Sharing is caring, cousin dear


Suuria ja pieniä, koreita ja hieman vaatimattomampia. Saleja löytyy jokaiseen käyttötarkoitukseen, kaiken kokoisia ja näköisiä.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14365

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 26, 2017 2:03

Re: Sharing is caring, cousin dear

Darius kuunteli tarkkaan, siniverisen kertoessa kuinka ei varsinaisesti täysin sokea silmästään ollut, muttei enää sillä muuta kuin sumeita hahmoja erottanut, kirkkaista väreistä ja valoista puhumattakaan. Eipä hän voinut kuin pienesti hymähtää kuulemalleen, sen puheenaiheen jääden sitten siihen. Ei Dariusta kiinnostanut kysellä enempää toisen silmästä ja tuskin Arethdrieliä kiinnosti siitä tämän enempää kertoa – mitä muuta silmästä muka olisi voinut jutella?
Eliitti otti paikkansa toiselta nojatuolilta, terävän katseen kääntyen sitten kreivin puoleen tuon puhuessa. Eipä tuolla ollut vieläkään mitään sitä vastaan, jos osa kaupunkiin jäisi, sikäli mikäli se eliitille sopi. Ja Dariukselle se kyllä kävi, hän ennemmin antaisi osalle mahdollisuuden jäädä tänne, kuin raahaisi koko porukan mukanaan piilopaikkaan. Mutta jonkun piti ottaa vastuu paikalle jäävistä, jonkun piti olla se komentaja täällä... Ja Dariuksella oli jo mielessään yksi, joka siitä saisi vastata.

”N'drayer ei arvosta kenenkään läsnäoloa, tietääkseni, joten älä ota sitä itseesi. Hänestä pääsee parhaiten eroon, jos vain on huomioimatta mokomaa”
, Darius aloitti, ”Tai useimmat pääsevät”, lisättiin, jälleen lähinnä itsekseen mutisten. Dariushan oli koittanut vaikka kuinka olla huomioimatta N'drayeria, mutta yhä se perkele oli täällä. Totta kai, kaiken sen rankan alun jälkeen, heille oli kehittynyt jonkinlainen... luottamuksellinen suhde, mutta ei Darius silti Delathoksesta pitänyt. Paitsi silloin kun tuo oli kännissä leppoisa, silloin mokoman kanssa tuli toimeen.
”Toivoisin, ettet häntä haasta suotta. N'drayer on... epävakaa”, Eliitti jatkoi, hörppäisten lasistaan ensimmäisen kerran, ”Siksi ajattelin, että hän saa jäädä tänne, kera oman joukkonsa – paitsi jos joku heistä haluaa välttämättä lähteä mukaan. Sitten vaihdamme heidän paikkoja niiden kanssa, jotka haluvat jäädä”.

”... Näit myös pojan”, Winder hymähti, ”Theodluin, on sen nimi. N'drayer on hänen... Henkivartijansa”.


Theodluin ja Velethuil ehättivät aloitella keskenään noppapeliä, kysellen halusiko joku muu mukaan. Eipä kukaan ollut kiinnostunut tällä hetkellä, sääli sinällään, mutta kyllä se kahden keskenkin menisi. Mutta ennen kuin peliä saatiin aluille, asteli tuttu punatukka paikanpäälle, pakkasesta kylmissään.
”No mitä minä muutakaan – nököttäisin N'drayerin asunnolla yksin?”, Theodluin vastasi heti korkeahaltialle virnuillen. Eihän hän käytännössä ollut yksin, asunnolla kun pyöri se kulkukissa, Milka, jonka Theo oli nimennyt. Mutta ei katista ollut pidemmän päälle seuraa.
”Hän piti, kreivi Cúthalionin kera”, Pikkuhaukka jatkoi vastaten taas Iriadorille, ennen kuin Velethuil pääsi ääneen.

”Meidät siirretään kreivin alaisuuteen, Kuiskaus muuttaa piilopaikkaan, kerta kylän turvallisuus on uhattuna. Osa jäänee tänne, siitä ainakin oli puhetta, mutta Winder ja Cúthalion ovat siitä neuvottelemassa yläkerrassa”, valkeahapsinen sotilas kertoi, hymisten samalla puheidensa lomasta, ”Winder kertoi myös muutakin meille”.
”Hän kertoi teistä, suhteestanne, kaikille paikalla olleille”
, Velethuil jatkoi, nyt jo pienesti naurahdellen, ”Olen ylpeä hänestä, kun viimein sai sen ulos – johan tässä yksi jos toinenkin osasi epäillä. Olen kuitenkin pahoillani, jos sinä siitä et ole mielissäsi. Hän kuitenkin vaikutti jopa helpottuneelta, saadessaan positiivisen vastaanoton sille uutiselle”.
”Harmi etten ollut paikalla. Harmi ettet sinä ollut paikalla”
, Theodluin lisäsi, Velethuilista katseensa kääntäen Iriadoriin, ”Mutta hän kuulemma sanoi, ettei se tieto kuulu tuvan ulkopuolisille tahoille”.


//NO NIIN KU OOT TOMMONEN LANDECRIMINAALI. VILLI JA VAPAA PELTOPIRU //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4058

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ti Syys 26, 2017 2:57

Re: Sharing is caring, cousin dear

Hetken se korean, siistin saappaan peittämä nilkka heilui puolelta toiselle, pysähtyen sitten kuitenkin paikoilleen jälleen rennosti, kun Areth keskittyi kuuntelemaan mitä Winder siitä kuuraparrasta hänelle kertoi. Eipä kapteeni ilmeisesti hirveän hienotunteinen taho ollut, eikä tuosta eroon päässyt kuin huomiotta jättämällä. Se sai kreivin livuttamaan katseensa takaisin viskilasiinsa ja kohottamaan kulmaansa hämmästellen. Mahtoi olla hankala tyyppi. Sellainen taho, jota Arethdriel tuskin olisi jaksanut hetkeäkään pidempää, ja tämän kertoman, sekä kenraalin seuraavan huomautuksen myötä kreivi oli kutakuinkin valmis jättämään käsipuolen aivan omaan arvoonsa jatkossa. Ellei tuo sitten käsiksi kävisi… sen myötä siniverinen olisi valmis läimäyttämään tuota näpeille ja lujaa.
Kuinka vain sitten…”, tummatukka kuittasikin nopeasti ennen viskihuikkaa, ”Mutten kuitenkaan kaihda keinoja, jos hän päättää uudelleen asettua tielleni ja heittäytyy typeräksi. Kannatan suunnitelmaasi jättää hänet tänne vastaamaan tuvista, luulisi hänen egonsa pitävän paikkanne vanhassa järjestyksessä väkisinkin”, kreivi vielä arvioi tyyneen ääneen.

Darius mainitsi myös veljensä lehtolapsesta, joka sai siniset silmät palaamaan kenraalin puoleen ja hymisemään ääneen matalan, lyhyen sävelen.
Arvasin siis oikein”, pieni hymy otti noustakseen siniverisen huulille, ”Onhan hänen yhdennäköisyytensä huomattava Windereiden suhteen. Enhän minäkään teistä kauas jää, loppujen lopuksi – mutta piirteensä tekevät kyllä hänestä kuin ilmetyn isänsä ja sukunne jäsenen”.
Otaksun, etteivät teidän välinne ole niin lämpimät kuin ehkä saattaisivat – mutta entäpä Delia sitten?”, kreivi äityi kysymään nyt kun puhetta asiasta oli. Darius oli jo aikaisemmin tehnyt harvinaisen selväksi mitä mieltä lehtolapsesta oli. Aranilla takuulla oli jo jotain tyhmää suunniteltuna kaiken pilaamiseksi. Arethdrieliä taas ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, jos joku keskenkasvuinen äpärä hyppelehtisi heidän keskuudessaan, kunhan pentu tajusi olla vanhempiaan ja ylempiään kohtaan kohtelias ja varovainen. Mutta entä Delia, joka valmiiksi niin lapsirakas oli omien poikiensakin suhteen?

Jääkö Theodluin kaupunkiin kapteenisi seuraan vai otatko hänet mukaan kylään ja viet sukukartanollenne kenties?”.


Tietty punapää kurtisti kulmiaan kuullessaan, että kreivi mahdollisesti oli täällä. Että Cúthalion mahdollisesti oli täällä. Hän vihasi noita ylitse kaiken, monesta erinäisestä syystä, ja vaikka muutama viikko sitten Darius oli kertonut hänelle Arethdrielin olevan jokseenkin leppoisampi tapaus serkkuunsa verrattuna, ei Iriador olisi silti luottanut kreiviin millään tasolla. Eivätkä Velethuilin sanat lainkaan helpottaneet tilannetta. Että hekö lähtisivät piilopaikkaan takaisin ja palvelisivat kreiviä tästä eteenpäin?! Ja neuvottelut siirtymisestä olivat yhä käynnissä?!
Korkeahaltian suu ehti aavistuksen raottua, Iriadorin kuitenkin painaen huulensa vielä kiinni, kun vanhempi halusi jatkaa kokouksen lyhyttä kertausta hänelle. Ja siinäkös toisten outo käytös selvisi, valkeatukkaisen kertoessa kuinka Winder oli kertonut hänestä ja itsestään nyt viimein muille avoimesti, ”Mitä?!”, punapää älähti. Jos ei kreivi itse, niin mikäs ihmeen kärpänen Haukansilmään oli tällä kertaa purrut? Ilme punapään kasvoilla näytti hetken todella yllättyneeltä, ehkä aavistuksen järkyttyneeltä siitä tiedosta, että muutkin nyt tietäisivät heidän ei-enää-niin-salaisesta suhteesta. Mutta siitä yllättyneisyydestään ja muutamasta väliin jääneestä, jännittyneestä sydämenlyönnistä Iriador ilme kirkastui helpottuneeseen hymyyn.

Sehän… sehän on hienoa!”, Iriador jatkoi naurahdellen, ilostaan lähestulkoon pomppien sijoillaan. Hän oli iloinen ja ihmeissään, ennen kaikkea! Hän oli niin pitkään tätä itse odottanut ja pysynyt omasta puolestaan vaiti, yrittänyt itsevarmuutta Winderiin tökkiä aina sanojensa lomasta, tietäen kyllä etteivät omat siitä osaisi hirveää haloota nostaa kuitenkaan. Ehkä he voisivat viimein olla näidenkin seinien sisällä avoimempia, eikä sokeankaan tarvitsisi enää hiippailla kumppaninsa ovelle kaikkien näiden pitkien vuosien jälkeen enää ikinä.

Ei kuulu ei, parempi pitää tämä nyt pienemmän yleisön tiedossa”, punapää tuumi Theolle istahtaessaan kaksikon seuraan pöydän ääreen lämmittelemään ja turisemaan noiden kanssa, ainakin toistaiseksi. Olisihan heillä ollut vielä muutama muukin salaisuus kenties jaettavana… mutta ehkä nyt ei ollut oikea aika puhua niistä. Ei mistään Briariin liittyvästä, kun Iriador ei ollut edes saanut vastausta aikaisemmin lähettämäänsä kirjeeseen vielä Seyriltä. Ja siitäkös punapään katse otti terävöityäkseen uudelleen, sokean jäädessä tuijottamaan epäillen pöydänkantta.
Mainitsitte että kreivikin on täällä…? Keskenään Winderin seurassa?”, Iriador vaikutti yllättäen paljon, paljon arvelevalta, päätään hieman vinoon kääntäen, ”En luottaisi ollenkaan siihen mitä Cúthalionit taas suunnittelevat…”.



//LANDEMONSTERI. PALJUSSA PYÖRIN JA PELLOLLA KIRMAAN. ALASTI. eiku wait//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14365

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 26, 2017 3:29

Re: Sharing is caring, cousin dear

”Se on oikeutesi puoltaa itseäsi, jos hän alkaa kukkoilemaan. Toivon kuitenkin, ettei hän suutaan sinulle soittaisi ja sinä et suotta häntä provosoisi”, Darius vastasi yksiselitteisesti kreiville, antaen asian N'drayerin suhteen sitten olla. Parasta olisi jättää tuo ryhmineen kaupunkiin, kerta mokoma niin kovasti tänne halusi jäädä. Toisaalta, Darius yhä halusi varmistaa, että Argenteus pääsisi alkuun N'drayerin suhteen ja ettei tummahipiä nyt pikkuhaukkaa hengiltä olisi repimässä – vaikka se ja sama se oli Dariukselle, mutta Delia ei siitä tykkäisi...
Ja Deliasta puheen ollen, kyselikin kreivi seuraavaksi mitä mieltä kuningatar oli lehtolapsesta, Dariuksen tuhahtaen turhautuneesti sille kysymykselle.
”Ehti jo kiintyä. Hän lienee ainoa syy, miksi se äpärä enää edes kulmilla on... tai elossa...”, viimeiset sanat eliitti lähinnä mumisi itsekseen, ennen kuin lasi vieraili jälleen huulilla. Voi kuinka se ryyppy tekikin hyvää tämän päivän jälkeen, vaikka eihän päivä ollut vielä edes illassa. Silti, kaiken tapahtuneen myötä pieni humalatila ei olisi pahitteeksi.

”Hah! Ja katsoisin sen sukutahran perään itse? Ei, jääköön se tänne, tykkää muutenkin enemmän Deliasta. N'drayer katsokoot sen perään, jos kaupunkiin saa jäädä ja jos siitä ei pidä, niin hirtettäkööt niskuroinnista”, Darius vastasi, katseensa kohottaen jälleen kreivin puoleen, ”... En usko että kumpikaan meistä on enää halukas keskustelemaan syvällisesti muutoksista. Joten jos sovimme, että kuiskaus saa omat tilat piilopaikasta kevään tullen ja murto-osa joukoista jää kaupunkiin, niin eiköhän se ollut tässä?”.
”En myöskään pidä siitä, että kukaan puuttuu toimintaamme”
, Kenraali kuitenkin jatkoi, ”Tottelemme sinua, teemme tehtävät, mitä käsket... Mutta omalla tavallamme”.


Theodluin, siinä missä Velethuil, odottivat hiiren hiljaa lopulta Iriadorin reaktiota tähän uutiseen. Ei siihen, että Kuiskaus siirtyisi, vaan siihen että Darius oli heistä kertonut. Eikä kumpikaan heistä voinut olla hymyilemättä, nähdessään ja kuullessaan viimein Iriadorin reaktion. Velethuil varsinkin oli iloinen kaksikon puolesta, toivoen että nuo nyt viimein lopettaisivat salailun ja avoimesti olisivat vain yhdessä. Nätisti, siveellisesti, kuten kuluikin, mutta silti yhdessä. Koko tupa oli heidät hyväksynyt ja ne, joilla oli eriävä mielipide tästä liitosta, eivät ääntään olleet korottaneet. Varmasti moiset mielipiteet vain nieltäisiin, sillä sotilailla oli niin suuri kunnioitus Winderiä kohtaan, ettei kukaan kehdannut tuon kumppanimakua parjata, saatikka sen takia kuiskauksesta erota...

”Olen ylpeä, ja onnellinen puolestanne”, Velethuil hymisi Iriadorille, joka pöytään viimein istahti, kääntäen sitten puheenaiheen kreiviin.
”Kreivi on täällä, kyllä, keskenään Winderin kanssa. He neuvottelevat siirtoa koskevista asioista, ennen kuin papereita kirjoitetaan”, Velethuil vastasi, ”Et ole ainoa, joka Cúthalioneita epäilee. Mutta, kuten Winder sanoi, menemme sinne minne käsketään”.
”Miksi te epäilette heitä? Cúthalioneja siis”,
Theodluin keskeytti, nostaen katseensa pöydälle riviin asettelemistaan nopista toisten puoleen, ”Ovatko he tehneet jotain pahaa? Vai onko se yleinen tapa epäillä ylempiä tahoja?”.


// Kirmaat pellolla alasti laulaen uliulia ja mä juoksen sun perässä lasson kera, alasti, stetsoni vaan päässä //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4058

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ti Syys 26, 2017 4:57

Re: Sharing is caring, cousin dear

Jotain tuollaista Areth Winderiltä odottikin, vinon hymyn nousten vain hänen kasvojaan koristamaan Dariuksen ilmoittaessa harvinaisen suoraan että äpärä jäisi tänne. Siskonsa ja kapteeninsa harteille, kuten ilmeisesti tähänkin saakka oli tehty. Eipä hänellä tainnut olla asiaan mitään sanomista, eikä aikaakaan kun heidän keskustelunaiheensa siirtyi jälleen aiheellisempaan seikkaan, kreivin käden nousten hieromaan jälleen hellästi omaa kasvojensyrjäänsä.
Niin pitkään kuin ette käy minun, saati muiden vastaavien hermoille, niin etteköhän saa olla omissa oloissanne ja toteuttaa itseänne miten haluatte. Ja mitä uusiin tupiinne tulee, konsultoin mahdollisimman pian arkkitehtejäni sitä varten”, kreivi uskoi äkkiseltään, pienen vinon virnistyksen kohotessa siniverisen kasvoille, ”Erudessa vastaa tuvista ja sotilaista enemmän mitä minä, joten lähetän vihaisen eukkoni nakertamaan nilkkojanne sitten, jos jossain menette tyrimään siellä”.
Hän ei tiedä vielä muutoksesta. Kuten ei moni muukaan, koska päätin tästä loppu viimein omissa oloissani. Monet kyseenalaistivat Hänen majesteettinsa tunkeutumisen kartanolleni ja kylääni viime kerralla siten, kuten he nyt päättivät paikalle ilmaantua, eivätkä hänen sotilaansa noudattaneet odotettua kaavaa muun kansan joukossa myöskään myöhemmin – oli se sitten omatoimista törttöilyä tai käskettyä, minä en sitä suvaitse. Se on toinen syy, miksi kaipaan omanlaisensa pelotteen kylään, jos Aran, tai muut nokkavat sankarit kehtaavat tulla nurkilleni sotkemaan kuvioita ja rikkomaan paikkoja”.

Ja haluan uskoa siihen, että teidän läsnäolonne riittää siltä kannalta yhtälailla, ja vastaatte kutsuuni muiden tavoin, jos apuanne tarvitsen missään tilanteessa”, Arethdriel huokaisi asentoaan korjaten tuolillaan, ja lasistaan huikan hakien.
Kaiketi se on myös omanlaisensa vapahdus teille, kun pääsette Aranista eroon. Osin, tosin – mutta niin pitkään kuin teistä on hyötyä minulle, en aio teitä myöskään monarkkimme palvelukseen täysin vapauttaa takaisin”, kreivi siveli lasinsa kylkeä vakavammin, katseensa seikkaillen siinä samalla pitkin huonetta, ”Joten hoitakaa työnne odotetusti, ja minä takaan suojelukseni teille – kuulostaako se hyvältä?”.

Olen armeliaampi isäntä kuin uskot”, tovin hiljaisuuden kuluttua hitaasti ne siniset silmät ottivat jälleen noustakseen Dariuksen kasvoille, kreivin kallistaen päätään aavistuksen ja hymyillen ovelasti haukansilmäiselle, ”Opit kyllä tuntemaan sen puolen, jos olen tyytyväinen siihen, kuinka minua palvelet”.


Punapää tuhahti näreissään vanhemman sotilaan sanoihin, viileät kätensä pöydälle nostaen esille ja näppejään lämpimikseen nyrkkiin ja auki painaen toistuvasti. Iriador ei todellakaan löytänyt siitä mitään hauskaa, että Cúthalioneista nuorempi oli täällä. Kaksin Dariuksen kanssa – mitä jos tuo keksisikin jotain kieroa, kuten tavallista olisi? Ehkä tämä kaikki taas oli jotain todella tyhmää vitsiä, josta heille ei tietty mitään kerrottu? Ehkä Winder oli siellä keskenään parjattavana ja hakattavana taas siniveristen iloksi…
Tiedänhän minä sen…”, sokea mumisi henkensä alta lähinnä itsekseen, silmiensä kääntyen siihen suuntaan, josta Theon ääni kuului, kun nuorikko mietti miksi he Cúthalioneja epäilivät näin.
No minä en ainakaan luottaisi mieheen joka on kertaalleen myrkkyneuloillaan minua pistänyt”, ja olihan taustalla toki paljon muutakin, niin yleisellä kuin henkilökohtaisella tasolla, Iriadorin kurtistaessa kulmiaan silminnähden kun asiasta mainitsi, ”Tosin… mieluummin kreivi, kuin Hänen majesteettinsa. Mutta se on tietty vain minun mielipiteeni – jos haluaisin, antaisin koko sotkun olla, ja lähtisin takaisin itää palvelemaan omaa hallitsijaani. Mutten aio jättää Winderin puolia myöskään tuosta noin vain nyt…”.

Se on… aika yleinen seikka näillä nurkilla”, punapää jatkoi kuitenkin nyrpeää ilmettään aavistuksen tasaillen rauhallisemmaksi, ”Kenraalimme välit eivät ole hyvät Cúthalioneiden kanssa, joten se omalla tavallaan heijastuu tietty myös meihin”. Sen verran korkeahaltia oli valmis paljastamaan niistä tulehtuneista väleistä, ja lopusta Theo saisi luvan itse ottaa selvää, jos mieli lusikkansa soppaan yhtälailla tunkea välttämättä. Tuskin haukanpoikanne niin tyhmä ja varomaton kuitenkaan oli, vaikka olikin onnistunut jo koheltamaan melkoisesti…
Olen aika varma siitä ettei Darius aio ottaa sinua mukaan kylään kanssamme…”, punatukkainen harmitteli Theolle.



//Ai kauhee :D Siä me vedetään hirveet uliuli rinkii Franin kanssa, Timi paimentaa, teitsi lassoo. Ei ollu unikorkki. OLI CRIMIKORKKI//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14365

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 26, 2017 2:40

Re: Sharing is caring, cousin dear

Darius hymähti pienesti, kreivin uhkaillessa usuttavansa eukkonsa heidän nilkkoihin jos jotain typerää menisivät tekemään. Haukansilmä osasi jo sanoa varmaksi, että hän ja kreivitär tulisivat ottamaan yhteen kerran jos toisenkin. Erudessa oli sen verran vahvatahtoinen nainen, ettei tuo vain olisi hiljaa vieressä katsomassa, kun Kuiskaus kukkoilisi tunkiolla. Mutta aika näytti, miten hekin asettuisivat aloilleen, tietenkin Darius yrittäisi välttää valtataistelut, mutta se jäi nähtäväksi.
Kuulemma kreivitär, saatikka sitten kukaan muu, ei ollut tietoinen tästä tapahtumasta.
”Taidat saada selkääsi kun palaat, tästä hyvästä”, Haukansilmä huomautti väliin virnistäen, antaen siniverisen kuitenkin jatkaa.

”Kuulostaa sopimukselta”, Eliitti lopulta hymähti kreiville, lasistaan taas hörpäten. He hoitaisivat hommansa, noudattaisivat käskyjä ja kreivi pitäisi huolen, ettei kuningas pääsisi enää heillä leikkimään. Takkaan tuijottava katse kohosi Arethdrielin puoleen tuon viimeisten sanojen myötä, kaventuen, samalla kun eliitti hymähti terävästi.
”Saat sen kuulostamaan siltä, kuin odottaisit minulta muutakin, kuin sotilaan työtä”.


Velethuil vain hymähti pienesti Iriadorin nyreydelle. Eihän hän koko totuutta tiennyt kaikista tapahtumista, mutta osasi aavistella, että jotain pahaa oli tapahtunut kuninkaan, kreivin sekä Winderin välillä – johan kreivi jo kerran täällä riehui ja Winderiä pahoinpiteli pitkin tupaa. Hän ei kuitenkaan asiasta ollut kysellyt sen pahemmin, eiköhän Winder itse kertoisi asiasta paremmin, jos haluaisi.
Theodluin kuunteli jokseenkin järkyttyneenä Iriadorin puheita Cúthalioneista. Kreivi oli koittanut myrkyttää Iriadorin?! Miksi?! Ehkä Theon pitikin pelätä, että kreivi tulisi kuin pahainen vampyyri yön varjoista ja taittaisi niskat, jos hän tuollaista teki sotilaille muuten vain? Ja kuulemma Aran oli vielä pahempi, mikä sai Pikkuhaukan kohottamaan kulmiaan hämmentyneenä. Kuningashan oli ollut niin mukava ja vastaanottava. Mutta kuulemma siniveristen vihaaminen oli yleistä näillä nurkilla, koska eliitin välit eivät olleet hyvät noiden kanssa. Enkelinpennun pää täyttyi kysymyksillä ja kauhukuvilla, Theon tietämättä ketä nyt varsinaisesti uskoa ja ketä pelätä. Johan hän tiesi, ettei Winderin kanssa ollut helppo tulla toimeen joten ehkä se olikin Haukansilmä, joka kaiken kränän takana se piru oli?

Ne kysymykset jäivät kuitenkin toissijaiseksi, korkeahaltian harmitellessa, ettei Darius tainnut ottaa pikkuhaukkaa mukaan piilopaikkaan.
”Ei se mitään”, Theo naurahti pienesti, ”Pitäähän jonkun jäädä vahtimaan N'drayeria”, pikkuhaukka lisäsi niskaansa hieraisten.
”Siitä mieleen, olethan kunnossa?”, Velethuil kysyi Theolta, nuorimman vain nyökäten tuolle.
”N'drayer haastoi kreivin ja kenraalin, hän ei ollut innoissaan uutisesta ja sanojensa mukaan ei aio kaupungista lähteä minnekään. Olisi varmaan käynyt siniverisen päälle, ellei Theo olisi huomiotaan vienyt muualle”, Velehtuil kertoi Iriadorille, vaikka tuskin punatukkaista kiinnosti kuulla mitään siihen käsipuoleen liittyen – noillakin kun tuntui olevan huonot välit jostain syystä.



// ::D:D:D: Tän takia sä et saa viedä muo maalle, koskaan. Siitä tuu yhtään mitään ja saan porttikiellon pelloille //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4058

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ti Syys 26, 2017 8:24

Re: Sharing is caring, cousin dear

Kun alustava suunnitelma oli kutakuinkin lyöty lukkoon heidän molempien puolesta, ei tästä sopimuksesta puuttuisi enää kuin paperien allekirjoittaminen ja kirjallinen puoli. Tietty kaikenlaista muutakin pitäisi raportoida ja kirjata ylös, mutta ne saattoi yhtä hyvin tehdä myöhemmin, jahka Arethdrielillä olisi aikaa miettiä paremmin tarvittavia listauksia Winderille. Vain aika näytti millaiseen ruotuun kreivi onnistuisi Kuiskauksen paimentamaan ja miten muut eliittien läsnäoloon suhtautuisivat, jahka nuo aloilleen olisivat taas asettuneet. Keväällä kaikki tietenkin helpottaisi, kun mokomat saisivat omat tilansa, joilla saisivat olla rauhassa – sitä ennen heillä ei ollut muuta kuin syytä noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, tai muuten kreivi ja kreivitär olisivat hiillostamassa tupia kilpaa yhdessä ja erikseen.
Arethdriel kuitenkin naurahti Winderin terävää hymähdystä, muutaman vähättelevän ranneliikkeen antaen napauttaa ilmaa äkkiseltään, ”Edustavaa asennetta, tietenkin! Ja olisihan meillä tilaisuus nyt viettää aikaa toistemme seurassa, ja miettiä sitä kartanlukuakin, vai kuinka?”, kreivi kohautti olkiaan vinosti hymyillen. Katse pidettiin omassa sylissä hetken, eriparisten silmien kuitenkin jälleen Dariukseen, ”Vietä tovi seurassani silloin tällöin, tarjoan sinulle tilaisuuden vain viihtyä, ja voin samalla inspiroitua seurastasi. Nauttia viinaksista. Turista joutavia, ehkä jotain tärkeämpääkin. Toivoisin yhä voivani korjata välini kanssasi, kuten olen sinulle tässä yrittänyt indikoida jo tovin kaikesta huolimatta”.

Lasinpohjallisiinsa valunut katse silmäili hetken sitä aavistuksen punertavaa juomaa, Arethin livuttaessa sormeaan kepeästi lasin reunaa vasten kaikessa rauhassa, ”Jostain syystä olin myös kuvitellut, että alaisesi tietäisivät teistä. Suon onnitteluni siitä, että he vaikuttivat ottavan kertomasi vastaan hyvin”. Olihan se sinällään ollut yllättävä veto, eikä mitenkään asiayhteydessä siihen, mistä he alun alkaen olivat tulleet tuville kertomaan. Mutta kävihän se noinkin, ilmeisesti.


Iriador hymisi pienesti, harmistuneena huokaisten kuitenkin kun Theo naurahdellen ilmoitti, että jonkun piti jäädä katsomaan N’drayerin perään. Olihan se totta tavallaan, mutta ei se olisi Theodluinille vieläkään kuulunut. Yllättävän hyvin pikkuhaukka tuntui tulevan toimeen sen käsipuolisen idiootin kanssa, eivät kai nuo muuten saman katon alla enää asuisi edes, jos täysin riitaantuneita olisivat.

Milloin kapteeni ei ole haastamassa muita, jos vähääkään saa tilaisuuden väittää vastaan…”, punapää hymähtikin Velethuilin kertomaa kuunnellessaan siitä, kuinka Delathos oli käynyt kreiviäkin haastamaan, ”Hän on ainakin kymmenen kertaa pahempi kuin Tannivh”, Iriador virnisti katalasti perään kuitenkin tilannetta keventääkseen.
Ansaitsisit jonkinlaisen sankarimitalin – väsäilisin sinulle jotain hienoa, jos näkisin mitä olen tekemässä”, korkeahaltia jatkoi Theodluinille puhuen, kosteita hiuksiaan sipaisten otsaltaan taemmas siinä samalla, ”Tai ehkä minun pitäisi vain tarjota sinulle päivällinen jostain mukavasta paikasta ennen kuin meidän tyystin täytyy mennä”. Iriador vietti mielellään aikaan Theon seurassa, sanoi Winder siitä sitten mitä hyvänsä. Hän viihtyi nuorikon seurassa, ja mikäli hänellä olisi vain ollut vapaa-aikaa yhtään enempää, olisi hän halunnut tehdä Theon kanssa vielä vaikka mitä!

Ihan hullua”, sokea huokaisi pian tuoliinsa paremmin nojaten, ”En todellakaan olettanut että meidän pitäisi lähteä täältä muualle enää, ääh!”. Iriador nojasi turhautuneena päätään tuolin selkämyksen ylitse, hetken vain kattoon tuijotellen ja miettien tilannetta läpi. Hän ei todellakaan tiennyt mitä mieltä olisi tästä muutoksesta… eikä siitä, halusiko hän takaisin piilopaikkaan asumaan. Olihan siellä hauskoja muistoja takana, kenties enemmän mitä kaupungissa oli koskaan ehtinyt muodostua…
Minun pitäisi painella muutenkin kertomaan Dariukselle niistä Nashiran panssareista… tarvitsen seppää vielä muokkaamaan muutamaa palaa sopivammaksi. Mutta teetänkö ne muutokset sitten täällä, vai vasta piilopaikassa”, Iriador mietti ääneen, ”Mutta jos hän on kreivin seurassa yhä, niin enhän minä sinne voi mennä. Theo etkö voisi tehdä jotain taikatemppua, että aika kuluisi nopeammin ja kreivi painelisi jo matkoihinsa täältä?”.


//Kelaa ny jokasen pellon pielessä semmonen ”ei aksuja” kyltti. Siellä mä kuljen sitten polttamassa niitä niikö muumeissa poltettiin niitä kieltotauluja siinä yhessä jaksossa//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14365

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 26, 2017 9:21

Re: Sharing is caring, cousin dear

Eipä Darius saanut ongittua mitään negatiivisia taka-ajatuksia huomautuksellaan siniverisestä. Hyvä kaiketi, mutta ei se tarkoittanut, etteikö niitä taka-ajatuksia olisi ollut. Hän halusi luottaa Arethdrieliin, mutta kokemuksensa esti sen – hän ei yksinkertaisesti vain uskaltanut luottaa täysin siniveriseen, vaikka tuo kuinka itsestään miellyttävää kuvaa maalasi. Tosin, siinä vaiheessa kun kreivi ehdotteli – vai oliko se sitten vaatimista? - että eliitti viettäisi silloin tällöin tovin seurassaan ja kreivi tarjoaisi tilaisuuden viihtyä, tunsi Darius pienen ahdistuksen nousevan pintaan. Se pyyntö kuulosti turhankin tutulta, N'drayerin ilmaisten aikanaan haluaan viettää aikaa eliitin kanssa ja kuinka siinä oli sitten käynytkään. Mutta eihän kreivillä sellaisia taka-ajatuksia ollut? Vaikka tuo kyllä kehui eliitin inspiroivan itseään. Kunhan se ei ollut samanlaista ”inspiraatiota” mitä pakkasperkeleellä, niin tuskin siitä oli haittaa.

Mutta, oli toinenkin este, miksei Darius uskonut voivansa vain viettää aikaa Arethdrielin kanssa.
”Olemme pitäneet suhteemme salassa kaikilta... Joskin vuosien myötä siitä sai tietää taho jos toinenkin, tavalla tai toisella”, Kenraali kertoi, ”Aluksi se oli... häpeän takia. En samasta syystä ole kertonut vielä sisarilleni. Winderin ainoa miesperillinen, totta kai minun oletetaan menevän naimisiin toisen hyvämaineisen suvun tyttären kanssa ja jatkavan sukuamme. Mir Valdorenin kanssa sellainen ei kuitenkaan onnistu”.
”Osasyy salailuun on myös turvallisuus. On liian helppo kiristää ja uhkailla muita, jos tietää noiden heikkoudet... rakkaimmat...”
, kenraali jatkoi huokaisten, ”Lopulta se alkoi puuduttamaan, ainainen salailu. Olemme puhuneet tästä jo Mir Valdorenin kanssa ja toivoa sopii, ettei hän liikaa suutu, että kerroin asiasta ilman häntä”.
”Mutta on muitakin syitä, miksi hän minulle suuttuisi”
, Omaan lasiin laskenut katse kohosi toistamiseen Arethdrielin puoleen, ”Nimittäin sinä”.
”En voi viettää aikaasi puhtaan omantunnon kera, ellet pyydä anteeksi ja sovittele välejäsi myös Mir Valdorenin kanssa. Tietenkin, sinulla on valta ja oikeus pakottaa minut seuraasi, mutta tiedät millaista seuraa minä siinä tapauksessa tulen olemaan”
, Vakavana Haukansilmä kertoi vaatimuksensa, ”Mikäli oikeasti haluat korjata välimme, aloitat pyytämällä anteeksi Iriadorilta. Kaikkea, mitä olet hänelle, meille, tehnyt”.


Velethuil, siinä missä Theodluinkin naurahti Iriadorin verratessa N'drayeria Tannivhiin.
”Taitaa olla vaatimus, tuollainen uho, että kapteeniksi pääsee”, Vanha sotilas tuumikin hymisten, vilkaisten sitten Theoon Iriadorin tuota puhutellessa.
”Ehkä menen vaatimaan Winderiltä sellaista mitalia uroteostani”, Pikkuhaukka vitsaili virnistäen, ”Mutta päivällinen kuulostaa hyvältä. Tai mikä muu vain – olisi mukava viettää kunnolla aikaa kanssasi vielä ainakin kerran, ennen kuin lähdette”.
”Täällä tuleekin sitten olemaan yksinäistä... Täytynee keksiä uusi paikka, missä päiviäni kuluttaa”
, hän lisäsi tuumien, osin jopa haikeana. Olisihan täällä jotain väkeä, jos osa Kuiskauksesta tosiaan jäisi, mutta Theodluinin tuurilla tänne jäisi kasvoja, joihin hän ei ollut edes tutustunut. Eniten hän tulisi kaipaamaan Iriadoria, Velethuilia ja Aaronia, jos nuo olivat lähtevien mukana. Aaron varmasti, olihan tuo sentään Winderin oppipoika ja eihän eliitti voinut oppilastaan ohjata, jos tuo oli kaupungissa ja Winder piilopaikassa. Iriadorikin lähtisi varmasti, mutta Velethuilista Theo ei tiennyt. Tällä hetkellä vanha sotilas näytti siltä, että saattoi jopa harkita jäävänsä tänne vain Theon tähden...

”hah! Osaisinpa, silloin tylsät päivätkin voisi ohittaa vain taikomalla”, Piristyneempänä Theo naurahti Iriadorin kysymykselle, ”Mutta voisimme aina savustaa heidät ulos huoneesta, kai se käy taikatempusta?”.
”Ehkä parempi olla kuitenkin tekemättä sellaisia. Odota vain maltillisesti, kyllä he varmasti kohtapuoliin lopettelevat. Winder tuskin viihtyy kreivin kanssa kovinkaan pitkään suljetussa huoneessa kahdestaan...”
, Velethuil tuumi hymähtäen.
”Tietääkö kukaan, mitä hänen naamalleen tapahtui?”, Theo kysyi uteliaisuuttaan, ”Kreivin kasvoilla oli selvät raateluarvet, kuin kynsistä, ja ne näyttivät tuoreilta. Tai siis, ei ihan tuoreilta, mutta tuskin kuukautta vanhemmilta”.
”Cúthalion mainitsi ottaneensa iskun kuninkaan puolesta. Sen enempää tuskin kukaan tietää, kuin itse asianomaiset. Ja en tiedä teistä, mutta minä en niistä aio häneltä kysyä”
, Velethuil naurahti terävästi.


// :D:D:D:D: CRIMINAALI ISKEE! Sit kytät lähtee perään ja sit pitää hypätä ES pirssiin ja paeta //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4058

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ti Syys 26, 2017 11:06

Re: Sharing is caring, cousin dear

Areth silmäili rauhallisesti kenraalia, aistien kyllä sen pinnalla kytevän ahdistuksenkaltaisen toisesta. Syystäkin kenties, kreivin kuitenkaan antaen sen synkistää juuri nyt omia ajatuksiaan millään tapaa keskittyessään kuuntelemaan Winderiä.
Ei tuo ollut antanut muiden tietää, ei niitten satunnaisten lisäksi, kuin vasta nyt tästä kaikesta. Ilmeisesti Dariuksen sisaret eivät kuitenkaan asiasta tienneet – tosin, mahtoiko Delia aavistaa, tai oliko Aran tuolle kiusallaan laulanut. Kaiketi kuningatar olisi siinä tapauksessa veljelleen asiasta puhunut ja he molemmat olisivat siitä tietoisia.
Hän kaiketi muistuttaa sinua siitä myöhemmin, jos syystä tai toisesta ei kanssasi avoimesti halua muiden edessä olla. Mutta haluan epäillä sitä sen myötä, miten näin sinun käyttäytyvän Seyrin seurassa”, Arethdriel huomautti välistä vinosti hymyillen, oman lasinsa lopun sisällön käydessä kumoamaan huuliltaan viimein alas. Sen myötä katse laski kuitenkin mietteliäänä takkatulen puoleen, Haukansilmän tuodessa esille kumppaninsa suuttumiselle olevan vielä muitakin syitä.

Ainahan voin yrittää”, kreivi mietti vakavampaan sävyyn Dariukseen katsahtaen, ”Ei ole kuitenkaan minun päätettävissäni, hyväksyykö hän anteeksipyyntöni, vai päättääkö purra minua uudelleen näpeilleni”. Ymmärsihän hän kenraalia, ja hän tiesi heidän välillään olevan omanlaisensa jännitteen menneiden tähden. Siinä missä Iriadorin kohdalla hän teki samoin. Ja monen muunkin varmasti, joista osan kanssa Arethdriel ei tulisi kuuna päivänä sovittelemaan sanojaan ja tekojaan millään tasolla. Mutta kenties – kenties hän voisi Winderin tähden yrittää sovittaa välinsä omasta puolestaan myös Mir Valdorenin kanssa. Ei hän siitä mitään menettäisi. Paitsi sormensa, jos punatukkainen niihin päättäisi kiinni todellakin purra.
Anteeksi pyyntö siis, jos sillä aloitan, määräytykööt loppu kumppanisi vastauksesta”, siniverinen ilmoitti päätöksensä, kurottautuen laskemaan samalla lasin kädestään takaisin pöydälle, alati Winderiä katsellen, ”Olkoot se sitten ensimmäinen lupauksistani – sinulla on toinen vielä jäljellä”, viekas hymy kohosi miehen kasvoille niiden sanojen myötä.
No mutta, parempi lienee, että alan hiljalleen tehdä lähtöäni ja annan sinun rauhoittua tästä kaikesta”, Arethdriel ilmoitti sen pidempään jahkailematta, hiuksensa ojennukseen sukien pikaisesti ja suoristi takkinsa yllään pikaisesti.

Taidan palata vielä linnalle järkyttämään kasvoillani ja yllättävällä saapumisellani tahoja, hankkiudun vihattujen listalle ja ryöstän Aranin parhaimmat viinit itselleni, ennen kuin se pässinkutale ehtii sen tehdä ennen minua”, kreivi virkkoi vinosti virnistäen, kääntyi poimimaan vielä kävelykepin matkaansa ja käännähti sitten kannoillaan kenraaliin päin.
Viivyn yön ylitse. Tuskin minnekään linnalta poistun, joten jos mieleesi vielä tulee jotain keskustelemisen arvoista tähän muutokseen liittyen, niin etköhän löydä minut sieltä. Tai lähetä joku tuomaan viestisi minulle – muutama matkaani lähteneistä henkivartijoista todennäköisesti yöpyy täällä tuvilla, pidän huolen siitä että he tietävän missä kuljen joka tapauksessa, vaikka lepäämässä täällä olisivat”, siniverinen pohti, syvään nyökäten Dariukselle sanojensa päätteeksi, ”Minä kiitän seurastasi ja lasillisesta. Ja toivon yhteistyömme ja ymmärryksen toimivan paremmin jatkossa, kera tai ilman niiden suudelmien, joita olit minulle ensitöiksesi tyrkyttämässä”, Areth kohautti kulmiaan kiusoitellen eliitille.


Iriador naurahti ja jäi hymyilemään maireasti itsekseen pikkuhaukan puhuessa, että he olisivat voineet savustaa mokomat tummatukat ulos huoneesta. Sepä vasta olisi ollut mielenkiintoinen näky, ja ehkä omalla tavallaan jopa mieluinen kiusa, jonka punapää olisi halunnut nähdä tapahtuvan. Siitä tulisi kyllä sanomista… Velethuilinkin todeten vierestä että oli parempi ehkä vain maltillisesti odottaa siniverisen poistumista. Kyllähän Iriador tiesi, ettei Darius kreivin seurasta välittänyt. Eikä noilla nyt tuhottoman kauaa voinut kestää keskustella, Winderin tuskin yltyessä edes suurempaan jutusteluun Arethdrielin seurassa...
Ei viihdy ei”, Iriador hymähtikin lopulta, uudelleen nojautuen pöydän ääreen mukavasti sijoilleen. Ainakin hetkeksi…

Pikkuhaukan ääneen uskaltautuessa utelemaan mitä kreivin kasvoille oli käynyt, kaventui Iriadorin katse ja ilme vakavoitui selvästi. Kyllähän hän tiesi… ainakin sen verran, mitä Darius oli muutama viikko sitten sattuneista hänelle kertonut. Eivät muut tainneet sitten tietääkään, että niiden jälkien taustalla oli Briarin kyläpäällikkö itse… eihän se noille kuulunut! Eikä hän aikonut kertoa, ei missään nimessä! Eikäk yllä vaikuttanut siltä, että Theo, saati edes Velethuil eivät olleet valmiita siitä myöskään ääneen kysymään Cúthalionilta itseltään.
Punapää käänsikin päätään muina miehinä poispäin Theosta, hetkeksi koittaen keskittyä aivan toisiin ääniin kuin haukanpoikasen ja vanhemman sotilaan sanailuun. Vaikuttaen poissa olevalta, eikä niin kiinnostuneelta kaksikon puheista, kunnes Iriador käänsi taas kasvonsa paremmin pöydän ääressä istujien puoleen.
Minulla on sellainen tunne, että hän valehtelisi joka tapauksessa, jos kysyisit”, punapää hymähti, ”Parempi ettette kysy…”, sen verran korkeahaltia vinkkasi Theodluinille, sokean käydessä itsensä työntämään ylös jaloilleen sitten pöydän äärestä.
Menen jo odottamaan, jos koskaan saisin vuoroani puhua Dariukselle”, korkeahaltia nosti kasvoilleen ystävällisen hymyn, ”Katson että Theo saat tietää sitten, kun olisin vapaana – minähän otan sinut mukaani kaupungille seikkailemaan, ennen kuin lähtökäsky piilopaikkaan käy!”, Iriador naurahti.

Kättä heilautettiin noille jälleen näkemisiksi, punapäisen lähtiessä sitten askeltamaan yläkerran puoleen Winderin työhuonetta kohden.



//Se on kuule peltoauto alle ja si mennään. ES menee tankkiin niin päästään lujempaa, ellei jopa kuuhun samantien//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14365

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 26, 2017 11:52

Re: Sharing is caring, cousin dear

”Antoi sinulle anteeksi tai ei, minulle on tärkeintä, että sinä pyysit anteeksi. Vilpittömästi”, Darius vastasi siniveriselle. Olihan se mahdollisuus – suuri mahdollisuus – ettei Iriador tulisi antamaan anteeksi kreiville tapahtuneita. Mutta se olisi Iriadorin mielipide, Dariukselle riitti, että Arethdriel edes yritti pyytää anteeksi. Eihän se siltikään tuntuisi hyvältä viettää aikaa kreivin kanssa, jos Iriador ei anteeksipyyntöä hyväksyisi, mutta sentään kreivi olisi yrittänyt hioa rauhaa.
Haukansilmä hymähti terävästi, kreivin ilmoittaessa anteeksipyynnön olevan ensimmäinen lupauksensa, mainiten eliitillä olevan vielä toisen jäljellä. Nopeasti Darius veti pohjat omasta lasistaan, Arethdrielin alkaessa puhumaan lähdöstä. Mitäpä he suotta täällä istuisivat enempää, kerta asioista oli sanallisesti sovittu. Kreivi meinasi sanojensa mukaan vetäytyä linnalle, viettää siellä yönsä ja mahdollisesti varastaa kuninkaan parhaimmat viinit itselleen – näin muiden suunnitelmiensa ohella.

”Olen yhteydessä, jos tarve”, Darius ilmoitti sijoiltaan noustuaan, ottaen muutaman askeleen siniverisen perään, jääden kuitenkin sijoilleen kauemmas. Kreivin mainitessa ne suudelmat, eliitti kävi pienesti nyrpistämään nenäänsä ja pudistelemaan päätään. Sellaisia ei tulisi, ei ainakaan vapaaehtoisesti. Ja sen pidemmittä puheitta, kunnioittavien nyökkäyksien saattelemana, oli kreivi poistunut paikalta, jättäen eliitin omaan rauhaansa.
Sitä omaa rauhaa ei kuitenkaan kestänyt hetkeä pidempään, taaskaan, Dariuksen ehättäen vain hetken katselemaan kirjepinoa pöydällään läpi, kun ovelta kuului jo tuttu koputus. Seisaallaan oleva eliitti askelsi oven luokse ja avasi sen itse, astahtaen sen verran sivuun että punatukkainen korkeahaltia sisään pääsisi astahtamaan.

”Et tullut kokoukseen”, Darius aloitti hymähtäen, ”Pitäisikö sinua rangaista siitä hyvästä, kun et paikalle tullut käskettäessä?”, tuttuun, kuivaan tapaansa eliitti vitsaili. Eihän hän tiennyt syytä, miksei Iriador paikalle ollut ehtinyt. Mutta pihalla tuo näytti olleen, kerta hiuksensa olivat märkinä.


”Tuskin edes uskaltaisin kysyä”, Theodluin hymähti pienesti, kun Iriadorkin kehotteli puoliveristä olemaan kysymättä niistä kasvojen arvista, ”Ja eihän se ole minun paikkani edes tuollaisia kysellä..”.
Tuskin hänelle edes tulisi tilaisuutta keskustella kreivin kanssa, ikinä. Sinällään sääli, mutta ehkä parempi näin. Ties vaikka Theo vain saattaisi itsensä uudemman kerran hankaluuksiin, jos suurien tahojen kanssa olisi tekemisissä.
Iriador ilmoitti lopulta menevänsä odottamaan puheenvuoroa Dariuksen kanssa, luvaten kertoa enkelinpennulle heti kun saisi tietää vapaapäivistään.
”Älä suotta stressaa sen suhteen, mutta olisi silti mukava viettää aikaa yhdessä! Edes puolipäivää”, Theo vastasi punapäiselle, ennen kuin tuo lähti matkoihinsa.

Ja jahka Iriador oli lähtenyt, jatkoivat Velethuil ja Theodluin keskustelua keskenään hetken. Theon pitäisi muutenkin kohta lähteä käymään torilla, mikäli jotain hyvää halusi ostaa kotiin vietäväksi. Eivät torikauppiaat iltaan asti kylmässä kykkineet. Näin ollen, kun keskustelunaiheet oli käsitelty, nousi kaksikko sijoiltaan ja lähti kulkeutumaan kohden ulko-ovia, Velethuilin lähinnä vain saattaen Theon oville, itse hän aikoi vetäytyä omiin puuhiinsa tuvalla. Mutta, heidän onnekseen tai epäonnekseen, samalla hetkellä kun he eksyivät ulko-ovien edustalle, oli myös kreivi saapunut samaan tilaan. Ja Theodluin oli saada sydänkohtauksen sillä samalla sekunnilla, tummatukkaisen kasvopuolen nähdessään.
”ah, Kreivi Cúthalion”, Velethuil hymähti ystävällisesti, kumartaen samalla, ”Saitte ilmeisesti asiat hoidettua kenraali Winderin kanssa, Teidän Korkeutenne?”, vanha sotilas tiedusteli lähinnä retorisesti, ystävällisyyden merkeissä, siinä missä Theodluin älysi myös nopeasti kumartaa siniveriselle. Pikkuhaukka pysyi hiljaa vanhemman sotilaan vierellä, haukankatseen kuitenkin tarkkaillen tiiviisti, tarkasti, osin varovaisen pelokkaasti kreiviä.


// KUUHUN :DDD SÄ JA SUN KUUS. NYT ALAS SIELTÄ //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4058

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Syys 27, 2017 2:23

Re: Sharing is caring, cousin dear

Sokea asteli kaikessa rauhassa käytäviä myöten, siinä samalla paremmin ehtien takkinsa nappeja availla auki, jottei aivan ylettömän kuuma sentään tulisi. Tuskin hän kuitenkaan pääsisi Winderin puheille, jos kreivi tuota varasi. Ja siihen Iriador tietenkin siihen ajatukseensa luotti, ja oli jo valmis poistumaan paikalta vähin äänin, kun viimein oveen koputti kenraalin työhuoneen kohdalla. Sen sijaan että olisi tyystin jäänyt vaille vastausta, saapui tummatukka kuitenkin avaamaan ovensa hänelle, punapään jopa aavistuksen säpsähtäen jääden hetkeksi vain seisomaan yllättyneenä sijoilleen. Mutta lopulta marssi kuitenkin sisälle huoneeseen, kun tyypilliseen tapaansa Darius alkoi suutaan soittaa huumorimielessä.
Jaa-a, kunhan siihen ei liity ämpäriä ja jotain märkää, niin ehkä”, Iriador hymyili viekkaasti peremmälle astuessaan, mutta pysähtyen kuitenkin sijoilleen pian, ”Olin talleilla, Nashiran ja niiden panssareiden kanssa… ehätin parahiksi takaisin, kun olit ilmeisesti jo lopettanut luentosi”. Eihän se ollut sokean tapaista myöhästyä paikalta, mutta ei hän ollut halunnut hylätä ykskaks kruunupäistä naarasta vain tallipoikien huostaan. Osasivathan nuo huolehtia Nashirasta, mutta tilanne oli ollut valmiiksi hankala uusia metallinpaloja sovitellessa ratsun ylle, ja tietenkin naaraspeura oli siitä päättänyt alkaa kiukutella ja kärsivällisyytensä rajoja näyttää.

Kreivi ei… ilmeisesti ole seurassasi enää?”, punapää arveli hiljaisuudesta päätellen. Hän kyllä erotti ilmasta parfyymin hajun, joka ei ollut hänelle tuttu – mutta kaiketi siniverinen olisi häntä tavalla tai toisella jo tervehtinyt, jos täällä olisi ollut.
Varovaisesti Iriador lähti sitä pihatakkiaan riisumaan yltään, ”Velethuil kertasikin minulle jo mitä on meneillään – lähdemmekö ihan oikeasti piilopaikkaan takaisin?”, punatukkainen kyseli, kuulostaen hämmästyneeltä, vaikka kasvoillaan lepäsikin aavistuksen tuohtunut ilme.


Samaan aikaan kun Iriador oli toista reittiä kulkenut kumppaninsa tykö, oli Arethdriel yhtälailla poistunut kenraalin luota omille teilleen. Samaa reittiä kulkien mitä he tänne olivat tulleetkin, kreivin koskaan törmäämättä Mir Valdoreniin rauhallisen askelluksensa lomasta. Jos joku vastaan tuli, antoivat nuo kreiville tietä kysymättäkin, eivätkä suotta tientukkeena yrittäneet olla ylempänsä edessä. Eipä siinä kauaa mennyt, kun Arethdriel ehätti takaisin salin tiloihin, jossa kenraali oli pienen puheensa pitänyt aikaisemmin, ja sieltäpä siniverinen löysi harteilleen myös sen korein höyhenin koristellun viittansa, jonka arpikasvoinen hartioilleen kävi vetämään. Ja siitä ei pitäisi olla turhan pitkä matka enää ulos, josta siniverinen voisi jatkaa matkaansa jälleen linnalle pahojaan tekemään siksi toviksi, kun täällä vielä viipyisi. Kenties hän voisi jatkaa Winderin tarjoamaa viskilasillista viinillä ruokailun ohessa.

Ennen kuin pihamaalle ehätti kuitenkaan, joutui Arethdriel kuitenkin hidastamaan kävelykeppinsä kopinan säestämää matkaansa tutun kasvon näköpiiriinsä saaden. Nimittäin Theodluinin, johon siniverinen olikin jo ehättänyt muutaman kerran törmäämään tässä aikaisemmin. Ja niinäkin kertoina sen tummahipiäisen seurassa, jota ei kuitenkaan nyt näyttänyt näkyvän lähimaillakaan – sen sijaan haukanpoikanen tuntui viihtyvän vanhemman sotilaan seurassa, joka Arethdrieliä pysähtyikin puhuttelemaan. Rubiinisilmäinen kobra tuotiin jälleen kahden kämmenen alle tuijottamaan kaksikkoa, kävelykeppiinsä nojaten siniverisen antaessa huomionsa tälle parivaljakolle.
Alustavasti - Winder kertoo teille takuulla myöhemmin siitä, millaisista järjestelyistä ehätimme sopia”, rauhallisen pehmeä ääni tuumasi sotilaalle, kreivin jättäessä mielellään yhä miehilleen tilanteesta paremmin selittämisen eliittikenraalille itselleen.
Hän oli sitä mieltä, että jättää yhden kapteeneistaan tänne vastuuseen osasta teistä – kaiketi puhutte siitäkin myöhemmin joukolla, annoin kenraalillenne hyvin vapaat kädet siirron suhteen loppujen lopuksi”, Areth täsmensi valkeahapsiselle sotilaalle, jota tähän saakka oli kohteliaasti silmiin katsonut puhuessaan. Mutta vanhemmasta sotilaasta se eriparinen katse siirtyi yhdellä rauhallisella silmien räpäytyksellä kuitenkin haukanpoikaseen, joka syystä tai toisesta vaikutti jokseenkin liioitellunkin pelokkaalta toisen seurassa.

Winder on maininnut nimesi muutaman kerran aikaisemmin keskustellessamme. Theodluin, niinhän? Suotta jännität noin kamalasti silminnähden”, Arethdriel kallisti päätään pienesti lopulta naurahtaen ja kumartuen lähemmäs nuorukaista hiljemmalla äänellä tuolle puhuakseen, ”Tiedän kyllä pikku salaisuutesi jo”, kreivi hymyili vinosti nuoremmalle.


//TO THE MOOOOON! Et dissaa nyt ollenkaan! Millon me pelataan taas overwatchii et pääsen d.val lentään kuuhun!//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14365

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 27, 2017 1:33

Re: Sharing is caring, cousin dear

Darius hymähti terävästi Iriadorin vastaukselle, sen enempää niistä huomautuksista muistelematta. Kuulemma punapää oli ollut talleilla Nashiran luona sovittamassa panssareita ja ehtinyt vasta kokouksen päätyttyä paikanpäälle. Ymmärrettävää, mutta sinällään Darius olisi toivonut, että Iriador paikalle olisi ehtinyt, kerta hän nyt heidän henkilökohtaisen asian oli mennyt kertomaan...
"Ei ole ei", Eliitti vastasi Iriadorille, joka kreivistä kyseli, "Lähti hetki sitten", hän lisäsi, aikeissa kysyä oliko Iriador tietoinen siitä, mitä kokouksessa oli puhuttu, mutta ennen kuin ehätti oli Iriador itse jo kertomassa kuulleensa Velethuililta uutisista.

"Jahka kuningas ja kreivi ovat hinnasta sopineet ja paperityöt tehty, niin kyllä. Siirrymme kreivin alaisuuteen, yhä pysyen kuitenkin Hänen Majesteettinsa eliitteinä. Vastaamme kutsuun, jos kuningashuone käskee, mutta ensisijaisesti olemme nyt kreivin komennossa", Darius kertasi Iriadorille, jota takkatulen ääreen ohjasi kepeästi alaselästä työntäen, jahka korkeahaltia oli takkinsa riisunut, "Osa jää kuitenkin tänne. Pieni ryhmä, josta N'drayer saa luvan pitää huolen — en jaksa alkaa tappelemaan hänen kanssaan siitä lähteekö se pässin pää piilopaikkaan vai ei. Sitä paitsi, tekee varmasti hyvää pitää välimatkaa siihen käsipuoleen...".

"... Kertoiko... Velethuil myös toisesta ilmoituksestani?", Eliitti kysyi varovaisesti, eipä Iriador ollut heti ensitöikseen häntä mottaamassa, joten kaiketi tuo ei tiennyt tai sitten ei ollut niin vihainen, mitä Darius oli pelännyt.


"Se on hyvä kuulla, Teidän ylhäisyytenne", Velethuil vastasi nyökkäillen kreivin kertomalle. Oli mukava kuulla, että siniverinen oli noinkin avoin suunnittelujen suhteen ja varmasti Winder arvosti sitä, että sai vapaammat kädet siirron suhteen. Winder kun ei tunnetusti ollut kovin yhteistyönhaluinen, ellei itse saanut päättää omistaan ja omiensa toimista. Kuiskaus oli asia, jota Winder ei mielellään jakanut muiden kanssa.
"Odotamme siis, että arvon kenraali meille lisätietoa suo. Kiitos kuitenkin kertomasta, Ylhäisyytenne", vanha sotilas jatkoi, pienesti nyökäten kiitokseksi, ennen kuin puhe vaihtui pikkuhaukkaan.

Theodluin säpsähti pienesti kun kreivi katseensa häneen käänsi, enkelinpennun kuitenkaan kykenemättä jännitykseltään kääntämään omaa katsettaan pois siniverisestä. Vaivaantuneesti pikkuhaukka hipelöi ja väänteli olkalaukkunsa eturemmiä edessään, kun Cúthalion viimein alkoi hänelle puhua. Tiesi tuo hänen nimensäkin, ihme sinällään, että Winder hänen nimeään oli käyttänyt toisten seurassa, ennemmin kuin kutsunut häntä vain äpäräksi. Pikkuhaukka nyökkäsi nopeasti, terävästi, sille kysymykselle nimestään, kykenemättä kerrankin saamaan suutaan auki. Ei hän edes tiennyt, miksi Arethdriel näin paljon pelotti. Kai se johtui siitä, että puoliverinen halusi tuon pitävän hänestä. Kreivissä oli vain sellainen... Arvokas, pelottava aura, eikä Theo nyt tarkoittanut tuon maagista auraa, joka sekin oli kunnioittamisen arvoinen.

Rohkeasti Theo pysyi sijoillaan kun kreivi lähemmäs kumartui ja hiljaisemmalla äänellä kävi kertomaan tietävänsä hänen salaisuuden. Jokseenkin järkyttyneenä Theo katsoi yhä kreiviä, koittaen keksiä nyt edes jotain sanomista. Jotain fiksua, ystävällistä kenties, kerta ei siniverinenkään nyt uhkaavalta tai ilkeältä vaikuttanut. Mutta eihän pikkuhaukka sellaista ensitöikseen keksinyt.
"E-e-etkä aio myrkyttää minua siitä hyvästä?", Olivat ensimmäiset sanat, mitä puoliverinen suustaan sai tässä tilanteessa, Velethuilin heti tökkäisten pikkuhaukkaa kyynärpäällään käsivarteen. Hän oli liian vanha tähän.
"Pahoitteluni hänen puolestaan, Kreivini. Poika ei vielä ole ihan perillä etiketistä ja käytöstavoista", Velethuil huomauttikin nopeasti, Theon mennessä kahta kauheammin lukkoon kun tajusi, mitä suustaan oli sylkenyt.


// No just Ivy kyseli et koska pelataan ja mä mietin et ehkä loppuviikost jos se remumu tulis viimein mukaan :D:D TAI SIT MENNÄÄN ILMAN REMUMUA //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4058

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Loka 08, 2017 9:29

Re: Sharing is caring, cousin dear

Niin totta vie oli, että he joutuisivat nämä tuvat jättämään ja siirtymään takaisin piilopaikkaan, jahka siniveriset löisivät sopimuksen lopullisesti lukkoon. Punapää ei vieläkään osannut muodostaa asiaan kunnollista mielipidettä, näyttäen lähinnä vain hölmistynyttä naamaa vanhemmalleen. Samalla se pisti tosin miettimään mitä peliä Darius oikein pelasi Arethdrielin kanssa, vai juoniko kreivi itsekseen jotain häijyä taustalla... hän ei todellakaan ollut valmis luottamaan Cúthalioneihin. Iriador oli uskollinen Winderille ja Siniselle kuiskaukselle, ja se siitä - hän ei tämän mantereen mätään hallitsijasukuun mennyt uskomaan piirun vertaa luottamustaan, vaikkei sitä suoranaisesti siten ilmaissut tai muille näyttänytkään ulospäin.
"En tiedä onko se hyvä vai huono asia", nuorempi kommentoikin välistä saatuaan takkinsa yltään, ja antoi Dariuksen johdattaa itseään eteenpäin sitä lämmintä takkatulta kohden, jonka rätinän sokea kyllä tunnisti, "Mutta hyvä että edes yhdestä kiusankappaleesta päästään. Tavallaan...", vino virne käväisi punapään kasvoilla, kun Delathoksesta oli puhe. Hän olisi enemmän kuin tyytyväinen, jos ei pitäisi tummahipiän kanssa työskennellä tai edes arvailla törmäävänsä tuohon jossain lähistöllä. Jos kapteeni jäisi tänne, ei Iriadorin tarvinnut enää huolehtia siitäkään, että N'drayer päättäisi Dariusta hätyytellä tilaisuuden tullen enää toviin...

Siitä uutisesta Darius kuitenkin siirtyi pian seuraavaan. Varovaisemmin. Eikä punatukkainen voinut kuin nostaa kasvoilleen totisemman ilmeen, "No kertoi!", hän tiuskaisikin ääneen terävämmin, käännähtäen siitä pian ympäri kenraalia päin paremmin.

Eihän Iriador kauaa voinut pitää nyrpeää naamaansa, kun vinon hymyn ja naurahduksen kera nojautui halaamaan kumppaniaan paremmin, kasvonsa laskien niiden tummien hiusten sekaan lepäämään varovaisesti.
"Ja minä olen ylpeä sinusta", Iriador totesi lempeään ääneen, sormillaan sukien hellästi Dariuksen hiuksienlatvoja, "Älä edes kehtaa kuvitella, että olisin siitä muka vihainen, että kerroit muille. Pahastunut korkeintaan, koska en ehtinyt itse paikalle – mutta kaikkein eniten juuri nyt olen sinusta ylpeä. Ja iloinen, että uskoit sen tiedon varmasti muillekin".


Areth suoristi ryhtinsä takaisin ylös, jääden silmäilemään varsin tyynenä nuorikkoa. Kulma kuitenkin kohosi äärimmäisen kysyvänä Theodluinin änkyttävän kysymyksen myötä. Myrkyttää? Äpärän? Miksi hän niin olisi tehnyt? Ja mistä nuorikko sellaista yllättäen päähänsä edes oli saanut?
"Että mitä..?", kreivi ehättikin miettiä ääneen, kun tuon vanhempi seuralainen jo pahoitteli nuoremman puolesta tuon käytöstä ja puheita.
Eipä siniverinen siihen lupaa tarvinnut, kun tiiviisti sotilaan sanoja kuunnellessaan, Theodluinia silmäillen Arethdriel kävi seuraamaan kaksikon ajatuksenjuoksua äkkiseltään. Onkien sieltä syyn sille, mistä tummaverikkö nuorukainen oli päähänpälkähdyksensä oikein keksinyt - eikä syy ollut sen ihmeellisempi, kuin Winderin kumppanin suoma huomautus nuoremmalle juuri hetkeä aikaisemmin. Ilmeisesti Arethdriel oli ehättänyt kenraalin seurasta parahiksi pois, jos Mir Valdoren oli Haukansilmän tykö lähtenyt Velethuilin ja Theodluinin seurasta.

Tietäväinen, viekas hymy kohosi miehen kasvoille, kreivin viimein kohottaen katseensa pelokkaasta lehtolapsesta sotilaan puoleen, "Ymmärrettäväähän tuo, nuoret ovat nuoria, vahinkoja sattuu. En tänne ketään kuitenkaan ole tieten tahtoen saapunut loukkaamaan millään tavalla", Areth nyökkäsi ymmärtäväisesti. Ehkä se oli pienimuotoinen valhe, Arethdrielin ollen jo ärsyttänyt itse Hänen majesteettiaan omalta osaltaan joka tapauksessa – mutta eihän se tieto tälle seurueelle kuulunut. Mutta ei hän muuten tarkoituksella ollut saapunut paikanpäälle riitaa haastaakseen, tai Istralin myrkkyä tuikkaamaan jokaiseen vastaantulijaan huvikseen. Se jos mikä oli varmaa kuitenkin.
"Emmeköhän voi unohtaa äskeisen joka tapauksessa - olen kuullut kyllä erikoisempiakin letkautuksia nuoremmilta kuin vanhemmiltakin, mitä erikoisemmissa tilanteissa. En viitsisi niistä suotta pahastua kuitenkaan", kreivi heilautti väheksyen toista kättään naurahtaen, eriparisten silmien kuitenkin laskeutuen hakemaan katsekontaktia jälleen haukansilmäiseltä.

"Mahdatko pahastua, jos liittyisin seuraasi torikierroksesi ajaksi? Jututtaisin sinua mielelläni hetken kahden kesken, eikä minulla ole juuri nyt muuta kuin aikaa tuhlattavaksi – en millään malttaisi vain poistua linnalle suorintatietä juuri nyt, kun näin kauas vierailulle saavuin yllättäen", Arethdriel tiedusteli nuorikolta saatuaan aikaisemmin jo selville ajatuksia luettuaan, minne tummatukkainen nuorikko oli ollut matkalla, toisen sormuksien koristaman kätensä rinnalleen kohottaen juurikin ehdottelevana eleenä, "Jos se vain nuorelle herra Winderille sopii, tietenkin. Henkivartijani toki liittyisivät seuraamme, mutta ei heistä tarvitse välittää tai luulla, että he mitään kuulemaansa levittelisivät minnekään. Eivät he muuten perässäni hännystelisivätkään".



//REMUMU REMU :DDDD No nyt kun on ollu puhe sotamies sioista ja ööveristä niin arvaa tekeekö taas mieli sinne stormata...//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14365

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Loka 13, 2017 9:36

Re: Sharing is caring, cousin dear

N'drayerista "eroon" pääseminen oli Dariuksen mielestä vain yksi plussa tässä tilanteessa. Viimeaikoina käsipuoli oli käynyt hermoille tavallista enemmän, pieni paussi kapteenin naaman katselusta olisi vain hyväksi, jos Haukansilmältä kysyttiin.
Sen pirun miettiminen jäi kuitenkin sikseen, Eliitin jäädessä odottamaan vastausta kysymykseensä. Kuulemma Velethuil oli kertonut Iriadorille toisestakin uutisesta, Haukansilmän suorastaan hätkähtäen kun punapäinen terävästi tuiskahti ja ympäri käännähti. Ei hän osannut arvioida millä mielellä Iriador oli uutisen suhteen, joten tietenkin pessimistinen eliitti odotti sitä kaikkein pahinta reaktiota. Sellaista ei kuitenkaan tullut, kun Iriador naurahduksen saattelemana lopulta nojautui halaamaan kumppaniaan, saaden siinä samalla eliitin hymähtämään pienesti helpotuksesta. Omat kädet nousivat yhtälailla halaamaan nuorempaa, Dariuksen kuunnellessa Iriadoria, pienesti hymyillen.

"En oikeastaan tiennyt mitä asiasta ajattelit", Darius naurahti pienesti, tiukentaen halaustaan, "Mutta ajattelin, että näin olisi paras... Ei tarvitse enää piilotella, ei heiltä ainakaan. Ja ilmeisesti vaikka kuinka salamyhkäisiä luulimme olevamme, ei se uutinen tullut ihan jokaiselle yllätyksenä", eliitti jatkoi hymähtäen.
"Seuraavaksi pitäisi kertoa sitten sisarilleni...", Kenraali lisäsi, katsellen alas Iriadoriin, samalla käyden pienesti sukimaan nuoremman niskavilloja, "Ja kun he ovat saaneet tietää... Tahtoisin, että muutat kartanollemme. Pitäisit sitä kotinasi, minne palata, kun sinua ei muualla tarvita".


Theon posket hakivat jälleen heleän punan pintaansa pikkuhaukan tajutessa mitä oli mennyt möläyttämään. Onni onnettomuudessa, että Velethuil oli paikalla ja tilannetta korjaamassa. Lienikö sitten kiitos vanhemman sotilaan, ei kreivi näyttänyt ottavan itseensä puoliverisen kysymyksestä, mikä tietenkin oli helpotus niin Theolle kuin Velethuilille, vanhemman sotilaan vain hymähtäen myöntävästi siniverisen sanoihin.
Eipä enkelinpentu ehtinyt edes omasta puolestaan anteeksi pyydellä, kun kreivi jo kyseli voisiko lähteä hänen matkaansa torille. Totta kai se kysymys sai Theon varovaisemmaksi ja miettimään, miten siniverinen siitä suunnitelmasta saattoi tietää? Ehkä Cúthalion oli vain kuullut heidän puhuvan asiasta? Tai sitten tuollakin oli samanlaisia kykyjä, mitä itse kuninkaalla...
Oli miten oli, Theo vilkaisi sivusilmällä Velethuilin puoleen, joka ei ehdotuksesta näyttänyt minkäänlaisia reaktioita. Todellisuudessa vanha sotilas ei pitänyt siitä, että jälleen yksi Cúthalion oli nokkaansa Kuiskauksen asioihin tunkemassa ja nyt Winderin veljenpojan seuraan hankkiutumassa. Eihän hän tiennyt, mitä Windereiden ja Cúthalioneiden välillä oli meneillään, mutta jo Dariuksesta osasi tulkita, ettei eliitillä ainakaan kuninkaaseen niin lämpimät välit olleet.

"E-ei kai siitä mitään haittaakaan ole"
, Theodluin aloitti varovaisesti, katseensa lipuen valkeatukkaisesta takaisin siniveriseen.
"Tai siis. En tietenkään pahasti, mikäli Te seuraani haluatte lähteä, Ylhäisyytenne", Nopeasti pikkuhaukka korjasi sanojaan, tajutessaan kuulostaneensa kenties turhan törkeältä. Ei kai kreivin seurasta mitään haittaakaan olisi? Totta kai Theo halusi tutustua kreiviin, mutta jostain syystä rujokasvoinen tuntui... pelottavalta. Ehkä kreivi muistutti liikaa Haukansilmää, joka valmiiksi jo vihasi enkelinpentua.
"Pihalla on kuitenkin aika kylmä, kai olette varautuneet siihen?".

Velethuil ei sanonut asiaan mitään, mutta soi kaikessa arvioivassa hiljaisuudessaan siniveriselle katseen, joka kieli siitä että kreivi saisi häneltä selkäänsä jos tuo edes yrittäisi jotain ilkeää pikkuhaukan suhteen.



// NO NIIN ÖÖVERIIN SAATANA :DD Potkaseen reaperia päähän kun spawnaa. Vähän kuumotti, toivottavasti edes sä nauroit ku sieltä toiselta puolelta kattelit kuin vedän paskarinkiä setä reaper perseessä //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4058

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Joulu 11, 2017 11:49

Re: Sharing is caring, cousin dear

Dariuksen vierellä oli hyvä olla, Iriadorin ummistaen silmiään aavistuksen kun vanhempi häntä tiukemmin halasi mietteidensä lomasta. Ei tämä haitannut lainkaan Iriadoria – ei, jos se tarkoitti sitä että he saattaisivat olla vapaammin tämän katon alla yhdessä tästä eteenpäin. Ei heidän täytynyt olla hirvittävä, nuoleskeleva pari, kuten ehkä joillain oli tapana käyskennellä toisten seurassa julkisesti. Punapäälle riitti, että hän voisi pitää toista kenties kädestä kiinni. Nojata olkapäähän jos vierivieren oltaisiin. Suoda suudelman, jos heistä toinen poistuisi pidemmälle komennolle muiden mukana.
"Sen nyt jotenkin osasin jo arvata", punapää hymisi rauhallisesti siihen toteamaan, että muut olivat jo osanneet jotain aavistella. Eipä Iriador siitä osannut pahakseen laittaa. Olipa heidän suhteensa ollut miten läpinäkyvä tahansa toisille, lieni pääasia kuitenkin että moinen oli kutakuinkin varmasti pysynyt sisäpiirin tietona, eikä kukaan sillä huvikseen ollut lähtenyt kiusaamaan ja jakamaan ulkopuolisille.

Lämmin hymy säilyi korkeahaltian kasvoilla alati, Iriadorin vain kuunnellen kumppaninsa puheita, hänen kepeästi silitellen Dariuksen selkämystä siinä kaikessa rauhassa samalla. Tietenkin tummatukan täytyi vielä sisarilleen uskoa tieto heidän suhteestaan – kaiketi vielä ei ollut sen aika, kaiken sen synkkyyden ja kiireiden keskellä, mutta siinä Mir Valdoren olisi mielellään ollut myös mukana, jos Darius siihen hänelle tilaisuuden soisi.
Mutta mitä tuo silmäpuolinen sen jälkeen ilmoitti keksineensä, sai se punatukkaisen henkäisemään yllättyneenä, ”Oikeasti?”, Iriador kysyi häkeltyneenä nojatessaan itsensä kasvokkain kenraalin kanssa. Darius oli antanut hänelle jo niin paljon aina rikkoutumattomasta ystävyydestä lähtien, nyt tuo oli antamassa hänelle myös kodin, jonne voisi aina palata. Silloinkin, jos tuvat eivät kutsuneet luokseen sillä hetkellä. Katon pään päälle, josta ei tarvitsisi kenellekään muulle maksaa saadakseen lämpimän kylvyn ja voidakseen nukkua pehmeässä vuoteessa aamupäivään asti.

Ehkä jopa hieman ilosta haikeana Iriador henkäisi naurahtaen Winderin edessä, ne sokeat silmänsä kohottaen kutakuinkin vanhemman silmien tasolle.
Se olisi minulle kunnia, ja toive josta en halua kieltäytyä millään tavalla”.


Eriparinen katse tarkkaili nuorempaa, joka jälleen sönköttäen kävi hänelle vastaamaan vanhemman sotilaan pysyessä hiljaa vieressä. Mutta tällä kertaa nuorikko reagoi sanoihinsa nopeasti, muistaen myös etiketin edellisen erheensä jälkeen, joka taas sai kreivin kallistamaan päätään aavistuksen mietteliäänä, osin tyytyväisyyttään Theon nopeaan oppimiseen.
Mainiota”, Arethdriel totesi pehmeänrauhallisella äänellään, nostaen myös hymyn siinä samalla kasvoilleen kun nuorikko huomautteli hänelle pihalla vallitsevasta kelistä.
"Olen talven lapsi, en minä pakkasesta minnekään kaadu", arpikasvoinen naurahtikin rennosti, vetäen näppärästi mustanahkaiset hansikkaat paljaitten käsiensä suojaksi vielä pakkaselta ja mahdolliselta kylmältä tuulelta, ”Sitä paitsi, kirpeä ulkoilma ja jaloittelu tekee vain hyvää sisälläolon ja istumisen päätteeksi”.
Nuoremmasta Arethin katse nousi kuitenkin vielä sotilaaseen, joka häntä niin arvioiden oli ehättänyt hetken jo tuijottaa – eikä Cúthalionin vastaava katse ollut yhtään parempi. Kyllähän kreivi tiesi harvinaisen hyvin nykyiseltään Winderin omaavan riitaisat välit kuninkaan kanssa, ja taisipa koko Kuiskaus omata sen samaisen surkean kuvan serkkunsa silmissä, vaikkei siihen syytä edes ollut. Mutta samalla tavalla se epäilys näytti kohdistuvan häneenkin, siniverinen samasta suvusta kun oli – kaiketi se laantuisi ajan myötä, tai niin Areth toivoi, jos ja kun saisi tilaisuuden hioa välejään uudelleen Dariuksen suhteen aluksi ja osoittaa olevansa Arania parempi isäntä eliittijoukoille.

Sikäli mikäli olet valmis, lienee parempi ettemme tässä viivyttele tämän pidempään”, terävästi se katse laski Velethuilista alas pikkuhaukkaan, jolle Arethdriel jälleen soi kevyemmän hymyn, ”Harvoin linnalta olen koskaan edes poistunut kaupungille, kaiketi voisit esitellä minulle paikkoja samalla noin… pintapuolisesti”, tummatukkainen ehdotti nuoremmalleen. Kyllähän hän kaupungin ja kujat tiesi, muttei samalla tavalla tietenkään mitä näillä nurkilla asuvat – toisin oli piilopaikassa, sattuneista syistä. Ehkä sellainen omanlaisensa äänessä oleminen lievittäisi myös turhaa jännitystä hänen seurassaan, kun kreivi ei olisi jatkuvasti tenttaamassa niitä näitä Theodluinilta, vaikka helposti olisikin omasta puolestaan saanut hiljaisuuden täytettyä niin halutessaan joka tapauksessa.


//EI ÄLÄ POTKI SEDÖÄ, VOI MENNÄ MASKI VINOON :DD Kuumotus on kova, kun kireä lateksi natisee kulman takana//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14365

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 12, 2017 3:13

Re: Sharing is caring, cousin dear

Oikeasti? Siihen yllättyneeseen kysymykseen Darius vain hymähti myöntävästi, seuraillen punapäisen reaktioita ehdotukseensa. Varmasti Iriadorin läsnäolo kartanolla herättäisi kysymyksiä ja puheita myös ulkopuolisten johdosta, sikäli mikäli tahot jos toisetkin saisivat tietää sotilaan pitävän majaa Windereiden kartanolla. Mutta sikäli mikäli Darius nyt saisi kerrottua sisarilleen korkeahaltiasta, ei hän enää välittäisi mitä muut tahot ajattelisivat sen jälkeen. Totuus olisi siinä tilanteessa kerrottu jo Kuiskaukselle ja sisarille, joten mitään salattavaa lähipiirin suhteen hänellä ei enää olisi... Tai no, kaiketi Seyrin saattoi vielä laskea salaisuudeksi, mutta askel kerrallaan.

"Hienoa", Hymyillen Darius vastasi Iriadorille, ”Mutta pyydän, ettet hoputa minua asian suhteen. Heille kertominen vie... aikansa”, Jotenkin se oli helpompaa kertoa alaisilleen, kuin sukulaisilleen. Dariuksen välitkin kun olivat kovin kuivat sisartensa kanssa. Eivät he riidoissa olleet, mutta eivät liioin turhan lämpimissäkään väleissä, lähinnä siksi että Darius näki siskojaan harvoin työnsä tähden.
”Nyt”, Haukansilmä jatkoi aihetta vaihtaen, ”Jos sinulla ei ole mitään parempaa tekemistä, ajattelin kutsua sinut viettämään aikaa kanssani. Rentoutumaan, kenties pitämään hieman hauskaa”, eliitti hymisi vihjailevasti, samalla kun soi pienen suudelman punatukkaisen suupieleen.


Theodluin koitti parhaansa mukaan hymyillä tilanteessa, joka vaikutti hänestä kovin absurdilta. Ei hänellä ollut mitään henkilökohtaista kreiviä vastaan ja ennemmin hän teki tuomiot toisista omien kokemusten kautta, kuin kuulopuheiden pohjalta, mutta silti jokin kasvopuolessa omalla tavallaan pelotti. Ehkä se oli Arethdrielin asema, tai kenties se että he olivat joten kuten sukua ja Theodluin halusi edes jonkun sukulaisensa pitävän hänestä ­ kuningattaren lisäksi siis.
”Jos niin sanotte”, Pikkuhaukka hymähti kreiville, tuon mainitessa ettei pakkaset häntä haitanneet. Siinä keskittyessään siniverisen puheisiin, jäi Theolta täysin huomaamatta se pieni jännite kreivin ja vanhan sotilaan välillä, mikä ehkä oli vain hyväksi. Velethuil ei aikonut sanoa enää mitään, ei hän voinut Theoa estää lähtemästä kreivin kanssa ja hän uskoi pikkuhaukan kyllä pärjäävän itsekseen ­ tuskin kreivi mitään typerää tekisi yleisillä paikoilla.

”Lähdetään sitten, pääsemme ennen hämärää takaisinkin”, Theo nyökkäsi kreiville, joka oli valmis matkaan heti. Sen pidemmittä puheitta puoliverinen veti taskustaan hansikkaat käteensä ja korjasi kaulaliinansa asentoa, ennen kuin matkaan lähdettiin. Velethuilille heitettiin hyvästit, vanhan sotilaan toivotellessa niin pikkuhaukalle kuin kreivillekin hyvää päivän jatkoa.
Ulkona pakkanen iski heti kasvoille ja virkisti oloa mukavasti. Theo lähti johdattamaan Arethdrielia pihamaan poikki porteille ja porteilta kohden alempien tasojen toreja, kreivin vartijoiden liittyen myös kaksikon matkaan. Pikkuhaukka koitti parhaansa mukaan olla välittämättä sotilaista kintereillä, mutta tietenkin se vaivasi pienesti kun joku koko ajan takaraivoa tuijotti. Hetken se matka eteni hiljaisuudessa, Theon lähinnä unohtuen omiin ajatuksiin hetkeksi, kunnes havahtui tilanteeseen ja tajusi omaavansa seuraakin.

”En ole koskaan käynyt piilopaikassa”. Enkelinpentu aloitti hätkähtäen äskeistä hiljaisuuttaan, ”Haluaisin kyllä, mutta siihen ei ole vielä tullut mahdollisuutta. Olen myös kuullut ristiriitaisia mielipiteitä paikasta, toiset pitävät sitä kotina ja parempana paikkana, kuin kaupunkia, toiset taas takapajulana mihin eivät haluaisi palata... Siksi kaiketi ihan jokainen Kuiskauksen jäsen ei ollut innoissaan suunnitelmistanne”, jälleen se puhe vain tuli pikkuhaukan suusta, Theon tarvitsematta sen pahemmin miettiä mistä puhuisi.
”Ehkä pääsen näkemään kylänne, kun Kuiskaus sinne muuttaa... Tosin, uskon että itse olen jäämässä kaupunkiin loppupeleissä ­ enhän minä edes kuulu kuiskaukseen jos siitä lähdetään”.


// SEDÖÄ ON HYVÄ POTKIA KUN KAVERI TULEE PYSSYT LAULAEN NURKAN TAKAA! Nyt ne lateksit sitten, Vaan koska pelissä on Areth sun ei tarvii tuoda sen nahkafetissiä tähän mukaan taas :D:D:D:D: //
EdellinenSeuraava

Paluu Salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö