Kirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2020, 05:01
Mordecai lupasi olla yhteydessä eliittiin tuon kapteenin suhteen. Hyvä, eipähän Dariuksen tarvitsisi koittaa tietoja ja päivityksiä onkia Delathokselta itseltään tai Theolta, nuo kaksi kun eivät aina olleet mieluista seuraa eliitille ja eivät välttämättä edes osaisi kunnolla kertoa mitä oli meneillään.
Kaamosmieli osasi kuulemma kulkea näkymättömänä ja siirtyä paikasta toiseen, joten lukot tuota tuskin tulisivat pidättelemään. Näkymättömyys oli myös huolestuttava ominaisuus, Dariuksen kyllä tietäen, kuinka se taito oli toisinaan siunaus ja toisinaan yksi rasite, kiitos Iriadorin, joka muutamaan otteeseen näkymättömänä oli ollut hännystelemässä silloin, kun Darius ei todellakaan sitä olisi kaivannut. Lisäksi demonin keho oli lähinnä vain kuori, kuulemma, sen voisi kyllä tuhota mutta demoni palaisi, ellei sen oikeaa olemusta tuhoaisi toisessa ulottuvuudessa? Eliitti kallisti päätään pienesti kulmiaan kurtistaen samalla, merkiksi siitä, että ne selittelyt alkoivat mennä lähelle hänen ymmärryksen rajoja. Ei hän tiennyt toisista ulottuvuuksista saatikka miten ne toimivat ja miten sellaisien välillä liikkua ja ehkä nyt parasta, ettei siihen aiheeseen takerruttaisikaan, muuten he saisivat tässä toistensa seurassa seisoskella seuraavan ikuisuuden.
Sen Darius kuitenkin ymmärsi, ettei hänen kannattanut lähteä demonia haastamaan yhteenottoon, sillä vaikka jollain kumman kaupalla hän voittaisi, olisi demoni silti palaamassa takaisin.
”Haluan uskoa, että sellaisille ei ole tarvetta…”, Darius hymähti Mordecain kertoessa magiasta, jolla demonin läsnäolon voisi kieltää ja sitä magiaa voisi käyttää niin koruissa, esineissä kuin ihan rakennuksissakin, ”Mutta pidän tuon mielessä”.
Vampyyri varoitti myös teehuoneesta, jonka nimi ei äkkiseltään sanonut eliitille mitään, mutta oliko se sitten ihmekään, kun hän ei moisissa pahemmin vieraillut. Ei hänellä ollut aikaa eikä kiinnostusta, mutta Haukansilmä painoi varoituksen kuitenkin mieleensä, nyökäten pienesti. Tosin jos demonilla oli teehuone kaupungissa, miksei sitä tuhottu ja rikollisia hävitetty? Ehkä sekään ei tosin ollut niin helppo ja yksinkertainen operaatio, mitä Darius kuvitteli.
Tarvitsiko hän jotain? Pääsylipun pois tästä kaikesta, sellaisen hän tarvitsi. Mutta velholla sellaista tuskin oli, eliitin ennemmin jääden ihmettelemään, kuinka heidän keskustelu olikin pysynyt näin rauhallisena ja nyt vampyyri vielä kyseli hänen vointinsa perään. Miksi ihmeessä? Darius oli ollut törkeä, aggressiivinen ja täysin kohtuuton Mordecaita kohtaan tähän asti, mutta nyt tuo ei näyttänyt kantavan minkäänlaista kaunaa hänelle. Se oli outoa, ehkä jopa epäilyttävääkin, vaikka tietenkin eliitti oli kiitollinen avusta ja ymmärryksestä. Ehkä hän vielä jossain välissä sen anteeksipyynnönkin saisi aikaiseksi sanottua, mutta ei todellakaan nyt.
”Olet outo”, Darius hymähtikin passiiviseen sävyyn, vampyyria tarkkaillen hetken, ennen kuin astahti tuon välittömästä läheisyydestä kauemmas. Kenties se oli jo omanlaisensa vastaus siitä, ettei haukansilmäinen tarvinnut enää mitään eikä liioin halunnut voinnistaan tuon kanssa keskustella.
Vaikka ei ehkä sitä anteeksipyyntöä pystynyt sanomaan, oli eliitti kuitenkin aikeissa kiittää, mutta se kiitos ei koskaan ehättänyt ulos suusta, kun oleskelutilan puolella alkoi kolina ja äänet lisääntyä, toisen paikalla olleista kapteeneista kutsuen esimiestään telepaattisesti paikalle, Dariuksen lähtienkin saman tien harppomaan takaisin huoneeseen josta he olivat lähteneet.
”Siinä hän onkin yllättävän hyvä”, Pikkuhaukka hymähti, kreivin kertoessa Mordecain hänet parsineen kuntoon. Ei vampyyrista olisi ehkä ensimmäisenä uskonut pätevää parantajaa, mutta velho osasi yllättää. Kreivin toiveille kotimatkasta ilman konflikteja Theo vain nyökkäsi myöntävästi, hänen todella toivoen, etteivät vastapuolet tulisi törmäämään sillä reissulla. Mutta tuskin, metsä oli valtava ja harvoin siellä muihin törmäsi, ainakaan näin Theon kokemuksen mukaan.
Puheet kuningattaresta saivat puoliverisen vilkaisemaan kreivittären puoleen, joka puolittaisen hymyn kumppanilleen soi tuon puheiden myötä. Delia oli todella yksi suuri plussa sille, että kreivitär paikalle oli suostunut tulemaan, mutta loppupeleissä hän halusi myös varmistaa, ettei kreivilleen sattuisi mitään. Aranin uhkailut olivat uponneet liiankin hyvin kreivittären mieleen, Erudessan enää luottamatta lainkaan siihen siniveriseen.
Niin Theo kuin Erudessakin oli aikeissa keskustelua jatkaa, kun yllättäen läheisestä kaapista kävi kuulumaan tavattomansuuri kolahdus. Sitä seurasi enemmän ääniä kaapista, mikä sai itse kunkin katsomaan kyseenalaisesti huonekalun suuntaan, jonka ovet kävivät pian avautumaan ja esiin asteli itse eliittikenraali Argenteus. Kaapista. Miten? Magian avulla, varmaankin. Mutta se näky sai Theodluinin nousemaan sijoiltaan säpsähtäen, nuoren ensinnä sitä auraa pelästyen — niin suuri aura kun yllättäen lähelle ilmestyi, tuntui se aina hieman epämukavalta — ja sitten hämmentyneenä ihmetellen sarvipäisen tapaa saapua paikalle. Mutta tuo kuitenkin saapui! Yllättävän nopeastikin, mutta ei pikkuhaukka käynyt kyseenalaistamaan sitä, kuinka nopeasti tieto hovissa liikkui.
Yhtälailla Erduessa oli pienesti sijoillaan hätkähtänyt, kun valtava eliitti esiin römysi. Siitä oli pidempi tovi, kun kreivitär oli Argenteuksen nähnyt, faunin koon aina tullen yllätyksenä. Mutta, vaikka jopa tahdittomalla tavalla paikalle oli saapunut, oli sarvipäinen sentään siistin oloinen ja huoliteltu, vastoin niitä kuvauksia mitä faunista oli kuullut. Kreivitär kävi pienesti nyökkäämään tervehdykseksi, sorkkajalkaisen hänen läsnäolonsa tiedostaessa, siinä missä Theodluin kävi ihan kumartamaan eliittikenraalille.
Enkelinpentu oli vastaamassa Argenteuksen myhäilyihin, mutta sanojaan hakeva puoliverinen ei koskaan päässyt edes alkuunkaan, kun setänsä oli paikalle saapunut.
”Argenteus!”, Oleskelutilaan palaava eliitti ärähti, kävellen peremmälle, ohi kahden kapteeninsa joista molemmat olivat ylös sijoiltaan nousseet ja nyt nyreänkärttyisinä sarvipäistä eliittiä katsoivat. Myös ne muutamat sotilaat, jotka paikalle olivat jääneet, olivat nyt nousseet ja näyttivät siltä, että olivat valmiita hyppäämään faunin kimppuun jos tuo jotain tyhmää yrittäisi.
”Mitä pirua sinä täällä teet!?”, Haukansilmä jatkoi ärinäänsä, kuulostaen jopa normaalia kärttyisämmältä, osin siitä syystä että oli pelästynyt sarvipäisen outoa esiintuloa, jonka oli ehättänyt todistamaan oleskelutilan ovelta, ”Etkö saa paksuun kalloosi mahtumaan sitä, ettet ole tervetullut tuvillemme? Painu takaisin sinne mistä tulitkin!”, nuoremman eliitin askel pysähtyi kreiviparin lähettyville, Dariuksen sijoittaen itsensä tietoisesti aatelisten ja virkaveljensä välille. Ei hän uskonut, että Aran Argenteuksen välityksellä mitään typerää kreiville tai kreivittärelle tekisi, mutta ei kuninkaasta voinut olla enää varma. Ja viimeksi kun pukinpartainen oli Kuiskauksen tuville saapunut, ei siitä ollut seurannut mitään hyvää Haukansilmäisen vieraille. Myös kapteenit ottivat lähestyäkseen tilannetta hitaasti, pysytellen kuitenkin vielä kauempana, Tannivhin ja Saevelin selvästikään luottamatta Argenteukseen lainkaan.
// Voi apua, niille ei saa antaa alkoholia, enää. Kaikki todisti sen Briarin pileissä jo. Briarista uus bilekylä. Tapiwan kans kilpailevat siitä kumpi on parempi ravekylä aroilla. Hirvee bassboosted musiikkibattle aina öisin, kukaan ei nuku aroilla. KULTTI PYSTYYN eikun mitä nyt taas Crim. EI. JA VOI APUA NYT :D Jaakko vois könyy munkin kaapista ulos anytime //