Pienesti Atrevaux ohjaili kädellään niitä maagisia valonlähteitä kauemmas sieltä nurkasta, jonne Winder luikki häntä koipien välissä, jääden pimeyden turviin piilottelemaan. Tuskinpa Aran tuohon mitään huomiota kiinnittäisi, jos Parebris piti tuon huomion itsessään. Ja vaikka huomaisikin, saattaisi fauni vielä yrittää piilottaa Dariuksen jonkin taian taakse nyhjäämään hetkellisesti.
Eipä kuninkaan rempseää sisääntuloa tarvinnut kovin kauaa odottaakaan, tuon käydessä astelemaan Argenteuksen huoneeseen sisään ilman minkäänlaista erillistä ilmoitusta. Kutakuinkin Atrevaux oli tällaiseen tottunut. Vain mikäli hänellä oli kiire, tai jotain muuta tärkeää tekemistä, olisi hän moittinut Aranin häikäilemätöntä tapaa astua tuolla tavoin sisään - mutta muuten tämä oli ihan hyväksyttävää. Noin vanhan pukinpartaisen mielestä ainakin.
Atrevaux kävi nostamaan lempeän hymyn kasvoilleen kuunnellessaan Aranin naureskelevan niistä viinipulloista. Tottahan se oli, faunin käydessä kovin usein nyysimässä itselleen talteen usein pullon tai pari kellareista, ja usein ne pullot olivat joitakin uniikempia ja erikoisempia. Sellaisia, jotka Parebris tiesi olevan hyviä ja maistuvia - tietenkin hänen täytyi sellaiset saada itselleen eikä mitään kuivia ja kitkerän makuisia! Vaikka… kyllähän nekin viinille persolle passasivat enemmän kuin hyvin.
“
Vanhoista tavoista on vaikeaa päästä pois”, pujopartainen hymisi rauhallisesti, seuraillessaan kuinka monarkki itsensä sai jotenkuten istumaan eteensä ikkunalaudalle. Kunhan ei taaksepäin päättäisi keikahtaa, niin kaikki oli hyvin…
Kaikessa rauhassa Atrevaux kuunteli virnuillen kuinka Aran oli kuulemma löytänyt itse parannuskeinon vaivoihinsa. No tuon paksuinen humalatila lieni parannuskeino moneen muuhunkin asiaan yhtäaikaa. Eikä kenraalilla ollut mitään syytä lähteä Arania juomatapojensa kanssa paimentamaan. Tuo oli aikuinen mies, ryypätkööt jos siltä tuntui, mutta kantakoot myös vastuun siitä krapulasta, mikä seuraavana päivänä koittaisi.
Parebris odotti, että kuningas sai suunsa puhtaaksi, suotta yrittämättä keskeyttää humalaisen puheita.
Kuitenkin sorkkajalkainen kävi aavistuksen nyrpistämään nokkaansa ja kurtistamaan kulmiaan Aranin poimiessa sen piipun käsistään ja laskemalla sen takaisin alas - mutta olkoot nyt sitten. Puheet Lucavin rattopojaksi ristimisestä saivat Parebriksen naurahtamaan makeasti, ja paremmin kääntyen katsomaan Arania niin kovin leveä virne turvallaan. Vaikka mielessään moiset vihjailut näin Winderin kuullen ehkä olivatkin… hiukka häiritseviä. Mutta, itseäänpä hän sai tästä syyttää. Olisihan Atrevaux saattanut vain olla kuninkaan saapumisen mainitsematta ja katsoa miten Haukansilmä valahtaisi suorilta jaloilta kuolleena samantien alas kun Aran huoneeseen saapui, tai vaihtoehtoisesti vain potkia tuon käytäville oman onnensa nojaan. Se ei kuitenkaan heidän välisensä keskustelun myötä tuntunut oikealta vaihtoehdolta, eikä fauni halunnut kuninkaan alkavan rähjätä kenellekään tuossa kunnossa.
“
Sitähän sinä haluaisit”, pidempi osapuoli virkkoi aikaisempaan huomautukseen.
“
Mutta ketä sinä sitten härnäät, jos en enää hovissa sijaani pidä. Tulitko sitä miettineeksi”, Atrevaux hymähti huvittuneena naurahtaen, “
Päiväsi kävisivät nopeasti tylsiksi, ja pian olisit anelemassa minua takaisin. Entäs sitten kun valitsen sen korven ennemmin kuin hovin liukkaat, kiviset lattiat ja huoneen jossa en edes saa vapaasti polttaa?”.
“
Mistä moinen pullojen availu tällä kertaa mahtaa juontaa juurensa?”, sarvipäinen tiedusteli, ottaessaan askelman asettuakseen enemmän kuninkaan vierelle, “
Etkä edes minua kutsunut seuraasi, mokomakin”, pujopartainen sätti kevyesti virnuillen. Siinä samalla kenraali kävi asettamaan toisen kätensä Aranin selän taakse, tukien tuota sen verran eteenpäin ettei kuningas oikeasti siitä ikkunasta epähuomiossaan päättäisi tönäistä itseään alas. Toisaalta, kuninkaan pieni ohjaaminen samantien pois siitä ikkunalaudalta vaikutti nyt myös hyvältä idealta, Parebriksen koittaessa ohjata tuota johonkin mukavammalle sijalle istumaan.
//BERT! Ja nyt kelaa että kaikki bertit tästedes katsovat sinut
näin kuullessaan uljaan nimensä. Turpuun, sitten lennetään turkuun. Eikun. Ulosteet mainittu, päitsin lootalla tavataan o7 TUU MURJOON MUN HARTIAT JJJJJOOOOOOOOOOOO. Eeetkä oo mikään hirvee. Tommoinen pieni ihana Aksu vain <3//