Viinilasi käytiin poimimaan käsiin ja kuningas kulautti alas kurkustaan aimo annoksen mokomaa saman tien. Kurkkua kuivasi ja viini oli ainoa asia mitä juuri nyt oli tarjolla, joten Aran ei alkanut nirsoilemaan. Huone kuitenkin alkoi tuntua viileältä näin ilkosillaan ollessaan, nyt kun haltia ei ollut enää sarvipuolen lämpimän kehon lähellä. Ehkä tämä oli ollut väärä paikka moiselle lemmiskelylle, juuri nyt Aran olisi antanut mitä vain, jotta olisi voinut vain kääntää kylkeä vuoteella ja nauttia mahdollisesta jälkihuomista, mitä petikumppanilta sai, ennen kuin menisi ja nukahtaisi.
Ehkä sitten seuraavalla kerralla...
Haltia vilkaisi kenraalinsa puoleen tuon pukeuduttua jo. Haltia ei pitänyt mitään kiirettä pukeutumisen suhteen, päin vastoin. Tuo näytti viihtyvän ilkosillaan ja kyllähän hänen kroppaansa nyt mielellään muillekin esitteli. Ainoa haittapuoli oli se kylmyys, joka kävi jo nostattamaan ihoa kananlihalle. Kuningas kävikin lopulta vetämään ylleen nopeasti pitkän, kaapumaisen sisätakkinsa, jättäen sen kuitenkin osittain auki ylhäältä. Ei hän aikonut enää pukeutua tämän jälkeen, hän vain kaappaisi loputkin kolttunsa ja siirtyisi makuukammariinsa, jahka aika koittaisi. Hänen kun ei tarvinnut käytävillä enää kävellä, jotta vuoteeseensa pääsisi.
"Ymmärrät kai, ettei tämän huoneen tapahtumat saa kantautua muiden korviin..." Aran aloitti, tuoden esille itsestäänselvyyden.
"Mikäli osaat pitää suusi kiinni..." Haltia jatkoi, astellessaan takaisin Nardurin luokse "Ehkä pyydän sinua uudestaankin... lasilliselle... "