Kirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2019, 17:45
Theodluin, Darius
Tuttuun tapaan Aaron halusi olla äänessä, kun matka kävi kohden tupia, eikä Theo pistänyt lainkaan pahakseen. Oli mukava kuulla, mitä kisälli oli puuhaillut ja miten tuo oli edistynyt opinnoissaan, joista Aaron tuntui todellakin välittävän. Theo ei voinut sanoa itse pitävänsä sotilaan urasta tai siitä, mihin se johtaisi, mutta kukapa hän oli tuomitsemaan toisten valintoja? Aaron sai jopa opetusta esikuvaltaan, joten ei enkelinpentu voinut olla kuin iloinen nuoremman puolesta.
Askel vei sisään tuville, jossa Theo ehätti vain vilkaista ympärilleen, etsiäkseen jotenkuten tuttuja kasvoja puhuteltaviksi, kun Aaron yllättäen työnsi puoliverisen oleskelutilan avo-ovista sisään kovinkin kiireellisesti.
"Mitä sinä––", Theo ehätti ihmetellä, kun kisälli häntä jo asetteli asemiin jotakin varten, pikkuhaukan ollen jälleen harvinaisen hämmentynyt nuorempansa touhuista. Telepaattinen viesti Aaronilta sai siloposken kohottamaan kulmiaan kysyvästi, katseen seuraten nyt kisälliä, joka lähti huonekaluja pitkin ylös kiipeämään.
Vielä sen pienen hetken Theodluin oli pihalla Aaronin tekemisistä ja sanoista, kunnes käytävältä kuului askelia ja rauhallista keskustelua, Theon kyllä tunnistaen toisen niistä äänistä kuuluvan sedälleen. Siinä vaiheessa puoliverinen ymmärsi jutun juonen ja virnisti pienesti Aaronille.
"Tuo ei tule ikinä toimimaan", Theo mutisi äänensä alta Aaronille, siistien hieman ulkomuotoaan, ennen kuin ryhtinsä suoristaen lähes kangistui sijoilleen, kun eliittikenraalin näki.
"H-hei! Darius, hei!", hätäisesti Theodluin aloitti, koittaen pitää päänsä kylmänä ja miettiä sanoja, mitä ylipäätään sanoa sedälleen. Eikä tilannetta yhtään auttanut se pieni pelko, joka aina nostatti niskakarvat pystyyn, kun Dariuksen näki.
Mutta, Theon huudahdus sai kun saikin eliittikenraalin pysähtymään sijoilleen kera seuralaisensa — joka sattui olemaan kapteeni Saevel — ja vilkaisemaan oleskelutilan puoleen kysyvästi. Darius näytti jälleen yhtä kyllästyneeltä ja kylmältä veljenpoikansa nähdessään, eikä oletetusti edes tervehtinyt puoliveristä.
"Mitä sinä haluat", Oli suora kysymys puoliveriselle, tummaan asukokonaisuuteen pukeutuneelta eliitiltä, joka ei ottanut askeltakaan lähestyäkseen äpärää. Ei Dariusta olisi huvittanut jutella Theon kanssa ja hänellä oli muutakin tekemistä, kuin rupatella joutavia, joten tietenkään eliitti ei vaikuttanut kovin iloiselta siitäkään syystä. Saevel puolestaan tervehti Theodluinia pienesti kättään kohottaen ja nyökäten hymyillen, mihin taas Theodluin vastasi pienellä nyökkäyksellä, ennen kuin katse palasi takaisin kenraaliin.
"No siis, minä tuota... Meidän pitäisi jutella", Theodluin aloitti pienesti takellellen, koittaen nyt keksiä keinon, millä saada Darius oleskelutilan puolelle, edes hetkellisesti, sillä sitä Aaron selvästi halusi.
"Mitä ikinä sinulla onkaan asiana, se saa luvan odot—"
"S-se koskee Deliaa!", Puoliverinen keskeytti setänsä, joka oli jo puolittaisen askeleen ottanut kohden ulko-ovia, aikeinaan vain sivuuttaa sukulaisensa keskustelupyynnön, "Kävin tapaamassa häntä j-ja minun pitäisi kysyä sinulta jotain, nyt, asia koskee myös sinua.. ja Lanaeta, tavallaan, siis", Theo jatkoi.
Darius katsoi hetken kylmästi puoliveristä, selvästi harkiten kuuntelisiko toista nyt vai ei, kunnes eliitti lopulta huokaisi nyreästi ja lähti askeltamaan lähemmäs veljenpoikaansa, jottei heidän tarvinnut tässä nyt toisilleen huudella ja ties vaikka Theon asia olisi ollut arkaluonteista — tosin kai siinä tapauksessa pikkuhaukka olisi jo maininnut, että halusi keskustella kahden.
Theon kasvoille kohosi leveämpi hymy, kun hän oli onnistunut setänsä paikalle houkuttelemaan. Se hymy kuitenkin muuttui pieneksi irvistykseksi, kun Aaron päätti tehdä liikkeensä. Darius ehätti ottamaan puolitoista askelta oviaukosta sisään, kun sitten jo pysähtyikin ja saman tien harppasi suuremman askeleen sivummalle, jäätävänrauhallisesti, kun kisälli katonrajasta kohden hyppäsi. Sen harppauksen toimesta Aaron ei osunut lähellekään kohdettaan, vaan sai ottaa vastaan tupien kovan parketin. Tämän näyn johdosta käytävällä seisoskeleva Saevel repesi nauramaan, koittaen sitä hekotteluaan kämmeneensä peittää.
"Vaikka olenkin puoliksi sokea, kuuloni toimii yhä", Darius huomautti Aaronille, katsellen alas kisälliinsä, "Ette ole kovin hyviä ansanvirittäjiä, saatikka sitten väijyjiä".