Ei enää || Crim

Kaiken kokoisille ja näköisille vieraille tarkoitettuja makuuhuoneita, sekä myös itse siniveristen ja korkea-arvoisten vieraiden makuukammarit. Huoneet ovat erittäin tasokkaita ja kauniisti sisustettuja ja palvelijat pitävät huolen, että vieraat varmasti viihtyvät.

Valvoja: Crimson

Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Marras 2015, 22:48

Darius Winder


Viimeisimmästä tehtävästä Mor vuorilla oli kulunut jo vajaa viikko, Kuiskauksen kenraalin lähinnä pysytellen sattuneista syistä omissa oloissaan. Miettien ja toipuen senpäiväisistä yhteenotoista, kovinkin tuttuun tapaansa vältellen kuiskauksen väkeä, välittäen viestejä miehille vain kirjurin ja kapteenien kautta. Vieläkään Winder ei ollut selittänyt tilannetta Briarin suhteen täysin Kuiskaukselle, mutta kovin moni sotilaista oli jo kuullut huhut siitä, että Briar olisi jonkinlaisessa avunantoliitossa Sinisen Kuiskauksen kanssa. Mitään varmistustahan siitä ei ollut, mutta ilmeisesti Briar oli ainakin liittolainen...
Ilta oli laskeutumassa jo syksyiseen Cryptiin. Tänään Darius oli vihdoista viimein lähtenyt liikkeelle toimittamaan asioita pitkin hovia ja tupia, käyden muutamassa kokouksessa ja tapaamisessa. Nyt mustaan virka-asuunsa sonnustautunut silmäpuoli oli jo muutaman tovin harhaillut kovinkin epämääräisesti yhä hiljenevimmillä linnankäytävillä. Palvelusväki tuntui toimittavan viimeisiään ja ylempiarvoisat asukkaat olivat jo vetäytyneet omiin oloihinsa. Kenraali oli liikkunut käytävältä toiselle kovin epämääräisesti, tervehtien vastaantulevia tuttuja ja vältellen pysähtymästä turhan pitkäksi aikaa juttelemaan kenenkään kanssa, kertoen vain etsivänsä jotakuta.

Se joku oli viimeinen henkilö, johon Darius oikeastaan halusi törmätä hovissa - jos siis ei laskettu itse kuningasta. Winder oli pitkään harkinnut pyytäisikö virkaveljeltään apua pulmaansa, johon ei ketään muuta yksinkertaisesti löytänyt avuksi. Argenteus oli ainoa, johon saattoi edes jotenkuten luottaa tämän tehtävän kanssa. Se oli eriasia, meinasiko pässinpäinen sitten edes kuunnella Haukansilmää.
Totta kai se pelotti kaiken sen kitkan ja kränän jälkeen pyytää faunilta apua. Mutta hänellä ei ollut nyt mitään muuta. Ei Darius aikonut tämän salaisuuden kanssa lähteä etsimään apua hovin ulkopuolelta ja jos joku hovissa osasi auttaa, niin se summoneiden kanssa leikkivä sorkkaperkele.
Olihan Darius harkinnut menevänsä suoraan Argenteuksen huoneistolle ja koputtavan oveen... Mutta ei kenraalilla riittänyt rahkeet siihen. Sen sijaan hän oli yrittänyt löytää tuon hovista pyörimästä, kovin turhaan. Ei heillä ollut edes ollut yhteisiä kokouksia näiden päivien aikana, joiden jälkeen olisi voinut pyytää sitä pukinpartaa kuuntelemaan hetken Haukansilmää.

Darius oli jo luovuttamassa tältä päivältäkin etsimisen suhteen ja suuntasi kohden omaa huoneistoaan jo, kun näki käytävällä sen tutun nuoren viestinviejän. Kyllä Darius tunnisti Lucavin ja tiesi tuon olevan etsimänsä eliitti. Mutta nyt kun mahdollisuus oli tuolle huikata, ei Darius saanut sanaa suustaan. Jatkoi vain matkaansa eteenpäin käytävällä, seuraten pitkin askelin Lucavia joka ei häntä takanaan ollut huomannut. Ainakaan vielä.
Ohi käveli yksi palvelijatar, joka kääntyi heti seuraavalle käytävälle. Ketään muuta ei enää kahden eliitin kanssa samalla käytävällä ollut. Darius sai helposti harpottua lähes äänettömin askelin välimatkan Lucavin kanssa umpeen, kuitenkaan kykenemättä vieläkään avaamaan suutaan. Ehkä tämä oli sittenkin huono idea, ehkä kannatti vain kääntyä nopeasti toiselle käytävälle ja antaa Lucavin mennä menojaan.
Vaikka mieli teki kääntyä toiselle käytävälle, keräsi Darius rohkeutensa ja kuroi ne uupuvat pari metriä Lucaviin kiinni.
"Ordalia meidän pitäisi puhua", Nopeasti, ehkä turhankin jäykästi ja jopa uhkaavalla äänellä Darius kävi lopulta puhumaan, samalla kun toinen käsi laskettiin nuoren haltian hartialle, jotta tuo ymmärtäisi pysähtyä sijoilleen - tässä oli hyvä puhua, kun ketään ei ollut tiettävästi kuuloetäisyydellä, ei Darius halunnut puhua kävellessä, ties kuka silloin sattuisi ohi mennessä kuulemaan jotain...



// Crim hei. TRUARVERSIO OLI LIIAN HIENO EI PERSE <3 Kyl mä shoppaan sen Timin sinne lauteille viel ootas vaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Marras 2015, 23:44

Atrevaux


Pukinkoipinen oli pitkin päivää lähinnä toimittanut omia asioitaan. Kukaan ei ollut Parebrista kaivannut, joten kerrankin Atrevauxella oli ollut sija omistaa kokonainen päivä omille intresseilleen – siis piipun polttelulle, viinille ja myrkkyjensä keittelylle.
Edes Aran ei ollut kaivannut pässinpäätä tänäpäivänä, joka omalla tavallaan myös rentoutti ja toi vaihtelua siihen, kun ei tarvinnut lähteä myötäilemään monarkin mielipiteitä ja suomaan tuolle seuraansa. Aran kun oli viimeaikoina ollut kärttyisämpi kuin tavallista, herkempi ja… olihan se näkynyt jo pidemmän ajan. Ja tietenkin Atrevauxella oli siitä omat epäilyksensä, mutta ei pukinsorkkainenkaan ollut valmis lähtemään puhumaan vanhan, sairaan ystävänsä kanssa niinkin syvällisiä, ellei Aran itse vastaavaa ottaisi omatoimisesti ensin puheeksi. Siksipä Parebris oli Cúthalionien sairaudesta puhumista vältellytkin, vaikka mielensä oli tainnut jo kuluttaa puhki sen suhteen, että olisi jotain helpottavaa keksinyt jo tiedetyn lääkkeen lisäksi ystävänsä tuskia helpottamaan.

Jokatapauksessa, Atrevaux oli juuri palaamasta iltaiselta kävelyltään. Sarvipäinen oli vieraillut vanhan kirjakauppiaan luona, hakenut tuolta muutaman aikaisemmin pyytämänsä ooppuksen, sekä toisaalta joitain yrttejä omaan käyttöönsä. Tietenkään pässinpäinen ei ollut liikenteeseen lähtenyt omana itsenään, vaan sinä vaaleatukkaisena, hintelänä viestinviejänä, jonka alle kykeni sen kolossaalisen olemuksensa piilottamaan kätevästi. Ketään ei kiinnostanut nuoren viestinviejän menemiset. Ketään ei kiinnostanut pysäyttää niinkin epätärkeän oloista henkilöä, joten Luca oli saanut kaikessa rauhassa toimittaa asiansa kenenkään ollen erikseen kiinnostunut pellavapäisen menemisistä missään välissä.
Nyt tuo silmäpuolinen pentele oli palaamassa illan jo hämärryttyä takaisin linnalle. Ne muutamat kirjat kainalossaan, yrtit siististi pakattuna pieneen olkalaukkuunsa, jota hihattomaan, kyljiltä avonaiseen punaiseen takkiinsa ja muuten siististi valkeaan ihonmyötäiseen puseroon ja housuihin sonnustautunut nuorikko olallaan kantoi. Tietenkin vaaleaveriköllä oli vielä yllään paksumpi, auki napitettu punertavanruskea takkinsa, jota herkästi paleleva Luca piti enemmän kuin mielellään yllään viileässä syysillassa kulkiessaan. Täysin omissa maailmoissaan, käsissään olevaa kirjaa pintapuolisesti tutkaillen puolisokea nuorukainen asteli linnan käytäviä tottuneesti eteenpäin Parebrikselle kuuluvaa huoneistoa kohden – lainkaan aavistamatta, että joku saattaisi häntä tämän kaiken jälkeen seurata.

Siinä vaiheessa kun käsi laski omalle olkapäälle, kävi Luca kohottamaan katseensa irti kirjan kansista, kirjaimellisesti hätkähtäen sijoillaan. Säikähtäen sitä turhantuttua ääntä, joka ilmoitti että heidän pitäisi puhua.

Rehellisesti sanottuna Atrevaux ei kyennyt välittämään lainkaan siitä, että Haukansilmä oli hänet pysäyttänyt. Toisena, Parebriksella oli harvinaisen huonoja kokemuksia olla Lucavina altavastaajana silloin, kun Winder oli päättänyt päälle käydä. Tietenkin silkasta reaktiosta vaaleaverikkö kävi äkkipikaisesti käännähtämään virkaveljeään kohden, ja mätkäisemään sillä kädessään olevalla kirjalla päin Haukansilmäisen kasvoja niin että läsähti. Toinen kirja kainalosta tipahti lattialle, samoin teki vasten Winderin kasvoja lyöty ooppus, Lucavin harppoessa äkkiä muutaman askeleen kauemmas Dariuksesta. Katse oli nauliintunut toiseen silmäpuoleen, Atrevauxen ollessa valmis seuraavaksi nakkaamaan vaikka tulipallolla päin haukankatseista tai vaihtoehtoisesti yrittää livistää ketterästi juosten mahdollisimman kauas virkaveljestään.
Luca vain tuijotti, vaativan varoittavasti ja moittivasti heistä vanhemmanoloista. Ehtien tasata hengitystään siltä säikähdykseltä, lopulta huokaisten ääneen ja suoristautuen siten ettei näyttäisi siltä, että olisi paikalta valmis livistämään samantien tiehensä.
Minulla ei ole mitään syytä turista kanssasi mukavia, Winder”, Lucavi hymähti, pitäen sijansa kuitenkin, valmiina perääntymään kauemmas tarvittaessa, “Varsinkaan kun tuolla tavoin lähestyt kaiken sen jälkeen minua. Olisit voinut vain kutsua toiselta puolen käytävää etkä hiippailla selkäni takana!”.


//Aksu hei 8))) No, välillä täytyy olla taiteellinen kato, ettei ihan pääse rupistumaan. Ja nää 5min photoshop ja taidetta on niin jees et voisin tehä näitä vaik joka päivä ::DD::D:D:D:DD SHOPPAAT TIMIN! TIMI MESSIIN KANS!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Marras 2015, 00:10

Ehkä olisi kannattanut aikaisemmin huikata viestinviejälle. Ehkä olisi kannattanut ilmoittaa olemassaolostaan jo aikaisemmin. Tai ehkä olisi kannattanut vain antaa viestinviejän mennä aikojaan ja tulla tuon juttusille joku toinen ilta. Mutta ei, Dariuksen piti olla paniikissaan typerä ja kireä itsensä ja lähestyä toista varoittamatta ja kieltämättä ehkä jopa uhkaavasti. Ja siitä Haukansilmä sai nyt maksaa, kun nuoressa haltiailluusiossa lymyilemä virkaveli kävi kirjaimellisesti säikähtämään Winderin läsnäoloa ja heti ensimmäisenä reaktiona päätti mäjäyttää kirjalla päin eliitin näköä. Tietenkään Darius ei ehättänyt reagoida yllättyen toisen spontaanista vedosta, mutta kun se kirja oli päin näköä mätkähtänyt, ei Darius osannut edes olla vihainen virkaveljelleen. Itseään hän sai tästä syyttää, taas.
Haukansilmä parahti, haparoi muutaman askeleen kauemmas ja peitti kasvonsa käsillään iskun myötä. Kyllä siinä muutama kirosanakin kämmeniin käytiin sähisemään, ennen kuin katse kohosi takaisin viestinviejän puoleen, joka selvästi oli varuillaan vanhemman haltian seurassa. Syystäkin, kun otti huomioon millaiset heidän välinsä olivat ja kuinka Lucavi selkäänsä oli aina saanut, jos Winderin lähelle oli eksynyt väärässä tilanteessa.

"En-- minä vain--!"
, Darius koitti löytää sanoja äskeisen jäljiltä, käyden samalla laskemaan ne kädet kasvoiltaan näyttäen hetken siltä että olisi hyvinkin saattanut hypätä Lucavin kurkkuun lyönnin johdosta.
Selvästi jännittynyt kenraali kävi kuitenkin suoristamaan selkäänsä ja rykäisemään kerran jos toisenkin, katseen laskeutuessa lattian rajaan. Ei hän meinannut saada asiaansa nyt ulos, kun vihdoista viimein seisoi kasvotusten Argenteuksen kanssa - vaikka kieltämättä tuon viestinviejä illuusio ei herättänyt niin suurta ahdistusta mitä sorkkajalkaisen oma muoto.
"Y-yritin jo aikaisemmin löytää sin-- teitä mutta vasta tänään näin teidät ensimmäistä kertaa ja en ajatellut ollenkaan kun lähdin peräänne, minä vain...", Ei Darius ollut unohtanut sitä, kuinka Aran oli vaatinut häntä olemaan nöyrä sekä itsensä että Argenteuksen edessä. Ties vaikka sorkkajalkainen olisi hänet taluttanut heti hakattavaksi siniverisen luo jos ei teititellä muistanut - myös se katse pysyi visusti ja ennen kaikkea nöyrästi lattiassa, Dariuksen uskaltamatta vilkaista edes Lucavin puoleen.
"Minä vain... Tai siis... Tarvitsisin apuanne... Asia koskee yhtä kapteeneistani"



// Hei hei 8)))) Välillä täytyy... välillä täytyy kato viettää... TAITEILIJAELÄMÄÄÄÄÄÄÄ. Sä et oo vieläkään photoshopannu mulle sitä römpsä sensei png:tä. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Marras 2015, 00:40

Luca silmäili äreänä tummatukkaista osapuolta, joka lähti suutaan avaamaan ja hakemaan sanojaan lyhyempänsä iskun jäljiltä. Ehkä se oli ollut hieman ylireagointia – mutta ei Parebris mitään katunut, oli korkeintaan näreissään että Winderin oli siten pitänyt salamyhkäisesti selän taakse hiippailla. Siinä kun Haukansilmä itseään lähti selittämään, astahti Lucavi lähemmäs Dariusta – pitäen virkaveljeään kuitenkin alati silmällä sen pienen hetken, ennen kuin kumartui miehen jaloista keräämään ne kirjat takaisin käsiinsä. Pyyhkäisten muutaman kerran hansikkaisiin puetuilla käsillään niiden kansia.
Darius halusi keskustella Sinisen kuiskauksen kapteeneistaan. Miksi? Sitä Atrevaux ei osannut päätellä, eikä kyllä tiennyt välittikökään. Eihän toisen eliittikenraalin tekemiset hänelle kuuluneet millään tasolla. Eivät tuon tekemiset, mokailut, tehtävät saati sitten joukot – ei Parebris ollut millään tavalla vastuussa muiden kenraalien tekemisistä, eikä kyllä liiemmin kiinnostunutkaan. Vihreä katse kohosi paremmin Winderin puoleen, viestinviejän kohauttaessa toista kulmaansa mietteliäänä katsoessaan sitä Haukansilmän nöyrää olemusta edessään. Eipä tarvinnut kahta kertaa arvata mistä oli kyse, joskin Atrevauxelle itselleen se oli yksi ja sama miten Darius häntä puhuttelisi, näin kun kahden kesken oltiin.

Karsi tuo asiallinen esirippusi samantien yltäsi. En välitä heittäytyä teititteleväksi seurassasi. En välitä niiden pilaavaan muuten onnistunutta päivääni, enkä kyllä välittäisi vaikka puhuttelisit minua yhtä epäkunnioittavasti kuin tavallista”, Luca kävikin huomauttamaan Haukansilmälle, ohimennen kiskaistessa olkalaukkunsa hihnaa paremmin olkapäälleen, “Ellet sitten välitä samantien saada kirjasta uudelleen päin näköäsi”, nuorikko vielä kiusasi vinosti virnistäen.

Viestinviejä nosti kirjat vasten rintakehäänsä, painaen käsillään niitä paremmin vasten itseään. Yhä se arvioiva katse tarkasteli Winderiä, odottaen mokoman ryhdistäytyvän pukinsorkkaisen edessä edes hitusen äskeisen jäljiltä.
En minä tiedä periaatteistanne mitään. En edes kykenisi antamaan henkilökohtaista neuvoa siitä, kenen joukoistasi kuuluisi tehdä ja mitä”, vaaleaverikkö totesi rauhallisemmin, totinen ilme kasvoillaan, “Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut Kuiskauksen tekemisistä, kun en oikeastaan ole kiinnostunut edes siitä missä itse huitelet ja miten kuningas teitä kohtelee?”. Parebris keskittyi ennemmin oleellisiin asioihin joilla oli merkitystä. Ei toisten nöyryyttämiseen ja koulimiseen, siksipä faunilla ei omia varsinaisia joukkojaankaan ollut, vaan tuo ennemmin keskittyi potentiaalisten, yksittäisten oppilaiden kouluttamiseen. Ei hänellä ollut tarvetta ylimääräisille juoksemaan jaloissa, siksi hänellä oli summonipetonsa!
Mutta kerro nyt sitten mistä kenkä puristaa”, illuusioonsa sonnustautunut eliitti henkäisi, toiselle jalalleen painoa nojaten, “Ei minulla kiire ole, joten ehdin kuunnella asiasi joka tapauksessa”.


//Ollaan jännän äärellä hei 8)))) Voi nyt se alanko (DDD Mä yhä muistan sen kesän, kun sieltä metsän takaa kajahti se taiteilijaelämää, korkkasin kaljan ja menin parvekkeelle nauttimaan siitä hetkestä. JA EN OO NIIN KUN MÄ EN VIELÄKÄÄN TIEDÄ MISSÄ PERSEESSÄ SE ALKUPERÄNEN KUVA ON//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Marras 2015, 00:58

Darius kävi kääntämään kasvojaan pienesti poispäin Lucavista, joka lähemmäs astahti kirjojaan keräämään. Jos totta puhuttiin ei Haukansilmä halunnut virkaveljeään yhtään tuon lähemmäksi itseään, ties vaikka päälle kävisi. Dariusta ei huvittanut saada selkäänsä jälleen toiselta eliitiltä, siksi Haukansilmä oli enemmän kuin mielellään varuillaan mokoman kanssa. Mutta ota nyt sarvipäisestä ja siniverisestä selvää, Darius oli saanut noista sen käsityksen, ettei heitä voinut pitää tyytyväisinä sitten millään.
Argenteus kävi kuitenkin kovasti käskemään virkaveljeään siirtämään nöyränasiallisen esiripun tieltään, sanojensa mukaan virkaveli ei välittänyt siitä miten Winder tuota puhutteli. Darius hymähti pienesti, sanomatta sanaakaan siihen käskyyn. Joskin, kuullessaan uhkaukset uudesta kirjaniskusta, nyökkäsi Haukansilmä pienesti. Kai hän sitten voisi jättää teitittelyt pois, kerta kukaan ei ollut tätä keskustelua kuulemassa. Pelkona tietenkin oli että Siniverinen pamahtaisi paikalle tyhjästä, tuolla kun oli kyky liikkua linnassaan paikasta toiseen siirtymällä magian avulla, mutta juuri nyt Darius ei tiennyt missä Hänen Majesteettinsa meni ja kuinka kiireinen tuo oli - tuskin siniveristä nyt ihan joka paikan tapahtumat edes kiinnostivatkaan.

Katse pysyi visusti maassa, välillä vilkaisten vaisusti Lucavin puoleen tuon käydessä tuomaan esille, ettei tiennyt mitään Kuiskauksen periaatteista ja täten ihmetteli miten hän muka voisi virkaveljeään auttaa. Ihan ymmärrettävä näkökanta, joten ei auttanut kuin kertoa paremmin tilanteesta ja toivoa, että Atrevaux ymmärsi tilanteen ja kenties osaisi johonkin suuntaan lähteä neuvomaan.
"Kapteenini tila ei varsinaisesti liity mitenkään Kuiskaukseen saatikka toimintatapoihimme. Se on... Henkilökohtaista", Darius aloitti vaisusti, käyden hieromaan samalla niskaansa teräväkyntisen hanskan peittämällä kädellään.
"Hän on... Tavallaan riivattu... Jotain tekemistä sillä on magian kanssa ja ajattelin että sinä ehkä tietäisit asiasta paremmin ja...", Viimein se katse nousi lattian rajasta Dariuksen vilkaisten ympärilleen, ennen kuin varovaisen lupaa tiedusteleva katse kohdistui Lucaviin, "Voisimmeko puhua tästä jossain... Yksityisemmässä paikassa?".



// Jännän äärellä niin 8))) Alanko ei mee minnekään suotana sentään. Oikein, oisinpa mäkin ollu siellä nauttimassa sun kanssa. ALKUPERÄINEN KUVA ON KADONNUT YYYYYYHHHHH //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Marras 2015, 01:59

Eihän se ongelma itse joukkoihin tai toimintatapoihin liittynyt, ei suinkaan. Kyseessä oli henkilökohtainen ongelma kapteeneista jonkun kanssa, joka Winderin sanojen mukaan oli riivattu. Että kyseessä olisi varmasti jotain magiaan liittyvää. Mistä moinen tapaus sitten oli saanut alkunsa? Oliko kuiskaus törmännyt johonkin magiaa taitavaan viholliseen ja nuo olivat käyneet joukkoja kiroamaan? Vai oliko kyseessä jotain mikä liittyi mahdollisesti Kuiskauksen ja vanhinten väleihin – ehkä Darius oli siltä valmis valaisemaan, kuten jo ehtikin pyytää, että he voisivat siirtyä jonnekin toisaalle puhumaan tästä aiheesta. Ihan kahdenkesken.
Siinä vaiheessa Lucavin katse näytti hieman kirkastuvan. Magiastahan hän tiesi enemmän kuin tarpeeksi, joten siinä mielessä Haukansilmä oli ainakin kääntynyt oikean henkilön puoleen. Mutta olikin taas täysin eri asia, kykenikö Atrevaux millään tapaa tätä riivattua henkilöä varsinaisesti auttamaan. Siinä saattoi käydä yhtä ja toista, hyvää ja huonoa, kun lähdettiin pimeällä magialla leikkimään. Omalla tavallaan Parebris kuitenkin koki eräänlaiseksi velvollisuudekseen edes yrittää auttaa Winderiä tässä tapauksessa, viis siitä millaiset heidän välinsä olivat. Mikäli tämä riivattu henkilö vaarantaisi yhden kuninkaan eliittijoukkojen toimintaa, piti siitä myös omalla tavallaan olla huolissaan sellaisen, joka näistä asioista pidemmän päälle jaksoi ymmärtää.

Tämähän alkoikin yllättäen vaikuttaa… mielenkiintoiselta!

Hetken muualle silmäiltyään ja miettien tilannetta, kohosi nuorikon katse uudemman kerran Haukansilmään.
Mikäli sinulla ei kiire minnekään ole, kutsuisin sinut hetkeksi istumaan alas kanssani huoneeseeni”, pukinkoipinen totesi suoraan, varmistuessaan mielessään siitä ettei Dariuksen syy tähän tapaamiseen suinkaan ollut niin paha kuin oli alkuun halunnu mielessään uskoa.
Vaikka viinilasilliselle, tai muutamalle. Kuulisin ihan mielelläni tästä tapauksesta lisää”, viestinviejä totesi sitä mielenkiintoa äänessään, pälyillessään nopeasti lattianrajaan ettei ollut kirjojen lisäksi alas muuta tiputtanut laukustaan tai taskuistaan. Lopulta viittoen vähin äänin Dariusta vain seuraamaan perässä sinne missä Atrevaux majaansa piti, ellei Haukansilmä sitten päättänyt viime metreillä livistää tiehensä asiansa kanssa.

Lähemmäs huonetta saapuessa pukinsorkka kävi luopumaan siitä lyhyenlännästä illuusiostaan, kokiessaan sen aina olevan epäilyttävää, jos Luca olisi eliitin huoneistoon tunkeutunut. Tai edes turhan lähellä sitä pyöriskeli. Lisäksi tuntui turvallisemmalta, sattuneista syystä, pysytellä muutaman päänmitan Winderiä korkeammalla… Atrevaux ei halunnut Haukansilmän toimesta enää yhtään ylimääräistä luuta katkottavan. Sorkat lattiaa vasten kopisten fauni seisahtui huoneistonsa eteen, kaivoi punaisen kaapunsa taskuista oveen avaimen, nopeasti sitä lukossa vääntäen ja oven avaten, kääntyen odottamaan että Winder siitä alkuunsa kulki tai vaihtoehtoisesti lähtisi painelemaan matkoihinsa. Tuohan se hänen puheilleen oli tullutkin, joten nyt oli aika valita, pysyisikö Haukansilmä asiassaan vai antaisiko sen vain olla. Sentään huone oli siisti, sinne kehtasi pyytää jonkun kerrankin asettamaan ahterinsa hetkeksi alas. Ei niin tunkkainen mitä tavallisesti, kun Atrevaux oli nimenomaan juuri täksi päiväksi patistanut palvelijoita tuulettamaan ja katsomaan pahimmat pölyt nurkistaan tiehensä. Olihan siellä varmasti savuinen haju ilmassa yhä, mutta sen Winder sai luvan kestää, kuten kaikki muutkin jotka Parebriksen luona päättivät vierailla.


//MMMMM. No voi Ismo nyt. Siitä ois tullu meidän elämän kohokohta. Ehkä tää pitää toteuttaa seuraavana kesänä sit sun luona tai täällä Tampereella kato. No mä kyl tietäisin mistä sen kuvan saan takaisin. MUTTA PELKÄÄN PAHOIN ETTÄ ORIGINAL RÖMPSÄ ON KADONNUT//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Marras 2015, 02:25

Argenteus vaikutti jopa ihan kiinnostuneen asiasta, nyt kun magiasta mainitsi. Hyvä, sentään tuo ei nauranut päin naamaa ja käskenyt Winderin painua hevonvittuun siltä seisomalta. Toihan se omanlaistaan helpotusta tilanteeseen, joskin toisen eliitin ehdotellessa viinilasillista tai toistakin seurassaan, ei Darius voinut sanoa pitävänsä varsinaisesti ideasta. Yhä hän oli varuillaan ja syystäkin toisen seurassa, ei hän halunnut luottaa sarvipäähän siltä seisomalta - vaikka kieltämättä moinen yllättävänkin ystävällinen ele sai Dariuksen katsomaan nuorempaa haltiaa erittäin kysyvästi. Myöntyvästi nyökäten Haukansilmä lähti kuitenkin seuraamaan Lucavia. Kerta tähän asti oltiin päästy, aikoi Darius nyt myös saattaa asiansa loppuun. Mitä pikimmin sen parempi - ties koska Delathos seuraavan kerran napsahtaisi ja pahimmillaan tappaisi jonkun, kuten oli uhannut. Tai siis, eihän Delathos ketään uhannut tappaa, vaan se maaginen eliö tummahipiän kropassa.

Askel vei nätisti Lucavin vierellä kohden tuon huonetta, Dariuksen miettien samalla miten asian nyt pukinparralle selittäisi. Jälleen kerran Haukansilmä hätkähti sijoillaan Atrevauxen käydessä muotoaan muuttamaan, haltian siinä samalla jättäytyen hieman jälkeen toisesta. Hän pysytteli mielellään kunnioittavan välimatkan päässä faunista, vaikkakin jos tuo tosissaan halusi Winderiä satuttaa, osasi maagi sen tehdä myös kaukaa...
Lopulta eliittikaksikko kuitenkin saapui Argenteuksen ovelle, pukinkoiven käydessä avaamaan lukon ja antaen Winderin astua ensinnä sisään. Darius empi murto-osa sekunnin, käyden kuitenkin astumaan peremmälle. Siitä tuli jälleen kirottua mielessään, miksei silmäpuoli kantanut asettaan mukana tälläkään kertaa... Mutta ehkä moiselle nyt ei ollut tarvetta. Toivottavasti.
Huoneessa haisi. Mitä ikinä pujoparta piipussaan polttelikaan, kävi sen häilyvä katku iskemään heti kasvoille kun peremmälle asteli, Haukansilmä kun ei ollut moisiin pössyttelyihin tottunut ja raikkaanviileän käytäväilman jälkeen sen kyllä huomasi huoneesta heti. Darius koitti parhaansa mukaan olla nyrpistämättä nokkaansa näkyvästi tai yskimättä ääneen, nieleskellen vain pienesti hermostuneisuuttaan yskänpidättelyn ohella. Katse kiersi hetken muuten siistiä huonetta, kunnes kääntyi tarkkailemaan sarvipäistä hujoppia, haltian samalla pysähtyen sijoilleen seisomaan. Vaikuttaen turhankin varautuneelta ja epävarmalta koko tilanteen suhteen.

"Kyseessä on N'drayer",
Darius avasi suunsa kysymättä, olettaen Argenteuksen nyt haluavan lisätietoa kerta aiheesta aiottiin puhua. Sitä paitsi hiljaa pysyminen tuntui kovin kiusalliselta, "Hän josta... Hänen Majesteettinsakin sinulle on jo maininnut...", Darius jatkoi vaisusti, lähes mutisten, tietämättä muistiko Argenteus edes kuinka Aran oli maininnut N'drayerin väkisin maanneen Winderin, silloin kun nuo kaksi olivat itse Haukansilmää nöyryyttämässä. Mutta, Darius ei varsinaisesti halunnut hänen ja Delathoksen välejä lähteä selittelemään virkaveljelle, se kun tuskin oli edes oleellista tässä tilanteessa - nyt oli tarkoitus puhua siitä perkeleestä toisen pääkopan sisällä.



// Ismo. Seppo. Matti ja Teppo. Ois kyllä. Ja voi kyllä. sinne teidän parvekkeelle hoilaan. Tessun rannalle tanssimaan. OH NOES ORIGINAL RÖMPSÄ IS GONE. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Marras 2015, 03:22

Atrevauxen katse seurasi miten Winder huoneeseen astahti, faunin kopistellen tuon perään kaikessa rauhassa ja sulkiessa oven heidän perästään. Varmistaen myös pikaisesti, ettei kukaan eliittikaksikkoa ollut seurannut syystä tai toisesta käytävillä. Alkutekijöikseen pujopartainen kävi laskemaan ne mukanaan kantamansa kirjat pöydälleen, sekä kaivoi pieniin paperinyssyköihin pakatut yrtit niiden vierelle. Hän ehtisi järjestellä ne myöhemmin, sillä toistaiseksi hänellä oli vieras, jota pukinsorkka halusi kuulla kun tänne asti oli kerta kutsunutkin.
Parebriksen valtavanpuoleiset askeleet veivät sarvipäisen availemaan läheistä ikkunaa hitusen raolleen, samalla kun Winder avasi turpansa. Kertoen kenestä oikeastaan tässä koko hässäkässä olikaan kyse. Kyllähän pujopartainen sen nimen muisti, vaikkei millään tasolla ollutkaan perillä Sinisen kuiskauksen kapteenien nimistä ylipäätään.
Nimi on kyllä tuttu”, vanhempi eliiteistä kävi suorasukaisesti hymähtämään, välittämättä oikeastaan muistella missä yhteydessä oli mokoman kuullut. Ehkä se oli Haukansilmällekin helpompaa, ottaen huomioon kuinka vaivautuneelta tuo sorkkajalkaisen seurassa ylipäätään vaikutti. Varmastikin monesta syystä.

Punainen kaapu laskettiin pois yltä ja taiteltiin muutamalle nipulle sängynlaidalle, Parebriksen tuntiessa olonsa paremmaksi vain pelkissä löysissä housuissaan ja tummassa sisätakissa. Tämä ei ollut mitenkään virallinen tapaus, joten ei hänen tullut myöskään olla edustavasti pukeutunut omalla tavallaan näyttävästi Winderin seurassa. Tämä oli enemmänkin… henkilökohtainen avunpyyntö, jotain mikä ei virka-ajalle kuulunut lainkaan, ja se oli taas yksi niistä syistä miksi Atrevaux jaksoi olla tästä kiinnostunut. Hänellähään ei koskaan ollut liikaa tekemistä!

Puhuit käytävillä kovin varmanoloisena että hänet olisi riivattu”, sarvipäinen muisteli möreällä äänellään, huoneen poikki astellessaan. Kääntäessään pöytänsä äärestä yhden tuolin ohimennen lähemmäs Dariusta, jottei tuo typerältä jännitykseltään olisi käynyt lattialle vajoamaan. Fauni suuntasi kaapistojaan kohden, sieltä kaivellen jotain hyvää viini vuosikertaa, jota viitsisi Dariukselle tarjota jos tuota sen verran rentoutumaan saisi edes. Tässä voisi vierähtää tovi. Ainakin sen yhden viinilasillisen verran, niin Atrevaux uskoi, sillä hän halusi kuulla tästä kerralla tarpeeksi päätyäkseen edes jonkinlaiseen hypoteesiin Winderin ongelman suhteen.
Kyseessä lienee mahdollisesti jonkinsortin musta magia, pitkälti riippuen tietenkin siitä millaisesta tapauksesta kapteenisi kohdalla on kyse”, Argenteus puhui mahdollisimman lyhyesti, selvin termein että Winder pysyisi kärryillä. Olettaen tietenkin ettei Haukansilmä hienoja termejä ymmärtäisi täysin, saati maagisista asioista itse ollut kamalasti perillä.
N’drayerin persoonan huomioon ottaen tahdon epäillä, ettei kyseessä ole mihinkään pyhään uskoon sotkeutuminen. Ja jos olisi, kehottaisin sinua jo nyt kääntymään oikeanlaisen manaajan puoleen sen sijaan että aikaasi minuun tuhlaat”, fauni selitti, kaataessaan todella täyteläisenpunaista viiniä kahteen lasiseen pikariin. Toisen niistä pukinpartainen piti itsellään, toisen asettaen lähemmäs pöydänreunalle lähemmäs Dariusta, tyrkyttämättä lasillista mitenkään väkisin virkaveljelleen. Ei se ollut Atrevauxen tapaista, faunin kokiessa enemmän tärkeäksi juuri tarjota vierailleen juotavaa koskivat nuo siihen tai eivät. Hän joisi ihan mielellään itsekin Winderille kaatamansa lasillisen myöhemmin itse, jos mies siihen muuten ei koskisi.

Mutta ennen kuin edes enempää harkitset kertovasi, niin haluan tietää erään asian”, pukinsorkkainen mörisi, leukaansa muutaman kerran kättään vasten hieraisten kun kävi itse istahtamaan alas likelle leveää työpöytäänsä. Saman pöydän ääreen, johon vähän kauemmas oli sijaa tarjonnut Dariukselle. Ennen kuin Atrevaux edes suutaan halusi uudelleen avata, halusi kenraali ottaa sijoillaan mukavan asennon niiden hieman erikoisempien koipiensa kanssa ja siemaista kunnolla maistellen sitä viiniä, jota juuri laseihin oli kaatanut. Tietenkin se ikkunalaudalla oleva piippu hieman olisi houkuttanut myös, mutta ehkä vanha fauni sen verran malttaisi, ettei Winderiä olisi siihen savusaasteeseen hukuttamassa samantien. Se vihreänä hohtava katse nostettiin paremmin silmäpuoleen, Parebriksen jäädessä seurailemaan tummatukkaisen kasvoja.
Haluan tietää, miksi käännyt asiasi suhteen minun puoleeni?”.


//Voi Aksu ei nyt. PASI JA IRMELI. Boomboxi parvekkeelle ja sit lähtee. Volat kaakkoon. TESSUN JÄRVEEN PULKALLA LASKETAAN! Kesällä pitää pistää pulkan pohjaan renkaan. PITÄKÄÄMME HILJAINEN HETKI ORIGINAL RÖMPSÄ SENSEIN KUNNIAKS. Pitäis kattoo nekin leffan uudestaan missä toi jätkä on. Huonoa korealaista komediaa, mut ne on niin legendoja//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Marras 2015, 12:20

Näemmä Argenteus muisti nimen, hyvä. Tosin mitäpä tuo nimellä varsinaisesti teki, kun ei itse kohdetta tuntenut. Tiesi kuitenkin kenestä oli kyse. Se yksikätinen valkohapsi. Nyökäten Darius seurasi kuinka sarvipää kävi kaapunsa laskemaan yltään. Tuntui hassulta nähdä sarvipäinen ilman sitä, ainahan tuo näyttäytyi vain kaapunsa kera. Eipä Darius siihen mitään sanonut, seuraili vain tarkasti katseellaan suuren sorkkajalan liikkeitä. Sitä tarjottua tuolia käytiin tuijottamaan tovi Dariuksen tietämättä kehtaisiko alas istua, vaikka äänetön lupa oltiin annettu. Tuntui turvallisemmalta seistä, mutta oli harvinaisen törkeää seistä seurassa, jos toinen aikoi istua alas. Ehkä hän tämän kerran saattoi istua rauhassa Argenteuksen seurassa, ei tuo vaikuttanut uhkaavalta tähän väliin. Niinpä nätisti Darius kävi istahtamaan. Pysyen silti jännittyneenä ja oli selvästi valmis ylös ponkaisemaan, mikäli tarve.
"Tavallaan riivattu... Se kertoi, ettei ole demoni, vaikka siltä kovasti vaikutti", Winder vastasi sarvipäisen mutinoihin, kuunnellen tuon teoriointia mustasta magiasta. Mahdollisesti, ei Darius tiennyt. Mutta oliko se sitten suoraa magiaa vai ihan oma elämänmuoto joka Delathoksen pääkopassa eli, sitä Darius ei osannut kertoa.
"Siinä miehessä ei ole mitään pyhää", Darius naurahti jokseenkin kuivahkosti Atrevauxin todetessa, ettei kyseessä tainnut olla mihinkään pyhään uskoon liittyvät asiat.

Jälleen katse jäi toviksi tuijottamaan, tällä kertaa sitä tarjottua viinipikaria. Kyllä Haukansilmä oli tarkasti seurannut kuinka fauni viiniä laseihin oli kaatanut, eikä tarkkasilmäinen kenraali nyt ollut huomannut että virkaveli olisi mitään ylimääräistä sujauttanut hänelle tarjottuun lasiin. Mutta mistä sitä tiesi. Sinällään Dariusta alkoi jo huvittamaan tämä oma varovaisuutensa, mutta tilanne alkoi olla turhankin absurdi Haukansilmän mieleen. Ei hän koskaan olisi uskonut istuvansa alas Argenteuksen huoneessa juomaan viiniä itse sorkkajalan kanssa ja keskustelemaan jostain aiheesta ilman, että piti toista herjata ja kettuilla.
Ennen kuin N'drayerista puhumista jatkettiin, halusi pukinparta tietää miksi Winder oli hänen puoleensa asian suhteen kääntynyt. Darius tuijotti hetken hiljaa alas istunutta faunia, miettien miten asian nyt toiselle kertoisi.
"En halunnut tämän asian kantautuvan tuntemattomien korviin. Saatikka pois hovista varsinaisesti... Kuiskauksesta liikkuu muutenkin kovin outoja huhuja viimeaikaisten tapahtumien johdosta, en tahtonut saattaa tietoa "riivatusta" kapteenista tahoille, jotka sitä saattaisivat lähteä julkiseen tietoon levittelemään", Haukansilmä aloitti, "Joten vaihtoehdoksi jäi vain hovin jäsenet... En tunne kovinkaan monta maagia täältä ja ainoat joiden puoleen osasin kääntyä asian suhteen olivat sinä ja Folkriver... Enkä uskonut, että Folkriver varsinaisesti näistä asioista tietäisi, en edes tunne häntä pahemmin".
"Tietenkin... Harkitsin myös Yliparantajaa... Mutta en tohtisi pyytää häneltä enää mitään kaiken sen jälkeen, mitä olen jo saanut pyytämättäkin..."
, Winder jatkoi, laskien katseensa hetkeksi maahan, siinä samalla huomaamattaan, ohimennen kävi koskemaan sitä korun naura kaulallaan, nyt kun Yliparantajasta puhui. Kaula oli yhä arka kosketukselle N'drayerin käsittelyn jäljiltä, mutta silti Darius piti sitä Shyvanan antamaa korua kaulallaan vaikka välistä se ketjukin tuntui epämukavalta ihoa vasten. Olihan siinä totuttelemisensa muutenkin, Winder kun ei pahemmin koruja käyttänyt ja nyt kun sellainen kaulalla roikkui, tuli se vähän väliä huomioon, vaikka kuinka yritti olla siitä välittämättä.



// PASI JA IRMELI koska aletaan kokkaan niillä häh. Boomboxit parvekkeelle ja menoks. SINNE JÄRVEEN SUORAAN JOOO. Kaikki kattoo et mitä kettua. Orginal römpsä sensei ei vittu muistan yhä kuin hajosin niin totaalisesti ku tää juttu ensimmäistä kertaa lähti pyöriin. En oo kattonu korealaista komediaa mut jos siinä on römpsä sensei niin tahdon. Tosin onko se samaa tasoa mitä hildibrand //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Marras 2015, 15:01

Kaikessa rauhassa Atrevaux siinä tuolissaan istuskeli, välistä korjaillen omaa asentoaan paremmaksi kun koipensa eivät ottaneet asettuakseen kunnolla. Olisihan se ollu huomattavasti helpompaa vaikka vain ottaa Lucavin olomuoto ja istua risti-istunnassa sängynreunalla, mutta ei Parebris tavallisestikaan sellaisiin huveihin takertunut. Ehkä se oli myös Winderille helpompaa puhua kasvotusten itse sorkkajalkaisen kanssa, eikä räpättää pelkälle illuusiolle.
Oli miten oli, istahti Haukansilmäkin alas epäröiden sitä viiniään silmäillen, joka näkynä sai pujopartaisen pyöräyttämään silmiä päässään ja päästämään matalanmöreän hymähdyksen. Atrevaux otti palatakseen katselemaan oman viinilasinsa pariin, pyyhkäisten ohimennen kädellään pöydänkulmalta joitain pölynhäiveniä. Samalla niitä alati huonetta valaisevien valopallojen lisäksi sytytellen sormeaan hieman heilutellen korkeammalle pöydänkulmalle muutaman kynttilään palamaan. Suotta sitä pimeässä istuttiin, näkipähän eteensä ainakin.

Et olekaan niin tyhmä ja harkitsematon mitä Aran aina jaksaa herjata, ja millaisen kuvan itsestäsi tavallisesti annat kun täällä pyörit”, Atrevaux kävi virnistämään omalla tavallaan huvittuneena. Toki myös yllättyneenä, että Haukansilmä osasi noinkin rationaalinen olla tällaisten asioiden suhteen. Varsinkin kun magiasta oli kyse - ei sitä koskaan tiennyt millaisen huijarin löysi, joka ei hommiaan osannutkaan tehdä niinkuin sovittu oli, ja sitten niitä vahinkojakin tapatui.
Eipä Parebriksella muutenkaan olisi ollut varaa virkaveljeään epäillä, tuskin tuo ihan tyhjästä oli eliitin virkaa itselleen saanut kuitenkaan.
Mutta se nyt ei kuulu tähän, enkä mollaamisestasi vieläkään nauti, joten olkoot”, sorkkajalkainen tokaisi ykskantaan, kääntäen samantien aiheen takaisin Winderin moukkamaisuudesta itse asiaan.
Ainahan sitä pyytää saa, jos palveluksesta on valmis jotain maksamaan niille. Kieroja ne ehkä ovat, mutta eivät kaikki ikävät tarutkaan aina pidä paikkaansa vanhinten kohdalla”, sarvipäinen jatkoi siemaillessaan viiniä, vieläkin niitä Haukansilmän kommentteja noteeraten, “Olemme pelkkää liikkuvaa kuvaa niille, jota on mukava sekoittaa välillä. Ne ovat aina meistä kiinnostuneita, vaikka miten kieltäisimme niiden olemassaolemisen”, Parebris selitti vino virne kasvoillaan. Tietäen kyllä harvinaisen hyvin, että niillä isoilla luikeroilla oli näppinsä pelissä siellä sun täällä. Jotain Shyvanakin oli suunnitellut Winderin varalta, ja liekö Darius siitä itse edes millään tavalla tietoinen ollut? Mistä sitä tiesi, ellei kysynyt - mutta jälleen, se asia ei Argenteukselle kuulunut, ja jos olisi kiinnostanut, olisi hän jo kysynyt.

Hiljaisuus laskeutui hetkeksi huoneeseen Atrevauxen unohtuessa siitä viinistään nauttimaan toviksi. Pikari kuitenkin laskettiin pöydänkulmalle, katseen palaillessa Haukansilmän puoleen.
Mainitsit, että se kertoi ettei ole demoni”, pässinpää hymähti lopulta, “Se siis osaa puhuakin?”.


//Voi ei, HETI KUN MÄ SAAN PASIN TEHTYÄ. Hirveet bileet. Joonas kuskaa meille pussikaljaa sitten. No kaikki nimenomaan kattois et mitä tapahtuu. JA OH LORDS EI, VOI EI :DDD:D:D:D:DDDD Meidän pitää yhä sitä L4D:tä pelailla ja sit pistetään toi tagiks ja viljellään sitä kaikkialle. Siinä vaihees kanssapelaajat on et pelatkaa keskenänne homot. Ja… on se kyl aikalailla samaa tasoa hildibrandin kanssa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Marras 2015, 15:40

Mitä tympääntynein ilme käväisi Haukansilmän kasvoilla faunin mainitessa, ettei Winder ollutkaan niin tyhmä mitä Aran antoi herjojensa kera ymmärtää - ja mitä kenraali itse oli äkkipikaisuudenpuuskissaan antanut ymmärtää. Ei hän tyhmä ollut, vaikka tekikin tyhmiä päätöksiä, varsinkin jos tunnekuohuissaan oli. Mitään Darius ei kyllä sanonut, katsoi vain pitkään virnuilevaa virkaveljeä. Ei hänellä ollut energiaa saatikka halua lähteä edes sanallisesti sarvipäisen kanssa kränäämään, kyllä hän paikkansa muisti yhä. Se katse kävi kuitenkin kaventumaan Atrevauxen mainitessa, ettei Winderin mollaamisesta nauttinut.
"Usko nyt tuota", Darius mutisi lähinnä itsekseen, tähän asti fauni oli osoittanut kaikkea muuta, mitä juuri oli sanonut. Aina tuo oli ollut päätään aukomassa, oli sitten yksin tai Siniverisen seurassa. Yllättävän paljon sarvipäinen vietti aikaansa kuninkaan kanssa, nyt kun mietti. Ehkä se johtui siitä, että Argenteus oli ollut tavallaan ottolapsi edesmenneelle kuninkaalle, kai noilla kahdella oli kovinkin veljelliset välit. Mistä Darius tiesi, ei häntä varsinaisesti edes kiinnostanut.

Katse valui lattiaan faunin puhuessa vanhimmista. Tuo tuntui tietävän liskoista enemmän kuin antoi ymmärtää, mikä sinällään ei ollut ihme. Mistä tuo sarvipäinen nyt ei olisi tietänyt jotain? Dariusta ei kuitenkaan varsinaisesti kiinnostanut kuulla Vanhimmista yhtään sorkkajalkaiselta, muutenkin kenraalin pää alkoi olla taas rajojaan myöten täynnä lohikäärmeistä. Eikä hän ollut täällä keskustelemassa Vanhimmista, hän halusi vain hoitaa asiansa pois alta ja lähteä takaisin omiin oloihinsa. Mutta, ei Winderistä ollut hoputtamaan faunia, päättäkööt tuo keskustelun suunnan ja vauhdin, Dariuksen vain myötäillen aiheita. Ei hän halunnut suututtaa sarvipäätä, ties vaikka ei apuaan suostuisi antamaan jos Haukansilmä nyt kävisi toista loukkaamaan.

"Se on aivan oma persoonansa", Darius vastasi, kun viinipikariinsa hetken keskittynyt fauni kävi jälleen kyselemään N'drayerin ongelmasta, "Tai siis, se kuvaili olevansa.... Maagisesta tietoisuudesta lähtöisin oleva elämänmuoto - jonkinlainen loinen. Tavallaan kuin demoni, mutta painotti ettei sitä pysty vain manaamaan tiehensä... en ainakaan minä... ilmeisesti...".
Parhaansa mukaan Darius koitti muistella nyt kaikkea, mitä mielipuoli oli hänelle kertonut sinä iltana kun itsensä kunnolla oli Haukansilmälle paljastanut. Se ahdisti, muistella nyt niitä tapahtumia ja sen myös näki selvästi silmäpuolesta, joka sijoillaan niin kovin vaivautuneeksi kävi. Vältellen jälleen katsekontaktia faunin kanssa, katsellen lähinnä jonnekin lattian rajaan. Hieroskellen vaivautuneesti vuoroin niskaansa ja vuoroin kämmenenpohjaansa.
"se.. kertoi tarvitsevansa vahvan ja magiaa taitavan kehon ja mielen isännäkseen. Se ilmeisesti kerää jotenkin energiaa itseensä ja kun olisi tarpeeksi vahva, ottaisi kehon täysin haltuunsa syrjäyttäen isäntämielen jotenkin. Se puhui myös jotain kasvottomuudesta, mutta en tiedä tarkoittiko se konkreettisessa vai kuvainnollisessa mielessä...".

"Sillä oli nimikin"
, Darius jatkoi, kurtistaen kulmiaan. Nyt kun se nimi olisi pitänyt sanoa ääneen, ei Darius meinannut muistaa mokomaa. Hetkeksi hän jäi miettimään, muistelemaan mikä perkele sen hullun nimi oli ollut. Kenraali muuttui turhautuneeksi ja levottomaksi, hyvä ettei sijaltaan noussut ravailemaan ympäri huonetta.
"Se... kertoi sen minulle...", Miettimisensä lomasta Haukansilmä mutisi lähinnä itsekseen, kunnes viimein sai siitä kielenpäällä olleesta nimestä kiinni, "N'thiszedratam! Se kertoi nimekseen sen. En tiedä onko sillä mitään väliä, mutta ajattelin että jos se onkin demoni joka yrittää vain huijata, kenties sen nimellä saattaisi tehdä jotain... Tosin demoni tuskin kertoisi oikeaa nimeään vaikka kuinka kyselisi mutta...".
"Aina kun se on vallassa, Delathos ei tunnu hallitsevan itseään tai magiaansa... Ilmeisesti jäämagia on hänellä veressä ja se loinen vain vahvistaa sitä - niin minä olen ymmärtänyt",
Haukansilmä jatkoi selittämistään, "Se... on mielipuolinen. Manipuloiva ja... väkivaltainen. Se haluaa jo tappaa minut, tiedän liikaa, enkä tiedä kauanko siihen menee että se siinä onnistuu. Se uhkasi tappaa myös Iriadorin... mutta en tiedä oliko se tosissaan vai yrittikö vain... ärsyttää minua".
"Mutta kaikesta huolimatta en voi hylätä Delathosia sen kanssa yksin. Hän on kapteenini ja aion auttaa häntä, vaikka se veisi henkeni. Lupasin sen hänelle",
Viimein se katse kääntyi takaisin faunin puoleen, Haukansilmän hiljentyen nyt ensimmäistä kertaa hetkeksi, antaen Atrevauxille mahdollisuuden sulatella kuulemaansa.



// PASI PAIKALLE NYT. Bileet. Joonas kuskaa kyllä. Sairaan nopee joonas. OH NOES. No todellakin, L4D2 MUST. Si kerätään kauhee porukka mukaan ja hajotaan kaksin sinne tageillemme. Si kukaan ei enää haluu pelaa meidän kaa, nii. Ja voi hildibrand nyt :-----D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Marras 2015, 17:26

Atrevaux nosti kätensä sivelemään sitä valkeaa pujopartaansa mietteliäästi, Winderin käydessä selittämään paremmin kapteniaan vaivaavasta tapauksesta. Sillä oli oma kuulemma oma persoonallisuuskin, se tarvitsi itselleen kehon ja keräsi energiaa itselleen mitä ilmeisimmin tämän kehon kautta. Se omisti nimenkin, jota Haukansilmä jäi toviksi hakemaan vaivautuneeksi muuttuen.
Ei mitään kiirettä”, sarvipäinen hymähti, nojatessaan tuolinsa selkänojaan nyt paremmin. Kyllä hänellä yhä oli aikaa odotella, joskin Parebriksella oli sellainen kutina, että Winder halusi tästä tilanteesta pois mahdollisimman nopeasti sen sijaan, että virkaveljensä luona olisi yhtään tarvittavaa pidempään vieraillut.
Tulihan se nimi kuitenkin sieltä, hetken pohdinnan jälkeen. Katse siirtyi Winderistä toisaalle, faunin jäädessä maistelemaan sitä nimeä kielenkannalleen. Oliko hän kuullut tuollaista nimeä aikaisemmin? Oliko mahdollisesti lukenut jostain vastaavasta? Oli miten oli, se nimi ainakin omasi demonisen sävyn, ja olisi ihan hyvin voinut kuulua jonkinlaiselle demonille. Mutta siinä tapauksessa kyseinen nimi ei varmastikaan olisi ollut oikea, tai muuten Darius olisi jo saanut sille uhrata jotain suurempaa. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ollut, eikä Haukansilmä tuohon… maagiseen olentoon ollut muuten sotkeutunut, kuin saanut sen haluamaan kenraalin murhaamista. Heidän piti suhtautua tähän vakavasti, tai muuten tämä loinen saattaisi mahdollisesti saada aikaan enemmänkin tuhoa ja haluta hieman enemmänkin, kuin vain yhdestä kenraalista eroon pääseminen.
Atrevaux ei kuitenkaan halunnut uskoa kyseessä olevan minkään sortin demoni. Vanhalla pässinpäällä tuntui olevan jo pienimuotoinen aavistus siitä, mikä kapteenia oikeastaan vaivasi.

Magia on oikukkaampi laji kuin osaat kuvitella. Jos et hallitse sitä, se alkaa hallita sinua, tavalla tai toisella. Varsinkin jos kyseessä on kehoon ja mieleen sidottu magia, kuten esimerkiksi… omassa tapauksessani”, kenraali Argenteus tuumasi, tietäen kyllä tapauksia, joissa magia oli sekoittanut tahon jos toisenkin pään ja mitä noista olikaan tullut? Mielipuolia, joilta puuttui tietynlainen rationaalisuus tekemisistään tai vaihtoehtoisesti omat kykynsä vain nielaisivat nuo tuhkana tuuleen.
Sen takia sitä taitavia aletaan tavallisesti harjoittaa jo nuorena”, Atrevaux lyhyesti vielä lisäsi edelliseen, lähtiessään koluamaan itseään ylös tuolistaan, sen viinipikarin käteensä ohessa poimien.
Mutta mitä ilmeisimmin N’drayerin kohdalla näin ei ole koskaan tehty”, eihän Winderin kapteeni mikään nuori pojankloppi enää ollut, joten tietenkin sarvipäinen piti mahdollisena, että moinen piirre oli saattanut tummahipiäistä haltiaa vaivata läpi tuon elämän. Mitä vanhemmaksi tuo tuli, sen myötä myös se magia vahvistui osasi tuo sitä itse käsitellä tai ei, kun keho sieti enemmän energian virtaamista. Ja varsinkin jos tilanne oli kuten Darius oli kertonut ja Atrevaux jo halusi epäillä - lieni varmaankin kyse vain yksittäisistä vuosista, ellei jopa kuukausista, kun mokoma menettäisi hallinnan lopullisesti. Tai voisihan se kärjistyä nopeamminkin, ei Atrevaux osannut sanoa varmasti.

Parebris asteli kookkaan ja leveän kirjahyllynsä luokse, katsellaan käyden etsimään jotain sopivaa kovakantista, josta tästä aiheesta saattaisi olla enemmän kirjoitettuna. Winder saisi itse luvan sivistää itseään sen verran, että käsittäisi mistä tässä oli kyse, siinä missä Argenteus itse halusi… Delathosta tutkia ja pitää silmällä kaiken varalta. Ja siihen Haukansilmän oli suostuttava, mikäli virkaveljeltään apua yhä halusi.
Kuulostaa vanhalta magialta, kenties suvulta peritty”, pukinsorkkainen mumisi lähinnä itsekseen, sormella selaten kirjankylkiä, lopulta poimien kapean, nahkakantisen kirjan käteensä. Siinä oli erityisen koristeellinen kansi, hieman rispaantunut nyöri joka piteli kirjaa yhä kuitenkin kiinni - jos Atrevaux ei täysin väärin muistanut, oli se peräisin joltain niiltä ajoilta kun hän itse oli vasta hoviin tullut. Kenties jopa itse kuningas Allainilta aikanaan saatu. Kirjan sivuille oli pitkälti kerrottu ja piirretty elementtimagian perusteita, tehty runsaasti täydentäviä muistiinpanoja sinne tänne, mutta selitetty myös varsin yksityiskohtaisesti sen huonoista puolista ja juurikin voimiensa kontrollin menettämisestä. Niistä muodostui ajallaan niin sanottu loinen, joka käyttäisi isäntäkehoa omana ruokapöytänään ja mieltä oppikirjana - ei siihen tarvittu kuin runsaan magian siemen, joka hallitsemattomana karkasi niin sanotusti käsistä, joka N’drayerin kohdalla oli ilmeisesti jo tapahtunut. Kai sellaista olisi voinut sanoa myös eräänlaiseksi demoniksi, mutta ennemmin kyseessä oli juuri jo tietoisuuden itselleen kehittänyt magia, joka nyt halusi olla enemmänkin kuin pelkkä näkymätön voimanripe kuoressaan.

Kirja asetettiin Winderin viereen pöydälle, faunin kopistellessa kaikessa rauhassa takaisin omalle tuolilleen istumaan, “Haluan että luet tuon kirjan, sitten kun ehdit. Tosin mitä pikemmin sen teet, sitä parempi”.
Jotta voisin auttaa kapteeniasi, täytyy meidän molempien olla kirjalla siitä missä mennään. Sinun tulee ymmärtää mikä kapteeniasi vaivaa, johon löydät selityksen todennäköisesti tuosta kirjasta. Olen kyllä aistinut sen kummallisen maagisuuden toveristasi yhteisissä tilaisuuksissa, mutta minun täytyy pitää häntä paremmin jatkossa silmällä. Niin sanotusti opiskella niitä virtoja, joiden kautta N’drayer voimiaan käyttää - enemmän ja vähemmän salaa tietenkin, en halua suututtaa yliluonnollisia voimia jotka sanojesi mukaan käyttäytyvät oman persoonansa mukaan, sillä se saattaisi vain jouduttaa tapahtumien kulkua”, Atrevaux jaksoi rauhallisella äänenpainolla selittää, mietteliäänä, mutta myös harvinaisen kiinnostuneena tästä tapauksesta. Hänhän ottaisi tästä kaiken irti, jos Winder yhteistyöhön lähtisi.
Ja koska oletan ettet aivan kaikkea yksityiskohtaisesti minulle kerro - eikä minun tule mahdollisia yksityiskohtia edes tietää - haluan sinun vahvistavan itse onko kyseessä hallitsemattomaksi yltynyt voima kuten kirjassa kerrotaan, vai täytyykö mukaan laskea myös mahdolliset demonit, kiroukset tai ehkä jopa toiset maagit, jotka saattavat kapteeniasi pidellä käsissään”.


//PIHVIT TUO PASI JOKAISEN LUOOOOOO eikun täh. Joonaksen ois paree olla sairaan nopee, tai muuten me huudatetaan Ismo Alankoa vielä kamalammin. Voi jumalauta kelaa nyt mitä siitäkin tulis. Molemmat repee joka nurkalla ko spottaa römpsä sensein. No mut sit me pelataan kato keskenämme, vietetään ilta nauraen naama niin pahassa virneessä että hajottaa. Välillä tarvitsisin oman Hildibrandin, joka vois koivet pystyssä olla hautautuneena johonki hiekkaläjään//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Marras 2015, 18:36

Magia on oikukkaampi laji kuin osaat kuvitella. Sitä ei olisi tarvinnut edes kertoa, kyllä Darius sen tiesi. Ei hänen ymmärryksensä edes riittänyt kaiken magian käsittämiseen ja sen takia hän mielellään pysyikin kaukana magiasta - jätti sen mielellään niille, jotka sen osasivat. Mutta, vaikka ei aiheesta kenties mitään ymmärtänyt, yritti Darius parhaansa mukaan kuunnella Argenteusta selityksiä. Teorioita, mitä tuo nyt osasi sanoa kuulemansa perusteella. Eihän tästä nyt vielä mitään lopullista johtopäätöstä voinut tehdä, vaikka kuinka pätevä olisi. Ehkä seuraavaksi pitäisi taluttaa itse Delathos sarvipäisen luokse. Jahka nyt ensin kertoisi Delathokselle, että Darius oli tuon tilanteesta mennyt jollekulle puhumaan, kuten oli uhannutkin... Toivoa sopi, että Delathos ottaisi avun vastaan. Kyllä Darius uskoi niin, viime kerralla tummahipiä oli ollut niin hysteerinen toisen mielen suhteen, että halusi varmasti siitä eroon jos tilaisuus oli.
"Ei hän käytä magiaa taistellessaan itse... Ei ainakaan tietääkseni, en tiedä kykeneekö hän edes kontrolloimaan magiaansa varsinaisesti...", Darius huomautti väliin. Aina kun hän oli nähnyt Delathosin käyttävän jonkinlaista magiaa - jos tuon asetta ei laskettu - oli N'drayerin silmät olleet tuttuun sävyyn punaiset.

Haukansilmä jännittyi sijoillaan Argenteuksen kävellessä hänen puoleensa, kun tovin oli kirjojaan selaillut hyllyn luona. Katse laskeutui nöyrästi lattianrajaan kun fauni lähelle tuli, Dariuksen ehättäen jo luulla että saisi uudemman kerran kirjasta. Mutta ei, sen sijaan toinen eliitti laski kovakantisen kirjan pöydälle, lähelle Haukansilmää. Käsky kävi käydä lukemaan tuo kirja, jahka aikaa olisi. Ihan vain, jotta Darius edes jotain ymmärtäisi magiasta, nyt kun sellaisen kanssa oli pakko lähteä leikkimään. Kirja poimittiin käteen Winderin käydessä selaamaan nopeasti, ohimennen sen sivuja, keskittymättä kuitenkaan vielä varsinaisesti lukemiseen. Sille olisi aikansa, sitten kun hän täältä poistuisi.
Atrevauxen viimeisten sanojen myötä Darius alkoi miettimään asiaa uudestaan. Jos he eivät voineet rajata vaihtoehtoja, piti mukaan laskea myös mahdolliset demonit, kiroukset ja jopa toiset maagit... Jälleen Darius meni vaivautuneeksi, tietämättä kannattaisiko hänen kertoa nyt lisää salaisuuksia kenraalille jonka kanssa hänellä ei ollut niin kovin hyvät välit, mutta toisaalta... Piilottelemalla totuuksia hän saattoi vain hankaloittaa asioita.
"Hänellä...", Darius aloitti, jääden kuitenkin vielä miettimään asiaa, kunnes rohkeni jatkamaan, "Pyytäisin, että pitäisit tämän keskustelun meidän kahden välisenä... Jo aiemmin tämä olisi pitänyt varmasti mainita, mutta en haluaisi... Edes Hänen Majesteettinsa tietävän tästä... Tosin, hän tuntuu tietävän kaiken, joten en olisi yllättynyt vaikka hän jo tietäisi N'drayerin tilanteesta - hänhän alunperin N'drayerin kuiskaukseen saattoi!", viimein Darius nousi sijoiltaan ja lähti nyt kovin epävarmoin askelin ravaamaan edestakaisin huoneessa.
"N'drayerilla on bisneksiä alamaailmassa", Winder palasi asiaan, vilkaisten faunin puoleen, "Sivutyö... valeidentiteetti palkkamurhaajana tai jotain vastaavaa. En tiedä... voisiko siellä olla lähde tälle magialle, mutta jos ei niin minä en tiedä mistä se alkunsa on saanut - sitä N'drayer ei minulle tainnut... kertoa...", viimeiset sanat tulivat lähinnä itsekseen pohtien, Dariuksen yrittäessä muistella mitä kaikkea Delathos hänelle olikaan kertonut. Ehkä hän unohti jotain, ehkä hän kertoi jotain väärin, kuinka turhauttavaa olikaan, kun ei voinut olla varma asiasta.

"Mutta... sinä siis... olet auttamassa meitä?", Askel pysähtyi varovaisen kysymyksen myötä, Dariuksen ollen yhä kovin epäuskoinen faunin avunannon suhteen.



//EIKUN MITÄ NYT :D NII, Ismo Alanko huutaa jos ei joonas juokse. Ei mut kelaa jos pelataan VS ja toinen on zombi ja toinen survivor ja sit jättää tagin johkin nurkalle ja sit kuuluu mikissä hirvee repeeminen ni voi olla silleen "Jaha tiiän mis toi yks on". Pelataan kaksin nii, tänään FF ostin peliaikaa pakko pelaa. Voi ei en haluu enää ikinä nähän Hildibrandin pyllyä hangessa sojottamas ylöspäin. Godbertin pyllyä voisin kyl kattella //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Marras 2015, 19:24

Syystä tai toisesta, Winder alkoi hiljalleen vaikutta vaivautuneelta uudemman kerran. Ehkä tuolla oli jotain mielessä? Ehkä koko touhu alkoikin epäilyttää tässä vaiheessa, kun oli vanhempansa mielipiteitä saanut kuunnella? Parebris poimi viinilasinsa uudemman kerran kouraansa, nauttiakseen sen pohjat voidakseen täyttää pikarinsa uudemman kerran, kohottaen siinä katsettaan samalla kun Haukansilmä taas jotain sanomaisillaan oli.
Yllättäen virkaveli kävi pyytämään, että tämä keskustelu jäisi heidän välisekseen. Eikö se ollut sanomattakin selvää? Ei Atrevaux mikään juorukello ollut, ei hän ihan kaikkea edes Aranille aina kertonut, säilyttäen yksityisiä salaisuuksia pitkän liudan itsellään. Ja koska keskustelu alunperinkin oli ollut henkilökohtainen, ei se kuulunut periaatteessa kuin Argenteukselle ja Winderille keskenään. Asia olisi ollut eri, jos tämän olisi voinut virka-asiaksi laskea. Sitten tieto kaikesta tästä olisi peräti kuulunutkin osittain myös monarkille - mutta ainakin toistaiseksi oli parempi, että ongelmaa yritettiin ratkoa näin, kun siihen ei ylimääräisiä kuuluisi.
Kyseessä on valmiiksi yksityinen asia, miksi siitä muille lähtisin huutelemaan. Etkö puheilleni tullut juuri siksi, ettet halunnut tiedon lähtevän leviämään, Winder?”, Atrevaux kohautti kulmiansa.

Pukinsorkka seuraili kuinka Winder kävi viimein nousemaan sijoiltaan, ravailemaan edestakaisin vieressä. Sen sijaan että huomio olisi toisessa kenraalissa kauaa pysynyt, oli fauni taas erehtynyt viinilasinsa pariin haistamaan viinistä lähtevää makeanterävää hajua, joka makuhermoja mukavasti kutkutteli. Siinä vaiheessa tosin kun Darius lähti selittämään, miten N’drayerilla oli palkkamurhaajan tausta, ei pukinpartainen kyennyt kuin kääntämään katseensa hitaankysyvästi Haukansilmään.

Atrevaux pärskähti nauramaan. Joutuen laskemaan pikarinkin kädestään, ettei mitään päällensä olisi kaatanut yllättäen.
Olisiko pitänyt jopa olettaa, että joukoistasi jokainen ei puhdas pulmunen olekaan, en tiedä”, Argenteus myhäili virnistäen matalan naurunsa lomasta, katsahtaen kuitenkin määrätietoisesti Dariuksen puoleen, “Mutta itseppä olet omistasi vastuussa”.
Ja niin pitkään kun minun ei tarvitse siihen vastuuseen sotkeutua, voin näin alkuunsa mentorinasi toimia ja apuani tarjota paremmin sitten, kun tiedämme mistä on kyse. Kovinkaan monesti en pääse olemaan tällaisessa mukana, joten miksi en käyttäisi tilannetta nyt hyödykseni?”, fauni selvensi hillitessään sitä myhäilyään ja koittaessa keskittyä hetkeksi taas olennaiseen. Niin kauan kuin tämä yhteinen sävel toimisi, olisi Parebris kyllä auttamassa, siitä Haukansilmä saattoi olla varma.

Tietenkään emme voi laskea varmaksi tällaisessa tapauksessa, kontrolloiko joku jostain muualta kapteeniasi. Tai näkeekö hänen silmillään kaiken”, Parebris rykäisi ääntään kuuluvammaksi, “Mutta siinä tapauksessa kyseessä olisi todennäköisesti pelkkä lumous, joka olisi enemmän tai vähemmän helppoa kumota. Tai esine, jonka kautta vastaava mielenhallinta olisi mahdollista”. Eihän sitä pois voinut laskea. Tätä piti tutkia kunnolla, ennen kuin jonkinlaiseen lopulliseen päätelmään päädyttäisiin, sillä hätiköity johtopäätös saattaisi pahimmassa tapauksessa maksaa jopa henkiä.
Siemaus pikarin reunalta riitti kasailemaan taas Parebriksen ajatuksia.
Ehkä voisimme aloittaa niin, että ryhdyt ottamaan kapteenisi yhteisiin kokouksiimme mukaan. Olen ymmärtänyt että N’drayer on kapteeneistasi tuorein, ehkä hän jopa oppisi siitä jotain, jos pääsee keskustelujamme kuuntelemaan”, Parebris ehdotti, “Saisin samalla tilaisuuden olla samassa tilassa hänen kanssaan ja tutkia paremmin mistä on kyse”.


//Sitten on taitelijaelämä valloillaan ja kukaan ei voi meitä pysäyttää. Ja voi jumalauta (DDDD Tää pitää kokea joskus. FAIKKARIIIIIIIIIIIIIIIII tungen pelaan sun kanssa <: MUTKUN HILDIBRAND. JA NYT LOPPUU SE GODBERTIN ÖLJYÄMINEN EI TÄSTÄ TUU YHTÄÄN MITÄÄN AKSU HEI//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Marras 2015, 03:57

Winder kävi hymähtämään Argenteuksen sanoille myöntävästi, faunin tuodessa esille, että kyseessä oli jo valmiiksi yksityinen asia. Kyllä Darius sen ymmärsi, hyvä että fauni oli myös samalla sivulla asian suhteen. Silti, Haukansilmä katsoi tarpeelliseksi varmistaa että asia oli selvä keskustelun molemmille osapuolille.
Katse kävi jälleen kaventumaan tympääntyneenä toisen eliitin pärskähtäessä Winderin sanoille. No olihan se sinällään huvittavaa, että yhden eliitin joukoissa oli ties minkälaisia tallaajia, vaikkakin N'drayer oli ensimmäinen jolla oli näinkin suuri hämäräpuoli kontollaan. Eihän tummahipiä ollut ensimmäinen, jolla oli vaikeasti selitettävä menneisyys tai nykyisyys - kapteeni Saevelilla oli myös kovinkin värikäs menneisyys - joten sinällään Delathosin hämärätouhut eivät olleet uusi asia... Vain se magia puoli kapteenissa huolestutti Winderiä.

Haukansilmä kävikin hymähtämään pitkästi, tympääntyneesti faunin sanoille, tietämättä kannattiko noihin nyt mitään vastaan lähteä sanomaan vai antaako vain olla. Winder pysyi kaikesta huolimatta hiljaa, nyökäten jokseenkin myöntävästi sarvipään sanoille. Ei tuon kannattanut sen pahemmin pureutua Kuiskauksen toimintaan, he ottivat jäsenikseen ketä mielivät - sillä varauksella, että itse Monarkki tuli näppinsä värväykseen tunkemaan - joten sinällään kuiskauksesta löytyi jos jonkinmoista taustaa omaavaa jäsentä. Tärkeintä oli, että jokainen jäsen oli tiimipelaaja loppujen lopuksi ja täysin haltioiden puolella. Kuiskaukseen oli muutenkin vaikea päästä, ellei saanut etuja ja suosituksia syystä tai toisesta.

"ei... Lumous korkeintaan, ei hänellä ole esineitä yllään, jotka moisen voisivat mahdollistaa...", Darius kommentoi sarvipäiselle, tietäen kyllä turhankin hyvin, mitä se tummahipiä piti yllään loppujen lopuksi. Ellei Delathos ollut tunkenut jonkinlaista toteemia ahteriinsa, ei tuolla todellakaan ollut mitään esinettä, korua tai amulettia yllään. Sen Darius osasi sanoa, näin kun oli ottanut... Ehkä turhankin intiimiä kontaktia kapteeninsa kanssa.
"Voin toki ottaa hänet mukaan kokouksiin, sikäli mikäli hän ei ala epäilemään mitään ja suostuu tulemaan - ja myös ehtii tulemaan... En.... en haluaisi suututtaa sitä turhaan... Jo pelkkä Sinulle kertominen on mahdollisen hyvä syy sille taittaa niskani nurin...".
Tietenkin Darius halusi, että Argenteus katsoisi tarkemmin tätä tapausta, mutta winder ei yksinkertaisesti uskaltanut niin kovin suoranaisesti lähestyä Delathosta asian suhteen, ellei ollut täysin varma, että tummahipiä kykeni hillitsemään itsensä ja sen toisen persoonan pääkopassaan.
"... Mutta.... Mitä sinä haluat?", Darius kävi yllättäen kysymään, samalla kun se ikkunan puoleen kääntynyt katse kääntyi Atrevauxin puoleen, "En usko, että auttaisit hyvää hyvyyttäsi minua saatikka kuiskausta... Mitä sinä haluat vaihtokaupaksi?".



// KUKAAN EI VOI PYSÄYTTÄÄ NIIIII. Pakko kokeilla, ei voi muuta. HILDIBRAND ISKEE. ISKETÄÄN SITÄ PESÄPALLOMAILALLA ja sit mennään iskeen Godbert koska uh. SIL ON PARTA C'MON ET VOI VASTUSTAAAaaaAAAA en minä ainakaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron