But baby it's hot outside || Aksu


Suuria ja pieniä, koreita ja hieman vaatimattomampia. Saleja löytyy jokaiseen käyttötarkoitukseen, kaiken kokoisia ja näköisiä.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14504

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Touko 26, 2016 6:12

Re: But baby it's hot outside || Aksu

Kuningatar oli niin lähellä. Liian lähellä, jos Arathetilta kysyttiin. Sydän tuntui lisäävän tahtia rinnassa, neuvonantajan tietämättä olisiko nyt soveliasta perääntyä ja torjua ylemmän tahon lähentelyt, vai ei? Ei hän tiennyt! Totta kai Arathet halusi pitää oman välinsä kaikkiin tahoihin, mutta ehkä kyse oli tottelevaisuudesta tai sitten opiumin aiheuttamasta turrutuksesta, oli syy mikä tahansa, ei Arathet siltikään liikkunut suuntaan tai toiseen. Katse oli nauliintunut haukansilmäiseen kuninkaalliseen, neuvonantajan koittaen löytää edes jotain vihjeitä siitä, että tämä oli pelkkää pilaa. Vain vitsi korkea-arvoisten kesken, kun kuningatar lähemmäs painautui. Mutta sitä se ei tainnut olla, Arathetin epäonneksi.

Ei hän tiennyt, mitä tässä tilanteessa tehdä. Totta kai tämä läheisyyden osoitus tuntui mukavalta, omalla tavallaan, mutta sinällään Arathet ei halunnut viedä sitä eteenpäin. Mutta toisaalta... hän halusi. Ei neuvonantaja tässä mielentilassa enää tiennyt, mitä halusi! Järki käski pakenemaan paikalta mahdollisimman nopeasti, mutta tunteiden sekamelska taas käski pysyä paikoillaan. Siinä paikallaan ja antaa Kuningattaren edetä, jos tuo halusi... Ja siltä se kyllä vaikutti.

Delian käsien painautuessa vasten hänen selkäänsä, ei Arathet voinut olla hymähtämättä pienesti. Olet niin lämmin. Sydämesi hakkaa niin kovaa... Oliko se sitten ihme?
"S-syyttäisin kaikesta oopiumia...", Neuvonantaja hymähti, katsellen naista lähellään, "Ehkä... Ehkä teidän olisi aika siirtyä makuukammariinne, Teidän Korkeutenne?", neuvonantaja kävi ehdottelemaan, tuntien olonsa harvinaisen oudoksi tässä tilanteessa. Hän halusi saada Kuningattaren vuoteeseen lepäämään, mutta toisaalta, naisen suoma huomio tuntui jopa... hyvältä... nyt kun mietti. Tosin sitä Arathet ei suostunut myöntämään itselleen edes ajatuksissaan!


// GET WIFE :DDD Dara tulee Delialle selittään et joo tää on mun wife mut oikeesti seukkaan sen veljen kanssa jne et tota joo. Delia seduction 101 toimii paremmin mitä Arathet' "how to say no 101" //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1975

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Kesä 08, 2016 7:17

Re: But baby it's hot outside || Aksu

Keho vasten kehoa lämmitti, rauhoitti ja lohdutti, rohkean ja samalla varmasti pelokkaan neuvonantajan jääden siihen vasten järkeään mikäli oopiumista siitä oli enää mitään jäljellä.
Syyttäisi oopiumia, sanoi oranssihiuksinen, saaden Delian hymähtämään ääneen vasten miehen kaulaa, huulien lähellä hipaista tuon leuan loppua. Se lieni paras syntipukki tähän tilanteeseen, mutta haltiakuningatar ei tällaisesta pelkästään huumaavaa ainetta syyttäisi, ei ainakaan kokonaan... Läheskään.
Kyllä hän ainakin syyttäisi monen monta muutakin tekijää, pienessä, ääneen sanomattomassa katkeruudessaan.
Makuukamariin? Miten sopiva ja käypä ehdotus, juuri mitä olisi voinut odottaa toisen sanovan. Kuitenkin koreahattuisen harmiksi, mustahiuksisella, pitkäksi ojentuvalla joutsenkaulalla ei ollut aikomustakaan mennä yksin huoneeseensa märehtimään, varmana siitä, ettei edes näkisi miestään, tuntisi sellaista hellyyttä mitä tunsi nyt yön alkavilla pikkutunneilla, jokseenkin romanttisesti valaistuneessa puutarhassa. Keltaiset silmät silmäilivät puoliavonaisesti haltiamiehen pitkiksi ylettyviä korvanpäitä.

"Mmmm'm, miten korrektia... Olet aina ollut sellainen Arathet, sen tuntemuksen saa sinusta... Se on kuin juurissasi, et ole kuin moni muu tapaamani mies... Tiedätkö sen? Erilaisuutesi?" Haltianainen hymisi, irtautuen sitten sen verta miehestä, että saattoi katsahtaa tätä kasvoihin... Tai tuon silmiin, jotka naamarin takaa katselivat. Pää, mikäli muualle tähyili, avustettiin kohden hänen kasvojaan hellällä mutta ohjaavalla sormenpainatuksella vasten leukaa, antamatta toiselle niinkään vaihtoehtoja.
"Tietenkin se kuuluu työkuvaasi, mutta en tarkoita vain sitä. Et ole kuin Aran... Sinulla on omatunto." Kävi karkeahko, matala ääni toteamaan. Se oli jotakin mitä hän ei ollut selvästi tämän illan aikana nähnyt, kävi tuumailu, haltianaisen kalpeiden, sirojen sormenpäiden käydessä punertavan maskin reunaan, laskien sen ylitse tämän nenän ja huulien aina leuan alle.
"Jotakin... Niin alkeellista.. Mitä odotin kaikilta ympärilläni."
Aran, mikäli mieli hänen mieltään tutkia, lukea, katsella saisi tietää paljolti ja saisi myös nähdä mitä hän näki; neuvonantajan paljaat kasvot. Tietää mitä mieltä he todella olivat, kuin sillä olisi väliä. Oliko millään juuri nyt väliä?

"Tunnut myös kovin.. Puhtaalta ja... Hauraalta...? Melkein kuin minun tulisi ensin pyytää lupa suudella sinua." sormenpäät, sivelleltyä hetken helposti erottuvaa alaleuan linjaa, taittoivat matkansa tämän suupielelle ja siitä sitten alahuulelle. Paljastaen hetkellisesti toisen alahampaat, alahuulen saadessa sivellystä osakseen samalla kun intensiivisesti tarkkailevat kultaiset silmät pistivät merkille jokaisen värähdyksen miespolon kasvoilta.
Pyytää lupa, hänen, itse kuningattaren? Jonka todellisuudessa ei olisi tarvinnut paljoa pyydellä, pyyntöjen vain ollessa käskyjä kauniissa lahjapaperissa. Mutta Arathetin kohdalla, hänestä melkein aidosti tuntui tältä ja hän... ei voinut riskeerata saamaan kieltävää vastausta, mikäli niin oikeasti tekisi.
Kysyisi lupaa.

"Sitä paitsi... Uskon, että meillä molemmilla on syytettävänä paljon muutakin kuin tuo sinun hassu piipullisesi. " Kävi vielä viimeinen tuumaus kasvojen ojentuessa samalla lähemmäksi, aluksi testaillen tekisikö haltiamies kenties samoin Delian kääntäen vielä vienosti päätään niin, etteivät nenät törmäisi toisiinsa hänen mitään kysymyksiä todellisuudessa kysyen mitä tuli hänen aikomuksiinsa tunteakseen tuon huulet vasten omia.
Vasten, välissä... viimein painauduttua vasten miehen huulia, tunnustellen ensin hellästi, kaiken muun sulkeutuessa pois mielestä kuitenkin nopeaan. Heitä ympäröivä puutarha, kaukana oleva linna, siellä railakkaasti etenevät juhlat ja sieltä loistavat valot. Kaikki ne petolliset naamiot, punaisiksi maalatut huulet, ilkulliset naurahtelut, kaikki peittyi samettiseen verhoon hänen löytäessä turvallisen tunteen toisen syleilystä. Haltiakuningatar tarttui neuvonantajaa punaisen takin hihasta varmistaakseen tasapainonsa ja haltiamiehen pysymisen siinä hetkessä melkein anelevasti, hiljakseen kehittyvän suudelman ja tai suudelmien kasvattaen sitä huumaavaa tunnetta ja tarvetta saada toistaa aistikasta tunnustelua yhä vain uudelleen, kauemmin, kiihkeämmin jo vain yhden maistiaisen herättäessä haltianaisessa jokseenkin väreilevän ja lähes unohdetun tunteen, tarpeen tulla kosketetuksi kuin uudelleen syntyessä siinä ja nyt.

//Ja mitä mieltä Delia on sitten siitä paljastuu ensi jaksossa! OOON TEE ÄN ÄFF ZIII. Bad touch Delia senpai tietää, että Artin "How to say no 101" muuttuu kyllä "shit i dont regret it but how do i explain it to the boss 101"iksi. Samalla Delia symbolisesti be like//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14504

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 09, 2016 9:54

Re: But baby it's hot outside || Aksu

Ei Art saanut itseään enää liikkeelle saatikka sanaakaan suustaan, kun kuningatar näinkin tuttavalliseksi kävi. Neuvonantaja oli lähellä saada sydänkohtauksen, tai siltä se ainakin tuntui, pumpun hakaten rinnassa hulluna. Oliko ollut sittenkin virhe antaa Delian lainata piippua? Eipä tuo kauheasti ollut pössytellyt, mutta silti, sekin saattoi olla jo tarpeeksi pistämään kokemattoman naisen pään sekaisin. Tai sitten Delia oli muuten vain hulluksi kääntynyt! Arathet ei ollut ihan varma, mitä sisätiloissa oli tapahtunut ja ajoiko kenties ne tapahtumat kuningattaren tekemään typeryyksiä? Voi kuinka Arathet toivoi, että se olisi kuitenkin ollut joku muu, kenen kanssa Delia tätä leikkiä olisi lähtenyt leikkimään. Toisaalta... Ehkä se oli vain hyvä, että kuningatar oli päättänyt iskeä neuvonantajaan, sentään Arathetilla oli itsehillintää, eikä hän aikonut tuosta vain tarttua tilaisuuteen, kuten varmasti moni muu tässä tilanteessa olisi tehnyt. Mutta sitten taas toisaalta... Joku kumman lämmin tunne kyllä kävi kohoamaan rintaan ja poskipäille, aina otsalle asti, niiden sanojen ja kosketuksien myötä. Ei Arathet saanut katsettaan irti Deliasta, tuijottaen vain alaviistoon kuningattareen, joka niin intensiivisesti takaisin katsoi Haukankatseellaan.

Neuvonantaja kykeni vain ynähtämään pienesti kuningattaren sanojen välistä, ollen kuin kivettynyt paikoilleen. Hän halusi pois, mutta samaan aikaan se pieni ääni takaraivossa käski jäämään, menemään lähemmäs, lähtemään mukaan tähän teerenpeliin. Se oli niin väärin ja Arathet tiesi mitä siitä pahimmillaan seuraisi, varsinkin jos Aran saisi tietää. Mutta, oliko sitten parempi ottaa niskaansa mahdollisesti kuningattaren katkeruus, jos tästä nyt perääntyisi ja käskisi haukankatseista lopettamaan vai sitten mahdolliset vihat kuninkaalta, kun oli tuon vaimoon mennyt koskemaan. Tosin, Arathet kyllä tiesi millaisia pelejä Aran pelasi ja kenen kanssa, joten olisi äärimmäisen tekopyhää kuninkaalta suuttua neuvonantajalleen tai kuningattarelleen tästä hetkestä... kai... Mutta ei tuntunut oikealta seistä näin lähellä naimisissa olevaa naista, puhumattakaan sitten itse kuningattaresta.
Ehkä se oli se pieni sääli ja empatia, jotka pitivät Arathetin paikallaan. Tai ehkä se oli oopium. Tai ehkä iltajuhlien huuma. Mikä ikinä se olikaan, ei Arathet perääntynyt kun sirokaulainen kuningatar kävi kasvojaan tuomaan lähemmäksi ja lähemmäksi. Vain hetken neuvonantaja kykeni taistelemaan vastaan, henkäisten terävästi, ennen kuin hitaan varovaisesti toi omia kasvojaan lähemmäksi Delian omia. Vain tämän kerran.

Jos totta puhuttiin, ei Arathet edes muistanut milloin viimeksi oli suudellut ketään ja oliko edes suudellut ketään eläessään. Tällä hetkellä kaikki muu unohtui, kun neuvonantaja painoi huulensa suudelmaan kuningattaren kanssa. Suudelmaan, jota ei olisi koskaan saanut edes tapahtua. Mutta tässä sitä oltiin, kun kumpikaan heistä ei näemmä kyennyt itseään hillitsemään hetken huuman iskiessä päälle. Olkoot tämä naamiaisten yksi salaisuuksista, pieni viaton suudelma muiden rivouksien seassa. Tuskin siitä haittaa kenellekään oli, eikö?
Suudelman lomasta toinen neuvonantajan käsistä kävi nousemaan hitaasti, selvästi empivästi kuningattaren puoleen, laskeutuen varovaisesti, aivan kuin lupaa pyytäen, Delian lanteille, pienesti vetäen naista paremmin vasten miestä.



//TEE ÄN ÄFF ZII :D En kestä. Ja todellakin. Delia hillitse itsesi, muuten Aran tulee ja laittaa siveysvyön ja heittää avaimen kaivoon //
Edellinen

Paluu Salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö