Kirjoittaja Crimson » 24 Marras 2015, 17:26
Atrevaux nosti kätensä sivelemään sitä valkeaa pujopartaansa mietteliäästi, Winderin käydessä selittämään paremmin kapteniaan vaivaavasta tapauksesta. Sillä oli oma kuulemma oma persoonallisuuskin, se tarvitsi itselleen kehon ja keräsi energiaa itselleen mitä ilmeisimmin tämän kehon kautta. Se omisti nimenkin, jota Haukansilmä jäi toviksi hakemaan vaivautuneeksi muuttuen.
“Ei mitään kiirettä”, sarvipäinen hymähti, nojatessaan tuolinsa selkänojaan nyt paremmin. Kyllä hänellä yhä oli aikaa odotella, joskin Parebriksella oli sellainen kutina, että Winder halusi tästä tilanteesta pois mahdollisimman nopeasti sen sijaan, että virkaveljensä luona olisi yhtään tarvittavaa pidempään vieraillut.
Tulihan se nimi kuitenkin sieltä, hetken pohdinnan jälkeen. Katse siirtyi Winderistä toisaalle, faunin jäädessä maistelemaan sitä nimeä kielenkannalleen. Oliko hän kuullut tuollaista nimeä aikaisemmin? Oliko mahdollisesti lukenut jostain vastaavasta? Oli miten oli, se nimi ainakin omasi demonisen sävyn, ja olisi ihan hyvin voinut kuulua jonkinlaiselle demonille. Mutta siinä tapauksessa kyseinen nimi ei varmastikaan olisi ollut oikea, tai muuten Darius olisi jo saanut sille uhrata jotain suurempaa. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ollut, eikä Haukansilmä tuohon… maagiseen olentoon ollut muuten sotkeutunut, kuin saanut sen haluamaan kenraalin murhaamista. Heidän piti suhtautua tähän vakavasti, tai muuten tämä loinen saattaisi mahdollisesti saada aikaan enemmänkin tuhoa ja haluta hieman enemmänkin, kuin vain yhdestä kenraalista eroon pääseminen.
Atrevaux ei kuitenkaan halunnut uskoa kyseessä olevan minkään sortin demoni. Vanhalla pässinpäällä tuntui olevan jo pienimuotoinen aavistus siitä, mikä kapteenia oikeastaan vaivasi.
“Magia on oikukkaampi laji kuin osaat kuvitella. Jos et hallitse sitä, se alkaa hallita sinua, tavalla tai toisella. Varsinkin jos kyseessä on kehoon ja mieleen sidottu magia, kuten esimerkiksi… omassa tapauksessani”, kenraali Argenteus tuumasi, tietäen kyllä tapauksia, joissa magia oli sekoittanut tahon jos toisenkin pään ja mitä noista olikaan tullut? Mielipuolia, joilta puuttui tietynlainen rationaalisuus tekemisistään tai vaihtoehtoisesti omat kykynsä vain nielaisivat nuo tuhkana tuuleen.
“Sen takia sitä taitavia aletaan tavallisesti harjoittaa jo nuorena”, Atrevaux lyhyesti vielä lisäsi edelliseen, lähtiessään koluamaan itseään ylös tuolistaan, sen viinipikarin käteensä ohessa poimien.
“Mutta mitä ilmeisimmin N’drayerin kohdalla näin ei ole koskaan tehty”, eihän Winderin kapteeni mikään nuori pojankloppi enää ollut, joten tietenkin sarvipäinen piti mahdollisena, että moinen piirre oli saattanut tummahipiäistä haltiaa vaivata läpi tuon elämän. Mitä vanhemmaksi tuo tuli, sen myötä myös se magia vahvistui osasi tuo sitä itse käsitellä tai ei, kun keho sieti enemmän energian virtaamista. Ja varsinkin jos tilanne oli kuten Darius oli kertonut ja Atrevaux jo halusi epäillä - lieni varmaankin kyse vain yksittäisistä vuosista, ellei jopa kuukausista, kun mokoma menettäisi hallinnan lopullisesti. Tai voisihan se kärjistyä nopeamminkin, ei Atrevaux osannut sanoa varmasti.
Parebris asteli kookkaan ja leveän kirjahyllynsä luokse, katsellaan käyden etsimään jotain sopivaa kovakantista, josta tästä aiheesta saattaisi olla enemmän kirjoitettuna. Winder saisi itse luvan sivistää itseään sen verran, että käsittäisi mistä tässä oli kyse, siinä missä Argenteus itse halusi… Delathosta tutkia ja pitää silmällä kaiken varalta. Ja siihen Haukansilmän oli suostuttava, mikäli virkaveljeltään apua yhä halusi.
“Kuulostaa vanhalta magialta, kenties suvulta peritty”, pukinsorkkainen mumisi lähinnä itsekseen, sormella selaten kirjankylkiä, lopulta poimien kapean, nahkakantisen kirjan käteensä. Siinä oli erityisen koristeellinen kansi, hieman rispaantunut nyöri joka piteli kirjaa yhä kuitenkin kiinni - jos Atrevaux ei täysin väärin muistanut, oli se peräisin joltain niiltä ajoilta kun hän itse oli vasta hoviin tullut. Kenties jopa itse kuningas Allainilta aikanaan saatu. Kirjan sivuille oli pitkälti kerrottu ja piirretty elementtimagian perusteita, tehty runsaasti täydentäviä muistiinpanoja sinne tänne, mutta selitetty myös varsin yksityiskohtaisesti sen huonoista puolista ja juurikin voimiensa kontrollin menettämisestä. Niistä muodostui ajallaan niin sanottu loinen, joka käyttäisi isäntäkehoa omana ruokapöytänään ja mieltä oppikirjana - ei siihen tarvittu kuin runsaan magian siemen, joka hallitsemattomana karkasi niin sanotusti käsistä, joka N’drayerin kohdalla oli ilmeisesti jo tapahtunut. Kai sellaista olisi voinut sanoa myös eräänlaiseksi demoniksi, mutta ennemmin kyseessä oli juuri jo tietoisuuden itselleen kehittänyt magia, joka nyt halusi olla enemmänkin kuin pelkkä näkymätön voimanripe kuoressaan.
Kirja asetettiin Winderin viereen pöydälle, faunin kopistellessa kaikessa rauhassa takaisin omalle tuolilleen istumaan, “Haluan että luet tuon kirjan, sitten kun ehdit. Tosin mitä pikemmin sen teet, sitä parempi”.
“Jotta voisin auttaa kapteeniasi, täytyy meidän molempien olla kirjalla siitä missä mennään. Sinun tulee ymmärtää mikä kapteeniasi vaivaa, johon löydät selityksen todennäköisesti tuosta kirjasta. Olen kyllä aistinut sen kummallisen maagisuuden toveristasi yhteisissä tilaisuuksissa, mutta minun täytyy pitää häntä paremmin jatkossa silmällä. Niin sanotusti opiskella niitä virtoja, joiden kautta N’drayer voimiaan käyttää - enemmän ja vähemmän salaa tietenkin, en halua suututtaa yliluonnollisia voimia jotka sanojesi mukaan käyttäytyvät oman persoonansa mukaan, sillä se saattaisi vain jouduttaa tapahtumien kulkua”, Atrevaux jaksoi rauhallisella äänenpainolla selittää, mietteliäänä, mutta myös harvinaisen kiinnostuneena tästä tapauksesta. Hänhän ottaisi tästä kaiken irti, jos Winder yhteistyöhön lähtisi.
“Ja koska oletan ettet aivan kaikkea yksityiskohtaisesti minulle kerro - eikä minun tule mahdollisia yksityiskohtia edes tietää - haluan sinun vahvistavan itse onko kyseessä hallitsemattomaksi yltynyt voima kuten kirjassa kerrotaan, vai täytyykö mukaan laskea myös mahdolliset demonit, kiroukset tai ehkä jopa toiset maagit, jotka saattavat kapteeniasi pidellä käsissään”.
//PIHVIT TUO PASI JOKAISEN LUOOOOOO eikun täh. Joonaksen ois paree olla sairaan nopee, tai muuten me huudatetaan Ismo Alankoa vielä kamalammin. Voi jumalauta kelaa nyt mitä siitäkin tulis. Molemmat repee joka nurkalla ko spottaa römpsä sensein. No mut sit me pelataan kato keskenämme, vietetään ilta nauraen naama niin pahassa virneessä että hajottaa. Välillä tarvitsisin oman Hildibrandin, joka vois koivet pystyssä olla hautautuneena johonki hiekkaläjään//