The loyal hand for only to you to use || K18


Kuninkaan Sali on korein kaikista huoneista, mitä linnasta löytyy. Vaalea, valtava Sali avautuu hopeisten ovien takaa. Keskellä salia sijaitsee valtaistuin koroke, jolla on itse kuninkaanvaltaistuin ja tuon puolisolle tarkoitettu istuin. Kuninkaanvaltaistuin on näistä kahdesta koreampi, kauniimpi, mutta puolisonistuin on myös nätti ja näyttävä. Salista löytyy penkkirivistöjä valtaistuinkorokkeen ympäriltä. Valtaistuimen selkäpuolella sijaitsevat istuimet ovat tarkoitettu kuninkaan omille luottomiehille ja kenraaleille.
Sali on muutenkin tilava, sillä sitä tehdessä on otettu huomioon suuremmatkin vierailijat. Salin takaseinällä on kaksi ovea, joista toinen vie yksityiseen ruokailuhuoneeseen ja toinen pieneen kokoushuoneeseen.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Joulu 21, 2014 2:15

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

Nardur ei vain nähnyt sitä vaan myös tunsi koko kehollaan miten Hän katsoi häntä. Minotaurusta ja tämän suurta kehoa, minkä sarvipää toivoi miellyttävän Hänen korkeuttaan sen rujoudesta huolimatta.
Nardur kun ei ollut mitään mitä haltiat: pidempi, leveämpi, kulmikkaampi, rajumpi... Hänessä ei ollut sitä jaloa sulokkuutta, ylimaallista kauneutta tai siroutta mitä noissa ylevissä olennoissa joille edes ihmiset eivät vetäneet vertoja mitenkään. Siksi se oli ehkä melko... Epätodellisen tuntuista, että kaikista näistä ihmeellisistä olennoista juuri kuningas Aran, kaiken täydellisyyden ruummillistuma haluaisi hänenlaisensa pedon.
Mutta se jos mikä oli todellista, että eliittikenraali halusi Hänen korkeutensa, palvellen tätä niin ruumillaan kuin sielullaan.

Hänen korkeutensa vastauksen ensimmäisten sanojensa kohdalla eliittikenraali laski häpeissään päätään.
"En Teidän armonne", alaston albiino vastasi korvansa alhaalla, huomaten sitten kuinka Hänen korkeutensa kädet availivat Hänen kunnioitetun vyötä. Moinen yksinkertainen, vihjaileva ele nappasi sarveikkaan huomion, tämän suuret kourat haluten kovasti olla itse nuo kädet jotka kuorivat Hänen kehoaan vaatteiden alta. Tuo keho josta Nardur oli toivonut päästä nauttimaan jo kauan.
Kaikki ne mahdolliset fantasiat miten Hänen korkeutensa makaisisi eliittikenraalin alla, vapisten ja haukkoen kun Nardur upotti miehuutensa Häneen. Monissa eri asennoissa. Ja vuorostaan Hänen korkeutensa käyttäisi uskollisen koiran tavoin tottelevaa alaistaan miten huvitti, pidellen sarvista minotauruksen päätä jalkojensa välissä kun Nardur nautti Hänen korkeutensa tuottamasta nektariinista.
Mielihyvän värähdys kävi läpi koko eliittikenraalin kehon kun Hän silitti, minotauruksen nielaisten äänekkäästi ja röyhkeästi siirsi oikeankätensä Hänen lantiolleen. Liikkuen kangasta vasten avatulle vyölle, ja sieltä Hänen korkeutensa jalkojen väliin tunnustelemaan tuntuvin ottein Häntä.
Se intohimosta paksu ja syvä ääni kantautui värähdellen minotauruksesta, joka nyt katseli niin unelmoivin silmin Hänen täydellisiä kasvojaan.
"Mutta toivotte minun myös lukevan Teidän vaatimuksianne, Teidän korkeutenne? Ettei Teidän tarvitsisi ohjeistaa minua joka askeleella, kuin neitsyttä?"
Suuri käsi siveli koko kämmeneltään Häntä, sormet tunnustellen muotoja.
Sydän kiihkeänä tästä kaikesta: tihkuvasta intohimosta, hermostuneesta jännityksestä ja sammumattomasta rakkaudesta Häntä kohtaan Nardur odotti Hänen reaktiotaan moista käytöstä kohtaan.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 21, 2014 10:09

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

Pieni, naurahtava hymähdys karkasi ilmoille kolossin käydessä värähtämään haltian kosketuksen alla, Aranin tarkkaillen jokaista elettä ja ilmettä. Voi kuinka hän olisi antanut nyt mitä vain jotta olisi voinut lukea Nardurin ajatuksia. Toisinaan se oli piinaavaa, kun ei saanut tietää. Ja Aran oli tottunut tietämään kaiken, mitä toisten päässä saattoi liikkua!
Sen kummemmin ei myöskään sarvipuoli käynyt odottelemaan lupia tai enempää vihjailuja, albiinon käydessä nostamaan kätensä haltian lantiolle. Kosketus sai siniverisen hymähtämään toistamiseen, mutta tällä kertaa hymähdys päättyi kuitenkin pieneen huokaukseen minotauruksen käden lähtiessä liikkumaan kovinkin tunnustelevasti haltian keholla. Aranin katse laskeutui seurailemaan hetkeksi kenraalin kättä, samalla kun haltian hengitys kävi muuttumaan raskaammaksi, malttamattomammaksi. Lantio kävi jälleen tekemään sitä samaa, kiusaavan hillittyä liikehdintää kosketuksen alla, kuninkaan miehuuden käydessä pikkuhiljaa kovettumaan. Voi kuinka ilkeää olisi nyt perääntyä tilanteesta. Tavallaan Aran halusi olla niin ilkeä, mutta toisaalta hän ei enää halunnut lähteä, kun oli päässyt itse jo tähän mielentilaan.

Huvittuneennaurahteleva huokaus valui ulos haltian suusta sarvipuolen kysymyksen myötä, Aranin kohottaessa katseensa takaisin kenraalin rujoihin kasvoihin.
"Jos haluaisin viettää intiimimpää hetkeä jonkun kanssa, joka käyttäytyy kuin varovainen, tietämätön neitsyt, menisin ja iskisin kenet tahansa linnan palvelijoista tai hovineidoista" Haltia puhui nopeasti huokailevien hengitysten lomasta, kuulostaen siltä että halusi turhat pulinat vain nopeasti pois alta.
"Näytä mitä osaat. Tee minut tyytyväiseksi, todista että olet aikani arvoinen ja ehkä saatat saada tulevassakin viihdyttää minua" päätään pienesti kallistaen Aran nojautui lähemmäksi sarvipuolen kasvoja, niinkin lähelle, että tuo saattoi tuntea haltian keveänkiihtyneen hengityksen vasten kasvojaan. Haltia oli kuitenkin valmis vetäytymään kauemmaksi, jos eliitti olisi koittanut suudella sirompaansa. Aran kun ei pahemmin välittänyt suutelusta kenenkään kanssa.
Katseensa oli myös käynyt kaventumaan vihjailevasti haltian mainitessa mahdollisista toisista kerroista, jolloin eliitti saisi viihdyttää siniveristä. Aran ei luvannut mitään, mutta jos hän olisi tyytyväinen, saattaisi hän hyvinkin toistamiseen lähteä leikkimään kenraalillaan.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Joulu 22, 2014 12:05

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

Eliittikenraali tunsi itsensä melkeinpä julmaksi ja voimalliseksi sillä hetkellä, kyeten kiihdyttämään Hänen korkeuttaan pelkällä kosketuksella, ettei Hän olisi malttanut antaa lisäohjeita alaiselleen.
Tälläiseltäkö Hän tunsi, kun näki mitä aiheutti minotaurukselle jo pelkällä läsnäolollaan? Miten ihastuttava vallantunne.
Mutta olisiko Nardurin pitänyt tuntea olonsa perin säälittäväksi ja syntiseksi tehdessään niin? Hellien moista kiihottavaa tuntemusta kun sai kunnioittamansa hallitsijan huokailemaan mielihyvästä?
Ehkä...
Mutta jos Hänen armonsa kerran oli pyytänyt Nardurin luokseen, pyytäen viihdyttämään ja kaikista sarvipään varoituksista huolimatta silti jatkanut... Kuka Nardur oli kieltämään Hänen sanaansa mikä oli minotaurukselle laki?
Kaksi etusormea alkoivat ensin sivellä yhdessä Hänen korkeutensa varren sivuja, yrittäen piirtää muotoa kankaan läpi. Eliittikenraalin tuntien innoissaan miten Hän vastasi noihin eleisiin niin haluavasti, mutta silti kyeten antamaan sonnimiehelle haasteen takeltematta sanoissaan.
Sormet erkanivat, nyt yksi sormi kummallakin puolella kun peukalo hieroi päätä kiusaavasti kankaan läpi.
Hänen korkeutensa halusi nähdä, mitä Nardur omasi. Kaiken. Ja ehkä, jos Nardur kykenisi tyydyttämään Hänet, Hän kutsuisi Nardurin jatkossakin luokseen viihdyttämään. Nauttimaan Hänen rauhoittavasta ja silti niin samaan aikaan kiihdyttävästä läsnäolosta, mitä minotaurus jumaloitsi.
Kuka voisi kieltäytyä moisesta, varsinkin kun itse kuningas niin ehdotti?

Pieni, lähes olematon mutta kaikella tavalla puhtaan vilpitön hymy kohosi albiinon kasvoille.
"Toivottavasti kykenen miellyttämään Teitä, Teidän korkeutenne", tämä lausui ennen kuin vaikeni kokonaan, keskittyen tähän uudenlaiseen, mutta silti todella tärkeään, taisteluun.
Ensinnäkin, Hänen korkeutensa vaatteet olivat kovin tiellä.
Aloittaen Hänen korkeutensa paidasta, riisuen sen määrätietoisin ottein mutta kuitenkin Hänen tahdissa, laskien yläosan pöydän reunalle puolihuolimattomasti. Minotaurus nuoli katseellaan Hänen korkeutensa paljasta yläkehoa, käsienkin sormet hyväillen sen pintoja ja muotoja pitkin.
Aloittaen kevein, hierovin liikkein Hänen olkapäistä rintakehälle, pyöräyttäen peukaloita nänneillä... Vatsan lihaksilta lantioille, koko toimituksen ajan minotaurus päästäen tyytyväisiä ääniä, rakastaen joka sekunttia. Viimeinkin saaden toteuttaa toiveensa riisua Hänet nautiskellen ja kenties toteuttaa monta muutakin unelmaansa.

Seuraavaksi kädet alkoivat ottamaan yhä Hänen yllään olevia housuja, Hänen armonsa tosin helpottaneena jo työtä aukaisseena vyön.
Samaan aikaan Nardur olisi halunnut nauttia tästä viimeisestä vaatepalasta pitkään ja toisaalta taas vain saada se pois tieltä nähdäkseen monarkin alastomana koko komeudessaan. Oli niin paljon kaikkea mitä Nardur halusi tehdä sillä hetkellä, kehonsa ollen onneksi halujaan ja ajatuksiaan nopeampia alkaen jo riisuta Häntä.
Minotaurus nautti näystä, hyvin paljon. Kostuttaen huuliaan hitaasti kun laski housuja Hänen korkeutensa polvien yli kohti nilkkoja, sonnimiehen laskeutuen polvilleen lattialle Hänen eteen. Nardurin huomattava pituus antaen tässä asennossa hyvän sijan päästä... Kasvotusten Hänen korkeutensa valtikan kanssa.
Ja malttamattomasti päästä maistamaan sitä, antaen pitkän nuolaisun koko varrelta.
Nardur huokaisi haltioituneena, antaen toisenkin nuolaisun samalla kun riisui Hänen korkeutensa kenkiä saadakseen housut kokonaan Hänen yltään.
Niinkin innokkaana sarvipää oli päästä maistamaan Häntä että kallistaen päätään, ja varoten sarviaan näin lähellä Hänen herkintä aluettaan, Nardur otti miehuuden poikittain suulleen.
Kietoen huulensa tiukasti varren ympärille liikuttaen vinossa olevaa päätään sitä pitkin. Nautiskellen ja verkkaisesti. Kielensä antaen hangata sen pintaa vasten.
Silmät sulkeutuneina ja käsien liikkeet jo toisen saappaan luona hitaina.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 23, 2014 12:07

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

Terävä, hymähtävä henkäys jos toinenkin karkasi haltian suusta eliitin käydessä tunnustelemaan kankaan läpi siniverisen vartta. Tuttuun tapaansa Aran kuitenkin pyrki pitämään kaikki suurimmat reaktiot, äännähdykset ja ynähdykset sisällään, koittaen säilyttää sen turhankin rauhallisen ja "kokeneen" olotilan. Hengitystään siniverinen ei kuitenkaan pystynyt kontrolloimaan, rintakehän kohoillessa normaalia nopeammin raskaiden henkäyksien lomasta.
"Toivoa sopii" Sirompi miehistä kävi myhäilemään virnuillen Nardurin sanoille, antaen sitten sarvipuolen viedä tilannetta eteenpäin omalla painollaan. Vaikka hiljaiselta vaikuttikin nyt, ei Aran kyllä pelkäisi sanoa jos jostain ei pitänyt tai jos eliitin suoritus uudessa "tehtävässä" ei häntä miellyttänyt. Kuningas kun osasi olla kovinkin suorasanaisen törkeä joskus, oli tilanne mikä tahansa.

Kuningas antoi kenraalinsa riisua itsensä, avittaen vaatekerroksien pois saamisessa tietenkin hieman. Omahyväisen haastava katse tarkkaili sarvipäisen puuhia, välillä vilkuillen tuon kasvoja. Kädet kävivät ottamaan tukea paremmin pöydänpinnasta, Nardurin käydessä suuremmilla kämmenillään koskemaan haltian paljasta yläkehoa, mukavan kevein, hierovin liikkein. Jokainen kosketus rintakehän herkimmillä alueilla sai haltian henkäisemään pienesti, suippokorvaisen selvästi kuitenkin yhä pidätellen niitä äännähdyksiään. Ei Nardur ainakaan ihan aloittelija näissä leikeissä ollut, se Aranin täytyi myöntää. Tosin se oli vielä arvoitus, oliko sarvipuoli aikansa vain naispuolisten kanssa riehunut, vai oliko tuolla aikaisempaakin kokemusta saman sukupuolen kanssa leikkimisestä. Tosin, Aran veikkasi, että tuolla pärställä sitä kelpasi seuraksi kuka tahansa, joka vuoteeseen suostui hyppäämään, sukupuolesta riippumatta. Tosin, rahallahan sitä sai...

Uudemman kerran haltia avitti liikkeillään sarvipuolen käydessä riisumaan jalkoja verhoavat vaatteet pois, vihreän katseen yhä seuraillen tarkasti minotauruksen liikkeitä, kolossin käydessä polvistumaan lattialle. Aran henkäisi pienesti jo silkasta näystä, tuntui niin ihanan ylevältä katsella isoja olentoja polvillaan hänen edessään.
Sitä henkäystä kuitenkin kävi seuraamaan pieni, naurahteleva ynähdys sarvipuolen käydessä suomaan suullaan, kielellään suomaan huomiota siniverisen varrelle. Aran nojautui pienesti eteenpäin, käyden kuitenkin varomaan kenraalin sarvia. Oli hän ennenkin sarvipäisten - varsinkin yhden sellaisen - kanssa riehunut, osasi hän katsoa niiden kanssa itseään. Sorkista ja eläimellisistä jaloista puhumattakaan. Toinen haltian käsistä kävi nopeasti nousemaan Nardurin päälaelle, aluksi kevyesti silitellen tuon hiuksia, kunnes sironpitkät sormet kävivät hakemaan rajumpaa, tukistavaa otetta lyhyistä hiuksista.
"Ei taida olla ensimmäinen kertasi, vai?" Aran kävi kysymään henkäillen, ääni pienesti väristen peittelystä huolimatta. Ensimmäisellä kerralla siniverinen lähinnä viittasi saman sukupuolen edustajiin. Kyllä hän tiesi kenraalin käyvän ilotaloissa ja olettaa saattoi, että miespuolinen asiakas tuhlasi rahansa ennemmin naisiin kuin samaan sukupuoleen. Joskin, mistä sitä tiesi loppujen lopuksi...
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Joulu 23, 2014 1:34

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

Oli ehkä vaikea uskoa, mutta Nardur ei yleensä ollut sängyssä se alistuvampi puoli.
Oli kyse sitten miehestä tai naisesta, minotaurus oli aina se joka määräsi ja otti kyselemättä. Mutta joskus kaikki haluavat vaihtelua arkeen. Niin myös eliittikenraali, jonka saattoi toisinaan löytää petikumppaniensa jalkovälistä näitä miellyttämästä, nauttien suuresti voidessaan käyttää suutaan ja kieltään. Ehkä minotauruksella oli fetissi moiseen, tai ehkä tässä tilanteessa asiasta teki moninkertaisen enemmän miellyttävää, että kyse oli Hänestä jota sarvipää tyydytti.
Hänen korkeutensa silityksensä tuntuen niin hyväileviltä ja kannustavilta, kunnes ne muuttuivat järeimmiksi tuntuen päänahassa. Se ei ollut tosin huono asia Häneltä, vaan pikemminkin kannustava ele sarvipäälle.
Vastauksena Hänen kysymykseensä minotaurus innostui kääntämään päätään ottaakseen Hänet kokonaan suuhunsa.

Koko varttaa myöten, eliittikenraalin vapautuneet kädet Hänen riisumisestaan siirtyen kuninkaan keholla Hänen takapuolelleen vetääkseen Hänen lantionsa tiukemmin vasten sarvipään kasvoja.
Nardur ei pidätellyt, kuunnellen ja tarkkaillen Hänen korkeutensa reaktiota: milloin Hän veti syvemmin henkeä, missä kohtaa Hänen lantionsa värähti, mikä sai Hänet ynähtelemään naurahtaen kun suuri olento kuljetti huuliaan tiukasti pitkin koko pituutta.
Eliittikenraali olisi voinut tehdä sitä koko päivän, viettäen sen Hänen armonsa jalkojen välissä Häntä tyydyttäen ja tuoden kerta toisensa jälkeen nautinnon huipulle. Tuntien milloin Hän kiskoi mielihyvästä rajummin hiuksista tai kannustaen nopeampaan rytmiin, nauttien jälkeenpäin hyvittelevistä silityksistä.
Välillä albiinon ääni värisi kumeasti kiihotuksen pyörteissä, välillä silmät avautuen ja katsoen Hänen korkeutensa kasvoja jumaloiden.

Mutta tämän ollen ehkä ainoa kerta kun Nardur sai päästä kokemaan Hänet niin erityisellä ja nautittavalla tavalla, ei etteikö kaikki muut kohtaamiset Hänen kanssaan ollut nautittavia, sarvipää ei halunnut jättää tekemättä nyt kaikkea mitä halusi Hänen kanssaan kokea.
Siinä missä Nardur oli aloittanut nopeasti ja äkkiä, lopetti sarvipää suunsa käytön lempeän voimakkailla imaisuilla ja pitkillä, hitailla vedoilla sen kaiken huipentuen Hänen korkeutensa miehuuden pään keveään hyväilyyn.
Minotaurus kohosi perin epätavallisen sulavasti seisomaan omalle koolleen. Vasemmalla kädellään tarttuen Hänen korkeutensa miehuudesta jälleen, sormet kietoutuen ympärille aloittaakseen rytmikkään, ylöspäin hitaita mutta alaspäin voimakkaita ranneliikkeitä.
Päällään, sarviensa kanssa varoen tietenkin, Nardur lempeästi kehotti Häntä kallistumaan selälleen.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 23, 2014 2:29

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

Pieni ynähdys karkasi ilmoille pienen hätkähdyksen kera, Nardurin käydessä suomaan nyt huomiota koko varrelle. Kolossin kädet myös vapautuivat riisumisesta, käyden vetämään haltian lannetta lähemmäksi itseään, estäen näin mahdolliset peruutukset tai "karkailut". Eikä Aran pistänyt siitä pahakseen. Pikkuhiljaa haltian itsehillintä äännähdyksien ja reaktioiden suhteen alkoi myös rikkoutua. Ei hän kyennyt hillitsemään itseään nyt, kun Nardur selvästi tiesi mitä teki. Sonnin käydessä työstämään siniverisen vartta kunnolla, pääsikin Aranin suusta lopulta suurempi huokauksen saattelema parahdus. Käsi Nardurin hiuksissa kävi ottamaan entistä paremman otteen sarvipuolen hiuksista, haltian samalla käyden nojautumaan entistä lähemmäksi yläkehollaan. Tuntui hyvältä, yllättävänkin hyvältä. Jos totta puhuttiin ei Aran ollut osannut odottaa tätä sarvipuolelta, mutta ei voinut myöskään kieltää, etteikö tämä olisi ollut mukava yllätys.

Toinen, vapaana ollut käsi kävi nousemaan nyrkissä haltian suun eteen Aranin käydessä tukahduttamaan suuremman ynähdyksen nyrkkiinsä. Puna kävi väistämättä nousemaan pikkuhiljaa siniverisen kasvoille, Aranin koittaessa jokseenkin selviytyä ensiyllätyksestään. Ei hän toden totta ollut osannut odottaa Nardurilta jotain näin... Miellyttävää. Aran sai jopa pidätellä itseään, ettei käynyt jo päättämään tätä mielihyväntunnetta omalta osaltaan.
Huultaan purren nyrkin takana purren Aran kävi seuraamaan katseellaan, kuinka Nardur kävi nousemaan ylös kaiken tuon miellyttävän huomion jälkeen. Käsi kenraalin hiuksista laskeutui takaisin pöydän pinnalle, haltian pyrkiessä pitämään hengityksensä tasaisena, vaikka sarvipuoli kävikin suomaan huomiota kuninkaan varrelle kädellään. Toisaalta Aran voisi vain antaa itsensä saavuttaa sen mielihyvän huipun ja pistää lopun tälle leikille, kun itse oli valmis, mutta toisaalta taas... Hän halusi Nardurin sisälleen. Jokin siinä viehätti yleensä dominoivaa kuningasta, joutua nyt jonkun suuremman dominoitavaksi, kenties satutettavaksikin. Rajansa silläkin tietenkin oli, mutta faunin seurassa Aran oli jo tottunut kipuun jos toiseenkin.

Suun edessä ollut käsi kävi laskeutumaan muutaman naurahduksen saattelemana, Aranin katsoessa himoitsevan haastavasti sarvipuolen silmiin, tuon päänliikkeillään kehottaen haltiaa käymään makuulleen pöydänpinnalle.
"Pakota minut" Aran virnuili kiihkeän henkäilynsä ohesta "Ota minut. Näytä minulle voimasi. Uskon, että tiedät kuitenkin missä raja menee... Ja jos et, siitä saat kyllä kuulla".
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Joulu 23, 2014 10:51

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

Kuninkaan sanat, Hänen haastaen minotauruksen noin kiihkeällä äänellä ja silmiensä katseella aiheutti mielihyvän kipinöitä Nardurissa.
Nardur halusi Hänet, ja jos Hän kerran tätä pyysi, ei albiino estelisi vaistojaan laittamasta Häntä tarjottavaksi sonnimiehen haluille.

Kuninkaan sykkivää erektiota hyväilevä käsi päästi irti, eliittikenraalin molempien käsien siirtyen monarkin lantioille. Päänsä laskien Hänen olkapäälle valkeaturkki antoi keveän näykkäisyn marmorisen virheettömälle iholle. Puuskuttaen sieraimien kautta kiihtyneenä kaikesta. Voimalla ja nopeasti pukaten päällään sarvipää iski Hänen korkeutensa olkapäälle, laskien yläkehoaan Häntä vasten painostavasti. Nardur ei halunnut satutta Häntä, mutta ei myöskään päästää kuningasta menemään jos kerran kruunun hallitsija alaiseltaan voimakeinoja vaati.
Varmistaen, yläkehonsa taivuttaneena ja painaneena kuninkaan päälle, ei kuitenkaan puristavasti, eliittikenraalin oma miehuus hieroi pakostikin Häntä vasten. Suuri minotaurus murahteli, tuntien vartensa hankaavan hallitsijansa reittä vasten, välillä hipaisten Hänen omaa miehuutta jota Nardur oli hetki sitten nautiskellut suussaan.
Jopa itsensäkin yllättäen sarvipää iski lantiotaan vaistomaisesti kuningas Aranin paljasta kehoa vasten, voimaa säästelemättä, mikä aiheutti heidän allaan olevan pöydän liikahduksen. Raskaan huonekalun jalat raapaisivat kivilattiaa, innostuksesta kiihkeästi hengittävä albiino katsellen alas olentoon josta nauttiminen oli ollut tähän asti vain Nardurin salatuin fantasia.
Ja nyt, saaneena tilaisuuden toteuttaa ne...

Uros kohosi, takaisin seisomaan, ja kädet yhä pidellen Hänestä eliittikenraali epäröimättä vaihtoi Hänen armonsa makaamaan vatsalleen pitkin pöytää. Vetäen ja kohottaen kuninkaan lantion kiinni minotaurukseen joka melkeinpä tärisi odotuksesta.
Mutta, eliittikenraalin piti jälleen valmistella Häntä.
Vaikka Hän selkeästi kaipasi kipua jossain määrin, pysyvät vahingot olisivat olleet anteeksiantamattomat, alastoman sommiehen hieroen kuningas Aranin lantioita ja hangaten jo enemmän kuin valmista miehuuttaan Hänen pakaroittensa välissä.
Minotaurus puuskahti, läpsyttäen korviaan niskaansa vasten ja vei oikean kätensä miehuudelleen. Hieroen kiihotuksensa todisteita sormiinsa, melkeinpä kehräten mielihyvästä ja iskien lantioitaan käteensä -sekä vasten kuningasta- muutamaan kertaan.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 03, 2015 9:15

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

Haltia ehätti vain pienesti ynähtää tuohon keveään näykkäyksen iholla, kun kenraali kävi jo tekemään työtä käskettyä ja pakotti siromman vasten pöydänpintaa. Aran totteli Nardurin yläkehon painon alla, pistämättä sen pahemmin vastaan. Kädet kävivät vähän väliä pienesti koskettelemaan kenraalin kylkiä, monarkin lanteen käydessä hakemaan keinahtelevaa liikettä sarvipuolen otteessa. Pelkkä tilanne itsessään sai ruumiinlämmön kohoamaan ja veren virtaamaan, mutta Nardurin ollessa noin lähellä, tuntui lämpötila kaksikon välillä nousevan entisestään. Jokainen murahdus kenraalilta sai Aranin henkäisemään terävämmin, haltian samalla hieraisten kasvojensa sivulla minotauruksen ruoja kasvonsyrjää.

Aran antoi jälleen kerran kenraalin kontrolloida tilannetta, sarvipuolen käydessä kääntämään haltian ympäri. Kieltämättä haltia piti kolossin tavasta kontrolloida tilannetta ja se alkoi pikkuhiljaa näkyä - tai kuulua - paremmin kuninkaasta. Hengitys oli muuttunut tasaisesta, voimakkaasta hengittelystä väriseväksi huokailuksi jonka sekaan eksyi ynähdys jos toinenkin kenraalin käydessä iskemään lantiotaan vasten siniveristä.
"Kuulostat ihastuttavan eläimelliseltä kiihottuessasi" Aran kävi mumisemaan lähinnä itsekseen, vilkaisten olkansa yli kenraalin puoleen samalla kun kohottautui olkapäidensä varaan, katsellen kovinkin odottavaisen vaativana sarvipuolta.



// Kiva vastailla kun Ivy istuu vieressä ja jos kertoisin mihin vastaan ja ketkä tekee mitä niin se vetäis muo turpaan ja menis mököttään nurkkaan (DDDDD //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Tammi 10, 2015 8:05

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

# I think she already knows ^^' #

Kenraali ei lisännyt mitään Hänen korkeutensa nostattaviin kehuihin, ei hän olisi kyennyt, tuntuen kuin moinen sivistyksestä kertova kyky mikä erotti eläimen henkilöstä olisi kadonnut minotauruksen vallanneen vietin myötä.
Mutta kokonaan ei Nardurin tietoisuus ollut kadonnut -tai sitten jopa näinkin järkensä menettäneenä Hän omasi yhä valtaa sarvipäähän- kun kalpeat silmät eivät kyenneet rikkomaan sitä kontaktia mikä syntyi kun kuningas häneen katsoi noin vaativana.
Albiino ei enää odottanut, jahkaillut tai edes varoittanut: kätensä tukevasti kiinni pitäen Hänen armonsa kauniisti kaartuvista lantioista ja sonnimiehen miehuus oikeaan paikkaan asetettuna, Nardur puski. Tasaisesti, lyhyesti ja voimakkaasti työntäen, vielä pääsemättä perille asti.
Minotaurus puuskutti, tyytymättömänä että vielä oli pintaa hänen miehuudellaan mikä ei ollut upotettuna Häneen. Minotaurus halusi kaiken, tuntea Hänet puristavan kuumana ja tiukasti ympärillään joka suunnasta. Iskien toisen sorkistaan lattiaa vasten ja taukoa pitämättä edelliseen Nardur työnsi jälleen.
Tällä kertaa loppuun asti, kunnes kolossin lantio asettui kiinni monarkia vasten.

Albiinon lihakset olivat jännittyneet, tämän häntä viskoen takareisiään vasten ärhäkkäästi kun minotaurus hetken nautti siinä Hänen korkeutensa kuumassa lämmössä mistä sarvipää oli niin kauan janonut päästä kokemaan. Sormet tekivät hetken aikaa jopa lempeän hierovia liikkeitä Hänen korkeutensa lantioilla, sen ajan kun Nardur oli pysähtynyt nauttiakseen ja laittakseen syvälle mieleensä tämän taivaallisen hetken.
Sillä pian tämä tunsi jälleen sen pakottavan tunteen, vetäen itsensä hitaasti Hänestä poispäin, kunnes minotauruksen kova ja sykkivä elin oli enää kärjestään sisäänkäynnillä. Sitten minotaurus iski sen uudelleen sisään, puoleenväliin, aloittaen voimakkaat iskut mitkä saivat pöydän heidän allaan valittamaan hiljaa, kaksi kehoa iskeytyen toisiinsa äänekkäästi.
Eliittikenraali murahteli, katsahtaen alas nähdäkseen miten hän toteutti kenties pahinta, hävyttömintä rikostaan koko elämänsä aikana: iskien kuumaa lihaansa Hänen korkeuteensa armottomasti, lantionsa iskeytyen kuninkaan valkeita pakaroita vasten.
Nardur tunsi mielihyvän värähdyksen kulkevan selkärankaansa pitkin.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 12, 2015 12:22

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

Sen enempää ei kenraali käynyt aikailemaan tai pitkittämään piinaavaa odotusta. Sarvipuoli otti paremman, tukevan otteen siniverisen lantiosta, ennen kuin kävi tasaisesti, mutta voimakkaasti työntymään sisään. Aran ehätti vetää terävästi henkeä sisään ennen kuin kenraalin varsi sisään työntyi, siniverisen käydessä pidättelemään sitä pakottavaa tarvetta parahtaa silkasta mielihyvän ja kivun sekoituksesta. Otsa kävi painautumaan vasten pöydänpintaa siniverisen purressa hammasta yhteen, vähän väliä huokaisten ynähtelevästi. Lanne koitti myötäillä Nardurin liikkeitä niin hyvin, mitä sonni nyt antoi otteeltaan periksi. Tuskanhiki kävi heti nousemaan pintaan, siniverisen kuitenkin tottuen pikkuhiljaa niihin työntöihin joita kovin eläimelliseksi käynyt kenraali soi. Kuitenkin, kun Nardur viimein painautui viimeistä senttiä myöten haltian sisään, ei Aran voinut pidätellä sitä parahdusta. Oma nyrkki nousi kuitenkin suun eteen vaimentamaan tuota huudahdusta, jottei se vahingossakaan houkuttelisi ulkopuolisia kuuntelemaan oven taakse.

"Kerro kuinka jumaloit minua" Aran kävi huokausten välistä parahtamaan värisevällä äänellä nopeasti, samalla kun kohottautui jälleen pienesti irti pöydänpinnasta. Sivusilmällä haltia kävi jälleen vilkaisemaan sonnia, koittaen rentoutua tuon hierovien liikkeiden myötä. Aran halusi kuulla kuinka kenraali häntä ylisti, samalla kun noin himoiten häntä otti. Siniverinen oli aina pitänyt kehuista ja jumaloinnista, eikä käynyt yhtään peittelemään sitä faktaa tässäkään tilanteessa.
Vaikka Nardur olikin yllättävän raju otteissaan, ei Aran voinut kuin nauttia siitä kivusta ja mielihyvästä jota sarvipuoli aiheutti.


//Itse asiassa se on vielä autuaan tietämätön tästä. Onneks. Kai. //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Helmi 01, 2015 1:51

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

#Let's hope so... o.o #

Oi miten Hän ääntelikään minotauruksen liikkeiden myötä, niin sinfonisesti ja houkuttelevasti. Kuin haavoittuneen saaliin huudot kutsuen petoa illastamaan lihallaan nautiskellen. Liikkeitään pysäyttämättä eliittikenraali jatkoi voimakkaita liikkeitään, toisella kämmenellään pidellen monarkkia paikallaan kun suuri olento kumartui tämän ylle. Vapaan kätensä pöydänpintaa vasten asettaen tuekseen.
Rintakehänsä kevyesti hipoen Hänen korkeutensa selän sileää ja pehmeää ihoa. Moinen kosketus ja läheisyys saaden albiinon murisemaan, jopa Hänenkin voiden tuntea sen syvänä värinänä sarvipään rintakehästä.
Melkein peittäen alleen Hänen kuninkaallisuutensa vaatimuksen.
Kuinka paljon Nardur siis jumaloitsikaan Häntä? Yhä siis Hänen armonsa vaati eliittikenraalinsa sitä hokevan, vaikka Nardur oli jo sen niin monesti sanonut sekä näyttänyt?
Eliittikenraali henkäisi, kuljettaen alahampaitaan vasten Hänen korkeutensa olkapäälle. Taivaallinen maku ei siis rajoittunut vain kuninkaan miehuuteen, miten Hän saattoikaan olla kaikin tavoin niin haluttava, kutsuva?

"Te olette minulle ainoa oikea jumala, jota palvon, Teidän korkeutenne", kiihkosta tumman käheä ääni huokaisi kuninkaan korvaan, minotauruksen hieman keveäntäen lantioittensa iskuja. Haltioiden kuninkaan lantiolla oleva käsi valuen Hänen korkeutensa miehuudelle, ottaen tukevan otteen ja myötäillen sarvipään liikkeitä Häntä vasten.
Nardurin haluten antaa Hänen kunnianarvoiselleen mahdollisuuden tuntea edes murto-osan siitä, millaiselta pyhäköltä Hän tuntuinkaan Nardurin ympärillä.
"Mestarini, herrani, kuninkaani, luojani... Pyytäkää minua kohtaamaan yksin koko ihmisarmeija... Tuomaan teille Kolmen vanhimman lohikäärmesydämet..."
Miehuudella liikkuva käsi erkani pois kuumasta lihasta, kulkien kuninkaan rintakehälle, kämmen asettuen tukevasti sitä vasten.
"Tarjoamaan sydämeni teille kultatarjottimelta..."
Minotaurus alkoi suoristaa yläkehoaan, ja samaten vetäen Hänenkin yläkehoaan mukanaan, hitaasti ja maltillisesti. Lantion liike jatkuen tasaisena ja perille asti iskevänä. Hänen armonsa oli sarvipäätä niin lyhyempi, mutta pöydän ansiosta pituusero ei tässä asennossa mitään merkinnyt eliittikenraalin pidellen Hänen korkeuttaan nojaamassa suurempaa kehoa vasten. Albiinon lantiot työntäen itseään hieman ylöspäin Häntä vasten, kun toinen suurista kämmenistä laskeutui hyväilemään kuningasta kaikkialta. Hitaasti ja huolellisesti.
"Suokaa minulle kunnia olla aina vierellänne, rakastajana, palvelijana, kenraalina... Mitä ikinä vaadittekaan, en epäröi toteuttaa sitä, Teidän armonne. Sillä Te olette minun koko maailmani."
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Helmi 02, 2015 1:39

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

Jokainen sisään pyrkivä työntö sai kuninkaan henkäisemään yhä uudestaan ja uudestaan, haltian tuntien kuinka sarvipäinen kävi kumartumaan hänen ylleen. Jo muutenkin noussut lämpötila tuntui kohoavan entisestään valkean jätin tullen näin lähelle. Aran tunsi kuinka lämpö kävi nostattamaan punaa monarkin poskille, samalla kun Nardurin päästämän murahtelun aiheuttama värinä toisen rintakehästä sai kuninkaan myhisemään henkäystensä lomasta. Nyrkkiin puristuneet kämmenet alkoivat pikkuhiljaa hellittämään otettaan pienemmän tottuen entistä enemmän niihin työntöihin, joita sarvipäinen soi. Kiinni painautunut katse raottui myös hieman, Aranin käydessä kuuntelemaan kenraalinsa ylistyksiä. Puheidensa lomasta kävi sarvipäinen myös liu'uttamaan kätensä siniversien miehuudelle, jonka johdosta Aran kävi vetämään terävästi henkeä. Ne sanat sekä varrelle suotu huomio, puhumattakaan Nardurin keventyneistä liikkeistä saivat Aranin kirjaimellisesti värähtelemään suurempansa alla. Tuntui turhankin hyvältä, omahyväisen haltian kuunnellessa enemmän kuin mielellään moisia ylistyksiä.

Ei siinä kauaa mennyt, kun haltia kävi jo mielihyvän huippunsa saavuttamaan ja päästi sen ulos, pienesti parahtaen. Tämän johdosta Aran pisti jopa pienesti vastaan kun Nardur kävi häntä suoristamaan, loppupeleissä haltian antaessa periksi Sarvipuolen vaatimukselle. Siniverinen huohotti tiuhaan tahtiin painautuessaan vasten kenraalin rintakehää, aivan kuin hakien jonkinlaista tukea ja läheisyyttä suuremmasta. Toinen haltian käsistä kävi kevyesti ottamaan kiinni kenraalin hyväilevän käden ranteesta, antaen tuon käden kuitenkin liikkua vapaasti, kuninkaan käden lähinnä leväten vain sarvipuolen ranteella.
"Tämä on hyvä. Tarvitsen sinua, tämä on hyvä" haltia kävi lähes kuiskaamaan huohotuksensa seasta, sulkien silmänsä samalla. Toinen käsistä kävi nousemaan ylös Nardurin kaulalle, liukuen tuon niskan puoleen ottamaan jokseenkin tukea sarvipuolesta, samalla silitellen pienesti kenraalin niskavilloja sormenpäillään.


// Se tappaa meidät kun saa tietää. Ei ees vaan "Jos" vaan KUN. //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Helmi 16, 2015 10:52

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

#Then we shall beg for mercy!#

Valkea minotaurus ei todellakaan jättänyt näkemättä sitä suurenmoista näkyä, seuraten haltioituneena ja tarkkaan kun Hänen armonsa tuli yhtäkkiä kolossin hyväillen kuninkaan valtikkaa, samalla upottaen itsensä Häneen.
Kerrassaan upeaa, kaikki Nardurin haaveet Hänestä toteutuen sillä hetkellä, niin täydellisyyttä hivelevää...
Hänen armonsa päästämä ääni, niin puhtaasta nautinnon huipentumasta kertova, ja kuinka Hän tulikaan jättäen valkean vanan pitkin pöydän pintaa, oli niin herkullinen näky. Niin täydellinen, kiihottava ja jo itsestään täyttävä että kuninkaan leväten siinä eliittikenraaliaan vasten polvisillaan seisten, Nardur tunsi oman huipentumassa iskeytyvän salaman lailla.
Suuremman lantiot painautuen lepääviä vasten minotaurus tuli, pidätellen rinnassaan jylisevää ääntä painaen huulensa vasten täydellisen vaaleaa ihoa. Maistaen haltiakuninkaan olkapäältä hien suolaisen maun.

Nardurin tullessa jännittyi eliittikenraalin koko keho, painuneena niin vasten Häntä kuin vain oli mahdollista, suuri koura kuninkaan miehuudella tehden enää kevyttä ja hellää ranneliikettä kunnes pysähtyi kokonaan. Muutama pinnallinen hengenveto kun lyhyen hetken Nardur ei pystynyt näkemään mitään muuta kuin puhtaan valkeuden, tuntemaan vain Hänen ruumiinsa lämmön ja muodot itseään vasten, kuullen vain Hänen kuiskaavat kehunsa ja haistaen vain Hänen ja oman nautintonsa huipentumat.
Se levisi kulovalkean lailla koko kehoon kihelmöiden ja kuumottaen, minotauruksen tuntien itsensä täydellisen eheäksi ja voimakkaaksi.
Hänen korkeutensa hivelyt niskassa tekivät siitä valkeasta nautinnosta vain suloisen pitkitetymmän, sarvipään antaen pari kokeilevaa, hellääkin kevyemmät lantion liikehdintää Hänen armoaan vasten.
Kyllä, tämä oli täydellistä, kaikki oli hyvää.

Yhä pöydän vierellä seisten, järkkymättömänä kuin kallio, Nardur tuki ja hyväili Hänen korkeuttaan itseään vasten.
Vasen kätensä hieroen ja lämmittäen jo muutenkin haltiakuninkaan kuumaa kehoa, rentouttaen lihaksia jotka äsken olivat ehkä joutuneet koville. Oikea kätensä taas kohoten Hänen armonsa miehuudelta Hänen olkapäänsä yli minotauruksen huulille.
"Rakastan Teitä, Teidän armonne. Loppuun asti ja ikusesti", valkeaturkkinen lausui, nuollen kostean todisteen Hänen korkeutensa tulemisesta sormiltaan kiireettömin elein. "Niin kauan kun sallitte."
Varovasti ja hellästi eliittikenraali vetäytyi kuninkaan sisältä, sarvipään murahdellen katkeran suloisesta erkanisemiselle Hänen armostaan. Mutta... Ehkä jos Hän vain soisi ja sallisi jälleen tämän mitättömän sonnin, he voisivat joskus vielä jälleen yhtyä nautintoon yhdessä. Ja Nardur vannoi tekevänsä Hänen armostaan vielä tyytyväisemmän silloin, varmistaen että Hänen armonsa oli täydellisesti, kokonaisesti ja loppuun asti tyydytetty syntisen hyvillä nautinnoilla.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Helmi 16, 2015 11:33

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

Siniverinen kävi päästämään ilmoille pitkän, hymähtelevän huokauksen kun kenraali kävi saavuttamaan mielihyvänsä huipun ja viimein pysähtyi. Aran kävi katsomaan kulmiensa alta sarvipuolta, joka huulensa oli käynyt painamaan vasten hänen olkapäätään. Tietenkin Aran oli pitänyt tästä hetkestä, mutta näytti siltä, että sorkkajalkainen oli nauttinut siitä vielä enemmän. Sietäisikin, harva pääsi Aranin kanssa näin viettämään aikaa ja vielä harvemmalle Aran suostui olemaan se ottava osapuoli! Tosin, tärkeintä kuninkaalle oli loppupeleissä se, että hänen tarpeensa tyydytettiin. Ei väliä muista. Yleensä.
Raskaasti hengittävä siniverinen kävi naurahtamaan väsyneesti Nardurin todetessa rakastavansa häntä. Vähemmästäkin sitä oli otettu, mutta samalla siniverinen ei voinut kuin omalla tavallaan sääliä jättiä, sillä tuo ei moisiin tunteisiin ollut saamassa kenties haluamaansa vastakaikua. Tai tuon ei ainakaan kannattanut odottaa Aranilta mitään. Sitä ei tietenkään ääneen sanottu, ehkä oli parempi vain leikkiä mukana.
"Tiedän sen" Haltia henkäisi katsellessaan, kuinka sarvipuoli sormiaan verkkaisesti nuoleskeli "Ja sinulle sen aion sallia".

Siniverinen kävi vetämään henkeä pari kertaa terävämmin, kun Nardur viimein ulos vetäytyi varovaisesti. Selvästi suurempi tiesi kokonsa, olihan se jo todettu aikaisemminkin, eikä käynyt turhan ripeästi toimimaan pienemmän seurassa. Kyllä Nardur siitä olisi saanut jo kuulla, jos liian rivakasti tai vastoin haltian tahtoa olisi edennyt.
Aran koitti tasailla hengitystään ja palautua äskeisestä riehumisesta. Kuivalta kuulostavan hengityksen lomasta kävi haltia myös muutaman kerran yskähtämään, pyrkien kuitenkin piilottamaan nuo yskähdykset nyrkkinsä. Ehkä se kuulosti vain kuivakurkkuisen korinalta, mutta Aran tiesi itse mitä tämänkaltainen yskiminen enteili. Sairautensa takia kuninkaan olisi pitänyt opetella jo ottamaan rauhallisemmin, mutta moinen elämäntyyli ei oikein sopinut hänen luonteelleen. Ei hän kyllä sairaudestaan halunnut kenellekään ylimääräiselle kertoa ja juuri nyt Nardur oli luokiteltavissa ylimääräiseksi. Ainakin Aranin mielestä.
"Katso ettei siivoojille jää mitään ihmeteltävää..." Kävi käsky näin kauniisti vihjaillen siivota kaikki mahdollinen todiste tästä yhteisestä hetkestä, samalla kun haltia kävi viimein ottamaan kunnolla sijaa lattiasta ja lähti kävelemään varovaisen hitaasti viinilasinsa puoleen...


// YES. //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 922

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Helmi 16, 2015 11:51

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

Kyllä Nardur tiesi miltä näytti ja mitä suuresta, petomaisesta mintoauruksesta saatettiin ajatella. Mutta ei hän itseään tyhmänä pitänyt, sillä hän ei odottanut koskaan saavansa vastakaikua tunteisiinsa Häneltä. Ei ainakaan sillä tavalla kuin albiino härkämiehen sydän halaji, eliittikenraalin hiljentäen kyseisen äänen ja sulkien sen jonnekin kadotukseen sielussaan.
Aran oli haltioiden kuningas, Hänen korkeutensa, suuruutensa ja armonsa, jolla oli perillisiä sekä puoliso. Valtakunta pelastettavana saastaisilta ihmisiltä ja kääpiöiltä.
Mikä Nardur olisi ikinä asettumaan kaiken tuon ja Hänen väliin? Ei sitä Nardur järjellisesti edes halanutkaan, sillä moisen haaveen toteuttaminen ei olisi merkinnyt mitään muuta kuin heidän kaikkien loppua, ihmisten voittoa. Eliittikenraali tarvitsi haltiakuningastaan kuten kala tarvitsee joen puhdasta vettä tai suuri tammi auringonvaloa, mutta kokonainen kansa myös tarvitsi Häntä.
Joten Nardur enemmän kuin hyvillään tyytyi pysymään kuninkaansa eliittikenraalina, rakastajana,luoetettuna... Mitä ikinä Hän toivoikaan sitä sarvipäältä, sen Nardur soisi. Eliittikenraali ihailisi Hänen korkeuttaan kaukaisuudesta, kiitollisena siitä vähästä mitä hän sai nauttia Hänen armostaan, sillä se oli tarpeeksi ellei jopa enemmänkin. Kuten nytkin, saaneena tyydyttää kuningas Aranin halut, Nardur tunsi itsensä pitkästä aikaa kokonaan tyytyväiseksi ja rauhalliseksi.

Ihmeellisen lämpimän sävyn omaavalla katseella vaaleaturkkinen seurasi Hänen korkeutensa loittonevia liikkeitä, albiinon suupielet kohoten Hänen korkeutensa käskyjen myötä.
"Kyllä, Teidän korkeutenne. Sananne on lakini", eliittikenraali julisti käsi sydämellään rintakehänsä päällä, kumartaen yläkehoaan hieman alaspäin ja kääntyen sitten katsomaan aikaan saatua sotkua.
Hmmm, hänellä olisi muutamia ideoita, miten siivota tämä...
Mutta ensiksi alkaen pukea ylleen suojiaan, yksinkertaista vaatetustaan ja haarniskaansa härkämies seuraili kuningas Arania haikailevin silmin.
Niin kaunis, eleganttinen ja puhtoinen, vaikka hänen kaltaisensa sarvipää oli Häntä koskettanut anteeksiantamattomalla tavalla. Suloisen lämmin tunne levisi Nardurin kehossa, erityisesti jalkojen välissä, mutta äskeinen oli ollut tarpeeksi hillitäkseen Nardurin sisäistä petoa. Toistaiseksi.
Kääntyneenä jälleen pöydän puoleen minotaurus sipaisi oikean kätensä yhdellä sormenpäällä kuninkaan jättämiä nesteitä, maistaen sitä kielellään hymyillen.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
EdellinenSeuraava

Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö