Käärmeenpesä

Suuria ja pieniä, koreita ja hieman vaatimattomampia. Saleja löytyy jokaiseen käyttötarkoitukseen, kaiken kokoisia ja näköisiä.

Valvoja: Crimson

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2020, 05:01

Mordecai lupasi olla yhteydessä eliittiin tuon kapteenin suhteen. Hyvä, eipähän Dariuksen tarvitsisi koittaa tietoja ja päivityksiä onkia Delathokselta itseltään tai Theolta, nuo kaksi kun eivät aina olleet mieluista seuraa eliitille ja eivät välttämättä edes osaisi kunnolla kertoa mitä oli meneillään.
Kaamosmieli osasi kuulemma kulkea näkymättömänä ja siirtyä paikasta toiseen, joten lukot tuota tuskin tulisivat pidättelemään. Näkymättömyys oli myös huolestuttava ominaisuus, Dariuksen kyllä tietäen, kuinka se taito oli toisinaan siunaus ja toisinaan yksi rasite, kiitos Iriadorin, joka muutamaan otteeseen näkymättömänä oli ollut hännystelemässä silloin, kun Darius ei todellakaan sitä olisi kaivannut. Lisäksi demonin keho oli lähinnä vain kuori, kuulemma, sen voisi kyllä tuhota mutta demoni palaisi, ellei sen oikeaa olemusta tuhoaisi toisessa ulottuvuudessa? Eliitti kallisti päätään pienesti kulmiaan kurtistaen samalla, merkiksi siitä, että ne selittelyt alkoivat mennä lähelle hänen ymmärryksen rajoja. Ei hän tiennyt toisista ulottuvuuksista saatikka miten ne toimivat ja miten sellaisien välillä liikkua ja ehkä nyt parasta, ettei siihen aiheeseen takerruttaisikaan, muuten he saisivat tässä toistensa seurassa seisoskella seuraavan ikuisuuden.
Sen Darius kuitenkin ymmärsi, ettei hänen kannattanut lähteä demonia haastamaan yhteenottoon, sillä vaikka jollain kumman kaupalla hän voittaisi, olisi demoni silti palaamassa takaisin.

”Haluan uskoa, että sellaisille ei ole tarvetta…”, Darius hymähti Mordecain kertoessa magiasta, jolla demonin läsnäolon voisi kieltää ja sitä magiaa voisi käyttää niin koruissa, esineissä kuin ihan rakennuksissakin, ”Mutta pidän tuon mielessä”.
Vampyyri varoitti myös teehuoneesta, jonka nimi ei äkkiseltään sanonut eliitille mitään, mutta oliko se sitten ihmekään, kun hän ei moisissa pahemmin vieraillut. Ei hänellä ollut aikaa eikä kiinnostusta, mutta Haukansilmä painoi varoituksen kuitenkin mieleensä, nyökäten pienesti. Tosin jos demonilla oli teehuone kaupungissa, miksei sitä tuhottu ja rikollisia hävitetty? Ehkä sekään ei tosin ollut niin helppo ja yksinkertainen operaatio, mitä Darius kuvitteli.
Tarvitsiko hän jotain? Pääsylipun pois tästä kaikesta, sellaisen hän tarvitsi. Mutta velholla sellaista tuskin oli, eliitin ennemmin jääden ihmettelemään, kuinka heidän keskustelu olikin pysynyt näin rauhallisena ja nyt vampyyri vielä kyseli hänen vointinsa perään. Miksi ihmeessä? Darius oli ollut törkeä, aggressiivinen ja täysin kohtuuton Mordecaita kohtaan tähän asti, mutta nyt tuo ei näyttänyt kantavan minkäänlaista kaunaa hänelle. Se oli outoa, ehkä jopa epäilyttävääkin, vaikka tietenkin eliitti oli kiitollinen avusta ja ymmärryksestä. Ehkä hän vielä jossain välissä sen anteeksipyynnönkin saisi aikaiseksi sanottua, mutta ei todellakaan nyt.

”Olet outo”, Darius hymähtikin passiiviseen sävyyn, vampyyria tarkkaillen hetken, ennen kuin astahti tuon välittömästä läheisyydestä kauemmas. Kenties se oli jo omanlaisensa vastaus siitä, ettei haukansilmäinen tarvinnut enää mitään eikä liioin halunnut voinnistaan tuon kanssa keskustella.
Vaikka ei ehkä sitä anteeksipyyntöä pystynyt sanomaan, oli eliitti kuitenkin aikeissa kiittää, mutta se kiitos ei koskaan ehättänyt ulos suusta, kun oleskelutilan puolella alkoi kolina ja äänet lisääntyä, toisen paikalla olleista kapteeneista kutsuen esimiestään telepaattisesti paikalle, Dariuksen lähtienkin saman tien harppomaan takaisin huoneeseen josta he olivat lähteneet.


”Siinä hän onkin yllättävän hyvä”, Pikkuhaukka hymähti, kreivin kertoessa Mordecain hänet parsineen kuntoon. Ei vampyyrista olisi ehkä ensimmäisenä uskonut pätevää parantajaa, mutta velho osasi yllättää. Kreivin toiveille kotimatkasta ilman konflikteja Theo vain nyökkäsi myöntävästi, hänen todella toivoen, etteivät vastapuolet tulisi törmäämään sillä reissulla. Mutta tuskin, metsä oli valtava ja harvoin siellä muihin törmäsi, ainakaan näin Theon kokemuksen mukaan.
Puheet kuningattaresta saivat puoliverisen vilkaisemaan kreivittären puoleen, joka puolittaisen hymyn kumppanilleen soi tuon puheiden myötä. Delia oli todella yksi suuri plussa sille, että kreivitär paikalle oli suostunut tulemaan, mutta loppupeleissä hän halusi myös varmistaa, ettei kreivilleen sattuisi mitään. Aranin uhkailut olivat uponneet liiankin hyvin kreivittären mieleen, Erudessan enää luottamatta lainkaan siihen siniveriseen.
Niin Theo kuin Erudessakin oli aikeissa keskustelua jatkaa, kun yllättäen läheisestä kaapista kävi kuulumaan tavattomansuuri kolahdus. Sitä seurasi enemmän ääniä kaapista, mikä sai itse kunkin katsomaan kyseenalaisesti huonekalun suuntaan, jonka ovet kävivät pian avautumaan ja esiin asteli itse eliittikenraali Argenteus. Kaapista. Miten? Magian avulla, varmaankin. Mutta se näky sai Theodluinin nousemaan sijoiltaan säpsähtäen, nuoren ensinnä sitä auraa pelästyen — niin suuri aura kun yllättäen lähelle ilmestyi, tuntui se aina hieman epämukavalta — ja sitten hämmentyneenä ihmetellen sarvipäisen tapaa saapua paikalle. Mutta tuo kuitenkin saapui! Yllättävän nopeastikin, mutta ei pikkuhaukka käynyt kyseenalaistamaan sitä, kuinka nopeasti tieto hovissa liikkui.
Yhtälailla Erduessa oli pienesti sijoillaan hätkähtänyt, kun valtava eliitti esiin römysi. Siitä oli pidempi tovi, kun kreivitär oli Argenteuksen nähnyt, faunin koon aina tullen yllätyksenä. Mutta, vaikka jopa tahdittomalla tavalla paikalle oli saapunut, oli sarvipäinen sentään siistin oloinen ja huoliteltu, vastoin niitä kuvauksia mitä faunista oli kuullut. Kreivitär kävi pienesti nyökkäämään tervehdykseksi, sorkkajalkaisen hänen läsnäolonsa tiedostaessa, siinä missä Theodluin kävi ihan kumartamaan eliittikenraalille.

Enkelinpentu oli vastaamassa Argenteuksen myhäilyihin, mutta sanojaan hakeva puoliverinen ei koskaan päässyt edes alkuunkaan, kun setänsä oli paikalle saapunut.
”Argenteus!”, Oleskelutilaan palaava eliitti ärähti, kävellen peremmälle, ohi kahden kapteeninsa joista molemmat olivat ylös sijoiltaan nousseet ja nyt nyreänkärttyisinä sarvipäistä eliittiä katsoivat. Myös ne muutamat sotilaat, jotka paikalle olivat jääneet, olivat nyt nousseet ja näyttivät siltä, että olivat valmiita hyppäämään faunin kimppuun jos tuo jotain tyhmää yrittäisi.
”Mitä pirua sinä täällä teet!?”, Haukansilmä jatkoi ärinäänsä, kuulostaen jopa normaalia kärttyisämmältä, osin siitä syystä että oli pelästynyt sarvipäisen outoa esiintuloa, jonka oli ehättänyt todistamaan oleskelutilan ovelta, ”Etkö saa paksuun kalloosi mahtumaan sitä, ettet ole tervetullut tuvillemme? Painu takaisin sinne mistä tulitkin!”, nuoremman eliitin askel pysähtyi kreiviparin lähettyville, Dariuksen sijoittaen itsensä tietoisesti aatelisten ja virkaveljensä välille. Ei hän uskonut, että Aran Argenteuksen välityksellä mitään typerää kreiville tai kreivittärelle tekisi, mutta ei kuninkaasta voinut olla enää varma. Ja viimeksi kun pukinpartainen oli Kuiskauksen tuville saapunut, ei siitä ollut seurannut mitään hyvää Haukansilmäisen vieraille. Myös kapteenit ottivat lähestyäkseen tilannetta hitaasti, pysytellen kuitenkin vielä kauempana, Tannivhin ja Saevelin selvästikään luottamatta Argenteukseen lainkaan.


// Voi apua, niille ei saa antaa alkoholia, enää. Kaikki todisti sen Briarin pileissä jo. Briarista uus bilekylä. Tapiwan kans kilpailevat siitä kumpi on parempi ravekylä aroilla. Hirvee bassboosted musiikkibattle aina öisin, kukaan ei nuku aroilla. KULTTI PYSTYYN eikun mitä nyt taas Crim. EI. JA VOI APUA NYT :D Jaakko vois könyy munkin kaapista ulos anytime //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Tammi 2020, 06:43

Sitä kaikki väittävät, kun tapaavat minut ensimmäistä kertaa”, vampyyri hymähti haukansilmäiselle takaisin, kulmiensa alta seuraten kuinka kenraali astui hänestä askeleen taemmas. Kaiketi tuo ei sitten tältä seisomalta enempää häneltä halunnut, siinä missä jokin ajoi Winderin pian liikkeelle, Mordecain jääden vain sijoilleen katsomaan miehen perään hetkeksi ja kokeillen, että se riipus oli yhä hänen taskussaan. Vaikkei kiitosta tai muutakaan saanut, oli Lothar omalla tavallaan iloinen siitä, että keskustelu oli säilynyt sopuisana. Haukansilmä oli vaikuttanut jopa kumman ymmärtäväiseltä, ja ottanut varoituksista opikseen kenties Zhiermatuin vierailun myötä. Nyt vain sopi toivoa, ettei Kaamosmieli todellakaan halunnut mitään Winderistä ja tuon lähipiiristä, vaan oli paikalle saapunut vain huvikseen kummittelemaan sattumalta. Vaikkakaan demoniverinen ei koskaan tehnytkään mitään tällaista huvikseen…

Tuvan puolella sen sijaan ihmeteltiin paikalle saapunutta Argenteusta, eliitin myhäillen mulkoillen Kuiskauksen miehiä, jotka selvästi varautuneena näyttivät valmistautuvan johonkin pahempaankin. Mitään fauni ei kuitenkaan asiaan ehtinyt todeta, kun paikalle ähki myös noiden talitinttien päällikkö itse perinteiseen tyyliinsä äkäisenä kuin tunkiollaan pullisteleva kukko. Parebris kävikin vinosti hymyillen seuraamaan virkaveljensä toimitusta, kun mies harppoi oleskelutilojen puolelle ja asettui siniverisen kreivin ja tuon puolison eteen tulilinjalle ensimmäiseksi. Mokomakin. Sentään Atrevaux ei ollut Aranin asioilla, tai hän olisi saanutkin joutua käyttämään voimakeinoja jälleen näillä tuvilla.

Hän on täällä pyynnöstäni Winder”, Arethdriel kävi ensimmäisenä huomauttamaan paikalla oleville, Winderin vaikuttaen olevan yllättävänkin puolustavalla ja kyseenalaistavalla kannalla, kun punaiseen nuttuun ilmestynyt virkaveljensä oli paikalle tupsahtanut.
Ehätin haastatella sukulaispoikaasi sen verran, että sain tietää Mordecain asian koskeneen kenraali Argenteusta. Lähetin pyynnön arvon kenraalille saapua paikalle”, kreivi selitti säyseään sävyyn, siinä samalla myös vampyyrin ilmestyen näin hetken Winderin perässä paikalle, Arethdrielin kohottaen katseensa velhon puoleen. Lothar oli kyllä kuullut siniverisen puheet, astellenkin vain hiljaisena lähemmäs seuruetta ja muita, asetellen selvästi itsensä kuuluvaksi kreivin ja Kuiskauksen puolelle, jos jotain muka sattuisikin.
Toivottavasti et pahastu että päätin toimia omin päin asioita jouduttaakseni”, siniverinen tuumi, vampyyrin korkeintaan hymähtäen ja vilkaisten kreivin puoleen.
Aah, klassinen huijaus. Ehdinkin epäillä että teillä tuskin henkilökohtaista asiaa minulle on, enkä kieltämättä mielelläni näiden sinitinttien keskuuteen ottaisi saapuakseni turhan usein sattuneista syistä”, Parebris virkkoi ryhtinsä suorana, paremmin vilkaisten nyt paikalle saapuneeseen tummatukkaiseen mieheen jota hän ei kasvoilta tunnistanut. Elegantti mies, siististi pukeutunut, jonkinsortin haltia kenties korvista päätellen. Mutta eniten Atrevauxea kiinnosti se äärimmäisen vahva ja puhdas aura, joka miehestä ympärilleen säteili miellyttävänä.

Oletan teidän olevan Mordecai, hyvä herra?”, Argenteus tuumi vinosti nyökätessään velholle, joka hänelle samalla tyylillä elehti, ”Emme ole tainneet tavata aikaisemmin missään yhteydessä?”.
Lothar Tovius Mordecai”, vampyyri esitteli itsensä faunille, reilusti pidempänsä kasvoille katseensa kohottaen, ”Olen uusi hänen armonsa palveluksessa henkivartijana, myös lääkärinä ja parantajana. Tuskin olemme siis aikaisemmin tavanneet”.
Ah, kuinka mielenkiintoista! Teistä huokuu varsin väkevä ja voimakas aura hyvä herra, etten väittäisi, jopa vaarallinen. Mahdammeko harjoittaa samoja taiteenlajeja kenties?”, Parebris jatkoi myhäilyään, omalla tavallaan pitäen tästä suorasanaisesta seurasta, toisen velhon omaten varsin mystisen olemuksen ja tavan esiintyä.
Kenties”, Lothar ilmoitti varsin vaatimattomasti ilmeettömiltä kasvoiltaan, saaden Arethdrielin naurahtamaan vierestä.
Älä ole noin vaatimaton arvon ystäväni. Jopa minä voisin väittää nykyiseltään olevani velho, mutten lähellekään niin pätevä mitä kumpikaan teistä”, kreivi hymisi vierestä pienesti hymyillen, Parebriksen myötäillen matalalta naurahdellen siniverisen sanoihin.
Asianne lienee kuitenkin yksityisempi mitä kuvittelen, oletan?”, Areth tiedusteli Lothariin vilkaisten, joka hillitysti siniverisen kysymykseen nyökkäsi, ”Mikäli arvon kenraali suostuu seuralaiseni ja hänen ystävänsä kanssa yksityiseen audienssiin, väittäisin jonkin kokoustiloistanne palvelevan tarkoituksianne tähän hätään parhaiten”.
No mutta tietenkin! Olisihan silkkaa ajanhaaskausta, jos turhaan olisin tänne saakka kaapistanne rymynnyt. Olen utelias kuulemaan mitä asiaa teillä mahtaa olla kaltaiselleni vanhalle, rupsahtaneelle kenraalinrähjälle”, pässinsarvinen virnisti Winderille määrätietoisena, käyden ottamaan askeleen sivummalle ja kädellään jo puolittain viittasi halukkaita liittymään seuraansa, ”Saanen johdattaa teidät tupiemme kokoustiloihin, saamme keskustella rauhassa ja kuulen toiveitanne mahdollisen tarjoilun suhteen myös, jos sellaisia on”.

Pässinsarvisen kenraalin sanojen myötä Parebris lähti saattamaan parivaljakkoa matkassaan jonnekin rauhallisemmille kulmille tuvilla, Mordecai Theon matkaansa viitaten. Atrevaux soi vielä merkittävän nyreän, osin mairean katsahduksen Winderille, siinä missä hyvien tapojen mukaisesti soi uudemman pramean kumarruksen kreiville ja kreivittärellä, muutaman takaperoisen askeleen myötä lähtien askeltamaan kaksikon matkassa pois Kuiskauksen nurkista.
Kreivi huokaisi, mutta helpottuneena, vaikka yltyikin hieromaan ohimoitaan mietteliäänä syliinsä katsoen, kun yksi asia jälleen asettui kohdilleen vähän turhankin helposti. Tätä menoa hän menettäisi kaiken tuurinsa, ennen kuin ehtisi Aranin kanssa hakea kahdenkeskistä aikaa myöhemmin.
Saitteko asianne selvitettyä?”, Arethdriel suuntasi kysymyksensä ymmärrettävästi Winderille, joka viimeksi oli Mordecain halunnut itselleen omia hetkeksi, ”Pitäisikö minun olla tietoinen jostain mahdollisesti, mitä asianne koski?”.



//Kaikki todisti Briarin bileis, et Pumpkinin ei saa antaa vapaasti opettaa lohikäärmeitä ottaan humanoidimuotoja, ja että niille ei saa antaa alkoholia :D::D:D:DDD AROILLA VAAN PÄRISEE. Wyrrikin tulee joraan. Jumal velholle oma kultti. Seuraava tavote. Varo mitä toivot. Siel on joku aamu pässinkinttu vastassa sijaa ettimäs kun avaat vaatekaappis//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2020, 11:22

Eliitti kääntyi puolittain kreivin puoleen, tuon ilmoittaessa karvakoipisen olevan täällä hänen pyynnöstään. Hyvä, kaiketi? Sentään Aran ei tuota pässiä lähettänyt ja itse vapaaehtoisesti tuo tuskin tänne olisi tullut heitä häiritsemään. Myös syy sille selvisi, miksi Arethdriel oli kutsunut toisen eliitin tuville. Kuulemma Theo oli kertonut Mordecain asian koskevan Argenteusta, eikä Dariuksen tarvinnutkaan sen enempää tietää, kun Haukansilmä jo ymmärsi mistä oli kyse. Silti nuorempi eliiteistä ei näyttänyt olevan mielissään, Dariuksen nyrpistäen nokkaansa pienesti kun vilkaisi Argenteuksen puoleen. Olkoot, tämän kerran, Haukansilmän siinä samalla telepaattisesti käskien kapteeneitaan perääntymään ja muita sotilaita rauhoittumaan, sillä pässi ei tällä kertaa ollut aiheuttamassa hankaluuksia. Toivottavasti. Epäröiden kuiskauksen sotilaat kaikkosivatkin tilanteesta, rumien katseiden kuitenkin vilkuillen sivummalta vielä pässinpäisen perään.
Theo oli ollut tietoinen, ettei setänsä ja Argenteus tulleet toimeen, mutta puoliverinen oli yllättynyt, kuinka koko tupa tuntui reagoivan sorkkajalkaiseen. Jotain kränää noilla selvästi oli ollut keskenään, mutta sen selvittely jääkööt toiselle kerralle. Sen sijaan enkelinpentu askelsi hitaasti lähemmäs Lotharia, samalla kun vanhemmat velhot keskenään keskustelivat.

Nopeahkon sanojenvaihdon jälkeen Argenteus lähti johdattamaan kahta muuta magiantaitajaa yksityisempiin tiloihin, kreivin sitä ehdotettua. Hyvä, eipähän tarvitsisi pelätä ylimääräisten kuulevan heidän keskustelujaan. Puoliverinen lähti nätisti vanhempiensa matkaan, eliittikenraalin johdattaen heidät mieluisaan, vapaaseen kokoustilaan, jossa kolmikko voisi rauhassa asiasta puhua. Tai no, puhuminen jäisi varmaan ennemminkin vanhempien maagien välille, Theon tyytyen kuuntelemaan.
Perille päästyä Theodluin laski kangaspaketin käsistään pöydälle, samalla käyden takkiaan availemaan ja kaulaliinaa riisumaan. Pikkuhiljaa näin sisätiloissa alkoi tulla kuuma ulkovaatteet yllä. Olo tosin oli tukala myös kahden vanhemman maagin aurojen takia. Kyllä niihin tottuisi, jahka tässä seurassa pidempään olisi, mutta näin alkajaisiksi kaksi väkevänvahvaa auraa päällekkäin sai aura- ja magiaherkän puoliverisen olon hieman vaikeaksi.
Enkelinpentu kaivoi siinä ohessa olkalaukustaan esille sen kirjan, jonka sedältään oli saanut asiaan liittyen ja ojensi sen Argenteuksen puoleen.
”Tämä piti kuulemma palauttaa teille”, Puoliverinen hymähti, miettien, riittikö kirjan palauttaminen antamaan jo vihiä siitä mitä heidän asiansa koski, ”Kiitän omasta ja setäni puolesta sen lainaamisesta, toivottavasti et pahastu, että hän sen minulle antoi tutkittavaksi”.


Darius katsoi nyreissään maagien perään, ollen kuitenkin tyytyväinen että nuo lähtivät pois paikanpäältä. Jos mokomat tässä olisivat alkaneet keskustella, olisi Darius joutunut tyhjentämään oleskelutilat ja todennäköisesti lähtenyt itsekin paikalta pois, ei hän jaksanut kuunnella velhojen höpöttelyä, vaikka aihe sinällään kiinnostikin, mutta vain Delathoksen tähden. Poistuvasta maagikolmikosta huomio kääntyi takaisin Arethdrieliin, tuon kysellessä olivatko Winder ja Mordecai saaneet asiansa selvitettyä ja pitikö siniverisen kenties olla tietoinen heidän välisestä keskustelusta.
”Sen minäkin haluaisin tietää”, Erudessa lisäsi yllättäen, pitkän hiljaisuutensa päätteeksi, ”Viimeksi kun näin teidät samassa tilassa, olit valmis repimään Mordecain pään irti”.
Darius hymähti terävästi, kreiviparia katsellen hetken arvioivasti. Kannattiko hänen kertoa noille? Mitä kaksikko olisi hyötynyt demonista kuullessaan? Ja jos Darius kertoisi, vaarantaisiko hän kreiviparin? Johan hänelle oli kerrottu, että mitä vähemmän hän tietäisi, sen parempi.

”Saimme kyllä. En ole kuitenkaan varma, kannattaako minun kertoa teille keskustelustani hänen kanssaan”, Darius lopulta aloitti, puhuen matalammalta, ”Jos välttämättä haluatte, voin kertoa… Mutta ottaen huomioon hänen taustansa, haluatteko varmasti kuulla, mistä puhuimme?”.
”Kyllä”
, Erudessa ei vaikuttanut edes hetkeä harkitsevankaan, halusiko kuulla vai ei. Hän halusi tietää, mikä muka nyt niin salaperäistä ja vaarallista olisi voinut olla siinä tiedossa? Jos kreivittäreltä kysyttiin, vaikutti eliitti vain välttelevän aiheesta puhumista heidän kanssaan.
Platinablondin nopea ja suora vastaus sai Haukansilmän vilkaisemaan naista osin hämmästyneenä, eliitin kuitenkaan lähtemättä mitään kertomaan vielä. Sen sijaan haukankatse lipui Arethdrielin puoleen, joka toivon mukaan tilannetta ymmärsi hieman paremmin, mitä vaimonsa. Tai ehkä Erudessa ymmärsikin tilanteen täysin, mutta ei välittänyt sitten siitä, jos kuulemansa asettaisi kreivittären itsensä vaaraan.


// Todellakin. Tapahtuu hirveitä jos niiden antaa juoda. HIRVEET AROPÄRINÄT, Wyrri mukaan joo, wyrri the party animal. CRIM ET SÄ VOI MENNÄ YMPÄRIINSÄ JA JULISTAA KULTTEJA KAIKELLE :D Ja nyt kun ajattelen ni en mä ehkä haluais et se poukkaa kaapista ulos, saisin sydärin ja timi sais sydärin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Tammi 2020, 21:15

Atrevaux johdatti tuvilla kulkuun ja niiden elämään tottuneena seuralaisensa pienempään kokoustilaan, eliittikenraalin sulkien oven heidän perässään kiinni. Nopea ohimenevä, kysyvä katsahdus käväisi Winderin äpärässä, joka ulkovaatteitaan availi, ja kääntyi sitten Mordecaihin, jota kenraali koki tarpeelliseksi vahdata paremmin. Mies ei ollut ihan mikään tavallinen velho jostain metsänkulmilta, ja kuten Parebris sen ääneen oli jo sanonut, huokui vieraasta velhosta vaarallisen väkevä aura, joka ei voinut kieliä mistään muusta kuin todella vahvasta magiantaitamisesta. Mistähän kreivi oli mahtanut löytää Mordecain tapaisen ja tasoisen velhon itselleen? Olisiko eliittikenraalin pitänyt ottaa se jopa uhkauksena, Atrevauxen ollessa hyvin tietoinen kyllä Aranin ja Arethin välisistä riidoista, joista monarkilla oli ehtinyt olla marisemisen jos toisenkin aihetta.

Pöydän päähän astellut fauni kävi ottamaan itselleen tuolin, vanhan ruhonsa mieluummin istuttaen sille ja antaen vetreämpien seistä puolestaan. Mordecai jäi seisomaan pikkuhaukan läheisyyteen, alati pitäen katseensa vastaamassa siihen faunin vihreään, kaksikon kenties mitaten toisiaan sillä tavalla. Velhojuttuja, joku olisi varmaan sanonut, mutta heillä oli kyllä tapansa päästä toisistaan ja muiden omaavista voimista selville esimerkiksi juurikin niitä auroja toisiinsa vertailemalla.
Theo kuitenkin rikkoi ensimmäisenä huoneessa vallinneen hiljaisuuden ennen kuin kukaan muu ääneen edes harkitsi ryhtyvänsä, Parebriksen kohottaen toista kulmaansa hitusen ja nojautuen eteenpäin, kun pässinsarvinen ihmetteli kirjaa nuorikon kädessä. Se oli se sama kirja jonka Atrevaux oli lainannut Winderille, kun tuo ensimmäistä kertaa oli tullut huolistaan kapteeniaan kohtaan hänelle kertomaan. Miksi se oli Theolla? Sitähän pässinsarvinen aikoi kysellä, mutta faunilla oli myös omat arvailunsa sen suhteen käynnissä, mitä kaksikon asia koski.
Olinkin unohtanut jo mokoman”, pujopartainen hymähti ovelan virneen kasvoilleen kohottaen, samalla kun sen kirjan vastaanotti Theolta takaisin, ”Eipä tuo haittaa vaikka se olisi ollut pidempäänkin lainassa, enhän mokomaa kuitenkaan tarvitse kuin kirjahyllyni täytteeksi. Katsos nuorimies, kun informaation sisäistäminen ja oppimasi soveltamiseen kykeneminen on kymmenen kertaa arvokkaampaa kuin yksikään kirja, joka maagien keskuudessa on kirjoitettu. Me vain siirrämme tietomme kovien kansien välissä seuraaville”.

En tosin ymmärrä miksi kirja on teillä, tietääkseni olen luovuttanut sen viimeksi Winderin käsiin?”, Atrevaux hymähti parempaa asentoa tuolissaan itselleen hakien ja vilkaisten, ettei takkinsa helmoja ruttaisi, sillä siitähän Aran hänelle pillastuisi.
Winder lainasi sitä meille kapteeniinsa liittyvän asian tiimoilta”, Mordecai totesi faunin sanoihin ensimmäisenä, ”Siitä syystä toivoin että voisimme keskustella, vaikka kreivini arvovaltaa väärin käyttämällä tilaisuuden tähän sainkin”, vampyyri virnisti hillitysti.
Ja siinä te olette olleet varsin ovela, herra Mordecai. Kuka tahansa muu olisi voinut helposti saada näpeilleen siniverisiltä mitään pyytäessään, mutta kreivinne selvästi näkee teissä jotain erityistä. Minua tosin kiinnostaa ensimmäisenä kuulla, mistä syystä te tiesitte puheilleni tulla, ja miksi ketään Arethdrielin alaisista kiinnostaisi hänen kapteeninsa asioihin sotkeutua?”, Atrevaux haastatteli tyypilliseen tapaansa itsevarmana paikoiltaan.
Olen hänen esimiehensä”, Lothar ilmoitti määrätietoisena faunia katsellen, joka korkeintaan kohautti kulmiaan tietäväisenä.
Aah, vai niin, luulen ymmärtäväni mitä tarkoitatte. Siinä tapauksessa minä suosittelen teitä, hyvä herra, käyttäytymään tapojemme ja lakiemme mukaisesti seurassani, tai löydätte itsenne alta aikayksikön linnamme tyrmistä”, Atrevaux virkkoi, saaden vampyyrin hymähtämään ykskantaan, ”Vaikka kaltaiseltanne elegantilta mieheltä tuskin vähempää saattaisi odottaakaan. No mutta, joka tapauksessa, aiheemme ei nyt koske arvomaailmojemme välisiä eroja, vaan jotain vakavampaa”.
Ja mikäs sinun osasi tässä oikein on? Olen ymmärtänyt ettei Winder minnekään sinua laske vapaasti, etenkään jos et hänen kapteeninsa mukana kulje”, Atrevaux käänsi katseensa Theon puoleen. Tuo saisi luvan antaa hänelle kelvon vastauksen, tai Argenteus passittaisi pojan matkoihinsa.


Arethdriel vilkaisi Erudessan puoleen kätensä takaa, kreivittären käydessä yllättäen yhtymään hänen sanoihinsa. Oli kyllä totta, että viimeksi Darius oli ollut valmiina pistämään Mordecain viipaleiksi, siinä missä nyt nuo näyttivät tulleen toimeen ilman sen suurempaa maailmanloppua. Asiansa nuo olivat kuitenkin saaneet setvittyä, mikä oli pääasia, haltiakenraalin epäillessä sitä kannattiko hänen kuitenkaan alkaa heidän keskustelunaiheitaan ja asioitaan heidän kuulleen availemaan tässä ja nyt. Darius vaikutti siihen suostuvaiselta kuitenkin, kreivin ollessaan kuitenkin mielessään sitä mieltä, ettei halunnut kenraalin ja velhonsa välisestä asiasta kuulla. Siitäkin syystä, että paikalla oli yhä tahoja, joiden asiasta kuullessa Aranilla oli tilaisuus ronkkia salaisuuksia esille, mukaan lukien Erudessa, platinablondin ilmoittaessakin ensihätään haluavansa kuulla mitä nurkan takana oltiin oikeastaan supistu.

Ei”, siniverinen huokaisi nopeasti naisen sanojen perään, ”Ehkä myöhemmin. Mutta ei nyt. Ei tänään”, Arethdriel ilmoitti vakavaan sävyyn.
En tahdo olla vastuussa siitä, että salaisuudet alkavat levitä tänä iltana. Ymmärrän että sinua kiinnostaa hieman liikaakin hänen taustansa ja tekemisensä, mutta tämä ei ole oikea paikka, saati hetki alkaa purkaa lävitse ulkopuolista, yksityistä keskustelua”, siniverinen täsmensi yhä ohimoitaan hieroen. Hän ei todellakaan halunnut olla vastuussa siitä tänä iltana, että asiat leviäisivät käsiin ja salaisuudet kävisivät ulkopuolisia vahingoittamaan. Etenkään Erudessaa. He voisivat yksityisemmin kuulla asiasta myöhemmin juhlien jälkeen, jota kreivitär tuskin oli ehtinyt edes harkitsemattomalta vastaukseltaan ehtinyt ajatella.
Mitä vähemmän tiedämme, sen parempi. Winder pitäkööt keskustelunsa itsellään, voimme kuulla teitä asiasta myöhemmin tarvittaessa”, Areth hymähti sijoiltaan ylös kavuten jaloitellakseen, sillä istuminen alkoi puuduttaa häntä näin pitkän matkan tehneenä jo valmiiksi. Heidän tulisi kuitenkin odottaa velho mukaansa yhä, joten toivoa sopi ettei Atrevaux pidättelisi kaksikkoa juttusillaan pidempäänkin, vaikka se olikin mahdollisuus.



//Iloliemet ihan omaa tasoaan. WYRRI THE PARTY ANIMAL TULEE LYÖMÄÄN TAHTIA. MÄHÄN MENEN! Et voi estää. Katson kaikkia furbyni silmin ja teidän osanne on vavista! Tulis sellaset savutkin sun kämppääs samalla jos Jaakko sinne ilmestyis, et sen jälkeen pitäis tuulettaa seuraava viikko//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2020, 22:24

Argenteus oli jälleen omalla tavallaan pelottava. Ei Theodluin osannut edes sanoa, mikä faunissa niin ahdistavaa oli, mutta ehkä hän jälleen jännitti ennemmin sitä sosiaalista statusta, mitä itse henkilöä. kenties myös pieni pelko siitä, että eliitti kieltäytyisi auttamasta kummitteli rinnassa, Theon tietämättä, mitä he sitten tekisivät. Mordecailla lieni kyllä suunnitelma, mutta siitähän pikkuhaukka ei ollut kunnolla vielä kuullut.
Oikeutetusti eliittikenraali kävi ihmettelemään, miten Winderille luovuttama kirja oli heillä ja sitä kautta miksi Mordecain kaltainen taho oli kiinnostunut Haukansilmäisen kapteenista. Theo vilkaisi yllättyneenä vampyyrin puoleen tuon mennessä mainitsemaan olevansa N’drayerin esimies, Argenteuksen puolestaan ollen heti kärryillä, mitä tummatukkainen sillä oli tarkoittanut. Tai ainakin luuli ymmärtävänsä, siinä samalla varoitellen tapojen ja lakien seuraamisesta, tai muuten voisi häkki heilua. Pitäisikö siitä olla huolissaan? Mitä jos joku tosiaan katsoisikin Mordecain vain rikolliseksi, vaikka tuo olikin kreivin alaisuudessa ja päättäisi vampyyrin pistää vangittavaksi?

Senkin asian pohtiminen jäi tällä kertaa, enkelinpennun hätkähtäen pienesti, kun pujopartainen hänelle alkoi puhua, kysellen mitä osaa puoliverisellä tähän asiaan oli.
”O-olen täällä lähinnä auttamassa”, Pikkuhaukka kertoi, yllättäen kaiken mahdollisen fiksun, mitä hän olisi voinut sanoa, kadoten mielestä, ”Sikäli mikäli minusta on apua, N’drayerin tilanteessa — h-hän on kuitenkin ystäväni, haluan auttaa häntä N’thiszedratamin suhteen. Darius kertoi kääntyneensä aikaisemmin teidän puoleenne asian tiimoilta, nyt kun aika on käymässä vähiin päätimme me ottaa asian hoidettavaksi setäni puolesta. Tarvitsemme apuanne…”.


Erudessa vilkaisi terävästi kreivin puoleen, tuon ollessa sitä mieltä, ettei Winderin tarvitsisi nyt kertoa heille mitään. Hetken nainen näyttikin närkästyneeltä, mutta kun muisti, missä he tosiaan olivat ja kenen seurassa tänään tulisivat olemaan, ehkä se oli parasta, ettei Darius heille kertoisi mitään, mikä saattaisi levitessään olla vahingollista tai jopa vaarallista.
”Olkoot. Mutta myöhemmin”, Kreivitär huokaisi, saaden Dariuksen hymähtämään pienesti, eliitin kuitenkin nyökäten. Kyllä hän voisi kertoa, joskin eliitti ei ollut ihan varma, pitäisikö hänen ensin puhua Mordecain kanssa ja kysyä mitä mieltä tuo oli siitä, että hän kertoisi näistä asioista kreiviparille… Nyt kun Haukansilmä viimeinkin tunsi jonkin asteen kunnioitusta velhon mielipiteitä kohtaan.

”Joko Delia tietää kumppanistasi?”, Erudessa yllättäen kysyi, katseensa kääntäen ylös nousseesta kumppanistaan kenraalin puoleen.
”Ei”, Darius vastasi nopeasti, päätään pudistaen, ”ja arvostaisin, jos se tieto pysyisi vielä häneltä salassa”.
”Et voi salailla sitä ikuisuuksiin. Sinun pitäisi kertoa, ennen kuin joku muu ehtii — mutta minä kuitenkin kunnioitan toivettasi, yhä”, Erudessa hymähti. Johan jo Aran tiesi kenraalin punapäisestä kumppanista, ihme ettei tuo ollut jo Delialle kertonut. Tai ehkä olikin, mutta Delia ei vain ollut Dariukselle asiasta puhunut?
”Kiitän teitä siitä”, Darius nyökkäsi kreivittärelle, joka asian pitäisi salassa osaltaan. Mutta platinablondi oli oikeassa, Haukansilmän oli kuitenkin kovin vaikea puhua asiasta siskolleen, joka toivoi veljensä vielä joku päivä perustavan perheen ja jatkavan sukua. Ei hän hävennyt enää suuntautumistaan tai suhdettaan Iriadoriin — ja Lorythasiin… — mutta hän pelkäsi loukkaavansa Delian tunteita.

”Jos haluatte jaloitella, voisin esitellä teille paikkoja ja talleja. Kovin moni ratsu on tänään paikalla, jos teitä kenties kiinnostaisi nähdä harvinaisempia ratsuja?”, Darius kävi ehdottamaan kreiviparille, tietämättä kuinka kauan velhoilla menisi keskustelussaan. Mitään muuta viihdykettä hän ei oikein tuvilla voisi tarjota, paikkojen esitteleminenkin lieni turhaa, kun väki oli pakannut tavaroitaan ja valmistautui muuttoon.


// SIELLÄ TÖMISTELEE ja Aslak tulee hyppiin sen kanssa. Lory kattoo Briarista silleen lol me too ja tulee lohikäärmeenä hyppiin mukaan, sit tömisee ja kunnolla. NO PERKELE. Et killitä niillä simmuillas nyt yhtään tai pitää pistää sut pussiin häpeemään. Ja voi apua, hirvee savukoppi kämpästä. Mut ehkä mä houkuttelen jaakon sit ens syksynä mun pihaan ku siihen alkaa sienet taas kasvaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Tammi 2020, 00:59

Eliitin katse kaventui pienoisesti, kun Theo omaa osuuttaan tässä kaikessa kävi selittelemään. Ilmeisesti nulikka oli auttamassa mukana, sillä N’drayer oli tuon ystävä – naiivi syy, mutta kukapa Parebris oli poikaa tuomitsemaankaan. Ehkä tuo nyt kuitenkin voisi jäädä, sillä Atrevauxella oli sellainen tunne että Theodluin oli asioista perillä yhtälailla, jos ei muuten, niin Mordecain tähden.
Niin kääntyihän hän, mutta asiat eivät ole edenneet juuri lähiaikoina”, fauni levitteli käsiään pöydän kantta myöten haukanpoikasen sanojen myötä, ”Nähkääs, meillä kaikilla on ollut omat kiireemme”.
Olen ehtinyt pääsemään siitä olennosta kuitenkin jyvälle. Sen voimista ja vaikutuksista, tiedän kutakuinkin mistä on kyse, mutten varsinaisesti omaa pitävää ratkaisua N’drayerin tilanteeseen”, Atrevaux kävi suoraan asiaan, katseensa kohottaen valkeassa takissaan pönöttävään kreivin velhoon.
Se voima täytyy sitoa”, Lothar hymähti, ”N’thiszedratam on liian voimakas että sen voisi enää vain antaa olla. Pelkään että se voi aiheuttaa kaupungillenne suurempaakin vahinkoa ja suoraa tuhoa, mikäli sitä ei vangita tai hävitetä”, velho avasi huoltaan paremmin, Parebriksen siihen reagoiden lähinnä mietteliäästi hymisten. Olisipa hänellä ollut piippunsa mukanaan, sillä tähän väliin hän olisi kaivannut ajatuksiensa tukipilariksi muutamat hönkäisyt – mutta hän oli luvannut jättää polttamisen iltaan, ei hän olisi voinut muutenkaan alkaa sotilastuvilla tuprutella.

Ja onko sinulla ehdotus asian lopulliseksi ratkaisemiseksi, arvon velho kollegani?”, fauni virnisti maireasti kulmaansa kohottaen, olettaen tietenkin että Mordecailla olisi idea tai toinen jaettavana. Miksi nuo muuten tänne olisivat tulleet? Vampyyri kävikin kaivamaan takkinsa taskusta punaisena hohtavan kristallin, jonka ilman halki livutti lähemmäs sarvipäistä kenraalia esimerkiksi.
Olen opetellut sitomaan rippeitä siitä voimista kristalleihin. Ajatuksenani on vangita se entiteetin kokonaisuus yhteen, ja sitoa se edelleen N’drayeriin”.
Aah, ja luoda kutsuttava linkki voiman ja sen käyttäjän välille. Ymmärrän! Sangen nokkelaa, etten väittäisi”, Parebris hymisi Mordecain kertomaan, hän oli varsin vaikuttunut vieraan velhon tietotaidosta ja nokkeluudesta, ”Entä kuinka minä liityn tähän tapaukseen? Mikset ole itse jo hankkiutunut eroon siitä, jos niin huolissasi olet sen loisentiteetin olemassaolosta?”.
Tarvitsen apuasi ja voimiasi sitä varten. Yksin en ole tarpeeksi, ja ymmärrettävistä syistä Winder toivoi tämän pysyvän vain asiasta tietoisten välillä, kun se tuli puheeksi. Theo suostui jo osaksi taikapiiriä pyynnöstäni”, Lothar selitti, välistä Theon puoleen viitaten kädellään, ”Teoriassa hänen pyhän energiansa pitäisi tasapainottaa oma pimeä magiani, pojan osallisuus mahdollisesti myös hillitsee ja heikentää N’thiszedratamin voimia”.
Toivoin voivani pyytää viimeisenä rinkiin sinua, siitäkin syystä että tiedät, mutta koska otaksun voimiesi ja kykyjesi yltävän sellaiseen mittakaavaan, jossa niistä olisi hyötyä vaativamman rituaalin suorittamiseen”, Mordecai jatkoi alati katseensa pitäen Argenteuksessa, joka oli jäänyt silmäilemään sitä punaista kristallinpalasta edessään partaansa sukien.

Vai niin”, pujopartainen mörähti mietteliäänä. Kiinnostiko häntä? Ehdottomasti! Mutta kokiko hän Mordecain suunnitelman olevan vedenpitävä? Ei oikeastaan, koska Parebriksella oli aina syynsä päteä magian suhteen. Hän tarvitsisi hetken aikaa miettiä ja laskelmoida tätä, kolmen velhon vaativan rituaalin kuulostaessa kirjaimellisesti sellaiselta, että siinä olisi voisi käydä harvinaisen huonosti tilanteen tullen, jos suunnitelmassa oli yksikin aukko. Sen lisäksi Theodluin oli hänen mielestään tietenkin liian nuori suorittamaan mitään vaativia manausloitsuja vaikka olisikin kokenut, Atrevauxen katseen kääntyessäkin silmäilemään heistä nuorinta epäilevänä. Tuosta huokui erikoinen aura, puhdas sellainen, mutta eihän se Parebrikselle riittänyt sellaisenaan.
Vakuuta minut”, Parebris totesi vakavana haukanpoikaselle, haasteen heittäen nuorikolle, ”Uskon kyllä seuralaisesi kykenevän ihmeisiin, enkä halua alkaa koettelemaan onneani hänen kanssaan. Mutta entäpä sinä? Minulla on sellainen tunne että olet pelkkä heikko lenkki hänen suunnitelmassaan”.


Arethdriel siisti ulkoasuaan aavistuksen, suoristaen takkinsa ja suki hiuksensa edestä ojennukseen. Kreivi hiljentyi täysin toistaiseksi kuuntelemaan vain kenraalien sanojen vaihtoa, siinä samalla ympärilleen katsellen ja painaen mieleensä millaisissa tiloissa Kuiskaus tällä hetkellä majaili. Siniverinen kuitenkin kävi myhäilemään itsekseen kuullessaan, ettei Winder ollut vieläkään uskonut tietoa kumppanistaan eteenpäin sisaristaan vanhimmalle. Olisiko se ollut Delialle omanlaisensa vapahdus, joka tietenkin varmasti toivoi Dariuksen perheen päänä jatkavan sukua, kun totuus olisi tullut ilmi? Olihan noilla vielä Lanae, vaikka se olikin aina oma työnsä löytää se sopiva kumppani vastaavaan arvostettuun sukuun osalliseksi, joka ei yrittänyt hyötyä vain sukujen nimistä ja varoista edukseen. Ehkä Dariuksen olisi pitänytkin naittaa itsensä jollekin heilalle, joka voisi pitää kulissina yllä mukavaa pientä perhe-elämää, samalla kun tuo juoksi miespuolisen kumppaninsa kanssa ties missä.
Kreivi hymähti ajatuksilleen itsekseen, kun Winderin kysymys kiinni hänen huomionsa viimein puoleensa.
Se voisikin olla mielenkiintoista, ei pelkästään jalojen ratsujen tähden, mutta olen kiinnostunut näkemään myös tilojanne. Voisin etukäteen ottaa osviittaa tulevia tupianne varten, sikäli mikäli emme vain ole sekasortonne tiellä”, Arethdriel pohti varteenotettavaa suunnitelmaa, jonka parissa voisi vierähtää sopiva hetki. Liekö he edes ehtisivät kiertää kaikkea lävitse, mutta tärkeintä tähän väliin oli saada aika kulumaan jollain tavalla siihen saakka, että Mordecai joutaisi heidän matkaansa. Tämän jälkeen hän ei kyllä antaisi kenellekään enää tilaisuutta repiä velhoa matkaansa, sillä kreivi halusi rauhoittumaan vielä omiin oloihinsa kreivittären seurassa ennen iltaa.


//Koko tanner vaan tömisee. SALAMAT PAUKKUU JA BALALAIKKA SOI. Ja voi apua kyl :D ET PISTÄ MUA PUSSIIN! Pussin läpi näkee vaan sumeasti. Opettelen vielä ampuun laseria mun silmistä, et voi estää. Jaakolle rakennat mukavan katoksen. Muista tehdä pesä myös Hecalle//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Tammi 2020, 02:29

Mordecai kertoi Argenteukselle paremmin suunnitelmasta maagisen entiteetin suhteen, jättiläisfaunin pitäen suunnitelmaa jopa nokkelana. Siltä se Theostakin oli kuulostanut, mutta moisen tempun toteuttaminen tuskin oli niin yksinkertaista, miltä se kuulosti. Kyllähän maagista energiaa oltiin kristalleihin kautta aikojen sidottu, mutta nyt kun kyseessä oli elävä ja tietoinen magia, voisi se olla hieman hankalampaa.
Argenteus ei kuitenkaan vielä sanonut juuta takkia jaata asiaan. Kyllä pukinsarvinen vaikutti olevan kiinnostunut, mutta halusiko tuo sitten vain kuulla ja pohtia asiaa teoriassa vai ihan osallistuakin toimenpiteeseen? Theo todella toivoi sitä, pikkuhaukan käyden jopa kärsimättömänoloiseksi vastausta odotellessa. Ihan kuin asialla muka olisi ollut niin kiire, etteikö Argenteus olisi voinut päivän tai pari harkita asiaa. Enkelinpennusta kuitenkin tuntui siltä, että mitä nopeammin heillä olisi tiimi kasassa, sitä nopeammin tämä asia etenisi seuraavaan vaiheeseen.

Puoliverisen ilme muuttui kysyväksi, kun eliittikenraali häntä kävi silmäilemään. Mitä tuolla sitten oli mielessä, se selvisi pian, kun Argenteus käski nuorinta vakuuttamaan sorkkajalkaisen. Theo kohotti kulmiaan yllättyneenä, hetken jopa harkiten, olisiko moisesta kommentista pitänyt suuttua. Ei, ei tässä seurassa, mutta jos joku näitä kahta velhoa huonompi maagi olisi moisia häneltä vaatinut, olisi Theo jopa saattanut ruveta hankalaksi.
”Heikko lenkkihän minä olen teihin verrattuna”, Enkelinpentu naurahti vaivautuneesti, ”Mutta en usko olevani täysin hyödytön. Osaan enemmänkin suojaus ja parantamisloitsuja, kuin mitään hyökkäävää tai tuhoavaa — osan siitä todistitte A’daruilin jakaman muiston kautta taannoin sairastuvilla”.
”Jos totta puhutaan, en tiedä enää itsekään mihin kykenen. Pystyn jakamaan energiaani, magiaani, vaikkei se teille paljoa apua toisikaan. Mutta haluan auttaa, Delathoksen tähden. Olen hänelle velkaa henkeni ja jos vain voin sen jotenkin korvata hänelle…”, Pikkuhaukka näytti muuttuvan hätäisemmäksi selittelynsä suhteen, ymmärtäen kyllä että käsky oli käynyt vakuuttaa sarvipäinen, eikä avautua niin itseään vähättelevästi. Mutta se hätäisyys nousi pintaan lähinnä siksi, kun enkelinpentu alkoi miettimään kuurapartaista. Sitä mahdollisuutta, että toinen saattaisi kuolla, kuinka tuon aika oli käymässä vähiin. Menetyksenpelko hiipi sydämeen, joka taas herätti tarpeen auttaa ja suojella. Ja se tunne taas herätti veren.

”Olen valmis antamaan henkeni hänen tähden, jos se eteen tulisi. Mutta me emme anna sen voittaa, Viimeisten sanojen myötä puoliverisen ääni otti mukaansa jälleen häilyvän naisenäänen, haukankatseen kadoten täysin valkean valon taakse, jota nuorimman silmät alkoivat hohkaamaan. Myös Theon koko käytös muuttui kuin salamaniskusta, nuoren suoristaen selkäänsä ja vakavoituen siltä nopeatahtiselta hengittelyltään ja sepittelyltään.
”Se ei vie meiltä rakkaimpiamme”, Nyt jo selvästi uudella äänellä puhuva puoliverinen jatkoi, nuorimman auran lähtien lähes räiskymään uutta energiaa, joka huoneen tuntui täyttävän, sen puhtaanväkevän voiman kilpaillen jopa kahden muun kanssa, ”Ja jos te ette saa sitä vangittua”, enkelinverisen käsi nousi nopeasti kohden sarvipäistä ja ennen kuin kukaan ehätti reagoida, kävi katonrajasta iskeytymään koko huoneen halkova valkeanläpikuultava maaginen voimakenttä. Se iskeytyi voimalla jokaisen tielleen osuvan huonekalun lävitse, halkaisten nuo kahtia, käyden vielä porautumaan muutaman sentin lattiaan, jättäen ruman rannun lankkuihin.
”Me viemme sen mukanamme”, Nemamiarath totesi, ojentuneen käden vetäen nyrkkiin, jonka johdosta voimakenttä kaartui, hakeutuen pallon muotoon ja lähti puristumaan kasaan, kahmaisten sisäänsä tielleen jäävät huonekalut, jotka sen pakottamana kävivät rätisemään rikki ja murskaantumaan maagisen voimakentän sisällä, sen pienentyessä ja pienentyessä, kunnes se katosi, vieden materiaalit mukanaan.
”Kyseenalaista vertani vielä ja sinä olet seuraava, Mustan magian taitaja”, Enkelinsielu uhosi, parhaansa mukaan pidätellen voimiaan ja olomuotoaan sen verran, ettei poikaansa olisi elävältä käristänyt, samalla vetäen eteen ojentuneen kätensä rintakehälleen.


Eliitti nyökkäsi siniveriselle, joka oli tutustumiskierroksen kannalla, eikä kreivittärelläkään näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, Erudessan noustessa yhtälailla ylös sijoiltaan.
”Emmeköhän me sekasorron sekaan mahdu kulkemaan. Mutta varoitan, etteivät sotilaat kenties ole kovin… edustavissa asuissa”, Darius hymähti, vilkaisten varsinkin kreivittären puoleen, joka lähinnä virnisti. Olkoot vaikka ilkosillaan, ei se platinablondia hehkauttaisi.
Sen pidemmittä puheitta eliitti lähti kreiviparille esittelemään tupia ja tiloja, joiden jälkeen kulku kävi sinne tallien puoleen.



// SALAMAT PAUKKUU JA BALALAIKKA SOI INDEED :DD PISTÄN SUT PUSSIIN kangas säkkiin lukitsen. Ja et nyt mitään lasersilmiä hanki, ET VALUTTELE SITÄ LASERIA SIMMUISTAS. Mukava katos Jaakolle joo. siihen viereen jätän pahvilaatikon, se riittää Hecalle //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Tammi 2020, 04:04

Atrevaux jäi mielenkiinnolta odottamaan kysymykseensä vastausta, kenties jopa jonkinlaista näyttöä. Tuossa nuorikossa täytyi olla jotain erityistä, ei Mordecai muuten olisi ottamassa poikaa mukaan näin vaaralliseen tehtävään, olipa pentu kuinka hyvä parantamisen ja suojaloitsujensa kanssa, kuten ehti kertoakin. Mutta eipä Theodluin muuten itseään osannut kehua, Lotharin jääden siksi hetkeksi pohtimaan miten olisi kenties voinut auttaa pikkuhaukka erottumaan edukseen eliittikenraalin edessä. Hän ei ollut osannut odottaa että Argenteus vaatisi heiltä mitään varsinaisesti, vaikka varmaan olisi pitänyt. Mutta tuossa sarvipäinen nyt istui pöydän päässä, haastavasti heitä silmäillen ja selvästi odottaen, että jotain tapahtuisi. Fauni halusi näyttöä. Varmistuksen siitä, että heillä kolmella todella olisi mahdollisuus suorittaa vaativa rituaali ilman henkilövahinkoja, vaikka tietenkin rituaalin kohde saattaisi aina sellaisessa käsittelyssä vain hävitä tuhkana tuuleen pahimmillaan.

Parebris ehtikin hymähtää tympääntyneenä Winderin veljenpojan hätäisten selittelyjensä myötä hiljentyessä. Mutta se taisi olla liian aikainen reaktio, Atrevauxen kuin Mordecainkin aistiessa ilmasta sen muutoksen, joka Theon kävi valtaamaan. Fauni kavensi katsettaan entisestäänkin, mörähtäen, kun pojannulikka alkoi puhua itsestään monikossa. Lehtolapsesta kenraalin katse kohosi myös tummatukkaisen velhon puoleen, joka näytti ottavan muutaman perääntyvän askeleen syystä tai toisesta kauemmas Theodluinista, ja suojaavan itseään yksinkertaisella suojataialla, joka erotti Mordecain huoneesta, sen voimista ja auroista häilyvän seinän taakse suojaan.
Oliko tässä sittenkin joku koira haudattuna? Sitä Atrevaux kävi ensimmäisen epäilemään, kun haukansilmäinen penikka kävi rysäyttämään huonekalut palasiksi, faunin työntäen itsensä samaisella sekunnilla ylös tuolistaan ja otti muutaman askeleen taemmas. Eliittikenraali olisi ollut valmis ottamaan yhteenkin tuon omituisen voiman kanssa, Atrevauxen uskollisen, valkeaharjaisen kissapeto summoniolennon hypähtäen omasta portaalistaan pässinsarvisen eteen suojaamaan faunia, kun pikkuhaukan vallannut voima demonstroi omia voimiaan ja hävitti hajottamansa huonekalujen palaset jonnekin toiseen maailmaan.

Sen hetken Parebris näytti harvinaisen äkäiseltä, kun se jokin lateli hänelle vielä uhkauksiaan, kenraalin kuitenkin näyttäen tietävän ettei varsinaisesti ollut uhattuna tilanteessa itsessään. Kieltämättä erikoisen näytöksen päätteeksi ilme faunin kasvoilla pehmeni aluksi, ja muuttui sitten virneeksi, Atrevauxen käydessä kirjaimellisesti nauramaan matalalta omaa röhötystään, joka sai Grimalkininkin vilkaisemaan isäntänsä puoleen kysyvänä.
Mutta enhän minä kyseenalaistanut”, sarvipäinen mörähti kätensä levittäen ja hohtavasilmäiseen Theoon laski katseensa viimein rennommin, ”Minä provosoin, annoin tilaisuuden, ja vakuutuin”. Joskin, hallitsiko poika itse voimiaan, vai tarvitsiko tuo jonkun tavan laukaista omituiset kykynsä pintaan? Vaikutti aivan kuin toinen olisi ollut N’drayerin tavoin jonkun hengen hallussa, josta tietenkin täytyi olla omalla tapaa huolissaan. Mutta toisin kuin N’thiszedratam, oli tämä energia ja entiteetin läsnäolosta johtuva voima puhdas, joka sai faunin pikaisesti miettimään miksi Mordecai oli siltä vastaavalla tavalla suojautunut omaan suojakuplaansa.
Katse jäi muutenkin seurailemaan pitkälettistä, joka lattian puoleen kävi polvistumaan ja laski molemmat kätensä lattiaa vasten. Lankut sen kevyen kosketuksen alla alkoivat hohtaa vihertävänhelmiäisenä, ja hetken näytti siltä niin kuin puu niiden alla olisi alkanut elää paremminkin. Vampyyrin magia kävi kuromaan ne rumat jäljet lattiassa, jotka lähtivät itseään korjaamaan, rikki räsähtäneiden säleiden tilalle kasvaen uutta puuta joka korvasi vanhan.
Tarkoittaako se että olet mukana?”, Mordecai tiedusteli eliitiltä, joka oli jäänyt seurailemaan vanhemman velhon toimitusta kiehtoutuneena. Melkoinen parivaljakko, vaikka kreivin velho ei itsestään hirveästi irti antanutkaan, mutta olisi varmaan voinut nostaa koko tuvat maaperästä halutessaan ilmaan. Atrevaux olisi katunut koko loppu elämänsä, jos nyt olisi sanonut ei, ja antanut asian vain olla sen verukkeella, ettei häntä muka olisi kiinnostunut. Totta kai hän olisi mukana!
Tietoni ja taitoni ovat käytettävissänne. Ellen tänä iltana löydä heilaa itselleni loppuelämäkseni, mutta se on hyvin epätodennäköistä”, Parebris virnisti ovelana, seuraillen kuinka valkeaharjainen kissapetonsa kävi varovaisena lähestymään haukansilmäistä nuorukaista sopuisasti kehräten.



//SALAMIA TAIVAALTA! No voi jumalauta sun kanssas, siellä mökötän sitten. SILMISTÄNI VALUU LAASSERIA SANONKO KUINKA PALJON. dkaibudwglaldwa kelaa nyt Hecasiili siel pahvilaatikos tuhisemas. Tulee ottamaan herkut vastaan pahvilaatikon oviaukolta, varo ettei purase sormille samalla//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Tammi 2020, 10:15

Nemamiarath tuijotti ilmeettömänä sarvipäistä, jonka ilme puolestaan lähti äkäisyydestä pehmenemään, mokoman pian virnuillen ja lopuksi nauraen. Enkelinsielu kallisti päätään pienesti. Vaikka siivettömänä oli oppinut kuolevaisten tavoille, nyt puhdas sielu ei enää osannut tulkita noiden tunteita ja järjenjuoksua suoriltaan, joten tuollainen reaktio eliittikenraalilta oli täysin käsittämätön enkelille.
Se ei myöskään reagoinut mitenkään sarvipäisen sanoihin, puoliverisen kehon vallanneen sielun laskien katseensa hitaasti siihen kutsuttuun petoon, joka hänen ja sarvipäisen välissä oli. Sen läsnäolo oli provosoiva, mutta kerta pukinkoipinen ei näyttänyt mokomaa käyttävän aseena, ei Nemamiarathkaan hyökännyt. Vielä. Sen sijaan pyhän voiman katse lipui vampyyrin puoleen, joka lattiaa lähti korjailemaan. Yönlapsen läsnäolo muistutti viimekerrasta. Siitä, ettei enkelin todellakaan pitäisi käyttää poikansa kehoa tällä tavoin. Mutta se ei ollut enää varma, oliko se hän joka pojan kehon valtasi vai poika joka voiman kutsui. Jostain vampyyri oli myös tuttu sielulle, mutta se ei osannut sanoa mistä. Johan tuo hänen nimensä tiesi, kenties he olivat tunteneet silloin, kun enkeli oli elänyt siivettömänä…

Vampyyrin kysymyksen myötä huomio kääntyi takaisin fauniin, enkelin yhtälailla odottaen vastausta siihen kysymykseen. Ja pian se vastaus sieltä tulikin, tosin sillä mutkalla, ettei sarvipäisestä osallistumaan olisi jos heilan löytäisi. Mutta sitä sorkkajalka epäili itsekin. Pujopartaisesta katse laski hitaasti tuon kissamaisen pedon puoleen, joka lähemmäs askelsi, Nemamiarathin tietämättä miten siihen olisi pitänyt reagoida. Eipä tuo otus näyttänyt vihamieliseltä, päinvastoin ja olisi kai ollut julmaa moista eläimellistä otusta käydä rankaisemaan isäntänsä puolesta.
”Hän on mukana”, Nemamiarath toisti ääneen, itselleen, ennen kuin se valo puoliverisen silmistä katosi alta aikayksikön, enkelinsielun poistuen kehosta ja vieden koko olemuksensa, auransa mukanaan. Theo oli vähällä romahtaa alas, pikkuhaukan kumartuen ottamaan polvistaan tukea pienen ynähdyksen kera.
”Hän on mukana”, hengästynyt enkelinpentu puolestaan toisti, muistaen äskeisestä vain tuon toteamuksen. Se mitä huoneelle oli tapahtunut, oli pikkuhaukalle yksi mysteeri, johon nyt heti ensimmäisenä ei pystytty tarttumaan. Sen sijaan lattiasta puoliverisen katse kohosi siihen kissamaiseen petoon, voimiaan keräilevän pikkuhaukan hymähtäen pienesti.
”Olisi pitänyt syödä aamusta…”, Theo mutisi lähinnä itsekseen, koittaen pysyä omilla tolpillaan ja tasailla tilaansa, ettei sentään olisi tajuaan menettänyt. Enkelin vierailu kehossa oli jättänyt jälleen silmät kirvelemään ja kehon kihelmöimään.


// SALAMIA TAIVAALTA JA FELIX LINTU NOUSEE!!! Annan sulle sinne kassiin kyl herkkuja. Välistä saat kurkata ulos jos osaat olla nätisti etkä vedä mr.bubz ilmeellä. ET LIRITTELE LASSEREITA. Ja voi apua, kyllä <3 Hirvee kasa vilttejä sinne pahvilaatikkoon kans niin se voi kunnon pesän tehä. Sormia pitää varoa, kyllä. Paitsi jaakon, Jaakon sormille se ei käy //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Tammi 2020, 01:11

Fauni silmäili Winderin äpärän omituista silmien värin vaihtumista, minkä myötä aura tuon ympäriltä haihtui ja poika vaikutti… hengästyneeltä? Atrevaux haroi partaansa mietteliäänä, seuraillen kuinka Grimalkin hetken kiertämisensä päätteeksi kävi istahtamaan haukanpoikasen vierelle luottavaisena, merkiten ettei välitöntä vaaraa ainakaan ollut. Ja siihen eleeseen pässinsarvinen luotti, sijoillaan rentoutuen aavistuksen. Hänen pitäisi pitää Winderin penikkaa silmällä kaiken varalta, jos tuotakin vaivasi samantapainen ongelma mitä N’drayeria. Ehkä se selittäisi, miksi Theo ylipäätään kapteenia oli kutsunut ystäväkseen…
Hälläväliä, Parebris ei aikonut vaivata päätään ylimääräisillä asioilla tähän hätään, kun heillä oli edellinenkin ratkaisematta. Ja koska vieras velho ei ollut juurikaan näyttänyt huolestuvan asiasta, ei Atrevaux kokenut myöskään asiakseen huolestua mokomasta, vaikka se kieltämättä uhkaava tilanne oli ollutkin. Ehkä kaikki oli ollut pelkkää näytöstä, ja Theodluinissa sikisi enemmänkin voimia, mutta tuo osasi ne vain piilottaa muilta.
Melkoisen näytöksen järjestitkin”, sarvipäinen eliitti hymähti, seuraillen miten pidempilettinen jälleen jaloilleen nousi, ja pienellä käsiliikkeellä onki sen lattialle jääneen punaisen kristallin takaisin itselleen. ”Pitäisikö tuosta olla huolissaan?”, Atrevaux tiedusteli telepaattisesti Mordecailta katsettaan kaventaen jääden selvästi tarkkailemaan miestä.
Siitä ei ole tähän saakka ollut ongelmia”, vampyyri vastasikin nopeasti, yhtälailla telepaattisesti, ohimennen vilkaisten Theodluiniin joka jalkojaan vasten nojaili, ”Suojelumekanismi. Jätä asia huolekseni”.

Fauni lopulta mörähti hetken harkitsemisen jälkeen, lopulta lähtien astelemaan kätensä selän takana lähemmäs kaksikkoa, ”Milloin aloitamme? Missä tehtävän suoritamme?”, Atrevaux tiedusteli Mordecailta.
Minulla on paikka. Yksityinen, vaikka joku menisikin pieleen, sivullisille ei koidu siitä vaaraa. Aikataulumme taitaa olla kiinni sinusta, sekä N’drayerista – mutta uskon saavani kapteenin virastaan irti Winderin kautta milloin tahansa, joten… milloin ikinä oletkaan valmis”, vampyyri hymähti, jättäen täten aikataulun järjestämisen eliittikenraalin harteille, Parebriksen vaikuttaen olevan asiasta mielissään.
Kuulostaa hyvältä, pidän valmiiksi laadituista suunnitelmista”, fauni tuumikin partaansa sukien, ”Yritän järjestää vapaan sijan almanakkaani mahdollisimman pian – lienee parhainta että Kuiskaus saa myös asetuttua muuttohälinöidensä kanssa, ennen kuin alamme heidän rivejään hajottamaan. Siitähän se sorsa pillastuisi".
Kreivin kautta lienen tavoittavani teidät helpoiten, ja uskon löytäväni nuoren seuralaisenne kaupungista tarvittaessa milloin tahansa”, Atrevaux virnisti äpärälle, ”Jos nuoriherra kaipaa evästä kupuunsa se lienee kyllä järjestyvän. Senkus käyt pyytämässä tupien keittiöltä suuhunpantavaa piikkiini, täällä ei katsella nälkiintyneitä miehiä”.

Saammeko olla hetken kahden?”, Mordecai pyysi yllättäen, Parebriksen kohauttaessa kulmaansa velhon pyynnölle. Lothar halusi hetken Theon kanssa varmistuakseen ettei äitinsä henki ollut jättänyt jälleen näkyviä haittoja nuorempaan sillä tavoin vain paikalle saavuttuaan.
Senkus olette, pääsenpähän nyhjäämään omiin oloihini vielä ennen kuin hänen majesteettinsa päättää alkaa vaivata minua kiireillään”, Argenteus mörähtikin sen koommin kyselemättä kaksikon tarpeesta jäädä tänne vielä nyhjäämään, ”Nähkäämme juhlissa, tai viimeistään kapteenia koskevan asian tiimoilla”. Sorkat lattiaan kopsuen pässinsarvinen lähtikin poistumaan pian sanojensa jälkeen pois paikalta, valkean luuhäntäisen pedon seuratessa isäntänsä perässä kuuliaisena ilman että sitä erikseen tarvitsi edes käskeä. Kun ovi eliittikenraalin selän takana sulkeutui, ja valtavan faunin sorkankopse etääntyi käytävällä kuulumattomiin, kääntyi Lothar viimein kunnolla Theodluinin puoleen vakavissaan nuorempaa silmäillessään.
Miten voit?”, vaikka näyttikin kylmältä, oli vampyyrin ääni silti pehmeä, kun Lotharin halutessa varmistua siitä että Theo oli kunnossa äskeisen jäljiltä.



//AAAAAAAA!!! No oke ehkä mä sitten kelpuutan sen säkin residenssikseni. EHKÄ VÄLILLÄ VOI VAHINGOSSA PÄÄSTÄ MR.BUBZ ILME ONKS SE PAHA?! Siilin pesä. Siihen kirjotettu punasella liidulla oviaukon päälle että Täällä asuu Heca. Jaakko on tuollainen siilienpaijaaja. Pitävät hyvää vartiota sienipeltojen laidalla//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2020, 01:57

Theo hymähti ohimennen faunin sanoille, samalla kun itsensä viimein suoristi hitaasti, pienesti irvistäen kihelmöivää polttelua selässään. Hän myös hetken räpytteli kuivantuntuisia, kirveleviä silmiään, kiittäen onneaan ettei huoneessa ollut turhan valoisaa, enkelinpennun arvellen valon jälleen sattuvan näköelimiin. Huomio oli siksi hetkeksi kiinnittynyt myös outoon kissapetoon vierellä, Theon vain arvaillen mistä tuo oli tullut. Olettaa saattoi, että se kuului Argenteukselle, kerta moista ei vielä Mordecain seurassa ollut todistanut. Hetkellinen muistinmenetys lieni jälleen syy enkelinsielun vierailusta, mikä huolestutti Theoa. Hän ei ymmärtänyt millä perusteella äiti hänen kehonsa valtasi ja miten, sikäli mikäli se pyhä voima edes oli loppupeleissä hänen edesmennyt äitinsä. Mutta asiasta tuskin piti huolestua ja jos piti, ei sille ollut aikaa nyt. Ensin Delathos, sitten Theo voisi miettiä omaa tilannettaan ja miten sen kanssa edetä…
Puoliverinen kävi varovaisesti silittämään oudonnäköistä petoa vierellään, sen siinä niin nätisti istuessa, ennen kuin huomio kääntyi takaisin vanhempiin maageihin, Argenteuksen tiedustellessa koska he olisivat aloittelemassa ja missä tämä tehtävä tultaisiin suorittamaan.

Mordecailla oli paikka, jossa he voisivat N’thiszedratamin vangitsemisen hoitaa. Pikkuhaukka ei tiennyt sitä varmaksi, mutta arvaili vampyyrin puhuvan tasku-ulottuvuudestaan, koska missä muualla voisi sivulliset vahingot varmasti välttää? Aikataulu riippui kuitenkin lähinnä Argenteuksesta, eliitin tuumien, että kuiskauksen olisi parempi antaa muuttohälinänsä kanssa rauhoittua, ennen kuin he yhtä eliittikapteeneista häiritsisivät. Suunnitelma kuulosti puoliverisen korvaan hyvältä, kunhan vain aika ei loppuisi kesken. Pienen hymyn kasvoilleen nostaen Theodluin nyökkäsi sarvipäiselle, tuon tuumiessa, että tavoittaisi pikkuhaukan varmasti kaupungista. Ei hän ollut minnekään lähdössä, ei ainakaan omien tietojensa mukaan.
”Enköhän sieltä jotain löydä, kiitos huolenpidostanne”, Puoliverinen hymähti vielä sarvipäiselle pienen kumartavan eleen kanssa, eliitin kehottaen tupien kyökin puolella käymistä hänen piikkiinsä.

Huomio kääntyi Mordecaihin, tuon pyytäessä hetken kahdenkeskeistä aikaa puoliverisen kanssa, nyt kun keskustelu Argenteuksen kanssa oli aikalailla käyty. Sen koommin kyselemättä pujopartainen poistui paikalta kera kissapetonsa, Theon vielä nopeasti kiittäen eliittiä ajastaan.
Suljetusta ovesta Theo vilkaisi Mordecain puoleen, velhon kysellessä hänen vointiaan.
”Ihoni kihelmöi ja silmiä kirvelee, mutta ei mitään sen pahempaa… Heikottaa, tietty, mutta se voi toki johtua aamupalan puutteesta. Olen kunnossa, älä huoli — sen sijaan huolehdi siitä, että sinua odotetaan jo muualla”, Enkelinpentu naurahti vaivautuneesti, kätensä nostaen esille ja käännellen niitä edessään. Toinen kämmenistä, se jolla nuorempi velho oli sarvipäistä osoittanut ja taikojaan tehnyt, punersi hieman ja kämmenselässä näkyi heikkoja mustelman alkuja.
”En ymmärrä mikä sen toi tällä kertaa esiin…”, Pikkuhaukka hymähti mietteliäänä, ennen kuin katseensa Mordecain puoleen kohotti.
”Teinkö minä tuon? E-enhän satuttanut kumpaakaan teistä?”, Puoliverinen nyökkäsi pienesti hajotettujen huonekalujen puoleen, nopeasti kuitenkin käyden paremmin tarkkailemaan Lotharia katseellaan, varmistellen, ettei vampyyrissa näkynyt mitään kolhuja.


// No hyvä. Saat sinne säkkiin myös tietokoneen jos haluat. Mutta netti katee heti jos Mr.Bubzina kurkkaat ulos!! ON PAHA. Täällä asuu Heca :D Kyllä. Nyt haluun piirtää siili Hecaa. Jaakolla on maailman paras sienivartija ku Heca siel päivystää yötä päivää sienihattu päässä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Tammi 2020, 05:24

Mikäli Theon sanoihin oli luottaminen, ei nuorikkoa vaikuttanut vaivaamaan enempää kuin kihelmöinti ja heikotus. Vähän kuten viime kerralla, kun Nemamiarath oli poikansa kehon vallannut. Vaivautunut naurahdus ja puheet siitä että velhoa odotettiin jo toisaalla sivuutettiin, kun Mordecai jäi hetkeksi vain miettimään tilannetta hiljaisena hymähtäen. Vaikka hän olikin varma siitä että henki osasi rajojaan tarkkailla rauhallisena, niin tilanne oli ollut aikanaan täysin toinen Delathoksen asunnolla. Mitä jos hän saattaisi Theodluinin tahattomasti vaaraan siten, että toisi N’thiszedratamin ja Nemamiarathin samaan tilaan toisen kerran? Moni muukin asia voisi mennä yhtälailla päin metsiä ja pilalle samalla kerralla, jos jotain suunnitelmista poikkeavaa muka ottaisi tapahtuakseen. Mutta ehkä asian murehtiminen kannatti jättää toiseen kertaan. Lothar oli tarpeeksi kiireinen jo virkansa tähden tänä iltana, jottei halunnut mitään ylimääräistä tehtäväkseen ja ajatellakseen tähän hätään.

Puoliverisen viimeisten sanojen myötä velho laski katseensa jälleen paremmin haukansilmäisen puoleen.
Teit”, vampyyri vastasi ykskantaan, pienellä kädenheilautuksella keräten yhä jäljellä olevat huonekalut ehjiksi vanhaan kukoistukseensa, ”Mutta ei sillä ole merkitystä”.
Olit vähällä suututtaa eliittikenraalin tempauksellasi, muttet sinä meistä kumpaakaan satuttanut”, Lothar hymähti yllättävän kylmästi Theolle, vaikka tiesikin, ettei syy yksin pikkuhaukan ollut. Mutta kenties hän oli huolissaan siitä mitä Miaroralle saattaisi käydä täällä, kaupungissa, jos haukansilmäinen antaisi voimiensa julkisesti viedä joku kerta ja menisi tyrimään tavalla tai toisella. Elwoodissa vastaavaan ei olisi kiinnitetty juurikaan huomiota hetken enempää, korkeintaan joku toinen olisi voinut kiinnostua hyötymään niistä voimista tai Theosta muuten kuin ystävänä…
Sinun täytyy opetella tulkitsemaan sitä, opetella tunnistamaan mikä äitisi hengen tuo tähän maailmaan siten”, Lothar jatkoi paremmin katseensa ja olemuksensa kääntäen pikkuhaukan puoleen viimein paremmin viipymään, ”Tiedän että hän tarkoittaa vain hyvää…”.
Mutta pelkään silti jotain ikävää voivan sattua, jos et osaa hallita sitä”, Lothar huokaisi, näyttäen sillä hetkellä huolestuneelta, jopa aavistuksen kaihoisalta muutaman lyhyen sekunnin, kunnes velho vakavoitui jälleen.

Minun pitää mennä”, Mordecai jatkoi kääntyessään askeltamaan huoneen oven suuntaan, ”Winder tuskin arvostaa, jos joutuu viihdyttämään kreiviä ja kreivitärtä pidempään menojeni tähden”. Johan tuo oli tähän asti ollut siniverisen ja tuon puolison seuralaisena, mutta ymmärrettävistä syistä kenraalilla oli omatkin kiireensä tähän hätään hoidettavina. Ei Lothar ollut edes ajatellut joutuvansa erikseen haukansilmäisen kanssakin keskustelemaan tänne tullessaan, minkä tähden aikaa oli kulunut entisestäänkin turhaan. Sentään Argenteus ei ollut pidätellyt heitä tämän pidempään…
Emmeköhän näe vielä illan tullen, mutta lienee parempi jos et hakeudu puheilleni myöhemmin. Hännystelen kreiviä ja kreivitärtä syystä tänä iltana”, yönlapsi hekäisi vielä, Mordecain astellessa huoneesta ulos etsiäkseen Arethdrielin ja Erudessan käsiinsä.


//LUKSUSTA! No nyt on ehdot, mutta ehkä mä kykenen hillitsemään mr.bubzia siinä tapauksessa. Aina välillä >:3c PIIRRÄ MULLE SIILI HECA! Ja Jaakolla on, Jaakko ties heti että Hecassa on ainesta kun tapas sen. Jaakko sitten antaa Hecalla parhaita palkintoja. Siel on kenttä täynnä palloja ja marmorikuulia kun on suoriuduttu hyvin töistä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Tammi 2020, 22:55

Theodluin, Darius, Erudessa


Huoneen vahingot olivat Theon jäljiltä, tai pikemminkin sen pyhän hengen tekosia. Mitä ikinä se sitten oli tehnytkään, oli hän kuulemma ollut vähällä myös suututtaa eliittikenraalin. Sehän tästä olisi puuttunut, Theon kurtistaen kulmiaan ja katsellen mietteliäänä tuhoa huoneessa, jonka Lothar kävi kuitenkin yksinkertaisella kädenliikkeellä entisöimään. Ei puoliverinen kehdannut edes katsoa vanhemman maagin puoleen, tuon kehottaessa häntä opettelemaan tulkitsemaan edesmenneen äitinsä sielua. Kyllä Theo sen tiedosti ja häntä jopa hävetti, kuinka arvaamattomaksi oli tullut näin nopeasti ja yllättäen, mutta tuskin kukaan olisi osannut arvata, että edesmennyt siivetön pystyi manifestoitumaan oikeine voimineen jälkeläisensä kehoon kuin mikäkin riivaajademoni konsanaan.
Vanhemman maagin huokauksen myötä enkelinpentu kohotti katseensa tuon puoleen, Mordecain näyttäen hetken jopa aavistuksen kaihoisalta, ennen kuin ilmoitti lähtevänsä. Theo hymähti ja nyökkäsi, velhon arvellessa heidän kyllä näkevän vielä illan aikana, mutta parempi olisi, ettei pikkuhaukka vampyyrin seuraan hakeutuisi. Eiköhän heillä molemmilla ollut tiedossa muutakin tekemistä, kuin toistensa seura, vaikka eipä Theo siitä pahakseen olisi pistänyt.
Mordecain poistuttua enkelinpentu jäi hetkeksi keräilemään itseään ja ajatuksiaan, ennen kuin poimi tavaransa mukaan ja suuntasi sinne keittiön puoleen, jotta alkajaisiksi saisi jotain murua rinnan alle.


Päivä jatkui kiireisissä merkeissä itse kullakin. Theo lyöttäytyi takaisin Kuiskauksen tuville, saaden sedältään passituksen peseytymään siinä missä eliittikenraalikin peseytyi iltaa varten. Tuvilla sotilaat alkoivat valmistautua iltaa varten, osan lähtien käymään kaupungissa sijaitsevissa kodeissaan valmistautumassa, toisten pysyen ihan tuvilla. Darius katsoi puoliverisen perään, vaikkei se hänen tehtävä ollutkaan. Mutta kerta tuo nyt Winderin sukua juhlissa edustaisi, halusi Haukansilmä varmistaa, että lehtolapsi oli myös edustavana. Mutta, jahka Theo oli siistiytynyt ja ylleen pukenut sen mustasinisen sävyisen asukokonaisuuden, passitti eliitti veljenpoikansa jo linnalle hankkiutumaan Delian seuraan, kuningatar kun tuon halusi juhliin alun alkaenkin. Sentään Delia oli osannut katsoa pojalle hienon, mutta hillityn asukokonaisuuden, joka sointui Windereiden yleiseen tyyliin täydellisesti, vaikka moinen asiallisenkorea ja synkänsävyinen tyyli ei ehkä puoliverisen iloiseen persoonaan sopinutkaan. Ja jälleen Theodluin näytti vähän liikaakin edesmenneeltä isältään näin edustavissa vetimissä, eikä Darius voinut sanoa pitävänsä siitä, mutta kerrankin eliitti piti suunsa kiinni ja tyytyi hillitsemään epämukavuutensa.

Jahka Theosta oli päässyt ”eroon”, pystyi Darius keskittymään paremmin omaan valmistautumiseensa, jahka oli myös viimeiset tehtävät virkansa puolesta toimittanut tältä päivältä. Eliitillä oli yhtälailla sinisenmusta asukokonaisuus, lienikö Delia sitten tarkoituksella etsinyt veljenpojalle jotain samankaltaista, sitä sai vain arvailla. Silkkinen kenraalinarvoon sopiva sisätakki oli sinisävyltään samaa sävyä itse Sinisen Kuiskauksen värien kanssa. Muiden kuiskauksen jäsenten ei tarvinnut juhla-asustuksessaan huomioida sävyjä tai yhteenkuuluvuutta, vaikka muutama sotilas mielikin eliittiryhmän sävyjä yhtälailla.
”Alatko olla valmis…?”, Darius tiedusteli huoneessaan käyskentelevältä korkeahaltialta, samalla kun sitoi mustia hiuksiaan ponihännälle, ”väkeä on varmasti jo saapunut paikalle, juhlinnat lienevät alkaneet jo jossain mittakaavassa”.
”Sinun ei tarvitse paikalla pysyä pitkään…”
, Darius jatkoi, kääntyen peilin edestä nyt Iriadorin puoleen, ”En itsekään välittäisi, mutta pakko minun on käydä läpi tietyt piirit, ennen kuin voin paikalta liueta”, yksi näistä piireistä olivat kuninkaalliset. Darius toivoi voivansa vältellä Arania viimeiseen asti ja kenties eliitti saisi tilaisuuden tervehtiä sisartaan yksin, ilman että hänen tarvitsisi varsinaisesti Aranin kanssa olla tekemisissä. Kuningas olisi varmasti muutenkin kiireinen yhtälailla sosiaalistenvelvoitteiden kanssa, jos hyvä tuuri kävisi, olisi siniverinen liiankin kiireinen nähdäkseen välittömästä alaisuudestaan poistuvaa eliittikenraalia.


Toisaalla kreivipari valmistautui yhtälailla juhliin, heille varatun huoneiston eri huoneissa siveyssyistä, kun paikalla palvelijoita pyöri heitä auttamassa. Erudessaa ainakin, vaikkei kreivitär niinkään välittänyt ylimääräisistä käsistä pukeutumistilanteessa. Mutta jonkunhan se mekko piti kiinni laittaa, platinablondin jälleen kerran normistaan poiketen pukeutuen mekkoon. Se oli korea, vaikkei kovin koristeellinen, kreivittären arvolle sopiva ja väriltään jäänsinisen sävyillä leikittelevä, mikä sointui naisen omien silmien väriin. Mekon kaula-aukko oli leveä, joka jätti naisen hartiat näkyviin. Kaulalla lepäsi kauniinsiro riipus, jonka ketju ja koruosa olivat valkokultaa ja sitä koristi suurehko, vaaleansininen jalokivi. Muita koruja hänellä ei sitten ollut, jos nyt ei kihlasormusta laskettu, mutta tämänkin kaulakorun hän oli saanut kumppaniltaan ja halusi käyttää sitä nimenomaan vain sen tähden.
Jalkoihin kreivitär laittoi korolliset kengät, jotka antoivat naiselle muutaman sentin lisään muuten niin lyhyeen varteen. Tai ainakin hän tunsi olevansa toisinaan lyhyt, toiset haltiat kun olivat helposti lähemmäs toista metriä — kuten kumppaninsa. Kampauksiin erikoistunut hovineito viimeisteli kreivittärelle nutturamaisen, kovinkin koreannäyttävän kampauksen, ylös aseteltujen hiusten hakien aaltoilevaa, jopa kiharaa muotoa kampauksessa.
Ja se sai luvan olla tarpeeksi tälläytymistä Erudessalle. Meikistä hän ei välittänyt, kepeän kajaalirajuksen saaden riittää ja sekin tuntui hänestä jo turhalta.

Jahka viimein oli valmis ikuisuudelta tuntuneen laittautumisen jälkeen, suuntasi Erudessa huoneiston makuukammarilta oleskelutilan puoleen odottamaan, että he voisivat Arethdrielin kanssa yhdessä itse juhliin saapua. Pari piilopaikasta saapunutta vartijaakin tulisi heidän mukanaan — yhtälailla kuitenkin juhlavammissa vaatteissa — ja kaiketi Mordecai oli myös heidän seurueessaan, vaikkei Erudessa voinut sanoa välittävänsä vampyyrin läsnäolosta. Mutta, sentään siihen velhoon voisi turvautua, jos kuningas yrittäisi jotain typerää. Tuskin, mutta arvaamattomasta mielipuolesta oli vaikea ennustaa mitään. Kreivitär päätti kuitenkin hymyillä ja jättää kaikki mahdolliset negatiiviset tuntemukset taka-alalle, yrittäen edes nauttia olostaan tämän illan ajan. Jos ei itsensä, niin Arethdrielin takia.


// Hyvä. Hillitse itsesi. AINA. PPPIIIRRÄN SULLE vaikka mitä heti kun vaan saan taas sen art flowin päälle. Sit tulitan suo taas jollain kälysillä otp pika doodleilla. Jaakko <3 Heca on täpinöissään palloista ja marmorikuulista, mitä ofc tungetaan suuhun ja niihin meinataan tukehtua //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Tammi 2020, 04:26

Iriador, Arethdriel, Mordecai


Aikaa oli ehtinyt kulua, Iriadorin ollessa keskittynyt sen jälkeen kun Darius oli poikennut siniveristä ja tuon kumppania kestitsemään lähinnä järjestelemään omiaan ja heidän yhteisiä tarvitsemiaan tavaroita muuttoa varten laukkuihinsa. Vaatteita ja varusteita, pelkkiä käyttöesineitäkin, Iriadorin ollen varsin ylpeä siitä kuinka paljon oli itsekseen saanut aikaiseksi tänä aikana. Hän oli myös peseytynyt ja siistiytynyt iltaa varten, vaikka tiesikin että tuskin kukaan erikseen haluaisi, saati edes hakeutuisi hänen puheilleen, Iriadorin kokien kuitenkin tilaisuuden huomioon ottaen tarpeelliseksi olla paikalla erityisen siistinä. Dariuskaan tuskin olisi sitä arvostanut, mikä jo itsessään riitti punatukkaiselle pistää parhaimpansa päälle tänä iltana.

Iriador olikin pukeutunut yksinkertaiseen, mutta näyttävään tummaan juhlalliseen pukuun, jonka ainoa värillinen kappale oli hänen hiuksiinsa sointuva tummanpunainen samettinen liivi puolipitkän takin alla, ja kaulan ympärille solmittu silkkiliina, joka taas oli omanlaisensa vertaus Iriadorin juuriin idässä. Sen puvun Iriador oli kuitenkin hankkinut aikanaan Dariuksen kanssa juuri hienompia tilaisuuksia varten, ja kumppaninsa mieltymykset ja toiveet huomioiden. Puku sointui tummana hyvin yhteen Dariuksen pukujen kanssa, ja punainen imarteli Iriadoria täydellisesti hänen kutriensa tähden, siinä missä siniseen rinnastettaessa se olisi ollut vähän turhankin räikeäkin yksityiskohta eikä varsinaisesti sellainen, jota he olivat tältä puvulta toivoneet.

Iriador oli jo hetken ehättänyt odottaa kutakuinkin valmiina Winderiä, korjaillen näppituntumalla solmionsa alle piilottamaansa ajatustenlukemisen estävää valkeakivistä koruaan paremmin, kun haukansilmä häneltä tiedusteli oliko kumppaninsa valmiina.
Kutakuinkin, malttaisitko sitoa minunkin hiukseni kiinni vielä? Luulen etten tulisi saamaan niitä yrittämälläkään tarpeeksi siististi kiinni ilman, että kokisit tarvetta korjata kampaustani”, punapää virnisti hillitysti kenraalilleen, samalla istahtaessaan vielä alas vetämään henkeä ja rauhoittumaan illan menoja varten. Itse juhlahumussa hän tuskin ehättäisi istahtaa alas ennen kuin he ehtisivät takaisin tuville.
Niin paljon kuin haluaisinkin vain raahata sinut ajoissa kanssani sieltä tiehensä, niin ymmärrän kyllä yskän. Mutta tuskin sinua missään kaivataan hetkeä pidempään, kaikki ovat kuitenkin tohkeissaan juhlista, ja maineesi tuntien he eivät saisi sinua raahattua mukaansa minnekään edes lahjomalla”, Iriador tuumi hymyillen, ”Kaikki tulee sujumaan hyvin, ajattelin pysytellä tuttujen seurassa, jottei minun tarvitse hännystellä sinua arvokkaammissa piireissä tilanteen tullen. Mutta poistuisin paikalta mieluummin kanssasi yhtä aikaa, heti kun sinä olet välttämättömien virallisuuksiesi osalta valmis”.
Sitä paitsi, tämä on viimeinen iltamme täällä toistaiseksi, ja sen jälkeen olemme Aranin piinasta vapaita. En usko että kykenen olemaan tarpeeksi kiitollinen kreiville tästä kaikesta, mikäli hän pitää kaikki lupauksensa myöhemmin”, Iriador henkäisi helpottuneena, hymyn kasvoillaan muuttuen lohdullisemmaksi samalla. Hän niin odotti tätä. Päästä pois täältä. Yksi ilta vielä, ja he todellakin olisivat vapaita monesta erinäisestä asiasta, jotka kaupungissa eläessä olivat yrittäneet heitä lannistaa.


Iltaansa valmistautumassa oli myös siniverinen kumppaneineen, jotka aikaisemmin linnalle olivat ehättäneet Winderin seurasta, kun Mordecai oli viimein ehättänyt heidän matkaansa eliittikenraalien riepottelusta. Päivä oli sujunut moitteetta tähän asti, pariskunnan ollen saanut olla lähinnä omissa oloissaan laittautumassa ja valmistumassa juhlia varten. Toki kreiviparin henkilökohtaiset palvelijat olivat häärineet huoneella alati ymmärrettävistä syistä, sillä siniverisen ja tuon puolison olo haluttiin taata parhaimmaksi mahdolliseksi.
Parhaillaan kreivi olikin pukeutumassa muutaman auttavan tahon seurassa näyttävään mustaan pukuunsa röyhelöineen, pitseineen ja koruineen, joiden sävy oli valittu myötäilemään Erudessan pukemia asusteita ja pukua. Näyn viimeistelivät mustat hansikkaat, viimeisen päälle laitetut kengät, sekä harteille jätetty viitankaltainen musta takki punaisella vuorikankaalla, minkä harteita koristivat näyttävät kirjailut, mutta myös hänen puoleisensa suvun vaakunantapainen kuviointi kuunsirpistä ja korpista. Sen pukeminen ylle oli Arethdrieliltä tietoinen ja harkittu valinta, siniverisen ollessa nähnyt vaivaa isänsä vanhan takin entisöidäkseen uuteen uskoon ja omiin käyttötarkoituksiinsa sopivaksi.
Kobranpäinen kävelysauva napsahti vasten lattiaa, kun siniverinen askelsi vajaan kuohuviinilasillisensa kera viimein oleskelutilojen puolelle itsekin, jossa Erudessa häntä jo odottikin. Mordecai lieni odottavan heitä huoneen ulkopuolella, velholla ollen virallisempi tehtävänsä hännystellä ja pitää heitä silmällä, vaikka kreivi olikin kehottanut yhtälailla vampyyriä viihtymään ja nauttimaan olostaan tänä iltana hovin piirissä. Mutta ennen kaikkea tärkeintä kreiville oli, että Erudessa viihtyisi kaikesta huolimatta. Muutaman viinilasillisen jälkeen aateliston seura ei enää tuntuisi niin painostavalta, eikä kreivittärellä tähänkään saakka vaikuttanut olevan tarvetta nälviä mahdollisista seuralaisista, joilla toisinaan oli tarkoitus hakeutua platinablondin seuraan rivien välistä arvostelemaan rouva Cúthalionin valintoja ja elämäntyyliä.

Näytät kauniilta”, siniverinen hymisi tyytyväisenä puolisoaan silmäillessään, samalla kulauttaen lasillisestaan loput makeanpuoleisesta kuohuvasta huuliltaan alas, lasin kädestään sitten hyläten lähimmälle tasolle, ”Hillityltä, mutta kauniilta. Vaalea mekkosi pukee sinua paremmin kuin kuvittelin”. Arethdrielin katsetta korosti syvä purppurainen väri luomilla ja silmäkulmissa, ja näin suureen ja näkyvään tapahtumaan osallistuessaan kreivin kasvoja halkovat arvet oli piilotettu lumouksen alle. Niistä vahingoista ainoa seikka joka ulkoisesti hänestä kielikin olivat vain ne eripariset silmät, joiden katse sillä hetkellä oli naulittu silmäilemään kreivitärtä.
Tarvitsetko aikaa vielä johonkin? Vai olisitko valmis saapumaan seurassani jo saliin nauttimaan tarjoiltavista, musiikista ja seurasta?”, kreivi asteli lähemmäs ja seisahtui hieman etäämmälle kreivittärestä, sukien auki jättämiään yönmustia hiuksiaan parempaan kuosiin, ”Vaikka tiedänkin ettei vastaava kuulu intohimoihisi - mutta toivoisin sinun voivan nauttia tästä illasta, että voisit viettää sen sellaisessa seurassa jossa parhaiten viihdyt. Tiedät varmasti, että voit aina palata huoneellemme takaisin jos tarvitset omaa rauhaa ja tilaa hengittää – Liadrel, Andúniel ja Mordecai tekevät varmasti parhaansa taatakseen että olemme turvassa täällä kaikesta huolimatta”.



//AINA VÄLILLÄ!!!! SIILIHECA JA SIENIHATTUHECA TILATTU. GIB. Kälyset otp pika doodlet on parhaita. Siunaa mullekin pala tätä taitoa. EI NDKABWKDLWA HECA ÄLÄ PISTÄ NIITÄ SUUHUN JESUS CHRIST PLS I STILL NEED MY CHAOSHEDHEHOGTATTIOTUS//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Tammi 2020, 05:37

”Tietenkin”, Oli myöntävä vastaus punatukkaiselle, joka eliittiä pyysi hiuksensa sitomaan, korkeahaltian arvellen muuten olevansa kutakuinkin valmis. Hiusnauhan mukaan ottaen Haukansilmä askelsi Iriadorin luokse, nuoremman istahtaessa alas tuolille. Darius lähti sukimaan punaisia, puhtaita hiuksia parempaan ojennukseen, kasaten kutrit sopivansiistille ponihännälle, samalla kun kuunteli kumppaniaan. Hän olisi enemmän kuin mielellään lähtenyt juhlista ajoissa ja palannut tuville oman porukan kanssa jatkamaan, mutta asemansa velvoitti eliittikenraalia pysymään juhlissa jonkin aikaa. Siskonsa tähden hän lähinnä aikoi noudattaa sitä etikettiä, mikäli Delia ei olisi osallistunut juhliin, olisi Darius saattanutkin liueta ensimmäisen tunnin aikana pois paikalta.
Hymy kohosi vanhemman haltian kasvoille, Iriadorin vakuutellessa kaiken sujuvan hyvin. Siihen Dariuksin luotti ja ehkä tästä illasta tulisikin ihan mukava, näin tältä erää viimeisenä juhlana hovissa heidän osaltaan. Sen jälkeen he pääsisivät kauas Aranista ja toivottavasti kuningas ei jaksaisi heille keksiä piinaa, kun he eivät olleet siniverisen välittömässä läheisyydessä. Niin Darius ainakin toivoi.

”Haluan uskoa hänen pitävänsä sanansa. Uskoa, ettei hän ole kuin Aran. Mutta vain aika näyttää, kannattiko meidän luottaa häneen. Olen kuitenkin antamassa hänelle tilaisuuden”, Eliitti hymähti, kun puhe oli kreivistä, samalla kun viimeisteli korkeahaltian kampauksen ja astahti kauemmas.
”Ehkä minun pitäisi alkaa viemään sinua useammin aateliston juhliin… Näytät hyvältä”, Iriadorin eteen askeltava eliitti hymisi aihetta vaihtaen, ”Siitä onkin pidempi tovi, kun sinut juhlavissa vetimissä olen nähnyt”.
”Mutta tulehan, mitä aikaisemmin paikalle menemme, sitä aikaisemmin voimme poistuakin”
, Darius jatkoi, samalla poimien Iriadorin käden omaansa ja johdatteli tuota ylös sijoiltaan, kohden ovea, ”Ja vaikka kuinka haluaisin mennä ja esittäytyä parina kanssasi, niin ymmärtänet, miksi juhlissa tulen olemaan sinuun asiallisen etäinen. Mutta joskus, toivottavasti lähitulevassa, lupaan viedä sinut juhliin kumppaninani”, Se onnistuisi vasta sitten, kun eliitti uskaltautuisi suhteestaan kertomaan sisarilleen. Muista ei niin väliä, mutta ennen kuin alkaisi Iriadorin kanssa yleiseen tietoon esiintymään pariskuntana, halusi Darius siitä Delialle ja Lanaelle kertoa.
Sen myötä haltiakaksikko hankkiutui tupien alakertaan, muutaman vanhemman sotilaan ja kapteeni Tannivhin lähtien eliittikenraalin ja tuon kumppanin matkassa kohden itse linnaa, jonne juhlaväkeä oli alkanut valumaan muutenkin.


”No mutta enkös minä aina?”
, Erudessa myhäili maireasti hymyillen kumppanilleen, tuon häntä kauniiksi kehuessa. Olihan se mukavaa välillä pukea mekko ylleen ja laittautua kauniiksi, mutta ei Erudessasta ollut tätä joka päivä tekemään. Mekot ja hameet osasivat olla vaikeita vaatekappaleita kreivittären mielestä, hänen käyttäen enemmän kuin mielellään ennemmin housuja tai housuhameita. Kieltämättä ne kehut ulkonäöstä saivat pienen punankin käväisemään muuten niin kalpeilla poskilla, Erudessan tietenkin pitäen siitä kun kreiviltään moisia kuuli. Jos joku muu häntä olisi kehunut, nuo tuskin olisivat saaneet aikaiseksi minkäänlaista reaktiota kreivittäressä.
”Et sinäkään hullummalta näytä”, Platinablondi hymyili tummatukkaiselle, katseellaan käyden läpi kumppaninsa päästä varpaisiin. Komeahan kreivi oli, komeampi mitä arkisesti, kreivittären pistäen siinä samalla merkille ne piilotetut arvet. Hän ymmärsi tarpeen piilottaa ne tällaisissa tilaisuuksissa, mutta olihan se sääli, että siniverinen koki parhaaksi ne kätkeä. Arpia tai ei, oli Arethdriel silti komea kreivittären silmissä.
”En tarvitse, olen valmis”, Platinablondi nyökkäsi pienesti kumppanilleen, naurahtaen sitten pienesti tuon seuraaville sanoille.
”Älä huoli, luotan kyllä henkivartijoidemme osaavan hommansa. Ja jos eivät osaakaan, osaan minä käyttää juomapikaria aseena tarvittaessa”, kreivitär virnisti, astellen sen välimatkan heidän välillään umpeen ja poimi siniverisen vapaan käden omiinsa, ”Kyllä minä viihdyn, näenhän Delian ja muutaman muun tuttavan. Saat ehkä jälkikäteen kuunnella marinoitani siitä kuinka tylsää aatelisrouvien seura osaa olla, mutta juhlissa aion nauttia olostani. Kunhan sinäkin nautit”.
”Mitä tulee hänen Majesteettiinsa, toivon etten häntä tapaisi”
, Erudessa sanoi suoraan, ”Mutta jos haluat minut rinnallesi pakollisen tervehdyksen ajaksi, olen siinä. En kuitenkaan tahdo viettää aikaani hänen seurassa vapaa-ehtoisesti pitkään”, Erudessa ei aikonut mököttää tai edes muistella kartanon tapahtumia. Mutta ei hän aikonut myöskään mielistellä kuningasta ja leikkiä, ettei mitään ollut tapahtunut. Tuskinpa kukaan huomaisi kreivittären kylmää olemusta kuninkaan lähettyvillä, Erudessa ollen muutenkin välillä niin kylmä persoona.


// !!! sinä ruoja. SIENIHATTUHECA NEEDED YAS. Pikadoodlejen mestari iskee, odotas vaan. Saat sen taidon jos haluat. TATTIOTUS APUA :DD ei hätää se tukehtuu niihin kunnes muistaa ettei henkiolentona varsinaisesti hengitäkään ja nousee sieltä maasta silleen ”ai niin joo” //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron