Sharing is caring, cousin dear

Suuria ja pieniä, koreita ja hieman vaatimattomampia. Saleja löytyy jokaiseen käyttötarkoitukseen, kaiken kokoisia ja näköisiä.

Valvoja: Crimson

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Syys 2017, 23:24

Kuulen kyllä heidän toiveensa, olkoot se sitten vaikka kartano mitä he ovat vailla”, Areth hymähti, malttaen sitten kuitenkin kuunnellakseen kenraalia. Ei Darius ollut haluava selvästikään jakamaan uutisia alaisilleen, toivotellen kuitenkin kreivin kuuntelemaan sitä paskamyrskyä, joka tästä mahdollisesti alkaisi.
Kaiketi se voittaisi joka tapauksessa linnalla notkumisen juuri nyt”, kreivi tuhahti kulmaansa kohauttaen, ”Tai aatelien seuraan hakeutumisen, saisin vain päänsäryn siitä liehittelystä vaihteenvuoksi”.
Silmät seurasivat Winderin perässä, pitkäletin astellen kenraalin perään muitta mutkitta. Ulos salista, jonka ulkopuolella pari hänen miehistään odottikin, isännälleen ojentaen viittansa ja kävelykeppinsä matkaan. Käsky kävi odottaa jossain toisaalla, hoitaa omia asioita sillä välin kun hän olisi eliitin seurassa, kreivin kyllä hälyttäen nuo sitten paikalle jos jotain sattuisi tai heidän olisi määrä sijaa etsiä, tai kotiinpäin lähteä eksymään vielä tämän päivän päätteeksi.

Siitäpä matka eteni linnan tuttuja käytäviä pitkin pihamaalle, josta parivaljakko suuntasi reittinsä kohden sotilastupia. Sielläpä Arethdriel ei turhanusein ollut ehättänyt vierailla, liekö koskaan varsinaisesti. Kyllä hän toisinaan kotinurkilla kävi vierailemassa sotilastuvilla Erudessan kanssa, siinä missä osallistui myös vastaaviin kokouksiin kuten tällä kertaa kaupungissa, mutta muuten tupien ilmapiiri ja elämä oli kreiville harvinaisen vierasta.
Eipä siniverinen suotta huomiotaan jakanut kenellekään joka tummatukan mahdollisesti tunnisti Winderin seurasta. Vaikka olisi voinut välillä vaikuttaa siltä että kreivi olisi jotakuta kohti tietentahtoen katsonut, katsoi arpikasvoinen kuitenkin opitulla tavalla toisten päälakien ylitse tyynenrauhallisesti mistään ympärillään kuuluvasta välittämättä. Ei hänen tarvinnut suutaan avata kenellekään, tai ketään tervehtiä – mikä tietenkin antoi Cúthalionin kaltaisesta ymmärrettävän arvovaltaisen, ehkä jopa turhankin arvokkaan kuvan, mutta sehän Arethdrielille kelpasi, miehen tahtoen nyt vain pysytellä Haukansilmän perässä aina sinne sotilaiden ruokasalin äärelle. Vasta sijoilleen seisahtuessaan kreivi laski tuuhean, mustan höyhenkauluksisen viittansa läheiselle pöydälle, käyden nojaamaan kobranpäisen sauvaansa kätensä päällekkäin asettaen sen osin kullatulle, osin valkoisella marmorilla päällystettyyn nuppiin, josta suutaan auki pitävä käärme tarkkaili salin puolella istuvia ja toisaalta saapuvia tahoja rubiinin punaisilla silmillään.

Kuinka rumaa tästä muka voisi tulla? Eihän Arethdriel sitä tiennyt, muttei toisaalta halunnut kuvitella aikuisten miehien alkavan tästä vikisemään kuin mitkäkin koirat konsanaan. Kaikki olisi sovittavissa, siitä Areth oli valmis pitämään kiinni loppuun saakka, eikä aikonut vain suoriltaan mennä sieltä mistä aita olisi matalin.
Heti kun koet olevasi valmis”, kreivi tuumasikin, vilkaisten Winderin puoleen sanojensa myötä, "Muista, että seison kyllä tässä kuulemassa jokaisen valituksen henkilökohtaisesti. Osaan kyllä puhua puolestani, ja sinunkin puolestasi, tarvittaessa".



//COCK FEATHER. Siitä lähtien jokaisen kirjeen liimaan on tarttunut untuva jos toinenkin. Mistä ne on peräisin, siitä ei monella ole tietoa //
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Syys 2017, 00:09

Darius odotteli rauhallisesti sijoillaan, että sana levisi ja väki alkoi paikalle valumaan. Osa haarniskoissa ja virka-asuissa, osa arkisemmassa asustuksessa, osa jopa yöpukeissa. Eipä se eliittiä haitannut, mitäs oli kutsunut kaikki paikalle niin lyhyellä varoitusajalla. Eikä kukaan muukaan näyttänyt välittävän siitä, minkälaisissa asusteissa tuttu väki itsensä paikalle saattoi.
Siinä odotellessa kenraali huomasi veljenpoikansa, joka paikalla oli. Pistävä katse jäikin hetkeksi tuijottamaan Theoa, joka Velethuilin seurassa liikkui, mutta ei kenraali tuolle mitään sanonut saatikka toista paikalta hätyytellyt. Häntä olitiin jo napautettu pojan ”kiusaamisesta”, joten Darius piti mielellään mahdollisimman vähän kontaktia puoliveriseen. Theo ei näyttänyt huomaavan setänsä nyreää katsetta, ollessaan liian kiinnostunut tarkkailemaan kreiviä. Olihan tuo uusi ja ihmeellinen näky, varsinkin tuon kasvot ja niiden arvet kiehtoivat enkelinpentua – varsinkin kun arvet näyttivät kovin uusilta.

Theodluinista eliittikenraalin katse kääntyi kuitenkin Arethdrielin puoleen, tuon mainitessa voivansa puhua itsensä ja jopa kenraalin puolesta. Tähän tarjoukseen Darius vain tuhahti terävästi.
”En olisi kenraalin asemassa, ellen alaisilleni osaisi puhua. En pelkää sotilaitani, kreivi hyvä”, Darius vastasi rauhallisesti, ”paitsi ehkä yhtä...”, kuului lisäys lähinnä itsekseen mutisten, katseen palaten seurailemaan paikkoja ottavia sotilaita.
Pikkuhiljaa tila alkoi olla täynnä ja väki hiljentyä, odotellen että Winder nyt suunsa avaisi ja asiansa kertoisi. Jotenkin se kai kreiviin liittyi, miksi muutenkaan tuo olisi täällä? Kun kaikki viimein olivat hiljentyneet, päätti Darius aloittaa.
”Ensinnäkin hävetkää te, jotka olitte suutanne soittaneet Hänen Majesteettinsa sotilaille – olin saada kuulla siitä jälleen. Minua ei huvita ravata kokouksissa kuulemassa, kuinka te olette tuhmianne tehneet kuin pahaiset kakarat”, Eliitti kertoi, saaden sotilaan jos toisenkin virnistämään tyytyväisenä – kyllä kaikki tiesivät että Darius heistä taisi sitä suutaan soittaa muille enemmän kuin koko Kuiskaus yhteensä, joten tuon ilmoituksen saattoi pistää eliitin ”huumorin” piikkiin”.

”Mutta se ei ollut asia, mistä teille halusin kertoa. Meidät on määrätty Piilopaikkaan”, Darius jatkoi, pamauttaen heti suoriltaan sen asian ilmoille, saaden jokaisen virneen katoamaan sotilaiden kasvoilta, ”Eikä vain käymään, meidät siirretään kaupungista Piilopaikkaan pysyvästi, Kreivi Cúthalionin alaisuuteen. Olemme yhä Hänen Majesteettinsa eliittejä ja vastaamme kutsuun, jos tarve, mutta pääsääntöisesti kuulumme tästä eteenpäin kreiville. Piilopaikan turvallisuus on ollut vaarassa jo pitkään, sen jo tiesimme ja tämä oli Kuninkaan, Kreivin, kuin myös muidenkin yleinen ratkaisu tilanteeseen”.
”Joten alkakaa pakata ja valmistautua muuttoon, Kuiskaus siirtyy heti kun sopimukset on lyöty lukkoon ja allekirjoitukset papereissa, sekä Arvon Kreivi on katsonut meille sijan kylästään”.



// :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD NIIN MITÄHÄN SE LIIMA SITTEN ON. CRIM. NYT LOPPU. ”Kirjees tuoksuu aika suolasilta” //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Syys 2017, 00:44

Arethdriel, Delathos


Kreivi kohautti harteitaan nopeasti Dariuksen huomautukseen. Oli miten oli, jollain tavalla ja jotain kautta se asia oli kuitenkin saatava perille kerrottua. Olkoot sitten niin että kenraali halusi olla äänessä, sama se hänelle oli loppujen lopuksi, kuten todettua oli. Hiljalleen väki kuitenkin alkoi olla kokoontunut kuulemaan komentajansa ääntä, Arethdrielin nopeasti lähinnä vain silmäten niitä uusia kasvoja, jotka salin puolelle saapuivat naamaansa näyttämään.
Siinä Dariuksen sitten aloittaessa, laski Areth katseensa tupien lattiaan odottavaisena, hiljentyen kuulemaan kenraalin sanoja. Eipä tummatukka sitä omaa viistoa virnettään myöskään piilotellut sotilaiden tapaan, kun Winder torujansa suolsi suustaan. Siinä se eripurainen katse kohosi myös pään vinosti enemmän toisen olan puoleen kääntyen katon lankkuihin, joita siniverinen jäi laskemaan sitä virnettään koettaen samalla tasailla kasvoillaan tyynemmäksi. Eipä kreivi huomiotaan vieläkään suonut kellekään, terävästi katseensa kuitenkin kuin salamaniskusta laskien siihen tahoon, joka muutaman viimeisen kera ilmestyi kauemmalle ovenkarmille ihmettelemään tilannetta.

Delathos oli kyllä yhtälailla pistänyt merkille sen hälyn, joka Winderistä oli alkunsa saanut, muttei kuuraparta ollut todellakaan pitänyt suotta kiirettä saapuakseen paikanpäälle. Nyt kuuraparta kuitenkin asettui mukavasti ovenkarmeihin nojaamaan, käsipuolen katseensa arvioiden kohottaen sieltä käsin tummatukkaiseen parivaljakkoon, joista molemmat hän kyllä kykeni tunnistamaan. Mitä Cúthalionin harakka täällä sitten teki, niin oli siihen saakka valkohapselle omanlaisensa mysteeri, kunnes Haukansilmä siitä heille kertoi. Kulma kohosi aavistuksen, Delin katseen kaventuessa tarkkaavaisemmaksi. Heidät oli siirretty monarkin palveluksesta kreivin huostaan – mutta miksi? Kyllä tuohon varmasti oli jokin salakavala selitys, syy tai toinen, muukin kuin vain piilopaikan turvallisuus. Jokin salaisuus, jonka Haukansilmä tietysti halusi pitää vain itsellään N’drayerin kokemuksen mukaan. Mokomatkin tummasulkaiset varikset, mitä ikinä nuo kasvopuoliset prinssit keskenään juonivatkaan.
Winderin ilmoituksen myötä salissa tietenkin nousi hiljainen kohu, joka kuulosti lähinnä siltä kuin lauma ämmiä olisi laitettu kohisemaan keskenään jostain uunituoreesta juorusta.
Eivät rykmentit noin vain vaihda omistajaansa - palkkasotureitako meistä on tehty, häh?”, haarniskaansa sonnustautunut kapteeni hymähtikin kovempaan ääneen huoneen perältä leukaansa laskien paremmin rintaansa kohden ja oranssin katseensa kohdistaen tuohon tummaan parivaljakkoon, jotka ovella pönöttivät. Eikä kukaan viitsinyt N’drayerin ylitse puhua, salin hiljentyen jälleen vilkaisemaan ensin kuuraparran puoleen ja sitten taas Winderiin ja Cúthalioniin.

Minä en tule mukaanne, etsi uusi kapteeni jos meinaat perseesi rahdata tuon hienohelman mukana toisaalle. Jään kaupunkiin, en ala vuoksesi rahtaamaan omaisuuttani muualle, sanoitpa mitä hyvänsä”, Delathos teki harvinaisen selväksi, sanojensa kuulostaen kylmiltä ja päättäväisiltä, mutta saipa se myös valkeapartaisen kapteenin alaisuudessa olevat osin nyökkäilemään kapteeninsa sanoihin. Ensin vain varovaisesti, mutta kehtasipa muutama yhtyä Delathoksen manailuihin.
Ja onko tämä nyt se… yksi?”, Arethdriel kohotti kysyvänä kulmaansa nojautuessaan paremmin Winderin puoleen, sen kummemmin ääntään peittelemättä, katseensa pitäen niissä loistavissa silmissä jotka huoneen perältä heitä tuijottivat.



//:DDDD NO. VASTAHAN MÄ TAAS ALOTIN JA HETI OOT KIELTÄMÄSSÄ KAIKEN KIVAN! ”Suolasta. Ja nää on kyllä melko limasiakin”//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Syys 2017, 01:07

Eliitin ilmoituksen myötä huoneessa alkoi pikkuhiljaa nousta kohina, tahon jos toisenkin selvästi aikeissa avata suunsa kenraalille. Mutta ennen kuin kukaan sitä ehti tehdä, oli käsipuolinen kapteeni äänessä. Darius katsahti nopeasti kuurapartaisen puoleen, joka nyt ensimmäisenä mielipiteensä toi ilmi ja harvinaisen suorasti ja rumasti sanoen sen, ettei aikonut kaupungista minnekään lähteä. Heti muutama sotilaista huudahteli samaa, kuitenkaan sen enempää keskustelua jatkamatta. Darius nyökkäsi vain nopeasti Arethdrielin kysymykseen, ennen kuin kääntyi kunnolla kohden Delathosia tuolle vastatakseen.

”Sinä, kuten me kaikki, teemme niin kuin meitä käsketään. Olemme Hänen Majesteettinsa eliittejä ja jos hän määrää meidät tantereelle, me menemme. Jos hän määrää meidät paukkupakkasissa metsään partioimaan, me menemme. Jos hän määrää meidät kreivin alaisuuteen, me piru vie menemme, emmekä sano vastaan, sillä se ei ole meidän päätettävissä”, Haukansilmä aloitti, puhuen kaikkien kuullen, ”En minäkään sinne halua lähteä, mutta päätösvalta ei olekaan minulla! Siirtyminen ei ole helppoa, mutta se on tehtävä, vaikka suurin osa on jo elämän tänne rakentanut”, eihän se tietenkään tarkoittanut, että sotilaiden pitäisi kotinsa hylätä tai myydä kaupungista ja siirtyä asumaan Piilopaikkaan vakituisesti. Nuo voisivat yhä pitää kotinsa täällä, mutta kotona käynti ei vain tulisi enää olemaan niin helpompaa – ja Darius sen tiesi jos joku, eihän hänellä ollut kaupungissa asuntoa, hän asui tuvilla omissa tiloissaan. Hänen kotinsa oli piilopaikassa, suvun kartanolla.

”Ja jos minun sanani ei saa runneltua ruhoasi liikkeelle, niin ole hyvä ja mene valittamaan Hänen Majesteetilleen – tai samantien uudelle herrallesi vierelläni”, Eliitti sähähti kapteenilleen. Itsepähän tuo oli Kuiskaukseen tullut ja Dariuksen elämään tunkenut, nyt sai myös sen teon seuraukset kantaa.


// :D:D:D:D:D:D:D: APUA. ”ne kirjeet pitää nuolla auki sit ;D” //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Syys 2017, 02:01

Tietenkin Del vain pyöritteli silmiään, melkein päästäen Dariuksen sanat vain valumaan kuuroille korvilleen. Mutta kyllä se vinottain aseteltu katse seurasi kahta tummaa korppia, kuuraparran livuttaen kieltään hampaankoloissaan samalla kun Winderin marmatusta kuunteli. Ei, ei se muuttanut hänen mieltänsä. Ehkä jonkun toisen, mutta ei hänen, eikä aikaakaan, kun kuurapartainen tönäisi itsensä irti ovenkarmeista ja haarniska yllään kolisten ruokasalin poikki lähti astelemaan, ”Älä naurata Winder”.
Kreivi seurasi silmä kovana tuon tummahipiäisen miehen lähestymistä, samalla kun Dariuksen sanoja kuunteli. Siirtyminen kaupungista piilopaikkaan oli oma prosessinsa, tietty lentäen tavaroita saisi kuljetettua suuremman määrän kepeämmin kerralla, ja suurinosa uusille tuville rahdattavista tavaroista voitiin tehdä kylässä laadukkaina käsitöinä. Mutta mitä tuli siihen niskurointiin sitten, joka tämäkin tapaus itsessään osoitti, se pitäisi pullottaa ja heittää syrjään. Arethdriel ei sitä aikonut katsella, hän ymmärsi eliittien haluavan näyttää asemaansa toisille, mutta hän ei aikoisi katsella sitä miten alaiset kävivät nyrpistämään isommilleen nokkaansa ja asettuivat suoriltaan ylempiään vastaan. Mitähän Winderillä oli käynyt päässään sillä hetkellä, kun oli tämän tapauksen virkaan nimennyt?

Ole hyvä ja valita uudelle herrallesi.
Valkeahapsinen astelikin kylmän olemuksensa kanssa kaksikon läheisyyteen, muiden kiltisti siirtyen karpaasin tieltä syrjään tuon kulkiessa väkijoukon ohitse, asettuen sitten hieman turhankin lähelle tummatukkaista kaksikkoa. Olettaen tietenkin, että nuo perääntyisivät, mutta eihän siniverinen minnekään hänen edestään siirtynyt, kaksikon jäädessä vain tuijottamaan toisiaan. Delin virnistäen katalasti, Arethdrielin vain kohottaen toista kulmaansa kysyvästi.

Mistä herrani on mahtanut noin sievät jäljet kasvoihinsa saada?”, valkohapsen oli pakko tietenkin kysyä virnuillessaan, saaden kuitenkin vain otsaansa terävän iskun kreivin kobranpäisestä sauvasta samalla sekunnilla, joka sai ilmeen Delathoksen kasvoilla hyytymään harvinaisen totiseksi.
Voisin kysyä samaa sinulta”, Arethdriel sähähti kulmiaan kurtistaen, ”Mutta se ei minua varsinaisesti kiinnostaisi”.
Kuten ei niskurointi yleensä!”, kreivi puhui kovempaan ääneen, kirjaimellisesti vain sysäten jäävuoren tieltään syrjään sauvallaan tuon kauemmas itsestään tökkien, kulmiensa alta mokomaa mulkoillen, ”En väitä että asemanne paranisi millään tavalla alaisuudessani. Mutta tarvitseeko sen edes? Ymmärrän mahdollisen vastarinnan, epäilyn, kysymykset – teen tämän kuitenkin teitä varten. Teitä ja kenraalianne varten ja kuunnel---”.
Minä en kaltaisiasi käärmeitä kuuntele”, kuuraparran oli tietty pakko keskeyttää siniverisen puhe sanat suustaan sylkäisten, kreivin pitkä tukkansa terävästi heilahtaen, miehen kääntyessä samantien varoittavasti vilkaisemaan N’drayeria – kyllä, hänen oli pakko se nimi onkia toisen päästä, nyt kun tuo pässinpää halusi välttämättä äänessä olla, ”Sorelko se kolmas nimi oli?”, tummahipiä ehätti virnistää, ennen kuin löysi itsensä nurin lattialta.

Arethdriel Aranthil Sorel Cúthalion”, kolmannen nimen painotuksen ja kävelykepin pään maahan iskeytymisen jälkeen terävä, ääntä kaikuva paineaalto paiskautui aivan vierestä vasten tummahipiää, Delin sävähtäen mokomaa ja hetken vastarinnan myötä vain romahtaen lattialle polvilleen sähisten, ”Ja nyt tuki turpasi, kapteeni N’drayer. Minä en tarkalleen ottaen tunne mikä asemasi on näillä tuvilla ja niiden ulkopuolella, mutten myöskään aio kuunnella epäkunnioittavia puheita minua, saati kenraaliasi kohtaan tämän pidempään”. Eikä tarvinnut toisen kerran käskeä, valkohapsen varoittavanpunaisen katseen kohdistuessa kreiviin, kun kuuraparta itsensä ärähtäen kävi nostamaan takaisin jaloilleen ja jäi siihen vain nyrpeänä tuota rubiinikobraa silmäilemään.
Entäpä joukkojen sijoittaminen molempiin tupiin yhtä aikaa sitten? Eihän teidän kaikkien tarvitse olla samassa sijainnissa samalla hetkellä, ellei määräys toisin käske – minä vastaan tehtävien annoistanne, tietenkin, mutta se ei tarkoita sitä ettäkö teidän pitäisi työskennellä vain piilopaikasta käsin alati”, kreivi ehdotti nopeasti ennen kuin kapteeni päättäisi liikkeelle yrittää ja onneaan koetella. Seuraavalla kerralla hän näpäyttäisi mokoman kuuroksi…



//”kerro mulle toki vastauksessa miltä maistu ;D”//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Syys 2017, 02:33

Darius ei hievahtanutkaan sijoiltaan, kun N'drayer lähemmäs askelsi kaiken sen uhkaavan energiansa kanssa. Ei tuo päälle kävisi ja jos kävisikin, olisi koko tupa sitten tuon niskassa. Mutta eipä Haukansilmäinen näyttänyt tällä kertaa olevan pakkasperkeleen ensisijainen kohde, Delathosin kiinnittäessä huomionsa nyt kreiviin, kuten kenraali oli ohjannut. Sinällään Darius oli siitä kiitollinen, mutta toisaalta, ei hän tällä tavoin olisi halunnut heittää Arethdrieliä niin sanotusti susille...
Tosin, hyvinhän siniverinen näytti pärjäävän, heti ensimmäiseksi kopauttaen kapteenia kävelykepillään, saaden Haukansilmän hymähtämään pienesti. Totta kai hän halusi nähdä, kuinka Delathos saisi näpeilleen taholta jos toiseltakin, mutta kun tiesi tuon epävakaasta luonteesta ja voimista, ei Darius mielellään katsonut vain sivusta, jos joku suojelemisen arvoinen meinasi N'drayeria haastaa. Kreivin sanojen myötä tupa tuntui hiljaiselta ja olisi varmasti kuunnellut siniverisen puheet loppuun, ellei tummahipiäinen kapteeni olisi sitten päättänyt tuon puheet keskeyttää ja kirjaimellisesti haastaa siniveristä.

Darius pysyi hiljaa, seuraten vain sivusta kaksikon kukkoilua. Kyllä hän puuttuisi, jos tarvitsisi, mutta toisaalta oli parempi antaa kreivin vain näyttää kuurapartaiselle paikkansa, ilman että kukaan siihen väliin meni arvotaistelua sotkemaan.
Eliitti ei ollut ainoa, joka oli huomannut kuurapartaisen silmienvärin muutoksen. Theo oli nätisti seurannut tilannetta sivummalta, osaamatta varsinaisesti muodostaa mielipidettä tähän uutiseen. Hän ei kuulunut Kuiskaukseen, mutta sinällään oli jo kiintynyt sen sotilaisiin ja tupiin. Ja mitä hänelle kävisi, jos kaikki lähtisivät? Menisikö hän sitten hoviin asumaan? Vai piilopaikkaan noiden mukana? Tosin piilopaikassa kuulemma oli Windereiden sukukartano, sen Theodluin olisi halunnut nähdä!
Ne aatteet olivat kuitenkin jääneet sivuun, kun Delathos tilanteeseen oli puuttunut. Pikkuhaukka ei voinut sanoa pitävänsä kuurapartaisen suorasukaisesta ja törkeästä tavasta tuoda mielipiteensä esille, mutta eipä hänen mielipidettään asiaan varmaan kaivattu. Kuitenkin, siinä vaiheessa kun kapteeni oli kreiviä lähtenyt haastamaan, oli Theo noussut sijoiltaan ja lähtenyt väen ohitse puikkelehtimaan kohden sitä tapahtumaan. Velethuil koitti tietenkin puoliverisen perään kurotella ja huhuilla hiljaa, mutta loppupeleissä antoi tuon vain mennä. Hän oli liian vanha tällaiseen muutenkin.

Joten, siinä vaiheessa kun Delathos itsensä ylös riuhtaisi ja kreivi ehdotti jonkinlaista kompromissia tilanteeseen, oli Theodluin saapunut mieskolmikon viereen ja pienesti nykäisi Delathosia hihasta, koittaen saada tuon huomion.
”Voidaanko puhua?”, Theo kuiskasi kapteenille. Ei hänellä ollut mitään asiaa, mutta ennemmin hän saattaisi kuuraparran pois tilanteesta, joka selvästi tuota ärsytti. Ja Theo tiesi, ettei käsipuoli ollut mitenkään mieluisa suuttuessaan, puhumattakaan sitten siitä toisesta kaverista.

”Osa voisi tietenkin jäädä... Mutta vain pieni osa...”, Darius jatkoi, ääneen pohtien Arethdrielin ehdotusta, ”Kuiskaus toimii parhaiten, jos suurin osa on samassa paikassa ja sieltä käsin lähtee liikkeelle. Emme voi jakaa porukkaa kahtia... Mutta onko se sitten mahdollista, se riippuu täysin sin-- Teistä, Kreivini”, Se ärtymys, mikä oli porukkaan noussut uutisen myötä alkoi häipyä, ennen kuin edes pintaan kunnolla pääsi. Osasyy oli kreivin sanat ja auktoriteetti, osasyy taas Winderin tietämättömyys. Selvästi kenraali oli yhtä ulapalla ja närkästynyt tilanteesta, mitä he kaikki, mutta kuten Haukansilmä oli sanonut, he menivät ja tottelivat käskyjä. Ainahan he voisivat marista Winderille tästä, mutta jos kunnolla palautetta halusi antaa, täytyisi siitä kreiville tai itse kuninkaalle kertoa...


// NO NYT TAAS :D loppu //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Syys 2017, 03:36

Arethdrielin katse tuijotti alakanttiin kapteenia arvostelevasti, kuitenkin kiinnittyen siihen joka väkijoukon seasta kipitti valkohapsen vierelle hihaa nykäisemään. Tämäkö nyt oli se Windereiden äpärä, josta Darius oli hänelle aikaisemmin muutaman viikon takaisesti maininnut?
Miten ikinä se parhaiten teille sopii, kenraali Winder”, siniverisen oli kuitenkin pakko kohottaa katseensa tuosta nuorikosta ylös kenraaliin, joka hänelle selitti joukkojensa toiminnasta. Mitä enemmän samassa paikassa oli, sitä paremmin nuo pelasivat – eiköhän tähän kuitenkin jonkinlainen yhteisymmärrys löytyisi. Ja ilman, että kenenkään täytyi tummatukalle alkaa töykeästi sanojaan suoltamaan, kuten tummahipiäinen oli juuri tehnyt.
Tietenkin pitäisin teidät mielelläni samassa paikassa, mutta jos kaupungissa viipyminen on yhtälailla tärkeää muillekin, kuin vain kapteenillenne, osa teistä voi varmasti päivystää myös täälläpäin. Miksi minä siitä pahastuisin, haluan toimia joustavasti ja miellyttääkseni jokaista teistä, joten emmeköhän johonkin yhteisymmärrykseen kykene”.

Siinä samalla myös Delathos oli kiinnittänyt vastahakoisesti huomionsa Theon puoleen. Perkeleen nulikka, oli aina siellä missä tuota vähinten olisi kaivannut. Kuten vaikka nyt hihassa roikkumassa ja vetämässä huomiota puoleensa, valkohapsen ärähtäen koko tilanteelle ääneen ja saaden vielä viimeisen varoittavan vilkaisun siniveriseltä pirulta, ennen kuin se ainokainen käsi kävi tarraamaan nuorikkoa hartiasta. Del lähtikin ohjaamaan mokoman linnunpoikasen syrjään tilanteesta mukanaan harvinaisen vaativasti, pitäen huolen siitä että nuorikko hänen tahdissaan myös pysyi, samalla kun yritti kuunnella yhä taustalla puhuvaa kreiviä.
Määritelkää itse vuoronne, aikataulunne ja tarpeenne, uskon sen teidän ja kenraalinne harteille, kunnes opin tuntemaan menettelytapanne kunnolla. Jahka lumet sulavat, on meillä tilaisuus rakentaa teille oma sijanne myös kylääni. Sitä ennen joudutte tyytymään siihen mitä minulla on nykyiseltään tarjottavana, tietty siipi tai toinen voidaan luovuttaa käyttöönne nykyisiltä tuvilta, jos sitä välttämättä vaaditte – mutta sen parempaa en kykene tarjoamaan ennen kevättä ja kuivempaa kautta rakentaa”, sinisilmäinen pohti, korjaten sitä sauvansa asentoa kädessään suoremmaksi ja palauttaen rubiininpunaiset silmät jälleen muun salin puoleen, ”Edes minä en voi hoputtaa Maaäitiä toimimaan mieliksemme”.
Otin osuman kasvoilleni hallitsijasi puolesta - senhän unohdin sinulle kertoa, tietty!”, Areth huusi kylmästi salin yli kuurapartaisen perään, joka oli Winderin nuorimman matkaansa ryöstänyt ja olkansa yli mulkaisi tummatukkaisten puoleen ärähtäen hymähtäen ennen kuin näköpiiristä katosi.
Voi, kuinka jo inhoankaan häntä”, kreivi mumisi henkensä alta lähinnä itsekseen, toisaalta, hänelle ja Dariukselle puhuen yhtä aikaa, katseensa kiertäen kenraalin kautta muun seurueen puoleen, ”Muita… kysymyksiä? Valituksia? Tai sen tapaisia. Kaikesta on suhteellisen helppo neuvotella – enkä minä olen se, joka teitä tätä ennen on taustalla isännöinyt”.

Harvinaisen määrätietoisesti Delathos oli ottanut osakseen ohjata tenavan pois isojen miehien tilaisuudesta, tönäisten tuon sitten hiljaiselle käytävälle ja patistaen hieman kauemmas, jottei jokaisen heitä tarvinnut kuulla.
Mitä sinä nyt haluat? Turpaasiko myös, kuten tuo keikistelijä olisi ansainnut?”, punasilmäinen ärähti nuorikolle, jo arvaillen ettei Theolla mitään varsinaista asiaa hänelle kuitenkaan olisi. Kuuraparta oli kuitenkin yhä sitä mieltä, ettei hän tulisi Winderin ja muiden mahdollisten suoriltaan suostujien ja tottelijoiden mukana siirtymään yhtään minnekään. Hän jäisi tänne. Kaupunkiin. Omille tiluksilleen. Ja siitä olisi täysin turhaa neuvotella. Jos ei muuten, hän sanoisi virkansa irti Sinisessä kuiskauksessa ja jatkaisi omillaan, ja se olisi sitten Dariuksen murhe, jos tuo välttämättä halusi alkaa häntä alkaa pakottaa yhtään mihinkään vastentahtoiseen toimintaan.



//koskaan ei lopu <://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Syys 2017, 13:12

Myös Darius pitäisi mielellään kaikki sotilaansa samassa paikassa, mutta toisaalta, ehkä oli parempi jättää muutama kaupunkiin. Ei sitä tiennyt, koska heitä täällä tarvittaisiinkin yllättäen tai jossain pohjoisemmassa – kaupungista käsin oli helpompi lähteä komennolle pidemmällekin, toisin kuin piilopaikasta. Kenraali raapi mietteliäänä poskenpieltään, sivusilmällä vain katsoen kuinka Delathos paikalta poistui kera pikkuäpärän... Kai siitä pojasta jotain hyötyä oli, jos tuo todella oli kuuraparran huomion vienyt vain, jottei tuo olisi kreivin kimpussa. Tietenkin pien, olematon huoli jota ei itselle myönnetty nousi takaraivoon, mutta kaiketi äpärä tiesi mitä teki käsipuolen suhteen.
Kreivi teki kuitenkin selväksi, ettei aikonut alkaa pikkutarkkaan eliittijoukkoa hallitsemaan ja Kuiskaus saisi pitää omat tapansa ja siniverinen puuttuisi korkeintaan vasta sitten, kun oppisi ryhmän tavat ja toimet. Oman tuvankin tuo lupaili, jahka lumet sulaisivat ja siihen asti jotain väliaikaista virittelyä heidän mielensä mukaan. Kovin moni näytti tähän olevan tyytyväinen, jopa kapteeni Tannivh, joka ei voinut sietää toisia sotilaita samoissa tiloissa.

Kreivin huudahdus N'drayerin perään sai tahon jos toisenkin kohottamaan kulmaansa pienesti, kysyvästi, kenenkään kuitenkaan ääneen kysellen paremmin tietoa siitä tapahtumasta. Kreivi oli ottanut osumaa monarkin puolesta, sehän oli jaloa, mutta eikö tuon naamaa tosiaan olisi voinut paremmin korjata? No, ehkä ei, eikä sitäkään käynyt kyseenalaistamaan kukaan, varsinkin kun Winder vierellä oli. Naaman arvista puhuminen tuntui olevan epämieluisa aihe eliitille, oli kyse sitten kenen tahansa pärstästä. Ja loppupeleissä, ei ketään tainnut kreivin naamavärkin kohtalo kiinnostaa niin paljon, että siitä tässä ja nyt olisi alettu puhumaan.
Cúthalion kyselikin sitten, oliko vielä muita kysymyksiä tai valituksia, tuoden esille neuvotteluvaran joka miellytti varmasti jokaista. Varsinaisia kysymyksiä ei kuitenkaan tullut, puheen käyden lähinnä siinä, että eliittikenraali ja kreivi saisivat nyt vaatia suunnitelman tulevasta ja esittää sen heille, sitten vasta Kuiskaus osaisi varmasti sanoa mielipiteitään asiasta ja ehdotuksia muutoksista, sikäli mikäli jokin ei miellyttänyt. Päätös kuitenkin kuului olevan se, että suurin osa sotilaista oli siirtymässä ihan mielellään Piilopaikkaan, siinä missä toiset olivat vastahakoisia, mutta mukana, vain koska Winder niin sanoi – jos käsky olisi tullut joltain muulta, kuin itse eliitiltä, olisivat he pistäneet kampoihin enemmän!

”Hyvä. Keskustelemme kreivi Cúthalionin kanssa asioista paremmin ja tulen kertomaan teille paremmin jatkosta, jahka itsekin siitä tiedän...”, Tuumailuistaan palautuva Winder ilmoitti, vetäen sitten syvään henkeä, ”Vielä yksi asia”.
”Mir Valdoren ja minä olemme suhteessa. Siitä ei tarvitse tämän tuvan ulkopuolisille kertoa”
, Eliitti sanoi suoraan. Johan tästä oli ollut puhetta. Johan he olivat olleet yhdessä vuosia, johan sen tiesivät tahot jos toisetkin, miksei siis muutkin? Saisi tämän kiven pois harteiltaan ja kenties menettäisi kasvonsa sotilaidensa edessä.
Darius oli odottanut pitkää ja hämmästynyttä hiljaisuutta, mutta sellaista ei tullut, Velethuilin naurahtaen ääneen heti ensimmäisenä ja kapteeni Saevelin huomauttaessa ääneen ”Sen jo arvasikin”. Osa huomautteli, mitä se heille kuului ja toiset taas huutelivat toisilleen, että nuo olivat velkaa sovitun summan vedonlyönnistä sen suhteen, koska Winder sen kertoisi. Ja kenraali kun oli luullut heidän olevan varovaisia, mutta totuus oli, että suurin osa vanhemmista sotilaista tunsi eliittinsä liian hyvin ja olivat jo huomanneet, miten tuon käytös poikkesi Iriadorin seurassa, verrattuna muihin. Mutta, pääpointti oli, ettei kukaan näyttänyt tätä uutista ottavan negatiivisesti vastaan ja ehkä nyt viimein Darius voisi olla hieman avoimempi Iriadorin kanssa, vaikkei eliitti kyllä vieläkään ollut tyyppiä, joka yleisesti läheisyyttä näytti ketään kohtaan. Olisihan hän voinut kertoa myös Seyristä... Mutta ehkä parempi ottaa yksi askel kerrallaan.
”Kokous päättynyt, menkää matkoihinne”, Eliitti lopulta julisti, kuulostaen ja jopa näyttäen huojentuneelta saatuaan salaisuutensa kerrottua joukoilleen, Haukansilmän kääntyen sitten Arethdrielin puoleen, ”Meillä lienee keskusteltavaa siirron suhteen, Kreivi Cúthalion. Työhuoneeni varmaan kelpaa siihen tapaamiseen?”, eliitti ehdotteli, valmiina näyttämään tien työhuoneelle jos Arethdrielillä ei ollut mitään sitä vastaan.

Theodluin vain ynähti pienesti kun ärähtäen käsipuoli häntä lähti pois saattamaan. Ei hän pistänyt vastaan, askelten pysyen tasan tarkkaan samassa tahdissa mitä pidempänsä. Sentään hän oli saanut kuuraparran huomion ja tuon pois paikalta, muut voisivat jatkaa keskustelua rauhassa! Ellei sitten joku muukin halunnut asemaansa ja voimiaan mitellä siniverisen kanssa, joskin Theodluin ei olisi sitä suositellut – kreivistä oli huokunut magia, jolle yksikään ei vetäisi vertaa. Tosin, eihän se magia tarkoittanut voittoa, ihan hyvin joku saattaisi tinttaista päin näköä ja se voimien koettelu oli siinä.
Delathos johdatti hänet pois tilasta, syrjemmälle käytävälle ja viimein kävi kyselemään mitä pikkuhaukka hänestä halusi. Theo käännähti terävästi kohden kapteenia nyreänä.

”No jos se helpottaa sinun ahdistustasi ja muutoksien pelkoa niin lyö sitten!”, Pikkuhaukka sähähti, ”Muussa tapauksessa rauhoitu ja koita käyttäytyä arvosi mukaisesti”, hyvähän Theon oli moisia puhua, kun ei hän tiennyt vielä pahemmin arvojärjestyksistä saatikka oliko se yleistä ja sallittua tuolla tavoin vain haastaa kreiviä. Se kuitenkin kuulosti siltä, ettei sitä suositeltu.
”Sininen ei pue sinua kovin hyvin...”, Enkelinpentu jatkoi, ennen kuin Delathos hänelle ehti vastata tai sitten tinttaista, ”Punainen sopii sinulle paremmin”.
”Paitsi silmiisi, joten rauhoitu”
, Katse nousi kapteenin vaatetuksesta tuon kasvojen puoleen, pikkuhaukan katsoen haastavasti rujokasvoista silmiin, ”Johan he ehdottivat kompromissia ja varmasti sellainen tulee, jos useampi haluaa ennemmin täällä pysyä – sitä paitsi, minä haluan pysyä kaupungissa – vaikka eihän kuiskauksen siirto minua edes koske, mutta silti – ja jos Darius ei halua etsiä minulle uutta ah-niin-ihanaa henkivartijaa, antaa hän varmasti myös sinun jäädä. Ihan kuin se sinua yhtään lohduttaisi, sinä kun suorastaan rakastat minun seuraani, mutta otitko sitä pointtia huomioon?”.

”... Myöskin ruoka on vähissä, annatko rahaa niin käyn torilla?”
, Jos jotain muka tärkeää asiaa piti keskiä, oli tässä nyt sitten se asia mistä Theo olisi voinut puhua.



// Ei lopu ei. Sun seurassa ei ainakaan. Forever loop. Looppaa. Eli pyörii. Eli vähän niiku. propelli //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Syys 2017, 16:44

Harvinaisen tyytyväiseltä väki vaikutti, kreivin ollen jo odottanut jotain paljon pahempaa kenraalin puheiden takia. Mutta näin oli hyvä. Ei ylimääräisiä natinoita, ja ehkä se ohimoilla vaaniva päänsärky ottaisi laantuakseen tästä hiljalleen, jahka suurimmasta väensolinasta pääsisi pois. Eihän sitä Arethdrielistä pinnallisesti nähnyt, mutta häntä suorastaan ahdisti seistä juuri nyt muiden edessä senkin tähden, että oli käynyt avoimesti härnäämässä kuningasta aikaisemmin. Istuminen ei olisi tehnyt pahaa lainkaan, mutta tässä seurassa Areth ei kokenut sen olevan parhain mahdollinen vaihtoehto – senkään takia, jos se tummahipiäinen perkele päättäisi jostain yllättää jälleen…
Winder kuitenkin kuittasi joukoilleen heidän keskustelevan vielä asioista, ja jatkosta voitaisiin kertoa paremmin, sitten kun heillä edes olisi suunnitelma sen suhteen. Se kuulosti hyvältä, tummatukan nyökätenkin ymmärtäväisenä Dariuksen sanoihin, vaikkakin toista kulmaansa jälleen kohotti. Vielä yksi asia, mikä se sitten oli, ei kreivi ensimmäisenä olisi osannut mokomaa arvata, Winderin paljastaessa salasuhteensa alaisensa kanssa nyt muillekin. Olihan kreivikin siitä tietoinen, itsekseen lähinnä asialle hymyillen vinosti samalla kun lattiaan katseensa käänsi. Moni tuntui ottavan sen hyvin, tai eivät välittäneet lainkaan – eihän se tavatonta ollut, muttei myöskään turhan yleistä tietää vastaavasta, monen joutuessa helposti pelkän pilkan aiheeksi moisesta. Mutta näin ei vaikuttanut käyvän Kuiskauksen kesken, mikä oli tietenkin huojentavaa huomata.

Siitäpä yleisen elämän vilinä ja puheenmumina valtasi taas huoneen, itse kunkin alkaessa valua jälleen omiin touhuihinsa, mitä nuo ikinä sitten olivatkaan tehneet. Kreivi silmäsi sitä kulmiensa alta hetken mietteliäänä, Winderiin kuitenkin huomionsa tuoden takaisin miehen häntä puhutellessa.
Sopii, vallan mainiosti, nyt kun sitä ehdotat”, Areth huokaisi jonkinlaisen jännityksen varistessa alas siinä samalla hartioilta, ”Haluaisin vain istumaan hetkeksi…”. Niiden sanojen myötä Arethdriel ihan mielellään heittäytyi taas seuraamaan Haukansilmää toisaalle, kreivin tietty keräten nyt aivan uudella tavalla huomiota tupien puolella, toisten käyden jopa kiittämään ohimennen tällaisesta tilaisuudesta tummatukkaa vaikkeivät nuo edes odottaneet siniverisen noteeraavan heitä millään tavalla varsinaisesti. Kyllä itse kullakin lieni perhettä, sukua ja ystäviä piilopaikassa olevan, joten oli sinällään ymmärrettävää että osa osasi olla ilahtuneita siitä, että heillä olisi mahdollisuus tavata pitkästä aikaa tuttuja kasvoja. Myös maisemanvaihdos oli osalle miellyttävä ajatus, siinä missä aivan nuorimmat jäsenet Kuiskauksesta eivät tainneet olla edes nähneet kylää varsinaisesti lainkaan, etenkään nykyisen virkansa puolesta katsottuna.


Delathos hymähti haukanpoikaselle, yrittäen nuorikon marmatuksesta huolimatta kuunnella mitä muut salissa yhä keskustelivat. Ei häntä tosin olisi voinut vähempää kiinnostaakaan, ja Theon kimeä marmatus otti päähän sen verran, ettei tummahipiä osannut keskittyä kuin yhteen sorsaan kerralla.
Eipä pakkasherra ehtinyt kersalle valittaa takaisin, kun toisen oli pakko kommentoida hänen pukeutumistaankin. Ja mitä sitten vaikkei sininen häntä pukisi? Delille oli se ja sama mitä hänellä oli yllään, ellei ihan pakko ollut katsoa itseään edustavaan kuntoon. Haarniska puki häntä paremmin kuin pelkkä virkapuku, jota Delathoksella oli muutenkin tapana kanniskella yllään puolihuolimattomasti – ja sekin vain, koska hän ei olisi voinut välittää pilkahdustaankaan etikettimäisestä pukeutumisesta. Saati nyt sitten vissiin ylemmille puhumisesta. Mutta siihen myrkkykäärmeeseen hän ei olisi mennyt luottamaan millään tavalla! Ja totta vie punasilmäinen halusi tietää mitä Winder oli mennyt juonimaan korppiystävänsä kanssa, ja miksi he yhtäkkiä siirtyivät monarkin linjasta kreivin palvelukseen! Jotain mätää tässä oli, ja senhän se silmäpuoli tulisi hänelle kertomaan viimeistäkin pilkkua myöten heti, kun hän saisi kurpan käsiinsä.

Kyllä sinä tiedät harvinaisen hyvin missä ruokarahoja säilytän ihan sinun takiasi”, kuuraparta hymähti ykskantaan nuoremmalleen, lopulta kuitenkin pienen rahapussukan taskustaan käyden kaivamaan esille, ”Tätisi tuskin päästäisi sinua lähtemään niin kauas, ellet saisi myönnytystä päästä sukukartanollesi roikkumaan muiden kiusaksi – ehkä siis pitäisikin lähteä muiden mukana helvettiin täältä”, Del virnisti piruillen nuorukaiselle, iskien kuitenkin sen rahapussukan toiselle käteen samalla.
Kompromissi tai ei, minä en lähde kaupungista sinne puutarhaan pyörimään enää hetkeksikään, ellei aivan pakko muka olisi, ja pakolta tämä ei minun mielestäni näytä. Vaikka olisihan minulla asunto sielläkin – mutta kontaktini ja muut työni ovat täällä. Winder joko erottaa minut, tai saa luvan myönnytellä uuden nätin miesystävänsä suostumaan siihen että meistä osa jää tänne”, pakkasherra esitti harvinaisen päättäväisenä haukanpoikaselle. Eihän tuo kuitenkaan ymmärtäisi, tuskin Theodluin edes ymmärsi kuinka paljon tämä tulisi muuttamaan asioita!
Ja muutoksesta puheenollen…

Meinasitko vain kävellä tiehesi uuden heilasi kanssa kertomatta minulle mitä tällä kertaa oikein juonit päämme menoksi?”, Delathos huudahti kenraalin ja kreivin perään, kun nuo näkösälle ehättivät sille käytävälle heidän kanssaan, kuuraparran kurtistaen kulmiaan epäillen. Ja samoin kreivin kulmat painuivat alas, joskin turhautuneisuudesta, kun hän jo tutuksi käyneen, joskin ärsyttävän äänen kuuli vierestä sattumalta.
Millä mahdoit lahjoa Cúthalionin puolellesi?”, Delathos virnisti tietävänoloisena.



//No. No niinpä <: JA NYT. SITTEN. SE PROPELLI :DDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Syys 2017, 18:57

Haukansilmä kurtisti pienesti kulmiaan, hetken vain katsoen kreiviä kun tuo kertoi haluavansa vain istumaan hetkeksi. Ilmeisesti kaikki ei ollut kunnossa? Tai sitten siniverinen oli vain uupunut matkastaan tänne, Dariuksen käsittääkseen tuo oli tullut ratsailta suoraan kokoukseen ja nyt tänne, joten ei ihme jos alas istuminen houkutti. Tai sitten kyseessä oli jotain vakavampaa. Kyllä hän muisti Cúthalionien sukusairauden ja toivoi, ettei kreivi nyt alkaisi oireilla – hänestä kun ei ehkä olisi auttamaan, jos Areth jotain tautinsa takia tarvitsi.
No, sen pidemmittä puheitta tummatukkainen kaksikko lähti poistumaan paikalta, siinä missä muutkin, vaikka osa jäi ruokailutiloihin keskustelemaan tästä muutoksesta ja vaihtamaan mielipiteitä.

”Minä kun niin mielelläni ennemmin vien sen suoraa taskustasi”, Pikkuhaukka virnisti kuuraparralle, joka valituksistaan huolimatta kävi ojentamaan hänelle rahaa taskuistaan. Siinä samalla nuristen siitä, ettei minnekään aikoisi lähteä vaikka pakotettaisiin, Theon kyllä ymmärtäen myös Delathoksen pointin. Mutta, eipä hän voinut puoltaa ketään tässä tilanteessa, kun ei tietänyt miten se varsinaisesti toimi. Ainahan hän tietämättömän mielipiteen voisi tarjota, mutta sitä ei tainnut kukaan haluta kuulla.
Mutta, ennen kuin Theodluin ehätti juuta taikka jaata sanoa, huudahti Delathos kreivin ja eliittikenraalin perään, jotka näkösälle olivat tulleet. Theo otti puolittaisen askeleen paremmin kuurapartaisen taakse heti, kun Darius heitä kohti käännähti kovinkin närkästyneen näköisenä.

Ja närkästynyt Darius olikin. Hän olisi vain halunnut vetäytyä rauhaan työhuoneelleen, mutta pakkasperkeleen mieleen se ei käynyt. Olisihan Haukansilmä vain voinut sivuuttaa kapteeninsa huutelut, mutta Darius tiesi kokemuksesta, että tuo tulisi perään ja vaatisi vastaukset kysymyksiinsä ennemmin tai myöhemmin, suosiolla tai väkisin.
”Makasin hänen kanssaan ja sain sillä haluamani, miten muuten luulit minun saavan ketään puolelleni?”, Kuivannyreästi Darius vastasi Delathokselle, saaden pikkuhaukan katsahtamaan toisaalle vaivautuneena. Vitsihän tuo oli – kai... - mutta silti moisen kuuleminen tuntui... siltä ettei ainakaan Theon olisi pitänyt siitä kuulla.
”Voisit sinäkin koittaa hankkia persettä, niin ei tarvitsisi roikkua minun kankussa”, Eliitti jatkoi, ”Mene vaikka heti etsimään, sillä minulla ei ole sinulle mitään kerrottavaa juonista, sillä sellaisia ei ole olemassa”.
”Joskin sinun pääsi menoksi voisin keksiäkin jotain”
, Haukansilmä lisäsi lähinnä jälleen itsekseen mutisten, kääntyen taas menosuuntaan ja nyökäten kreiviä seuraamaan itseään. Hän ei tähän jäisi suutaan soittamaan Delathoksen kanssa yhtään enempää, nyt kun oli tärkeämpääkin tekemistä.


// BROBELLID SIELLÄ BYÖRII D;D; //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Syys 2017, 20:03

Nimenomaan!”, käsipuoli ärähti närkästyneelle esimiehelleen virnistäen, ”Mokomakin puolisokea pullasorsa…”, kuuraparta vielä mumisi hiljaa itsekseen Winderistä, kykenemättä räkäistä naurahdustaan kuitenkaan pidättelemään Dariuksen sanojen myötä. Voi olisipa tuo tiennyt – mutta toisaalta, eihän se kuulunut Winderille. Siinä missä kenraalin asiat eivät millään tapaa olisi kuuluneet tuolle tummahipiälle, Arethdrielin mielestä, joka sen koommin häpeilemättä yritti saada jotain tolkkua kapteenin ajatuksenjuoksusta. Kenraalin sanaillessa kapteenille, ehätti Arethdriel myös silmäillä valkeahapsen takana olevaa nuorukaista sen lyhyen hetken, pistäen nopeasti lähinnä tuon kasvonpiirteet ja olemuksen muistiinsa. Kyllä tuo yksi Windereistä oli, näkihän sen silmistä, sinertävästä tukasta. Mikäli lehtolapsi tosin erehtyi sillä hetkellä kreivin kasvoille vilkaisemaan takaisin, taisi hän näyttää tavallista kiukkuisemmalta ja kyllästyneeltä mustine silmänalusineen kapteenin sanailusta tarpeeksi saatuaan jo aikaisemmin.

Niinhän sinä nyt väität, saat luvan selittää ja äkkiä mitä on meneillään jos haluat että leikin nätisti mukana”, pakkasherra hymähti ykskantaan varsin murhaavasti Haukansilmän perään mulkoillen ja kreiviäkin vilkaisten yhä punertavilla silmillä. Näyttäen siltä, että saattaisi noiden perään lähteä ja piestä niille sijoilleen, jos ei mitään vastausta takaisin saisi. Ja eihän hän saanut, kreivinkin pitäessä suunsa visusti kiinni. Ei hänellä ollut mitään sanottavaa. Tai no, olisi hän varmasti tyhjästä jotain halventavaa keksinyt heittääkseen, mutta juuri nyt Arethdrielistä tuntui että mokoma provosoisi tuota karpaasia vain käymään päälle syystä tai toisesta. Ihmeen aggressiivinen tapaus…
Välillä minä mietin, mistä ihmeestä sotilaasi olet löytänyt...”, siniverinen hymähtikin Dariukselle, yrittäen sen ärtymyksensä kasvoiltaan tasailla takaisen rennommaksi ennen, kuin he Winderin työhuoneelle saapuivat.

Perkeleen harakat…”, Del mumisi tummatukkaisten perään, jotka askellustaan eteenpäin jatkoivat keskenään. Ärsytti, niin vietävästi. Tuollainen turha tärkeily, ja se jos mikä tuppasi yleensäkin siniverisistä ja aatelisista paistamaan läpi.
Olisivat nyt edes sinut raahanneet mukaansa”, tummahipiä jatkoi hymähtäen, Theodluiniin vilkaisten, joka isoa pahaa setäänsä oli hänen taakseen paennut, ”Etkö muka setääsi kehtaa kohdata?”, aavistuksen rauhallisemmin Delathos jatkoi nuorikolle kulmaansa kohottaen. Olihan tuo varmasti Dariukselta saanu palautetta jos toistakin, eikä Del varmasti ollut yhtään sen parempaa seuraa. Ainoastaan kuningatar tuntui olevan nulikan puolella, mutta mitä sitten tuli tätinsä aviopuolisoon, saati nimenomaan kreiviin, sitähän pakkasherra ei tiennyt.
Tai tuota toista pahanilman lintua. Sinunhan se kuvittelisi olevan tavallista runollisempi sukulaistesi seurassa…”, käsipuoli jatkoi olkiaan kohauttaen turhautuneena.



//MAKE NYD LOPPUU DAI MUUDEN (-DD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Syys 2017, 20:36

Theodluin ei voinut varsinaisesti sanoa pitävänsä siitä, että Delathos ja Darius toisilleen ärhentelivät. Mutta ei hän asialle mitään voinut tehdäkään. Riidelkööt, kaikkia ei vain oltu luotu tulemaan toimeen toistensa kanssa... Tosin tuliko varsinaisesti kukaan toimeen Delathoksen kanssa, se oli sitten seuraava kysymys – jos siis ei laskettu Kalia. Siinä kun kapteeni ja kenraali sanojaan vaihtoivat, keskittyi Theo vain muualle katseluun ja rahapussukan pyörittelyyn käsissään, erehtyen kuitenkin vilkaisemaan Arethdrielin puoleen. Vain pieni, nopea vilkaisu, joka harvinaisen nopeasti kääntyi toisaalle, kreivin näyttäen siltä että olisi voinut murhata puoliverisen pelkällä katseellaan! Lienikö tuokin sitten samalla linjalla Dariuksen kanssa hänen olemassaolostaan? Johan se oli todistettu, ettei hän kaikkien puolesta ollut tervetullut, ei se kai ihme olisi jos Kreivin kaltainen suurmies myös halusi häpeätahrat sukutaulusta pois, olivat ne sitten kuinka kaukaisia tahansa.

Enkelinpentu hymähti lopulta pienesti, kun Delathos noiden ”harakoiden” perään kirosi. Katse nousi takaisin tummahipiän puoleen, tuon toivoessa että tummatukkaiset olisivat edes raahanneet lehtolapsen mukaansa, kuuraparran sitten kysyen eikö Theo muka setäänsä uskaltanut kohdata. Ei oikeastaan, vieläkään. Vaikka Darius olikin saanut palautetta hänen kaltoin kohtelusta ja pahoinpitelystä, ei Theo silti halunnut olla setänsä kanssa tekemisissä, ellei tuo aloitetta tekisi. Darius vihasi häntä, se taisi sattua enemmän kuin mikään muu, sillä hän ei ollut missään välissä tehnyt mitään eliitille! Hän vain oli ja se riitti vihaamiseen, näemmä.
”Minun on parempi pysyä poissa hänen silmistään”, Pikkuhaukka vastasi yksinkertaisesti, lähtemättä sen enempää avautumaan – ei Delathosia se kiinnostanut kumminkaan.
”Eikä se ole minun asemani lähestyä aatelisia, kreiviä varsinkaan! Saisin vielä selkääni Winderiltä. Ja etkö muka nähnyt kuinka hän mulkoili minua, hyvä ettei samatien seivästänyt seinälle samantien”, Enkelinpentu parahti, ”Taitaa vihata minua enemmän kuin sinä ja Winder yhteensä”.


”Sinä et koskaan leiki nätisti, N'drayer!”, Darius huusi olkansa yli kapteenilleen, sen pahemmin kiinnittämättä enää huomiota tuohon. Mököttäkööt aikansa, eiköhän tuo jossain vaiheessa rauhoittuisi ja silloin Darius voisi taas viskilasillisen ääressä kertoa tuolle paremmin tilanteesta. Sikäli mikäli Delathos nyt osasi olla nätisti.
”Hänet sain Aranilta. Ihastuttava lahja, eikö?”, Kenraali vastasi kreivin hymähdykseen, jatkaen tuon johdattamista työhuoneelleen.
Matka sinne ei ollut pitkä, kun kaksikko pääsi yläkertaan. Eliitti kaivoi taskustaan avaimet ja avasi työhuoneen oven, päästäen kreivin sisään edeltä. Huone oli jo valmiiksi valaistu ja takassa roihusi tuli, olihan hänen tarkoitus palata tänne kokouksen jälkeen muutenkin.

”Istu minne haluat”, Darius aloitti, oven sulkien perässään, jättäen teitittelyn nyt sikseen, Areth näpäyttäkööt häntä siitä jos se häiritsi.
”... Tarvitsetko jotain? Matka oli pitkä ja varmasti uuvuttava noissa pakkasissa, kerro jos voin auttaa jotenkin”, Eliitti jatkoi, sivuuttaen nyt alkuunsa niiden työasioiden katsomisen, ”... Eihän tämä johdu sairaudestasi?”, Haukansilmä uskaltautui utelemaan, haluten valmistautua pahimpaan jos täytyi. Kyllä hän oli huolissaan Arethin hyvinvoinnista, vaikka ei sitä päälle päin ehkä niin selvästi näyttänyt. Hän halusi yhä pitää välit hyvänä kreiviin, varsinkin nyt jos he tuon alaisuuteen siirtyisivät, vaikka aluksi Haukansilmä olikin kirjaimellisesti kiukutellut... Mutta se kuului vain kapinallisen sotilaan luontoon.


// No oke Wiljami. Mut mennääks hakeen 20cm subit?! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Syys 2017, 23:02

Ja silti sinä olet kuningattaren suosikki”, tummahipiä virnisti vinosti nuoremmalleen, joka meinasi ettei tuolla ollut sijaa aatelisia lähestyä. Mutta kaiketi Theodluin oli myös osin oikeassa sanojensa kanssa. Harva pääsi suoriltaan tekemisiin siniveristen kanssa henkilökohtaisesti, ja jos pääsi, ei siinä seurassa ollut varaa mokata millään tavalla, jos halusi välttää silmätikuksi joutumisen. Sellainenhan ei Deliä onneksi kiinnostunut – jos hän olisi ollut hetkeäkään huolissaan omasta asemastaan kreivinkään silmissä, ei hän varmaan olisi suutaan alunalkaenkaan avannut ja lähtenyt onneaan kokeilemaan. Eipä pitkäletti näyttänyt niin hento ja vaaraton olevan, mitä olisi ehkä voinut olettaa…
No sietäisikin!”, Delathos naurahti piruillen pikkuhaukan viimeisimpään huomautukseen, ”Olet sinä niin yksi piikki lihassa, ehkä hän vielä hiippailee varjoista kimppuusi kuin mikäkin vampyyri niissä meikeissään ja tummissa samettikuteissaan, ja taittaa niskasi nurin kun sitä vähiten odotat”, Del pelotteli kiusallaan mokomaa. Tuskinpa niin kävisi, mutta miksi käsipuoli olisi jättänyt niin mehevän tilanteen käyttämättä!
Joten paras pitää silmäsi auki ja pysytellä muiden seurassa”, kuuraparta hymisi silmäänsä pahaenteisesti vinkaten nuorukaiselle, kannoillaan käännähtäen ja lähtien lyhintä reittiä kiertämään kohden harjoituskenttiä, ”Minulla on kuitenkin töitä. Vielä. Vaikkei voisi vähempää kiinnostaakaan, treenaan muiden kanssa kentällä tovin ja lähden sitten vetämään niin tuhdin humalan, jottei tarvitsisi miettiä hetkeäkään pidempää enää tätä roskaa tämän illan aikana”.
Tule kotiin sitten kun olet tullaksesi”.


Kamala… etten väittäisi”, kreivi hymähti halveksuen ja nenäänsä nyrpistäen vastaukseksi Winderin mainitessa kuuraparran olevan lahja Aranilta. Olisi voinut pitää itsellään ja kouluttaa tavoille, ennen kuin kenenkään vaivaksi tuollaisen pässinpään oli lahjoittanut. Joskin, seuraava kysymys lienikin, miksei Darius ollut jo erottanut mokomaa riveistään, jos tuo ei osannut käyttäytyä. Kaiketi Winderillä oli syy siihenkin, miksi oli käsipuolen kapteeniksi nimittänyt – ehkä sekin selviäisi myöhemmin, jahka tilanne oli rauhoittunut ja Arethdriel viitsisi ottaa ei niin kiireellisiä aiheita puheeksi Dariuksen kanssa.
Yläkertaan päästyään ja huoneelleen johdattaen, Areth asteli ovesta sisään valaistuun huoneeseen, jonka noin pintapuolisesti kävi nopeasti silmäilemään läpi. Olisihan hän voinut huomauttaa pikkutarkkuuttaan paperipinojen olevan vinossa, tai muuten hänen mielestään epäjärjestyksessä, mutta kreivi malttoi kuitenkin mielensä ja antoi asian olla. Tämän kerran. Ei hän jaksanut alkaa kiinnittää huomiotaan pikkuseikkoihin juuri nyt lievän päänsärkynsä kanssa, hakeutuessaan vain mieleiselle nojatuolille istumaan näin alkutekijöiksi, syvään huokaisten ja muutaman kerran ohimoitaan hieraisten kädellään.

Arethdriel ei turhan pitkään ehättänyt sijoillaan vain istua, laskien kätensä alas siitä kasvoiltaan ja silmäten jokseenkin yllättyneenä Winderiä. Ei hän ollut olettanut tuollaista uteliaisuutta sinällään, mutta ymmärsi kyllä, että tarkkasilmäisenä kenraalin oli pitänyt huomata hänestä sellaisia piirteitä, joihin toiset tuskin olisivat kiinnittäneet huomiota.

Voi ei! E-ei suinkaan, älä suotta murehdi”, siniverinen naurahti, asetellen kävelykeppinsä nojaamaan toiseen reiteensä, palaten sormillaan hivelemään kevyesti päänsä syrjää, ”Lienen vain väsynyt, tyypilliseen tapaani – en ole nukkunut kunnolla viime aikoina, torkun miten sattuu pitkin päiviä. Ja tämä silmä…”.
Hyvä jos sillä mitään enää kunnolla näen, ja toisinaan sitä vihloo häijysti”, kreivi harmitteli hymähtäen, ”Eihän minulla näiden näyttämisessä suurempaa motiivia ole kuin ärsyttää Arania ja muita – jos sitä satuit miettimään - eivät ne siinä minua henkilökohtaisesti häiritse millään tavalla, eikä minun tarvitse niitä edes kotonani peittää, joten miksi alkaisin muidenkaan vuoksi niitä piilotella”.
Mutta”, Areth jatkoi, kätensä laskien availemaan kauluksensa ylimpiä nappeja auki muutaman, samalla kun mustanpunertavat silmäluomensa kunnolla avasi ja Dariukseen katsoi, ”Jos sinulla on tarjota minulle drinkki, tai edes lasillinen vettä kaiken tämän jälkeen, olisin kiitollinen”.


//Varovasti nyt, tai muuten voi mennä keulinta pilalle. Subi vois olla aika jees, kaikilla mausteilla! ;D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Syys 2017, 23:40

Ja silti sinä olet kuningattaren suosikki. Pikkuhaukka vilkaisi virnistäen tummahipiän puoleen, kommentoimatta mitään tuohon huomautukseen. Ei hän edes tiennyt, miksi Delia niin kiintynyt ja armollinen hänelle oli, mutta ei myöskään pistänyt vastaan! Ehkä se oli vain enkelinpennun charmi joka tuntui purevan naisväkeen aina? No tuskin, Kenties Delia ei vain nähnyt häntä pelkkänä sukutahrana, vaan rakkaan veljensä jälkikasvuna?
”No tuskin sentään”, Theo hymisi Delathokselle, joka uhkaili kreivin hiipivän kimppuun kuin mikäkin vampyyri. Vaikka kai sekin oli vaihtoehto? Toivottavasti ei kuitenkaan, riitti jo että Darius hänet halusi hengiltä! Tai ainakin pois elämästään.
Ennen kuin hän ehätti enempää sanoja vaihtaa käsipuolen kanssa, oli tuo jo ilmoittamassa töiden kutsuvan. Theodluin nyökkäsi pienesti, sen pahemmin koittamatta estää toista lähtemästä. Ei hänellä ollut mitään asiaa käsipuolelle enää, eikä hän halunnut toisen töitä viivytellä – tuo kuitenkin halusi mahdollisimman nopeasti kotiin taas ryyppäämään, varsinkin kreivin kohtaamisen jälkeen, sen Theodluin osasi arvata.

”Jos en tule, älä turhan rajusti riemuitse!”, Pikkuhaukka huudahti käsipuolen perään, tuon käskiessä häntä tulemaan ”kotiin” kun oli tullakseen.
Ja sen myötä Theodluin hankkiutui takaisin Velethuilin seuraan, kysellen mitä häneltä oli jäänyt kuulematta. Kaksikko palasi takaisin oleskelutiloihin, johon ei heidän lisäkseen palannut kuin pari muuta sotilasta.


Kuulemma eliitin ei tarvinnut murehtia sen pahemmin kreivistä, tuon tuumien varmaan olevansa vain väsynyt, kerta ei ollut nukkunut kunnolla viime aikoina. Darius hymähti pienesti Arethdrielin mainitessa silmästään. Hän jos joku tiesi ne säryt, mitä toinen koki. Tosin hänen haamukipunsa taisivat olleet suurempia, kenraalilta kun oli lähtenyt koko silmä. Mutta eihän kipua voinut vertailla, jokainen kun koki sen omalla tavallaan. Äityipä siniverinen siinä kertomaan myös, miksi jäljet kasvoillaan kantoi. Lähinnä ärsyttääkseen Arania, Dariuksen miettien hetken itsekseen tätä paljastusta. Tuskin... Arethdriel noin paljon vaivaa olisi nähnyt pelkästään uskotellakseen Dariukselle olevansa ystävä? Tuskin siniverinen nyt niin hullu ja omistautunut olisi kieroille juonilleen, että antaisi tuollaisten arpien pysyä kasvoillaan vain, jotta eliittikenraalin luottamuksen saisi?

Ne ajatukset kuitenkin keskeytyivät, kun Areth pyysi drinkkiä, tai edes lasillista vettä. Eliitti nyökkäsi pienesti, samalla lähtien askeltamaan sivukaapille.
”Ne helpottavat kyllä. Kivut siis, silmäsi suhteen”, Darius aloitti, kaivaessaan kaapin sisältä esiin pari puhdasta lasia ja pullon viskiä, ”Siihenkin on olemassa helpotuksia... Lääkkeitä... Ja kai jonkinlainen hieronta auttaa”, Eliitti jatkoi, muistellen kuinka Iriador aikanaan niin mukavasti oli päätä hieronut, samalla kun kantamuksiensa kanssa käveli kreivin luokse ja laski lasit pienelle pöydälle tuon viereen.
”Voin jopa puhua kokemuksella. Tosin toisin kuin sinä, minä en näe mitään enää tällä”, Darius hymähti – jopa pienen hymyn kera -, kaataessaan laseihin paukut jos toisetkin, samalla kun vapaalla kädellään kävi riisumaan puuttuvan silmänsä yltä sen silmälapun. Ei se nättiä katseltavaa ollut, vieläkään, mutta kenties nätimpää mitä Arethdrielin kasvonpuolisko juuri nyt. Olihan hänen arpensa vuosien saatossa jo parantunut.

”Sinulla ei siis ole mitään sitä vastaan, jos osa joukoista jää kaupunkiin?”, Hän jatkoi, laskien pullon pöydälle ja napaten toisen laseista itselleen, ”Kuten kapteeni N'drayer meille ilmaisi, eivät kaikki välttämättä ole halukkaita lähtemään... Ja tällä hetkellä mietin, että jättäisimme yhden Kapteenin joukkoineen kaupunkiin päivystämään”.



// :D:D:D::DD:D:D: noninyt. Oot aika tuhma criminaali //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Syys 2017, 01:35

Arethdriel, Iriador


Areth hymisi matalalta mietteliäänä kenraalin mainitessa kipujen kyllä laantuvan ajallaan. Sitä hän osasi kyllä odottaakin jo. Arpien hilseily ja jatkuva punoitus vaativat jatkuvasti huomiota ja parantajat saivat ravata parhaimmillaan päivittäin katsomassa jäljet kuntoon, ennen kuin Arethdrielillä oli edes sijaa astua ulos talostaan. Kaiketi talvinen kylmä pakkasilma ei myöskään tehnyt hyvää, aivan sama kuinka hyvin tummatukka pitikin ihostaan ja kasvoistaan huolta. Mutta ehkä se siitä, ajallaan sitten.
Tuota en tiennytkään”, siniverinen kohautti kulmiaan kiinnostuneena siitä hieronnasta. Siitä olisi voinut kenties keskustella Erudessan kanssa, ja heillä olisi kerrankin ollut yhteistä aikaa istua ja käydä läpi päivän asioita päivittäin ilman sen suurempia suunnitteluja.
Katse kuitenkin seurasi vanhemman tekemisiä, Arethin rohjeten rennommin hakea asentoaan siihen tuolille. Toinen jalka nousi polven päälle kävelykepin vaihtaen jälleen paikkaansa nojatuolin vierelle, kreivin luopuen siitä suotta niin ylväästä ryhdistään halutessaan vain rentoutua ja rauhoittua sen hetken sijoillaan. Tuskin se kenraalia haittasi, hämmensi korkeintaan, Arethdrielin asettuessa aloilleen kuin kotonaan olisi ollut.
Näen pelkkiä sumeita hahmoja, en tiedä onko se sitten yhtään parempi. Kirkkaat värit tuppaavat sotkemaan näköpiirini muutenkin, valosta sitten puhumattakaan”, kreivi kävi täsmentämään pikaisesti välistä surkuhupaisasti naurahtaen, kun Darius mainitsi ettei tietenkään puhki menneellä silmällään enää mitään nähnyt, toisin kuin siniverinen itse. Taisi siinä olla onni matkassa, ettei kynsi ollut koko silmää runnellut hänen kasvoiltaan muutama viikko sitten…

Käsi nousi elegantisti kuromaan sen lasin pöydältä omaan käteen, kreivin käydessä sitä ensitöikseen nuuhkaisemaan varovaisesti, ja sitten maistamaan kenraalin sanat kuunnellen.
Ei ole, jos se toimii teidän osaltanne”, Areth mietti, muistellen kyllä mitä jo alakerrassa oli ollut puhetta, ”Sinähän sen parhaiten osaat sanoa, minä puolestani osaisin vain luetella pitkän litanian nippelitietoa joukoistasi”. Eiköhän se onnistuisi, sikäli mikäli Winder oli halukas järjestämään asian vastaavalla tavalla, eikä se vaikuttaisi negatiivisesti Kuiskauksen toimintaan. Kyllähän heillä olisi tilaa järjestynyt kylästä siten että eliitit saisivat olla omassa rauhassaan joka tapauksessa, mutta mikäli todella osa vaati jäädä yhä kaupunkiin varsinaisesta määräyksestä viis, niin kenties yhteisen hyvän nimissä oli parempi keksiä sortin tai toisen kompromissi miellyttämään heitä kaikkia.

Lienee parhainta, että keskustelet siitä joukkojesi kanssa ja sovitte jokaista tyydyttävän järjestelyn, jota olette valmiita myös noudattamaan sovitulla tavalla. En tullut tänne saakka kuitenkaan rikkomaan rivejänne, enkä myöskään kaipaisi erikseen huonoa asemaa sinun, saati muiden silmissä – ottaen nyt pois laskuista tietenkin sen, ettei kapteenisi selvästikään arvostanut läsnäoloani täällä heti ensitöikseen”, Arethdriel puheli maltillisen rauhallisella äänellä, katseensa joko Dariuksessa tai viskilasinsa sisällössä vuoroin.
Olisin iskenyt hänet väliaikaisesti kuuroksi seuraavasta asiaankuulumattomasta lähestymisyrityksestä…”, Areth hymyili vinosti ja heilutti nilkkaansa katalasti puolelta toiselle kuin kissa häntäänsä ärsyyntyneenä.


Alhaalla myös Iriador oli viimein ehättänyt saapumaan paikanpäälle. Liian myöhään, selvästikin, sillä paikanpäällä tuvilla ei tuntunut olevan enää kamalaa hälyä, joka olisi voinut johtua siitä, että Winder oli pitämässä yhä kokoustaan täällä. Eihän punapää ollut salamana voinut palata tuville ykskaks yllättäen, ollessaan talleilla Nashiran seurassa käymässä varusteitaan lävitse ja sovittamassa naaraspeuran uutta haarniskaa tuon ylle. Se lieni suurin mahdollinen hankinta Nashiralle, sarvikruunuisen ollessa ollut vähän turhankin ylpeilevä uusissa metallinhohtoisissa panssareissaan ja varusteissaan, jotka sokea oli onnistunut ratsulleen hankkimaan Dariuksen avustuksella.
Punapää huokaisikin syvään, lumihiutaleiden ja osin valkeiden hiussuortuvien koristaessa nuorukaisen päätä ja vaatteita, mutta lämpimästä ilmasta oven sulkemisen jälkeen lähtivät nekin sulamaan tiehensä, jättäen vain märkiä jälkiä takin kankaille ja kutreihin.

Iriador asteli tupien halki, puikkelehtien tiensä Kuiskauksen puolelle, siinä samalla ehättäen kaulahuivinsa aukaista ja hanskat käsistään riisua. Lämmin teki hyvää pakkasessa pitempään viipymisen jälkeen, korkeahaltian hieroen sormiaan yhteen ja koittaen herätellä siitä kohmeesta, jonka alla ne hanskoista huolimatta olivat.

Siinä tuli tietenkin vastaan tuttuja, toisten kävellen tavalliseen tapaan ohitse tervehtien, toisten taas onnitellen jostain syystä tai muuten kepeästi kädellä läimäisten punapäätä käsivarteen. Miksi? Sitähän Iriador ei olisi kyennyt edes villeimmissään unissaan arvaamaan heti ensitöikseen, sokean näyttäen vain harvinaisen hämmentyneeltä, kun tuo ehätti oleskelutilojen puolelle, äänien puolesta suunnistaen samaan pöytään Velethuilin ja Theodluinin kanssa.
Sinä se jaksa täällä roikkua”, punapää kommentoi nenäänsä kylmästä niiskaisten, hymyillen pikkuhaukalle, tietäen kyllä miten Theoon törmäsi tuvilla harvinaisen useasti, jos vähääkään tiesi missä ja kenen seurassa haukanpoikanen viihtyi, ”Kuulin että Winder piti kokousta – enpä tietenkään ehtinyt kuulemaan mitään sitten, kun talleilla olin niitä uusia panssareita sovittamassa Nashiralle tallipoikien kanssa, hmm-h”, Iriador murehti kätensä puuskaan nostaen. Kämmenet kainaloihinsa piilottaen lämpeämään.
Jäinkö jostain tärkeästäkin paitsi?”.


//Aina. Etkä voi estää. Se kuuluu mun luontoon rakas :DD:D:D OON VILLI JA VAPAA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron