Mordecai kohotti katseensa hiljaisena haukansilmäiseen, joka äskeisen uhkailunsa myötä oli kovinkin hiljaiseksi ja hillityksi muuttunut. Kenties murjottaakseen syystä ja toisesta, Lotharin käyden sitä ajatusketjua mielessään lävitse samalla kun pyyhkäisi kättään valmiiksi sotkuiseen nenäliinaansa, samalla myös Winderin sotkeman leuanalusensa pyyhkäisten sokeasti suurimmalta osin siistiksi. Liinan velho taitteli taskuunsa siistiäkseen sen myöhemmin entiseen loistoonsa, sillä täällä hänellä tuskin olisi tilaisuutta vastaavaan.
Et tiedä puoltakaan siitä tarinasta. Tuskin hän tiesikään, eikä Lothar kokenut tarpeelliseksi alkaa urkkia tapahtumia tietoonsa edes, sillä se oli jotain mikä ei kuulunut hänelle, eikä hän sillä tiedolla olisi mitään tehnyt.
”Tuskin tiedän mitään sinun ja lähimmäistesi väleistä. Toisin kuin eräillä, minulla ei ole tarvetta henkilökohtaisesti onkia kenenkään hyveitä ja paheita esille muista ellen sillä tiedolla erikseen jotain tekisi”, vampyyri totesikin, seuraten miten varsin maansa myynyt mies nousi lopulta pöydän äärestä selvästi poistuakseen kiittäen. Eipä Mordecaista ollut Dariusta estelemään varsinaisesti, mutta mieleen heräsi kuitenkin omanlaisensa tarve sanoa jotain, kenties tarjota tilaisuutta toiselle puhua murheistaan jollekin tapahtumiin puolueettomalle.
Pöydän kannelle eksynyt katse kohosi toisen tummatukkaisen perään, Kaváldthalrin hymähtäen rauhallisesti vastaukseksi aikaisempaan kiitokseen.
”Viime kerralla kun tarjosit minulle tilaisuutta ruokailla itsestäsi näin yhtälailla paloja menneistäsi. Mieleni on muistojen kehto jo kauan unohdetuistakin asioista, joiden kantaminen ja haltuuni saaminen on omanlaisensa vanhojen juurieni tuoma kirous joka kerta kun joudun ruokailemaan muista”, Lothar kertoi ehkä yllättäenkin, kyynäränsä nojaten pöydän kanteen ja päänsä painaen omaan kämmeneensä.
”Haluatko puhua siitä? En oleta sinun avautuvan minulle mistään henkilökohtaisesta, mutta kenties huolistasi puhuminen jollekulle vähemmän tärkeälle taholle elämässäsi voisi keventää mieltäsi. Etenkin ennen lepäämään asettumista”, tuhkasulkainen puhui rauhalliseen ääneen, sen koommin yrittämättä kuitenkaan painostaa varsinaisesti toista jäämään, mikäli Darius todella halusi karata omille teilleen. Samalla Mordecai tarttui vapaalla kädellään siihen haltiaviinaa sisältävään pulloon, jonka velho toi lähemmäs itseään tarkasteltavaksi.
”Voin nauttia samalla lasillisen seurassasi, jos se on sinulle tärkeää tietää jokaisen viihtyneen juhlissasi tänä iltana”, Lothar ehdotti vielä, rauhallisen katseensa kohottaen haukansilmäiseen. Tuskin hän olisi pulloon muuten koskenut, ei hänellä ollut tarvetta juoda, mutta hän voisi niin kuitenkin tehdä seurassa, jos se muita miellyttäisi.
//Sä voit olla se isä sitten. Yhdessä olemme DISASTER DUO. Joku raja, Joonas vois olla jo tarpeeks kypsä heittään mut alas parvekkeelta joku kerta kun mun jutut vaan huononee huononemistaan. Jää vaan semmonen ontto kaiku ja tärinä jälkeen. Noelista tulee kolinakummitus. Nyt haluun sellasen Jacka figuurin jota voin palvoa jollain pahvilaatikko alttarilla. Oi Jacka tuo minulle positiivista energiaa JA RIKKAUKSIA. HA, GEIIIIIIIII. NYT LOPPUU SE NASTYILU TAI ULTIMATE NASTY GOD CERMET TULEE JA VIE SUN SAIPPUAT//