Two and a Half Hawks

Suuria ja pieniä, koreita ja hieman vaatimattomampia. Saleja löytyy jokaiseen käyttötarkoitukseen, kaiken kokoisia ja näköisiä.

Valvoja: Crimson

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Ivy » 29 Joulu 2016, 07:08

Haltiakuningatar huomasi yllättäneensä veljenpoikansa kysymyksellään, joka lähti hädissään sopertamaan vastaukseksi, ettei ollut edes ajatellut niinkään pitkälle, alkuperäissuunnitelmana vain tavata sukulaisiaan... Luonnollisesti!
"Ah..! Kyllä... Tietenkin haluaisit ensin tavata meidät ja... Ah, katso nyt minua. Anteeksi, taisin säikäyttää sinut hätiköinnilläni." Haltianainen naurahti kuivahkosti, sinetöiden sitten suunsa sormipäillään, häveten lievästi niin suoraa, mahdollisesti tälle melko häkellyttävää kysymystä, juuri kun oltiin päästy rauhoittumaankin. Se ei sinällään ollut luonnoton oletus ollenkaan, että korkeaan sukuun kuuluva jäsen tulisi vaatimaan omaa paikkaansa ja asemaansa, mutta tulipahan kerta heitolla huomattua, ettei pikkuhaukka ollut tullut ainakaan käsi ojossa suuria rahasummia vaatimaan. Huoneen avaruus, tyhjyys ja terapeuttinen valoisuus kuitenkin koristi tilannetta kauniisti, kaksikon istuessa pienen hetken hiljaa, haltianaisen kerätessään itseään taas ryhdikkäämmäksi, tahdikkaammaksi...

"Mutta uskon sinun olevan älykäs Theo... Ymmärrät varmasti, että tulosi tänne on jo järjestänyt tämän niin sanotun "sopan"." Haltiakuningatar vakavoitui hetkeksi, tietäen, ettei Theodluinilla todellisuudessa ollut hirveästi vaihtoehtoja, kuin tunnustautua elossa olevan Winderin perheen suojatiksi, ehdoilla jotka hän kokoaisi myöhemmin muiden sisäpiiriläisten kanssa.
Huulia peittävä käsi laskeutui kauniisti syliin toisen vierelle. Ehkä tämä seikka ei ollut tullut nuorelle haltialle mieleen ja Delia toivoi hartaasti, että tämä tosiaan ymmärsi mitä hän ajoi takaa.
"Setäsi saattoi saada sinut uskomaan, että sinun olisi parempi vain kadota, mutta hän epäonnistuu näkemään, että siitä koituisi pitkällä tähtäimellä enemmän harmia kuin hyvää." Kävi lisäys, haltianaisen pään kääntyessä nopsakkaasti oven puoleen, juuri sekuntia ennen kevyttä koputusta.

"Ah... Mutta me voimme ajatella sitä myöhemmin..! Vaikeat, muodolliset asiat odottakoot, olen enemmän kiinnostunut oppimaa juuri nyt sinusta, Theo." Delia sanoi iloisella, melkein lapsen omaisen innokkaalla äänensävyllä, nousten samalla tuon viereltä kävelläkseen mekon helma hulmuten salin ovelle, raottaakseen sitä juuri sen verran, että saattoi pyytää palvelijaa poistumaan ennen kuin sai edes tietä astua peremmälle kärryineen, jonka sen sijaan Haltiakuningatar rullasi sisään. Ovi suljettiin, haltiakuningattaren silmien loistaessa innosta saada päästä hemmottelemaan nuorimmaista.
"Minun ei pitäisi tehdä näin, kuljettaa kärryä, mutta pysyköön se meidän välisenä salaisuutena." Haltianainen hymisi. Dariuskin saisi kakkua, mikäli vain ehättäisi kiukultaan, mutta tuon olinpaikasta Winderin sisarus ei juuri nyt piitannut, rullatessaan lehtikullatun tarjoilukärryn Theodluinin eteen joka epäilemättä oli haukankatseellaan jo nähnyt korkeiden kerroslautasten makeat antimet, sokerilliset leivoksen maagisessa puutarhassa kasvatettuineen kirsikoineen ja omenan viipaleineen.
Osa kakuista oltiin vuorrattu kuohkean valkoisella kermalla, josta oli tullut enemmän mahdollista tuottaa vasta aluevaltauksen jälkeen ja siitä syystä tunnettu ensisijaisesti kuninkaallisten ja aatelisten yleelliseksi herkuksi.

Näky suorastaan kimalsi auringonvalossa, hopeistetun teepannun kiiltäessä sokaisevasti mikäli sopivasta kulmasta vain katsoi.
"Olisitko ystävällinen ja kaataisit meille teen, Theodluin?" Delia pyysi, ottaen itse pienen keraamisen lautasen ja lähti nostamaan sujuvin elein jotakin hyvää kakkulapiolla. Kermainen kirsikka kakku neliö laskeutui siististi lautaselle, joutsenemon, joka palasi halusta hemmotella pientä siipirikkoaan, palatessa takaisin tämän vierelle, ojennuttaen kakkulautasen tämän käsiin vastalauseita kuuntelematta. Näin Theo ei vahingossakaan olisi liian ujo kokeilemaan mitään kärryn antimista.
"Päivän ollessa yllätyksiä täynnä, voin ainakin varmistaa edes yhden niistä olevan positiivinen" Joutsenemo tuumasi ääneen, nostaen teekupin käsiinsä, siemaisten lehtiuutetta jolla kerrottiin olevan rauhoittava vaikutus.

"Tehkäämme näin" Haltianainen nielaisi, "Minä esitän sinulle kysymyksen ja sinä voit tehdä vastattuasi samoin, yksinkertaista?" Pitkä kaula ojentui kuninkaalliseen korkeuteensa, keltaisten silmien lukittautuessa taas haltiapojan tutun tuttuihin kasvoihin. Osasikohan Theo edes aavistaa, millaista sielunruokaa tuo hänelle juuri nyt oli?
"Milloin on syntymäpäiväsi? Ahh entä lempivärisi?" Delia aloitti vuoronsa, sääntöjen vastaisesti tosin usealla, mukavan kevyellä kysymyksellä, katsahtaen lehtolapseen vielä viekkaasti ennen teen uudelleen siemausta.
"Lemmittyä?"
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Joulu 2016, 17:33

Jos totta puhuttiin, ei Theo ollut miettinyt, mitä sitten tapahtuisi, jos ja kun hän olisi tavannut setänsä ja tätinsä. Kai hän ajatteli palaavansa Elwoodiin? Tuosta vain, ei mitään sen kummempaa. Ei hän ollut älynnyt, että ehkä se ei mennytkään niin yksinkertaisesti, kuten kuningatar jo vihjailikin.
Eipä Theo ehättänyt asiaan sanoa mitään, kun ovelta kuuluva koputus heidät keskeytti. Theo jäykistyi silmissä ja vilkaisi ovelle päin, olettaen että Darius jo takaisin koputteli. Mutta ilmeisesti ei, sillä kuningatar nousi oven puoleen ja kovin iloisesti ilmoitti, että vaikeat ja muodolliset asiat saisivat odottaa? Pienesti enkelinpentu kohotti kulmaansa ja seuraili kuinka Delia ovella kävi ja pian palasikin sitten jonkinlaisen herkkuvaunun kera. Missä vaiheessa kuningatar tuollaisen ehti tilata, sitä Theo ei tiennyt, mutta ei liioin käynyt kyseenalaistamaan. Syöminen ei kuitenkaan ollut heti ensimmäisenä mielessä, kun tänne oli tullut. Olo kun ei ollut silloin kovin hyvä eikä hän vieläkään kyllä voinut sanoa päässeensä yli heikotuksesta ja huonovointisuudesta. Mutta ehkä se johtuikin vain ravinnon puutteesta? Tosin, mitä kärryä nyt katsoi, ei siinä pahemmin mitään kunnon ruuaksi kelpaavaa ollut…

Pienesti, osin vaivautuneesti pikkuhaukka naurahti, Delian mainitessa ettei hänen kuuluisi tuolla tavoin kärryjä työnnellä, mutta se olkoon kaksikon välinen salaisuus nyt. Olisi Theokin kyllä voinut auttaa, jos hän vain olisi tiennyt miten päin sitä piti edes olla tässä tilanteessa. Hän oli kahden itse kuningattaren kanssa, pitikö pysyä virallisena ja asiallisena vai saiko heittäytyä hieman rennommaksi? Nyt kun sukulaisiakin oltiin? Eipä Delia varsinaisesti ollut mistään häntä vielä sättinyt, joten kaiketi tilanne meni eteni ihan hyvin?
Delia pyysi kaatamaan teetä, saaden Theon hymyilemään pienesti ja nyökkäämään. Oli mukava auttaa, joten mitään mukisematta nuorempi haukansilmä otti ja kaatoi heille kauniista teepannusta teetä samaan settiin selvästi kuuluviin kuppeihin. Eipä hän koskaan ennen ollut nähnyt näin hienoja astioita, he kun olivat niin vaatimattomasti ja vähään tyytyen eläneet äidin kanssa.
Teen kaadettuaan Theo istahti takaisin sijoilleen ja ennen kuin mitään ehti todeta, tunki kuningatar hänen hyppysiinsä lautasen, johon oli kerännyt maisteltavaa jos toistakin. Hölmistyneenä Theo katsoi hetken sitä lautasta, lopulta kuitenkin katseensa kohottaen Delian puoleen. Mihinkään hän ei vielä koskenut, kun ei tiennyt kannattiko hänen makeaa varsinaisesti nyt syödä. Toisaalta kyllä houkutteli, mutta toisaalta…

“No sellaisia yllätyksiä ei ole hetkeen kyllä ollutkaan…”, Theo naurahti pienesti Delian puhuessa positiivisista yllätyksistä, hiljeten sitten kuuntelemaan kuningattaren ehdotusta. Nainen halusi tutustua häneen paremmin ja sen sijaan, että olisi nätisti edetty useammakin tapaamisen merkeissä, halusi kuningatar esittää kysymyksiä tässä ja nyt. Vastaavasti Theo saisi kysyä Delialta mitä ikinä halusi. Se kuulosti jopa mielekkäältä vaihtoehdolta, eihän Theo voinut kieltää, etteikö päänsä ollut täynnä kysymyksiä.
Kuningatar aloitti, kysyen samantien muutamankin kysymyksen. Hetken Theolla kesti prosessoida ne kysymyksen, mutta nopeasti nuorempi suunsa sai auki.
“Kesän alussa, kun lumet ovat sulaneet ja kevät väistynyt”, Kuului vastaus ensimmäiseen kysymykseen - ei äiti koskaan ollut pistänyt ylös tarkkaa päivämäärää lehtolapsen syntymästä, joten sitä vietettiin “kutakuinkin niihin aikoihin”.
“Lempivärini on… musta, tumma niin kuin yötaivas”, Theo jatkoi, hetken mietittyään mistä väristä varsinaisesti piti. Yötaivas oli kaunis, sinisenmusta ja se oli oikeastaan kaunein asia, mitä vanhastametsästä käsin saattoi nähdä. Eipä harmaassa, karussa ympäristössä mitään muuta ihailtavaa varsinaisesti ollut. Mutta mitä taas tuli viimeisimpään kysymykseen, meni Theo hieman hankalammaksi.
“Eikä minulla ketään sellaista ole…”, pikkuhaukka aloittikin, katseen pysyen siinä kakkulautasessa. Ei hänellä ketään lemmittyä ollut, joskin syystä tai toisesta hän ei saanaut ajatuksistaan yhtä henkilöä pois vaikka parhaansa oli yrittänytin. Mutta eihän sellaisista asioista saatikka tapahtumista voinut kuningattarelle puhua. Niinpä ehkä oli vain parempi pitää jotkut asiat salassa ja keksiä kepeitä, valkeita valheita.
“Ei ole tullut vielä ketään sellaista vastaan”, Theo lisäsikin nopeasti, naurahtaen ja esittäen sitten omat kysymyksensä, ennen kuin Delia olisi äskeiseen ehättänyt paremmin tarttua:
“Onko minulla serkkuja? Entä muita sukulaisia, kuin te, setäni ja pikkusisarenne?”
“Millainen… isäni oli? Ja… kuinka hän kuoli?”
, yllättäen kepeähköjen kysymysten perään Theo esitti raskaamman, oikeastaan sen suurimman kysymyksen, mikä häntä oli vaivannut. Hän tiesi isänsä menehtyneen, mutta ei koskaan ollut saanut kuulla miten se oli tapahtunut. Hän halusi tietää, vaikka se ei liennyt kovin mukava puheenaihe kuningattarelle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Ivy » 29 Joulu 2016, 20:00

Tee kostutti mukavasti kuivaa suuta, maun ollessa ensin kirpeämpi sulien sitten kielenpäällä pehmeämmän miedoksi, täydellinen valinta makeisten kanssa, korostaen toisiaan juuri sopivasti. Delia sulki silmänsä, osittain teen mukavan rauhoittavasta vaikutuksesta osittain taas hiljentyen kuuntelemaan veljenpoikansa vastauksia.
Tällaisia hetkiä hän vaalitsi ylitse muiden, rauhallisia, aurinkoisia hetkiä teen, siiderin tai viinin kanssa, kera hyvän seuran tietenkin. Hillitty, väreilevä huokaus karkasi joutsenemon huulilta, teekupin kevyesti kilahtaessa takaisin tassinsa päälle. Theo oli kesän lapsi ja tämän lempiväriksi hän kuvaili mustaa yötaivasta. Sinänsä hyvin triviaali kysymys, jonka Delia oli nähnyt tarpeelliseksi esittää, sai hänet hymiseen itsekseen, Theon selittäen samalla kuinka ketään tiettyä ei ollut tullut vielä vastaan.
"Mmm'm olet vielä niin nuori..." Haltiatäti hymisi, katsoen alas lyhyempäänsä joka pian lähtikin esittämään omia kysymyksiään.

Delian paksut, melkein rehottavat kulmat nousivat kaarelle tämän ensimmäisestä kysymyksestä, teetassin laskeutuessa sylin tasolle, Theodluinin, hänen esimerkistä esittäessä toisenkin kysymyksen. Vaikka Theo oli sanonut, ettei hänen äitinsä ollut pahemmin rakastajastaan tälle puhunut, tuntui se kuitenkin haltianaisesta kovin absurdilta... Ja hyvin surulliselta.
"Hmm'm, sinulla on kyllä serkkuja, kaksinkin kappalein." Delia aloitti, valiten vastaavansa ensin kysymyksistä kevyempään.
Ehkä Theodluin ei tohkeissaan ollut yhdistänyt prinssejä sukulaisikseen tai sitten puolueettomilla mailla oltiin todella pihalla mitä kuninkaallisissa suvuissa tapahtui. Haltiakuningatar oli tietenkin tottunut, että kun kuningasperheeseen syntyi lapsi, sitä kailotettiin kansalle ja kovaa ja oletti sanan kiirivän pitkälle, kuten joka kerta heille oli kiirinyt, kun ihmisille oli syntynyt suvunjatketta, heidän pienimuotoiseksi harmiksi.

"Kruununprinssi Anton ja nuoriprinssi Limdur ovat molemmat vielä pieniä. Anton tosin osaa puhua melko hyvin, vaikka onkin jokseen ujo niin vieraan seurassa tekemään." Delia hymähti, miettien kahta jälkeläistään sen ohikiitävän hetken.
"Sukumme on muutoin melko pieni, sedälläsi ei ole lapsia ja Lanae on hädin tuskin naimaiässä. Vanhempamme ei ole enää luonamme, joten sinulla ei ole isovanhempiakaan." Jatkui luettelointi. Winderin suku ei tosiaan ollut mittava kokonsa vaan vaikutusvaltaisuutensa takia. Sekin oli sinänsä surullista, sota oli vienyt heitä tavalla tai toisella.
"Me Winderit olemme tosin kaukaista sukua Cúthalioneille, joten Kreivi Arethdrieli Cúthalionin voisi melkein myös laskea sukulaiseksesi. Hän hoitaa vanhan piilopaikkamme asioita." Ehkä se oli pitkä venytys saada kuulostamaan, että pienellä Theolla olisi enemmänkin perhettä, mutta käykööt tämä yleissivistyksenkin puolesta.

Kaunis teekuppi kolahti jällen tassin päälle, Haltiakuningattaren siemaistessa siitä nopeasti melkein kuin pienen rohkaisuryypyn tavoin, nostaen sen sitten kokonaan kärryille, pois käsistään, ennen kuin Ferendiriniä alkoi paremmin muistelemaan.
"Hän oli.... Hän oli määrätietoinen ja... Huolehtiva." Delia aloitti, pyrkien olematta toistamatta itseään haukanpoikaselle, kuinka tämä niin tältä kasvoiltaan näytti.
"Vanhempiemme menehdyttyä hänestä tuli sukumme kartanon pää. Dariuksen tapaan nyt, hänellä ei kuitenkaan ollut paljon aikaa vietettävänään kasvotusten, hän tuntui tietävänsä aina tarkalleen miten tehdä ja toimia, kuten edesmennyt kenraali isämme oli tarkoittanutkin. Heh... Hän ja Darius olivat erottamattomia, armeijasta tuli heidän molempien elämä, mutta mitä he kerkesivät tulla meitä katsomaan, hän oli... Niin hyvin lämmin. Kartano tuntui aina valaistuvan kun saimme heidät kotiin ja Ferendirin oli aina ensimmäisenä ottamassa minut ja Lanaen syleilyynsä kun kiiruhdimme kilpaa heitä vastaan. Hän osasi saada meidät nauramaan." Delia tarinoitsi, pysähtyen huokaisemaan pehmeästi ihanille muistoilleen, mitä oli jäljelle jäänyt. Nostalgian autuuden paistaessa tämän kasvoilta.

"He tietenkin toivat mukanaan myös tarinoita ja isäsi antoi helpoimmin periksi kun minä ja Lanae pyysimme kuulemaan jonkin niistä yhä uudelleen ja uudelleen. Elämä kartanolla ilman heitä ei ollut kovinkaan mielenkiintoista. Heh... Kerran hän meni taittamaan pukinsarvet pystistä ja lähti puskemaan kohden setääsi ne päässään, demonstroiden kunka oikukas otus heidät oli yöllä yllättänyt ja kukaan ei ollut osannut hätyyttä sitä tiehensä. Darius ei olisi halunnut leikkiä mukana, huitoen häntä lopettamaan ja Ferendirin kutsui häntä tosikoksi... Hän oli aina heistä se vakavampi jopa vapaa-ajallaan." Haltianainen naurahti, tunsien kirpeän pistoksen poskessaan jota toinen kalpeista kämmenistä kävi tunnustelemaan. Hänhän hymyili, nyt aivan aidosti isoveljeänsä muistellen.

Delia oli hetken hiljaa keltaisten silmien lipuessa takaisin seuralaiseensa, huomaten uponneensa muistoonsa ehkä tavallista intensiivisemmin.
"Ah... Mutta toisin kuin setäsi ja minun tavoin, hän ei ikinä perinyt haukankatsetta. Minä ja Lanae vertasimme häntä joskus pieneen karhuun, sillä hän luotti enemmän raakaan lihasvoimaansa." Haltiakuningatar kävi ripeästi jatkamaan, muiston kuplan puhjettua.
"Minusta tuntuu, ettei hän tainnut aina tiedostaa kuinka vahva oli... Käsivartemme olivat usein arat kun hän halasi meitä kuukausien poissa olon jälkeen. Hän kävi niin yht-yhteen Dariuksen kanssa, setäsi voidessa nojaten sukumme perimään... Yhdessä he tuntuivat voittamattomilta." Suupielet valuivat sanojen myötä aidosta hymystä ennemmin väkisin painettuun, Delian katsahtaessa alas taas toisiaan sukiviin sormiin.
"Sitten hän kaatui, johtaessa hyökkäystä Nahoriin. He tekivät virhearvioinnin ja... Hän ei koskaan palannut kotiin." Kuului kuivahko, tiivistetty päätös Ferendirinin kuolemasta jonka jättämää jälkeä lieni turha enää toistaa.

"Hm, voi ajatella nyt, että hän oli kerennyt kaiken tämän välillä tapaamaankin jonkun... Jos hän olisi vain kertonut meille, sinun ja äitisi ei olisi tarvinnut odottaa." Delia ravisteli päätään kevyesti sen noustessa katsomaan jonnekin salin nurkkaukseen, silmien kirpeytyessä jälleen mutta itkemään hän ei enää aikonut. Sen vielä kuitenkin varmistettua, käänsi hän vielä kasvonsa katsahtamaan kunnolla Theoon, silmäillen mitä tämä saattoi tuntea tai ajatella kaikesta kuulemastaan.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Joulu 2016, 14:29

Kävi ilmi, että Theolla oli serkkuja. Kaksikin, kruununprinssi ja nuorempi prinssi. Eihän Theo älynnyt sitä heti yhdistää ja jos totta puhuttiin, ei hän ollut tietoinen kuningassukujen lapsista - tai muustakaan, mitä kuningassuvuissa tapahtui. Ei Elwoodissa sellaisista ehtinyt murehtia saatikka liioin kiinnostua. Niin kauan kuin puolueelliset pysyivät kaukana kylästä, ei heidän tarvinnut mitenkään noteerata mokomia. Joten hänelle tuli täysin uutena tietona serkkunsa, mutta kuullessaan noista, näytti pikkuhaukka suorastaan innostuvan.
"Saanko tavata heidät joskus?", Nuorempi haukansilmistä kysyi suoraan, kovin röyhkeästi, edes miettimättä oliko sellainen kysymys lainkaan sopiva - mitä oikeuksia hänen kaltaisella puoliverisellä lehtolapsella nyt olisi tavata prinssit.
He olivat myös kaukaista sukua Cúthalioneille ja täten haltiakreivi oli ilmeisesti laskettavissa sukulaiseksi. Moisesta tyypistä Theo ei ollut koskaan kuullutkaan, mutta tietenkin mielenkiinto kreiviäkin kohtaan heräsi. Mutta juuri nyt ei liennyt aika miettiä niinkin kaukaisia sukulaisia, kun muutakin pohdittavaa oli. Muuten Windereillä ei pahemmin sukua ollut, kuulemma, mikä sinällään oli ehkä hyvä. Jos he nyt jotain valheita Theon turvaksi alkoivat kehittelemään, niin mitä pienempi piiri, sitä helpompi se vale oli säilyttää ja pitää kasassa, eikö?

Kun Delia viimein lähti kertomaan Ferendiristä, kuunteli Theo tarkkaan ja hiljaa. Aluksi vain tuijottaen kuningatarta kuunnellessaan, kunnes lopulta myös ohessa jotain siitä lautaseltaan lähti syömään ja muutaman kerran teetäänkin hörppäisi. Selvästi menetetyn veljen muisteleminen ei ollut kovin mieluisaa kuningattarelle, mutta kyllä Delia sai kerrottua pidemmänkin tovin millainen henkilö lehtolapsen isä oli oikein ollut. Varmasti se oli murtanut sisarukset, kun vanhin heistä oli poistunut ja Theo ei voinut kuin tuntea sympatiaa kuningatarta kohtaan. Hän ei koskaan tuntenut isäänsä, eikä liioin osannut tuota kaivata. Hän oli jopa yhdessä välissä vihannut isäänsä, kun ei tiennyt miksi hän oli heidät hylännyt ja hänen äitinsä sillä tavoin odottamaan jättänyt. Loppujen lopuksi sille oli hyvä selitys, miksei Ferendiriä takaisin ollut kuulunut. Oletettavasti, eiväthän he siltikään voineet olla varmoja, jättikö Ferendirin tulematta jo ennen kuin kuoli. Mutta toisaalta, mitä nyt Delia kertoi veljestään, ei Ferendirin kuulostanut sellaiselta henkilöltä, joka olisi vain ottanut ja jättänyt.

"Äiti odotti. Loppuun asti", Theo hymähti lopulta, Delian harmitellessa, ettei lehtolapsen ja tuon äidin olisi tarvinnut odottaa, sikäli mikäli Ferendirin olisi vain kertonut suvulleen rakkaimmastaan.
"Minä taas en. En tiennyt teistä mitään, ennen kuin äitini kuoli. Äiti ei koskaan puhunut isästäni, saatikka teistä tai mistään sukulaisista ylipäätään. Meillä oli oma perhepiiri Elwoodissa. Tai siis, on yhä... Minä vain... Lähdin reissuun, kun äitini nukkui pois", Theo selitti, "Qira A’Daruil, Elwoodin kyläpäällikkö, kertoi minulle isästäni ja suvustani. Hän on tavallaan kuin toinen äiti minulle", jälleen noidan muisteleminen sai Theon rintaan kohoamaan sen suuren koti-ikävän. Viimepäivien myötä hän suorastaan halusi takaisin Elwoodiin, tuttuun ympäristöön, mistä alun alkaen oli lähtenyt "pakoon", ettei suru äidin menetyksestä häntä olisi täysin kuihduttanut.

Sen enempää Theo ei ehtinyt mitään sanoa, kun ovelta kuului jälleen koputus. Vankka, tasainen, kolmasti. Ei ollut vaikea arvata, kuka nyt takaisin saapui, kun ovi kävikin jo avautumaan ja Haukansilmä asteli takaisin sukulaistensa luokse. Huomattavasti rauhallisempana, mutta selvästi yhä näreissään. Eikä vilkaissut kertaakaan Theodluinin puoleen, joka kovin hiljaiseksi ja varovaiseksi muuttui heti, kun eliittikenraali takaisin oli tullut.
Darius askelsi aina muutaman metrin päähän Deliasta, pysähtyen sitten sijoilleen ja jäi tuijottamaan sisartaan vakavanhiljaisena. Hän oli nyt täällä, hän oli valmis jatkamaan keskustelua. Mutta hän ei totta vie sitä keskustelua aikonut aloittaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Ivy » 30 Joulu 2016, 18:54

Thoestahan saattoi nähdä pienen innostuksen pilkkeen tämän silmästä! Hyvä, juuri nii, juuri jotakin tohon suuntaan Delia olikin halunnut nähdä. Myöntävää tai kieltävää vastausta hän ei kuitenkaan antanut, haltiapojan suorasukaisen kysymyksen saaden hänet vain kevyesti naurahtamaan ja viittomaan kädellään tätä pysymään paikallaan. Oli tietenkin täysin mahdollista, että serkukset saisivat toisensa vielä tavata, mutta nyt oli liian aikaista alkaa moista edes kuvittelemaan. Oli ensin keksittävä mihin Theon nimi heidän sukupuuhun... No, suoraan sanottuna väärennettäisiin, ennen kuin tuntui oikealta tutustuttaa nämä toisiinsa. Prinssit, jotka eivät varmaan saisi tietää vielä pitkään aikaan omaavan serkkua, riippuen nyt täysin kenen lapseksi he lehtolapsen merkkaisivat. Pikkuhaukankin tuli opetella tähän.

Sympatisoiva hymynpoikanen vieraili kuningattaren kasvoilla, ottaen samalla nojaa divaanista toisella käsivarrellaan, ottaen hieman rennommin. Oli ollut onni, ettei Theodluin ollut täysin jäänyt oman onnensa varaan ja tällä oli ollut joku läheinen, jota verrata niinkin läheiseksi kuin toiseksi äidikseen. Se, oliko Elwoodissa Theon oikea henkilöllisyys ongelmaksi vai ei, sai joko Aran tai Darius paremmin hänelle avata. Kuningattaret harvemmin olivat missään tekemisissä puolueettomien kylien ja niiden politiikan kanssa, mutta näin äkkiseltään se totta kai huoletti.
Tosin kuka heidän puolelta uskoisi, tai sitten edes uskaltaisi väittää, heidän sukuaan valehtelijoiksi, jos moista huhua jostain käpylästä kuulisi?

Joutsenemo nyökkäsi ymmärtäväisesti Theon niin lämpimästi puhuessa pienestä perhepiiristään, mutta selvästi syvänmietteliäänä sumpliessaan samalla miten tämä tulisi suuremmassa kuvassa vaikuttamaan.
"Mm'--" haltianainen oli aikeissa jotain sanomaan, mutta oveen kuuluvasta koputukselta sen paremmin ehättänyt. Erillistä lupaa astua sisään ei odotettu, toisen osapuolen tietäessä ettei se ollut tässä tapauksessa tarpeellista.
Eliittikenraali oli palannut, mistä tai mitä tehden, Delia ei kysynyt kätensä nojalta noustessa, teekuppia jälleen kärryn päältä noukkiessa.
Kaunis, korea ja runsas jälkiruuan esille pano puhui varmasti puolestaan Dariuksellekkin, mikä Delian kanta tähän koko soppaan oli, mikäli sikäli se oli jäänyt tälle yhtään epäselväksi.
Haukansilmä vaikutti kuitenkin paljon rauhallisemmalta, kuten ehtona oli ollut, katsellen heitä nyt vakavana herkkukärryn takaa jonka iloisuus ja sokerillisuus ei valitettavasti vetänyt vertoja tumman pilven kanssa, jonka isoveli oli mukanaan tuonut.

"Oh älä huoli, rullasin sen sisään itse, kukaan ylimääräinen ei nähnyt pientä salaisuuttamme." Winderin sisarus sanoi jälkiruokiin viitaten, pienesti isoveljeään samalla kiusoitellen ennen teekupin vierailua huulilla. Pienen etikettirikkeen paljastuminen, jota hän oli puolivitsinä pyytänyt Theotakin salaisuutena pitämään, tuskin painoi tai merkitsi kenellekään heistä juuri mitään tässä tilanteessa, mutta kerta Darius oli ollut aikaisemmin palvelijoista ollut huolissaan, ei Delia voinut olla vastuttamatta kiusausta.
Teekuppi kilahti heleästi jälleen tassin päälle, äskeisen leikittelyn jääden viimeiseksi. Oli aika vakavoitua ja jättää vitsailut ja tarinat sikseensä.

"Mn..." Kuningatar mietähti huoneen valtaavassa vakavanhiljaisuudessa.
"Meidän tulee katsoa kirjanpidosta ylös merkattua sukua, löytää nimi, kenen tahansa joka ei ole ollut tekemisissä kanssamme, tarpeeksi kaukainen josta ei oltaisi puhuttu ja jonka menehtymistä ei olla sen suuremmin ääntä pidetty." Haltiakuningatar esitti ensimmäisen ehdotuksensa vakavana, katsomatta juuri kumpaakaan mietteissään.
"Vaihtoehtoisesi me keksimme jonkun. Me olemme jo valehtelemassa Theosta, voimme keksiä merkitsemättömän sukulaisen jonka poismenon johdosta on luottanut meihin, ainoisiin suvun jäseniin ottamaan hänet siipemme alle. Ferendirin ja sitä kautta meidän maineemme ei kärsisi." Kuningatar jatkoi, tyhjän teekupin löytäessä taas tiensä kärryille.
"Voisin hoitaa asian itsekin, hyväksyttää pari uutta nimeä, kenelläkään ei pitäisi olla syytä esittää sen enempiä kysymyksiä. Minun... Minun on tietenkin pakko konsultoida myös Aranin kanssa, tarvitsemme myös hänen siunauksen ja tuen." Delia sanoi katsahtaen viimein hartaanhiljaiseen veljeensä, vilkaisten pian tästä kuitenkin pikkuhaukkaan.
"Ehkä saamme sinusta ihan virallistetun Winderin. Theodluin Feredirin Miarora Winder, miltä kuulostaisi?" Pojan täti kävi hymähtämään.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Joulu 2016, 20:42

Eliitti tuhahti terävästi, Delian ilmoittaessa itse rullanneensa tarjoilukärryn sisään, eikä täten kukaan ylimääräinen ollut äpärää nähnyt. Hyvä kai, joskin kuningattaren ei sopinut moisia tehtäviä toimittaa. Arvostelevasti hän vilkaisikin Theon puoleen, joka ei setäänsä edes vilkaissutkaan, selvästi vain koittaen olla pieni ja huomaamaton. Eihän tuollaiselle olisi tarvinnut edes mitään tarjoilla, jos Dariukselta kysyttiin...
Kädet kohosivat puuskaan, eliitin vaihtaen painoa jalalta toiselle ja jääden kuuntelemaan nyt Delian suunnitelmaa. Kovin nopeasti kuningatar oli keksinyt kuta kuinkin hyvän suunnitelman. He vain kertoisivat Theon olevan sukulainen, mainitsematta mokoman olleen Ferendirinin lehtolapsi. Kaiketi se voisi toimia... mutta oikeastaan vain, jos kuningas olisi myös mukana suunnitelmassa. Piti myös toivoa, ettei kukaan Theodluinin myötä lähtisi Windereiden sukujuuria penkomaan paremmin - joskin jos joku uskaltaisi totuuden kaivaa esiin ja siitä vielä kuningattarelle tai eliittikenraalille mainita, taitaisi se totuudentonkija olla ennemmin pulassa, mitä he...

Myös Theo kuunteli tarkkaan, nyökytellen pienesti Delian ideoille. Sehän kuulosti jopa hyvältä, jos häneltä kysyttiin! Myös puoliverinen pisti merkille sen, kuinka nopeasti kuningatar suunnitelmansa kanssa oli toiminut, mutta kaiketi hovissa sitten salailu ja salaisuuksien pitäminen ei ollut niin epätodennäköistä...
"Miarora jätetään nimestä pois", Darius huomautti heti, ennen kuin Theodluin ehätti mitään Delian kysymykseen vastaamaankaan, "Ties kuka sen nimen tietäisi ja yhdistäisi johonkin...".
"Ehkä hän on oikeassa...",
Theo vastasi, vaikka ei kyllä uskonut kenenkään tietävän äidistään ja tuon sukunimestä mitään. Eihän se varsinaisesti edes suvunnimi ollut, ei hänen äidillään ollut mitään sukua! Äitinsä oli vain valinnut jonkun nimen toisen perään, kun haltiankehoon oli iskostunut.
"Ja kannattaako veljemme nimeä hänen nimessään mainita", eliitti jatkoi, kerrankin puhuen Theosta Hän muodossa, "eikö se ole liian vihjailevaa. Varsinkin kun mokoma näyttää aivan Ferendiriniltä...".
Darius ei myöskään pitänyt ajatuksesta, että Aran pitäisi tähän sotkea. Hän kun oli halunnut pitää pojan piilossa hallitsijalta, mutta kaiketi se oli pakko, jotta suunnitelma toden totta tulisi toimimaan. Mutta Delia saisi kyllä hoitaa Aranin kanssa keskustelun, Darius pysyi mielellään siitä tapaamisesta ulkona.

Jälleen Haukansilmällä oli pointti, Theon tyytyen vain hymähtäen nyökkäämään asian päälle. Mutta jos jotain positiivista tilanteesta piti löytää, niin ilmeisesti Darius ei ollut kieltäytymässä suunnitelmasta. Ehkä setä sittenkin hyväksyi puoliverisen pikkuhaukan, vaikka ei sitä varsinaisesti osannut ilmaista? Johan Deliakin oli kertonut Dariuksen olevan tosikko, kenties se tunteiden näyttäminen saatikka sitten ystävällisyys ei ollut eliittikenraalin bravuuria? Siitä sitten heräsi kysymys, kuinka Iriador tuollaiseen örmyyn oli silmänsä iskenyt ja lopulta myös mokoman sydämen voittanut puolelleen... Mir Valdoren ja Darius olivat kuin yö ja päivä, täysin erilaiset. Tosin eihän hän kaksikkoa tuntenut kovinkaan hyvin. Siinä tuli myös miettineeksi, tiesiköhän Delia veljensä rakastajasta? Ehkä parempi pysyä hiljaa siitä asiasta, ties vaikka kuningatar ei olisikaan tietoinen..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Ivy » 30 Joulu 2016, 21:47

"Ah... Aivan." Delia yhtyi veljensä sanoihin. Harmi sinänsä, Miarora oli hyvin kaunis nimi, mutta moinen oli pelkkää turhuutta, mikäli he aikoivat pelata varman päälle.
Eliittikenraalin tokaisu jättää se kokonaan pois, näytti onneksi käyvän myös lehtolapselle itselleen, joka oli hyvää vauhtia hyväksynyt, mitä oli tuleman ja ei vastustellut luopuvansa äitinsä nimestä. Totta kai tämä sai aina muistella todellista nimeään, mutta sillä esittäytyminen ei enää kävisi päinsä.
Paksut yönmustat kulmat nytkähtivät Dariuksen tuodessa esille myös Ferendirinin nimen, saaden haltiakuningatar tuntemaan jotakin sydänjuurissaan. Sekin oli hyvä pointti, varsinkin kun tuo näyttikin tältä ja he evät aivan varmasti olleet ainoat, elossa olevat henkilöt jotka Ferendirin aikoinaan tunsi.
Se oli Deliasta vielä isompi sääli, varsinkin kun nimi sopi pikkuhaukan kasvoihin kuin nappi silmään, mutta sellaisen varjelemisesta koituisi ajan kanssa vaivan varmasti enemmän harmia kuin iloa.

Theon nyökkäys kuitenkin helpotti haltiakuningattaren ahdinkoa ja syyllisyyttä eristää tuo vanhempien nimistä, ahdinkoa jota pikkuhaukka ei ainakaan ulospäin ilmaissut.
Se oli liikuttavaa, pojan omanlainen rohkeus asian kanssa tuntui tekevän häneen vaikutuksen.
"Olet oikeassa." Delia myönsi, kääntäen katseensa urheasta pikkuhaukasta veljeensä.
"Theo saakoot uuden nimen. Tai sitten hänet tunnettakoot vain Theodluin Winderinä." Kävi lisäys, korjaus aikaisempaan harkitsemattomuuteensa.

"Meidän tulee sen lisäksi miettiä ketkä kaikki jo tietävät hänen todellisen alkuperän ja päättää onko puuttuminen tarpeellista..." Delia jatkoi, siirtyen aivan uuteen aihealueeseen. Joko sitten lahjomalla tai uhkailemalla... Kuten hän oli aikaisemmin Dariukselle ehättänyt sanomaankin ennen tämän poistumista.
"En... En ole vielä päättänyt miten toimia asian suhteen... Mikäli tarve, saatan joutua nojautumaan sinuun Darius, ellen voi luottaa hovimme viestinviejiin..." Haltianainen keskeytti, katsoen merkittävästi veljeensä. "Sinä ja Theodluin myös tiedätte minua paremmin, ketkä ovat jo tässä mukana." Kuningatar alkoi selvästi tulla tiensä päähän suuressa suunnitelmassaan, päästen osaan jossa hänellä ei ollut varsinaisesti kokemusta ja tunsi kompuroivansa.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Tammi 2017, 20:14

Darius, Theodluin, Aran


"Ehkä parempi olla keksimättä mitään uutta. Ties vaikka se sitten unohtuisi ja sen jälkeen olisi uudet ongelmat, jos... Theodluin... joutuisi selittelemään, miksi toisen nimensä unohti tai sekoitti toiseen..", Darius huomautti jälleen Delialle, saaden Theon yhtälailla taas nyökkäämään. Ei hän mitään ylimääräistä tarvitsisi, parempi pysyä kaikessa yksinkertaisuudessaan Theodluin Winderinä. Ja kyllä hän pisti merkille sen, kuinka Darius nyt hänen nimeään käytti, kerrankin, kun puoliverisestä puhui. Ehkä setä oppisi pitämään hänestä, tai ainakin tulemaan toimeen hänen kanssaan. Tai sitten tuo johtui vain kuningattaren seurasta, kuka tiesi.

"Velethuil ja N'drayer joukoistani tietävät ainakin... Ja Mir Valdoren. Myös Briarin kyläpäällikkö Seyr tietää, ymmärtääkseni... Onko muita?", Darius luetteli nopeasti, vilkaisten sitten Theon puoleen, joka meni aluksi lukkoon noin nopeasta kysymyksestä setänsä kohdalla.
"öämn.. Qira... Siis, Elwoodin kyläpäällikkö A'Daruil tietää... Mutta ei kai kukaan muu kotikylästäni... Äitini kun ei puhunut pahemmin syntyperästäni kenellekään, A'Drauil taisi olla ainoa jolle hän oli kertonut asiasta...", Nuorin haukoista kävi pohtimaan. Ei hän oikeastaan tiennyt ketään muuta, joka hänen veriperimästään olisi saattanut tietää jotain ja Darius juuri luetteli suurimman osa.
"Alaisteni hiljaisena pitäminen ei tule olemaan ongelma", Eliitti jatkoi, vaikka ei varsinaisesti voinut mennä takuuseen siitä, että Delathos turpansa kiinni pitäisi ilman jonkinlaista lahjontaa. Iriador ja Velethuil eivät tulisi olemaan ongelma, "Kyläpäälliköistä en voi mennä varmuuteen", hän lisäsi. Totta kai hän uskoi, että Lorythas osasi suunsa pitää kiinni! Mutta ei hän voinut niin varmaksi sanoa nyt näin siskonsa edessä, joka ei tiennyt mitään Dariuksen ja Hopeaverisen väleistä. Piti esittää, ettei muka tuntisi Seyriä niin hyvin.
"Qira on minulle kuin oma äiti, ei hän kenellekään tästä kertoisi", Theo puolestaan huomautti, saaden Dariuksen tuhahtamaan terävästi. Hän ei luottanut poikaan eikä tuon noitaystävään. Ties vaikka Syöjätär päättäisikin käyttää poikaa hyväkseen heti, kun siihen tilaisuus tulisi.

"Mutta eikö olisi silti hyvä varmistaa, että kyläpäälliköt pysyisivät hiljaa - ovathan he puolueettomia, emme voi vain olettaa heidän hiljaisuutensa pitävän, jos sinä Windereiden sukuun astut", Yllättäen neljäs taho puuttui keskusteluun, täysin tyhjästä.
Aran oli jo pidemmän tovin seuraillut, mitä ihmettä oli tapahtumassa hänen linnassaan nyt, kun Winderit syystä tai toisesta kokoontuivat kera jonkun uuden. Hän tiesi kaiken, mitä linnassaan tapahtui, joten tietenkään tämä ei jäänyt häneltä huomaamatta! Joten hetken hän oli vain seuraillut tilannetta muualta käsin, kunnes ei voinut enää vastustaa asiaan puuttumista. Tulisihan tämä koskemaan häntäkin, joten miksei hän saman tien paikalle tulisi! Oli häntä sitten kutsuttu tai ei. Niinpä siniverinen oli kirjaimellisesti vain ilmestynyt tyhjästä istumaan läheiselle nojatuolille, kaikenkoreassa valkeassa asukokonaisuudessaan. Kovin rennosti selkänojaan nojaillen, toinen jalka oli nostettu toisen ylle ja kädet ristitty syliin. Ja kasvoilla lepäsi se tuttu hymy, joka niin ystävälliseltä vaikutti, jos siniveristä ei osannut lukea.

Darius oli tipahtaa jaloiltaan sillä samalla sekunnilla, kun Aranin äänen oli kuullut ja kuninkaan viimein näkökenttäänsä saanut. Selvästi eliitti jännittyi sijoillaan ja se äskeinen, mahdollinen rentoutuneisuus oli tipotiessään. Haukankatse oli nauliintunut siniveriseen, joka vain hymyillen vilkaisi eliittinsä puoleen, ennen kuin katse kääntyi kuningattaren ja puoliverisen suuntaan.
"Voisimme kutsua heidät kenties neuvottelemaan asiasta. Keskustella heidän kanssaan asiasta, katsoa, että saisimme heidät varmasti pysymään hiljaa", Hymyillen kuningas jatkoi, "Emmehän halua ottaa riskejä asian suhteen".
Theolla ei tietenkään ollut harmainta aavistusta, kuka tuo kultatukkainen oli, joka paikalle oli pöllähtänyt. Kovin rennolta pitkä mies vaikutti ja puheista päätellen kyseessä lieni joku kuningattaren tuttu? Äkkiseltään Theo olisi voinut veikata miehen olevan jonkin asteen demoni, siltä tuon olemus vaikutti hänen silmään, mutta ei tuosta huokunut sellainen magia. Magiaa kultatukka silti selvästi osasi, kerta tuolla tavoin paikalle oli ilmestynyt. Pikkuhaukka ei kuitenkaan kehdannut sanoa mitään, tarkkaili vain uutta tulokasta ja odotti, että joku hänet kenties esittelisi omahyväiseltä vaikuttavalle vieraalle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Ivy » 04 Tammi 2017, 19:08

Jälleen Eliikkineraali toi esille hyvän pointin, vaikka Delia itse olisi ollut valmis uskomaan Theodluinin kykyihin muistamaan yksi tai kaksi lisänimeä, kerran kun joutuisi jo valmiiksi opettelemaan uuden, tekaistun alkuperänsä, mutta ehkä vaan edellisten poisjättäminen olisi pienelle haukalle vain helpotus jo varmasti sekavaan tilanteeseen. Itsekullekkin.

Nimiä lähdettiin luettelemaan, saaden Delian sormet nypläämään toisiaan, haltianaisen muuten pysyessä täydellisen paikallaan suoralla ryhdillä ilmaisematta sisällä kasvavaa huoltaan muuten. Onneksi he ainakin pystyivät suoraan luottamaan hänen veljensä miehien pitävänsä suunsa kiinni, näiden ollessa suoraan tämän rautaisen nyrkin alla. Niin brutaalilta kuin se kuulostikin. Mutta samaan aikaan haltiakuningatar myös tiesi voivansa luottaa Sinisenkuiskauksen varjelevan niin hänen mainetta siinä missä henkeäkin.
Oli kuitenkin selvää etteivät he pääsisi liian helpolla, kuten odotettavissa oli. Haltianaisen kiinteä katse suoraan eteen keskittymisestä raukesi hetkelliseksi Theodluinin puolustellessa Eldwoodin kyläpäällikköä luetettavaksi, saaden Delian hymyilemään lempeähkösti tämän puoleen siinä missä Darius, ellei jokseenkin tökeröksi mutta ymmärrettävästä syystä, tuhahti.

Varoittamatta, itsestään mitään etukäteen ilmoittamatta, neljäs ääni yhtyi keskusteluun, saaden jokaisen paikalla olevan itsekukin paikallaan. Myös kuningattaren itse, joka vannoi ettei tulisi ikinä tottumaan aviomiehensä yllättäviin ilmaantumisiin! Hän itseasiassa tunsi suorastaan vihaavansa sitä, mutta ei koskaan tullut niin suoranaisesti sanoneeksi, tuskinpa Aran leikittelyään sillä lopettaisi.
Käsi sydämellä, Delia hengähti syvään ulos, ennen kuin katsahti kunnolla itsensä sisään kutsuneeseen Haltiakuninkaaseen. Ei sillä, että tuo olisi paljoa lupia tarvinnut.
Aran oli ainakin ajan tasalla mistä puhuttiin ja toi jopa omaa ideointiansa pöytään kerta heitolla. Ties kuinka kauan tuo oli heitä seuraillut, välttynyt jopa yhtä tahdikkaan veljensä aisteilta, veljen joka ehkä juuri tuosta syystä oli muuttunut niin säikyksi, melkein kuin Theo oli ollut tuota kohtaan.

Parempaa selitystä Delia ei juuri tuumaillut, rintaansa vaivihkaisesti taputellessa, sydämen tykätessä pahaa monesta säikähdyksestä saman päivän aikana.
"Neuvottelemaan... Kyllä, aivan se olisi varmastikin varmin keino." Haltiakuningatar kävi naurahtamaan armaansa jekutukselle, päätään hieman ravistellen ennen kuin kävi nousemaan, muodon vuoksi.
Aranin ehdotus tuntui idiootinvarmalta,
"Sillä tavalla voimme myös välttää turhaa huomiota lähettämällä ketään moneen eri kohteeseen... Säästäisimme myös aikaa." Mahdollisesti kortilla olevaa aikaa. Ken tiesi, vaikka Elwoodin päällikkö oli jo lauleskelemassa pienestä haukasta ja tämän suuresta matkasta verisukulaistensa luokse kuten joillain monesti oli tapana lauluja kirjoitella tarinoiden kertomiseksi.

"Emme osanneet odottaa sinua näin pian, yllätit meidät--Toden teolla." Joutsenkaula kävi vielä tuttavallisemmin lisäämään, kevyesti naurahtaen, palautuen samassa hymyilemään aviomiestä tervehtien joka epäilemättä nautti edes vähän heidän hypähdyksestä.
Mikäli he olisivat olleet vain he kaksi, olisi Delia ehkä viitsinyt vähän sähistä tälle ennenaikaisista harmaista hiuksista ilman muodollista teeskentelyä.
pikkuhaukan täti katsahti sitten alaviistoon nuorimpaan, nyökäten kevyesti kohden Arania.
"Haluaisitko esitellä itsesi?" Telepaattinen kehotus kävi.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Tammi 2017, 01:54

Darius pudisti päätään lähes huomaamattomasti, Aranin ehdotellessa neuvottelukutsuja. Tietenkin siniverinen halusi kyläpäälliköt paikalle, ties mitä tuolla oli mielessään. Sitä hän ei tiennyt, millaiset välit kuningashuoneella oli Elwoodiin, mutta Briarin kohdalla tilanne oi jo kireänä. Eikä Haukansilmä todellakaan olisi halunnut Lorythasia nyt lähellekään Arania, niin epävakaa puoliverinen kyläpäällikkö oli. Tosin eipä hän muutenkaan halunnut Cúthalionia ja Seyriä samaan huoneeseen koskaan enää ikinä. Mutta eihän hän asiasta mitään voinut sanoa ja Aran näytti olevan harvinaisen tietoinen siitä, vilkuillen vähän väliä sivusilmällä kenraalinsa puoleen hymyillen.
“Aivan niin. Suotta tässä kirjeitä edestakaisin läheteltäisiin, kutsukaamme heidät vain tänne keskustelemaan asiasta. Joko yksitellen tai yhdessä. Hehän ovat kuitenkin tuttuja keskenään, ehkä he mieluusti tulisivat samaan aikaan?”, kysymys oli osoitettu lähinnä Theolle, joka lautasen sylistään laskien tarjoiluvaunuun vain nyökkäsi kultatukkaiselle. Kyllähän Qira ja Lorythas toisensa tunsivat, sitä Theo taas ei tiennyt, kuinka hyvin ja tulivatko nuo pidemmällä tähtäimellä varsinaisesti toimeen keskenään. Mutta Theosta se oli hyvä idea kutsua nuo kaksi paikalle, vaikka varmaan turhaahan se oli. Hän usoi visusti siihen, ettei ketään tarvinnut taivutella suosiolla tai väkisin pysymään hiljaa hänen taustoistaan. Lorythaksen Theo laski ystäväksi ja Qira ei ikimaailmassa tekisi mitään, mikä hänet vaaraan saattaisi!

Siniverinen hymisi naurahdellen Kuningattaren mainitessa hänen yllättäneen heidät. Se oli tarkotuskin, mukavaahan se oli kuulla, että siinä oli onnistunut.
“Sattui olemaan vapaata aikaa, en voinut vastustaa”, Aran vastasi kuningattarelleen, hymyillen tuolle kuin olisi suurestikin rakastanut kumppaniaan. Se tietenkin pisti Theon ajattelemaan uudemman kerran, kukakohan tämä mies mahtoi olla…
Mutta ennen kuin Theo pitkälle ehti teorioimaan, kuului kuningattaren ääni pikkuhaukan päässä. Jälleen puoliverinen säpsähti pienesti telepaattista viestiä, joihin hän ei niinkään ollut tottunut.
“Ei hänen tarvitse itseään esitellä. Tiedän jo kuka hän on. Tiedän sinusta jo kaiken, Theodluin”, Aran avasi suunsa ennen kuin Theo ehätti, saaden puoliverisen hämilleen. Ensinnäkin siitä, että tuo mies oli kuningattaren viestin kuullut ja toiseksi siitä, että mokoma tiesi hänestä muka kaiken?

“Mutta asiallistahan se olisi itsensä kuninkaalle esitellä, Teidän Majesteettinne”, Kovin jäykähkösti eliittikenraali huomautti, siinä ennen puhumistaan pienen, kumartavan eleen tehden.
Ja Dariuksen sanojen myötä Theolle yllättäen valkeni kaikki. Kuinka typeräksi sitä saattoi taas tunteakaan itsensä! Kuka muu nyt tuolla tavoin vain tulisi kuningattaren seuraan ja hallitsijattarelle hymyilisi, kuin itse kuningas! Pikkuhaukan kasvot helahtivat lähes heti punaisempaan sävyyn, Theodluinin haluten vain vajota maan alle piiloon kaikelta. Aivan uudenlainen jännitys myös kävi kohoamaan pintaan, kun ei nyt oikein tiennyt, miten kuninkaan seurassa olisi pitänyt olla. Eipä tuokaan kauhean muodolliselta vaikuttanut tai muodollisuuksia vaatinut ainakaan näin ensikättelyssä…
“Höpsis. Jos tämä tapaaminen olisi virallisempi ja kenties paikalla olisi muitakin, kuin pieni perhepiirimme, niin ehkä sitten! Mutta nyt, mitä sitä suotta muodollisuuksiin lähteä, vai mitä, Theo?”, kättään vähättelevästi eliitilleen heilauttaen Aran naurahti, ennen kuin huomionsa takaisin pikkuhaukkaan käänsi.
“N-n-niin kai sitten… Teidän Korkeutenne”, Jännityksestään huolimatta Theodluin sai sanottua, saaden siniverisen vain naurahtamaan huvittuneesti.
“Ei sinun tarvitse minua teititellä tai tittelein puhutella kun olemme näin katseilta piilossa. Pidät vain mielessä, ettet sinuttele kun paikalla on ulkopuolisia, niin kaikki on hyvin”, Aran hymyili pikkuhaukalle, saaden Theon hieman rentoutumaan. Hän kun oli pelännyt kuningasta, yleensä kaikki joilla oli valtaa, olivat tavalla tai toisella epämieluisia henkilöitä, joskus jopa julmiakin. Mutta Aran vaikutti erillaiselta. Lempeältä, ystävälliseltä. Sellaiselta, johon voisi luottaa. Sellaiselta, jota mielellään palvelisi ja kumartaisi.
“No… Jos niin sanot”, Enkelinpentu vastasi, koittaen siihen kuninkaan ystävälliseen hymyyn vastata.

Oli sanomattakin selvää, ettei Darius taas pitänyt Aranin tavasta luikerrella typerän lehtolapsen ihon alle. Theo sai jo heti ensikättelyssä väärän kuvan siniverisestä ja pahinta oli, ettei tuo puoliverinen idiootti osannut lainkaan nähdä sitä kieroa virnettä ja pistävää katsettä hymyilevänlempeiden kasvojen takana! Kuinka Theo oli muka elossa selvinnyt nämä vuodet Elwoodissa, missä piti omaa varjoaankin varoa, jos mokoma ei tunnistanut sutta lampaan vaatteissa.

“Mutta! Jos kutsumme arvon kyläpäälliköt tapaamiseen, haluatko sinä kirjoittaa heille vai teenkö minä sen?”, Aran palasi äskeiseen aiheeseen, puhutellen nyt Deliaa jonka puoleen kuninkaan katse myös kääntyi, “Sinällään tämähän on teidän asianne, joten luonnollista olisi, jos sinä kutsuisit heidät, vai mitä luulet?”.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Tammi 2017, 21:24

"Oh..?" Haltiakuningattaren kulmat nousivat saadessaan Theon vastauksen sijaan Aranin, joka oli yllättäen sitä mieltä, ettei virallisille esittelyille ollut tarvetta. Kuinka... Ystävällistä, ellei hieman outoakin, Delia tuumi hiljaa mielessään, uskoen aviomiehellään olevan erityisen hyvä päivä kun ei nähnyt moista rutiinia asialliseksi.
Eliittikenraali, vielä enemmän kiinni etiketissä mitä siskohaukka itse, huomautti miten Delia oli alunperin tilanteen ajatellut, mutta kruunupää oli päättänyt ottaakin paljon paljon lämpimämmän... Perheellisemmän? Lähestymisen tapaamiselle.
Haltianainen tunsi liikuttuvansa aviomiehensä, melkeinpä jopa ylitsevuotavan ystävällisestä eleestä, tämän puhutellen nyt suoraan Theotakin!
Kävi helposti ilmi, että Aran oli juuria myöten perillä kaikesta jo valmiiksi ja suhtautui lehtolapseen sydäntä riipaisevan hyvin. Theokin varmasti huomasi sen! Vaikka ymmärrettävästi kaikessa ujoudessaan, itse hallitsijan seurassa vähän änkyttikin.

Kuningatar ei voinut olla käsi sydämellä hymyilemättä nyt toden todellista, rakastavaa hymyä aviomiehelleen, joka oli onnistunut herättämään hänessä sen suuren ihailun ja rakkauden tätä kohtaan, rakkauden joka syystä tai toisesta hiipui välillä tasaiseksi, pidätellyn himmeäksi hehkuksi kunnes se taas syttyi yhä uudelleen ja uudelleen toivottoman romantikon ytimessä!
Theodluinkin lähti rentoutumaan haltianaisen keltaisissa silmissä, kun itse teitittelykin sivuutettiin tarpeettomaksi, saaden lehtolapsen varmasti tuntemaan itsensä tervetulleeksi tähän pieneen perhepiiriin, kuten Aran oli sen niin mukavasti ilmaissut.
Kaikki olisi voinut mennä paljon vaikeammin, vaivaantuneemmin. Delia ei olisi ollenkaan tiennyt miten eittää näinkin vaikean asian itse aviomiehelleen, joten tämän paikalle ilmaantuminen oli ollut onni onnessa. Niinkin, ettei tämän säikäyttely tuntunut enää miltään muulta kuin herttaiselta kiusoittelulta.

Sydämellisesti hymyilevä ja tyytyväinen katse oli kuunnellut ja vieraillut itse kussakin Aranin puhutellessa pienoista haukkaa, jääden sitten kultatukkaan tämän esittäessä kysymyksen hänen puoleensa.
"Mielelläni, se olisi vähintä mitä voisin tehdä." Delia vastasi oitis, melkein syyhyten päästä vain kirjoittamaan virallisia kutsuja linnalle mutta ei tietenkään liikahtanut mihinkään suuntaan. Kirjeiden kirjoittamiselle tuli oma aikansa.
"Ah! Mutta Theo, en tullutkaan kysyneeksi, missä sinä ajattelit yöpyä?" Tummatukka levitti kätensä ne kevyesti yhteen tapauttuen, kääntäen katseen nuorempaansa. Aurinko oli vielä korkealla taivaalla, mutta oli hyvä varmistaa pikkuhaukan olin sija hyvissä ajoin.
"Tuskin ajattelit suunnistavasti samantien takaisin, meidän tulisi päättää sijastasi suvussa ja sen virallistamisessa saattaa mennä tovi--Ahh olisit tietenkin tervetullut pysymään linnassa mikäli niin mielit." Delia kävi tarjoamaan, pitäen ideaansa mainiona, jopa luonnollisena, kuvitellen voivansa viettää aikaa uuden veljenpoikansa kanssa pitkälle iltaan tätä hemmotellen.
Ja tulihan tämän harjoitella uusi henkilöllisyytensä ennen kuin mihinkään vaikeammin ulotuttavuuksiin lähtisi vanhansa kanssa seikkailemaan.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Tammi 2017, 22:26

Delia aikoi ottaa yhteyttä kyläpäälliköihin. Hyvä, kunpa tapaaminen olisi myös vain päälliköiden ja Delian välinen, Arania ei sinne tarvittu, jos Dariukselta kysyttiin. Toki hän itse mielellään olisi paikalla, sillä verukkeella että toimisi Delian henkivartijana... ja Lorythasin tukena. Jos sitä tapaamista nyt ikinä tulisikaan. Sinällään Darius toivoi, että asia olisi voitu hoitaa vain kirjein, mutta eipä hänellä tainnut olla sanavaltaa asiaan.
Theo puolestaan nyökkäsi tyytyväisenä, vilkaisten kuningattaren puoleen, kun tuo ilmoittautui kirjeitä kirjoittelemaan. Kuten kuningas oli todennut, kuului tämä asia Windereille ja vaikka varmasti olisi ollut omanlainen kunniansa saada itse kuninkaalta kutsu rupatteluun, halusi Theo että Delia olisi tässä mukana. Delian hän jo tunsi jotenkuten, Deliaan hän myös luotti ja halusi tuon kanssa mennä prosessin läpi. Vaikka kuningaskin kyllä vaikutti mukavalta ja pikkuhaukka mielellään olisi tuohonkin tutustunut paremmin.

Ja sitten Delia kyseli, missä Theo aikoisi yöpyä. Siihen edes Theolla ei ollut vastausta, pikkuhaukan vilkaisten kysyvästi kuningatarta, joka ei uskonut Theon heti takaisin Elwoodiin suuntaavan. Siihen Theo pudisteli päätään, mutta ei tiennyt miten reagoida siihen, kun Delia tarjosi sijaa hovissa.
"Theolla on jo yösija, pidemmäksikin aikaa. Olen järjestänyt asian", Darius napautti nopeasti, ennen kuin Theodluin ehätti mitään taaskaan sanoa.
"Jostain tuviltasiko muka?", Aran naurahti vähättelevästi, viimein nousten ylös sijoiltaan ja lähti kiertämään kehää haukkojen ympärillä, piinaavan hitain askelin – tai siltä se Dariuksesta tuntui, kun siniverinen hänen selkänsä takaa kiersi. Hän suorastaan tunsi sen katseen porautuvan selkäänsä, ihan kuin kuningas olisi kyennyt näkemään ne selän paloarvet kankaiden läpi.
"Ihan hyvin Theo voi jäädä luoksemme, vieraaksemme. Katsomme hänelle mukavan huoneen monista vapaista. Kyllä hoviin aina yksi salaisuus mahtuu lisää, vai mitä?", viimeisen kysymyksen myötä leveästi hymyilevä siniverinen vilkaisi merkittävästi ensin Dariukseen, sitten Deliaan. Molemmilla noilla oli omat salaisuutensa piiloteltavana. Ja jos joku sen tiesi, niin Aran.

"Olen jo järjestänyt Theolle sijan yöpyä ja oleskella. Ja se ei ole tuvillamme, Teidän Korkeutenne. Katson Theolle myös... Kaitsijan, emmehän voi jättää häntä täysin oman onnensa nojaan", Eliitti kertoi, jahka oli varoittavasti vastannut siihen Aranin katseeseen. Eihän hänellä varsinaisesti mitään suunnitelmaa Theolle ollut! Mutta kyllä hän jotain keksisi, äkkiä... ja Theo saisi tyytyä siihen mikäli halusi elää.
Theo toden totta oli pihalla, eikä ymmärtänyt mistä Darius puhui, mutta ei uskaltanut suutaan avata ja lähteä kyseenalaistamaan setäänsä. Sen verran vihaisesti eliittikenraali veljenpoikaansa mulkaisi, että Theo tyytyi vain myöntävästi hymähtäen nyökkäämään, mennen nyt Dariuksen mielen mukaan. Ehkä se oli paras vaihtoehto – sitä paitsi, ei Darius häntä voisi satuttaa nyt, kun kuningatar hänet jo oli hyväksynyt ja halusi pitää turvassa!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Tammi 2017, 23:58

Keltainen katse kääntyi yllättyneenä Dariukseen. Oli jo yösija? Toinen paksuista kulmista kohosi pienesti eliittikenraalin äkkinäiselle, ellei jäykälle vastaukselle, puhumattakaan siitä, että tämä oli ollut valmiina heittää Theon aikaisemmin pellolle. Ehkä hänen veljensä ei ollutkaan ollut niin ajattelematon mitä oli antanut ymmärtää, joka tapauksessa se oli Deliasta selvä merkki, ettei tämän hyväksyntä Theota kohtaan tulisikaan olemaan aivan mahdotonta... Aivan alkajaisiksi Eliittikenraali saisi kyllä luvan hellittämään edes kovakouraisuuttaan.
Haltiakuningattaren katse lähti seuraamaan Arania tämän lähtiessä heitä kiertämään, yhtyen hänen ideaansa yksistä linnan huoneista jotka takaisivat mukavuuden paljon paremmin kuin sotilastupa josta tuskin löytyi pahemmin yksityistä tilaa. Mitä tuli sutkautus salaisuuteen muiden joukossa, ei joutsenkaula käynyt muka huvittautunutta hymähdystä paremmin vastamaan, hänen ja Aranin huumorintajun harvemmin lyödessä yksi yhteen muutenkaan...

Haltiatar nyökkäili pienesti vielä tämän päälle, katseen yhdistyessä samassa taas isoveljeensä... Joka oli ollut jäykkä ja kenties jopa säikyin sitten Aranin saapumisen.
Vaikka oltiin annettu lupa olla teitittelemättä ja olla rennosti yhtenä pienenä perheenä niin silti Darius oli ollut kaikkea muuta kuin sitä. Delia uskoi tietävänsä enemmän kuin hyvin milloin hänen veljensä oli ja ei ollut vaivaantunut ja tämä oli ollut viimeksi rennoimmillaan palattuaan käpyjä potkimasta. Eritoten, ainakin ääneen mainitsemattakoon, että Darius oli aikaisemmin verrannut Arania vain hänen kuninkaaksi, jättäen haltiakuningattaren mieltä varjostamaan epämukavuuden tunne.

Oli ollut jo pidemmän aikaan tiedossa, ettei näillä kahdella voinut olla maailman parhaimmat välit keskenään, mutta nämä kaksi olivat joko vakuutelleet hänelle kaiken olevan hyvin tai ettei kyse ollut mitään, mistä huolestua.
Jokseenkin mahdoton tehtävä Delialta, vaikka suunsa hyvin asiasta pitikin kiinni kunnes viitsi kumpaakaan taas häiritä huolellaan, pelossa että kuulostaisi liian tunkeilevalta asiaan josta häntä oltiin hienovaraisesti pois johdateltu.
Nämä asiat ehättivät sumentamaan ellei vähän latistamaankin haltiattaren mieltä, selvittäen kuitenkin pian vaivihkaa kurkkunsa, oman alitajunnais-tuuminnan rikkoen.
"Mm'm, no mikäli hän on jo järjestänyt yösijan Theodluinin varalle, niin kaiketi on soveliainta että he pysyvät suunnitelmassaan." Kuningatar sanoi kohdin kuningastaan. Kyllä... Kai... Olkoot sitten niin. Delia oli selvästi hieman pettynyt ettei saisi toteuttaa visiotaan Theon kohdalla, mutta olisi epäkohteliasta käydä vääntämään kättä tästä liiaksi, kyllä hän veljenpoikansa, uuden silmäteränsä vielä saisi nähdä.

Mikäli Theo olisi vain suostunut, olisi hän pitänyt tuon kokonaan linnassa, ainiaaksi, mutta pikkuhaukan perustettua jo merkittäviä suhteita muualle, moinen taisi saada jäädä vain toteuttamattomaksi haaveeksi.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Tammi 2017, 17:10

Aran nyrpisti pienesti, huomaamattomasti nokkaansa kun Deliakin oli veljensä suunnitelman kannalla. Olisi nyt älynnyt sivuuttaa eliitin suunnitelmat ja päättänyt pitää pojan hovissa, missä hän pääsisi paremmin nuoren haukan päätä sekoittamaan. Mutta, se ei tainnut olla vaihtoehto nyt... mutta ehkä myöhemmin..
"No, mikäli olet jo asian järjestänyt, niin emmehän me halua sitä suunnitelmaa sekoittaa", Siniverinen kävikin toteamaan lopulta, puhutellen Dariusta, joka vain pienesti nyökkäsi kuninkaan sanoihin. Hetken keräillen itseään, ennen kuin suunsa uskalsi avata tässä seurassa.
"Niin mielelläni kuin jättäisinkin Theodluinin tänne vielä rupattelemaan, on meillä kuitenkin kiire. Katson hänelle yösijan ja tarvittavan kuntoon, ennen kuin palaan omien töideni pariin", asiallisesti eliitti kertoi, ilmaisten näin halustaan napata poika mukaansa ja poistua paikalta.

"Sepä harmi, me kun mielellämme olisimme kestinneet Theoa vielä pidempään! Etkö voisi jättää häntä seuraamme ja hakea vasta myöhemmin, hm?", Aran lähti heti haastamaan eliittiään, puhuen kuitenkin niin ystävällisenveljellisellä äänellä, ettei tuon puheista nyt voinut tulkita mitään salakavalaa – Ei ainakaan Theon mielestä.
"Valitettavasti tarvitsen Theon matkaani nyt. En tiedä kauanko töiden parissa menee ja ehdinkö niiden jälkeen enää hänen asioitaan katsoa", Darius vastasi, pysyen suunnitelmassaan, seuraillen tarkkaan, kuinka Aran hänen vierelleen käveli ja pysähtyi.
"Jos niin sanot sitten", Siniverinen tuhahti, käyden muutaman kerran taputtamaan Dariusta yläselkään, tietäen tasan tarkkaan kuinka eliitti sitä vihasi ja katsoi sellaisen kosketuksen häneltä vain nöyryyttävänä eleenä, "Pidä huolta pojasta ja katso, ettei hänelle enää mitään ikävää satu", kuningas vielä lisäsi, ennen kuin askelsi lähemmäs Deliaa.

"Lähdetään, Theodluin", ylpeyttään nielevä eliitti totesi tasapaksulla äänellä äpärälle, joka oli kovin hiljaa ollut koko keskustelun ajan. Käskynsä myötä Darius kumarsi kuninkaalle ja kuningattarelle, ennen kuin lähti edeltä askeltamaan kohden ovea.
Jälleen Theo nyökkäsi nopeasti ja nousi ylös, kääntyen kuitenkin Delian puoleen vielä.
"Harmi, että tämä jäi näin lyhyeksi tällä kertaa... Mutta uskon, että tapaamme vielä uudemmankin kerran lähitulevassa", Varovaisesti Theo hymyili tädilleen, "Kiitos myös tarjoilusta".
"Olet aina tervetullut hoviimme, Theodluin. Älä unohda sitä",
Aran huomautti, laskiessaan kätensä kepeänlempeästi Delian hartialle.
"Kiitos.. Pidän sen mielessäni", Pikkuhaukka vastasi siniveriselle, katsahtaen vielä Delian puoleen, mikäli kuningatar jotain halusi sanoa, ennen kuin pikkuhaukka eliittikenraalin perään olisi kiiruhtanut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Two and a Half Hawks

ViestiKirjoittaja Ivy » 29 Tammi 2017, 17:29

Delia nyökytteli mietteissään Aranin yhtyessä hänen mielipiteeseen, tämän käydessä kuitenkin ehdottamaan toiveita nostattavan ideaa Theon pidemmän ajan kestittämiseksi.
Valitettavasti tämä ensin oikein mainiolta kuulostava suunnitelma ei myöskään käynyt hänen isoveljensä almanakkaan. Eliittikenraali olisi hänen mielestään voinut katsoa muita töitänsä vähän sormiensa läpi näin poikkeustilanteessa! Harvemmin mistään ilmaantui uutta sukulaista, vielä harvemmin näin hyvällä vastaanotolla jonka Haltiakuningattarella oli ollut ilo tarjota ja Aranilta todistaa.
Kuitenkin, kuin tuli hännän alle sytyttäneenä Darius oli valmis ottamaan veljenpoikansa kainaloon ja karkaamaan siltä seisomalta, ehkä astetta jäykempänä kuin hetkeä aiemmin...

Pikkuhaukka kiiruhdettiin ylös Eliittikenraailin astellessa jo kohden ovea eikä Delia nyökkäystä parempia hyvästejä ehättänyt ilmaisemaankaan, toisin kuin Theodluin, tuo enkelimäinen kultakatse, hänen uusin silmäteränsä.
Vaistomaisesti, kuningatar nojautui kevyesti kuningastaan vasten tämän tultua hänen vierelleen vielä toivottelemaan Theota näin virallisemmin tervetulleeksi hoviin, sykähdyttäen hänen sydäntään tyttömäisellä rakkauden kipinällä vielä entisestään.

"Pysy terveenä Theo, odotan jälleen näkemistämme varautuneemmin." Haltianainen nyökkäsi lempeällä hymyllä, joka oli naisen kasvoille syttynyt samassa niin Theon äänestä, että kuninkaansa kosketuksesta, ehkä samassa ensikohtaamisesta kevyesti vitsaillen. "Pysy terveenä" Oli jotain jota Delialla oli tapana sanoa myös Ferendirinille että Dariukselle noiden lähtiessä taas kartanolta matkoihinsa ja toivon mukaan tämä hartain toive kannattelisi pienhaukkaa paremmin mitä tämän isää.
Keltainen haukankatse seurasi sitten veljenpoikaansa aina ovelle asti Dariuksen luokse, aina parivaljakon poistumiseen.
Syvä huokaus karkasi haltianaisen huulien välistä, tunne aaltojen viimein laantuessa, Theon tuntuessa melkein kuin oudolta unelta.

"Hmmm'm~" Delia hymisi kiertäen kätensä Aranin selän takaa tämän kyljelle enne kuin kääntyi suukottamaan tätä suupielelle.
"Sanani eivät riitä kuvaamaan kuinka kiitollinen olen sinulle juuri nyt." joutsenkaula melkein kehräsi, erottaen kuitenkin itsensä tästä, miettien kahdesti ottaisiko esille hänen veljensä jäykkyyden, mutta... Miksi tahallisesti käydä pilaamaan hyvää mieltä? Tältä kertaa... Hänen tulisi keskittyä kirjoittamaan kutsuja, jotta he kaikki voisivat elää täydellisessä mielenrauhassa. Näin Delia ainakin asiat näki...
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron