Sharing is caring, cousin dear


Suuria ja pieniä, koreita ja hieman vaatimattomampia. Saleja löytyy jokaiseen käyttötarkoitukseen, kaiken kokoisia ja näköisiä.

Valvoja: Crimson

Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ti Joulu 12, 2017 5:42

Re: Sharing is caring, cousin dear

Tietenkin”, Iriador hymyili ymmärtäväisenä kenraalille. Ei Dariuksella ollut kiire millekään, tuskin asiaa pitäisi edes miettiä lähiaikoina! Heillä oli kaikki aika maailmasta, tuskin heidän välinsä minnekään olivat muuttumassa sillä välin, kun kaksikko pinnasi salaisuuttaan Winderin sisaruksilta. Eiväthän hänen omakaan perheensä tiennyt tästä, tuskin edes uskoivat Iriadorin olevan elossa – se perheelle kirjeen lähettäminenkin oli taas jäänyt, esikoisen peläten jälleen jonkun vihamielisen tahon pyrkivän peräänsä, jos olemassaolostaan kellekään kotimaahansa ilmoittaisi.
Silmäpuolen ehdotellessa heidän siirtyen rentoutumaan ihan vain keskenään, ja kenties pitämään hauskaakin, naurahti Iriador rennosti kumppanilleen, siitä kepeästi suudelmasta suupieliensä kohoten silkkaan hymyyn.
Korkeintaan painella pihalle takaisin, mutta kyllä seuraasi jääminen sen voittaa milloin tahansa. Tuskin minua talleille tarvittaisiin takaisin”, punapää hymisi, äkkiseltään niitä pintapuolisesti kosteita hiuksiaan pyyhkäisten kämmentään vasten.


Arethdriel hymähti nyökäten nuorelle miehelle, joka asustustaan kävi parantelemaan ennen matkaan lähtemistä, pojan hyvästellen sitten vielä vanhemman sotilaan. Toivottelipa tuo päivänjatkotkin heille takaisin, kreivin kuitenkin suoden vain terävän vilkaisun valkeahapsisen kasvoille kaikessa hiljaisuudessaan, ennen kuin Theodluinin kintereillä lähti tuvilta poistumaan matkoihinsa. Sentään tänne ei tarvitsisi tulla takaisin, ellei jotain muka tulisi mieleen siirtoon liittyen vielä – mutta tuskin. Eiköhän kaikesta alustavasta oltu sovittu jo kenraalin kanssa, ja heistä molemmat osaisivat soveltaa sovitun lisäksi niin kuin parhaaksi näkisivät tarvittaessa. Mikäli Darius olisi huomenissa halukas jo lähtemään kohden kylää valittujensa kanssa, ei kreivi siitä aikonut valittaa millään tavalla.

Erikoinen parivaljakko kulki pihamaan halki, Arethin henkivartijoiden liittyessä heidän seuraansa tuokion kuluttua, kreivin noille korkeintaan kuitaten nuoren pojankoltiaisen ollen hänen seurassaan ja minne heidän matkansa olisi käymässä. Mustaan ja punaisiin kankaisiin, sekä kultaisiin sävyihin sonnustautuneet kreivin alaiset ottivat asemansa heidän jäljestään, mukisematta seuraten perässä, kun pikkuhaukka heitä toreja kohden johdatti yllättävän hiljaisena. Liekö jännitys kalvoi yhä toista, eihän siitä voinut nuorukaista syyttää, joka tuskin oli hirveästi ehättänyt aatelien piireissä pyöriä sattuneista syistä. Winderit lienivät Theodluinin lähin kontakti siihen maailmaan, ja kenties Arankin, ja nyt Arethdriel.
Yllättäen nuorikko kuitenkin tuntui heräävän horroksestaan säpsähtäen, pitkätukkaisen laskiessa katseensa käväisemään nuoremmassaan tuon sanojen myötä. Kuunnellen tietenkin tarkoin ja painaen sanat mieleensä sitä mukaan kun Theo niitä suustaan ulos toi, naurahtaen kun nuorimies nimitti piilopaikkaa takapajulaksi.

Olisihan se huomaavaista sedältäsi kutsua sinut näkemään sukukartanoanne – mutta hän lienee välttelevän sitä vastuuta viimeiseen asti”, sinisilmäinen harmitteli.
Monella on omanlaisensa mielipide vanhasta kylästä – kaupunki saattaa olla modernimpi ja erityisesti aateliston mieleen, mutta osa meistä viihtyy vanhoilla juurillamme. Koti se silti on, useammalle kuin luulet, enkä esimerkiksi itse voisi koskaan kuvitella viihtyväni kaupungissa vierailujani pidempään”, Arethdriel selitti maltilliseen sävyyn nuoremmalleen, ”Kenties voisin kutsua sinut vierailemaan kartanollani – olethan Windereiden kautta sukua omalla tavallaan myös minulle. Talvijuhlat järjestetään perinteisesti myöhemmin näiden kuukausien aikana – olisit tervetullut osallistumaan niihin ja tapaamaan myös muita ikäisiäsiä, omankin perheeni ja muita kutsuvieraita. Ja tuomaan seuralaisenkin paikalle, mikäli mielit”. Olihan se kohteliasta esittää kutsu, liekö nuorukainen paikalle pääsisi kuitenkaan, varsinkaan yksin, jos vanhemmat Winderit siitä saisivat päättää. Dariuksen tapa edustaa juhlissa tiedettiin, ja taisipa hallitsijaparilta jäädä juhlat väliin erimielisyyksien tähden, sillä Arethdriel ei ollut suomassa Aranille tilaisuutta osallistua hauskanpitoon tontillaan seuraavaan ikuisuuteen.
Kuiskauksen siirtyminen piilopaikkaankin on vain väliaikainen ratkaisu. Tietenkin toivoisin voivani pitää heidät alaisuudessani pitkään, mutta aika näyttää missä heitä tarvitaan eniten – tällä hetkellä heistä lienee kuitenkin vähiten kiusaa kylässäni”, osa totuuttahan se vain oli, mutta eihän Theon tarvinnut koko totuutta tietää. Eipä nuorukainen tainnut olla edes tietoinen Aranin ja Dariuksen välisistä selkkauksista…
Vaikutit tulevan hyvin toimeen Velethuilin kanssa. Onko sinulla muita ystäviä heidän riveissään?”, Arethdriel äityi tiedustelemaan pikkuhaukalta.


//TURPAKÄRÄJÄT. Ja noh (DDD Tietenkin mun pitää se tähän tuoda, eihän Areth peleistä muuten mitään tuu kun Erukaan ei oo kissanaisena paikalla//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14504

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 12, 2017 6:57

Re: Sharing is caring, cousin dear

”Eiköhän talleilla pärjätä ilman sinuakin”, Darius vastasi Iriadorille, katsellen kumppaninaan hetken, ennen kuin vetäytyi kauemmaksi toisesta, ”Tule, mennään kuivaamaan sinut ja katsotaan sinulle ylle jotain mukavampaa”, niiden sanojen myötä Darius otti Iriadoria kädestä ja lähti johdattamaan punapäistä huoneistolleen, ensimmäistä kertaa mitenkään piilottelematta korkeahaltian läsnäoloa seurassaan.


Theo hymähti terävästi kreivin mainitessa Winderin sukukartanon. Sitä hän tuskin tulisi ikinä näkemään, jos Darius saisi siitä päättää. Mutta onneksi Delialla oli toinen ääni kellossa – sitä paitsi Theodluin halusi tavata myös toisen tätinsä, Lanaen, joka kartanolla asusti hänen tietojensa mukaan.
Mitään pikkuhaukka ei kuitenkaan kommentoinut väliin, kuunnellen nätisti kuinka siniverinen kertoi piilopaikasta paremmin. Ei ollut yllättävää, että kreivi itse viihtyi kylässä paremmin mitä kaupungissa ja jos totta puhuttiin, uskoi Theo itsekin viihtyvänsä piilopaikan kaltaisessa kylässä kuin täällä. Mutta hänellä ei juuri nyt ollut sanavaltaa sen suhteen, missä olisi ja majaansa pitäisi. Mutta ehkä sitten, kun hän saisi vapaammat kädet olemisensa suhteen, voisi Theo harkita piilopaikkaan muuttamista... Kenties Lanaelle kelpaisi seura kartanolla.

”En tiedä, pitäisikö setäni siitä...”, Theo vastasi kreiville pienesti naurahtaen, tuon ehdotellessa kutsua kartanolleen vierailulle sekä talvijuhliin osallistumista. Totta kai hän halusi, mutta jos Darius uhkasi piestä hänestä ilmat pihalle jos edes kehtasi harkita osallistuvansa, jäisi enkelinpentu enemmän kuin mielellään pois tapahtumasta, ”Joskin taitaisi olla törkeää kieltäytyä kreivin kutsusta”, Pikkuhaukka lisäsi, jääden hetkeksi pyörittelemään asiaa mielessään.

Kuiskauksen siirto oli kuulemma vain väliaikainen ratkaisu, Theon nyökäten pienesti tälle tiedolle. Eihän Kuiskauksen asiat hänelle kuuluneet ja eipä hän varsinaisesti halunnutkaan tietää sen enempää armeijan ja sen joukkojen toimista. Hänellä oli muutenkin paljon opittavaa ja muistettavaa, joten parempi pitää kaikki turha pois mielestä.
”Velethuil on toiminut suurimmalta osin jonkinlaisena kaitsijanani”, Theo vastasi, kun puheenaihe taas vaihtui, ”Mutta olen kyllä muihinkin tutustunut, lähinnä juuri kuiskauksen riveistä... Asun kapteeni N'drayerin luona, tunnen häntä jonkin verran vaikka hän ei siitä taida pitää lainkaan... Myös Aaroniin, setäni oppipoikaan olen tutustunut – ja tietenkin Iriadoriin. Iriador oli ensimmäinen heistä, johon tutustuin, Briarissa, ennen kuin tulimme kaupunkiin. Olen tietenkin muutaman muunkin kanssa ehtinyt jutella, viettäessäni aikaa heidän tuvilla, mutta kovin monella ei ole aikaa tai kenties mielenkiintoa sen paremmin minun kanssa aikaa viettää”.
”Ymmärrän sen tietenkin, eliittisotilailla ei tunnu niin hirveästi olevan vapaa-aikaa ja kun sitä on, he varmasti viettävät sitä mieluummin läheistensä kanssa”,
Theodluin lisäsi.



// Nyt jos Areth on jossain gimp asussa myöhemmin linnalla ni mä tapan sut :D //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Joulu 13, 2017 10:15

Re: Sharing is caring, cousin dear

Kävelykepin pää narskui maata vasten, kun erikoisen parivaljakon askel vei eteenpäin katua pitkin. Tietenkin he keräsivät huomiota omalla tavalla puoleensa, muttei Arethdriel antanut sen häiritä, saati huomiotaan muille juuri nyt suostunut suomaan kuin Theodluinille nuorukaisen kertoessa hänelle paremmin suhteistaan eliittijoukkoihin. Olihan se sinällään yllätys, kuinka poika sotilastuvilla edes vietti aikaansa, kun ei Kuiskaukseen kuulunut, tai muuta tärkeää virkaa tuvilla toimittanut. Mutta lienipä sotilaita täynnä olevat tuvat olevan myös turvallinen sija viettää aikaansa Theon kaltaiselle lehtolapselle, jonka oli tärkeää omaa henkilöllisyyttään muilta salailla parhaansa mukaan.
Vanhempi valkohapsi toimi pojan mukaan tuon kaitsijana, siinä missä nuorikko piti majaansa itse Kuiskauksen kapteenin tiluksilla. Siitäpä Haukansilmäinen oli maininnutkin aikaisemmin, eikä Cúthalion olisi saattanut unohtaa sitä nimeä ja unohtumatonta ensitapaamista mielestään ihan samantien... Miten niin vastuuttoman oloinen mies olikin saanut niin vastuullisen tehtävän itselleen?

Kreivin kulma otti kohotakseen Theodluinin mainitessa Briarin - siitä kylästä hän oli saanut kuulla viimeaikoina jo hieman liiakseenkin. Mutta miksi ihmeessä Winderin kumppani oli Briarissa ollut, kaiketi Theo olisi maininnut myös Dariuksen jos kenraalin olisi samalla kertaa tavannut? Puhumattakaan mitkä yhteydet haukanpoikasella mahtoivat olla siihen lohikäärmekylään alunalkaenkin?

"Kapteenista ehätinkin jo kuulla", kreivi päivitteli säyseään sävyyn, kuitenkin kulmiaan kurtistaen aavistuksen sanojensa jälkeen, "En voi tosin väittää, että olisin millään tavoin... ihastunut hänen persoonaansa". Tietenkin Arethdrieliä oli ylipäätään vaikea miellyttää, ja kovin harva pääsi ylipäätään hänen suosioonsa, mutta sen tummahipiäisen kohdalla siniverinen oli jo valmis välttämään täysin seuraavan kohtaamisen tämän yhden tapaamisen perusteella. Ei kiitos, jos se aiheutti hänelle väistämättäkin harmaita hiussuortuvia ja päänsärkyä.
"Mutta ymmärrettäväähän tuo – silti minä ihmettelen kuinka viihdyt sellaisessa ympäristössä, kun kaupungissa olisi tarjottavana niin paljon muutakin", kreivi naurahti, viekkaan katseensa laskien Then puoleen, "Aistin sinussa kytevän magian kyllä selvästi. Mikäli olet tänne jäämässä ja olet kiinnostunut oppimaan lisää, voin suositella kääntymään kenraali Argenteuksen puoleen siinä tapauksessa. Hän lienee yksi pätevimmistä ja vanhimmista maageista kaupungissa, ja lienee kantavan yhä opettajan virkaa kaikesta huolimatta kontollaan - hänen oppeihinsa tosin yltävät vain pitkäjänteisimmät ja taitavimmat, mutta voit takuulla uskoa olevasi parhaissa käsissä, jos hän sinut oppilaakseen ottaisi".

"Mainitsit... kuitenkin Briarin hetki sitten – olen saanut viime aikoina kuulla siitä kylästä enemmän ja vähemmän... taholta jos toiseltakin", siniverinen johdatteli keskustelua tottuneeseen sävyyn aiheesta toiseen. Äänenpainostaan hädintuskin erotti sitä omanlaistaan, ehkä jopa aavistuksen törkeää uteliaisuutta ja mielenkiintoa, joka kreivin mielessä oli herännyt Theodluinin sanojen myötä. Tietenkin hän halusi tietää yksityiskohdista tarkemmin, välittämättä kuitenkaan suotta lähteä urkkimaan turhan syvälle pojankoltiaiseen mieleen mitään, vaikka pintapuolisesti tuon ajatuksia lähtikin seurailemaan kiusallaan.
"Kuinka olet onnistunut Mir Valdoreniin törmäämään niillä kulmilla? Ymmärtääkseni sotilaita harvoin lasketaan yksin minnekään mistään syystä, etenkään eliittejä. Ja puolueettomaan kylään vieläpä!".


//Äiti. Älä anna mulle ideoita ;D//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14504

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 14, 2017 2:21

Re: Sharing is caring, cousin dear

"Ette liene ainoa tuollaisen mielipiteen kanssa", Theodluin naurahti pienesti, ohimennen, kun kreivi toi esille mielipiteensä kapteeni N'drayerista. Harva piti tummahipiästä ja tuon persoonasta, mutta ne jotka pitivät ¬– näin pikkuhaukan tietäen – olivat enemmän kuin valmiita seuraamaan kapteenin käskyjä ja jopa uhraamaan henkensä tuon tähden. Kaiketi siinä oli jotain perää, eihän Theo voinut kieltää sitä että ehkä jollain tavalla piti tummahipiästä, mutta eihän hän sitä ääneen sanonut saatikka mielessään edes myöntänyt.
"Minulle ei varsinaisesti suotu muuta vaihtoehtoa... Paitsi Hänen Majesteettinsa olisi kyllä halunnut minut hoviin, mutta syystä tai toisesta päädyin N'drayerin luokse. En tiedä miksi, enkä ole siitä kysellyt – en usko että setäni sitäkään olisi minulle selittämässä...", Pikkuhaukka jatkoi. Ja jos totta puhuttiin, ei hän todellakaan uskaltanut Dariukselta mitään kysyä. Varmasti eliitillä oli syynsä tähän järjestelyyn, mutta kerta kuningatar ei ollut vaatinut Theoa varta vasten hoviin asumaan, ei enkelinpentu myöskään ollut kyseenalaistanut päätöstä tämänhetkisestä asetelmasta. Kaiketi siihen oli syynsä, johan hän oli kuullut taholta jos toiselta varoituksia kuninkaan suhteen. Mutta kuten sanottu, ennemmin hän tekisi itse päätöksen, kuin kuuntelisi muita.

Mutta kun magia tuli puheeksi, vilkaisi Theo terävästi kreivin puoleen. Ei kai se ollut yllätys, että siniverinen kykeni hänestä magian aistimaan, mutta silti moiset huomautukset tulivat aina yllätyksenä puoliveriselle. Ja jälleen hän kuuli sen nimen, Kenraali Argenteus, saattoi vain arvailla tässä vaiheessa kuinka monta kertaa Theo oli kuullut puhuttavan kyseisestä eliitistä. Tietenkin häntä kiinnosti tavata tämä mystinen kasvo nimen takana, mutta siihen ei ollut vielä siunaantunut tilaisuutta.
"Olen kuullut puhuttavan hänestä – kuullut jopa suosituksia hänestä. Mutta olen vain puoliverinen äpärä, ei minulla liene oikeutta, saatikka sitten edes mahdollisuutta hänen oppiinsa päästä. Tai näin setäni asiasta mainitsi", Pikkuhaukka hymähti kreiville, samalla kun he viimein saapuivat torille, jossa riitti vielä vilskettä vaikka oli jo iltapäivä. Theo ei sen pahemmin jäänyt miettimään minne suuntaisi, askelten vieden kohden tuttua myyjätärtä torin laidalla. Kyseinen nainen tuli kaupunkiin aina myymään maatilansa antimia ja tarjonta oli aina erilaista. Mutta Theo piti itse myyjästä, vanhemmasta, pyylevästä tädistä, joka aina jaksoi hymyillä vaikka kauppa ei olisikaan käynyt niin hyvin sinä päivänä.

Siinä väen keskellä kävellessä katse kääntyi takaisin Arethdrieliin, tuon ottaessa puheeksi Briarin. Olisiko Theon sittenkään kannattanut mainita sitä kylää? Sitä tuli taas mietittyä, oliko hän sittenkin puhunut jo ohi suunsa, mutta tuskin. Kovin moni tuntui tietävän tuvilla, että Kuiskauksen jäsenet saattoivat silloin tällöin vierailla Briarissa. Ehkä kreivi ei vain ollut tietoinen, kerta ei kaupungissa ja tuvilla pyörinyt...?
”Me vaan satuimme sinne samaan aikaan”, Theodluin lopulta vastasi, olkiaan kohauttaen, ”en varsinaisesti ole kysellyt Iriadorilta, mitä hän siellä teki, mutta ilmeisesti hän oli ollut pidemmänkin tovin Seyrin vieraana. Minun onnekseni hän kuitenkin oli suunnitellut paluuta kaupunkiin ja pääsin hänen saattamana tänne. Tai no, osin ainakin...”, viimeisen huomautuksen Theo mutisi lähinnä itsekseen. Eihän se mennyt ihan noin mutkattomasti, mutta tuskin kreiviä kiinnosti kuulla selkkauksesta Mir Valdorenin isän kanssa.


// :DDDD NOH! //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Joulu 14, 2017 7:18

Re: Sharing is caring, cousin dear

Kreivi painoi päätään aavistuksen enemmän kohden rintaan, matalalta hymisten muutaman kerran Theon huomautellessa, ettei pojalla liennyt mahdollisuuksia Argenteuksen oppilaaksi. Tai niin Winder oli tuolle manaillut. Totuus taisi tosin olla hyvin erilainen, vaikkei Arethdrielkään osannut varmaksi sitä Theodluinille varmistaa, ”En väittäisi, etteikö sinulla olisi mahdollisuuksia siihen. Atrevaux on aina ollut tyyppiä, joka on ollut ennemmin kiinnostunut taidoista ja tahdonlujuudesta, ei niinkään perimästä, vaikka elämänsä hovissa onkin kasvattanut hänestä ehkä jopa aavistuksen kärttyisän vieraita kohtaan”, Areth naurahti.
Sinuna antaisin sille tilaisuuden, jos hänen puheilleen joskus pääset. Tai satut törmäämään häneen hovissa sattumalta”, kovin epätodennäköistähän se oli, kun kenraali oli suorastaan mestari välttelemään kaikkea turhanpäiväisyyksistä hauskanpitoon, eikä usein huoneensa ulkopuolella tainnut käyskennellä. Puhumattakaan sitten siitä illuusiosta, jonka pukinsorkka omisti… kuinkakohan monta sellaista sarvipää edes hallitsi…?

Siinä jutustellessa, olivat he saapuneet kuitenkin väentäyteiselle torille, siniverisen henkivartijoiden selvästi kirien herransa kannoille astelemaan. Pitäen kyllä huolen siitä, ettei kukaan turhan lähelle halunnut yrittää, saati mitään yllätyksiä sattuisi suotta. Eihän Areth edes kunnolla huomannut seikkaa, ollessaan lähinnä niin tottunut siihen että muut hännystelivät perässä, etenkin jos väkijoukossa täytyi kulkea. Toisaalta siniverinen oli myös keskittynyt omaan seuraansa ja tuon mielenjuoksun tutkimiseen, kaksikon katseiden törmätessä toisiinsa kun Theo kertoi paremmin siitä kuinka Iriadoriin oli törmännyt. Eihän se ihme ollut jos - sattuneista syistä - Kuiskaus vietti pohjoisemmilla matkoilla aikaansa myös Briarissa, mutta yhden tahon viipyminen siellä kuulosti kreivin pakkasesta haaleasti punehtuneisiin korviin jokseenkin oudolta. Varsinkin, jos kyseessä oli Haukansilmän oma kumppani…
Se saikin siniverisen kohottamaan toista kulmaansa mietteliäänä.

Osin? Tuskin punapää olisi huvikseen jättänyt Theodluinia jälkeensä missään tilanteessa, vaikkei välttämättä ollut ollut maailman fiksuin veto tuoda pentua mukanaan suoraan tänne kysymättä. Mutta kukapa hän oli tätä sotkua tuomitsemaan ja arvostelemaan varsinaisesti, eihän se hänelle millään tavalla kuulunut.
Olisipa kreivi myös malttanut suotta olla kaivelematta nuorukaisen ajatuksia, sillä hän tuntui kiinnostuvan vain lisää tästä tapauksesta. Kuten sen jo olisi pelkästään äänestä voinut tulkita, oli sillä kerralla todellakin sattunut vähän enemmänkin kuin vain välimatkan taittamasta toisesta määränpäästä toiseen! Vai oli punapään isä käynyt hätyyttelemässä poikaansa – mutta miksi? Mahtoiko Theo tietää jotain suurempaakin kontollaan?!
Voi eihän teille sattunut mitään ikävää?! Matkan tekeminen näinä aikoina kun on muutenkin vaarallista vihollisten tähden”, Arethdriel henkäisikin huolestuneena, kysyvänä Theodluinin sanoihin – teatraalisen säikähtäneenä, tietenkin, vaikka mielessään virnistikin leveästi, ”En tahdo uskoa että Iriador olisi jättänyt sinua yksin sentään – tapahtuiko siellä jotain jännittävääkin?!”. Jos ei muuta, niin se varmasti ruokki haukanpoikasen ajatuksenjuoksua, eikä hänen tarvitsisi vaivautua lähteä menneitä kaivelemaan turhan tiiviisti.


//Siellä se istuu ruoska kädessä nojatuolissa ja pojat tulee käymään. Kääntyy ympäri ko mikäki pahis leffassaan ja sanoo et I SAY WHIP IT. Iri ois kyl vaan et juu ei//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14504

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 14, 2017 11:11

Re: Sharing is caring, cousin dear

Arethdriel oli eri mieltä siitä, oliko puoliverisellä mahdollisuuksia päästä eliitin oppiin vai ei. Totta kai se kohotti nuoren toiveita jälleen, mutta hän ei juuri nyt uskaltanut toivoa liikoja. Eihän hän ollut edes vielä kertaakaan tavannut kenraali Argenteusta, joten jos nyt ensiksi edes näkisi tämän paljon puhutun sorkkajalan, niin se voisi olla jo hyvä alku.
"Häneen törmääminen taitaa olla sitten täysin oma haasteensa", Theodluin naurahtikin kreiville, jättäen asian sikseen. Ehkä hän voisi Delialta kysellä, josko kuningatar voisi saattaa hänet eliittikenraalin puheille tai jopa puhua sorkkajalalle veljenpoikansa puolesta...

Enkelinpentu naurahti pienesti itsekseen kreivin lähtiessä kyselemään enemmän heidän matkastaan, kuulostaen ehkä turhankin huolestuneelta ja teatraaliselta kysymystensä suhteen. Mutta, Theodluin ei osannut sanoa oliko siniverinen oikeasti huolissaan ja kiinnostunut vai oliko tuo vain esitystä. Oli mitä oli, jostain syystä kreivin tapa kysellä asiasta suorastaan vain yllytti Theoa kertomaan mitä oli tapahtunut, eikä jättää asiaa vain jotenkuten käsitellyksi — sitä paitsi, eiköhän kreivi saisi totuuden tietää jos vain kysyisi Dariukselta tai Iriadorilta?

"Kuten näkyy, olemme molemmat elossa ja kunnossa, joten mitään turhan ikävää ei käynyt", Theo aloitti naurahtaen, "Eikä Iriador minua liioin tielle jättänyt, ainakaan vapaaehtoisesti... Satuimme vain törmäämään... ikävään tahoon".
"Palkkamurhaajaan, joka Iriadorin perässä oli... En tosin tiedä miksi, kai sillä oli jotain tekemistä hänen asemansa kanssa täällä tai kotonaan..."
, Pikkuhaukka jatkoi hieman epävarmemmin, jääden hetkeksi miettimään kannattiko hänen sittenkään puhua asiasta. Mutta toisaalta, mitä haittaakaan siitä olisi? Iriador ei kyllä vaikuttanut hirveästi pitävän siniverisestä, joten tuskin punapää arvosti jos enkelinpentu hirveästi tietoa itsestään vuosi kreiville. Ja Iriadoria Theo ei halunnut suututtaa tai loukata.
"Selvisi kuitenkin myöhemmin että kyseessä oli Iriadorin isä. En ole sen enempää kysellyt saatikka saanut kuulla asiasta, mutta tiedän, ettei häntä enää ole... mutta se ei kuulemma tarkoita että he olisivat turvassa", Nopeasti Theo lopetti kertomansa, olkiaan samalla kohauttaen. Ei hän oikeastaan tämän enempää yksityiskohtia tiennyt, joten jos kreivi jotain halusi tietää paremmin, olisi tuon käännyttävä asianomaisten puoleen. Sitä paitsi, he olivat saapuneet tutun myyjättären kojulle, naisen jo kauempaa vilkuttaen pikkuhaukalle ja toivottaen tuon tervetulleeksi. Tosin huomattavasti hillitymmin, mitä normaalisti, naisen huomatessa kenen seurassa Theodluin liikkui. Nätisti suippokorvainen myyjätär kävikin niiaamaan siniveriselle, ennen kuin kävi Theoa puhuttelemaan, kysellen mitä nuorelle haukalle tänään saisi olla. Nopeasti Theo asioi naisen kanssa, ostaen tuolta kasviksia ja juureksia, yrttejä ja palan lihaa. Ja kun ostokset oli maksanut, kääntyi niin puoliverisen kuin myyjättären huomio kreiviin, Naisen kysellen olisiko Hänen Korkeudelleen saanut olla jotain. Theo hymähti pienesti, mutta ei sanonut mitään. Tuskin Arethdriel mitään halusi myyjättäreltä, joten pikkuhaukka oli valmis jatkamaan matkaa heti kun siniverinenkin.


// :DDDDDDD Iri kävelee sisään ja kävelee heti ulos, Dari jää hetkeks kattoon et miksi ja menee sit irin perään //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Pe Joulu 15, 2017 1:26

Re: Sharing is caring, cousin dear

Omituinen tuike suorastaan hehkui kreivin silmissä, henkivartijoiden lähinnä pyöräytellen silmiään päässään isäntänsä käytöstä lukiessaan. Kyllähän se heille oli tuttuakin tutumpaa, siinä missä siniverisen matkaan lähtenyt poika ei sitä tainnut loppuun asti huomata, saati sitten ymmärtää.
Jokseenkin mitäänsanomaton, mutta viekas hymy koristikin heistä pitkälettisimmän kasvoja, eriparisten silmien tarkastellessa nuorukaista tarkoin tuon puhuessa. Joskin kreivi alkoi hiljalleen näyttää siltä, että olisi antanut puheen lähinnä valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, keskittyessään niin tiiviisti yllättäen haukanpoikasen mielen tutkailuun tuon puheiden tähden! Palkkamurhaajasta tuo puhui, joka lieni olleen Mir Valdorenin isä, joka poikansa aseman tähden oli ollut tuon perässä. Mutta miksi ihmeessä... eihän Iriador omannut kummoista sotilaanvirkaa enempää virallisesti kuitenkaan täällä? Ellei sitten... tilanne ollut toinen jossain muualla?
Liekö hän olisi kävellyt pahemminkin päin muita ilman, ellei olisi tilanteen tasalle herännyt käsivartensa töytäistessä vahingossa jotakuta ohitse kulkevaa, joka tietenkin jäi perästä anteeksi pyytelemään häpeissään tahon tunnistaessaan. Tuskin Areth sitä olisi huomannut, ellei toinen henkivartijoistaan olisi jäänyt mokomaa toppuuttelemaan perästä ja saanut kreiviä vilkaisemaan taakseen - mutta sen suuremmin tummatukka ei tuntemattomaan tahoon reagoinut jatkaessaan Theodluinin perässä maalaiskojulle.

Arvokkaasti siniverinen nyökkäsi myyjättärelle kaikessa hiljaisuudessaan, antaen Theon toimittaa menonsa tuon kanssa rauhassa. Suotta hän olisi keskeyttänyt kaksikkoa, kreivin jäädessä lähinnä tutkailemaan laadukkaan näköistä tarjontaa, jota nainen kojussaan omasi. Äkkiseltään sitä mietti, milloin olisi muka viimeksi nähnyt raakoja ruoka-aineksia viimeksi tällä tavoin... mutta ennen kaikkea Arethdriel oli jälleen lehtolapsen ajatuksenjuoksussa ehkä jopa hieman tahtomattaankin kiinni.
Osin jopa häkeltyneenä jälleen siitä huomiosta ja myyjättären kysymyksestä kreivi hätkähti takaisin tilanteen tasalle, katseensa laskien lyhyemmän naisen puoleen. Toffeeta - siihen Areth oli silmänsä iskenyt aikaisemmin, ja sitä siniverinen kävikin pyytämään reilun nyytin matkaansa, hymyn leviten moisesta yllätyksestä paremmin naisen kasvoille. Sitä kyllästyi ainaiseen suklaaseen, kuivattuihin hedelmiin ja marjoihin, joten miksipä tilaisuuden tultua tummatukka ei olisi sitä hyväkseen käyttänyt! Ja mikäli kreivi ei makeisista itse välittäisikään, voisi hän antaa sen Erudessalle ja makeasta persoille pojilleen tuliaisiksi kapungista joka tapauksessa, jahka kotiin taas ehättäisi.

Vimeisen kerran siniverinen soi lämpimän katsahduksen vielä myyjättärelle, kun tuo siististi pakatun paperipussukan hänelle ojensi. Avokätisesti kreivi ojensi yksinkertaisesta makeisnyytistä naiselle takaisin kirkkaan hopeisen lantin, pyytäen tietenkin ettei siitä tarvinnut mitään takaisin antaa – ja siitäkös myyjätär näytti häkeltyen ilahtuvan, kiitellen vuolaasti Hänen korkeutensa suomaa huomiota ja tukea tällä tavoin osalleen, ennen kuin hyvästejään jätti parivaljakolle. Kerrankos sitä, kun kerrankin itse torille oli eksynyt! Se oli pieni raha tummatukalle, mutta varmasti täällä kirpeässä ilmassa seisoskelevalle kauppiaalle suuri lahja ja ilonaihe, josta riittäisi sitten kerrottavaa kotopuolessa.

"Sait sen kuulostamaan siltä kuin hän ei olisi täältä edes kotoisin...", katseensa kaventuen aavistuksen, Arethdrielin katse palasi pikkuhaukkaan, samalla kun kreivin kasvoille levisi ovela, hillitty hymy, "Ja että hänellä olisi enemmänkin arvoa, kuin hän antaa ymmärtää". Sehän lieni se yksinkertaisin ymmärrettävä, nuorukaisen pääkopasta löytyen sitten kaiken muun sekamelskan keskeltä se punainen lanka, johon tummatukka halusi takertua tyystin.
"Hetkinen...! Hän on kertonut sinulle enemmänkin?!", Arethdriel henkäisi aidosti yllättyneenä, antaen kenties viimein epäsuorasti ilmi että taisi tietää enemmän kuin mitä antoi ymmärtää. Värähtämättä se katse tuijottikin pojankutaletta, oudon pilkkeen noustessa siniverisen silmiin kiilumaan jälleen.


//:DDD Sieltä lentää kuule se whippi perään si vielä hirveen valituksen kera. Joka loppuu siinä vaiheessa ko Eru tulee veteleen Arethia pitkin korvia//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14504

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 15, 2017 10:29

Re: Sharing is caring, cousin dear

Vastoin puoliverisen oletuksia, halusi siniverinen sittenkin ostaa jotain myyjättäreltä. Toffeeta, joka ilmeisesti kreivin mielenkiinnon oli saanut osakseen ja maksoipa tummatukkainen siitä vielä mukavasti ylimääräistä. Eihän se paljoa ollut, näin Arethdrielin tasoiselle henkilölle, mutta myyjättärelle se oli varmasti enemmän kuin mitä olisi voinut toivoa yhdestä ostoksesta.
Jahka he olivat asioineet ja toivottaneet hyvät päivänjatkot myyjättärelle, lähti kaksikko henkivartijoiden saattelemana poistumaan paikalta, takaisin kohden kaupungin ylempiä tasoja. Theodluin asetteli ostoksiaan kangaskassiinsa, ennen kuin katseen nosti takaisin Arethdrieliin, joka Iriadorista vielä halusi puhua. Enkelinpentu ei kuitenkaan tuntenut enää oloaan kovin mukavaksi, kun punapää oli puheenaiheena. Hänestä tunti, että oli puhunut jo liikaakin, mutta eipä hän ollut keksinyt mitään muutakaan kerrottavaa! Ja ennen kuin Theo edes ehätti mitään vastata kreivin puheisiin tai vastaavasti vaihtamaan aihetta johonkin muuhun, oli kreivi jo seuraavaa kysymystään esittämässä. Osin yllättyneenä, osin jopa pelästyneenä Pikkuhaukka tuijotti vanhempaansa koittaen keksiä nyt mitä tuolle vastasi. Hetkeksi jopa jäätyen taas sanojensa suhteen, näyttäen siltä että saattaisi vain ottaa jalat alleen ja paeta paikalta!

"Tekin luette ajatuksia", Lopulta Theo henkäisi terävästi, tuijottaen Arethia. Hän oli tietoinen kuninkaan kyvystä lukea ajatuksia ja tutkia toisten mieltä — ellei sitten osannut mieltään lukita tuollaisilta kyvyiltä.. — mutta että kreivikin kykeni siihen? Kai taito sitten kulki suvussa? Sama se, ei Theo jäänyt sitä miettimään, kun alkoi yllättäen tuntemaan olonsa loukatuksi ja hyväksikäytetyksi, sen yllättyneen ilmeen muuttuen osin närkästyneeksi. Tosin hän ei tiennyt oliko vihainen kreiville hänen mielensä urkkimisesta vai itselleen siitä, että oli edes alkanut Iriadorista puhumaan ja täten ehkä johdatellut siniverisen tutkimaan asiasta enemmän hänen mielensä sopukoista.
"Iriador ja minä olemme keskustelleet asiasta aina silloin tällöin — Luulin sen olevan yleistä tietoa, ettei Mir Valdoren ole kotoisin täältä, kerta kaikki tuvilla tuntuvat tietävän enemmän tai vähemmän siitä", Enkelinpentu kertoi, "Mutta ilmeisesti olin väärässä. Ja lienin väärässä myös teistä, luulisi arvoisellanne kreivillä olevan sen verran tahdikkuutta ja käytöstapoja, ettette toisten mieliä lähde tutkimaan", Theo töksäytti perään, näyttäen nyrpeää nokkaa, ennen kuin lähti jatkamaan ripeämmin askeleita eteenpäin, varsinaisesti kuitenkaan pakenematta paikalta, joten jos siniverinen kintereillä halusi pysyä niin ei Theo aikonut juoksemaan lähteä.


// :DDDDDDDD APUA! Dari ja Iri juoksee Erun luo turvaan et äiti auta sun mies on hullu //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Pe Joulu 15, 2017 2:57

Re: Sharing is caring, cousin dear

"Niinpä taidan olla kykenevä tekemään", sitä mukaan mitä nyrpeämmäksi nuoren haukan ilme muuttui, taisi Arethin huvittuneenoloinen hymy vain kasvaa miehen kasvoilla. No, olihan se hieman rumasti tehty, jos lähdettiin yleisin normein asiaa katsomaan. Mutta yhtälailla Areth olisi voinut olla vain hiljaakin asiasta, eikä sillä tavoin antaa itseään ohimennen ilmi. Kumpi sitten oli pahempi? Vai pitikö pikku varpusen syyttää vain itseään tässä tapauksessa?

Eihän tummatukka ilkeä halunnut olla, varsinaisesti, ja ymmärsi kyllä varmasti omalla tavallaan loukanneen haukansilmäistä, mutta toisaalta taas hän halusi pistää moisen pelkän nuoruuden varomattomuuden piikkiin. Virheitä sattui, eikä Theo voinut tietää kreivin lukeneen ajatuksiaan, ellei sitä tietoisesti olisi kyennyt aistimaan sitten jotenkin. Mutta siitä viis - päivä vaikutti tämän jälkeen entistäkin paremmalta arpikasvoisen puolesta, Arethdrielin suorastaan väristen sijoillaan innostuksestaan! Vai että ihan vieraanmaan kenraali - ja hän oli luullut sitä punapäätä aina vain kiukkuiseksi porvariksi! Hänhän keksisi vaikka mitä suosiakseen Kuiskausta nyt Winderin suostumuksella ja aiheuttaakseen lisää harmaita aivosoluja Aranille – kreivi ottaisi tästä kaiken mahdollisen hyödyn irti, ja taitaisipa hänen ideansa hyödyttää myös Mir Valdorenia.
Jokseenkin hölmistyneenä kreivi kohautti kulmiaan pojankoltiaisen nyrpistäessä hänelle kunnolla nokkaansa tökeröiden sanojensa päätteeksi, ennen kuin ripeästi lähti väkeä kohden suunnistamaan.
"H-hei...kuulehan!", siniverinen pärskähti haukanpoikasen perään samantien, viittoen äkkiseltään henkivartijoitaan pysäyttämään mokoman. Ruskeatukkaisen haltioista otti muutaman ripeän harppauksen kreivin seuralaisen perään, laskien sitten viileän panssaroidun hansikkaansa Theodluinin hartialle kepeästi. Ei mitenkään ronskisti, kultapukuisen vartijan käydessäkin kohauttamaan hartioitaan ja pudistamaan päätään nuorikolle viestien, että oli parempi kuunnella mitä herralla oli sanottavana. Ei Areth pahalla päällä ollut – sen Theokin kyllä olisi huomannut väkisinkin... se ovela, tyytyväinen hymy kuitenkin kieli tummatukasta tällä hetkellä enemmän kuin tuhat sanaa olisi tehnyt yhteensä.

Lähemmäs askeltaen, Areth kumartui lopulta paremmin Theon tasolle, kasvotusten pojan kanssa, itseään tukien sitä kobranpäistä kävelykeppiään vasten.
"Kuulehan, se mitä tuolta pikku pääkopastasi löysin, oli hyödyllisempää kuin kykenet kuvittelemaan", kreivi puhui hillityn matalalla äänellä vinosti hymyillen nuorukaiselle, "Luuletko että he olisivat koskaan kertoneet minulle mokomaa niiden selkkauksien jälkeen, mitä välillämme on aikanaan tapahtunut? Niistähän ystäväsi ehätti jo sinulle mainita tänään aikaisemmin, vai mitä?".
"Olen pahoillani menneistä, kuin myös tahdittomuudestani kanssasi – se ei ole tapaistani, eikä aikomukseni ollut loukata sinua millään tavalla. Sain kuitenkin vuosituhannen idean", kreivi hymisi päätään kallistaen ja lopulta ryhtinsä pystyyn taas suoristaen, "Kiitos sinun, nuoriherra Winder. Saatan pystyä korjaamaan välini heidän kanssaan sittenkin!".

"Älä hiisku asiasta kellekään vielä - pidän kyllä huolen myös jottei setäsi pillastu sinulle myöhemmin asiasta".


//Kukaan ei haluu jäädä siihen tulilinjalle (D Oikeesti Eru on se härkä joka lähetetään eturintamaan vetään koko maailmaa turpaan kun tosi on kyseessä//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14504

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 15, 2017 6:39

Re: Sharing is caring, cousin dear

Eipä Theo pitkälle ehtinyt pötkiä, kun siniverinen jo perään huuteli ja pian yksi tuon suojelijoista oli harpponut nuorukaisen kiinni ja pysäytti niille sijoilleen. Totta kai pikkuhaukka pysähtyi, ei hän uskaltanut niin kärkkäästi vastustella, että olisi vain rimpuillut irti ja jatkanut kahta nopeammin matkaansa pois paikalta, mutta kieltämättä se kuulosti houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ehkei ylipäätään ollut hyvä idea koittaa vain kävellä pois paikalta, kun kyseessä oli siniverinen — kuulemma nuo saattoivat tehdä ties mitä, jos menit ja loukkasit heitä verisesti...
Niinpä yhä tuohtunut, osin varautunut, enkelinpentu jäi sijoilleen ja kääntyi kreivin puoleen, tuon kävellessä heidän luokseen, kumartuen siinä lopulta kasvotusten lyhyempänsä kanssa. Sitä Theo oli miettinyt itsekseen, miksi hän oli muita niin paljon lyhyempi. Setänsäkin oli pitkä, ei se voinut olla sukuvika? Ellei sitten äitinsä geenit sen verran vaikuttaneet...

Kuulemma Arethin urkkimat tiedot olivat hyödyllisempiä, kuin puoliverinen osasi arvatakaan. Theo kohotti toista kulmaansa tuhahtaen, antaen kreivin jatkaa rauhassa. Ei nuorempi vastannut mitään kasvopuolisen kysymyksiin, jotka muutenkin kuulostivat retorisilta hänen korvaansa. Eihän hän osannut sanoa, olisiko Iriador tai Darius näistä asioista kertonut kreiville! Iriador tuskin, johan se oli käynyt selväksi, ettei punapäinen pahemmin pitänyt kreivistä, hyvistä syistä.
Arethdriel kuitenkin pahoitteli menneitä ja myös urkkimistaan pikkuhaukalta, saaden nuoremman ilmeen pehmenemään hieman.
"Vuosituhannen idea--", Theo oli toistamassa siniverisen perässä, pysähtyen sanoissaan kuitenkin, kun kreivi häntä Winderiksi kutsui. Aina se yllätti, jos joku sillä nimellä häntä puhutteli, sillä tähän asti hän oli saanut kuulla sedältään ettei todellakaan ollut Winder eikä sitä nimeä saisi käyttää, muuta kuin korkeintaan pitääkseen valeidentiteettinsä yllä.

Seurasi hetken hiljaisuus, ennen kuin Theo suunsa sai jälleen auki.
"En minä setääni asian suhteen pelkää", Theo tuhahti, "Pelkään loukkaavani Iriadoria! Hän kertoi minulle itsestään luottamuksella ja nyt sin— Te aiotte mennä tekemään jotain tiedolla, joka ei teille edes kuuluisi?".



// Nii vittu, ei Nardur, Ei Jaakko, Ei Rathel, ei edes Kuiskaus kokonaisuudessaan. Se on Eru siellä kärjessä juoksemassa ja huutamas niin et viholliset kattoo et ei saatana nyt jalat alle sieltä tulee vihanen täti //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti La Joulu 16, 2017 12:57

Re: Sharing is caring, cousin dear

Ei Theo kuulemma setänsä nuhteluita pelännyt. Vaan sitä että loukkaisi Iriadoria. Kaiketi tuo oli ymmärrettävää kuitenkin, Arethin osaten kyllä katsoa tilannetta toistenkin silmin.
Korkeahaltian loukkaantumisesta hän ei tosin osannut mennä vakuuseen - ehkä tuo suuttuisikin kiivauteensa nähden? Toisaalta, eihän syy varsinaisesti ollut edes Theon, vaan haukanpoikanen olisi hyvin voinut vain syyttää kreiviä ajatuksiensa lukemisesta sen sijaan, että itseään kävi syyttämään jostain minkä estääkseen ei ollut mitään oikeastaan edes kyennyt tekemään.
"Enhän minä sitä tietoa häntä vastaan aio käyttää, päinvastoin", Areth hymähti nuorikon valittelujen päätteeksi, virnistäen pienesti, "Ehkä voisitkin mennä edeltä ilmoittamaan halustani tavata heitä vielä tämän päivän aikana - saisitpa tilaisuuden kertoa sattuneesta samalla, sikäli mikäli se mieltäsi vaivaa tuolla tavoin".
"Meidän pitäisi palata", Everron, se ruskeatukkainen kreivin vartijoista keskeytti kaksikon, saaden sinisilmäisen kohottamaan katseensa puoleensa, "Teitä on pyydetty saapumaan linnalle, sopimaan jatkojärjestelyistä, Teidän korkeutenne". Areth päästi pitkän, joskin maltillisen huokauksen, kätensä nostaen korjaamaan viittansa asentoa paremmaksi harteillaan, "Tietenkin", oli lyhyt kuittaus jonka siniverinen alaiselleen soi. Jahka viimeisetkin sopimukset armeijan vastaavien kanssa saataisiin lyötyä lukkoon rahapuolta myöten, saisi tummatukka vain istahtaa lopulta alas viettämään iltaansa. Ja suunnittelemaan paremmin omissa oloissaan, kuinka aikoisi Winderin ja Mir Valdorenin ottaa vielä huomioon tänä iltana.

"Jos satun näkemään kenraali Argenteuksen linnalla, voin mainita nimesi hänelle", kreivi käännähti vielä puhuttelemaan Theodluinia, ystävällisemmän hymyn takoen kasvoilleen kaiken tämän jälkeen "Se lienee vähintä mitä voin tehdä". Jos hän jotain voisi nuorukaista auttaakseen tehdä, voisi hän yhtähyvin sen pukinsorkkaisen kanssa keskustella lehtolapsesta, sikäli mikäli faunin jostain äkkäisi vielä tänä iltana. Huomenissa hän lienisi jo muualla, eikä varsinaisesti kaivannutkaan ylimääräisten huomiota siinä vaiheessa, jos joutuisi lähtemään Sinisen Kuiskauksen kanssa kaupungista kohden Quinnia.

"Nyt, kuitenkin, jos suonet anteeksi. Joudun poistumaan paperitöiden ja ankeiden naamojen eteen selittämään itseäni muiden kiusaksi", tummatukka virnisti, päällään kumartavan eleen suoden Theodluinille, "Toivon tapaavani sinut vielä, ennemmin tai myöhemmin, paremmissa merkeissä. Jos voin jotain sinulle neuvoa, ehdotan suhtautumaan varovaisesti hoviin näillä nurkin". Tulkitkoot nuorikko sen miten halusi, arpikasvoinen ei näin väen keskellä halunnut alkaa sen koommin tarkemmin selittämään itseään ja sanojaan enempää. Mutta hän todella toivoi kuulevansa Theodluinista lisää jossain välissä - milloin, niin se jäi nähtäväksi.
Niiden sanojen myötä kolmikko kuitenkin lähti poistumaan vielä vilkkaalta torilta, jättäen lehtolapsen ostoksineen kulkemaan omaa tahtiaan minne ikinä olikaan tarvikkeineen palaamassa.


//Pää punasena siellä kattoo vastustajia, samalla kun kaikki muut perääntyy ja totee et nyt on räjähdysvaara. Areth sitten kotona paijaa sitä ja syöttää sille rypäleitä ja suklaata//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14504

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 16, 2017 5:30

Re: Sharing is caring, cousin dear

Kuulemma Kreivi ei aikonut käyttää saamiaan tietoja Iriadoria vastaan, mutta se tieto ei hirveästi Theoa lohduttanut. Tai no, sentään mitään ikävää ei ollut tiedossa korkeahaltialle, joten kaiketi se oli jonkinlainen plussa? Silti, juuri nyt pikkuhaukka kykeni vain ajattelemaan, kuinka oli pettänyt Iriadorin luottamuksen ja varmaan menettäisi yhden uuden ystävänsä siitä hyvästä. Eihän hän siinä paniikissaan älynnyt ajatella asiaa niin, että hän voisi vain syyttää kreiviä kun tuo hänen pääkoppaansa oli tunkeutunut ilman lupia ja salaista tietoa sieltä urkkinut! Mutta ehkä sekin oivallus tulisi myöhemmin, jahka enkelinpentu ehtisi asiaa sulatella.
Theo pudisteli nopeasti päätään, Arethdrielin ehdotellessa että pikkuhaukka voisi edeltä kipittää kertomaan siniverisen halusta tavata kaksikon. Hänhän ei sitä noille kävisi kertomassa! Saisi vielä päin näköään jos sellaisia uutisia kertoisi kaksikolle, joka varmasti oli jo omiin oloihinsa vetäytynyt. Sitä paitsi hänellä oli hommia hoidettavana, ei hän enää ehättänyt sotilastuvalle kipittää.

Sitten kreivi olikin jo tekemässä lähtöä. Tuota kuulemma tarvittiin linnalla, eikä Theo aikonut estellä toisen lähtöä. Pienen hymyn hän koitti kohottaa kasvoilleen, kreivin mainitessa, että voisi kertoa puoliverisestä Argenteukselle jos tuohon sattui törmäämään. Eihän siniverisen olisi tarvinnut, mutta ehkä se edistäisi sitä, että hän vielä joskus pääsisi tapaamaan tämän paljonpuhutun kenraalin.
”Emmeköhän me vielä jossain törmää toisiimme”, Lopulta pikkuhaukka avasi suunsa, nyökäten sitten pienesti hyvästiksi siniveriselle, joka saattueineen lähti poistumaan paikalta. Jälleen sai kuulla varoituksen hovista, mikä sai Theon hymähtämään terävästi. Kaikki tuntuivat puhuvan hovista kuin se olisi yksi suuri käärmeenpesä... Mutta niihin käärmeisiin Theo ei ollut vielä törmännyt. Hetken puoliverinen katseli kreivin perään, ennen kuin lähti suuntaamaan takaisin ”kotiin”, omia tehtäviään toimittamaan.


Ilta oli ehättänyt jo käyntiin ja jokainen tuvilla valmistautumassa yöpuulle joko yksin tai seurassa. Niin oli Dariuskin, vietettyään mukavan päivän Iriadorin seurassa, miettimättä lainkaan töitään tai tehtäviään. Nyt kun oli mahdollisuus viettää aikaa punapäisen kanssa, aikoi eliitti myös keskittyä vain ja ainoastaan kumppaniinsa. Valitettavasti huomenna oli kuitenkin uusi työpäivä, joka tarkoitti sitä että heidän – tai ainakin hänen – piti mennä ajoissa vuoteeseen. Eipä sekään haitannut, kun Iriadorin vieressä sai nukkua. Olivathan he ehättäneet jo päivän tapahtumista puhua ja muutenkin päivittää tilannettaan viime päivien ajalta, siinä samalla nauttien viiniä ja lopulta juttelu oli vaihtunut hieman intiimimpään touhuun.
Siinä se loppuilta oli mennyt, sängyssä pyörien. Nyt kun oli aika rauhoittua, oli Darius vetänyt Iriadorin kainaloonsa ja suki tuon niskavilloja, samalla kun kattoon tuijotti ja hiljaisuudessa huomisen aikatauluja mietti. Ne miettimiset jäivät kuitenkin toissijaiseksi, kun kuului telepaattinen käsky saapua linnalle kera Iriadorin. Pienen hetken Darius harkitsi, ettei sitä käskyä olisi totellut ja vain leikkinyt jo nukkuvansa, mutta ehkä oli parempi olla suututtamatta uutta ”isäntää” heti ensitöikseen. Niinpä syvän, turhautuneen huokauksen kera eliitti lopetti Iriadorin silittelyn ja lähti kampeamaan itseään ylös.
”Pue päällesi”, Darius ilmoitti Iriadorille, nousten vuoteesta ja lähtien itsekin pukeutumaan, ”Kreivi haluaa tavata meidät. Nyt, nopeasti”.
”ja ei, en tiedä mitä hän haluaa”
, Eliitti jatkoi, ”se selvinnee kun paikalle pääsemme”, Tietenkään häntä ei huvittanut lainkaan mennä hoviin siniverisen kutsusta, ties mitä kreivillä oli mielessään. Muutenkin tilanne muistutti aivan liikaa niitä kertoja, kun Aran oli eliittiään käskyttänyt luokseen kerran jos toisenkin ilman varoitusta. Piti vain luottaa, ettei Arethdrielilla ollut samanlaisia metkuja mielessä, mitä Aranilla saattaisi tällaisissa tilanteissa...

Vaikka ei millään olisi jaksanut, pukeutui Darius siististi edustusasuunsa ja sitoi hiuksensa kevyelle nutturalle. Halusi Iriador tai ei, katosi kenraali että myös kumppaninsa puki päälleen ja lähti matkaan – tosin Iriador tuskin olisi edes antanut Dariuksen lähteä yksin hoviin tällaisen käskyn myötä, ollen yhtä lailla tietoinen mitä siellä saattoi pahimmillaan tapahtua.
Jahka Iriador oli valmis, asetteli Darius silmälappunsa vielä sijoilleen ja suoristi puolipitkän sisätakkinsa, ennen kuin eliittikaksikko lähti matkaamaan tuvilta linnan puolelle. Linnallakin käytävät olivat jo hiljenemään päin, vain muutaman sotilaan ja palvelijan tullen vastaan, kaksikon suunnatessa ripein askelin alakerran musiikkihuoneelle – oliko se sitten yllätys, että kreivi sinne oli eksynyt...

Oveen koputettiin ja kaksikko astui sisään, sulkien oven perässään. Muutama askel peremmälle ja Darius pyshtyi ja kumarsi asiaan kuuluvasti, mutta siihen ne muodollisuudet ja käytöstavat sitten jäivätkin.
”Mitä sinä haluat”, Haukansilmä töksäytti kreiville, näyttäen tasan tarkkaan niin ärtyneeltä ja väsyneeltä, kuin olettaa saattoi.


// Areth on ainoo joka voi kesyttää Erun. Tosin sillonkin pitää olla varovainen, ykskin väärä sana ja voi tulla kaulimesta päin näköä //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Joulu 17, 2017 5:28

Re: Sharing is caring, cousin dear

Pitkä päivä alkoi viimein olla takanapäin. Silkan uupumuksen lisäksi mielessä kuitenkin lepäsi päällimmäisenä tyytyväisyys, Iriadorin ollessa saanut viettää päiväänsä Dariuksen seurassa. Ihan vain kahden. Nauttia kumppanin seurasta vapautuneemmin oikeastaan, kuin oli hetkeen edes saattanut kuvitella tekevänsä. Sitä punapää todellakin oli halunnut jo pidempään, eikä siihen tätä päivää aikaisemmin ollut ollut samanlaista tilaisuutta, kuin esimerkiksi aikaisemmin heillä oli ollut aina Lorythaksen luona vieraillessa.
Siinä korkeahaltia kuitenkin lepäsi, rakkaansa vierellä, käsi Haukansilmän rinnalla rauhallisesti hengittäen ja hymyillen, kun kenraali hänen niskavillojaan suki kaikessa rauhassa. Jopa hiljaisuus tuntui paremmalta, kuin se oli koskaan ennen tuntunut. Liekö Darius oli varsinaisesti ainoa ystäväksi laskettava taho, jonka seurassa sokea rakasti myös niitä hetkiä, kun vain sai olla hiljaa ja aloillaan toisen läsnäolosta nauttimassa. Se kieli vain siitä kuinka tärkeä Darius hänelle oli loppujenlopuksi... ei hän olisi voinut kenenkään toisen viereen asettua enää samalla tavalla, kuin oli tämän silmäpuolisen pässinpään kohdalla ehättänyt tehdä, ja sydämensä sillä rakkaudella täyttää, minkä hän Haukansilmältä osakseen sai.

Paitsi että välillä punatukkaisen olisi tehnyt mieli kirota – kuten juuri nyt, kun Darius siitä mukavalta sijaltaan yllättäen kampesi ylös. Sokea hymähti hiljaa puoliunessa tummatukkaisen perään, raottaen silmiään aavistuksen auki ilmaistakseen olevansa yhä hereillä. Se mitä hän sitten kuuli, ei näyttänyt lainkaan enää ilahduttavan Iriadoria. Sen hetken korkeahaltia vetikin peittoa paremmin korvilleen, turhautuneena hymisten siitä sijoiltaan ennen kuin ponkaisi ylös. Ei olisi enää huvittanut nousta vuoteesta. Eikä sen enempää lähteä linnalle. Tapaamaan vieläpä jotakuta, jonka Iriador olisi mielellään korkeintaan ehkä nähnyt kuolleena – edes mahdollisimman kaukana hänestä ja Dariuksesta.
"Tiedät tasan tarkkaan kuinka paljon minua huvittaa nähdä juuri häntä...", punapää ärähtikin, kaikesta näreydestään huolimatta kuitenkin lähtien etsiytymään vaatteidensa puoleen. Ne kelvatkoot, Darius saisi luvan katsoa hänen hiuksensa kuntoon, sikäli mikäli ei halunnut hänen täysin pölähtäneenä saapuvan paikalle kun nuorempi Cúthalioneista oli niin heiltä pyytänyt.

Ei Iriador voinut, saati halunnut sanoa vastaan, lähtien sitten tummanpuhuvassa asukokonaisuudessa Winder seuranaan linnalle. Ilmeisesti sinne, jonne heitä oltiin pyydetty saapumaan. Iriador ei pitänyt tästä millään tavalla, ja oli jälleen valmis kyllä lyömään tikkua ristiin kreivin kanssa, sikäli mikäli Cúthalion halusi heidän kustannuksellaan omaksi ilokseen pelleillä. Mitä lähemmäs he punapäälle täysin uutta paikkaa edustavaa musiikkihuonetta ehättivät, sitä painostavammaksi olotila alkoi kuitenkin käydä, eikä tutun ahdistavan auran aistiminen auttanut sokeaa ollenkaan, Iriadorin kääntäenkin katseensa lattiaan ja nostaen kätensä puuskaan, kun he Arethdrielin kanssa samaan huoneeseen ehättivät.

Tietenkin Areth oli iltansa päätteeksi päättänyt vetäytyä musiikkihuoneelle rentoutumaan viinin ja soittimien ääressä, ollen lähinnä kokeillut huoneen valtavaa flyygeliä ja eksynyt sitten kielisoitinten pariin rämisyttämään omiaan. Etenkin matalaääninen sello oli onnistunut viehättämään kreiviä niin, jotta Areth oli sen ääreen unohtunut sävelineen ja viinilasinsa kera aina siihen saakka, kunnes huoneen oveen kävi koputus.
Matala sävel jäi huokumaan huoneeseen hetkeksi, sinisen katseen noustessa kaksikon puoleen, joka huoneeseen astahti.
"Ah, pahoittelen myöhäistä kutsuani", tummatukka totesi, jousen kädestään vierelleen laskien ja sen sijaan viinilasiinsa tarttuen, heti ensimmäiseksi kostuttaen jo alkoholista karheaksi käynyttä kieltään mokomalla litkulla. Maistissa kreivi oli selvästi, joskin maltillisessa sellaisessa, voidakseen yhä käyttäytyä rationaalisesti, vaikkakin rentoutuneemmin.
"Valitettavasti päiväni on ollut pitkä. Turhauttava. Suorastaan inhottava - pääsin kuitenkin yhteisymmärrykseen vastaavien tahojen kanssa ja sain sovituksi hinnan, jonka on parempi myös kattaa uskollisuutesi minulle, Darius. Olisin pyytänyt teitä tänne jo aikaisemmin, sikäli mikäli olisin tiennyt kuinka asiani haluaisin teille soveliaasti esittää", siniverinen tuumi lämpimästi hymyillen, sellon siirtäen sylistään yhtälailla syrjään päästääkseen horjahtaen pystyyn tuoliltaan.

"Pikku varpusesi lauloi minulle erityisiä säveliä tänään aikaisemmin, kun poikkesin torilla hänen seurassaan", kreivi jatkoi astellessaan nelipaikkaisen tuolirykelmän äärelle, jonka kansi oli huolimattomasti jätetty sekasortoisen paperimeren alle.
"Istukaa toki alas, asiassani lienee kestävän hetki joka tapauksessa – saanko tarjota teille vielä jotain myöhäisillan juotavaa kenties?".

"En todellakaan haluaisi jäädä...", Iriador tuhahti, telepaattisesti Dariukselle todeten totisena.


//No nimenomaan. Eru senkin hurja. Eru pitää viiä Scyllan näytille//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14504

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 17, 2017 4:45

Re: Sharing is caring, cousin dear

Tympääntyneenoloisena eliitti tuijotti siniveristä, joka nyt ensitöikseen kävi pahoittelemaan myöhäistä kutsuaan. Näemmä mokoma oli ehättänyt jo viiniäkin nauttia, mutta ei niin paljon että Darius olisi saman tien ulos huoneesta kävellyt. Juuri nyt häntä ei todellakaan olisi huvittanut keskustella mistään humalaisen kreivin kanssa. Heti perään kasvopuoli päivitteli kuinka oma päivänsä oli ollut pitkä ja turhauttava, Haukansilmän kyeten pitämään juuri ja juuri suunsa kiinni, ettei olisi mennyt jotain takaisin naljaisemaan. Olisi mennyt vain suoraan asiaan, niin he olisivat päässeet täältä poiskin – Darius ei edes ymmärtänyt miksi Iriadorin piti paikalle tulla?
Eliittikenraali tuhahti terävästi, Arethdrielin mainitessa maksaneensa Kuiskauksesta sen verran, että hinnan oli parempi kattaa myös kenraalin uskollisuuden. Sitähän tuo saisi toivoa, Darius kun ei pitänyt ajatuksesta siitä, että hänen uskollisuutensa voisi tuosta vain ostaa. Joten totta kai, kun kreivi tuollaisia meni sanomaan, aikoisi Darius olla taas hankala. Tyhmä kun oli.

”Hän ei ole minun ”pikku varpuseni” ”, Haukansilmä kävi iimein sähähtämään kun puhe oli Theosta. Kenestäpä muustakaan noilla sanoilla ja olihan Velethuil aikaisemmin ilmoittanut Dariukselle, että kreivi oli äpärän kanssa lähtenyt liikkeelle. Se, mitä Areth sanoillaan tarkoitti, oli kuitenkin kysymysmerkki. Mitä ikinä Theo olikaan mennyt laulamaan, saisi äpärä tuta sen nahoissaan heti kun eliitti tuohon taas törmäisi. Pitäisi käskeä N'drayer lukitsemaan se kakara kellariinsa niin eipähän pääsisi aiheuttamaan harmia kenellekään!
Katse käväisi Iriadorissa tuon telepaattisen viestin myötä. Ei Dariuskaan halunnut tänne jäädä, mutta eivät he voineet vain pois kävellä. Tai Iriador olisi ehkä voinutkin, mutta kenraalilla oli velvollisuus jäädä kuuntelemaan.

”Mitä sinä haluat”, Haukansilmä toisti nyt itseään, sivuuttaen täysin tarjoukset istumisesta ja juotavasta, ”Meillä on huomenna töitä ja aikainen herätys, emme voi jäädä tänne tyhjänpantiksi seisomaan”.
”Ja jos sinulla ei ole mitään painavaa kerrottavaa Mir Valdorille, lähetän hänet pois heti”
, Darius lisäsi, harvinaisen painostavanvaativan katseen jäädessä porautumaan kreiviin. Mikäli tuo ei aikonut nyt Iriadorilta anteeksi pyytää, kuten oli sovittu, ei Darius aikonut nuorinta tämän enempää heidän seurassaan pidätellä. Iriador saisi poistua paikalta, suosiolla tai väkisin.



// Ei sitä voi näyttää Scyllalle ku Scyllahan ihastuu siihen ja nappaa mukaansa. Sitten niillä on hieno tehotyttö trio Anen, Scyllan ja Erun kanssa //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Joulu 17, 2017 7:29

Re: Sharing is caring, cousin dear

Kreivi hymähti Winderin näyttäessä nyreää naamaa, vaikkei se sinällään häntä käynytkään tässä mielentilassa mitenkään loukkaamaan. No, siinäpähän sadattelisi, kai tuo oli siihen oikeutettu – tuskin kukaan olisi hyvällä tuulella jos joutuisi ykskaks yllättäen lähtemään näin varhaisena yönä jonnekin. Etenkään hoitamaan työtehtäviä.
Tietenkin kenraali myös kävi äkkiseltään kieltäytymään juotavasta ja sijasta istua – oli silti ollut kohteliasta tarjota siihen tilaisuutta. Eihän Arethdriel Winderiä tuntenut niin hyvin kuin olisi kenties saattanut, mutta kaiketi tuohonkin tapaan tottuisi. Osiltaan se tietty myös kiehtoi, jos muut uskalsivat yksiselitteisen suorasanaisesti hänelle puhua, sen sijaan että olisivat juuri oletetulla tapaa vain noudattaneet joka ikistä pyyntöäkin orjallisesti miellyttääkseen siniveristä.

Darius uhkasikin lähettää punapään pois paikanpäältä, Iriadorin lähinnä kohottaen lähestyvien askelten puoleen katseensa viimein. Se taisi tuijottaa kutakuinkin kreivin rintakehän korkeudelle, ehkä jopa hieman vinoon pisimmästä tahosta, mutta se kyllä riitti kertomaan korkeahaltian kuuntelevan ja olevan läsnä; vaikka niin kovasti väsyttikin samaan aikaan.
"Oikeastaan asiani koskee ennemmin häntä, mitä sinua", Areth huomautti Dariukselle yhä niin rauhallisesti hymyillen, askeltaessaan lähemmäs kaksikkoa ja pysähtyen muutaman metrin päähän noista, "Olisin voinut kutsua Mir Valdorenin tänne yksin yhtälailla kuulemaan asiani - mutta tiesin, ettet olisi siihen tahollasi suostunut".
"Joten päätin kutsua teidät molemmat", arpikasvoinen jatkoi viinilasistaan siemaisten syvänpunaista viiniään kurkkuaan kostuttaakseen. Siinä samalla myös Iriador hymähti terävämmin kreivin sanoille, tietämättä mitä varsinaisesti olisi halunnut tästä tilanteesta tuntea. Hän oli näreissään, mutta samalla edes jollain tasolla vielä tyytyväinen, koska tilanne ei vaikuttanut niin uhkaavalta ja väistämättömän ikävältä, kuin se olisi saattanut. Ehkä se johtui siitä, että kyseessä oli Areth, eikä Aran.
"Olkoot menneeksi nyt kuitenkin sitten, ei teitä tunnu kiinnostavan ylenpalttinen rupattelu millään tavalla - kuten oletinkin", kreivi hymähti huuliaan mutristaen lasin huuliltaan alas saatuaan.

"Oletko miettinyt koskaan kertovasi taustoistasi muillekin, kuin vain Dariukselle ja satunnaisille ystävillesi?", Areth pamautti sitten ääneen sen kummemmin enää yrittämättä lämmitellä tilannetta, kädellään sokean puoleen elegantisti viitaten, vaikka eihän tuo sitä nähnyt. Moinen huomautus kuitenkin sai punapään hätkähtämään ja puremaan lähestulkoon kieleensä. Eihän kreivin pitänyt hänen taustoistaan mitään tietää!
Vaistomaisesti käsi nousikin lipumaan omalle kaulukselle, Iriadorin kokeillen kankaiden läpi sitä Shyvanan antamaa korua, joka ajatusten seurailun esti. Olihan se paikoillaan yhä, hyvä jos Iriador sitä koskaan kaulastaan pois otti sen toisen ketjun lisäksi, jossa säilytti Dariukselta saamaansa sormusta. Eikä Arethdriel takuulla olisi saattanut Taivaanturmelijan loitsuja kumoamaan. Tarkoittiko se että Theo oli kreiville kertonut? Pelkkä ajatus sai äkkiseltään Iriadorin painamaan leukaansa alemmas ja katsahtamaan lattiaan harmistuneena – ei hän halunnut uskoa vastaavaa Theodluinista, joten kaiketi siniverinen oli mennyt haukanpoikasen mieltä sorkkimaan omaksi ilokseen.

"Theodluin kertoi sinulle?", korkeahaltia kysyi tasapaksulla, aavistuksen pettyneellä äänellä, katseensa kohottaen uudemman kerran kreiviin epätietoisena siitä mitä tästä mahdollisesti seuraisi.
"Kaivoin sen tiedon hänen mielestään itse - suotta poikaa syytätte, paitsi korkeintaan siitä, että hän johdatteli omasta puolestaan keskustelumme kulkeutumaan tähän sattuneeseen pisteeseen", Areth naurahti, suoden kuitenkin pahoittelevan katsahduksen kaksikolle huvittuneisuutensa päätteeksi, "Kumppanisi on myös pyytänyt minua aikaisemmin keskustellessamme tänään, pyytämään sinulta anteeksi aikaisempia sanojani ja tekojani". Se toteamus sai taas tunnetilan vaihtumaan silminnähden Iriadorin kasvoilla, punapään ryhdistäytyen ja kohottaen kulmaansa häkeltyneenä ja miettien pitäisikö tässä vaiheessa varautua jo johonkin pahempaan. Näkikö hän unta ehkä sittenkin, eihän tämä voinut olla mitenkään mahdollista - kreivikö aikoi pyytää muka anteeksi häneltä?! Iriador kirjaimellisesti kavahti siniverisestä kauemmas...
"Olen pahoillani aiheutuneesta hallasta, ja mielipahasta, johon tekoni johtivat itsekkäistä syistäni. Tiedostan seuranneeni sokeasti väärää polkua Hänen majesteettinsa jalanjäljissä aikanani – se oli virhe, jonka saatan viimein tiedostaa täysin todistettuani omin silmin viimeaikaisia tapahtumia, joista Darius on varmasti ehättänyt mainita sinullekin tänä aikana", Arethdriel huokaisi, rauhallisella äänenpainollaan kuitenkin jatkaen, "Muistutuksena virheistäni ja heräämättömyydestäni kannan kasvoillani ystävänne toimesta nyt lähtemättömiä jälkiä, joista syytän vain ja ainoastaan itseäni, sekä Hänen majesteettiaan, jonka suosiosta sokeana olen toiminut häntä miellyttääkseni ja aikaani tuhlannut turhan pitkän tovin elämästäni". Ja sitten Cúthalion kumarsi arvokkaasti, kreivin kirjaimellisesti jääden kaksikon kengänkärkiä tuijottamaan jopa aavistuksen jännittyneenä, vapaan kätensä omalle rinnalleen tuoden, "Suottehan virheeni ja tekoni minulle anteeksi, sekä tilaisuuden aloittaa alusta suhteenne, jota väärin olen kohdallani rakentanut tähän saakka".

Siinä se oli, virallinen anteeksipyyntö, joka taisi hermostuttaa Iriadoria enemmän kuin kreiviä millään tavalla. Punapää oli häkeltynyt, aurallaan kyllä aistien siniverisen kumartuneen heidän edessään, ja sekös tuntui tekevän tilanteesta entistäkin vaikeamman. Pitikö tuohon uskoa? Vai oliko kaikki vain yhtä suurta valhetta joka tapauksessa, jolla Areth olisi voinut heidän luottamuksensa anastaa jälleen vain rikkoakseen sen uudelleen?
Cúthalionin sanat kuitenkin kuulostivat aidoilta, tuo oli aidosti pahoillaan monesta muustakin syystä kuin vain siitä, että heillä sattui olemaan takanaan surkeita kohtaamisia. Ja kreivi tunnusti sen kaiken heidän edessään tällä tavoin – tavallaan se kosketti ja sai Iriadorin olemaan pahoillaan siitä, millainen yksi suuri solmurykelmä tämä hovi ja sen arvostetuimmat tahot sen keskellä olivat. Kun yksi yritti korjata järjestelmän kohtia, kääntyi aina joku toinen horjuttamaan sitä yritystä...

Varovaisesti Iriador käänsi katsettaan toisaalle nielaisten kuivaksi käynyttä kurkkuaan, lopulta vaaleiden silmien nousten kohden Dariusta epäröiden. Punapää oli sanaton. Hän halusi antaa anteeksi kreiville, jos se todellakin muuttaisi heidän välejään sellaiseen suuntaan, jossa ei tarvinnut ajatella pelkäävänsä herransa kohtaamista sellaisena päivänä, jolloin itse kuolema olisi niskassasi hääräämässä ja viittä vaille valmis viikatteellaan leikkaamaan kurkkusi auki. Mutta Iriador myös halusi, että Haukansilmä olisi hänen kanssaan asiasta samaa mieltä...
"Ei minulla ole syytä kantaa kaunaani teille...", sen verran Iriador kykeni sanomaan, nostaen kätensä vaivautuneena raapimaan niskaansa.


//No kyl! <3 Eru ja Scylla ko menee jo niin Ane kattoo vaan perään et voi perkele eikai taas. Pumpkin ja Lokene viä mukaan nii niil on hirvee viisikko sit jolla lähtee rellestään//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
EdellinenSeuraava

Paluu Salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö