Turpaan vaan || Crim

Kaiken kokoisille ja näköisille vieraille tarkoitettuja makuuhuoneita, sekä myös itse siniveristen ja korkea-arvoisten vieraiden makuukammarit. Huoneet ovat erittäin tasokkaita ja kauniisti sisustettuja ja palvelijat pitävät huolen, että vieraat varmasti viihtyvät.

Valvoja: Crimson

Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Heinä 2014, 01:43

// Jatkoa täältä //

Aran

Kuninkaan katse tarkkaili vieraita lapsien kera, kunnes Areth kävi yllättäen läikyttämään kuumaa teetä rinnuksilleen. Aran oli vähällä mäiskäistä kreiviä turpaan, mikäli kuumaa nestettä olisi nuoren kruununprinssin päälle läikkynyt, mutta kaikkien onneksi Anton säästyi sen pahemmilta palamisilta tai säikähdykseltä. Pienesti kuningas kävi kuitenkin hymähtämään, nostaen toista kulmaansa, katsellessaan kreivin reaktiota... johonkin? Pieni ääni pään sisällä kyllä kävi heti epäilemään Arethin tietävän jotain jostain, mistä ei pitänyt. Harvoin Arethin näki tuolla tavalla reagoivan mihinkään arkiseen ja ottaen huomioon, mitä Delia hetki sitten oli muistellut....
Kreivi kävikin huomauttamaan huolimattomuudestaan ja takinvaihdosta, kuitenkin vilkaisten kuninkaan puoleen ja lisäten kaipaavansa pientä tilaisuutta miesten kesken. Aran vaikutti turhankin tyyneltä ja rauhalliselta ottaen huomioon Kreivin äskeisen reaktion. Aran oli hetken hiljaa, kunnes nyökkäsi pienesti kreiville.
"Kuten haluat. Jatkakaa te naiset lasten kanssa täällä" Monarkki tokaisi, ennen kuin kävi rauhallisesti nousemaan ylös ja lähti poistumaan paikalta kera kreivin. Anton osoitti mieltään mokomasta, mutta kuningas soi pojalleen vain pienen, nopean vilkaisun pojalleen, sen pahemmin rauhoittelematta kruununprinssiä tai lupailematta tuolle palaavansa pian.
Miehet kävivätkin poistumaan vähin äänin paikalta, jättäen kreivittären ja kuningattaren kahden. Nuo varmasti tulisivat toimeen, sitä Aran ei epäillyt, olivathan he ennenkin tavanneet ja pitäneet yhteyttä kirjeitse.

Aran kävi hiljaisuudessa johdattamaan kovin oudonoloista kreiviä pitkin käytäviä syrjemmälle, kunnes he saapuivat pieneen oleskelutilaan käytävillä. Oleskelutila ei ollut suljettu, vaan tavallaan laajennus käytävästä sivummalle. Siellä ei kuitenkaan ollut ketään, eikä käytävillä täällä päin ketään hiippaillut juuri nyt, joten paikka oli suhteellisen rauhallinen, vaikkei täysin yksityinen. Aran asteli suurehkon oleskelutilan ikkunan luo, kunnes käännähti Arethin puoleen, virnistäen pienesti.
"Niin?" Aran kävi kysymään nyt kreiviltä, joka kaksinkeskeistä juttutuokiota oli vaatinut, sen paremmin indikoimatta mikä mahdollisesti oli tarkoitusperä tai mitä tuolla oli mielessä. Tietenkään Aran ei yhäkään mennyt kreivin mieltä tutkimaan, se oli heidän välinen sopimus.


//Criiiimmmmmmmm Arvaa mitä <: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Heinä 2014, 05:12

Areth

Kauaa kreivin ei tarvinnut monarkkia silmäillä nyrpeänä, kun kultakutri kävi nyökkäämään myöntyvästi Arethin pyyntöön, ilmaisten sen jälkeen vielä sanoin kyseistä. Viiksekäs pysyi hiljaa. Pyrkien lähinnä välttämään turhaa katsekontaktia Aranina kanssa, syystä tai toisesta, joka oli varsin aiheellinen erityisesti tummatukkaisen osapuolen kohdalla, joka lähinnä vahingossa oli salaisuuksia saanut tietää.
Haltiakuningattarelle Areth ei sen kummemmin enää suonut huomiota, saati sitten omalle vaimolleen tai monarkin jälkeläisille. Tokihan kreivi olisi halunnut viettää myös pariskuntien naispuolisten jäsenien kanssa aikaansa, ja tutustua erityisesti Deliaan paremmin, mutta tieto äpäräprinssistä vaati saada kreiville oikeutta vetää Arania kuokkaan tästä salatusta tiedosta. Sitähän ei ääneen kuitenkaan vaadittu. Ei vielä, kun hallitsija kaksikko oli vielä sellaisten korvien äärellä, joille vastaavanlaiset kiroamiset eivät välttämättä kuuluneet millään tasolla. Tuskinpa nuo miesten keskeisiin kränöihin olisivat edes halunneet osallistua, millään tasolla...

Aran lähti lopulta saattamaan kreiviä mukanaan ulos huoneesta, vaaleatukkaisen prinssin osoittaessa vielä mieltään isänsä yllättävään poistumiseen. Areth ei kuitenkaan ottanut Antonin käytöstä millään tapaa huomioonsa, halutessaan vain poistua mahdollisimman nopeasti pois turhilta silmiltä. Se silmitön viha, jota Areth oli aikaisemmin kokenut Dariusta kohtaan Erudessan kohtelusta, alkoi hiljalleen nousta kreivin mielessä, kreivin ollessa kirjaimellisesti valmis jo täräyttämään vuorostaan Arania. Välittämättä siitä, ettei kreivinarvolla välttämättä ollut aiheellista edes nousta monarkkia vastaan...

Kaksikko poistui huonesta, hetken täydessä hiljaisuudessa kävellen pitkin käytävää pieneen avonaiseen oleskelutilaan käytävällä. Paikka oli rauhallinen, ehkä jopa turhankin rauhallinen miettien sitä, ettei tila ollut millään tavalla suljettu – mutta kenties kyseessä oli vain astetta hiljaisempi puoli linnasta, jossa saattoi hetkeksi rauhoittua aloilleen.
Areth pysähtyi jo selvästi kauemmas, varsin tuiman tummatukan jäädessä seuraamaan miten kuningas vielä asteli syvennyksen ikkunalle, ja kääntyi lopulta sen vierellä ympäri toisen siniverisen puoleen. Monarkin virneeseen vastattiin kuitenkin terävästi hymähtäen.
Vai ihan äpärää kasvatat hovissasi, varsin mielenkiintoista...”, Areth tuumasi ykskantaan, kreivin katseen tapittaessa hieman kulmien alta tuijottaen kuningasta. Viimeistään nyt Areth antoi näkyä kuinka tyytymätön ja valmis päälle käymiseen oli, näyttäen vain itseään hillitsevältä versiolta siitä, mitä oli päiviä aiemmin sotilastuvilla ollut. Pitkään vihassaan kytevä kreivi herätteli julmia tunteitaan taas esille, välittämättä tosiaankaan siitä että ärtymyksensä syy tällä kertaa oli enemmän kuin hitusen verran arvokkaampi henkilö.


//Aavistelen että joku kerjää täällä verta nenästä <://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Heinä 2014, 18:06

Arethin närkästyneisyys sai Aranin jokseenkin huvittuneeksi. Siinä missä Winder edellisiltana oli mieluusti pyrkinyt pakoon kreivin raivolta, Kuningas ei pelännyt sukulaistaan millään tavalla. Ja se toden totta myös näkyi haltiasta, Aranin katsellessa huvittuneena viiksekästä kreiviä.
Ja sieltähän se tuli. Areth toi esiin kruununprinssin äpäryyden, joka sai Aranin huokaisemaan kuin äitinsä narinoihin kyllästyneen teinitytön, joka ei pitänyt omia tekemisiään mitenkään vääränä. Ei sinällään ollut yllätys, että Areth moisen tiedon oli saanut ongittua Delian ajatuksista, kerta Arankin sen pintapuolisen katsastuksen jälkeen oli saanut selville. Ottaen huomioon kuinka röyhkeästi Arankin vähän väliä kävi tunkeutumaan Erudessan ajatuksiin, ei kai ollut ihme, että Arethkin kuningattaren ajatuksia kävi tutkimaan. Olihan se sääli, että Antonin alkuperä näin tulisi ilmi, olisi Aran sen saattanut kertoa itsekin... joskus... ehkä... tulevassa... Mutta silti!

"No oliko se nyt suuri yllätys minulta?" Aran kävi myhähtämään kääntyessään katselemaan ikkunasta ulos. Oliko se sitten loppujen lopuksi yllätys Aranilta? Ehkä sinällään, mutta ottaen huomioon kuinka railakasta elämää kuningas oli viettänyt vuosisatojen ajan - joskin kaikesta Areth ei tiennyt ja ehkä hyvä vaan... - saattoi hyvinkin olettaa vahingon jos toisenkin juoksentelevan jossain. Tosin, Aran ei noista ollut tietäinen ja oli aina ollut erittäin varovainen sen suhteen... Yhden kerran neito oli tullut kertomaan, kuinka kantoi kuninkaan lasta alkumetreillä... Se neito kummasti katosi jonnekin, eikä kukaan hänestä sen koommin ole kuullut.
"Sitä paitsi Delia pitää lasta kuin omanaan, joten ongelma on ratkaistu. Eikä kenenkään tarvitse siitä tietää. Itse asiassa ei olisi pitänyt sinunkaan" Aran vilkaisi olkansa yli kreiviä, jokseenkin nuhtelevasti "Oliko vielä jotain muuta?"


// Nenästä ja pyllystä ja mitä. (DDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Heinä 2014, 23:35

Kreiviä ärsytti harvinaisen paljon tuijottaa Aranin kasvoja. Jostain syystä monarkin kauniinkomeat kasvot vain nostivat sitä halua käydä toisen kimppuun, lyödä tuon kasvot aivan uuteen uskoon. Kädet nousivat Aranin teennäiseltä kuulostavan huokauksen myötä puuskaan tummatukkaisen syliin, Arethin jalan käydessä samalla naputtamaan kovaa lattiaa päkiästä alkaen. Kreivi sai vielä hillittyä itsensä, mutta olikin enää vain ajan kysymys, että kuinka kauan...
Kultakutrin käydessä kyseenalaistamaan, oliko tieto äpäräprinssistä sitten muka suurikin yllätys, vastasi Areth vanhemmalle miehelle vain terävästi hymähtäen, lähes ärähtäen. Katse seurasi vielä, miten Aran käänsi selkänsä viiksekkäälle, kreivin kääntäessä oman kylkensä tuota kohden itsekin kuin kapinoiva kakara. Eihän tämä kamala yllätys siinä mielessä ollut, että Aran varmasti oli aikoinaan vehdannut ties kenen kanssa, liekö vehtasi samaan tapaan vieläkin vaikka vaimon omisti.

Ai mikäkö tässä kaikessa Arethia oikeastaan kismitti, vaikkei asia kamalasti hänelle edes kuulunut? Ensinnäkin se, että haltioiden kruununprinssi oli äpäräpentu, puoliverinen ihmislapsi, ja Areth oli tunnettu myös vihastaan ihmisiä kohtaan. Toisena, koska näin äkkipikaisesti ajateltuna tämä kaikki oli vain niin kovin väärin, sekä siniveristä sukua kohtaan halveksuva yllätys. Ja vielä kolmantena se, ettei kreiville oltu tästä aikaisemmin kerrottu, vaan sen täytyi paljastua tällä tavoin vahingon kautta. Hän oli tuonut puoliveriselle Antonille harvinaisen kalliin lahjankin, jota Areth halusikin nyt kirjaimellisesti katua!
Delia piti lasta kuin omanaan. Sekö muka oli ratkaisu tähän kaikkeen? Ei todellakaan ollut! Muualle kääntynyt katse kääntyi harvinaisen terävästi takaisin Aranin puoleen, käsien laskiessa alas puuskasta, tuon mainitessa ettei kreivinkään olisi tästä pitänyt saada tietää.
Ai ei vai”, kreivi totesi puoliksi naurahtaen, jokseenkin häiriintyneesti. Muutamalla harppauksella Areth siirsi olemuksensa Aranin eteen ja kaikki kunnioituksenrippeet roskiin heittäen, tarrasi kuningasta kauluksesta kiinni.
Ai ei olisi pitänyt tietää?!”, Areth toisti, vetäistessään terävästi monarkin aivan kasvojensa eteen, ehkä hieman liiankin lähelle, lähes murhanhimoisesti tuijottaen suoraa miehen puhtaanvihreisiin silmiin, ”Pinnaatko minulta muutakin sukua koskevia seikkoja vain itselläsi, vai haluatko kenties että kaivan ne väkisin päästäsi esille?!”, viiksekäs sähisi.


//Pyllystäkin tulee kohta, jos tähän menoon jatketaan taas. Eikun mitä (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Heinä 2014, 00:23

Oli kai turhaa edes toivoa, että Areth olisi antanut asian olla ja lähtenyt vain vaihtamaan takkiaan, joka yhä teestä märkänä oli. Sottapytty. Aran kuitenkin ehti vain kääntyä paremmin kreiviä kohden, kun tuo oli jo harpponut välimatkan umpeen ja kävi tarraamaan kiinni kuninkaan kauluksesta. Sillä samalla sekunnilla oli Aran muuttunut näreämmän näköiseksi, käyden pienesti ynähtämään kreivin kovakouraisesta otteesta. Itseään hän ei kuitenkaan lähtenyt repimään irti toisen otteesta, vaan kohotti pienesti kurtistuneita kulmiaan Arethin nojautuessa ehkä turhankin lähelle sukulaistaan. Arethin käytös kävi todellakin pännimään siniveristä, Aranin mitan käydessä pikkuhiljaa täyttymään. Vaikka kreivin reaktiot olivatkin ehkä oikeutettuja, ei Aran silti katsonut viiksekkään omaavan lupaa käydä häneen käsiksi! Saatikka puhutella häntä tuohon sävyyn.

Arethin sähistessä viimeisiä sanojaan, kävi Aran yllättäen tarraamaan kiinni Arethin ranteista. Samalla silmänräpäyksellä siniveriskaksikko katosi tuosta syvennyksestä ja ilmestyi lähes toiselle puolelle linnaan, makuuhuoneeseen, jota selvästi ei oltu käytetty hetkeen. Sen ikkunat olivat peitetty paksuilla verhoilla, pölyn kertyessä huoneeseen, josta löytyi laatikoita ja tynnyreitä. Tätä kunnostamatonta makuuhuonetta oli lähinnä käytetty säilytyshuoneena muutama vuosi nyt, sillä kuningas ei ollut koskaan antanut käskyä laittaa mokomaa kuntoon. Se oli yks hiljaisimmista yläkerran huoneista täten.
Kaksikko kävi tupsahtamaan kuitenkin tuohon hämärään, pölyiseen huoneeseen, suoraan sängylle. Areth sai luvan mätkähtää selkä vasten puolikovaa, pölyistä patjaa Aranin laskeutuessa istumaan tummatukan päälle kovin kepeän oloisesti. Olihan hän sentään tietoinen siirtymisestä ja osasi reagoida ja ohjailla moista toimenpidettä, toisin kuin Areth, jolle tämä tuli varmasti yllätyksenä.
Toinen Aranin käsistä kävi saman tien nousemaan vasten Arethin kaulaa, pakottaen kreivin kohottamaan leukaansa pienesti. Ote ei ollut kuristava, enemmänkin ohjaileva, mutta mikäli Areth kävi kiemurtelemaan kuninkaan alla, oli Aran valmis tiukentamaan otettaan.

"Rauhoitu, en salaa sinulta mitään muuta sukumme suhteen" Aran kävi hyssyttelemään kreiviä, toisen kuninkaan käsistä käydessä pitämään yhä kiinni kreivin ranteesta, painaen tuon toista kättä vasten vuodetta "Tarkoitukseni oli kertoa Antonistakin aikanaan, mutta sinä menit ja tutkit vaimoni päätä ja päätit siitä tiedosta noin suuttua?"
"Vai iskikö kateus?" Aran kävi yllättäen nojautumaan lähemmäksi Arethin kasvoja, pitäen tuon päätä yhä paikoillaan toisella kädellä, joka kaulalla lepäsi. Kuninkaan huulet kävivät painautumaan häikäilemättä vasten kreivin huulia, Aranin suodessa yllättävän, odottamattoman pitkän suudelman viiksekkäälle. Eikä se ollut suudelma, jonka perheenjäsenet olisivat voineet jakaa viattomasti keskenään toivottaessaan hyvää työpäivää toisilleen...
"Vai oletko kenties suuttunut, kun minulla on jo kaksi jälkeläistä ja itse olet jumissa puolison kanssa, joka pihtaa neitsyyttään, eikä sinulla ole munaa sitä käydä toiselta vaatimaan?" Aran kävi vetäytymään vähän kauemmaksi suudelmasta, virnuillen turhankin huvittuneena "Suututtaako, kun ei ole pitkään aikaan saanut keneltäkään?"


//Tätä menoa todellakin. EIKUN. I did the thing now you do the thing <: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Heinä 2014, 01:23

Kreivi oli liian keskittynyt vihassaan tuijottamaan monarkkia, eikä varsinaisesti ehtinyt huomata saati sitten reagoida kunnolla, kun Aran häntä ranteista tarrasi ja siirsi kaksikon olemuksen muualle avonaisesta tilasta. Ties kuka olisi ehtinyt käydä Arethin käytöksen kyseenalaistamaan, jos olisi heidät käytävältä yhtäkkiä äkännyt. Käytöksensä kun ei ollut kovin kunnioittavaa, tai edes millään tavalla sallittu tapa kohdella itse haltiakuningasta – mutta kyseiset olivat sillä hetkellä viimeisiä seikkoja, joista Areth jaksoi välittää. Ei viiksekäs oikeastaan taaskaan jaksanut välittää tekojensa seurauksista, ollessaan siinä mielentilassa että olisi voinut vain kirjaimellisesti vetää kaikkia vastaantulevia päin kuokkaa.
Siirtymisestä johtuva yllättyneisyys nousikin esille vasta sitten, kun kreivin selkä laski puolikovalle sängylle. Areth kirjaimellisesti älähti ääneen. Yllättäväähän se oli yhtäkkiä ollakin makuultaan pölyisellä sijalla, etenkin kun hetken ympärillä harhaillut katse näki Aranin istuvan päällä kovin nätisti. Mutta kuningashan tähän yllättävään teleportaatioon syy oli, joten oli kai ymmärrettävää ettei yllätys kultakutrille ollut samanlainen kuin viiksiniekalle.

Sen pienen hetken Areth ei osannut reagoida tilanteeseen juuri muuten, kuin kulmiaan kurtistaen, katseen nauliintuessa päällä istuvaan osapuoleen. Toinen monarkin käsistä laski kreivin kaulalle, ja siitä leukaa kohottamaan, saaden mustatukan tarttumaan kiinni kyseisestä kourasta, samalla kun Aran piteli isomman miehen kättä vasten sänkyä.
Kuningas totesi nyt lopulta, ettei Antonin lisäksi muuta käynyt Cúthalioneihin liittyen salaamaan. Uskoako tuota nyt sitten vai ei? Areth kävi pyöräyttämään kuitenkin silmiään päässään, Delian tullessa taas puheeksi, kapeaksi käyneiden pupillien palatessa kuitenkin heti takaisin monarkkiin, kun alettiin puhua kateudesta. Ei kreivi kateellinen ollut! Lähinnä vain yllättävästi tiedosta närkästynyt ja siitä kävi nyt hermojaan purkamaan tällä tavoin. Ehkä osittain Areth ei ollut myöskään täysin toipunut Winderin pieksemisestä, joka vain lisäsi osaltaan sitä halua päästä jatkamaan siitä, mihin Dariuksen kanssa oltiin aikaisemmin jääty.

Aranin työntyessä turhankin lähelle, olisi kreivi halunnut altavastaajana kääntää päätänsä muualle, mutta viiksekkään leukaa pitelevä käsi esti sen. Tummatukkaisen silmät kirjaimellisesti laajenivat auki paremmin, kuninkaan laskiessa huulensa suutelemaan sukulaistaan. Eikä todellakaan sillä tavalla, mitä aateliset olisivat poskisuukkoja voineet toisilleen jakaa! Vaan jollain aivan muulla tavoin, joka lisäsi sitä hämmennystä koko tilanteeseen kreivin osalta! Alta aikayksikön, viiksiniekan kulmat kävivät kurtistumaan, kreivin osoittamatta minkäänlaista muuta merkkiä reagoidakseen tai vastatakseen Aranin tempaukseen. Häntä ärsytti. Liian paljon. Kreivi murahti Aranin vetäytyessä suudelmastaan hetkeksi, provosoiden ehkä turhankin vahvasti Arethin sen hetkistä mielentilaa, mollaten kreivin maltillisuutta, mutta osittain aikaansaamattomuuttaan Erudessan suhteen...

Nyt riitti! Vahvempi miehistä riuhtaisi kuninkaan käden irti leuastaan, ja pakotti toisen kätensä vapaaksi vaaleatukkaisen otteesta. Areth kävi tarraamaan lujaa ja häikäilemättömästi kiinni Arania kaulasta, tummatukan näyttäessä hetken siltä että oli valmis joko kuristamaan tai taittamaan monarkin niskat sillä samalla sekunnilla.
Sinä et puhu epäkunnioittavasti puolisostani tai minusta kuulleni”, kreivi ärähti kylmästi, pakottaen kuninkaan nousemaan takaisin istualteen päällensä. Samalla Areth lähti nousemaan pystympään, nousten lopulta niin että kultakutrinkin oli pakko nousta omille jaloilleen seisomaan.
Saati sitten maltillisesta tavastani edetä asioiden suhteen”, kreivi jatkoi sähisemistään, pidellen monarkkia otteessaan siinä edessään, otteen käydessä jopa hetkellisesti tiukentumaan vaaleaverikön kaulanpielillä.
Mitä mahdoit itse ajatella, kun puoliverisen äpäräsi siitit? Taisit olla siitä peräti varsin ylpeä, kuten tapanasi on toisinaan olla liiakseenkin...”. Ote kuninkaan kaulalta hellitti viimein, laskien pitelemään monarkkia kaulasta. Sillä samalla sekunnilla, Arethin yhä vapaana oleva käsi kävi nyrkkiinpuristuneena pamahtamaan vasten kuninkaan nättiä turpaa säälimättä, viiksekkään laskiessa nyt kokonaan otteensa irti toisesta. Antaen Aranin mahdollisesti vetäytyä raivossaan rypevästä kreivistä kauemmas.


//EIKUNNNN (D Täältä me tullaan. Nätti nyrkki ja Iso kanki. Noni. NONI//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Heinä 2014, 01:55

Ivallisentyytyväinen virne kävi pyyhkiytymään kuninkaan kasvoilta, Arethin käydessä nappamaan kiinni vanhempansa kaulasta, jahka oli repinyt Aranin otteen irti itsestään. Kreivi oli toden totta suuttunut kuninkaan sanoista, mikä sinällään oli huvittavaa, mutta tässä asetelmassa, kreivin pitäessä kiinni kuninkaan kaulasta, se ei kauheasti naurattanut. Aran kävi nousemaan kiltisti Arethin pakottaessa monarkin siihen, joskin ylös päästyään kävi Aranin kädet nousemaan vasten kreivin kättä, joka kaulasta kiinni piti. Aran näytti enemmänkin närkästyneen ärtyneeltä, kuin pelokkaalta tilanteessa, jossa olisi ehkä ollut syytä pelätä henkensäkin puolesta... Mutta ei Areth niin tyhmä olisi, että kävisi taittamaan kuninkaan niskat tällä punaisella sekunnilla... eihän?
Arethin sähinöille Aran kävi vain pihahtamaan pilkallisesti, mitä nyt sai ääntä aikaiseksi toisen otteessa. Lopulta Areth kävi kuitenkin irrottamaan otteensa Aranista. Kuningas ei kuitenkaan ehättänyt edes harkita vastaavansa edeltävään kysymykseen koskien Antonia, kun kreivi antoi tulla täydellä voimalla mojovan iskun päin siniverisen näköä. Ja se sattui. Aran kävi älähtämään iskusta, mutta ei jäänyt niille sijoilleen itkemään mahdollisia vahinkoja.

Ei. Sen sijaan sillä samalla sekunnilla kun Areth oli otteensa irrottanut lyönnin jälkeen, kävi Aran puolestaan tarraamaan haparointinsa yhteydessä kiinni Arethin rinnuksesta. Ja taas siirryttiin paikasta toiseen. Tällä kertaa keskelle suurinta allasosastoa kuninkaanlinnan kylpylässä. Suoraan suuren altaan reunalle, jossa Aran oli jo ehättänyt siirtymisen aikana tarrata molemmin käsin kiinni Arethista ja nyt kirjaimellisesti, siirtymisestä kertynyttä vauhtia ja asentoa hyväkseen käyttäen, heitti Arethin kauniilla kaarella suoraan selkä edellä altaan syvään veteen. Aran oli vähällä lentää itse perässä, mutta sai pidettyä horjuvan tasapainonsa, peruuttaen samalla altaan reunalta muutaman askeleen. Toinen käsistä nousi pitelemään nyt omaa nenää, kivun käydessä säteilemään kasvoissa iskun myötä. Kämmenensivulla Aran pyyhkäisi nenäänsä, huomatakseen vuotavansa verta mokomasta. Oliko se sitten yllätys, kreivi oli lyönyt ja lujaa...
"NYT!" Aran kävi karjahtamaan - joskin ääni kävi rikkoutumaan, saaden kuninkaan kuulostamaan lähinnä huvittavalta - "Rauhoitut!" siniverinen huusi toiselle, tietämättä kuunteliko tuo edes vedessä ollessaan häntä.
"JA SINÄ ULOS JA ÄKKIÄ!" Kävi lisäys karjuen, toisessa päässä suurta salia olevalle palvelijalle, joka oli ollut siivoamassa isoa allasosastoa iltaa varten. Neito kipittikin äkkiä pois paikalta kuullessaan kuninkaan käskyn, sen pahemmin jäämättä kyseenalaistamaan monarkin käskyä.

"Ja kuka sinä olet kyseenalaistamaan suunnitelmiani?! TIEDÄTKÖ EDES, MITÄ OLEN SUUNNITELLUT TÄMÄN VALTAKUNNAN HYVÄKSI!" Aran oli toden totta suuttunut Arethin vedosta, eikä näyttänyt nyt rauhoittuvan itsekään. Ja jos jokin oli varmaa, niin tästä ei kaunista jälkeä seuraisi, kun kaksi tuittupäistä siniveristä yhteen lähti ottamaan.
Aran ei edes odottanut vastausta huutoihinsa, kun kävi altaan reunalla iskemään jalkansa vasten lattiaa, luoden näin valtavan paineaallon kohti allasta, jossa Areth vielä pulikoi. Paineaalto vaikutti ilmaan, pyyhkäisten kaiken irtaimiston altaan lähettyviltä mukanaan valtavan salin toiseen päähän, mutta vesi puolestaan kävi kohoamaan ja roiskumaan paineaallon myötä, muodostaen suurehkon, mukaansa tempaavan aallon altaaseen...


// Noni. NONI. Veteen viilenemään siitä. Jäähylle. Chill. Stay cool. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Heinä 2014, 02:41

Isku osui ja upposi. Joskin sen sijaan että Aran olisi hakenut sijaansa kauemmas kreivistä, tarrasivat monarkin kädet vuorostaan Arethin rinnuksista. Kaksi siniveristä pässinpäätä seisoi siinä kasvotusten, ympäristön käydessä taas vaihtumaan uuteen, tällä kertaa linnan allasosastolle. Kreivi katsoi kovin tyytyväisenä monarkin verta vuotavaa nenää, ilmeen vaihtuessa kuitenkin tyytyväisyyttä kielivästä joksikin aivan muuksi, miehen huomatessa taakseen ilmestyneen altaan.
Pelkkä silmäys altaan puolelle näytti riittävän, kun kuningas kävi tyrkkäämään teleportaatiosta tulleen vauhdin myötä kreivin alas veteen. Selkä edellä, viiksiniekka kävi molskahtamaan täysissä pukeissa veden alle altaan syvempään päähän, jossa jalat eivät kaksimetriselläkään miehellä pohjaan yltäneet. Viiksekäs kuitenkin ponnasi itsensä takaisin pinnalle harvinaisen nopeasti, vain kuulemaan kuinka Aran rääkyi altaan reunalta alas, käskien kreiviä rauhoittumaan. Kreivi sai taas sijan kurtistaa kulmiaan, ja naurahtaa kylmästi ärsyyntyneelle kuninkaalle, siinä pysytellessään veden pinnalla, vaikka vaatteet alkoivatkin tuntua hiljalleen turhan painavilta päällä, kun läpimäriksi olivat kastuneet.

Kreivin katse pysyi hetken ylempänä seisovassa vaaleaverikössä.
Mistä tiedät vaikka tietäisinkin!”, Areth puolestaan karjui läpimärkänä vedestä, miehen ilmeen ollessa hetken näkemisen arvoinen, kun Aran kävi jalallaan polkemaan altaan raunalla. Valtava paineaalto syöksyi altaan puolelle, pärskien vettä sinne tänne ja nostattaen jykevän aallon pyyhkimään halki allasta. Kreivi ei vedestä käsin voinut juuri mitään tilanteelle tehdä, kuin koittaa olla vetämättä vettä henkeen vahingossa. Näin ollen suuri aalto otti viedäkseen Arethin mukanaan, paiskaten ikävällä voimalla viiksekkään vastakkaista altaanreunaa vasten.
Kreivi ähkäisi pienesti, nostaen kätensä kuitenkin vedestä tarttumaan altaan reunalla olevasta syvennyksestä ja veti itsensä vedestä ylös. Läpimärkä mies kapusi itsensä pystyyn, valuen vettä, kampauksensa auenneena ja hiukset näin olleen liimautuneina puolittain kiinni kasvoihin ja vaatteisiin. Areth kävikin pyyhkimään märkiä suortuvia pois kasvoiltaan, heittäen ne päänsä taakse.

Kylmä katse suunnattiin nyt läpimäristä vaatteista Araniin, vedenpinnan käydessä väreilemään kreivin lähellä ja vastakkaisen laidan lähistölle monarkin paineaallosta lentäneen irtaimiston käydessä rätisemään liitoksissaan pahasti.
Väitätkö muka että olen täällä vain katsomassa vähäarvoisempien perään, kun et itse jouda joka puolelle turpaasi näyttämään? Linnasi ei nyt seisoisi täällä, mikäli olisin hoitanut velvollisuuksianikin tantereella aikaisemmin huonosti!”, Areth lähti vetoamaan sotataktikkona toimimiseensa, nauraen kylmästi sanojensa perään.
Lopulta mokoma irtaimisto altaan reunalla otti, ja lähti liikkumaan vihaisesta viiksiniekasta kauemmas ensin hillitysti, sitten lentäen räjähdysmäisesti sinne tänne allashuonetta.
ET OLISI SAAVUTTANUT PUOLIAKAAN ILMAN MINUA!”, kreivi puolestaan karjaisi, äänen muodostaessa entistäkin lujempi paineaalto altaan puolelle, veden pärskyessä taas kaikkialle ja aallon lähtiessä kovaa tahtia kohden Arania, antamatta monarkille sijaa edes väistää sivulle, ellei tuo voimiensa avulla muualle siirtyisi.


//FUS RO DAAAAAAAAH! LALALAAAAAA! Mentäiskö rillaan purjoa ehkä?//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Heinä 2014, 03:08

Aran ei edes välittänyt, mitä Areth kävi kitisemään altaan toisesta päästä. Pienesti tietenkin mielensä sopukoissa Aran oli pelästynyt, että oli kreiviä pahemmin satuttanut, kun tuo altaan toiseen reunaan oli mätkähtänyt, mutta kerta tuo läpimärkä rotta nyt oli itse reunalle kavunnut räyhäämään, ei hätää näyttänyt olevan. Areth oli elossa ja selvästikin valmis jatkamaan tätä kinastelua, joka loppujen lopuksi oli täysin turhaa. Asian olisi voinut ratkaista puhumalla ja Aran olisi voinut aloittaa jo ajat sitten keskustelun siitä, mistä Anton oli peräisin ja miksi. Mutta ei, asia tuli näin yllättäen esille ja kaikki räjähti käsiin, kuten näkyi.
"JA SINÄ OLISIT JO KUOLLUT ILMAN MINUA!" Aran kävi huutamaan takaisin Arethille, tuon mussuttaessa sotataktiikoistaan "Kiitä onneasi, että olin niin jalo että otin puheeksi suvun sairaud---"

Pidemmälle Aran ei ehättänyt nalkutuksissaan kun Areth kävi luomaan paineaallon, joka kävi vettä heittelemään pitkin poikin huonetta, uuden, suuremman aallon lähtiessä liikkeelle. Aran ehätti ottaa pari askelta sivumpaan väistellessään ohi lentävää irtaimistoa, ennen kuin aalto kävi iskemään altaan reunaan ja kastelemaan kuninkaan osittain, lähinnä edestä. Sen verran kuitenkin, että vaatteet olivat läpimärät. Suivaantunut katse kääntyi kuitenkin Arethista äkisti allasosaston oviaukolle, jonka suunnasta kuului juoksuaskelia. Raskaiden askelten perusteella kyseessä oli sotilaita, jotka tulivat tarkistamaan tilanteen.... Joten tänne ei kannattanut jäädä riehumaan.
Niinpä sillä palavalla sekunnilla oli Aran ilmestynyt yllättäen Arethin viereen ja kävi nappaamaan tuota niskavilloista kiinni, siirtäen jälleen itsensä ja kreivin pois paikalta, ennen kuin vartijat ehättivät edes näkemään, ketkä huoneessa olivat riehuneet... Se oli kuitenkin varmaa, että siivoojilla tulisi olemaan hauskaa allasosastolla.

Jälleen kaksikko kävi ilmestymään hieman syrjäisempään huoneeseen, joka tällä kertaa oli oleskeluhuone. Aran kävi heilauttamaan Arethin kauemmaksi itsestään, kaksikon käydessä valumaan pitkin huoneen lattiaa. Siivoojille pitäisi tästäkin ilmoittaa, sitten myöhemmin, juuri nyt oli parempi pitää ulkopuoliset kauempana.
"Ilman sinua olisin aivan samassa tilanteessa, mitä nyt!" Aran kävi jatkamaan pitäen välimatkaa tummahiuksiseen "Minä kieroilin tieni Scarlingtonin kruununperillisen ystäväksi ja sain tietää häneltä kaiken tarpeellisen! Sinä olit vain tantereella, sinut olisi voinut korvata kenellä tahansa muulla pätevällä henkilöllä! Ilman minua me kaikki mätänisimme yhä metsässä piileskellen, sillä välin kun ihmiset rällästäisivät pitkin valtakuntaamme!"


// (------------DD Voi kerpeleen purjot nyt. PASI JA IRMELI MATKAAN AHOY! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Heinä 2014, 03:48

Suivaantunut kreivi mulkoili monarkin puoleen, tuon käydessä kastumaan toisen osapuolen nostattamasta aallosta. Hyvä. Sen tuo pässinpää ansaitsikin, ja ansaitsi huomattavasti enemmänkin vielä, jos Arethilta kysyttiin. Mutta ei kysytty. Myös mustatukka erotti korviinsa kauempaa kantautuvat juoksuaskeleet, mitkä eittämättä kuuluivat linnassa partioiville vartijoille. Eipä siniverisen kaksikon riehuminen muutenkaan noin kovin hiljaista ollut, joten oliko se nyt suurikin yllätys sitten että myös ulkopuoliset kävivät kumman meuhkaamisen kyseenalaistamaan ja antoivat merkkejä reagoidakseen siihen paremminkaan?
Vaikka Aran käänsikin katseensa askelien puoleen, ei kreivi irroittanut katsettaan vaaleatukkaisesta sukulaisestaan. Eikä Areth tehnyt myöskään elettäkään liikahtaakseen paikoiltaan minnekään, ennen kuin Aran kävisi taas toimimaan. Eikä sitä tarvinnutkaan sen kauempaa odottaa, kun monarkki oli taas hypähtänyt yhtäkkiä kreivin vierelle ja tarttunut miestä niskavilloista. Areth murahti, horjahtaen pienesti yllättyneisyyttään kuninkaan nopeasta liikkeestä, ennen kuin kaksikko katosi silmän räpäyksessä pois allasosastolta. Vain hetkeä aikaisemmin, kuin aseistautuneet sotilaat saapuivat paikalle ihmettelemään altaassa vellovaa vettä ja ympäriinsä paiskottuja tavaroita. Mahtoi sekin olla näky. Ja kenties ehkä seuraavan päivän tiukka puheenaihe...

Kaksikko laskeutui taas syrjäisempään oleskeluhuoneeseen, jossa kuningas laski otteen toisesta siniverisestä, heilauttaen kookkaampaa osapuolta kauemmas. Areth kokosi hetken itseään paikoillaan, hiuksienkin osoittaessa taas liimautumisen merkkejä kasvojen pieliin.
Tuima ilme lähti kuitenkin nousemaan jo ennestään ärtyneen miehen kasvoille, Aranin paasatessa miten oli itsensä juonitellut ihmisten hoviin sisään, siinä missä Areth oli vain osallistunut tantereelle laatimaan pettämättömiä suunnitelmiaan.. Halveksuva naurahdus karkasi viiksiniekan suusta, kreivin kohottaessa katseensa taas kultakutrin puoleen.
Edes sinä et pystyisi korvaamaan minua pätevämmällä, ehkä olisikin pitänyt vain katsoa silloin vierestä, seurata miten tuotat pettymyksen kaikille kun epäonnistut säälittävästi ihmisten edessä ja annat uuden rodun ottaa vallan maistasi”, mies ärähti, ottaen hitaanvaroittavan askeleen vaaleatukkaista kohden. Otti Aran sitä huomatakseen tai ei, se oli kuitenkin Arethille täysin sama...

Vuorostaan tummatukkainen otti ilmestyäkseen pienen välimatkan päästä silmän räpäystäkin nopeammin Aranin taakse, napaten kuninkaan säälimättä lujaan kuristusotteeseen käsivartensa ja itsensä väliin, samalla tarraten monarkkia toisen käden ranteesta. Aranin selkä oli visusti pitempää miestä vasten, eikä kreivi sen kummemmin antanut mitään sijaa rimpuilla otteestaankaan irti. Siinä oli ja pysyi, kuin hiuksiin liimautunut purkka, jonka sai vain veistelemällä irti.
Ja jätit minut mätänemään jälkeesi, niinkö kuvittelit sen toimivan?”, viiksekäs kuiskasi kylmästi kuninkaan korvanjuuressa, ”Minäkin saan kansan nousemaan kapinaan sitä halutessani, tavalla tai toisella, ja sitä sinäkään tuskin haluat. Et halua, että säyseänä hihnassa pitelemäsi kansa lähtisi nostamaan tietentahtoen sanaansa hovia vastaan millään muotoa”.
Kreivi ei päästänyt irti korkea-arvoimassasta osapuolesta, vaan kovin julmasti, väkisin lähti painamaan Arania epämukavasti vasten läheistä pöydänkantta, otteen pitäessä yhä monarkin kaulalla paikkansa.
Etkä todennäköisesti myöskään olettanut, että lähtisin haastamaan asemaasi näin, vai mitä Aran?”, Areth totesi virnistäen, olettamatta tietenkään että kultakutri mitään hänelle vastaisi. Sisällä kuohuva viha kävi viemään nyt kirjaimellisesti kreiviä teoissaan eteenpäin. Edes viiksekäs itse ei kyennyt varsinaisesti hillitsemään itseänsä, eikä varmaan kuluisi aikaakaan, kun kreivi saisi päähänsä listiä kuninkaankin niille sijoilleen silkasta hetkellisesti mielihalusta...


//(--------D Purjot on parhaita. PASI JA IRMELI TULEE KOKKAAN ARANILLE JA ARETHILLE PURJOPATAA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Heinä 2014, 04:04

Aran kävi naurahtamaan erittäin kuivasti, halveksuvasti Arethin ylistäessä omaa pätevyyttään. Olihan se totta, mutta juuri tällä hetkellä Aran ei todellakaan aikonut suoda Arethille sitä oikeassa olemisen iloa! Sen sijaan Aran oli avaamassa suunsa herjatakseen sukulaistaan lisää, kun kreivi yllättäen otti ja ilmestyi Aranin selän taa. Kuningas ei ehtinyt tehdä mitään, kun löysi itsensä kuristusotteesta rotevamman miehen toimesta. Sillä samalla sekunnilla kun henki tuntui pihisevän nipin napin, kävi telepaattinen viesti syöksymään ainoalle luotetulle henkilölle hovissa: Kenraali Argenteukselle. Jälleen jokseenkin hätäinen viesti käski sarvipäistä tulemaan paikalle mahdollisimman pian, sen paremmin selittelemättä mistä oli kyse. Faunin hän kutsui, koska tuo oli yksi niistä harvoista jotka tiesivät Antonin todellisesta alkuperästä, joten tuon seurassa asiaa saattoi puidakin paremmin kreivin kera ilman, että sotki enää yhtään ylimääräistä mukaan! Juuri nyt Aran kuitenkin tarvitsi sen kolmannen osapuolen tilanteeseen, ennen kuin jompikumpi siniverisistä kävisit tekemään jotain harkitsematonta... mitä Areth paraikaa oli tekemässä.

Vapaana oleva käsi kävi tarraamaan kiinni kaulaa puristavaan käsivarteen, Aranin koittaessa parhaansa mukaan päästä irti Arethin otteesta. Paikasta toiseen siirtyminen ei onnistunut, sillä siirtyi Aran minne tahansa, tulisi Areth mukana, eikä kuningas tuon otteesta pääsisi minnekään. Arethin puheisiin kuningas ei voinut käydä vastaamaan, kreivin kuristaessa siniveristä siihen malliin, että hyvä jos henkeä sai. Sen sijaan monarkki joutui haukkomaan ilmaa minkä pystyi, vapaana olleen käden irrotessa Arethin käsivarresta ottamaan vastaan läheisen pöydänpinnan, jota vasten Areth Arania kävi painamaan.
"Koitapa uskotella kansalle, joka minua rakastaa, jotain moista potaskaa. Olen heille pelastaja, joka toi valoa pimeyden jälkeen. He seuraavat minua kuin lampaat paimenta, etkä edes sinä voi heidän päätään kääntää!" Telepaattinen viesti kävi jokseenkin tukahdutusti iskeytymään Arethin tajuntaan, Aranin kykenemättä mitään ääneen sanomaan. Happi alkoi kuitenkin loppua ja sitä mukaan myös kuninkaan rimpuilu alkoi muuttua voimakkaammaksi, kropan käydessä vaistomaisesti reagoimaan ilmanpuutteeseen.


//PURJOPATAA! Ei kun sitä grillattua purjoa (DDD Siellä Pasi ja Irmeli notskin ääressä purjoa paistaa ilosena //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Heinä 2014, 04:52

Areth, Atrevaux

Arania painettiin pöytää vasten, kreivin kyllä huomatessa miten kuningaskin lähti hänen otteestaan rimpuilemaan enemmmän ja enemmän voimakkaammin. Mutta eihän viiksiniekka toiselle isolle miehelle kamalasti antanut tilaa siinä tilanteessa, vaan kävi lähinnä painamaan vielä pahemmin toista siniveristä otteessaan. Areth ei antanut helposti periksi, ja olisi kyennyt pahempaankin, mikäli sitä olisi vain halunnut. Viiksiniekka näki tämän tilanteen kuitenkin riittävänä itselleen, eikä lähtenyt enää lisää kääntämään veistä haavassa.
Luuletko etten keksisi keinoa kääntää asemaasi väärinpäin? Lammaslaumassakin on sutensa”, tummatukkainen hymähti ääneen Aranin telepaattisen viestin perään, ollen jo vähällä pysyä vain hiljaa ja antaa kuninkaan sanojen olla, ”Turhaan haastat siinä”.


Samaan aikaan Atrevaux vietti tyypillisen rauhallista iltaansa omissa oloissaan, kirjaa lukien, piippuaan polttaen. Huone oli taas täynnä savua, kun löyhästi raollaan oleva ikkuna ei kaikkea jaksanut ulos vetää ja siitä sisään välillä puhaltava tuulahdus puhalsi myrkkyjä peremmälle huoneeseen. Eipä se sarvipäistä haitannut, ulkopuolisia tosin sitäkin enemmän, jotka olivat kenraalille välillä käyneet huomauttamaan yskivänsä tietyn huoneiston ohi kulkiessa. Niin kauan kun Aran salli Parebriksen pössytellä sisätilassa tietyin rajoituksin, ei faunista ollut parantamaan tapojansa.
Ja näin Aranista puheen ollen, Parebriksen intensiivisenkin keskittymisen rikkoi kuninkaan hätäiseltä kuulostava telepaattinen viesti. Joko vanhimmat olivat taas siniveristä ahdistelemassa? Vai oliko syy täysin toinen tällä kertaa? Joka tapauksessa monarkki pyysi – tai ehkä ennemmin käski – kenraalia luokseen, eikä Atrevauxella ollut aikomustakaan viivytellä tällä kertaa samoin, mitä viimeksi oli tehnyt. Kirja laskettiin huolimattomasti nojatuolille avonaiseksi siihen kohtaan, mihin fauni oli ennättänyt, piippu laskettiin toisesta kädestä ikkunalaudalla olevalle alustalle savuamaan, sorkkajalan sitten astellessa huoneesta rivakoin askelin ulos.

Vaikka valtava fauni olikin kintuistaan nopea, eivät linnan sileät ja liukkaanpuoleiset lattiat antaneet sorkille kamalasti sijaa. Niinpä sarvipäisen tilalle ilmestyi pienen teatraalisen savun pölähdyksen jälkeen vaaleatukkainen Lucavi, jolle linnan käytävät puolestaan olivat yksi iso juoksurata mitä pitkin kiitää. Silmäpuolista viestinviejää ei edes kehdattu pysäyttää vartijoidenkaan toimesta, mikäli tuon olisivat nähneet – eikä Parebris todellakaan nyt aikonut välittää mistään muusta kuin siitä, että olisi mahdollisimman pian Aranin luona.
Kiireen vilkkaa Luca kiirehti pysähtymättä missään välissä huoneelle, jonne Aran oli kenraalinsa kutsunut. Silmäpuoli ei käynyt koputtamaan oveen, saati sitten edes avaamaan sitä, vaan ilmestyi kyseisen luukun läpi kirjaimellisesti tyhjästä oven eteen. Nuorikko silmäsi vain murto-osan sekunnista tyhmänä kreiviä, joka painoi rimpuilevaa kuningasta käsi kaulalla pöytää vasten. Samalla hetkellä myös Areth kävi kiinnittämään huomionsa paremmin yllätävään vieraaseen joka huoneeseen oli tyhjästä tupsahtanut, tekemättä kuitenkaan vieläkään elettäkään siirtyäkseen syrjään. Siinä vaiheessa kun kulmiaan kurtistava Luca hyppäsi kaksikkoa kohden, kädet villisti tulisina roihuen, tajusi kreivikin päästää Aranista viimein irti ja pyrkiä syrjään.

Tavallisesti niin hyvin tilanteen tasalla pysyvä kreivi ehti ottaa vain muutaman haparoivanhätääntyneen askeleen taemmas, lyhyen silmäpuolen käydessä magian avulla lyömään Arethia tuon edessä. Viiksiniekka lensikin nätisti vasten lattiaa ja liukuikin sitten kauemmas, roihuavista käsistä liekkien tarttumatta miehen läpimärkään olemukseen millään tavalla. Illuusiossaankin Luca oli pelottava vastus, kunhan ei itse fyysiseen tappeluun jäänyt – mutta siinä tilanteessa siro haltiailluusio saikin väistyä valtavan sarvipään yltä.
Koska Parebris ei jaksanut vieläkään luottaa sorkkiensa pitävän täysin liukkaalla, ja jostain syystä myös märällä lattialla, mikäli kreivi päättäisikin vielä onneaan kokeilla ylös päästyään, jäi kenraali vielä Lucavina seisomaan valmiina sijoilleen. Aranin läheisyyteen, jonka puoleen vaaleatukkaisen nuorukaisen katsekin hakeutui hetkeksi.
...Oletko kunnossa?”, nulikka tiedusteli sitten, kovin tuttavallisesti vieläpä.



//Grillattu purjo on jälkkäriä (DDD Iloisena grillaavat purjoa niin. Dagnirkin voisi mukaan liittyä, kun on snakseista kyse 8) Onko snaksit sitten purjoja vai Pasi ja Irmeli niin....//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Heinä 2014, 05:17

"Ja minulla on tapana tehdä niistä susista taljoja" Telepaattinen viesti kävi napauttamaan heti Arethille, tuon käydessä puhumaan lammaslaumassa lymyävistä susista. Aranilla oli keinonsa, joista Areth ei ollut tietoinenkaan. Kreivi ei tietänyt kenen kanssa nyt riitaa haastoi, siinä missä Arankaan ei oikeastaan älynnyt, kuinka tyhmää oli viiksekkäälle käydä napisemaan.
Sen enempää Aranista ei kuitenkaan ollut inisemään vastaan edes telepaattisesti, kun keho alkoi jo reagoimaan hapenpuutteeseen, paniikin vallatessa mielen. Rationaalinen ajattelukyky tuntui katoavan sen sileän tien, haltian pyrkiessä vain irti toisen otteesta, kovin turhaan. Näkökin alkoi jo sumentua ja siinä rimpuillessaan Aran saattoi vain miettiä, kuinka pitkälle Areth oikein oli menossa?

Apu saapui kuitenkin pian, eikä yhtään liian myöhään. Aran ei edes ehättänyt vilkaista kohden paikalle saapunutta silmäpuolta, kun Areth kävi jo otteensa irrottamaan ja iskun myötä myös kauemmas kaikkoamaan. Aran lysähti maahan polvilleen, koittaen ottaa tukea pöydästä, samalla kun kävi haukkomaan henkeään kuin kala kuivalla maalla. Tällä kertaa sarvipäinen oli selvästi pitänyt kiirettä ja hyvä niin. Vanhimpien vierailun jälkeen Aran oli jokseenkin painottanut, että kun kuningas kutsui, silloin myös kannatti tulla ja äkkiä. Olihan se ymmärrettävää että saapuminen vei aikansa, mutta tässä tilanteessa Parebris oli saapunut suhteellisen hyvissä ajoin.

Henkeään haukkova kultakutri kävi vilkaisemaan väliin tullutta haltianuorukaista, Aranin hymähtäessä pienesti tuon tuttavallisen kysymyksen myötä.
"Kutakuinkin" Aran vastasi kasaillessaan itseään ja ajatuksiaan, lopulta käyden kampeamaan itseään ylös maasta. Jo pelkkä faunin läsnäolo helpotti oloa, nyt kun Aranin ei enää tarvinnut pelätä, että kreivi käsiksi kävisi. Tai no, saattaisihan tuo yrittää mutta edes kreivi ei tulisi ohitse kuninkaan eliiteistä, mikäli noille oli annettu lupa puolustaa itseään ja kuningasta toista siniveristä vastaan. Ja juuri nyt Atrevauxilla oli kaikki lupa ja valta mättää Arethia kuokkaan, mikäli kreivi oli tarpeeksi tyhmä vielä koittaakseen fyysistä kontaktia kuninkaan kanssa. Joskin, olihan Lucavin olomuoto jokseenkin... hämäävä, joten ei olisi ihme, jos nuoren haltiapojan läsnäolo ei pidättelisi kreiviä sen pahemmin.
"Joko rauhoituit vai vieläkö ajattelit minua uhmata, Areth?" Aran hymähti hieroessaan kaulaansa pienesti. Mitään jälkeä ei kaulaan jäisi, mutta yhä se puristuksen kipu tuntui kaulalla... epämukavasti.


// Oikein iloisina! Dagnir pitää sen turpansa kurissa eikä syö Pasia ja Irmeliä tai muuten tulee kuokkaan Kalilta. Kali tulee lyömään piiskalla pyllylle. Tuhma käärme, tuhma //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Heinä 2014, 14:09

Luca hymähti, asteen verran huolestuneena vanhaa ystäväänsä katsellessa, kun Aran kokosi itsensä polviltaan takaisin ylös. Parebris oli kokoajan valmis tarjoamaan apuaan ja tukeaan monarkille, joko tässä muodossa tai toisessa, vaikka silmäpuolen katse palasikin hitaan varmana silmäämään lattialla ähisevään kreiviin.
Areth ei ollut pahemmin satuttanut itseään, mutta totta kai se tuntui, kun iso mies lensi yllättäen jaloiltaan lattiaa suutelemaan. Isku ei ollut myöskään auttanut yhtään valmiiksi kipeään selkää, jota kreivi pitelikin entistä pahemmin päästessään polvilleen ylös. Hammasta purren, läpimärkä viiksiniekka sai itsensä kavuttua takaisin pystyyn hieman huojuen, siniverisen katseen porautuessa nyt monarkin vierellä seisovaan valkeatakkiseen penikkaan. Kaiken tämän yhteydessä päällimmäinen ajatus Arethin päässä oli, että kyseessä oli taas joku ylikasvanut äpärä, silkan ulkonäön perusteella. Vaikka kreivi tiesikin, mitä tämän nuorukaisen alla piileksi, sillä oli kyseisen eliittikenraalin näin tavannut, muttei lievästä sekavuudestaan osannut tätä tietoa käydä hyödyntämään tässä tilanteessa. Silmäpuolinen nulikka oli pelkkä nulikka! Mitä tuollainen heiveröinen kukkakeppi muka hänelle mahtaisi!

Areth hymähti ja ehti ottaa tasan yhden askeleen lähemmäs kaksikkoa, kun Luca kävi asettumaan nyt kunnolla kaksikon väliin.
Väitätkö oikeasti että piiloudut tuon lyhyenlännän tapin taakse?! Älä naurata!”, kreivi ärähti selvästikin vielä tuohtuneena tästä kaikesta. Saatuaan tasapainonsa kutakuinkin takaisin, ehti mustatukkainen siniverisistä ottaa taas muutaman askeleen lähemmäs, Lucan käydessä kuitenkin astumaan sitä mukaan myös eteenpäin kun kreivi vastaan tuli. Kaksikon ollessa lähes jo toisissaan kiinni, luopui Parebris viimein illuusiostaan, kookkaan sarvipään seistessä tummanpunaisessa kaavussaan nyt viiksiniekan edessä.
Totta kai Areth säikähti moista yllätystä! Eihän sekaisin oleva mies kamalasti tuntunut muutenkaan tilanteen tasalla olevan, jonka myötä sydän taisi jättää muutaman lyönnin välistä sarvipäisen kenraalin noin yllättäen siihen seisoman ilmestyttyä. Vasta nyt, kun kreivin katse lähti hitaasti nousemaan puoleensa hieman kumartuneen eliittikenraalin kasvoihin, lähti viiksekäs tajuamaan tilannetta paremmin.

Vai lyhyenläntä tappi, arvon Kreivi?”, Atrevaux totesi virnistäen ja kulmaansa kohottaessa, katsellessaan kaikin puolin vain huvittuneena Arethin hämmennyksensekaista reaktiota. Jos Luca yhä olisi huoneessa seisonut, olisi kreivi käynyt varmasti nulikan kimppuun sen kummemmin epäröimättä, mutta valtava sorkkajalka olikin toista maata.
...Antaa olla”, Areth kävi hetkellisesti kiihtyneen hengityksen lomasta toteamaan jo selvästi rauhallisemmin, joskin asteen verran näreisesti kenraalin äskeiseen huomautukseen.
Kun viiksiniekka oli kaiketi nyt taltutettu sijoilleen, kääntyi yhä huvittuneenoloinen eliitti Aranin puoleen. Atrevaux ei olisi antamassa kummankaan siniverisen enää käydä toisensa kimppuun, ei edes Aranin, ei nyt kun hän oli paikanpäällä. Tästäkin päästäisiin vain puhumalla, ei toisen kurkunpielissä roikkuen.
Oletanko oikein, jos arvelen teidän riehuneen jo pitemmän tovin keskenänne?”, fauni tiedusteli Aranilta.


//Lohikäärmekouluttaja Kali. Vetää Lorythasillekin vertoja, ehkä Kalin pitäis siirtää olemuksensa sen luo, niin se voi käydä piiskaamassa kaikkia sit pyllylle. Dagnir on ihan hämillään jos Kali käy sitä piiskaan >: Ruinaa sitten keksejä illalla tauotta!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Heinä 2014, 14:44

Hengitystään tasaillessaan Aran vilkaisi ylös kavunneeseen kreiviin, joka ei näyttänyt olevan ihan parhaimmassa kunnossa. Hyvä, sietikin tuntea pientä tuskaa sen jälkeen, mitä oli Aranille tehnyt! Toinen käsistä pysyi pöydänpintaa vasten, toisen noustessa nyt pitelemään yhä kivusta sykkivää nenää, joka vieläkin päätti vuotaa verta suhteellisen vuolaana. Areth ei todellakaan ollut säästellyt voimiaan tuon iskun kanssa, mutta oliko se sitten ihmekään sen jälkeen mitä Aran oli sanonut. Toivoa sopi, ettei nenä kävisi turpoamaan tai Aran suuttuisi. Kuningas kävi riisumaan päällimmäistä, kaapumaista sisätakkiaan ja läiskäisi tuon märän, valkean kangaskappaleen pöydälle, samalla kun katseli kuinka Kreivi kävi vielä uhoamaan, käyden morkkaamaan apuun saapuneen Lucavin kokoa. Aran kävi vain pienesti hymähtämään moisille puheille, antaen Parebriksen hoitaa omasta koostaan muistuttamisen ihan rauhassa. Tärkeintä oli, että sarvipää seisoi olomuodossa tai toisessa kahden siniverisen välissä.

Pöydälle nostetun talin toinen hiha käytiin puristamaan nyrkkiin ja painamaan vasten vuotavaa nenää, kuninkaan vilkuillessa sivusilmällä kreivin ja kenraalin puoleen. Kuten olettaa saattoi, jahka sarvipäinen todellisen muotonsa oli esiin ottanut, ei Areth enää käynyt päätään aukomaan vaan rauhoittui kummasti.
Katse kääntyi paremmin faunin puoleen, tuon käydessä tiedustelemaan kuinka kauan kaksikko toisiaan oli mukiloinut.
"Niinkin voisi sanoa" Aran kävi tuhahtamaan vilkaistessaan kädessään olevaa hihaa, joka nyt oli jo värjäytynyt täysin punaiseksi verestä.
"Näyttääkö se pahalta?" Olikin kysymys heti perään faunille, Aranin siirtäessä takin hihaa paremmin pois nenänsä edestä, jotta sarvipäinen saisi tulla sanomaan mielipiteensä tästä ruhjeesta. Arethiin Aran ei juuri nyt kiinnittänyt edes huomiota.


//Kali on oikeesti ultimate lohikäärmekouluttaja. Se pistää Shyvan ja Mardukinkin aisoihin. Kali piiskaa kaikkia pyllyyn, kyllä. Deli tykkää. Eikun. Dagnir saa vähän piparia illalla sitten if you know what i NONI NYT SIT OIKEESTI EI OO VIELÄ EES ILTA JA MENO ON TÄMÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron