Turpaan vaan || Crim

Kaiken kokoisille ja näköisille vieraille tarkoitettuja makuuhuoneita, sekä myös itse siniveristen ja korkea-arvoisten vieraiden makuukammarit. Huoneet ovat erittäin tasokkaita ja kauniisti sisustettuja ja palvelijat pitävät huolen, että vieraat varmasti viihtyvät.

Valvoja: Crimson

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Heinä 2014, 02:26

Areth käänsi hetkeksi selkänsä Aranille ja Atrevauxelle, nojaten vapaata kättään vasten seinää. Kreivi halusi vain tasata hengitystään ja ajatuksiaan, kelata tilannetta hetken taaksepäin. Ei hän ollut tarkoittanut nostaa tällaista rähinää yhden äpäräprinssin takia.. mutta kun viiksekkäällä kerran kuohahti, niin silloin myös kuohahti. Oli kyseessä sitten pahainen palvelija tai tämänkertaisen perusteella haltioiden kuningas, jonka Areth oli ollut jo vähällä kuristaa tuon omaan kotiin... Kreivi oli sisimmillään kuitenkin jo pahoillaan, mutta sen sijaan että olisi vielä ääneen mitään maininnut, keskittyi tummatukkainen vain tasailemaan itseään.
Atrevaux seuraili hetken Arethin touhuja, varmistuen viimein itsekin siitä, ettei viiksiniekka enää kävisi kenenkään hermoja koettelemaan. Ja ehkä noin oli parempikin. Kun sarvipäisen katse sitten palaili hitaan varmasti takaisin Araniin, joka nenäänsä verisellä hihalla piteli, päästi vanha fauni suustaan yksitoikkoisen hymähdyksen. Harvoinpa Parebris sai ystävänsä turpaa tällaisessa kunnossa nähdä - joskin, kuinka useasta Aran muka vastaavaan lähikontaktiin toisten aatelisten kanssa edes joutui. Tai ylipäätän kenenkään. Oli kuitenkin sanomatta selvää, että tällä kertaa siniveriset olivat ottaneet asteen lujemmin yhteen, mikä näkyi niin monarkista, kuin myös kreivistä...

Annas kun katson”, Parebris totesi, ja sorkat lattiaan kopsuen asteli lähemmäs Arania. Suurempi käsi laski Aranin leualle, josta sarvipäinen kävi toisen päätä hellänvaroen kohottamaan nähdäkseen suippokorvan nokan paremmin. Joutuihan Atrevaux hieman itsekin kumartamaan, niin kookas kun oli, ja kun ei halunnut kuninkaan päätä liikaa kuitenkaan ylös nostaa. Verta valui kultakutrin nenästä reilusti kuitenkin yhä, vaikka itse iskusta oli selvästi jo kulunut aikaa. Pujopartainen kaivoikin nenäliinan kaapunsa taskusta, jolla esti veren vuotamisen nenänpieliä pitemmälle Aranin kasvoilla, samalla virnistäen ystävälleen pienesti.
Verenvuoto viittaisi siihen, että kreivinne on korkeintaan saanut verisuonen jos toisenkin repeämään”, Parebris tuumaili, kiinnittäen puheillaan viimein Arethinkin huomion syrjemmästä puoleensa. Eiväthän häntä liiemmin kenraalin puheet kiinnostuneet, vaan krievi olikin asteen verran kiinnostuneempi siitä, mitä Aran mahtoi ajatella tästä kaikesta. Ja ehkä syystäkin kreivi oli huolissaan.. joskin se huoli nosti myös tietynlaisen kiusauksen käydä urkkimassa myös kuninkaan ajatuksia tämän tiimoilta kultakurtin päästä, vaikka siniveristen välillä oli selvästi sovittukin ettei niin tehtäisi. Se olisi kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä Areth oli jo ehtinyt tehdä...

Painat osumakohtaa villaisella ja pitelet sormillasi tästä näin hieman painaen”, Parebris selitti Aranille, samalla kun toisen kätensä sormilla näytti varoen kuinka nenäluun alta tuli painaa, jotta vuoto ottaisi paremmin tyrehtyäkseen. Veri saattaisi tosin valua kuninkaan kurkkuun, mutta oli sekin sievempää kuin että punainen neste valuisi ympäri kasvoja, vaatteita ja lattioita.
Tuskinpa se turpoaa kuitenkaan”, sarvipäinen vielä huomautti, ja sivusta katsovasta kreivistä huolimatta antoi ohimennen nenänpäänsä koskettaa ystävänsä nenää hellästi, lohduttavasti.
Viimeistään nyt Arethin mielenkiinto heräsi, nähdessään miten tuttavallisesti ja... läheisesti Aran ja Atrevaux tuntuivat toistensa seurassa käyttäytyvän. Kreivin mielestä jopa liian läheisesti! Eihän hän varsinaisesti tiennyt mitään noiden väleistä, tai sitten siitä, että Parebris oli hovissa asunut pitempään kuin itse kuningas – mutta silti.
Yhä sijoillaan seisten, Areth lähti varoen tunkeutumaan Aranin ajatuksiin, jopa toivoen ettei monarkki pistäisi mitään merkille. Ilmeisesti nenänsä oli monarkille suurempi syy huultaan mutristaa, kuin kreivi itse. Hyvä. Tähänhän hän voisi lopettaakin eikö... eikö?! Areth silti jatkoi yhä syvemmälle tunkeutumista, etsien jonkinlaista lankaa Atrevauxen ja monarkin välisistä hetkistä. Eikä kreivi saattanut hetken kuluttua taaskaan väittää, että tämä olisi ollut kannattava idea. Millään tavalla!

Areth lähes hyppäsi sijoillaan, miettien hetken pitäisikö hänen vain mennä lyömään päänsä seinää vasten tai rynnätä huoneesta ulos.
SINÄKÖ MAKAAT TUON KANSSA?!”, kreivi sai kuitenkin huudettua suustaan, kiihtyessään taas edelliselle tasolleen ja näyttäen siltä, että saisi vielä hermoromahduksen kaiken tämän päälle. Atrevaux katsahtikin toinen kulma koholla kreivin suuntaan, joka harppoi terävästi kaksikon luo ja tarrasi sillä samalla silmänräpäyksellä Aranin hartioista kiinni ja veti miestä lähemmäs itseään.
TUON SARVIPÄÄN KANSSA?! MI-MITÄ HALVATTUA PÄÄSSÄSI OIKEIN LIIKKUU?! Ensin äpärä, sitten painat menemään tuon sarvipäisen pässin kanssa?!”, Areth pauhasi taas, osoittamatta kuitenkaan että monarkkiin tarttuminen ei taas johtanut väkivaltaisiin tekoihin. Sen näki myös Atrevaux, joka lähinnä silmäili pienempiä haltioita edessään leveästi virnuillen, yrittämättä edes piilotella Arethin rääkymiä faktoja omasta puolestaan. Eihän Parebriksella ollut edes hajua mistä viiksiniekka yllättäen oli tuollaista keksinyt, ellei sitten Aranin ajatuksia ollut lukenut. Hänen sarvisesta päästään kun mitään ei saanut irti revittyä, ellei Atrevaux siihen erityistä lupaa antanut...


//Kali ny on vähän tommonen (--D Shyva ja Marduk on molemmat nössöjä Kalin pieksentään verrattuna. Deli tykkää, Deli tykkäis jos Darikin sitä vähän ruoskisi pyllylle. Yllyttäisi pikkuisen. EIKUNNNNHHHNNHNHHNHN..... Kali nyt piparit takaisin purkkiin, käy muuten huonosti (----------D JA NYTHÄN NIMENOMAAN ON ILTA, VILLIYDYMME TÄÄLLÄ, VISKIN KERA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Heinä 2014, 03:27

Aran antoi faunin käydä tutkimaan turpaansa paremmin, joskin haltia oli valmiina vetäytymään kauemmaksi tai huutamaan, mikäli Parebris kävisi tekemään jotain, mikä sattuisi. Aran kuitenkin luotti, että sarvipäinen osasi olla hellä tässä tilanteessa, sillä luulisi tuon jo tietävän, ettei suippokorvalla kovin korkea kipukynnys ollut... paitsi tietyissä asioissa. Monarkki kuitenkin kuunteli kiltisti sarvipäisen ohjeistukset, käyden välistä virnistämään pienesti faunin kosketuksien myötä. Tietenkin kosketus tuntui epämukavalta, mutta sentään Parebris oli varovainen.
Kuitenkin, se pieni kosketus nenänpäällä sai Aranin hymähtämään pienesti, vilkaisten samalla syvälle sarvipäisen silmiin. Mikäli paikalla ei olisi ollut kolmatta osapuolta, olisi Aran saattanut käydä kommentoimaan jotain hempeämpää - ironisesti tietenkin - sarvipään suhteen... Tosin, sitäkään Aranin ei tarvinnut ääneen sanoa, kun Areth ilmeisesti oli ottanut omia oikeuksia vierailla kuninkaan ajatuksissa.

Turvallisentyytyväinen katse kääntyi nopeasti Arethin puoleen, tuon käydessä parahtamaan kesken kaiken kysymyksen ilmoille. Kysymyksen, josta Aran todellakin tiesi kreivin vierailleen kuninkaan mielessä, vaikka sitomaton sopimus oli toisin sanonut.
Aran ehätti vain kääntymään kohden Arethia - nenäänsä pidellen, kuten Parebris oli neuvonut - kun kreivi jo kävi käsiksi siniveriseen käyden pauhaamaan entistä enemmän aiheesta, joka pinnalle oli sattunut. Nopea katse käväisi faunissa, kääntyen kuitenkin paremmin kreivin sanojen myötä viiksekkään puoleen. Aran kävi avaamaan suunsa ja... purskahti nauruun. Nauruun, joka todellakin raikui pitkin huonetta hulvattomana, kuninkaan kuitenkin välistä haukkoen henkeään ja parahdellen pienesti kivusta, kun naurunaallot kävivät ottamaan nenään ja veren käydessä purskahtelemaan ilman myötä ulos nenästä.

Aran kävi haukkomaan henkeään pidätellessään itseään sanomasta mitään rumaa tähän väliin Arethille, hän olisi keksinyt vaikka mitä ilkeää kommentoitavaa tähän väliin, mutta ei hän halunnut suututtaa viiksekästä enää yhtään enempää. Tämä koko riita oli muutenkin niin typerää.
Yllättäen Aran kävi kuitenkin levittämään kätensä ja veti Arethin veljelliseen halaukseen kesken naurunsa, painaen kasvonsa vasten pidemmän olkapäätä. Yhä nauraen, kovinkin huvittuneen oloisena.
"Anteeksi, Areth hyvä. Anteeksi, en tarkoittanut loukata sinua tai puolisoasi" Aran kävi hyminänsä ohesta sanomaan, pitäen yhä tiukasti kiinni kreivistä "Se oli ajattelematonta minulta, en olisi saanut sanoa niitä asioita sinulle".
"... Mutta jos yhä kiinnostaa niin kyllä, minä ja kenraali Argenteus teemme sitä silloin tällöin... Jo monen vuosisadan ajan" Viimein Aran kävi irrottautumaan Arethista, käyden perääntymään askeleen, mutta kuitenkin piti kasvonsa lähellä kreiviä, aivan kuin tarjouksena.
"Tässä on toinen poski, lyö pois jos siltä vielä tuntuu"


// Kali on tommonen hirvee dominatrix. Jää kaikki kakkoseks, Kali ei ota keneltäkään käskyjä. Shyva ja Marduk ei oo mitään Kaliin verrattuna. Dari ei ruoski Deliä pyllylle, Dari ruoskii vain Iriä.... ja vain jos Iri sitä haluaa ja pitää söpöjä ääniä moisesta <: Deliä Dari vetää turpaan. KALI EI PISTÄ MITÄÄN TAKAISIN PURKKIIN (-------DDDD "Ilta"... KELLO ON KOLME YÖLLÄ MITÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Heinä 2014, 17:14

Parebris oli valmis menemään väliin ja repimään kreivin Aranista irti tarvittaessa, mutta syytä toimintaan fauni ei vielä nähnyt. Areth oli selvästi vain asteen tai toisen järkyttynyt, yhtäaikaisesti yllättynyt ja yhä pienen kiihtymyksensä vallassa, mutta niin kauan kuin viiksiniekan nyrkit pysyivät alhaalla, ei kenraali nähnyt syytä huoleen.
Areth puolestaan piteli monarkin harteista kiinni typeränä, valmiina repimään hiukset jo päästään tästä kaikesta. Ehkä illan myötä kreiviparin huoneistolle ei enää ilmestyisikään niin tuuheatukkainen tapaus kuin lähtiessäänkään, vaan Areth saapuisi kaljupäisenä, pitkät kutrinsa ensimmäiselle parturille lahjoittaneena vetämään viiniä turpaansa silkkaan kyllästymiseensä asti. Hermoromahduksen partaalla olevan viiksekkään hämmennystä lisäsi ennestään, kun Aran repesi verta nenästään roiskuen nauramaan. Ohessa myös Parebriksen oli vaikeaa peitellä matalaa nauruansa Arania katsoessaan, sorkkajalkaisen yhtyessä monarkin repeilyyn.

Mu-mut...”, kreivi ehti mumista sijoillaan hiukset sekaisina, Aranin vetäessä toisen siniverisen veljelliseen halaukseensa. Kuningas jatkoi hillitöntä nauruaan kreivin olkaa vasten, Arethin vain levitellessä käsiään halauksessa ja tuijottaessa eteensä. Lopulta Aran pyysi viiksekkäältä anteeksi. Sitä että oli loukannut ajattelemattomuuttaan. Arethin tässä anteeksi olisi pitänyt pyytää! Vaikka oli monarkki itsekin kieltämättä tökerö ollut. Syy tähän riitelyyn oli osittain kai molemminpuolinen, sitä tuskin kumpikaan heistä kiisti.
Kultakutri lähti sitten halauksensa jälkeen selventämään, miten todellakin kenraalinsa kanssa pelehti silloin tällöin... sairasta! Kreivi tunsi taas sisällänsä kuohahtavan, mutta nieli kuitenkin kiukkunsa. Ei hänkään enää jaksanut alkaa riehua, minkä kyllä näkikin jokseenkin jo uupuneesta viiksiniekasta.
...Näin jälkeenpäin ajateltuna se ei olekaan kovin yllättävä tieto kun ottaa tapasi huomioon...”, kreivi mutisi, katsahtaen pöllämystyneenä sarvipäisen faunin puoleen, joka senkuin jatkoi virnuiluaan.
Tepä sen sanoitte, kreivi hyvä”, kenraali hymisi itsekseen Arethin sanojen perään.

Atrevaux seurasi yhä huvittuneena vierestä, miten kreivi jätti kuninkaan tarjouksesta huolimatta Aranin posken rauhaan. Sen sijaan Areth kävi vuorostaan pudistamaan pienesti päätänsä, ja hymähtämään, työntäen kuninkaan hartiasta kauemmas itsestään.
Löisin kyllä ilman erillistä tyrkyttämistäkin, jos mieleni sitä tekisi”, kreivi tuumaili, naurahtaen kuitenkin sitten muutamaan otteeseen, ”Mutta alkaisit sen jälkeen näyttää niin karulta, ettei sinua käsipuolessaan kehtaa missään enää näyttää”.
Minun kai se anteeksi tässä pitäisi ennemmin pyytää kiihtymistäni..”, Areth totesi sitten jo asteen vakavammin, nostaen kätensä taas selkänsä tueksi siksi aikaa, kunnes ensimmäiselle vastaan tulevalle nojatuolille pääsi istahtamaan. Tumma samettitakki riisuttiin pois yltä, kreivin tyytyen vain valkeaan röyhelökauluksiseen aluspaitaansa, joka sekin tosin märkä oli.
Mutta saat kyllä siitä huolimatta luvan selittää mistä tässä kaikessa on kyse!”, Areth kävi vaatimaan tumman katseen kohdistuttua Araniin.


//Ja Irihän tykkää <: KALI NYT PERKELE. Kalin ois oikeesti pitäny tulla pistään Aran ja Arethkin aisoihin piiskan kanssa. ILTA OLI! (D Sen siitä saa että kello kolme yöllä on ilta, kun nukkuu miten sattuu. Ota tästä kuitenkin nyt läjä kakkaa sitten (-----DD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Heinä 2014, 19:54

Nopea virne käväisi kuninkaan kasvoilla, kreivin käydessä mutisemaan kuninkaan tavoista, Parebriksen vielä puoltaen tuota toteamusta. Aran ei nähnyt syytä kommentoida asiaa, sillä mitä hän nyt mokomaa kävi kieltämään? Tosin, faunille suotiin nopea, pisteliäs mulkaisu tuon sanojen myötä, mutta sen pahemmin kumpaakaan noista kahdesta ei käyty nuhtelemaan.
Areth kävi kuitenkin kieltäytymään tarjouksesta vetäistä kuningasta uudemman kerran turpaan, saaden Aranin hymähtämään pienesti toisen siniverisen häntä kauemmaksi työntäessä. Nenästään yhä kiinni pidellen Aran kävi perääntymäänkin, käyden istahtamaan pöydän reunalle. Pihahtava naurahdus karkasi ilmoille Arethin kommentoidessa kuninkaan pärstävärkin kuntoa.
"Saat olla varma että leikkaan lettisi, jos tästä jää pysyvä jälki" Aran kävi murjaisemaan selvästi vitsaillen, mutta varmasti Areth saisi jotain sontaa niskaansa, mikäli Aranin nenu ei enää yhtä nätiksi jäisi. Tosin, olihan hänellä parantajia, tietenkin Aran mokomien luona vierailisi, mikäli tarve tulisi.

Areth kävi pyytämään anteeksi kiihtymistään, mikä sinällään oli ollut oikeutettua, mutta toisaalta ylireagointia. Kreiviä ei kuitenkaan kannattanut käydä sen enempää syyllistämään, eivätköhän kummatkin osapuolet tienneet, mitä oli tehnyt väärin ja mitä olisi voinut toisella tavalla tehdä. Kreivi kävi kuitenkin vaatimaan selitystä siihen, mistä tässä kaikessa oli kysymys. Aran hymähti, jääden miettimään, miten asian nyt selittäisi. Kertoisiko vain kaiken, miten oli suunnitellut, vai?
"Parebriksen suhteen asia on simppeli: Kaikilla on tarpeensa. Olet kuitenkin vain kade, joten älä sinä sitä enää vatvo" Aran vastasi virnuillen toisens alaisuutensa suhteen, mutta ei sen pahemmin käynyt asiaa avaamaan, sillä siitä Areth tuskin halusi enempää tietää. Tai ehkä halusikin, kuka tiesi kuinka pervo kreivi olikaan oikeasti...
"Anton taas on meidän avaimemme Scarlingtonin kuningashuoneeseen" Aran kävi aloittamaan Antonin suhteen, koetellessaan varovasti nenäänsä, verenvuodon alkaessa pikkuhiljaa tyrehtyä "Jahka viimeinenkin Scarlington on kuollut, Anton on viimeinen verellinen jälkeläinen, jolla on oikeus astua Scarlingtonin sukulinjaa jatkamaan".
"Suurin riski on se, hyväksyvätkö ihmiset puoliverisen kuninkaallisen vai valitsevatko toisen tien... Mutta toivoa saattaa, että heidän tahtonsa ja toivonsa on niin murskattu kuningashuoneen kaatumisen jäljiltä, etteivät mokomat enää pistä vastaan" Monarkki jatkoi, äänen muuttuessa pienesti katkeran kiukkuiseksi "Mikäli ne kirotut siat vain poistuisivat piilostaan.." Yllättäen pöydällä ollut ruukku kävi Aranin toimesta lentämään lattialle pirstoutuen palasiksi, kuninkaan ponnahtaessa ylös ja huitaistessa mokoman alas pöydältä kädellään "Ja jos se riivatun kääpiö ei olisi tullut ja puutunut asioihin!" Selkä käännettiin kreiville ja kenraalille, Aranin koittaessa rauhoitella itseään kiukultaan. Aiheesta puhuminen nostatti väkisinkin vihan pintaan, he kun olivat niin lähellä murskavoittoa! Mutta tässä sitä odoteltiin, että ihmisten siniveriset tulisivat pois piiloistaan, jotta mokomia sikoja päästäisiin lahtaamaan... Joskin, yhden mokomista Aran halusi kyllä säilyttää....


// Iri senkin (D No niinpä, Kali ois heti enskättelyssä pistäny kaksikon aisoihin ja nipistäny korvista. Ja sitten piiskaa pyllylle, tuhmat pojat. ILTA OLI KYLLÄ. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Heinä 2014, 20:56

Kreivi istui tuolillaan rauhoittumassa, samalla kun nenäänsä yhä pitelevä kuningaskin hakeutui pöydän reunalle istumaan. Atrevaux tyytyi vielä seisomaan omilla koivillaan, kun ei kokenut varsinaisesti tarpeekseen asettua sen rennommin alas. Näin oli hyvä. Joskin närkästyneemmän puoleinen katse suotiin kuninkaan puoleen, tuon käydessä selventämään motiivejaan sarvipäisen suhteen. Eihän sitä nyt ääneen enää olisi tarvinnut mainita! Eiköhän kreivi osannut itsekin asian päätellä pitemmän päälle ajateltuna, ja jos ei osannut, niin tuo oli siinä tapauksessa tyhmä.
Areth kävi asian yhteydessä kuitenkin virnuilemaan vain vinosti, katseen kiinnittyessä hetkeksi jonnekin muualle kuin monarkkiin. Ehkä hän olikin kateellinen.. muttei ääneen sitä myöntäisi! Ei hän halunnut tunkea lusikkaansa varsinaisesti Aranin ja Atrevauxen väliseen soppaan. Tai ehkä olisi vähän halunnut. Ei kreivi oikeastaan tiennyt, joten ajatus pudisteltiin tältä istumalta päästä pikaisesti pois, huomion kiriessä taas toisen siniverisen puoleen.

Aran selitti Antonin olevan oljenkortensa ihmisten kuningashuoneeseen, joka selvästi ajatuspohjaisesti kiinnosti kreiviä heti. Kuningaksen puheet äpäräprinssinsä suhteen alkoivat hiljalleen kuulostaa järkevämmältä, mitä pitemmälle kultakutri puheissaan pääsi. Areth ymmärsi joka tapauksessa koko suunnitelman pointin, ennen kuin Aran sitä loppuun asti varsinaisesti ehti edes kertoa.
Kreivi nyökytteli, kasvoillaan viekas ilme, ja tummatukkainen oli selvästi jo avaamassa suutansa sanoakseen jotain – mutta suu jäi hetkeksi vain auki, kun yllättäen katkeroitunut kuningas kävi paiskaamaan pöydältä vierestään ruukun alas lattialle. Areth siirsi vaistomaisesti jalkojaan kauemmas pirstoutuvasta maljasta, katsellen ihmeissään kiukkuiseksi muuttunutta sukulaistaan.

Tämä on väärä aika ja paikka alkaa murehtia näitä asioita”, fauni kävi kommentoimaan tilannetta sivusta seuratessaan. Parebris jos kuka oli nähnyt Aranin menettävän malttinsa useamminkin kuin vain kerran, joten hän myös tiesi miten lähteä tilannetta lähestymään. Ja jos huoneessa ketään oli, johon kuningas vihaansa sai upottaa, oli se ennemmin kenraali, kuin kipeäselkäinen kreivi.
Parebris asteli sorkat lattiaan kolisten, lattialle särkyneen ruukun kiertäen Aranin luo, laskien isot kätensä monarkin harteille, joita käytiin varovasti hieromaan.
Asioilla on tapana järjestyä”, Atrevaux rauhoitteli, ”Eikä kolossaan piilottelevasta mäyrästä mitään hyötyä pidemmän päälle ole”, kenraali jatkoi, viitaten mäyrällä lähinnä pohjoisessa majaansa pitävään Tornhelmiin ja tuon alaisiin. Sielläpähän kykkisivät vuorensa uumenissa.
Ihmisillä ei ole varaa valita, jos verellinen perijä vaatii kruunua itselleen”, kreivi kävi puolestaan kommentoimaan hieman taempaa tuolistaan, ”Ajoitus on vain tärkein. Lähettäisit sinne vakoojia savustamaan siniveriset piiloistaan ulos ja jouduttamaan asioita”.


//Elä syytä Iriä, se kun on vähän tommonen (D LEKALLA TURPAAAAAAAN! Voisin ottaa yhden Kalin riehumaan kylkeen kun kaupungilla käyn. Piiskaa kaikille. ILTA OLI, NYT ON TAAS!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Heinä 2014, 21:51

Kreivi ei käynyt tätä suunnitelmaa mitenkään morkkaamaan, hyvä vain. Mikäli viiksekäs jotain olisi inissyt, olisi tuo varmasti saanut saappaasta päin naamaansa nyt. Tietenkin Aranin suunnitelma oli riskialtis ja täynnä porsaanreikiä, mutta se oli kuitenkin yksi mahdollisuus. Oli se jo enemmän, mitä kukaan muu oli ehdottanut tai suunnitellut ihmisten pään menoksi!
Aranin sisällä kiehui ehkä turhaankin - ehkä osasyynä oli yhä äskeinen yhteenotto, joka toden totta oli pistänyt tunteet ja adrenaliinin virtaamaan - mutta fauni kävi rauhoittelemaan siniveristä. Pienesti Aran vilkaisi sarvipäiseen tuon sanojen myötä, hymähtäen kuitenkin jokseenkin tyytyväisenä Parebriksen käydessä varovaisesti hieromaan monarkin harteita rauhoittelunsa ohesta.
"Totta, totta..." Kuningas kävi hymisemään faunin sanoille, hetken selvästi nauttien tuon suomasta lempeästä huomiosta.

Katse kävi kuitenkin kääntymään kreivin puoleen tuon käydessä kommentoimaan tilannetta.
"Vakoojan lähettäminen on kovin hankalaa, hovi kun on niin varovainen... Toisaalta, Henry on tarpeeksi tyhmä ottamaan demonin hoviinsa, ehkä samalla tempulla saisi jonkun muunkin sisään..." Aran kävi vastaamaan Arethille "Tosin, tätä menoa meidän ei edes tarvitse puuttua asiaan kun kansa käy kuningastaan lynkkaamaan. Heidän hovissaan kiehuu, moni vanhan kuninkaan kannattajista ei ole yhtään samoilla linjoilla uuden kuninkaan kanssa" Tietenkin Aran tiesi näistä asioista, olihan hän tunkeutunut ties kuinka monta kertaa Henryn uniin ja saanut uutisia esiin sitä kautta... Tosin, nykyään hän ei voinut sitäkään tehdä, ellei halunnut ottaa vastaan tuhatsilmäisen demonin raivoa... Ja Aran ei varsinaisesti halunnut sen demonin raivoa niskaansa... Ei ainakaan vielä.
"Mutta, ei kai auta muuta kuin olla kärsivällinen" Aran hymähti samalla kun toinen käsistä kävi jokseenkin huomaamatta nousemaan faunin toiselle kädelle, tavallaan pyytäen tuota lopettamaan hellällä kosketuksella. Kosketuksella, jonka saattoi laskea jopa hieman vihjailevaksi.
"Mutta! Ehkä meidän olisi parasta käydä vaihtamassa vaatteet... Kenties voisimme unohtaa naisväen ja käydä nauttimaan viinikellarin erikoisuuksista yksityisemmässä, hieman siistimmässä tilassa?" Aran kävi lopulta hymähtämään huomattavasti pirteämpänä "Kenties kenraali Argenteus voisi liittyä seuraamme, mikäli se vain kreiville sopii?" Parebrikseltä ei edes kysytty, tulisiko tuo heidän seuraansa. Tietenkin sarvipäinen tulisi, jos kuningas käskisi! Lisäksi, kerta viiniä oli tarjolla, ei tuo pujoparta tarjousta varmastikaan vastustanut...

//Iri on tommonen nonpparellipylly (D LEKALLA. Kali tulee mielellään riehumaan kylille. Kunhan viinaa saa! PIISKAA ILTAISIN KAIKILLE. mitä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Heinä 2014, 22:30

Parebris tyytyi taas sijaansa kuunnella kahden siniverisen välistä keskustelua, hieroen yhä kevyesti monarkin harteita. Selvästi se näytti miestä rauhoittavan, joten miksi kenraali olisi lopettanutkaan kesken kaiken? Eipä hänellä kiire tästä tilanteesta poiskaan ollut, ja Parebriksella kun oli tapana katsoa vain ystävänsä etujen puoleen.
Vai on kansa tyytymätön uuteen hallitsijaansa, no, eipä siitä nuoresta kuninkaasta mihinkään ole isäänsä verrattuna, ellei Tornhelm käy koulimaan siitä pojasta yllättäen miestä”, Areth päivitteli monarkin sanojen jälkeen, ”Mutta tuskinpa niinkään hetkessä käy”. Jos kreivillä olisi ollut vapauksia tehdä yhtään enempää kuin nykyisin teki, olisi hän jo urkkinut tietoonsa vaikka ja mitä, niin ihmisten, kuin kääpiöidenkin hovista. Ehkä hänen pitäisi jopa käydä vaatimaan itselleen lisää oikeuksia? Tuskinpa se edes pahitteeksi olisi ollut. Aranilla kun tuntui olevan monta rautaa yhtäaikaisesti tulessa, eikä kreiville jäänyt juuri kuin oma ilottelunsa piilopaikan suhteen. Mutta kyseinen seikka ei taas kuulunut tämän asian yhteyteen, vaan olisi taas virallisemman keskustelun ohessa esiin puettu ajatus.

Atrevauxin kädet laskivat Aranista irti, faunin astuessa hieman syrjään monarkin vierestä, kun haltian käsi kosketti isompaansa. Ehkä myös osin vihjaillen, mikä nostatti sarvipäisen suulle ilkikurisen virneen. Kaapuun laskostetut kädet siirrettiin selän taakse, suurimman osapuolen silmäillessä tuolissaan röhnöttävää kreiviä.
Kuningas kävikin suoraapäätä ehdottamaan selvästi jo piristyneempänä, jotta konkkaronkka ottaisi siirtyäkseen nautiskelemaan viinikellarin antimia jonnekin toisaalle. Kreivi myhäili itsekseen, näyttäen Atrevauxin tavoin selvästi kiinnostuneelta Aranin ehdotuksesta.
Kuulostaa mitä mainioimmalta idealta. Uskoisin puolisoillammekin olevan jo omat aiheet käsiteltävinään, emmekä olisi tilanteessa kuin tiellä”, kreivi arveli, kammeten itsensä pystyyn nojatuolista ja kävi poimimassa myös märän takkinsa käsivarrelleen.
Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, jos kenraali haluaa seuraan liittyä”, Areth totesi Atrevauxen puoleen kääntyessään. Ehkä hänkin oppisi tuntemaan sarvipäistä paremmin, tuo kun tuntui tavatuista kenraaleista olevan lähinnä se ainoa, josta juttuseuraksi pidemmän päälle oli. Winder oli vain typerä, kivikasvoinen tuppisuu josta edes juomaseuraksi olisi, ja kahta muuta eliittiä kreivi ei koskaan ollutkaan tavannut. Ehkä ohimennen nähnyt vilaukselta, mutta se siitä.

Arvostan elettänne, kreivi Areth”, Parebris vastasi tummatukkaiselle haltialle muodollisesti, pienesti päällään nyökäten. Totta kai sarvipää oli otettu siitä, että saisi siniveristen hallitsijoiden kanssa iltaansa istua – vaikka savulta itse pidemmän päälle haisikin – ja ennen kaikkea, että saisi kreiviin paremmin tutustua. Mikäli Areth olisi täysin käynyt faunin läsnäolon kieltämään, ei Parebriksella tosin mitään sitäkään vastaan olisi ollut. Mutta näin nyt tällä kertaa.
Arvostaisin myös, mikäli saisin poistua hetkeksi vielä huoneeseeni vaihtamaan jotain rennompaa päälleni ja sammuttamaan piippuni. Linnasi palaa vielä hiillokseksi, jos se ehtyy verhoja sytyttämään tuleen”, Atrevaux totesi ääneen Aranin puoleen nyt kääntyessään, pienesti virniestäen sanojensa päätteeksi. Kyllä fauni tiesi, ettei monarkkikaan voisi häntä kieltää poistumasta, jos kotinsa tuhoutuminen oli kyseessä.


//Söpö Iri. Nätti Iri. Ja sen pylly (D Kali saa kyllä viinapalkkion, jos muita menee hutkimaan. ILLALLA PIISKATAAN KALIN KANSSA YHDESSÄ TOISIAMME SÄNGYSSÄ. Mitä...//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Heinä 2014, 23:16

Kumpikaan kahdesta osapuolesta ei käynyt kieltäytymään kuninkaan tarjouksesta, eikä Areth myöskään käynyt kieltämään kenraalia liittymään heidän seuraansa. Hienoa, Aran tavallaan halusikin Parebriksen ja Arethin tutustuvan toisiinsa paremmin. Loppujen lopuksi, olihan kaksikon hyvä olla lämpimissä väleissä, fauni kun valmisti lääkettä myös kreiville.
Kuninkaan katse kääntyi faunin puoleen tuon käydessä pyytämään lupaa poistua hetkeksi kaksikon seurasta käydäkseen vaihtamassa asuaan ja varmistaakseen, ettei linna kävisi palamaan poroksi kiitos piippunsa, joka palamaan oli jäänyt. Ymmärrettävää sinänsä, olihan sarvipäinen kiireellä lähtenyt, mutta silti Aran ei voinut olla nyrpistämättä nokkaansa pienesti.
"Sinä ja sinun piippusi" Aran kävi lähinnä itsekseen hymähtämään, samalla kun käsiliikkeellä antoi faunille luvan poistua "Mene sitten ison salin viereiseen oleskelutilaan, se on tarpeeksi hyvä tähän tilaisuuteen. Kerro palvelijoille, että odotamme viini ja mahdollisesti napostelutarjoilua sinne" Kuningas kävi lisäämään sarvipäiselle, jolla varmasti menisi vähiten aikaa saapua paikalle. Pitihän siniveristen kuivata itsensä ja vaihtaa vaatteet, pistää itsensä edustuskuntoon. Kaiken lisäksi Aran kutsuisi parantajan katsomaan nokkaansa, hän ei tällä jomotuksella ja enteilevällä turvotuksella aikoisi iltaansa viettää!

"Voin saattaa sinut Areth huoneellenne, jossa voit siistiytyä. Kun olen valmis, tulen hakemaan sinua, käykö?" Aran kävi ehdottamaan kreiville, samalla kun viittoi toista siniveristä seuraamaan itseään.
Kreivi saatettiin huoneelleen ja palvelijoita tarjottiin viiksekkään avuksi, mikäli tuo tarvitsi. Aran itse vetäytyi omaan huoneeseensa palvelijoiden ja parantajan kera, pistäen itsensä kuntoon. Valkea, märäksi käynyt asuste vaihdettiin vihreään, rennommanoloiseen asukokonaisuuteen ja hiuksetkin pistettiin kiinni. Nenä korjautettiin parantajalla, joka toden totta teki parhaansa, jotta kuninkaan pärstävärkki säilyisi yhtä nättinä, mitä ennenkin. Yksikin virhe ja tuo parantaja olisi ollut hirressä. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kun Aran viimein oli valmis, kävi kuningas noutamaan kreivin matkaansa, kaksikon päätyessä sarvipäisen kenraalin kanssa koreaan ja mukavaan oleskelutilaan iltaa viettämään.

Ilta kuluikin kuin siivillä, kolmikon käydessä viiniä maistelemaan ja juttu lähti kulkemaan. Ne tunnit tuntuivat kovin vähäisiltä, kun kello jo kävi lähentelemään kahtatoista kesäisenvaloisena yönä ja oli aika hankkiutua takaisin omiin vuoteisiinsa. Aran oli kovin väsynyt ja jokseenkin nuutunut tämän päivän jälkeen, joten sarvipäistä kenraalia pyydettiin kauniisti saattamaan kreivi omiin oloihinsa, kuninkaan jäädessä röhnöttämään asteen tai toisen maistissa divaanille oleskelutilaan....


//Nätti Iri ja sen pylly kyllä <3 Kali tulee. Piiskaamaan. Sinua. EIKUN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 31 Heinä 2014, 00:11

Parebris naurahti, lähinnä höristen, kun Aran nokkaansa nyrpisti. Mutta minkäs fauni tavoilleen mahtoi, saati sitten sille, ettei halunnut lähtönsä kanssa sen kummemmin viivytellä aikaisemmin. Ehkä niin olikin ollut vain parempi, sitä paitsi, olihan mokoma myrkkyputki jätetty kuitenkin sen verran turvallisille sijoille, ettei se mitään sytyttäisi, kuin erittäin julmasta vahingosta. Siltikin Parebris halusi käydä sen sammuttamassa ja siirtämässä omalle paikalleen, eikä voinut kyllä kieltääkään, etteikö olisi virkavaatteitaan jo halunnut käydä vaihtamaan.
Sen minä teen”, Parebris lyhyesti myöntyi kuninkaan pyytöön mennä jo edeltä, poistuen sitten myös ensimmäisenä huoneesta takaisin omaa tupaansa kohden.

Kreivi seurasi hetken perästä, kun kookas sarvipää poistui sotkuisesta huoneesta omille teilleen, kääntyessään sitten paremmin viimein Araniin.
Ehdotuksesi käy hyvin, pistän palvelijat juoksemaan edeltäni ilmoittamaan asiasta myöhemmin sinulle, kun olen valmis”, tummatukka totesi, seuraten sitten kuninkaan perässä aina huoneellensa saakka, jossa kreivi saisi siistiytyä illanviettoa varten kuntoon. Erudessa ei onneksi ollut paikalla näkemässä läpimärkää puolisoansa, joka joutuisi turvautumaan linnassa vierailun ajaksi kobranpäiseen kävelykeppiinsä, tukeakseen itseään jonnekin kävellessään. Olihan se hiukan rassaavaa, mutta toisaalta, olihan hopeapäinen sauva kuitenkin myös arvokas asuste!
Palvelijat paasattiin ripustamaan märät vaatteet kuivumaan, Arethin kuivatellessa ja sitten kiskoessa uudet kuteet niskaansa. Yllensä kreivi puki tummansinisen asun polvimittaisella takilla, ja palvelijoiden annettiin sitoa siniverisen hiukset kiinni niin, kuin ne aikaisemminkin olivat olleet. Lopulta ylimääräiset käskettiin ulos huoneesta ja ilmoittamaan kuninkaalle Arethin olevan valmis.

Toisaalla Parebris oli pukenut päällensä pussimaiset pässinkoipien puoliväliin ulottuvat housut, sekä vaatimattoman sisätakin. Sarvipäistä ei tavallisesti nähty pukemassa muuta, kuin tylsiä kaapuja, mutta kenraali päätti kerrankin poiketa tavoistaan sen verran, että jotain erilaista ylleen veti. Kenraali oli järjestänyt monarkin määräämän tilan vapaaksi. Palvelijat olivat jo tuoneet paikalle pientä naposteltavaa, sekä viinikellarin parhaimpia antimia, kun siniverinen kaksikko saapui paikalle. Illanvietosta ei puuttunut enää mitään, eikä se tuskin aikaisempaa huonommaksikaan voinut mennä!

---

Ajalla oli kuitenkin tapana kulua hujauksessa ohitse, kun oli hauskaa. Myös tällä kertaa, kolmikon viininmaistelun kävi lopulta keskeyttämään jo myöhäinen yö, kunkin osapuolista ollessa enemmän ja vähemmän hiprakassa. Kun aika oli lähteä kohden omia nurkkia, kiitettiin kuningasta miellyttävästä illasta, jonka jälkeen kenraali Argenteus lähti saattamaan Arethia takaisin kreiviparin huoneistolle. Matka käytävältä toiselle kului lähinnä mukavasti yhä rupatellen, kenraalin kuitenkin omaksuessa asteen vieraammassa seurassa jo pientä muodollisuutta puheissaan. Kreivi saatettiin ovesta sisään ja lopulta myös Parebris sai pienesti kumartaen ja seurasta kiittäen poistua takaisin savuisenmiellyttävään huoneeseensa.

Areth kirjaimellisesti huojui lievästi sijoillaan kävelykeppinsä kanssa. Katse kiersi huoneessa, kreivin kuunnellessa oliko Erudessa jo saapunut takaisin Delian luota – mitään ei kuitenkaan kuulunut, eikä näkynyt, joten silmiään pienesti päässään pyöräyttäen Areth astui peremmälle huoneeseen. Sauva laskettiin piironkiin nojaamaan, ja tummanpunertava sisätakki laskettiin tuolin nojalle, kreivin purkaessa vielä kampauksensa päästä, tummien kutrien valahteassa nyt vapaasti taas päänsivuille.
Mahtoiko kreivitär olla taas eksynyt hämärille käytäville? Kysymys pyöri muutamaan otteeseen Arethin päässä. Näin myöhään kun enää harvat, vartijoita lukuunottamatta, pyörivät aatelien lisäksi käytävillä, joten saattoi hyvinkin olla, että platinablondi olisi itsensä jonnekin hukannut. Vaikka kreivi olikin asteen verran lujemmassa maistissa, päätti mies lähteä puolisoaan vielä etsimään jostain. Mutta vasta sitten, kun olisi lasillisen vielä viiniä nauttinut!


//Kyllä <3 KALIA PIISKAAN TAKASIN! Piiskaus bardit. Vahvaa viskiä ja ruoskat kouraan. MITÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Heinä 2014, 00:35

Erudessa

Ilta kuningattaren kanssa oli päättynyt. Oli oikeastaan huojentavaa, kuinka leppoisasti sekin aika oli mennyt, kun vähän vettä väkevämpää oli saanut sisälleen. Eikä kreivitär voinut kieltää nauttivansa kuningattaren seurasta... Nytkin tämän illan tapahtumien jäljiltä naisella oli kovin mairea hymy kasvoillaan, kreivittären tehdessä matkaa pitkin käytäviä kohden kreiviparin huonetta. Yllättäen tässä mielentilassa oli jokseenkin helpompaa suunnistaa linnassa, eikä platinablondi eksynyt kuin kertaalleen matkallaan ja sekin eksyminen oli niin mitättömän pieni, että sen saattoi laskea ennemminkin kiertokävelyksi, kuin eksymiseksi. Loppujen lopuksi mustaan mekkoon sonnustautunut kreivitär löysi takaisin kreiviparin huoneelle, astuen sisään ovista kovin railakkaasti.

Ovi käytiin painamaan perästä kiinni, naisen kirjaimellisesti nojaten vasten puista ovea sulkien sen selällään. Kädet pysyivät selän takana ovenkahvalla, samalla kun jäänsinien katse kävi tarkastelemaan huonetta paremmin. Yllätykseksi Areth oli jo paikalla, ilmeisesti jonkin asteen maistissa... kuten myös nainenkin. Erudessa tuskin muisti, milloin viimeksi näin maistissa oli ollut! Mutta hyvässä seurassa hyvien juttujen ohella alkoholipitoisia juomia oli tullut nautittua vähän enemmänkin.
Kreivitär tuijotti hetken kovin vakavalla naamalla Arethia, kunnes kävi yllättäen purskahtamaan nauruun. Nauruun, jonka johdosta platinablondi kävi jopa taittumaan kaksin kerroin, kykenemättä hillitsemään hihitystään, jolle ei varsinaisesti mitään syytä edes ollut!
"Mihin te katositte yllättäen päivällä?" Erudessa kävi kysymään hillitessään nauruaan, samalla kun kävi kävelemään pienesti hoiperrellen lähemmäksi kreiviä "Kehtasitkin hylätä minut sinne lapsien keskelle, Areth" Kreivittären puhe kuulosti kovin.. estottomalta. Sellaiselta, mitä jäiseltä naiselta ei yleensä kuullut. Erudessalta tuntui puuttuvan ne kaikki estot, mitä naisella yleensä oli kreivin tai muidenkin seurassa. Ne estot olivat unohtuneet jo ajat sitten jonnekin ja sen näki kyllä naisesta, joka nyt kävi ohimennen kampaustaan avaamaan, vapauttaakseen valkeat hiuksensa koko päivän kestäneestä kampauksesta.


// Piiskaus duel. Piiskaa kaikille! VISKIÄ JA RUOSKIA, KYLLÄ, LEMME JOIN. eikun //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 31 Heinä 2014, 01:26

Kreivi täytti lasisen pikarin huoneen pöydälle tuodulla, paksunpunaisella viinillä, istahtaen sitten hetkeksi alas lasillisensa kanssa tuolille, täysin omasta ajastaan nauttimaan. Eihän hänen enää olisi tarvinnut ottaa yhtään enempää, mutta oli parempi juoda nyt kun se oltiin jo aloitettu, kuin itkeä sitten perään miksi juuri sen yhden lasillisen oli pitänyt jäädä ottamatta. Nojatuoliin lössähtäen, röyhelöiseen, valkeaan paitaansa, ja tummanpunertaviin housuihin sonnustautuinen viiksiniekka pyhitti hetkensä täysin hiljaisuudelle ja viinilleen.
Jonkin tovin kuluttua, huoneeseen astahti astetta railakkaamman puoleinen kreivitär. Taisivat naisetkin olleet ottaneet astetta vahvempaa, kun Erudessa tuossa kunnossa takaisin illanviettäjäisistään palasi. Harvoin platinablondia edes näki vastaavassa hiprakassa henkilökohtaisista estoistaan johtuen, joten tämä oli jollain tavalla uutta myös Arethille. Tumma katse kohdistuikin ovella itsekseen nauruun retkahtavaan naiseen, jonka hihitykselle ei tuntunut tulevan loppua. Toinen tummista kulmistakin nousi asteen, kreivin miettiessä oliko Eru kirottu tai kokonaan täysin toinen henkilö, kuin hänen puolisonsa!

Kreivi ei voinut pidätellä itseään sen pidempään, vaan naurahti itsekin muutamaan otteeseen päätään pienesti pudistellen kreivittären menoa. Viinilasi laskettiin toisesta kädestä läheiselle pöydälle alas, Arethin kammetessa itseään taas tuolista ylös.
Puhumaan työasioista”, viiksekäs valehteli, astellessaan hieman huterasti puolisoaan vastaan, jonka vyötäisiltä napattiinkin hellästi kiinni kun sille etäisyydelle päästiin, ”Näyttäisi siitä huolimatta siltä, että sinulla on ollut enemmän kuin hauskaa Delian kanssa”, Areth myhäili Erudessaa katsellessa, samalla kun osiltaan kaipasi myös kauemmas jäänyttä viinilasiaan. Toisaalta, kreivillä oli jotain aivan toistakin mielessään yhtäaikaa, johon viiksiniekka sillä hetkellä ennemmin keskittyikin, kuin alkoholiin, jota oli saanut jo mielensä täydeltä kitata aikaisemmin.
Ehdin jo luulla että olisit taas eksynyt jonnekin...”, teatraalisen huolestuneena Areth huokasi.


//PIISKAAAAAAAAAA, sitten lauletaan yhdessä orjatarta. TULE MUKAAN TULE, JA NAHKARUOSKAT SOI AAAAAA! Eikun mitä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Heinä 2014, 01:41

Erudessan ei tarvinnut aivan kreivin luo kävellä, kun tuo jo päätti tulla vastaan ja kun lähettyville pääsi, kävi nappaamaan kiinni puolisonsa vyötäisiltä. Erudessa hymähti pienesti, lämpimästi, humalaisen katseen noustessa ylös viiksekkääseen. Areth kertoi miesten menneen puhumaan työasioista. Jos Erudessa olisi ollut selvin päin, olisi hän varmasti kyseenalaistanut yhä moista yllättävää reaktiota ja lähtöä kaksikolta, mutta juuri nyt nainen ei moiseen kyennyt takertumaan, vaikka ehkä olisi halunnutkin. Ei, sen sijaan hän keskittyi puolisoonsa, jonka sanat saivat kreivittären hykertelemään pienesti.
"Enemmän tai vähemmän, kyllä" Oli vastaus kreivin tiedustellessa - tai no, todetessa - oliko Erulla ollut hauskaa Delian kanssa. Niinkin saattoi sanoa, tosiaankin. Mutta, ei kreivitärtä kiinnostanut puhua sen enempää kuningattaresta saatikka sitten kuninkaasta, ajatuksien tuntuvan olevan muutenkin kovin sekunda kamaa tässä mielentilassa. Erudessa ei edes tiedostanut, kuinka erillaiselta vaikutti näin hiprakassa, mutta ehkä selvittyään tästä mielentilasta hän tulisi katumaan kaikkea... tai sitten ei. Sen näkisi sitten, kun aamuun oli selvitty.

"Ai eksyisin taas?" Erudessa kävi naurahtamaan äänen käydessä jopa huvittavan korkealla hetkellisesti, naisen nojatessa pienesti kauemmas kreivistä "Kuinka tyhmänä sinä minua pidät? Minähän en täällä eksy muuta kuin sinun housuihisi" Edes nainen ei voinut pitää pokkaansa lauseen loppuun, kikattelun alkaessa taas kesken kaiken, samalla kun platinablondin kädet kävivät häikäilemättä hakeutumaan Arethin housujen puoleen, availemaan vyötä jokseenkin huteranoloisesti. Toinen käsistä kuitenkin nousi pian Arethin kaulukselle, kirjaimellisesti vetäisten miehen alemmas, jotta lyhyempi nainen saattoi antaa kevyehkön suudelman puolisonsa huulille.


// NAHKARUOSKAT SOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOIIIIIIIIII eikun mitä nimenomaan. Tahdon olla samassa tilassa, mitä Eru. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 31 Heinä 2014, 02:33

Huvittuneesti hymyilevä kreivi ei suostunut pitämään näppejä erossaan kreivittärestä, nyt kun se läheisyydenpelko tuntui olevan platinablondista tiessään. Ja se kyllä kajasti kuin kirkkain majakka rannalla Erudessan kommentoidessa, että ainoa asia jonne saattaisi eksyä oli puolisonsa housuihin. Areth päästi huvittuneen pärskähdyksen, miettien miten kreivitär tulisi sanojaan katumaan huomenna, kun selvinpäin heräisi ja hilpeytensä seuraukset kävisi tajuamaan.
Vai niinkö meinasit?”, ovelasti virnistävä Areth kävi kreivittären sanojen jälkeen kyselemään naiselta, katseen seuratessa miten Erudessa eteni sen kummemmin häpeilemättä miehensä housujen vyön puoleen. Pian platinablondi otti myös vetääkseen kreiviä alemmas kauluksesta, eikä tummatukkainen mitenkään laittanut vastaan tuohon yllättävään eleeseen. Päin vastoin! Puoliumpinainen katse seuraili hetken vaalean naisen kasvoja läheltä, kreivin vetäessä Erudessan sitten paremmin viininhuuruiseen suudelmaan, jonka kreivitär itse oli aloittanut.

Vyötäröllä aikaisemmin seikkailleet kädet lähtivät vaivihkaa availemaan hellänvaroen Erudessan mustan mekon nyörejä auki. Kreivi halusi tuon turhan vaatekappaleen platinablondin yltä pois. Nyt heti. Ei vasta sitten, kun tämä ehkä alkoholin avulla yllytetty kiihko yllättäen laskisi ja sitten kaikilla olisi taas tylsää. Areth ajoi lähinnä omia etujaan kohden, käyttäen jokseenkin Erudessan humalatilaa hyväkseen, mutta lievästä yllytyksestä tähän kreivitär sai kiittää vain itseään.
Viiksekäs vetäytyi suudelmasta irti, myhäillen Erudessaa katsoen yhä kumartuneena.
Anna kun autan mekkosi pois yltäsi, ei sinun sitä enää tarvitse päällä pitää kun muodollisuudet on hoidettu”, kreivi hymisi, hieman mekon olkia jo laskien platinablondin harteilta.


//Eru tulee opettamaan meille, miten vedetään lärvit ja sit tullaan iskemään kreivi//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Heinä 2014, 02:58

// Ja sitten K-varoitus tähän //

Nainen kävi jokseenkin tyytyväisenä hymisemään myöntävästi kreivin kysymyksen myötä. Tietenkin hän meinasi mitä sanoi! Joskin oliko hänen sanoihin luottamista tässä mielentilassa, se oli sitten eri kysymys. Joskin, kreivitär saattoi syyttää vain itseään tästä huomenna. No, sen näkisi sitten, juuri nyt Erudessalla ei ollut mitään toisia aatteita saatikka sitten katumuksia, mikä ehkä oli huolestuttavaa... Mutta selvästi naisella oli vielä jonkinlainen kontrolli itsestään, ei tuo sentään kaatokännissä ollut!
Erudessa kävi kuitenkin hymisemään pienesti, Aretnin käydessä vastaamaan puolisonsa suudelmaan. Käsi kreivin rinnuksella kävi laskemaan takaisin alas, kreivin vyön puoleen, kreivin itsessään taas käydessä availemaan puolisonsa mekon nyörejä. Erudessa ei vastustellut mitenkään, toisin kuin ennen. Pienikin alastomuuden mahdollisuus sai naisen aina kovinkin vaivautuneeksi, mutta juuri nyt platinablondilla ei näyttänyt olevan mitään sitäkään vastaan, päin vastoin.

Jahka Arethin vyö ja housut oli saatu auki, kävi naisen kädet liukumaan varovaisesti sisään, hyväilemään pienesti miehen lantiota, kiusoittelevasti hipaisten lähelle herkempiä alueita. Suudelmasta kasvot kävivät kääntymään mekon olkien puoleen, kreivin käydessä laskemaan niitä jo alas naisen harteilta.
"Kuinka ajattelevaista sinulta" Erudessa kävi hymähtämään Arethin sanoihin, samalla kun veti kätensä omalle puolelleen "Mutta osaan kyllä itsekin moisen hoitaa" Kädet kävivät nousemaan mekon yläosan puoleen, naisen käydessä itse ohjaamaan kangaskappaleen alas aina vyötärölle asti. Siitä eteenpäin mekko ja alusasusteet käytiin kirjaimellisesti työntämään alas, naisen käydessä riisumaan itsensä ilkosilleen kreivin eteen.
Erudessa kävi astahtamaan askeleen taaksepäin pois vaatekasasta, suoristaen samalla selkänsä ja nostaen katseensa Arethin puoleen. Kädet kävivät levittäytymään pienesti naisen sivuille, kreivittären hymähtäessä pienesti miehensä edessä.
"Oliko tämä sitten odottamisen arvoinen?"


// Eru on siinä pro.. eikun! Eru tulee mielellään opettamaan kyllä (D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Turpaan vaan || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 31 Heinä 2014, 03:33

Vaikka kuinka Areth olisi halunnut kirjaimellisesti vain repiä platinablondin mekon tuon yltä, käytiin miehen kädet häätämään pois ja Erudessa jatkoi sanojensa myötä itse hepeneidensä riisumista yltään. Kreivi seurasi vain virnuillen vierestä, potkien saappaita jaloistaan jonnekin syrjään. Kun vyökään ei ollut enää kamalasti housuja pitelemässä yllä, kävivät mokomatkin osittain valumaan alemmas lantion varaan enää roikkumaan. Kaikeksi viiksekkään yllätykseksi, kreivitär laski viimeisetkin kehoansa verhoavat rippeet lattialle kepeästi yltään, eikä näyttänyt sen kummemmin edes häpeilevän tekoansa. Ahnaan tumma katse omi tuon alastoman näyn täysin itselleen, platinablondin vielä varmistellessa, oliko kaikki odottamisen arvoista.
Kreivi myhäili hetken paikallaan, silmäillen vain ja ainoastaan Erudessaa edessään. Lopulta Areth astahti hitaanvarmasti naista päin, kiertäen maahan sysätyn mekon – jota hieman toisella jalalla potkaistiinkin kauemmas lattialla – ja laski kätensä vaaleatukkaisen ilkialastomalle keholle.

Oli”, Areth hymisi, kumartuen suukottamaan naisen huulenpieltä, ja siitä edeten kapealle kaulalle suomaan huomiotaan nuoremmalle, ”Ja enemmänkin”, kuiskattiin vielä kreivittären korvanjuuressa.
Kreivi tarrasi Erudessasta lujemmin kiinni, ja kipeästä selästään huolimatta nosti kevyen naisen syliinsä. Siksi pieneksi hetkeksi Areth malttoi irrottaa huulensa platinablondista, nähdäkseen edes hieman minne meni, kun ilkosillaan oleva nainen laskettiin sitten sängyn vaaleille peitteille. Hellästi kädet lipuivat naisen kehoa pitkin, vieraillen ohimennen rinnusten herkemmillä alueilla, samalla kun suudelmia suotiin aina pienemmän osapuolen alavatsalle saakka.
Kreivi kuitenkin suoristi selkänsä vielä, riisuen valkean paitansa yltään, ennen kuin nelinkontin lähti hakeutumaan Erudessan ylle. Enää oli turhaa käydä perääntymään tilannetta, joka lähinnä omalla painollaan otti eteenpäin edetäkseen.


//Eru on paras, Eru ei vaan sitä myönnä (D Erulle vähän viiniä, ja johan pärisee//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron