Kirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2016, 17:52
Darius, Theo
Theolla oli vaikeuksia pysyä askeleessa mukana, kun tummatukkainen kaksikko harppoi nopeasti eteenpäin valoisia linnankäytäviä. Pikkuhaukka olisi mielellään jäänyt katselemaan ja ihailemaan maisemia paremminkin, mutta sellaiseen ei suotu missään vaiheessa mahdollisuutta, kun niskasta kiinni pitäen vanhempi Winder häntä eteenpäin hätyytteli alati. Eikä hän kyllä nähnyt pahemmin mitään suuren huppunsa suojista, jonka Darius hänen päänsä päälle oli heittänyt, kun linnalle oli saavuttu. Ilmiselvää oli, että setänsä halusi piilotella äpärää parhaansa mukaan ja kiikuttaa hänet nopeasti vain jonnekin, ennen kuin kukaan erehtyisi heidät pysäyttämään käytävillä.
Ylleen Theo oli myös joutunut vetämään sen kangashaarniskansa, koska se oli kuulemma siistimpi asukokonaisuus, mitä pikkuhaukan arkiasustus. Kaiketi sitten, oli se kai myös hyvä pistää vähän parempaa päälleen, kun kuningattaren eteen joutui. Tai pääsi, se lieni parempi ilmaisu tässä kohtaa.
Kaikista tapahtumista huolimatta Theo oli päättänyt jäädä odottelemaan setänsä paluuta ja tuon seurassa oli nyt kiiruhtamassa tapaamiseen kuningattaren kanssa. Kuulemma tämä oli sovittu tapaaminen, Darius oli aikaisemmin pyytänyt tapaamista sisarensa kanssa ja kertonut vain, että hänellä oli jotain tärkeää asiaa. Ilmeisesti kenraali ei sitten Theodluinista ollut mitään maininnut, mikä sinällään oli ehkä hyvä tai huono asia. Theo itse oli enemmän kuin innoissaan tästä tapaamisesta, vaikkei se päällepäin näkynyt. Nyreää naamaa hän lähinnä oli näyttänyt koko tämän ajan, kun setänsä häntä oli käskyttänyt ja eteenpäin riuhtonut. Selvästi Darius ei vieläkään hänestä pitänyt, eikä edes halunnut yrittää aloittaa uudestaan tutustumista. Theo olisi ihan hyvin voinut antaa ensitapaamisen anteeksi ja sivuuttaa kaiken tapahtuneen, mutta eipä moisesta ehätetty edes puhua. Sentään Darius ei häntä heti ollut murhannut, kun N'drayerin luota oli käynyt poimimassa matkaansa.
Jännitti kyllä. Niin vietävästi, että Theo tunsi olonsa jopa huonoksi. Mitä jos Kuningatar oli samalla kannalla, mitä eliittikenraali? Mitä jos hänet heitettäisiinkin samantien tyrmään odottamaan teloitusta? Vain siitä hyvästä, että hänen vanhempansa olivat päättäneet rakastaa toisiaan ja vahingossa siinä samalla lisääntyneet. Pienen pieni pakokauhu velloikin päällimmäisenä mielessä, mutta nyt oli jo aivan liian myöhäistä perääntyä ja karata tilanteesta.
Dariusta puolestaan suututti. Heti kun Theon kasvot oli nähnyt, oli eliitin mielen vallannut vastenmielisyys ja kärttyisyys. Ei hän edes itse tiennyt, miksi poika niin suuria hylkimisreaktioita hänessä aiheutti. Ehkä se johtui siitä, että tuo näytti aivan liikaa Ferendiriniltä? Juuri kun Darius ja koko perhe oli toipunut vanhimman pojan kuolemasta täysin, päätti tämä äpärä ilmaantua heidän elämäänsä kummittelemaan. Jos Darius olisi saanut päättää, olisi hän potkinut Theon samantien pois kaupungista ja hylännyt oman onnensa nojaan jonnekin, mutta vaikkei Delia saatikka Lanae olleet vielä edes tietoisia veljenpojasta, ei Darius pitänyt itseään oikeutettuna päättämään äpärän kohtalosta yksin. Koskihan tuon olemassaolo heitä kaikkia. Sitä paitsi, jos sisarensa jotain muuta kautta saisivat tietää Theon olemassaolosta, saisi Darius selkäänsä siitä hyvästä, että oli koittanut tuon sisaruksiltaan salata!
Siinä missä Theodluinilla oli yllään edesmenneen isänsä haarniskaa muistuttava asukokonaisuus, oli myös Dariuksella se vanha, kokomusta haarniskansa yllään, jota oli käyttänyt yhtälailla samaan aikaan Ferendirin vielä eläessä. Sittemmin se vanha haarniska oli jäänyt ja Sinisen Kuiskauksen haarniska ottanut sen sijan. Tässä asuyhdistelmässä heitä olisi voinut helpostikin luulla samaan rykmenttiin kuuluviksi.. tai kenties opettaja&oppilas duoksi. Tai kenties isäksi ja pojaksi...
Lopulta he saapuivat erään oleskelusalin oville, Dariuksen pysäyttäen Theon vierelleen.
"Pidä ryhtisi suorana, kumarra, älä puhu ellei sinua puhutella, muist--"
"Osaan kyllä käyttäytyä ylimystön edessä, suotta luettelet", Nyreänä Theo keskeytti setänsä, joka niin kireännyrpeänä hänelle luetteli käytöstavoista.
"No et näemmä osaa olla keskeyttämättä", Silmäpuoli huomautti nuoremmalleen.
Theo oli avaamassa suunsa jotain vastaan sanoakseen, mutta ennen kuin mitään ehätti henkäistä, läppäsi Darius poikaa takaraivoon, saaden Theon vain älähtämään pienesti ja hiljenemään. Jahka Theon oli hiljentänyt, kävi Darius koputtamaan kolmasti oveen rystysillään, ennen kuin oven avasi ja sisään astahti. Delia kyllä tiesi kuka oli tulossa ja kerta tapaaminen oli sovittu, ei Darius nähnyt syytä odottaa lupaakaan astua sisään - varsinkin kun hän varta vasten oli pyytänyt, ettei Delia ottaisi mukaansa palvelijoitaan tai seuraneitejään. Tapaaminen koski vain heitä, Windereitä.
Eliitti askelsi sisään, työntäen Theon edeltä peremmälle. Ovi suljettiin perässä jonka jälkeen askel vei entistä lähemmäksi Deliaa. Nopeasti eliitti nyökkäsi kumartavasti, näkemättä syytä itse nyt hirveästi pitää kiinni tavoista kun he keskenään olivat.
"Eihän tänne ole kukaan tulossa?", Darius varmisti Delialta. Hän ei aikonut aloittaa Theon esittelemistä, ennen kuin oli varma, ettei kukaan ryntäisi sisään ovista jotain tänne toimittamaan - kuten vaikkapa teetä tuomaan tai vastaavaa...
Theodluin oli luullut kykenevänsä säilyttämään kujeilevanhymyilevän olemuksensa, kun kuningattaren luo saavuttiin, mutta syystä tai toisesta se jännitys iski kuin nuoli sydämeen sillä samalla sekunnilla, kun ovi heidän takanaan oli paukahtanut kiinni. Enkelinpentu ei kyennytkään kuin vain seisomaan sijoillaan tumput suorina ja tuijottamaan Deliaa huppunsa suojista, josta hänen kasvojaan tuskin näki edes kunnolla.
// Ivy. Ivy hei //