Kirjoittaja Aksutar » 16 Syys 2013, 08:56
Turhautuneisuutta ja patoutumia kerännyt uros tuskin olisi hellittänyt otettaan jättiläisfaunista, ellei itse Yliparantaja olisi sitä käynyt pyytämään Oraakkelilta. Vaikka pitikin itseään ylivertaisen älykkäänä ja toisten yläpuolella, omasi Archelaus silti eläimellisiä tarpeita purkaa energiaansa, kuten esimerkiksi taistelemalla. Valitettavasti kovin moni lohikäärme ei kyennyt hänen tasolleen ja yleensä kamppailut pitikin käydä Nergalin kanssa merillä, sekös otti päähän. Archelaus saattoi olla isompi, mutta meressä Kruunattu oli omassa elementissään. Nyt olisi ollut täydellinen tilaisuus purkaa väkivaltaisuuttaan sarvipäiseen, mutta Marduk ei sitä käynyt tekemään. Suurin syy siihen oli Shyvana, mutta myös se tosiasia, ettei Marduk tahtonut suututtaa faunia... Ainakaan vielä.
Pienesti Ajankiitäjä kävi kääntämään kasvojaan viereen tulleen naaraan puoleen, Yliparantajan käydessä rauhoittelemaan, jopa sättimään vanhusta käytöksestään. Vakavailmeinen hybridi kävi lopulta hymähtämään, käyden samalla viilentämään itseään, sen valkeankuulaan kajon kadotessa tyhjistä silmäkuopista. Kasvot kääntyivät vielä faunin puoleen, suoden sarvipäiselle varoittavan ilmeen, kunnes eliitti käytiin kirjaimellisesti paiskaamaan maahan, lattian viereen, Oraakkelin jalkoihin.
"Taidat olla oikeassa, Pandemona. Missä ovatkaan käytöstapani" Hybridi kävi hymähtämään, kääntyessään lempeästi kumppaninsa puoleen. Yliparantajalle suotiin lempeä, kevyt kosketus poskelle, aivan kuin varmistukseksi siitä, oliko naaras kunnossa. Tuon jälkeen hirviömäisen olennon huomio kiinnittyi itse monarkkiin...
Aran oli maahan lennettyään päästänyt ilman pihalle ja ei yksinkertaisesti kyennyt liikkumaan ilmapiirin ja äskeisten tapahtumien johdosta. Nyt kuitenkin, kun tuon sekasikiön häntä kävi siirtymään pois kultahapsen päältä, kävi Aran vaivalloisesti, mutta nopeasti nousemaan ylös ja perääntymään pari askelta. Atrevaux näytti olevan kunnossa, ainakin hengissä, mutta silti haltia olisi halunnut päästä varmistamaan sen itse. Ei hän voinut tietää, mitä Oraakkeli varsinaisesti oli tehnyt kenraalille, noista otuksista tai heidän voimistaan kun ei ottanut selvää...
Kuningas olisi helposti voinut kutsua vartijat paikalle, mutta juuri nyt se vaikutti erittäin huonolta idealta. Parempi oli pysyä rauhallisena ja olla mahdollisimman vähän uhaksi lohikäärmekaksikolle, varsinkin naaraalle. Aran ei ollut koskaan nähnyt Archelauksen puolustavan mitään noin kärkkäästi. Mikäli tänne nyt ryntäisi vartijoita kera aseiden, saattaisi tuloksena olla oikeasti ruumiita. Lisäksi, ei ollut kovin suositeltavaa suututtaa kolossaalisia lohikäärmeitä - ainakaan tähän hätään... - , jotka voisivat helposti hajottaa koko haltialinnan muutamassa minuutissa. Aran saattoi olla äkkipikainen, mutta ei sentään tyhmä.
Monarkin katse kääntyi alas paiskatusta faunista oraakkelin ja yliparantajan puoleen, Archelauksen kiinnittäessä nyt huomionsa haltiaan.
"Käytöstapoja saattaisi olettaa myös toisilta..." Archelaus kävi hymähtämään, lähestyessään monarkkia. Tietenkin Aran kävi ottamaan muutaman, haparoivan askeleen lisää kauemmas, mutta valitettavasti seinä tuli vastaan. Haltian painautuessa seinää vasten, ei oraakkeli voinut muuta, kuin hymähtää pienesti.
"Me kun halusimme vain tulla onnittelemaan arvon kuningasta perheenlisäyksestä. Limdurista kasvaa vielä hieno mies, odota vain. Minä ainakin odotan... Vaikka tuskin malttaisin" Archelaus jatkoi, kumartuessaan ehkä turhankin lähelle haltiaa, joka kovasti yritti pysyä rauhallisena. Kyllä Oraakkeli tiesi, millaisen polun puhdasverinen Cúthalion tulisi valitsemaan... Mutta tietenkään hän ei tullut kertomaan sitä kenellekään.
"Ehditte ilmeisesti tehdä jo tuttavuutta Shyvanan kanssa... Joten minun tuskin tarvitsee esitellä Yliparantajaa sinulle uudestaan" Marduk hymähti, vetäytyen nyt hieman kauemmaksi haltiasta ja katsahti faunin puoleen "Mutta sinun kohdalla esittelyt lienevät kohdallaan... Atrevaux, tässä on kumppanini, Shyvana Adrammelech, Yliparantaja" Archelaus kävi esittelemään naaraan, viitaten pienesti Shyvanan puoleen "Sinulle tuskin tarvitsee esitellä kenraali Argenteusta" vanhus lisäsi, puhutellen nyt kumppaniaan virnistäen.
"Menkää... pois..." Aran sai sanotuksi pienesti, samalla kun kävi pitelemään toisella kädellä ohimoaan. Hän ei todellakaan pitänyt siitä tunteesta, jonka kaksi suuri auraista olentoa aiheuttivat...
// HAISTA PASKA MÄ SAIN SLAAGIN KUN LÖYSIN JOTAIN KIVAA FOORUMILTA SKDJAKSJ<3 THANK YOU HADES! Mun piti vastata muihin ropeihin ennen kun lähen kouluun mutta hups.... //