Kirjoittaja Vahti » 22 Joulu 2014, 00:05
Eliittikenraali tunsi itsensä melkeinpä julmaksi ja voimalliseksi sillä hetkellä, kyeten kiihdyttämään Hänen korkeuttaan pelkällä kosketuksella, ettei Hän olisi malttanut antaa lisäohjeita alaiselleen.
Tälläiseltäkö Hän tunsi, kun näki mitä aiheutti minotaurukselle jo pelkällä läsnäolollaan? Miten ihastuttava vallantunne.
Mutta olisiko Nardurin pitänyt tuntea olonsa perin säälittäväksi ja syntiseksi tehdessään niin? Hellien moista kiihottavaa tuntemusta kun sai kunnioittamansa hallitsijan huokailemaan mielihyvästä?
Ehkä...
Mutta jos Hänen armonsa kerran oli pyytänyt Nardurin luokseen, pyytäen viihdyttämään ja kaikista sarvipään varoituksista huolimatta silti jatkanut... Kuka Nardur oli kieltämään Hänen sanaansa mikä oli minotaurukselle laki?
Kaksi etusormea alkoivat ensin sivellä yhdessä Hänen korkeutensa varren sivuja, yrittäen piirtää muotoa kankaan läpi. Eliittikenraalin tuntien innoissaan miten Hän vastasi noihin eleisiin niin haluavasti, mutta silti kyeten antamaan sonnimiehelle haasteen takeltematta sanoissaan.
Sormet erkanivat, nyt yksi sormi kummallakin puolella kun peukalo hieroi päätä kiusaavasti kankaan läpi.
Hänen korkeutensa halusi nähdä, mitä Nardur omasi. Kaiken. Ja ehkä, jos Nardur kykenisi tyydyttämään Hänet, Hän kutsuisi Nardurin jatkossakin luokseen viihdyttämään. Nauttimaan Hänen rauhoittavasta ja silti niin samaan aikaan kiihdyttävästä läsnäolosta, mitä minotaurus jumaloitsi.
Kuka voisi kieltäytyä moisesta, varsinkin kun itse kuningas niin ehdotti?
Pieni, lähes olematon mutta kaikella tavalla puhtaan vilpitön hymy kohosi albiinon kasvoille.
"Toivottavasti kykenen miellyttämään Teitä, Teidän korkeutenne", tämä lausui ennen kuin vaikeni kokonaan, keskittyen tähän uudenlaiseen, mutta silti todella tärkeään, taisteluun.
Ensinnäkin, Hänen korkeutensa vaatteet olivat kovin tiellä.
Aloittaen Hänen korkeutensa paidasta, riisuen sen määrätietoisin ottein mutta kuitenkin Hänen tahdissa, laskien yläosan pöydän reunalle puolihuolimattomasti. Minotaurus nuoli katseellaan Hänen korkeutensa paljasta yläkehoa, käsienkin sormet hyväillen sen pintoja ja muotoja pitkin.
Aloittaen kevein, hierovin liikkein Hänen olkapäistä rintakehälle, pyöräyttäen peukaloita nänneillä... Vatsan lihaksilta lantioille, koko toimituksen ajan minotaurus päästäen tyytyväisiä ääniä, rakastaen joka sekunttia. Viimeinkin saaden toteuttaa toiveensa riisua Hänet nautiskellen ja kenties toteuttaa monta muutakin unelmaansa.
Seuraavaksi kädet alkoivat ottamaan yhä Hänen yllään olevia housuja, Hänen armonsa tosin helpottaneena jo työtä aukaisseena vyön.
Samaan aikaan Nardur olisi halunnut nauttia tästä viimeisestä vaatepalasta pitkään ja toisaalta taas vain saada se pois tieltä nähdäkseen monarkin alastomana koko komeudessaan. Oli niin paljon kaikkea mitä Nardur halusi tehdä sillä hetkellä, kehonsa ollen onneksi halujaan ja ajatuksiaan nopeampia alkaen jo riisuta Häntä.
Minotaurus nautti näystä, hyvin paljon. Kostuttaen huuliaan hitaasti kun laski housuja Hänen korkeutensa polvien yli kohti nilkkoja, sonnimiehen laskeutuen polvilleen lattialle Hänen eteen. Nardurin huomattava pituus antaen tässä asennossa hyvän sijan päästä... Kasvotusten Hänen korkeutensa valtikan kanssa.
Ja malttamattomasti päästä maistamaan sitä, antaen pitkän nuolaisun koko varrelta.
Nardur huokaisi haltioituneena, antaen toisenkin nuolaisun samalla kun riisui Hänen korkeutensa kenkiä saadakseen housut kokonaan Hänen yltään.
Niinkin innokkaana sarvipää oli päästä maistamaan Häntä että kallistaen päätään, ja varoten sarviaan näin lähellä Hänen herkintä aluettaan, Nardur otti miehuuden poikittain suulleen.
Kietoen huulensa tiukasti varren ympärille liikuttaen vinossa olevaa päätään sitä pitkin. Nautiskellen ja verkkaisesti. Kielensä antaen hangata sen pintaa vasten.
Silmät sulkeutuneina ja käsien liikkeet jo toisen saappaan luona hitaina.