Kirjoittaja Aksutar » 09 Elo 2014, 22:40
Arathet
Lämmin aamupäivä oli jo pitkällä Cryptissä, auringon paahtaessa tuttuun tapaansa kirkkaalta taivaalta. Ei pilven pilveä lähimaillakaan, ellei pieniä, satunnaisia hattaroita laskettu siellä täällä. Haltiakaupungista käsin näky aroille ja valtakuntaan ylipäätään oli jälleen näkemisen arvoinen, joskin lämpimät säät alkoivat riittää jo itse kullekin. Arot kun eivät tarjonneet pahemmin varjoa koko päivänä ja kaupunki kärsi paahtavasta paisteesta aamusta iltaan. Toiset tosin nauttivat siitä lämmöstä, toiset taas toivoivat syksyn jo saapuvan.
Arathet oli niitä, jotka pitivät lämmöstä, mikäli päivän saattoi sisällä viettää. Hovissa pidettiin huoli, että linna pysyi mukavan viileänä päivisin ja öisin, olihan se kuninkaan määräys. Mikäli pihalle olisi pitänyt lähteä riehumaan pidemmäksikin aikaa, ei Arathet niin kovin innoissaan olisi ollut. Ei käynyt kateeksi niitä, jotka raskasta, ruumiillista työtä tekivät pelloilla ja karjan kanssa.
Pitkästä aikaa Arathetilla oli vapaata tehtävistään. Aran ei häntä kaivannut eikä suurempia kokouksia ollut luvassa. Paperityöt oli hoidettu pois alta ja juuri nyt ei pahemmin uusiakaan ollut tullut. Joten, Arathetilla oli niin sanotusti vapaata. Se oli sinällään outo tunne, haltia kun harvoin sai vapaata työtehtäviltään, mutta jostain syystä näin kesän lopussa työt vähentyivät hänen osaltaan hetkellisesti. Kauan tätä sitten jatkui, siitä haltia ei tiennyt. Mutta, voisihan hän aina itselleen tekemistä kehittää.
Niin kuin paraikaa oli tekemässä. Rauhallisen hitaat askeleet veivät valkeisiin pukeutunutta haltiaa pitkin linnan käytäviä kohden alakerran kirjastoa. Palvelijat olivat kertoneet erään "äreähkön ihmisen" pitävän majaa kyseisessä kirjastossa, eikä Artin tarvinnut kahdesti arvata, kenestä mahdollisesti oli kyse. Oli suorastaan mieltä huojentavaa, kun Splinter oli matkoiltaan palannut, mutta sinällään Art tunsi pientä syyllisyyttä siitä, ettei pahemmin tuon seurassa ollut ehtinyt aikaa viettää. Kaiken lisäksi tapaaminen pitkän ajan jälkeen ei ollut alkanut kovin mielekkäissä merkeissä, Splinterin jouduttua kirjaimellisesti pelastamaan haltian hengen. Onneksi siitä oli jo toivuttu ja kaikki olivat selvinneet elossa paikalta pois, eipähän tarvinnut heti ensikättelyissä haudata ketään.
Hiljaa Arathet kävi avaamaan kirjaston oven saapuessaan oikeille oville, astellessaan peremmälle hiljaiseen, suureen saliin, joka oli täynnä kirjahyllyjä, jotka puolestaan olivat tupaten täynnä kirjoja ja kääröjä. Ei mitään kovin erikoista, kerta tätä kirjastoa saivat kaikki hovissa käyttää. Kaikki hienommat ja salaisemmat kirjat oli viety ylempien kerrosten kirjastoihin, ylimystön käyttöön. Huoneesta löytyi myös pöytä jos toinenkin, joita reunusti tuolit. Lisäksi pitkin kirjastoa oli sohvanurkkauksia ja tyynykasoja, joihin saattoi hyvinkin majoittautua lukemaan pidemmäksikin toviksi, mikäli mieli.
"Sinä kuulemma pelottelet täältä pois muita hovin asukkaita..." Arathet kävi avaamaan suunsa saatuaan Splinterin näkökenttäänsä, lähestyen hitaan rauhallisesti nuortamiestä "Tosin, ehkä he pelkäävät vain turhaan... Vai oletko muka antanut heille syyn pelätä itseäsi?"
"En kyllä olisi yllättynyt siitä..."
//Dogiiiiiiiii ~ //