Kirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2014, 00:21
Aran
Kaunis päivä oli jälleen ottanut noustakseen Cryptiin ja päivä oli käynnistynyt jo ajat sitten. Jokainen oli omiin töihinsä kiiruhtanut, niin oli tehnyt myös kuningas. Joskin, hänenhän ei tarvinnut herätä aikaisin kukonlaulun aikaan, jos hän ei halunnut. Hovi pyöri hänen mukaansa, ei hän hovin mukaan. Tänäänkin kuningas oli herännyt omia aikojaan - aamulla silti, ei hän tahtonut pitkään nukkua... ellei edellisenä iltana olisi viini virrannut ja hereillä olo venynyt yön pikkutunneille - ja valmistautunut päiväänsä. Pitihän hänen jälleen edustaa ja osallistua muutamaan kokoukseen, miettiä valtakunnan tilannetta "fiksujen" seurassa ja kirjoittaa pari kirjettä. Tai no, eihän Aran itse mitään kirjoittanut, lukuun ottamatta omaa allekirjoitusta, hänellähän oli kirjuri moisia varten.
Ylleen Aran oli vetänyt aamusta puolipitkän, kaapumaisen asukokonaisuuden, jota koristi monikerroksinen, erisävyisistä vihreistä kankaista koostuva yläosa. Koreassa yläosassa oli erittäin leveät, kauniisti laskeutuvat hihat, joiden alta pilkotti lähes mustanvihreä, ihonmyötäinen kerros kangasta, joka ylsi aina ranteisiin asti. Tuota samaa, tummaa kangasta oli myös kaulaa vasten, korkeana, V-mallisena kauluksena. Päällimmäiset kangastakit yltivät aina kuninkaan polviin asti, takaa hieman yli polvitaipeiden, kaventuen kauniisti kärkeä kohden. Kankaat olivat kevyitä ja sopivan viileitä, jottei kuninkaalla nyt sentään kuuma tullut näin aurinkoisena päivänä. Tosin, sisätiloissahan oli huomattavasti viileämpää.
Jalkoja koristi pitkävartiset, kiiltävänmustat saappaat, sekä lähes valkeat, hieman kermaan taittavat housut, jotka olivat lähes ihonmyötäiset. Hiuksensa monarkki oli jättänyt auki, kullankeltaisten kutrien laskeutuessa kauniin tasaisesti aaltoillen selkäpuolelle, paitsi etuhiukset, jotka tietenkin edessä olivat.
Juuri nyt Aran oli vartijoiden kanssa matkaamassa kohden oleskelutilojaan, kunnes kuningas muisti erään tehtävän, joka hänen oli pitänyt hoitaa jo ajat sitten. Ei mikään virallinen, saatikka sitten kaikkien tietoon kuuluva tehtävä. Ei, enemmänkin... henkilökohtainen tapaaminen. Vartijat käytiin yllättäen passittamaan tiehensä, noiden totellessa kiltisti kuninkaan käskyä. Mikäli kuningas halusi omassa linnassaan olla yksin, eivät vartijat pistäneet vastaan. Eivät kyllä muutenkaan olisi pistänyt, mutta linnassa se sentään oli turvallista.
Aran vaihtoi suuntansa oleskelutilasta kohden erään tietyn palvelijan huonetta. Tai no, lemmikiksi kyseinen sorkkajalka ennemmin laskettiin, kuin palvelijaksi. Sen takia mokoma saikin oman huoneensa ja luksusta, toisin kuin muut palvelijat. Aranhan ei olisi moisia suonut jollekin... Satyyrille... mutta kerta kyseessä oli kuningattaren suosikki, ei Aran viitsinyt vaimoaan kieltää... Tuolle kun hän ei itse suonut niin paljon huomiota tai lahjoja...
Satyyrin huoneen ovi oli auki, joten Aran kaikessa hiljaisuudessa asteli sisään. Hänen onnekseen etsimänsä henkilö oli paikan päällä ja näemmä työntouhussa, kuten oli suotavaakin. Tai no, kyllähän Aran tiesi, missä tämä naaraspuolinen sorkkajalka seikkaili. Hän tiesi kaiken, mitä hovissaan tapahtui. Halusivat hovin asukkaat sitä tai eivät...
Kaikessa hiljaisuudessa haltia asteli peremmälle huoneeseen, liikkuen ääneti. Sekin oli yksi kuninkaan "ominaisuuksista". Hän pystyi siirtymään mihin vain linnassaan silmän räpäyksessä ja pystyi liikkumaan ääneti linnansa käytävillä. Taito, josta toisinaan oli hyötyä... Lähinnä teatraalisuuden kannalta.
"Oletko sitä mieltä, etteivät siivoojani tee työtään kunnolla..?" Aran kävi yllättäen avaamaan suunsa hiivittyään lähemmäs faunia, puhutellen tuota haltiakielellä. Kyllä Aran tiesi, ettei fauni heidän kieltään osannut, mutta kusipäänä hän halusi hieroa suolaa haavoihin.
Vihreä katse oli nauliintunut sorkkajalkaiseen, tarkkaillen tuon jokaista elettä ja liikettä. Samalla kuningas kävi huomaamatta vähän väliä tutkimaan Elodien ajatuksia, ei hän aikonut olla käyttämättä ajatustenlukutaitoaan, edes näinkään vähäpätöisessä asiassa.
// :---DD Älä nyt, joku päivä joudun vielä lyömään itteäni näiden juttujen takia //