toistui myös takin hihoissa, jotka lähtivät kyynärän jälkeen levenemään runsaasti auki. Tyypilliseen tapaansa, Areth oli kiskonut jalkaansa myös tiukemmanpuoleiset mattapintaiset nahkahousut, sekä tummat tukevavartiset, nyörilliset saappaat. Hiukset oli kammattu siististi taakse, ja kiinnitetty sitten kierretyillä hiussuortuvilla niin, etteivät ne silmille hyppisi.
Monarkin seurassa vietetyn aamiaisen jälkeen, Aran näytti kreiviparille linnaansa. Kreivi oli jo hyvin tietoinen siitä mitä kaikkea kuninkaan hulppeasta pytingistä löytyi, mutta olihan se aina ilo silmille nähdä ne kaikki asiat aina vain uudelleen ja uudelleen. Erityisesti kreivi iloitsi siitä, kuinka mielenkiinnolla Erudessa tuntui suhtautuvan tähän esittelykierrokseen verrattuna siihen, mitä vähäpätöisemmät aateliset sukukartanoitaan esitellessään saivat kreivittäressä aikaiseksi.

Kierroksen jälkeen, oli aika tavata itse Aranin perhe. Kuningas saattoi kaksikkoa kohden huonetta, jossa pariskuntien oli määrä tavata ja aikaansa viettää mukavasti rupatellen ja teetä juoden. Kyseisen huoneen oveen käytiin sen eteen saavuttua koputtamaan, kreiviparin saatua luvan astua sisään ensimmäisenä ja kuningas vasta sitten perässä.
Ensimmäisenä Areth kiinnitti huomionsa kulmaansa pienesti nostaen lattianrajassa mönkivään pienokaiseen. Niin säälittävältä kuin pieni olento näyttikin, tiesi kreivi jo nyt että pennusta tulisi varttumaan vahva kuin isästään – ainakin toivottavasti. Pienokaisesta katse kiersi sitten isänsä syliin kavunneen Antonin kautta aina kuningatar Deliaan, Arethin pitäessä kasvoillaan sen tyypillisen rauhallisen hymynsä.

Kreivi ei sen pitempään käynyt Erudessan käsivarressa enää roikkumaan. Eiköhän nainen osannut itsekin liikkua tässä pienessä tilassa mielensä mukaan, ilman että tuota olisi perässä tarvinnut vetää. Areth puolestaan asteli lähemmäs kuningasta ja kuningarta, pysähtyen noiden eteen.
On ilo saada tavata näin ajan kanssa Teidät, kuningatar Delia”, kreivi totesi reippaasti, kumartaessaan syvään tummatukkaisen haltiakuningattaren edessä. Samalla Areth kävi kaivamaan jotain taskustaan, mikä olisi yllätys myös itse Aranille - kaksi kestävää hopeaketjuista kaulakorua, joihin molempiin oli ripustettu erilaisella jalokivellä varustettu koru. Toinen kivistä oli neliskanttisempi, rubiini, kun taas toinen soikeampi safiiri. Jalokivillä koristeltuihin vinon nelikulmion mallisiin riipuksiin oli myös kaiverrettu Cúthalionin suvun vaakuna, ja ne oli mahdollista vieläpä avata. Halutessaan sisälle saattoi laittaa vaikka mielitiettynsä kuvan, tai piilottaa pienen paperinpalan tai vastaavan.
Yhä kipeäselkäinen kreivi ei kunnolla edes noussut kumarruksestaan, käydessään ojentamaan koruja Delian puoleen kädeltään.
Haluaisin ojentaa nämä pojillenne lahjaksi tarkoitetut korut Teille, Delia. Mitä parhainta käsityötä, piilopaikan parhaimmalla korusepällä taottuja”, Areth totesi, hymyillen tyytyväisyyttään, ”Kenties arvostatte lahjaani enemmän, kuin mitä keskenkasvuiset poikanne. En haluaisi vaikuttaa heidän silmissään turhalta kummilta, kun en leluja tuonutkaan”, kreivi vielä lisäsi.


//VIIKSET SAAPUU! Ivy joutuu nyt liittymään meidän viiksikerhoon//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Naisten palaveri || Aksu und Crim

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Heinä 2014, 21:20

Haltiakuningattaren iloksi, sisään astui kun astuikin hänen odottamansa vieraat. Kreivipariskunnan astuessa sisään, Delia hymyili tunnistaessaan kaukaisesti tutun kreivin, mutta ilo hänen sisällään kasvoi huomattavasti hänen nähdessään Erudessan jälleen kasvotusten! Kirjeenvaihto oli toki vienyt kuulumisia eteenpäin, mutta kreivittären jälleen tapaamista Delia oli jo innolla ehtinyt odottamaan. Kreiviä itsessään Delia ei muistanut kovin hyvin... Hän oli kuullut miehestä ja huhut näyttivätkin pitävän paikkansa. Haltiamiehen viikset olivat mitä harvinainen näky, joten ei ihmekään, että siitä on syntynyt puhetta. Pyrkien kuitenkaan näyttämättä puolittaista yllättyneisyyttään tai hetkellistä tuijotusta miehen alakasvoihin, Aran saapui sisään sulkien oven perässään.
"Emme, itseasiassa saimme kaiken vastikään valmiiksi... On ihastuttavaa, että pääsitte tulemaan." Delia vastasi luokseen tulleelle puolisolleen, kääntäen lopussa katseensa jälleen heidän vieraisin, toivottaen nämä tervetulleiksi hänenkin puolestaan.
Aranin käydessä esittelemään hänet ja kreivipariskunnan toisilleen, Delia nyökkäsi hymyillen hyväksyttävästi. Huomio kiinnittyi kuitenkin hetkellisesti pois kreivipariskunnasta heidän luokseen kipittäneeseen kultakutriseen Antoniin, joka kerjäsi päästä ylös isänsä syliin.
Totta kai nuori kruununprinssi pääsisi katselemaan vieraita vähän korkeammalta, vaikka selvästi ujostikin uusia tuttavuuksia. Tämän kiukutteleva tuijotus sai Delian vain hymyilemään entisestään, kyllä poika vielä hyväksyisi, että heille tulee joskus vieraita.

Prinssien esittelyn jälkeen, kreivi astui eteen, tervehtien häntä formaalisti, syvää kumartaen.
"Kuin myös" Delia vastasi hymyillen, pistäen merkille kuinka kreivistä huomasi tämän kuuluvan samaan sukuun. Seuraava liike tuli kuningattarelle kuitenkin kokokaan yllätyksenä. Hän ei ollut osannut odottaa lahjoja, mutta siinä ne olivat, kaksi kaunista korua Antonille sekä Limdurille, varta vasten tehtyinä.
Delia ihasteli koruja hetken aikaa kreivin käsissä, ennen kuin nosti omansa hyväksymään lahjat. Ele oli mitä kaunein ja se sai kuningattaren lähes sanattomaksi. Isänsä sylissä viihtyvä Anton katsoi mulkoillen kohden kiiltäviä kiviä, käsittäen, että hän jotenkin liittyi tähän, mutta ei lähtenyt ähisemään sen kummemmin.
"Kiitos Areth, lahjanne ovat mitä ihastuttavimmat. Pojilla on jo leluja riittämiin, he tulevat vielä arvostamaan lahjaanne kasvettuaan hieman." Haltiakuningatar lausahti peittäessä korut turvallisesti sisään kämmeniinsä. Pojat olisivat varmasti riemastuneet uusista leluista, mutta Deliasta korut olivat sopivammat lahjat pojille, jotka tulisivat kasvamaan vielä leikki-iästä ulos.

"Käykää toki istumaan, teen pitäisi saapua piakkoin... Silloin voitte myös esittää toiveenne muun juoman suhteen." Haltiakuningatar päätti kustua vieraat vielä istumaan, viittoen kohden yleellistä sohvakalustoa.
Samaan aikaan palvelusväki tiesi vierailun pitävän nyt paikkansa ja hääri sen mukaisesti, kooten kattausta tarjoiluvaunuihin sillä aikaa, kunnes herrasväki teki oloansa kotoisaksi.
Muiden istuutuessa paikoilleen, Delia kävi noukkimassa peitteen päällä möyrivän Limdurin syliinsä, sujauttaen ensin äsken annetut korut hameensa taskuun, ennen kuin asteli sohvakalusteiden luokse istumaan. Pieni nyyttimäinen olento ähisi jotakin vaikeroiden, muttei lopulta osoittanut minkäänlaista hätää.
"Toivon, että olette viihtyneet linnalla tähän asti" Haltiakuningatar sanoi vielä hymyillen, antaen sormensa pienimpänsä puristeltavaksi.
"Uskon myös tämän olevan ensimmäinen kerta, kun sinä Eru olet nähnyt linnan kunnolla?" Delia kävi kysymään kreivittäreltä, joka oli kieltämättä Delian yksi suurimmista mielenkiinnon kohteista juuri nyt. Hymyilevä, rauhallisen odottava katse oli noussut pienokaisesta Erudessaan, kuningattaren jääden odottamaan, mitä muilla ja kreivittärellä oli sanottavanaan.

//Kasvatan kerhon hiemoimmat viikset AND YOU WILL ALL BOW TO ME//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Naisten palaveri || Aksu und Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Heinä 2014, 22:21

Erudessa kävi tapojen mukaisesti nyökkäämään kunnioittavasti kuningattarelle, naisten nähdessä toisensa. Sen enempää kreivitär ei kuningattareen käynyt huomiota kiinnittämään siltä seisomalta, kun Areth jo kävi lähestymään kuningatarta esittäen lahjat lapsien äidille. Jos Erudessalta kysyttiin, moiset lahjat olivat paljon parempi idea, kuin mikään lelu tai muu lapselle sopiva. Lapset kasvoivat, eivätkä haltiamukulatkaan pitkään pieninä pysyneet. Moisista koruista olisi varmasti paljon enemmän iloa prinsseille, kuin kuppaisista helistimistä, kun he olisivat jo aikuisia. Myös kuningatar näytti olevan samaa mieltä lahjoista, saaden Aranin hymyilemään pienesti. Mitään kuningas ei kuitenkaan käynyt sanomaan, sillä olihan hän puhunut jo viimeiset tunnit putkeen linnastaan. Hän kaipasi pientä taukoa... Lisäksi hän oli kiireinen tutkiessaan ohimennen Antonin ajatuksia, pojan yhä pitäessä tiukasti kiinni isänsä kaulasta.

Delia kävi ohjaamaan vieraat istumaan, Erudessan "totellessa" tätä käskyä, käyden istahtamaan sohvalle. Aran odotti, että jokainen muu huoneessa oli istahtanut alas, ennen kuin itse iski kuninkaallisen ahterinsa nojatuoliin, Anton yhä sylissään. Poika ei halunnut millään hellittää otetta isästään, selvästi vierastaen uusia kasvoja. Olkansa yli Anton kävikin kirjaimellisesti mulkoilemaan kreiviä ja tuon vaimoa, suoden astetta tuomitsevampia katseita kreivittären puoleen. Sentään kreivillä oli tutun väriset hiukset, tuo nainen oli outo!
Erudessa ei voinut olla tuntematta oloaan hieman vaivautuneeksi tuon pienen haltian tuijottaessa niin kovin tuomitsevasti. Normaalisti jos lapsi olisi tuolla lailla mulkoillut, olisi Erudessa jo sanonut jotain. Mikäli kyseessä olisi vanhempi lapsi, joka omistaisi jonkin asteen uhmaiän ja kävisi törkeäksi vanhempiaan kohtaan, olisi Erudessa jo läimäissyt ja pitänyt luennon. Nyt oli kuitenkin kyseessä kruununprinssi, eikä kreivitär voinut muuta, kuin olla hissukseen ja koittaa välttää katsekontaktia tuon pienen siniverisen kanssa.

Kuningattaren kuitenkin esittäessä kysymyksen kreivittärelle, siirtyi se välttelevä huomio keltasilmäisen puoleen.
"Kutakuinkin. Olen joskus käynyt sotilastuvilla ja nähnyt linnan eteiskäytäviä, mutta koskaan en ole näin hyvin linnaan tutustunut... Kuninkaanne piti oikein mielenkiintoisen kierroksen meille, joskin minä taisin olla ainoa, joka kaikkia paikkoja ei ollut nähnyt" Erudessa kävi vastaamaan kuningattarelle hymyillen, katseen laskeutuessa nuoremman prinssin puoleen puheiden myötä. Sentään tuo ei mulkoillut kreivitärtä...
"Josko nyt arvon kreivittäremme ei eksyisi käytäville enää" Aran kävi lisäämään virnistäen, saaden Erudessan naurahtamaan jokseenkin nolostuneena, mutta silti nainen ei käynyt pahoittamaan mieltään moisesta. Loukkausta ei lauottu ja sellaista ei otettu.
Samaan aikaan myös palvelijat kävivät viimein saapumaan kera tarjoiluvaunujen, valmiina toteuttamaan korkea-arvoisten toiveet.



// tuleeks Ivy susta niiku ViiksiVALLU. GET IT HUH HU HUHU NIIKU VALLU TIEKS NIIKU VALLU :--------DDD EI VIDDU MAGE. Noni mä rauhotun älkääkä odottako että mä veisin tarinaa yhtään reippaammin eteenpäin YOU DO IT. Ja kukaan ei kasvata suurempia viiksiä, mitä Areth. Paitsi Eru. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Naisten palaveri || Aksu und Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Heinä 2014, 01:59

Kreivi silmäili Delian reaktiota yllättävään eleeseensä mielissään. Kuningatar otti lahjat vastaan mitä tyytyväisimpänä, Arethin nyökätessä vielä rauhallisesti kun toinen tummahiuksinen ketjut hänen käsistään poimi. Samalla viiksiniekka kävi myös selkänsä suoristamaan.
Alun perin oli ollut vaikeaa keksiä, mitä nuorille pojankoltiaisille olisi tuliaisiksi mukanaan tuonut, eikä korujen valintakaan ollut niin simppeliä kuin luulisi. Mihinkään turhaan viiksekäs ei varojaan halunnut tuhlata, eivätkä kaikenmaailman keppihevoset olleet käyneet edes vaihtoehtoina. Kreivi oli saanut juosta kuitenkin korusepältä toiselle, arvioida silmämääräisesti mestarien töitä ja kuunnella mitä kummallisimpia ehdotuksia, ennen kuin oli näihin kahteen riipukseen päätynyt. Päätös oli näemmä ollut oikea, ja siitäkö kyseinen koruseppäkin saisi myöhemmin myös kuulla suuren kiitoksen.
Niin minäkin epäilen, hyvä etten suinkaan ole ainoa”, kreivi hymisi, ”Ilo on kuitenkin minun puolellani”.

Arethin katse palasi itsevarmana Deliasta hetkeksi Aranin puoleen, kuningattaren käydessä kuitenkin viittomaan vieraitaan istumaan alas. Tummatukkaisen miehen katse ei kauaa ehtinyt kreivittären puuhia seurata, Erudessan löytäessä jo paikkansa ylelliseltä sohvalta, josta Arethkin lopulta löysi sijansa puolisonsa viereltä. Kreivi nojasi selkänsä paremmin sohvan nojaa vasten, käsi laskettiin rennosti selkänojan päälle Erudessan hartioiden taakse ja toinen jalkataive löysi laiskanrennosti paikkansa miehen toiselta polvelta.
Hetken kreivi keskittyi täysin kuulemaan huoneen naispuolisten jäsenien keskustelua keskenään, sivusilmällä tarkkaillessaan platinablondiaan. Välillä katse hakeutui silmäämään kuningasparin pojista vanhempaa, joka kävikin mulkoilemaan viiksiturpaista vähänväliä, mutta tuntui olevan enemmän vihoissaan Erudessan puolesta. Jos entisen kenraalin olisi annettu toimia kuten tuo itse mieli, olisi platinahiuksinen jo varmasti käynyt läimäämään nuorta koltiaista päin pläsiä. Ja sekös sai pelkästään ajatuksena Arethin myhäilemään hetken itsekseen.

Ajatukset palasivat hiljalleen taas ajantasalle, palvelijoidenkin käydessä viimein tarjoamaan nätisti vadeille aseteltuja antimia herrasväelle. Kreivi sai jo hetken aikaa janoamansa kupillisen teetä, joka riitti siltä erää viiksekkäälle. Totta kai hän myöhemmin halusi nauttia lasillisen jos toisenkin viiniä hyvässä seurassa, josta myös palvelijalle käytiin ohimennen huomauttamaan.
Areth virnuili itsekseen Aranin muistuttaessa kreivitärtä aikaisemmasta käytävillä harhailusta.
Toivoa vain sopii, joskin eksyyhän täällä toisinaan kokeneempikin”, kreivi tuumaili teetään siemaillen. Kenties linnan käytäville pitäisi kiinnittää kokonaan erilliset tienviitat, jotka auttaisivat valtavassa huushollissa suunnistamisessa? Näyttäisivät tosin törkeiltä, ellei niitä hyvin seinäkoristeiden sekaan peiteltäisi…
Teekupponen käytiin laskemaan hetkeksi syrjään, kreivin luopuessa turhankin letkeästä asennostaan. Ryhti suoristettiin paremmin pystyyn, selän irtautuessa sohvan pehmeistä nojatyynyistä kokonaan miehen nojatessa itseään pienesti eteenpäin. Tummansinisten silmien katse kohdistettiin vuorostaan taas haltiakuningattaren puoleen, silmien tuijotellessa hetken pikkuista nyyttiin käärittyä pienokaista tummatukkaisen naisen sylissä.
Olisiko liikaa pyytää saada pidellä kuopustanne sylissä?”, viiksiniekka tiedusteli Delialta. Olihan hän sentään Limdurin kummisetä, jona voisi sitten pojan vartuttua hieman naljailla miten pieni tuo olikaan ollut.


//Aksu nyt rauhottuu, OTA TÄSTÄ IRTOVIIKSET, IVYLLE MYÖS NIIN ON JOSTAIN MISTÄ ALKAA! Arethilla on siisteimmät viikset, Eru puolestaan on viiksikuningatar. Kun Areth tulee kateelliseksi Erulle, niin se kasvattaa sit semmotteet Hulk Hogan prätkäilijä viikset. UH//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Naisten palaveri || Aksu und Crim

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Heinä 2014, 03:44

Delia kävi hymähtämään kreivittären kuvailulle heidän kierroksestaan linnalla, tämän äänestä kuuli Erun pitäneen linnaan tutustumisesta ja jos totta puhuttiin, Deliakin piti linnassa kulkemisesta, vaikka sen jo paremmin tunsikin. Huomio siirtyi kreivittärestä taasen Araniin, tämän huomauttaessa käytäviin eksymisen. Moinen tarina olikin jäänyt Delialta kuulematta, mutta tuskin se sen kummoisempi ollut kuin se kuulostikaan ja kuten kreivi lisäsi, eksyi linnaan ne kokeneemmatkin. Haltiakuningatar muisti vielä ensimmäiset viikkonsa linnalla, jolloin hän välillä joko erehtyi suunnasta tai jopa kerroksesta, vaikka halusi vain löytää kirjaston tai takaisin huoneeseensa.
Samaan aikaan tarjottavat olivat saapuneet. Palvelusväki hääri heidän keskuudessaan hetken, asetellessaan teeastiastoa pöydälle ja moni kerroksisista keksi tassia, tarjoten kahta eri täytekeksi lajiketta ja yhtä kanelileivosta. Yksi palvelijattarista tuli vielä tarkistamaan, että Limdurilla ja Antonilla oli kaikki hyvin, ennen kuin sakki alkoi lipumaan jälleen omille teilleen, herrasväen toiveet mukanaan.
Delia itse ei toivonut juoda teetä kummempaa aivan vielä, ehkä sitten, kun pojat laitettaisiin päiväunille hän saattoi nauttia lasillisen viiniä... Jos toisen. Riippuen siitä, miten seura hänen kanssaan joisi. Tosin nyt teenkin juominen olisi turhan haastavaa pienimmäinen sylissä, joten sekin sai odottaa hetkisen.

Haltiakuningatar nosti katseensa Limdurista viiksikkääseen kreiviin tämän esittäessä toiveensa pitää pientä kuopusta sylissään.
"Ei ollenkaan." Delia sanoi hymähtäen, noustessaan pienokainen käsissään. Pieni ähinä ja tuhina oli jälleen kuultavissa äidin lähtiessä liikkeelle, häiriten pienokaisen rauhaa ja maailmankatselua tämän sylistä. Haltianainen kulki pöydän sivusta ja kävi ojentamaan Limduria kummisedälleen Erun edestä, tueten pojan päätä aina loppuun asti, valmiina neuvomaan miten pidellä mikäli tuli tarve. Pienet kädet pyrkivät heilumaan nyrkissä kohti korkeuksia, pojan ähistessä vielä lisää, ennen kuin pääsi jälleen käsiin jotka eivät liikkuneet sen radikaalimmin mihinkään.
Varmistettuaan, että pojalla oli mukavat oltavat, Delia palasi jälleen paikalleen kuninkaansa viereen, käyttäen tilaisuuden hyväkseen ja nosti teekuppinsa huulilleen. Samaan aikaan isänsä kaulaa halaileva esikoinen oli onnistunut saamaan itselleen yhden kekseistä ja katseli nyt murut poskella syliä vaihtanutta veljeänsä.
Pienokainen katseli ylös viiksiseen setään lähes yhtä kummissaan mitä Antonkin oli aluksi, tämän kasvojen lopuksi kirkastuessa. Kädet alkoivat heilumaan ja jalka, potkimaan ilmaa Limdurin lähtiessä nauramaan suupieli kuplien, halutessaan päästä tarttumaan noihin outoihin suortuviin sedän kasvoilla. Delian ei auttanut kuin hymyillä kuopuksensa tarmokkuutta, nauttien teestä Limdurin tullessa joukon huomion keskipiste...
Vaikka todellisuudessa Limdur olikin verillisesti hänen esikoisensakin.

Useimmiten Haltiakuningatar unohti tämän seikan, viime aikaisten tapahtuneiden takia se onnistui hiipimään mieleen yhä salakavalammin. Hän oli tavannut Antonin oikean äidin vastikään jälleen, eikä niinkään kauniissa merkeissä. Nytkin, kuningattaren ikäväksi hän muisti takautuman omaisesti tuota punatukkaista naista ja iltaa, jolloin Aran oli pidellyt nuorempaa Antonia käsissään ja paljastanut hänelle todellisen asian laidan.
Delian katse, lasittuneena kohden pientä energistä vauvaa, raukesi vasta Antonin päättäessä kiemurrella pois isänsä sylistä, käyttämättä kuitenkaan kunnon sanoja ilmaistaaksen lähtöänsä.
Äskeisestä ujoudestaan huolimatta, ei tuntunut oikealta, että hänen nuorempi veljensä sai niin paljoa huomiota yksistään itselleen.
Niinpä alas päästyään, poika koikkeloitsi taitavasti kreivipariskunnan luokse, kavuten ylös istuimelle kreivin viereen tuolle oudolle naiselle hän ei yhäkään niin lämmennyt ja tapautti tätä reidelle, vaatiakseen paikkaansa tämän sylistä Limdurin sijaan.

"Antakaa anteeksi, Anton on kovin ujo, mutta tekee parhaansa pyrkiäkseen ulos kuorestaan." Delia kävi pahoittelemaan poikansa puolesta, pudistellen sammalla päätään nuhtelevasti, vaikkei Anton häneen juuri katsonutkaan.


//-Liimaa viikset kiinni- HON HON HON HON HON HON~ Ja kyllä viiksivallu, meillä on kyllä komeemmat tbh! Ja jos Eru kasvattaa viikset, niin Delia ei välttämättä pysty enää vastustamaan//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Naisten palaveri || Aksu und Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Heinä 2014, 20:39

Tarjoilujen saapuessa kreivitär katsahti palvelijoiden puoleen, hiljeten sen sileän tien, jälleen tuntemattomien seurassa. Palvelusväen kysellessä mitä kenellekin saisi olla, kävi Erudessa tyytymään vain teehen, kun Aran taas päätti olla ottamatta mitään. Kohteliaisuussyistä olisi voinut ihan muodon vuoksi ottaa kupin käteen, mutta juuri nyt monarkkia ei moinen huvittanut. Sen sijaan Aran keskittyi Antoniin, jolle kuningas kävikin palvelijoiden lähdettyä ojentamaan keksin. Ei tarvinnut olla ajatustenlukija huomatakseen, kuinka poika oli noita herkkuja käynyt katseellaan himoitsemaan. Mutta näin vieraassa seurassa ei prinssistä ollut ryntäämään heti keksikulholle, ujouden ollessa vielä kovin suuri.
"Tottahan tuokin on. Ei taida minun lisäkseni olla kuin yksi, joka ei varmasti eksy linnassa koskaan" Monarkki kävi hymähtämään Arethin todetessa, että kokeneempikin eksyi silloin tällöin. Varmasti, ellei ollut koko ikäänsä asunut linnassa... kuten Aran ja Parebris.

Erudessa seuraili intensiivisesti kun Areth kävi pyytämään kuolakapaloa syliinsä. Nainen itse ei välittänyt pitää lasta sylissä, siksipä tuo ei ollut moista kysynyt ja oli jo miettinytkin päässään hyviä vaihtoehtoja, joilla kieltäytyä kiltisti tarjouksesta, mikäli kuningas tai kuningatar olisi lapsiaan hänelle tarjonnut syliin. Sen sijaan kreivitär tyytyi katsomaan sivusta, siemaistessaan teetä kupista. Joskin... Jossain mielensä sopukoissa platinablondi hymähti pienesti, seuraillessaan Arethin touhuja pienen elämänalun kanssa. Olihan tuo kai... suloista? Ehkä? Ei kreivitär tiennyt miksi moista näkyä kutsuisi ja koittikin saada moiset pienet, lähes olemattomat tuntemukset sisällään tukahdutettua, ennen kuin ne kävisivät kasvamaan tai hämmentämään naista yhtään sen enempää!
"Harvoin Limdur vieraiden sylissä noin hissukseen viihtyy" Aran kävi hymähtämään sivusta, keskittyen kuitenkin enemmän Erudessan seurailuun, kuin Arethin tekemisiin. Tuo oli jokseenkin... huvittava nainen.
"Hän taitaa pitää siis sinusta" Monarkki kävi hymähtämään perään, katseen siirtyessä sylissä keksiä murustelevaan kruununprinssiin. Kauaa Anton ei kuitenkaan isänsä sylissä viihtynyt, kun kävi möyrimään itsensä irti isän otteesta - joka kyllä päästikin pojasta irti, jahka oli varmistanut, että tuo oli tukevasti lattialla eikä keikkaisi sylistä suoraan turvalleen lattialle - ja kipitti istumaan Arethin viereen sohvalle, selvästi haluten tuolta nyt huomiota.

Erudessan katse nousi myös Antonin puoleen, pikkuisen kipittäessä kreivin viereen ja vaatien huomiota. Lapset, mikään ei ollut kivaa tai kiinnostavaa, kunnes se oli toisella. Silloin lelut kiinnostivat ja tässä tapauksessa, Arethin syli. Kun veli siinä oli, halusi myös vanhempi veli. Anton kuitenkin tuntui välttelevän kreivitärtä, mistä Erudessa taas ei pistänyt pahakseen...
Mutta, kun Limdur yllättäen käytiin kreivin toimesta ojentamaan vieressä istuvan kreivittären puoleen, oli Erudessa vähällä sysätä mokoman kakkakoneen alas lattialle. Teekuppi löysi kuitenkin tiensä alta aikayksikön pöydälle, naisen ottaessa vastaan nuoremman prinssin ähisemään syliinsä. Ensinnäkään Eru ei tiennyt, miten päin tuota olisi pitänyt joten se hetken kääntely sylissä saikin pienokaisen mutristamaan jo pienesti huuliaan, aikeissaan selvästi ilmaista mieltään tästä yllättävästä sylinvaihdosta ja kääntelystä. Eru sai kuitenkin korjattua tilanteen, käyden hymähtämään pienesti helpotuksesta, pikku prinssin käydessä tutkimaan nyt uuden sylinsä kasvoja.
Siinä se sitten oli. Pieni haltia sylissä, joka sai Erudessan kurtistamaan pienesti kulmiaan. Tosin, siinä missä Erudessan kulmat kävivät laskemaan, kävi myös pieni haltia sylissä kurtistamaan pienesti lähes olemattomia kulmiaan. Siinä vaiheessa pieni hymy hiipi huomaamatta kreivittären kasvoille. Sinisilmä kävikin keskittymään kääröön sylissään, varoen kuitenkin antamasta tuolle mahdollisuutta tarttua hiuksiin millään tavalla, tosin toisen käden sormia käytiin tarjoamaan pienen ihmeen pieniin käsiin. Kreivitär oli kuitenkin tyytyväinen ja rauhallinen niin kauan, kunnes kevätkääryle sylissä pättäisi alkaa pitämään ääntä itsestään.

Aranin katse oli nauliintunut seurailemaan Arethia ja Antonia, kuninkaan vilkaistessa myös nopeasti kuningattaren puoleen tuon näyttäessä unohtuneen hetkeksi ajatuksiinsa... Ajatuksiin, joista Aran ei olisi välittänyt naisen juuri nyt muistelevan. Jo se, että punapäisestä muistuttaminen sai Aranin jokseenkin sekaisin, oli tarpeeksi ärsykettä pakkomielteiselle siniveriselle, mutta nyt kun paikalla oli toinen ajatustenlukija... Saattoi vain toivoa, ettei Areth ollut yhtä törkeä, mitä Aran ja käynyt tunkeutumaan sukulaisensa puolison ajatuksiin.

// HONHONHONHON mulla on punaviiniä nom. huehuehue viiksivalluja. Delia hillitse himosi ja kahlitse kalusi, Eru on komea mutta Aran tulee kateelliseksi pian. Aran, joka itse ei harrasta syrjähyppyjä tai mitään. Niin. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Naisten palaveri || Aksu und Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Heinä 2014, 18:37

Katse seuraili, kun Delia nousi nyyttinsä kanssa ylös vastakkaiselta sohvalta ja pujotteli nätisti itsensä pöydän sivusta kreivin luo. Arethin kädet ojentuivat ottamaan Limduria vastaan ja mies kuulikin pojan äidiltä mielellään vinkkiä siitä, miten pientä olentoa oli hyvä kantaa sylissä. Kuningatar sai palata aviomiehensä puoleen ja juoda teensä rauhassa, kun pienokainen oli nyt vaihtanut kantajaansa edes hetkeksi.
Mutta siinä se nyt oli. Pieni haltiapentu, joka innokkaana tutki maailmaansa Arethin sylistä käsin aluksi niin kovin hissukseen ja varovaisesti, ottikin yllättäen tavoitteekseen tavoitella hillittömästi naurahdellen vanhemman miehen viiksikarvoja. Kreivi ojensi kiusallaan päätään lähemmäs pikkuisia käsiä, pitäen kuitenkin sopivan välimatkan siihen ettei tuo pieni olento häntä naamasta kuitenkaan onnistunut repimään. Siinä mielessä viiksiniekalla oli myös onni matkassaan, kun oli onnistunut valitsemaan itselleen kampauksen, joka piti kaikki hiukset visusti pään takana. Lopulta pienokaiselle käytiin tarjoamaan suurempaa kättä ihmeteltäviksi, kreivin vain seuraillessa puoliksi ihmeissään ja puoliksi huvittuneena Limdurin touhuja, lähinnä hymähtäenkin vain Aranin lausumiin sanoihin.

Eipä tarvinnut kauaa kuopusta viihdyttää, kun jo toinenkin lapsista lähti tekemään omatoimisesti tuttavuutta Arethin kanssa. Tumma silmäpari kääntyi seurailemaan miten Anton vuorostaan kapusi mustiin pukeutuneen kreivin vierelle, ja omalla tavallaan lähti vaatimaan myös pääsemistä syliin. Mitä toinen sisarus edeltä, sitä seuraava perässä – näemmä.
Lapset ovat lapsia, suotta pyydätte anteeksi poikanne puolesta”, kreivi kävi naurahtaen toteamaan haltiakuningattarelle, samalla luodessaan lyhyen katsekontaktin hyvin malttamattoman Antonin kohdalle ja siitä Erudessaan. Vaikka Areth olikin huomannut – tai oikeammin ehkä jo tiesi – ettei Erudessa lapsista sen pahemmin välittänyt, kääntyi viiksiniekka virnuillen kreivittären puoleen ja kirjaimellisesti pakotti vaimonsa ottamaan käärön omaan syliinsä. Kun edellisesti oli päästy eroon, nosti Areth kevyen vaaleatukkaisen pojankoltiaisen vuorostaan syliinsä, joka tuntui olevan selvästi kilpailunarvoinen sija istua tällä vierailukerralla. Sen myös huomasi Antonista, joka vaikutti hyvinkin tyytyväiseltä siihen että oli saanut Limdurin paikan vallatuksi ja ennen kaikkea kreivin huomion itselleen. Kunhan tuo ei viiksiin kurkottelisi, tai muuten kyllä saisi luvan tippua lattialle omille koivilleen tönöttämään kreivin puolesta…

Siinä pientä tuttavuutta kruununprinssin kanssa tehdessä, eksyi Areth myös osittain omien ajatuksiensa kautta lopulta silmäilemään tilanteessa jotenkin kumman keskittyneenoloista Deliaa. Vaikka kreivi ei suunnitellutkaan olevansa niin törkeä, että olisi kuningattaren ajatuksia käynyt tonkimassa, eksyi viiksekäs lähes huomaamattaan silmäämään tummatukkaisen naisen päähän tuon mietteitä. Tuskinpa Arankaan oli Erudessan koppaa täysin jättänyt urkkimatta, joten kai tämä olisi voinut olla laskettavaksi jonkinlaiseksi kevyeksi kostoksikin?
Ja sieltä se tuli. Juuri kun kreivi oli saanut teekuppinsa vapaaseen käteensä, kun toisella piteli vielä Antonista kiinni, kävi tee polttamaan Arethin huulia ja lähes koko kippo oli vähällä tipahtaa syliin siltä seisomalta. Vaistomaisesti sylissä istuvaa poikaa vedettiin kuuman juoman alta kauemmas, teen käydessä roiskumaa osittain kreivin tumman takin rinnuksille. Anton oli äpärä!?

Tästä kovin yllättävästä tiedosta, jonka Delian ajatukset olivat viiksekkäälle juuri suoneet, näytti kreivi itsekin harvinaisen pöllämystyneeltä. Osittain syynä oli toki myös rinnuksilla poltteleva juoma, mutta enemmän ihmeissään kreivi oli tästä äpärä lapsesta, jota sylissään piteli. Areth katselikin harvinaisen epäuskoisesti Antonia – joka itsekin ihmetteli viiksekkään kummaa sotkemista tuijottamalla hieman kyseenalaistaen kreiviä takaisin – sylissään; ei nuoren pojan kasvoissa juuri ollut haltiakuningattaren piirteitä nähtävillä, ei tosiaankaan…
Teekuppi laskettiin alas omalle paikalleen, kreivin laskiessa omatoimisesti äpäräprinssi sylistään alas, halusi Anton sitä tai ei, jonka jälkeen kysyvänsyyllistävä katsaus luotiin Aranin puoleen ennen omaa ihoa polttelevaa vaatekuosia.
Minun kai pitäisi käydä vaihtamassa takkini, huolimaton kun olin”, kreivi totesi ykskantaan hymähtäen, katseen valuessa uudemman kerran itse monarkin puoleen, ”Mutta sitä ennen toivoisin saavani tilaisuuden vaihtaa muutaman sanan kanssasi – vain miestenkesken – Aran…”.


//HONHONHON mullapas on kylmää kokista. Viiksivallut haastaa kreivipariskunnan viiksiotteluun. Delia voi vapaasti koskea Eruun, mutta vain jos Areth saa katsoa vierestä :3 imean..//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Naisten palaveri || Aksu und Crim

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Heinä 2014, 20:03

Arethia ei näyttänyt Antonin spontaanisuus haittaavan, mikä koitui pikku prinssin onneksi. Pikkuveli sai luvan väistää blondin haltianaisen syliin hänen tieltään! Siinä hän nyt oli, viiksekkään selän sylissä, mutta ei veljensä tavoin välittänyt alkaa repimään tuota viiksistä. Haltiakuningatar nautti lämpimästä teestään, katsellen nyt Limdurin puoleen, joka oltiin luovutettu Erun syliin. Jopa Delia näki, ettei kreivitär näyttänyt tietävän mitä tuntea pidellessään pientä haltianalkua, mikä ei sinänsä tullut hänelle yllätyksenä, mutta hyvin tuo näytti siitä huolimatta pärjäävän.

Teekuppi Deliankin kädessä oli vähällä heilahtaa, kreivin yllättäen kaataessa teet takilleen! Kuin peura valoissa, Haltiakuningatar katsoi hiljaisena kreiviin, Antonin samalla puoli säikähtäneenä katsellen mitä iso tummapukeinen setä oikein toilaili. Delia yritti katsoa pöydältä, josko servetti jos toinen olisi ollut avuksi siistimään vahinkoa, tullen kuitenkin tulokseen, ettei niin hienoa takkia vain voinut pyyhkäistä teestä sillä paperimäärällä, kuin heille oltiin varattu.
Anton ei sanonut sanaakaan kun hänet laskettiin alas, vaan päätyi mulkoilemaan hetken viiksistä setää, enne kuin kipitti nopsaan pöydän ympäri äitinsä helmaan kiinni. Hänen hupinsa oli loppunut lyhyeen, muttei hänkään välittänyt olla sottaisen sedän sylissä!

Kreivi totesi, että kävisi vaihtamassa takkinsa, mainiten samalla haluavansa puhua Aranin kanssa kahden kesken. Delia silitteli poikansa hiuksia, vaikkei tuo niin säikähtäneeltä enää vaikuttanutkaan, katsahtaen sitten itsekin Araniin, astetta huolestuneemmalta. Yksityinen audienssi tuli hiukan yllättäen, eikä kreivi vaikuttanut olevan enää yhtä hilpeä mitä hetki sitten. Mustahiuksinen haltianainen saattoi vain toivoa, että syynä oli polttava tee rinnuksilla, vaikka Areth tuskin halusi sellaisesta Aranin kanssa keskustella... Juuri nyt, Delia ei kokenut asemakseen kysellä mitään, asia ei tällä hetkellä kuulunut hänelle.
Kuullessaan, että isä lähtisi pois paikalta, ja näiden lopulta noustessaan poistuakseen huoneesta, irrotti prinssi otteensa äidistään ja kääntyi Aranin puoleen, itkumaisella äänellä, valmiina ottamaan kiinni, ettei tuo menisi minnekään! Ja mikäli se ei auttanut, hän seuraisi!
Delian oli pakko nousta itsekin, kaappaamaan Anton syliinsä, ettei tuo kietoisi itseänsä isänsä jalkaan, jääden hyssyttelemään nyt rauhatonta ja itkuista poikaa jonka mielestä viiksekäs setä oli ilkeä viedessään tuon pois!

Lopulta miehet saivat ilman keskeytystä poistua huoneesta, Antonin lähestulkoon kiljuessa vastalausettaan asialle, mutta turhaan, hän sai nyt tyytyä vain äitinsä, veljensä ja blondin naisen seuraan. Delia vilkaisi pahoittelevasti Erudessaan, hyssytellessä samalla poikaansa joka itkuisena lähti etsimään lohtua sormistaan. Ainakin se hiljensi pojan, vaikka sormien imeskeleminen ei ollutkaan niin kaunista. Äiti kävi pyyhkimässä pojan kyyneleet, suukottaen tätä vielä otsalle.
"Isä tulee vielä takaisin..." Delia kävi rauhoittelevasti vakuuttelemaan, laskiessaan sitten Antonin lattialle joka päätti mennä lelujensa luokse siksi aikaa.

Peitelty, syvä henkinen huokaus oli tarpeen. Ei kuitenkaan sopinut unohtaa, että kreivitär oli vielä paikalle. Joten, saatuaan ajatuksen jälleen kasaan, kääntyi Delia Erun puoleen, joka vielä piteli Limduria käsissään. Haltiakuningatar kävelikin tämän luokse, varastaen kreivin edellisen paikan itselleen, istuen kääntyneenä kreivittären puoleen.
"Voit antaa hänet minulle" Delia kävi hymyillen ehdottamaan, hän uskoi, ettei kreivitär pahemmin välittänyt enää pidellä poikaa sen enempää, joka oli täysin ymmärtämätön koko tilanteesta. Saatuaan pienen lintusensa takaisin käsivarsilleen, kävi äiti siistimään pojan kasvaneita hiuksia pois tämän otsalta. Vauvoilla oli tapana hehkua lämpöä päistään ja tuoksuivat ihanilta... Silloin kun olivat siistejä.
"Joten, Eru! Saanhan sanoa Eru? Voit kutsua minua minua vain Deliaksi ollessamme kahden." Keltaiset, hymyilevät silmät kohdistuivat hänen ystävättäreensä, nyt oli aika aivan toisille asioille.
"Sinullahan ei ollut vielä lapsia. Oletteko kreivin kanssa ajatelleet asiaa?" Hieman henkilökohtaisempi kysymys heitettiin ilmaan, Delian ollessaan utelias oliko Eru ajatellut suvun jatkoa sen pahemmin.
"Huomaan että et ole välttämättä vielä lämmennyt ajatukselle, mutta voin helposti nähdä jopa sinussa äidillisiä piirteitä." Haltiakuningatar kävi lisäämään.... Niin, hän osasi kuvitella Erun äitinä, vaikka tämä vaikuttikin hieman kankealta. Ei kuningatar ollut juurikaan sen parempi ennen kuin Anton oltiin sysäisty hänen kontolleen, jolloin ajatukseen kuitenkin tottui ja lopulta jopa rakastuikin...


//KAHVIAAAAAAAAAAA. Menkää te miehet vaan viikseilemään keskenänne, naiset saavat jäädä vauvailemaan//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Naisten palaveri || Aksu und Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Heinä 2014, 16:09

Kreivittären katse kävi yllättäen käännähtämään sylissä olevasta pienokaisesta kreivin puoleen, Arethin yllättäen läikyttäessä teetä kovin huolimattomasti pitkin rinnuksiaan. Naisen kulmat kävivät kurtistumaan pienesti Arethin teon ja pyynnön myötä, kreivin pyytäessä kuningasta juttutuokiolle kahden kesken. Mistä oli kyse? Oliko jotain sattunut? Kreivitär ei kuitenkaan lähtenyt kyselemään sen pahemmin, kyllä hänelle kerrottaisiin, jos asia hänelle kuuluisi. Näin ollen miehet saivat poistua kaikessa rauhassa paikalta, jättäen naisväen lasten kanssa. Anton tosin kävi ilmoittamaan vastalauseensa kuninkaan poistumiseen, poika ei olisi millään halunnut jäädä äitinsä seuraan ilman isäkultaa. Ärsyttävä kakara, selvästi tuota lellittiin pilalle kovaa vauhtia. Mokoma rauhoittui vasta, kun miehet olivat jo menneet ja äitinsä kävi lohduttelemaan pienokaista, vakuutellen, että isä tulisi vielä takaisin. Toisin sanottuna lapsi saisi haluamansa, riehumisen ja raivoamisen jälkeenkin. Mutta, kuka Eru oli tuomitsemaan kuningattaren kasvatusmetodeja...

Sylissä ähisemään käynyt kuopus käytiin ojentamaan kuningattarelle, kun haukansilmäinen oli viereen käynyt istahtamaan ja lastaan takaisin pyyteli. Tai no, antoi vaihtoehdon ojentaa räkäkoneen itselleen ja sen vaihtoehdon Erudessa todellakin otti vastaan. Hän ei alun alkaenkaan halunnut pitää mokomaa sylissään!
Pienen, jokseenkin myöntävän hymähdyksen kera kreivitär kävi nostamaan teekupin vierailemaan huulillaan, ollen kuitenkin vähällä pärskäyttää teet ulos suustaan. Tosin, toisin kuin Arethin radikaali sottaaminen, Erudessa hillitsi itsensä ja tuosta huomasi vain ehkä pienen nykäisyn kuningattaren kysymyksen myötä.
"Emme ja jos se minusta riippuisi, ei jälkeläisiä tulisikaan" Erudessa vastasi suoraan, sen pahemmin kaunistelematta kantaansa lasten suhteen "Mutta koska kyseessä on Cúthalion suvun kreivi, ei minulla ole vaihtoehtoa kieltäytyä, mikäli hän päättää sukua jatkaa. Äpärälapset kun eivät ole vaihtoehto suvun suhteen" Mieluummin Erudessa antaisi Arethille haluamansa, kuin saisi kuulla, että kreivi oli jostain päättänyt riuhtaista aviottoman lapsen sukuunsa. Voi kuinka lähelle aihetta Erudessa osuikaan tietämättään, mistä Areth oli äsken niin kovasti järkyttynyt...
"Ei minusta kuitenkaan äidiksi ole. En ole koskaan pitänyt lapsista tai noiden kanssa puuhastelusta, äitinikin epäili, ettei minusta ole suvunjatkajaksi ilman kunnon miestä"


// Aran ja Areth menee kukkotappelemaan pitkin linnaa. Eru ei halua vauvailla >: Eru haluaa myös tappelemaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron