Kirjoittaja Crimson » 30 Heinä 2014, 02:26
Areth käänsi hetkeksi selkänsä Aranille ja Atrevauxelle, nojaten vapaata kättään vasten seinää. Kreivi halusi vain tasata hengitystään ja ajatuksiaan, kelata tilannetta hetken taaksepäin. Ei hän ollut tarkoittanut nostaa tällaista rähinää yhden äpäräprinssin takia.. mutta kun viiksekkäällä kerran kuohahti, niin silloin myös kuohahti. Oli kyseessä sitten pahainen palvelija tai tämänkertaisen perusteella haltioiden kuningas, jonka Areth oli ollut jo vähällä kuristaa tuon omaan kotiin... Kreivi oli sisimmillään kuitenkin jo pahoillaan, mutta sen sijaan että olisi vielä ääneen mitään maininnut, keskittyi tummatukkainen vain tasailemaan itseään.
Atrevaux seuraili hetken Arethin touhuja, varmistuen viimein itsekin siitä, ettei viiksiniekka enää kävisi kenenkään hermoja koettelemaan. Ja ehkä noin oli parempikin. Kun sarvipäisen katse sitten palaili hitaan varmasti takaisin Araniin, joka nenäänsä verisellä hihalla piteli, päästi vanha fauni suustaan yksitoikkoisen hymähdyksen. Harvoinpa Parebris sai ystävänsä turpaa tällaisessa kunnossa nähdä - joskin, kuinka useasta Aran muka vastaavaan lähikontaktiin toisten aatelisten kanssa edes joutui. Tai ylipäätän kenenkään. Oli kuitenkin sanomatta selvää, että tällä kertaa siniveriset olivat ottaneet asteen lujemmin yhteen, mikä näkyi niin monarkista, kuin myös kreivistä...
”Annas kun katson”, Parebris totesi, ja sorkat lattiaan kopsuen asteli lähemmäs Arania. Suurempi käsi laski Aranin leualle, josta sarvipäinen kävi toisen päätä hellänvaroen kohottamaan nähdäkseen suippokorvan nokan paremmin. Joutuihan Atrevaux hieman itsekin kumartamaan, niin kookas kun oli, ja kun ei halunnut kuninkaan päätä liikaa kuitenkaan ylös nostaa. Verta valui kultakutrin nenästä reilusti kuitenkin yhä, vaikka itse iskusta oli selvästi jo kulunut aikaa. Pujopartainen kaivoikin nenäliinan kaapunsa taskusta, jolla esti veren vuotamisen nenänpieliä pitemmälle Aranin kasvoilla, samalla virnistäen ystävälleen pienesti.
”Verenvuoto viittaisi siihen, että kreivinne on korkeintaan saanut verisuonen jos toisenkin repeämään”, Parebris tuumaili, kiinnittäen puheillaan viimein Arethinkin huomion syrjemmästä puoleensa. Eiväthän häntä liiemmin kenraalin puheet kiinnostuneet, vaan krievi olikin asteen verran kiinnostuneempi siitä, mitä Aran mahtoi ajatella tästä kaikesta. Ja ehkä syystäkin kreivi oli huolissaan.. joskin se huoli nosti myös tietynlaisen kiusauksen käydä urkkimassa myös kuninkaan ajatuksia tämän tiimoilta kultakurtin päästä, vaikka siniveristen välillä oli selvästi sovittukin ettei niin tehtäisi. Se olisi kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä Areth oli jo ehtinyt tehdä...
”Painat osumakohtaa villaisella ja pitelet sormillasi tästä näin hieman painaen”, Parebris selitti Aranille, samalla kun toisen kätensä sormilla näytti varoen kuinka nenäluun alta tuli painaa, jotta vuoto ottaisi paremmin tyrehtyäkseen. Veri saattaisi tosin valua kuninkaan kurkkuun, mutta oli sekin sievempää kuin että punainen neste valuisi ympäri kasvoja, vaatteita ja lattioita.
”Tuskinpa se turpoaa kuitenkaan”, sarvipäinen vielä huomautti, ja sivusta katsovasta kreivistä huolimatta antoi ohimennen nenänpäänsä koskettaa ystävänsä nenää hellästi, lohduttavasti.
Viimeistään nyt Arethin mielenkiinto heräsi, nähdessään miten tuttavallisesti ja... läheisesti Aran ja Atrevaux tuntuivat toistensa seurassa käyttäytyvän. Kreivin mielestä jopa liian läheisesti! Eihän hän varsinaisesti tiennyt mitään noiden väleistä, tai sitten siitä, että Parebris oli hovissa asunut pitempään kuin itse kuningas – mutta silti.
Yhä sijoillaan seisten, Areth lähti varoen tunkeutumaan Aranin ajatuksiin, jopa toivoen ettei monarkki pistäisi mitään merkille. Ilmeisesti nenänsä oli monarkille suurempi syy huultaan mutristaa, kuin kreivi itse. Hyvä. Tähänhän hän voisi lopettaakin eikö... eikö?! Areth silti jatkoi yhä syvemmälle tunkeutumista, etsien jonkinlaista lankaa Atrevauxen ja monarkin välisistä hetkistä. Eikä kreivi saattanut hetken kuluttua taaskaan väittää, että tämä olisi ollut kannattava idea. Millään tavalla!
Areth lähes hyppäsi sijoillaan, miettien hetken pitäisikö hänen vain mennä lyömään päänsä seinää vasten tai rynnätä huoneesta ulos.
”SINÄKÖ MAKAAT TUON KANSSA?!”, kreivi sai kuitenkin huudettua suustaan, kiihtyessään taas edelliselle tasolleen ja näyttäen siltä, että saisi vielä hermoromahduksen kaiken tämän päälle. Atrevaux katsahtikin toinen kulma koholla kreivin suuntaan, joka harppoi terävästi kaksikon luo ja tarrasi sillä samalla silmänräpäyksellä Aranin hartioista kiinni ja veti miestä lähemmäs itseään.
”TUON SARVIPÄÄN KANSSA?! MI-MITÄ HALVATTUA PÄÄSSÄSI OIKEIN LIIKKUU?! Ensin äpärä, sitten painat menemään tuon sarvipäisen pässin kanssa?!”, Areth pauhasi taas, osoittamatta kuitenkaan että monarkkiin tarttuminen ei taas johtanut väkivaltaisiin tekoihin. Sen näki myös Atrevaux, joka lähinnä silmäili pienempiä haltioita edessään leveästi virnuillen, yrittämättä edes piilotella Arethin rääkymiä faktoja omasta puolestaan. Eihän Parebriksella ollut edes hajua mistä viiksiniekka yllättäen oli tuollaista keksinyt, ellei sitten Aranin ajatuksia ollut lukenut. Hänen sarvisesta päästään kun mitään ei saanut irti revittyä, ellei Atrevaux siihen erityistä lupaa antanut...
//Kali ny on vähän tommonen (--D Shyva ja Marduk on molemmat nössöjä Kalin pieksentään verrattuna. Deli tykkää, Deli tykkäis jos Darikin sitä vähän ruoskisi pyllylle. Yllyttäisi pikkuisen. EIKUNNNNHHHNNHNHHNHN..... Kali nyt piparit takaisin purkkiin, käy muuten huonosti (----------D JA NYTHÄN NIMENOMAAN ON ILTA, VILLIYDYMME TÄÄLLÄ, VISKIN KERA//