Kirjoittaja Aksutar » 24 Syys 2017, 22:11
Darius, Theodluin
Kreivin vastaus siihen kysymykseen ei ollut jotain, mitä Darius oli odottanut... Eikä kyllä jotain, mihin hän täysin luottaisi. Liian monta kertaa hän oli saanut takkiinsa luotettuaan sokeasi johon kuhun. Joten tietenkään hän ei aikonut vain uskoa, että Arethdriel oli tässä vapaasta tahdostaan ilman, että jotain ennemmin tai myöhemmin tulisi kenraalilta haluamaan. Mutta, mitä ikinä tuo tulisi haluamaan, ei se kai voinut olla sen pahempaa, mitä Yliparantaja tulisi joskus pyytämään palkaksi palveluistaan...
Hetken Darius pysyi vielä polvellaan, vaikka Arethdrile jo vierestä nousikin, eliitin lopulta seuraten nuorempansa toimia. Ilme muuttui jälleen happamaksi, siniverisen mainitessa paperityöt. Darius ei millään olisi jaksanut katsoa mitään sellaisia, kun omastakin takaa oli ties mitä luettavana... Mutta kai se oli pakko. Kreivi kuitenkin indikoi sanoillaan osallistuvansa siihen, joten ehkä työt sujuisivatkin nopeammin ja Dariuksen ei tarvitsisi hirveästi ajatuksiaan panostaa moiseen. '
Mutta ei häntä huvittanut kyllä Kuiskauksellekaan tästä uutisesta kertoa. Hän tiesi, että siitä nousisi haloo ja kukapa muukaan siitä saisi kaikki valitukset kuulla, kuin Darius? Haukansilmä, joka ei päätökseen mitenkään voinut edes vaikuttaa.
”Minä en niinkään sitä halua, vaan he”, Darius vastasi kreivin arvuutellessa hänen haluavan Kuiskaukselle omat tuvat piilopaikkaan. Kuiskaus ei vain yksinkertaisesti toiminut niin nätisti muiden sotilaiden joukossa, joten kaikkien mielenterveyden ja yleisen rauhan nimissä oli parempi pitää eliittisotilaat erossa tavallisista. Aivan varmasti oli tiedossa sanallisia yhteenottoja, kun uusi joukko vanhojen ”tiluksille” tuli kukkoilemaan. Mutta se oli sen ajan murhe.
”Enkä niinkään halua kertoa tästä joukoilleni”, Eliitti jatkoi huokaisten, ”Mutta jos sinä haluat osallistua siihen paskamyrskyyn niin tule. En kuitenkaan lupaa, että he säästelisivät sanojaan, jos eivät tästä muutoksesta pidä”, hän selitti, lähtien viimein liikkeelle sijoiltaan. Hitaasti suunnaten kohden ovea, odottaen että kreivi matkaan lähtisi, jos kerta halusi.
Kokoussalilta matka kävikin sitten tupien suuntaan, Dariuksen johdattaen siniverisen linnan käytäviä pitkin pihamaalle ja sen poikki aina Kuiskauksen omille tuville. Suurin osa heistä olikin ”sopivasti” paikalla, jotta mahdollisimman moni saisi kuulla tästä uutisesta tuoreeltaan.
Tuvilla olikin väkeen nähden melua ja elämää, osan vielä ruokaillessa porukalla siinä missä muut tekivät mitä tekivät pitkin poikin tupia. Darius käveli suoriltaan ruokasalin ovelle, korottaen sitten ääntään.
”Kokoontuminen vartin sisään ruokasalissa, katsokaa että kaikki tietävät! Minulla on uutisia kokouksesta”, Yleensä muuten niin hiljainen Haukansilmä huusi nyt niin, että kaikki paikalla ja lähihuoneissa olevat sen kuulivat. Ja sen myötä ruokailijat pistivät vauhtia syömiseensä ja muutama tyhjänpanttina ollut sotilas lähti yläkertaan ilmoittamaan makuuhuoneesta toiseen tästä käskystä, siinä missä toiset kävivät tallien puolella ilmoittamassa. Ne jotka eivät olleet paikalla tai lähimain, saivat sitten kuulla myöhemmin tästä.
Pikkuhaukka oli tapansa mukaan jälleen tylsää päivää tullut viettämään tuville ja jo pidemmän tovin kuluttanut aikaa satunnaisen porukan kanssa korttia pelaten. Kukaan ei enää oikeastaan kyseenalaistanut Theodluinin läsnäoloa tuvilla, tuon pyörien siellä vähän väliä, vaikkei sotilaisiin lukeutunut. Mutta kerta tuo oli Haukansilmän sukulainen, ei tuota varsinaisesti kehdattu vaatia poistumaan – sitä paitsi pikkuhaukasta ei ollut kenellekään mitään haittaa, maagin alun ollen jopa toisinaan hyödyksi nurkissa.
Nyt kuitenkin kortinpelaaminen jäi kesken, Theodluinin, siinä missä muidenkin, kuullen Kenraalin käskyn, pikkuhaukan vilkaisten uteliaana vilkaisten oleskelutilojen leveille oville, josta näki suoraan ruokailutilojen ovelle, jolle Darius oli jäänyt jonkun toisen tummatukan kanssa seisomaan.
”Pitäisikö minun poistua...?”, Pikkuhaukka kysyi Velethuililta, joka yksi hänen seurassaan pelanneista oli.
”En usko. Haluaisit kuitenkin tietää, mistä hän puhui, joten samapa se oletko paikalla vai kuuletko joltakulta myöhemmin”, Vanha sotilas vastasi, laskiessaan korttinsa pöydälle.
”Kuka tuo kenraalin seurassa oleva henkilö on?”, Oli uteliaan enkelinpennun seuraava kysymys, johon ei ihan heti saanut vastausta, Velethuilin joutuen tuijottamaan pidempää tummatukkaa hetken, ennen kuin näin kauempaa katsoessa älysi ketä katsoi.
”Kreivi Arethdriel Cúthalion”, Jokseenkin vakavampana sotilas vastasi, saaden myös muut pöydän ääressä olevat mietteliään vakaviksi. Mitä tuo täällä teki? Ja Winderin seurassa vielä?, ”Sukua sinullekin”, Velethuil lisäsi matalammalla äänellä, saaden Pikkuhaukan katseen terävöitymään. Totta kai häntä kiinnosti kaikki mahdolliset sukulaiset, olivatpa kuinka kaukaisia tahansa! Joten, siinä missä muut sotilaat katselivat sivusilmillä vakavasti, epäillen Cúthalionia, oli Theodluin tarkkailemassa kreiviä harvinaisen kiinnostuneena, kun he muun massan mukana alkoivat valua ruokailutilan puolelle odottamaan, että Winder kertoisi uutisensa.
// Todellakin! Henkeviä alkuaikoja ja ensimmäistä kirjettä, jonka mukana tuli cock feather //