Ei enää || Crim

Kaiken kokoisille ja näköisille vieraille tarkoitettuja makuuhuoneita, sekä myös itse siniveristen ja korkea-arvoisten vieraiden makuukammarit. Huoneet ovat erittäin tasokkaita ja kauniisti sisustettuja ja palvelijat pitävät huolen, että vieraat varmasti viihtyvät.

Valvoja: Crimson

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Marras 2015, 04:34

Winder osasi kovin varmasti sanoa, ettei Delathos kantanut mukanaan sellaisia esineitä jotka jonkin maagisen toimen mahdollistivat. Eikä Atrevaux kyennyt kuin luottamaan virkaveljensä sanaan tässä tapauksessa.
Väität vain että oppii enemmän kuin paperista lukiessa, tai ota samantien kaikki kapteenisi mukaan. Ei minua kiinnosta miten menettelet, kunhan minun ei tarvitse lähteä varjostamaan erikseen ketään”, fauni tuumi. Hän ei todellakaan lähtisi kenenkään perässä juoksemaan. Ei ennen kuin edes kerran tapaisi tämän ongelmatapauksen kasvotusten tavalla tai toisella. Olisipa ehdotukseksi toiminut vain todeta, että Winderin tulisi vääntää siltä ensimmäisenä niskat nurin… mutta se ei olisi tainnut toimia kamalan hyvin siihen nähden, kuinka kireä tämä tilanne oli jo valmiiksi.
Nyt heidän vain piti sopia joku sopiva hetki järjestää vastaavanlainen tilaisuus, minne Haukansilmä saattoi ylimääräisiäkin ottaa mukaansa. Ja mitä ilmeisimmin niin, ettei suoraa totuutta tarvinnut kenenkään naamalle heti ensimmäisenä läiskäyttää. Etenkään N’drayerille. Tai sille… mikä nyt lienikään sitten olevan, ei ainakaan pitänyt antaa vihiä näistä suunnitelmista.

Viinipikari tuntui taas hetken turhankin houkuttelevalta, mutta Atrevaux malttoi jättää sen vielä pöydälle odottamaan. Dariuksen kysymys sai lasin puoleen valuneen katseen taas kohoamaan silmäpuoleen, joka nyt tiedusteli mitä fauni mahdollisesti avustaan vaihtokaupaksi halusi. Mitä kieroin ilme kohosi Parebriksen kasvoille siksi hetkeksi, pässinpäisen kohottaessa kulmiaan ja myhisten itsekseen.
No nyt kun sen tuolla tavoin tuot esille…”.

Pyydä vaikka Seyriltä muutama uniikimpi viinipullo tuliaiseksi minulle seuraavalla kerralla kun siellä vierailet”, sarvipäinen hymähti kovin rauhallisesti yhä myhäillessään, kättänsä muutaman kerran heilauttaen kuin väheksyen tuollaisia kysymyksiä. Ei Atrevaux mitään erityistä halunnut Winderiltä, eikä tuolla kamalasti ollut mitään tarjottavaakaan pukinsorkkaiselle - hänellä oli jo kaikki mitä hän tarvitsi. Eikä Parebriksen oikeastaan tarvinnut kovin usein edes Aranilta mitään erityistä pyytää, mikäli jotain itselleen havitteli.
Saan ihan tarpeeksi jo siitä, että saan olla tässä tapauksessa mukana. En halua sinulta mitään erityistä”, sarvipäinen hymähti ykskantaan, todellakin toivoen ettei Darius lähtenyt tätä kampeamaan sen enempää. Pitäkööt vaihtokauppansa, säästäkööt ne johonkin toiseen tilanteeseen jossa olivat tarpeellisimpia.


//NII. GOTTA GO FAST. LYEK SANIC. No niinpä. Isketään joo. Godberttiä öljyymään sinne lähteille, 5/5, haetaan se lady sieltä vesiputouksen alta messiin kans. Römpsä is needed. PARTA ON PARAS. Mun piti tehä se Noel faikkariin….//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Marras 2015, 04:57

Myöntyvästi hymisten Darius nyökytteli sarvipäisen ehdotteluihin siitä, miten Dleathosin saisi mukaan samoihin tapaamisiin, missä tuo sorkkajalka olisi mukana. Ei se ollut sinällään uutta, että Darius yhden tai toisenkin kapteenin - tai muun luotetun henkilön - otti mukaansa Kuiskauksen ulkopuolisiin kokouksiin, joten sinällään se suunnitelma kyllä toimisi. Eihän Delathosille tarvinnut sen enempää selitellä, kuin sanoa että nyt oli tuon vuoro tulla paikan päälle kuuntelemaan keskustelua ja painamaan kaikki mieleen, jotta kapteeni voisi sitten eteenpäin neuvottelusta kertoa, sikäli mikäli Kenraali ei itse ehättänyt. Darius ehti jo sitä siirtoaan suunnitella hetken päässään, tässä muutaman päivän sisäänhän oli luvassa tapaaminen kuninkaan, Winderin ja kuninkaallisen armeijan kenraalin välillä - johon myös osallistui niin kovin usein joko Argenteus tai Arvaen kuninkaan mukana. Se olisi kyllä täydellinen hetki kartoittaa tilannetta..

mutta, siitä ei mitään käyty mainitsemaan kun kenraali keskittyi enemmän toisen puheisiin, nyt kun tuli puheeksi vastavaatimukset tämän avun annon suhteen. Darius ehätti jo valmistautua pahimpaan sen virneen myötä, mitä sarvipäinen hänelle soi, mutta sen sijaan että mitään hirveää olisi pyytänyt, pyysikin tuo sarvipää jotain täysin odottamatonta. Nimittäin jotain uniikimpaa viiniä, mitä Seyrillä mahdollisesti oli kätköissään. Darius katsoi pitkään, hämmentyneenä virkaveljeään sen pyynnön myötä, lopulta avaten suunsa kovin kysyvästi puhuen.
"siis... vain viiniä?", Darius aloitti, pian palaten paremmin tilanteen tasalle, "siis - miksi oletat että edes vierailisin siellä niin usein, että minulla olisi mitään oikeutta pyytää Seyriltä mois---.... tai no... ehkä sinä tiedätkin. Olithan paikalla... En tiedä mitä Hänen Majesteettinsa sinulle on meistä ehtinyt kertoa....".
"Voin... Toki kysyä, jahka Briarissa vierailen...", Darius jatkoi, "Mutta en voi luvata mitään vielä... En uskalla sanoa, että minun ja Seyrin välit niin hyvät olisivat... Anteeksi".

"Mutta sekö olisi ainoa pyyntösi?", Haukansilmä kysyi, yhä kovin epäuskoisena tilanteen suhteen, "Et halua muuta avustasi? Kaiken sen jälkeen, mitä välillämme on tapahtunut, haluat vain jotain noin... yksinkertaista?".
"Et mitään... Erityisempää? Miksi edes auttaisit minua?"
, Winder jatkoi, ei hän suostunut uskomaan että asia näin helposti olisi sovitettu, vaikka Argenteus oli jo niin sanonut.
"Luulin että vihaisit minua niin, ettet suostuisi edes avunantoon missään olosuhteessa", Darius huomautti henkäisten kovin epäuskoisena, kaiken sen kokemansa jälkeen.



// SAAAANIC. Godbert öljyihin joooooo. Ja joo se vesiputouslady kans! Römpsä is must. TEE SE PERKELEEN NOEL MÄ JO TEIN LILYN JA IVY TEKEE KOHTA OPHELIAN ET LAFJAWFKLJAW //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Marras 2015, 05:55

Enkö minä juuri niin sanonut?”, Atrevaux hymähti vinosti virnistäen, viimein takertuessaan taas siihen pikariin kiinni, pienestä lasista aimokulauksen kurkustaan alas hulauttaen. Seyrillä oli takuulla uniikimpiakin viinejä jossain kätköissään, tekihän Briar varmasti kauppaa kuitenkin joka suuntaan takaakseen elantoaan. Hovinkin kellareista löytyi tavallisesti vain hienoja viinejä, ja kun niitä ikänsä oli jo juonut, kaipasi tietenkin jotain erikoisempaa välistä. Winder saisi tehtäväkseen asiasta Hopeakäärmeeltä kysellä, sillä Atrevauxella ei todellakaan ollut sijaa lähteä puoliverisen kyläpäällikön kanssa keskustelemaan oikeastaan mistään. Lähinnä juuri sen viime talven jälkeisten tapahtumien takia, olihan Parebriksella vieläkin se Seyriltä nappaamansa räiskyvä liekki tallessa, jota oli harvinaisen vaikeaa kontrolloida edes kokeneen maagin…
Sitä Haukansilmän hämmästelyä oli kuitenkin omalla tavallaan huvittavaa seurata. Että toinen nyt saattoikin epäillä tuolla tavoin lähteä miettimään, etteikö Argenteus kaiken heidän välillä tapahtuneen jälkeen oikeasti muka muuta vaatinut, kuin pahaisia viinipulloja jostain minne itse ei kyennyt lähtemään.

Minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. En tahdo rahojasi, en turhia palveluksia keneltäkään, en suhteita tai tietoa. Ainoa asia jossa minua voit auttaa on tässä tapauksessa olla kontaktissa sellaiseen, jonka kanssa kasvotusten tuskin kykenisin olemaan, jonka kanssa en kykenisi vaihtamaan enää sanoja minkäänlaisessa yhteydessä”, pukinkoipinen hymähti hetken närkästynyttä naamaa näyttäen, “Sattuneista syistä, jotka sinä itse silloin talvella halusit aloittaa. Ilman kyseistä välikohtausta Seyr saattaisi olla liittolaisemme edes jonkintasoisella sopimuksella, siinä missä olisit oman nahkasi säästänyt pahimmalta”, fauni moitti miestä, kuitenkin selvästi rentoutuen takaisin tilanteeseen omalta osaltaan.
Kyllä Aran on kutakuinkin selväksi tehnyt moneen kertaan mitä siellä kylässä on jo ehtinyt tapahtua”, Atrevaux puuskahti selvästi tympääntyneenä, “Enkä voi sanoa ettäkö sitä kiinnostaisi kuunnella kerta toisensa jälkeen, varsinkaan jos hän päättää päänsä täyteen ryypätä. Tai mitään muutakaan draamaa, mitä siitä suupaltista irtoaa parhaimmillaan”. Kyllähän Argenteus ystäväänsä ymmärsi ja tarvetta purkaa edes jollekin turhautumistaan, mutta olisi nyt kerrankin pitänyt turinat itsellään - tai vaihtoehtoisesti jättänyt Winderin rauhaan jottei enää yhtään uutta sellaista syntyisi! Ei Atrevaux vain saattanut Aranille töksäyttää näiden vuosienkaan jälkeen, ettei häntä ehkä kiinnostanut, että jokin ei miellyttänyt tai ettei olisi halunnut monarkin menettelytapoja noudattaa tuon rinnalla, kuten nyt esimerkiksi Winderin tapauksessa oltiin nähty. Kyllähän Parebris mielipiteensä osasi tuoda esille ja päänsä pitää! Mutta parhaiten tietäessään mihin tässä pikkuhiljaa oltiin etenemässä, ei fauni halunnut rikkoa välejään kultatukkaisen Cúthalionin kanssa näin yhtäkkiä alkaessa muuttaa niitä kuvioita suotta, joita jo pitkään heidän välillään oli noudatettu.

En vihaa sinua varsinaisesti henkilönä, vihaan vain nokkavuuttasi ja olemustasi tietyissä tilanteissa. Cúthalionin läsnäolo vaatii minulta tiettyjä periaatteita, joihin tähän saakka on tuntunut lukeutuvan myös tuntemattoman ajan sinun kurittamisesi seuraaminen tai siihen vaihtoehtoisesti osallistuminen”, Atrevaux selitti nopeasti, korjatessaan asentoaan nojatuolissaan mukavammaksi, “Ja virkaveljieni edesottamuksiin osallistuminen ei minua vieläkään huvita millään tasolla, saat puolestani yhä hässiä ja häärätä kenen kanssa ja missä tahansa mielitkään maan ja taivaan välillä, ei se minua liikuta millään tasolla”.
Joten haluatko että keksin tässä ja nyt jotain monimutkaisempaa kohdallesi, vai riittääkö että pyydän sinua olemaan Seyriin yhteydessä, hyvissä merkeissä?”, sarvipäinen kävi virnistämään katsahtaessaan Haukansilmän puoleen juuri sen näköisenä, että oikeasti voisi jotain kamalampaakin kohtaloa Winderille tarvittaessa järjestää.


//Godbert oh lords, vielä mä nään siitä äijästä painajaisia. Siitä öljyämisestä erityisesti QQ NO MUN PITÄÄ TEHÄ SE JOO MUT MUN PITÄIS TEHÄ PASIKIN. Sit kun niillä pelataan, niin meillä pitää olla ihan tru ropetukset kokoajan käynnissä. HEI MITENNIIN SANOIN ET MEEN NUKKUMAAN, SYYTÄ VAAN ITTEES KUN MUO INSPAS VIELÄ VASTAA VAIKKA MITEN SILMÄT HAJOO//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Marras 2015, 14:36

Winder mulkaisi nyt ensimmäistä kertaa kovinkin tutun vihaisesti sarvipäistä, tuon käydessä Seyristä puhumaan ja siitä, kuinka puoliverinen saattaisi nyt olla heidän liittolaisensa, ellei Haukansilmä olisi välikohtausta aloittanut. Dariuksen olisi tehnyt mieli räjähtää faunille, kyllä tuo pässin pää varmasti tiesi mitä Cùthalion olisi tehnyt Seyrille jos tuo ei silloin olisi "nätisti" suostunut liittoutumaan kuninkaan kanssa. Mutta, sen sijaan että olisi vanhoja käynyt vatvomaan piti Haukansilmä suunsa kiinni, katsoen vain varoittavasti faunin puoleen.

Se varoittava katse kuitenkin muuttui takaisin kysyväksi, Argenteuksen kertoessa ettei varsinaisesti jaksanut aina kuunnella Aranin löpinöitä ja draamaa. Tuntui niin absurdilta kuulla Argenteuksen puhuvan noin kuninkaasta, Dariuksen varsinaisesti tietämättä miten asiaan nyt olisi pitänyt reagoida. Hän oli aina luullut, että Argenteus nautti yhtälailla hänen ja muiden piinaamisesta, mitä Cúthalionkin... Mutta ilmeisesti Argenteus ei ollutkaan niissä mukana täysin omasta tahdostaan. Ilmeisesti Aran vain veti faunin mukaan sairaisiin leikkeihinsä ja Argenteus ei syystä tai toisesta sanonut ei kuninkaalle - mikä sinällään taisi olla ihan hyvä vaihtoehto... Ties mitä Aran olisi tehnyt, jos hänelle sanoi ei. Tosin, Dariuksen oli vaikea uskoa, että kuningas satuttaisi faunia joka niin kovin läheiseltä siniveriselle vaikutti.
Haukankatse tuijotti epäuskoisena faunia, haltian kykenemättä heti edes vastaamaan mitään tuon kysymykseen. Ehkä se oli tavallaan huojentavaa tietää, ettei Atrevaux ollut niin kiero mitä itse kuningas. Ei se kuitenkaan asioita muuttanut, nyt Darius vain tiesi asian laidan paremmin sorkkajalkaisen kannalta.

"E-en",
Haukansilmä sai lopulta sanottua palatessaan tilanteen tasalle, "En halua... Minä... Minä olen yhteydessä Seyriin mahdollisimman pian asian tiimoilta...", haltia jatkoi jokseenkin katkonaisesti, samalla kun askel vei takaisin tuolin luo, Dariuksen rysähtäen alas niin kovin väsyneesti. Suusta karkasi pitkä, värisevän väsynyt huokaus kenraalin nostaen kätensä kasvojensa eteen, hieroen ohimoitaan pienesti sormillaan.
"Minä kun uskoin tämän olevan paljon hankalampaa...", Darius mutisi lähinnä itsekseen kovin uupuneesti. Kenraali vaikutti lopen uupuneelta, mutta samalla helpottuneelta ja rentoutuneemmalta. Tämä avunpyyntökeskustelu oli mennyt paljon paremmin, mitä Darius oli osannut edes toivoa. Olo oli niin huojentunut nyt, kun tiesi että sai Delathosin asiaa eteenpäin. Näinkin helpolla.
"Silloin... Viimekerralla kun Hän halusi minua rangaista", Darius aloitti käden valuessa hitaasti pois kasvoilta, haltian vilkaisten sivusilmällä faunin puoleen, "Ja pyysi sinua pahoinpitelemään minut... Olit sanomassa jotain, ennen kuin Yliparantaja paikalle saapui?", nuorempi eliitti tiedusteli varovaisesti vanhemmaltaan. Häntä oli siitä asti mietityttänyt, mitä Argenteus oli sanomassa kuninkaalleen ennen kuin Taivaanturmelija oli paikalle puuskahtanut tilanteen keskeyttämään. Jo silloin fauni oli vaikuttanut jotenkin vastentahtoiselta toimenpiteen suhteen, tai sitten Darius oli vain iskujen myötä ollut niin tokkurassa ja tulkinnut tilanteen väärin...



//Godbertistä et voi nähdä painajaisia koska Godbert on uh. ÖLJYÄ SEN LIHKASET. KAIKKEE PITÄÄ TEHÄ. Tru ropetukset, todellakin. VOI ELÄMÄ SUN KANS SENKIN YÖKUKKUJA en kyl pistä pahakseni kun aamulla täällä oli jotain kivaa heti <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Marras 2015, 15:38

Fauni hymisi itsekseen, kääntäen katseensa Winderistä pois päin jottei tarvinnut tuon rumaa pärstää pitempään taas katsella.
Hienoa”, pujopartainen hymähti kuitenkin tyytyväisenä Dariuksen lupaillessa olevansa Seyriin yhteydessä pikimmiten, saaden Atrevauxen hieraisemaan taas leukaansa tyytyväisenä. Tämähän meni nätisti, ei tarvinnut alkaa sen enempää käyttää mielikuvitustaan tai ilmoittaa, että sorkkajalkainen kyllä sitten ilmoittaisi, kun jotain haluaisi. Olihan silmäpuolen punakutrinen kumppani vieläkin velkaa Parebrikselle sen kerran metsässä tapahtuneen jälkeen, jonka sarvipäinen oli likimain jo valmis unohtamaan - halutessaan kuitenkin silti pantata tilaisuuttaan saada jotain siltä punapäältä pyytää sopivan tilanteen tullen.

Sivusilmällä pukinsorkka kävi seurailemaan miten väsyneesti virkaveljensä takaisin siihen tuolille istahti, saaden faunin vain hymähtämään matalalta moiselle näylle. Kaipa Aranin pelleilyt väsyttivät jo yhtä sun toista, syystäkin, eikä sille ihan lähiaikoina ollut loppua näkymässä. Varmastikaan silmätikkuna oleminen ei maittanut Haukansilmälle, varsinkaan kun kovin usein Cúthalion halusi käydä närkästyneenä narisemassa kenraalille ties mistä pienimmistäkin syistä. Olisi vain keskittynyt omaan hyvinvointiinsa… niin Atrevaux sisimmiltään toivoi näinä aikoina.
Sinä teet ja kuvittelet asioista hankalampia kuin ne ovat, yrittäisit kerrankin suhtautua asioihin käytännöllisesti ja mutkattomasti”, sarvipäinen ehätti myhäillä välistä kovinkin tyytyväisenä, katseensa palauttaen kunnolla Dariukseen. Huomautus viime kertaisesta Aranin ja Winderin yhteenotosta sai Atrevauxen kuitenkin kurtistamaan kulmiaan tympääntyneenä - että sekin vielä. Haukansilmä olisi halunnut tietää, mitä fauni oli silloin ollut sanomassa, ennen kuin kunnioitettu Shyvana oli paikalle ilmestynyt Winderiä puolustamaan.
Etten mielelläni olisi Hänen majesteettinsa määräämään rangaistukseen osallistunut, saat pitempään sitä halunnut seurata”, Parebris tokaisi kovinkin suorasukaisesti, “Toisin sanoen olisin sovitellut tilanteen ja raahannut sinut hiiteen sieltä. Muuten se tilanne olisi yltynyt rumaksi muidenkin, kuin vain sinun osaltasi”.
Äläkä erehdy luulemaan, että olisin tehnyt sen sinun parastasi ajatellen”, sarvipäinen lisäsi kovinkin nyrpeänä kulmiaan kohauttaen. Atrevaux olisi tehnyt sen Aranin tähden…

Argenteus kävi nostamaan viinipikaria taas paremmin käteensä.
En edes jaksa ymmärtää miten olet noin huonoon valoon itsesi saanut näiden vuosien aikana”, pukinkoipinen virkkoi, käydessään siitä pikarista naukkaisun ottamaan kielenkantaansa kostuttaakseen.


//NYT NE BERTIT TAI TULEE LANDEBERT SANOON. No mutkun, emmä tahotois pappoja öljytä ;__; No syytä vaan ittees, kun oot taas niin inspiroivaa seuraa, etten voinu vastustaa alkaa puhelimella nakuttaan <: Oli muuten hirveetä pidellä sitä kädessä ja kirjottaa pitempää tekstiä tolla uudella luurilla… IT’S SO BIG//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Marras 2015, 16:24

Darius, Aran


Hyvähän pukin oli puhua käytännöllisyydestä ja mutkattomuudesta, kun ei itse näemmä kokenut minkäänlaista ahdistusta kenellekään puhumisesta. Eipä stressikään näyttänyt sarvipäistä vaivaavan, tai sitten tuolla oli oma uniikki, rento tapa suhtautua kaikkeen mieltä painavaan, siinä missä Darius taas valvoi yönsä ahdistuneena ja stressaantuneena kaiken suhteen, kun nukkuakaan ei uskaltanut painajaisten takia. Darius hymähtikin pienesti noille sanoille, samalla kun viimein kävi koskemaan siihen tarjottuun viinilasiin ja maistoi varovaisesti tarjottua viiniä. Eihän se pahalta maistunut, se täytyi myöntää.
Hiljaa Haukansilmä kuunteli, kuinka Atrevaux kertoi olleensa aikeissa päättää sen kurinpalautuksen silloin viimekerralla omatoimisesti, sikäli mikäli Shyvana ei väliin olisi ehättänyt ensin. Kieltämättä tilanne olisi varmasti äitynyt rumaksi, olisi se edennyt mihin suuntaan tahansa ilman keskeytyksiä. Mutta, sitä tilanteen poikkipistämistä fauni ei olisi tehnyt kuitenkaan Winderin tähden - mikä ei kyllä ollut yllätys. Haukansilmä hymähti terävästi, nyökäten pienesti. Ehkä merkkinä ymmärryksestä, ehkä jopa pienenä kunnioittavana, hiljaisena kiitoksena rehellisestä vastauksesta ja niistä toteutumattomista aikeista pistää tilanne poikki. Vaikka fauni sitä ei Winderin tähden olisi tehnytkään, olisi haltia silti osannut jopa kunnioittaa moista tekoa.

"Se lähti jo nuoruudesta"
, Darius hymähti pukinparran tuumailuihin, "Aikanaan Hän osallistui taistelukoulutukseen samassa ryhmässä mitä minä ja veljeni - kuten moni muukin ylempiarvoisten aatelisten jälkipolvi. Jo ennen sitä Hän oli vaikuttanut ylimieliseltä sukuamme kohtaan, mutta kun kerran pieksin hänet kaksintaistelussa, taisi hän suuttua. Emme ole koskaan tulleet varsinaisesti juttuun, syystä tai toisesta... Ehkä olen silmätikku myös sukujenvälisten suhteiden takia - Isäni aina sanoi Cúthalioneiden olevan vain kateellisia, ettei Haukansilmä periytynyt heidän sukuhaaraansa".
"Tosin nythän sekin sitten korjaantui..."
, Winder lisäsi pienesti, jokseenkin kuivahkosti naurahtaen, "Limdur ilmeisesti on perinyt siskoltani Haukansilmät... Joten ainakin toinen siskoni pojista tulee jatkamaan lumottua katsetta Cúthalioneilla".
Sinällään se oli sääli, että vain toinen prinsseistä sen katseen peri, mutta ei se kuitenkaan ihme ollut, että vain muutamalle jälkeläiselle se Haukankatse periytyi. Joskus lumottu katse jopa hyppäsi yhden sukupolven yli, ilmestyen vasta seuraavien jälkeläisten tullen takaisin. Ei Darius tietänyt varsinaisesti millä periaatteella Haukankatse periytyi, mutta oli vain tyytyväinen että hän oli sen saanut siinä missä veljensä ja nuorin sisaristaan olivat jääneet ilman.

"... Hän on kuulemma sairas", Darius tokaisi, katsahtaen varovaisesti Argenteuksen puoleen, "Onko Hän kauankin ollut sairas?", haltia oletti faunin tietävän kuninkaan sairaudesta enemmänkin, kerta nuo niin läheisiä olivat. Olihan se jo selvää Dariukselle, että Arania vaivasi jokin - olihan hän saanut todistaa tuon hetkellisen sokeuden ja Seyr kovasti puhui, että monarkki oli sairas. Seyrin siitä puhuessa ei Darius ollut viitsinyt asiaan takertua, lähinnä siksi ettei Winder kokenut kuninkaan sairauden kuuluvan Seyrille, eikä hän täten halunnut siitä mahdollisesti keskustella puoliverisen kanssa...


Sillä välin kun eliittikaksikko keskusteli keskenään, tapahtui käytävillä jotain erikoisempaa. Aran oli tapojensa vastaisesti vetänyt päänsä täyteen ja juonut humalanhakuisesti koko alkuillan ja nyt siniverinen oli saavuttanut sen ihanan autuaan humalan, jonka aikana mihinkään ei tuntunut särkevän ja kaikki oli kivaa - ainakin seuraavaan aamuun asti.
Yksin juominen oli kuitenkin käynyt tylsäksi, joten siniverinen oli lähtenyt liikkeelle, suunnaten käytäviä pitkin kohden Argenteuksen huonetta. Kävellen, sen sijaan että olisi vain siirtynyt paikanpäälle! Valkeaan, löysään paitaan sekä mustiin, kireisiin housuihin pukeutunut kuningas olikin harvinaisempi näky käytävillä. Vartijat olivat kovasti kyselleet tarvitsisiko paljain jaloin liikkuva kuningas kenties apua tai... edes jotain, Aranin vain tehden selväksi ettei noiden tulisi hänen hupejaan keskeyttää. Noiden tulisi pysyä poissa, ei hän kaivannut vartijoita tai palvelijoita seuraansa nyt. Niinpä kukaan ei varsinaisesti edes uskaltanut lähestyä humalaista kuningasta, joka käytävillä iloisesti talssi ja jopa vähän väliä hyräilystä yltyi laulamaan. Ainoa joka Arania kävi lähestymään ja tuon pysäyttämään matkallaan, oli tuon neuvonantaja Arvaen. Arathet olisi mielellään saattanut Aranin lepäämään, ennen kuin muutenkin sairas kuningas itseään humalapäissään teloisi - tai tekisi jotain tyhmää. Hän oli huolissaan kuninkaasta, mutta sen sijaan että olisi antanut ystävänsä auttaa itsensä levolle, oli Aran kertonut minne ihmisystävällinen neuvonantajansa saattoi huolenpitonsa tunkea. Koska Aran ei selvästikään aikonut kuunnella, oli Arvaen antanut tuon jatkaa matkaansa, pyytäen kuitenkin että joku katsoisi edes vähän kuninkaan perään. Eräs palvelija olikin seuraillut kuningasta aina käytävän mitan päästä, kuitenkin antaen kuninkaan mennä omia menojaan, kerta siniverinen niin määrätietoisesti kohti sitä Argenteuksen huoneistoa asteli....



// :--------DDD LANDEBERT ON PARAS BERT. No mut, jos ne on seksikkäitä pappoja? Minä mitään inspiroivaa oo, tämmönen pökäle. MUTTA VASTASIT PUHELIMELLA OH GOD ENSIMMÄINEN KERTA! It's so big if you know what I mean noni nyt //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Marras 2015, 18:01

Atrevaux jaksoi kuunnella Winderin turinointia, samalla viiniään nautiskellen. Tätä tarinaa hän ei ollutkaan vielä kuullut - ja tietenkin moinen… Aranille tyypillinen nokkiinsa ottaminen pienistä pisti Parebriksen taas virnuilemaan ja myhäilemään itsekseen. Haukankatseen periytymisestä ja… Delian pojista mainitseminen sai sarvipäisen vilkaisemaan Dariusta kysyvänoloisena - eipä tainnut kenraali olla Antonin perimästäkään täysin tietoinen. Mutta se tieto ei tähän hetkeen kuulunut, ja jos joku sen Dariukselle kertoisi, saisi se luvan olla Aran tai Delia itse.

Kyllä, pitkään”, oli ykskantaan annettu ympäripyöreä vastaus Dariukselle, miehen tiedustellessa kuninkaan sairaudesta. Olihan se salaisuus, mutta silmäpuoli oli jo kerran ollut sitä sokeutumista Argenteuksen nähden ollut todistamassa.
Siinä missä Arethdriel myös kärsii samoista vaivoista, sukuvika”, kyllähän Atrevaux harvinaisen hyvin tiesi mistä tässä kaikessa oli kyse, muttei kokenut että oli tarpeellista - ainakaan hänen osaltaan - alkaa selventää tilannetta Winderille. Ei se ollut hänen paikkansa alkaa jakaa salaisuuksia, jotka muutenkin tähän saakka oltiin pidetty visusti vain pienen piirin tiedossa. Suurin uhka joka siitä taudista tällä hetkellä tiesi, taisikin olla täysin ulkopuolisena Briarin kyläpäällikkö. Lienikö tuolla kyky vanhinten, lohikäärmeiden tapaan ylipäätään vastaavanlaiset taudit aistia ja haistaa, ei se tainnut olla edes mikään ihme ottaen Seyrin taustan huomioon.
Ja olen vastuussa heidän lääkkeidensä valmistuksesta, kaiken muun ohella”, Parebris kertoi oman osansa tästä piiristä, nostaen itsensä taas siltä tuolilta ylös, raolleen jättämänsä ikkunan luo astellen. Siellä omalla alustallaan lepäävä piippu houkutteli turhankin paljon, nyt kun Winder oli syystä tai toisesta innostunut istahtamaan pidemmäksi toviksi alas - ei sillä että fauni siitä mieltään olisi pahoittanut. Tekihän se välillä hyvää keskustella virkaveljiensä kanssa muutenkin kuin virallisissa tilanteissa, vaikka Dariuksen tapauksessa se ei kyllä Parebriksen välinpitämätöntä suhtautumista Winderiin muuttanut millään muotoa pitkälti juuri sen takia, mitä heidän välillään oli jo tapahtunut.

Jos tosin haluat lisää tietää, niin saat kyllä kysyä Cúthalioneilta itseltään”, sarvipäinen tuumi piippuaan sytyttäen ja lopulta huulilleen nostaen, “Ehdottaisin kuitenkin pysymään hiljaa asiasta, myös sisaresi suhteen, ja pidät kertomani toistaiseksi vain omana tietonasi ellet taas halua joutua piiskattavaksi”. Oli todellakin parempi, jos Haukansilmä ei menisi Delialle heti ensikättelyssä mainitsemaan tietävänsä Cúthalioneiden sairaudesta - äkkiäkös Aran siitä saisi tietää, ja uusi draama saisi taas alkunsa.

Hetken faunin katse tarkkaili ikkunaruuduista hämärtyvää iltaa, sarvipäisen puhaltaessa savuvanan huuliensa välistä raon suuntaan. Kuitenkin päänsä kääntyi ovensa suuntaan, pujopartaisen kohottaessa toista kulmaansa keskittyessään hetkeksi kuuntelemaan ja keskittyessään näkemään mitä käytävillä tapahtui. Atrevaux kykeni monarkin lähestymisen aistimaan - oli sinällään yllätys ettei kultakutri yllättäen vain huoneeseen ollut jo ilmestynyt ja keskeyttänyt läsnäolollaan kenraalien keskinäisen keskustelun. Hymähtäen se katse siirtyi vilkaisemaan Winderiä merkittävästi, siirtyen sitten takaisin ikkunan puoleen.
Aran onkin sopivasti tulossa tänne, voit vaikka samantien kysyä asiasta häneltä itseltään - vaikka neuvoisinkin kääntymään ennemmin Arethdrielin puoleen”, Atrevaux hymisi rauhallisesti. Eihän hänellä itsellään mitään syytä ollut yrittää kuningasta karkuun, siinä missä Winder taisi haluta vain ottaa jalkansa alle mahdollisimman pian välttääkseen turhaan kasvotusten Aranin kanssa joutumisen. Huoneesta ulos ryntääminen ei kuitenkaan ollut enää vaihtoehto, sillä monarkki olisi sen hyvin todennäköisesti pistänyt merkille.
Kännissä kuin käki, todennäköisesti suorasukaisen ilkeällä päällä, etenkin jos sinut äkkää luotani. Ehdottaisin että katsot itsellesi jonkun piilon nopeasti ja pysyt siellä hiiskumatta hetken”, Atrevaux hymähti huvittuneena, jäädessään seurailemaan sivusilmällä Winderiä.

Eipä Arania hirveän kauan tarvinnut odotella, tuon humalaisen ihmeen saapuessa huoneen puolelle ihmettelemään. Parebriksesta tuntui että saattoi jopa haistaa sen viinankatkun piipustaan lähtevän savun lävitse, sorkkakoipisen käydessä nyrpistämään moiselle hajulle nenäänsä aavistuksen.
Viinikellarit ovat ihan toisessa suunnassa, ystävä hyvä”.


//BERTIT ISKEE. MILLON MENNÄÄN SANOON MORO KARIPERTILLE TAAS?! No, no, no voi aksu kun nyt. Siinä tapauksessa pökäleet inspiroi muo <: Oh lords se oli hirveetä, sen jälkeen kyl särki niin vitusti taas hartioita että voi elämä. And oh yes I know that you mean, AKSU HYI NYT LOPPUU TOMMONEN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Marras 2015, 19:15

Darius oli sinällään yllättynyt, että sarvipäinen näinkin avoimesti sairaudesta lähti puhumaan - joskin ei tuo mitään suurempia yksityiskohtia lähtenyt kertomaan. Ilmeisesti sairaus kulki suvussa ja myös kreivi siitä kärsi. Darius kurtisti kulmiaan jokseenkin huolestuneena, ei tosin Arethdrielin tai Aranin takia, vaan Limdurin ja Antonin. Periytyikö sairaus myös siskonpojille? Ilmeisesti sairautta ei voinut parantaa täysin, koska jos olisi voinut, varmasti se olisi jo tehty. Sen sijaan Argenteus valmisti lääkettä siniverisille ja oli mitä ilmeisimmin "vastuussa" taudin lievittämisen suhteen. Tai sellaisen käsityksen Darius sai. Sen enempää ei fauni kertonut, kehottaen Winderiä kyselemään enemmän Cúthalioneilta itseltään, mikäli lisää halusi tietää. Darius tuhahti pienesti, katsellen kuinka sarvipäinen sen piippunsa kävi ikkunalaudalta noukkimaan ja sytyttelemään. Jo valmiiksi Winder nokkaansa nyrpisti, kuitenkaan mitään kommentoimatta toisen pössyttelyihin. Polttakoot, olihan tämä Argenteuksen huone.
"Ymmärrän...", Haukansilmä hymähti Atrevauxen ehdotellessa myös, että haltia pitäisi tietonsa omanaan eikä edes sisarelleen kertoisi. Parempi niin, Darius ei todellakaan halunnut uudestaan joutua vaikeuksiin, vaikka tuntuikin että vaikeuksia tuli jo pelkästä hengittämisestä.

Hetken Darius tuijotti viinipikaria pöydällä, kunnes vilkaisi harvinaisen järkyttyneennäköisenä sarvipäisen puoleen tuon ilmoittaessa Aranin olevan matkalla tänne - siinä samalla neuvoen, että sikäli mikäli Winder sairaudesta halusi tietää, menisi tuo ennemmin Kreivin juttusille. Se ei nyt ollut ajatuksena, kenraalin valahtaessa kalmankalpeaksi tiedosta, että kuningas oli tulossa. Haukansilmä nousikin ylös sijoiltaan kuin rusakko makuulta, ahdistuksen kasvaen kahta kauheammaksi, kenraalin kirjaimellisesti mennen paniikkiin. Kuulemma kuningas oli kaikenlisäksi humalassa ja ilkeällä päällä, mikä ei todellakaan kuulostanut lupaavalta. Voi miksei Argenteuksella ollut huoneistossaan takaovea - jopa ikkunasta hyppääminen kuulosti nyt lupaavalta! Mutta, sen sijaan että Argenteus olisi vain odottanut kuninkaan saavan Winderistä hupia, ehdotti sarvipää että Haukansilmä etsisi itselleen piilon ja pysyisi siellä - mitä ilmeisimmin fauni ei ajatellut Winderiä suursudelle heittää. Värähtäen Darius nyökkäsi, katsoen huoneen läpi, perääntyen lopulta kauimmaiseen, pimeimpään nurkkaan lipaston suojiin varjoihin, kyykistyen pieneksi ja siinä ohimennen puhaltaen lähimmät kynttilät sammuksiin, jotta pimeys suojaisi häntä entistä paremmin.

Ei aikaakaan kun siniverinen toden totta paikalle pöllähti, mitään koputtelematta saatikka lupia kyselemättä, reippaasti ovesta vain sisään tyytyväisenä hymisten. Darius ei koskaan ollut nähnyt monarkkia noin tuiterissa, eikä kyllä välittänyt nähdäkään. Sentään Aran ei näyttänyt mitään huomiota kiinnittävän Dariukseen, kun ei tuota nähnyt saatikka tuon ajatuksia kyennyt huoneesta aistimaan. Sen sijaan kuninkaan huomio kiinnittyi heti oven sulkeuduttua Argenteukseen, joka ikkunan vierellä piippuaan poltteli.
"Mitä minä siellä kellareissa kun sinä rohmuat aina parhaimmat tänne itsellesi", Aran kävi naureskelemaan kävellessään faunin vierelle, vilkaisten ulos ikkunasta.
"Saisit lopettaa sisällä polttamisen - tai polttamisen kokonaan. Haiset jälleen hirveälle", Siniverinen jatkoi hypähtäessään istumaan ikkunalaudalle sarvipään eteen, virnuillen katsellen faunin puoleen.
Ehkä jos Aran olisi ollut selvin päin, tai edes kevyemmässä humalassa, olisi kuningas käynyt huomaamaan ne kaksi viinilasia. Ja tietänyt, että Darius täällä oli - hänhän tiesi kaiken mitä tapahtui linnassaan, jos vain niin halusi. Mutta juuri nyt kuningasta ei yksinkertaisesti kiinnostanut pitää linnaansa ja sen asukkaita silmillä, tokkopa tuo olisi edes kyennyt humalaltaan moiseen tällä hetkellä.

"Löysin parannuskeinon vaivoihini", epävakaasti ikkunalaudalla istuskeleva haltia jatkoi naureskellen, tarkoittaen nyt tätä humalatilaansa jossa kivut eivät vaivanneet, "Olen siis taitavampi mitä sinä. Senkin turha pässinkinttu".
"Ehkä erotankin sinut ja potkin korpeen samoilemaan, siellä kun välillä tunnut viihtyvän", Jokseenkin jo sammaltelevakin puhe jatkui, Aranin käydessä nostamaan toisen kätensä Parebriksen piipun puoleen, käyden enemmän tai vähemmän väkisin anastamaan piipun sarvipäiseltä ja laski sen alustalleen. Aran kun ei pahemmin välittänyt siitä, että mokoma poltteli silloin kun hän oli paikalla.
"Tai ehkä keksin sinulle uuden työn. Ehkä Lucavina voisit viestien viemisen sijaan ruveta rattopojakseni", Siniverinen virnisti, kohottaen kulmiaan pienesti. Ei hänellä ollut edes mitään asiaa sarvipäiselle, hän halusi vain tuttuun tapaansa tuon seuraan tunkea kun kaikki muut ottivat päähän. Piti Argenteus siitä tai ei.



// BERTTEJÄ KAIKKIALLA. OH GOD KARIPERTTI heti mennään. Turpuun nyt. No nonononononon. Inspiroivia ulosteita. Eikun mitä. Voi ei. Mun pitää tulla hieroon sun hartiat. MIKÄÄN EI KOSKAAN LOPU KU OON HIRVEE IHMINEN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Marras 2015, 02:06

Pienesti Atrevaux ohjaili kädellään niitä maagisia valonlähteitä kauemmas sieltä nurkasta, jonne Winder luikki häntä koipien välissä, jääden pimeyden turviin piilottelemaan. Tuskinpa Aran tuohon mitään huomiota kiinnittäisi, jos Parebris piti tuon huomion itsessään. Ja vaikka huomaisikin, saattaisi fauni vielä yrittää piilottaa Dariuksen jonkin taian taakse nyhjäämään hetkellisesti.
Eipä kuninkaan rempseää sisääntuloa tarvinnut kovin kauaa odottaakaan, tuon käydessä astelemaan Argenteuksen huoneeseen sisään ilman minkäänlaista erillistä ilmoitusta. Kutakuinkin Atrevaux oli tällaiseen tottunut. Vain mikäli hänellä oli kiire, tai jotain muuta tärkeää tekemistä, olisi hän moittinut Aranin häikäilemätöntä tapaa astua tuolla tavoin sisään - mutta muuten tämä oli ihan hyväksyttävää. Noin vanhan pukinpartaisen mielestä ainakin.

Atrevaux kävi nostamaan lempeän hymyn kasvoilleen kuunnellessaan Aranin naureskelevan niistä viinipulloista. Tottahan se oli, faunin käydessä kovin usein nyysimässä itselleen talteen usein pullon tai pari kellareista, ja usein ne pullot olivat joitakin uniikempia ja erikoisempia. Sellaisia, jotka Parebris tiesi olevan hyviä ja maistuvia - tietenkin hänen täytyi sellaiset saada itselleen eikä mitään kuivia ja kitkerän makuisia! Vaikka… kyllähän nekin viinille persolle passasivat enemmän kuin hyvin.
Vanhoista tavoista on vaikeaa päästä pois”, pujopartainen hymisi rauhallisesti, seuraillessaan kuinka monarkki itsensä sai jotenkuten istumaan eteensä ikkunalaudalle. Kunhan ei taaksepäin päättäisi keikahtaa, niin kaikki oli hyvin…
Kaikessa rauhassa Atrevaux kuunteli virnuillen kuinka Aran oli kuulemma löytänyt itse parannuskeinon vaivoihinsa. No tuon paksuinen humalatila lieni parannuskeino moneen muuhunkin asiaan yhtäaikaa. Eikä kenraalilla ollut mitään syytä lähteä Arania juomatapojensa kanssa paimentamaan. Tuo oli aikuinen mies, ryypätkööt jos siltä tuntui, mutta kantakoot myös vastuun siitä krapulasta, mikä seuraavana päivänä koittaisi.

Parebris odotti, että kuningas sai suunsa puhtaaksi, suotta yrittämättä keskeyttää humalaisen puheita.
Kuitenkin sorkkajalkainen kävi aavistuksen nyrpistämään nokkaansa ja kurtistamaan kulmiaan Aranin poimiessa sen piipun käsistään ja laskemalla sen takaisin alas - mutta olkoot nyt sitten. Puheet Lucavin rattopojaksi ristimisestä saivat Parebriksen naurahtamaan makeasti, ja paremmin kääntyen katsomaan Arania niin kovin leveä virne turvallaan. Vaikka mielessään moiset vihjailut näin Winderin kuullen ehkä olivatkin… hiukka häiritseviä. Mutta, itseäänpä hän sai tästä syyttää. Olisihan Atrevaux saattanut vain olla kuninkaan saapumisen mainitsematta ja katsoa miten Haukansilmä valahtaisi suorilta jaloilta kuolleena samantien alas kun Aran huoneeseen saapui, tai vaihtoehtoisesti vain potkia tuon käytäville oman onnensa nojaan. Se ei kuitenkaan heidän välisensä keskustelun myötä tuntunut oikealta vaihtoehdolta, eikä fauni halunnut kuninkaan alkavan rähjätä kenellekään tuossa kunnossa.
Sitähän sinä haluaisit”, pidempi osapuoli virkkoi aikaisempaan huomautukseen.
Mutta ketä sinä sitten härnäät, jos en enää hovissa sijaani pidä. Tulitko sitä miettineeksi”, Atrevaux hymähti huvittuneena naurahtaen, “Päiväsi kävisivät nopeasti tylsiksi, ja pian olisit anelemassa minua takaisin. Entäs sitten kun valitsen sen korven ennemmin kuin hovin liukkaat, kiviset lattiat ja huoneen jossa en edes saa vapaasti polttaa?”.

Mistä moinen pullojen availu tällä kertaa mahtaa juontaa juurensa?”, sarvipäinen tiedusteli, ottaessaan askelman asettuakseen enemmän kuninkaan vierelle, “Etkä edes minua kutsunut seuraasi, mokomakin”, pujopartainen sätti kevyesti virnuillen. Siinä samalla kenraali kävi asettamaan toisen kätensä Aranin selän taakse, tukien tuota sen verran eteenpäin ettei kuningas oikeasti siitä ikkunasta epähuomiossaan päättäisi tönäistä itseään alas. Toisaalta, kuninkaan pieni ohjaaminen samantien pois siitä ikkunalaudalta vaikutti nyt myös hyvältä idealta, Parebriksen koittaessa ohjata tuota johonkin mukavammalle sijalle istumaan.


//BERT! Ja nyt kelaa että kaikki bertit tästedes katsovat sinut näin kuullessaan uljaan nimensä. Turpuun, sitten lennetään turkuun. Eikun. Ulosteet mainittu, päitsin lootalla tavataan o7 TUU MURJOON MUN HARTIAT JJJJJOOOOOOOOOOOO. Eeetkä oo mikään hirvee. Tommoinen pieni ihana Aksu vain <3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Marras 2015, 02:41

Darius pysyi hiiren hiljaa, vaikka kuninkaan puheet rattopojasta saivas silmäpuolen kohottamaan kulmiaan kysyvästi. Oliko tuo nyt sitten vain humalaisen turhaa höpinää, vai oliko faunin ja siniverisen välillä jotain paljon... syvempääkin kuin vain se veljellinen yhteys? Ei Darius uskaltanut käydä mitään johtopäätöksiä tekemään tuosta, mutta tuskin sekään vaihtoehto täysi mahdottomuus oli. Tosin se tekisi tilanteesta harvinaisen ironisen, kuningas kun niin kovasti oli Haukansilmän seksuaalisuutta herjannut kun se otti uuden käänteen Iriadorin myötä...

Kultatukkainen kävi mutristamaan huuliaan Atrevauxin kysellessä, ketä siniverinen muka sitten kiusaisi jos sorkkajalkainen lähtisi lätkimään. Eipä ketään faunin kaltaista hovista löytänyt, joten totta kai tuon poistuminen olisi kovakin isku siniveriselle, jos mokoma nyt oikeasti johonkin lähtisi. Mutta ei tuo ollut lähdössä minnekään.
"Hah, luuletko että olisit muka niin korvaamaton?", Aran naureskeli virnuillen, "Etkä sinä metsässä viihtyisi pitkään, viinivarastoni ajaisivat sinut pian takaisin kotiovelle kolkuttelemaan, Parebris".
"Löytäisin kyllä jonkun muun härnättävän tilallesi - kuten vaikkapa Nardur. Olisitpa kuullut kuinka hän minua jumaloi, kun lähemmäs pääsi! - ehkä alan vaatimaan sinultakin samanlaista jumalointia"
, Monarkki lisäsi katse kirkastuen huvittuneisuudesta.
Katse käväisi siinä selän puolelle asetetussa kädessä, ennen kuin Aran mitään lähti vastaamaan Parebriksen kysymyksiin. Hetken kuningas vaikutti siltä ettei aikonut edes vastata, vaan kovinkin nätisti laskeutui alas ikkunalaudalta, käyden kuitenkin samantien kiepahtamaan faunin eteen, tarraten kiinni faunin käsivarsista. Kevyesti, ehkä jokseenkin vihjailevasti silitellen toisen käsivarsia katsellessaan niska kenossa ylös pujopartaiseen, hymyillen tyytyväisenä.
"Halusin tuntea itseni taas nuoreksi - ja onnistuin siinä", kuului lopulta vastaus faunille, "muutama pullon jälkeen, tosin. Eikä sinua näkynyt missään, kun ensimmäisen korkkasin! Missä ikinä huitelitkaan silloin".
"Mutta nyt olet siinä. Ja minä sinun seurassa. Vielä minulla olisi muutama pullo oleskeluhuoneessa, yksin juominen kun alkoi käydä tylsäksi loppua kohden"
, Puheiden lomasta ne kädet olivat käyneet lipumaan faunin käsivarsilta silittelemään tuon kylkiä, välillä eksyen hipaisemaan faunin alavatsaa, haltian samalla myös kiehnäten itseään paremmin eliittiään vasten. Ei varmaan tarvinnut kahdesti miettiä, mitä siniverisen humalaisessa mielessä kenties liikkui.
"Sitä paitsi minulla oli mielessä kyllä jotain muutakin", haltia kehräsi kulmiaan kohottaen.

Jos äskeinen keskustelu toisen eliitin kanssa oli tuntunut absurdilta, niin tämä kuninkaan ja faunin välisen hetken todistaminen meni jo kovinkin paljon yli Haukansilmän käsityksen. Olisihan tuo tosiaan ehkä pitänyt arvata, että noilla jotain mitä ilmeisimmin oli. Darius koitti kuitenkin katsoa muualle ja keskittyä vain pysymään hiljaa ja omissa ajatuksissaan. Tuntui väärältä todistaa tätä ja auta armias jos Aran saisi nyt tietää, että hän oli paikalla, ei siitä varmasti tulisi kaunista. Voi kun vain tulisi sopiva väli luikkua pois kaksikosta ja äkkiä. Ei Darius halunnut olla täällä, ei hän halunnut tietää mitä nuo kaksi puuhasivat kahden kesken. Tuntui kaikenlisäksi pahalta saada tietoon jotain tällaista peliä faunin ja kuninkaan välillä, kun kuningas oli naimisissa Winderin sisaren kanssa... Mutta toisaalta, eipä se kovin yllättävää ollut, että kuninkaalla kenties jotain muitakin pedinlämmittäjiä oli. Ja mitä todennäköisimmin Delia ei tästä tietänyt mitään... toivottavasti.



// Voi Bert saatana <3 Ei mihkään turkuun herran jumala Crim. Haetaan se Ivy sieltä turusta ja mennään nakkilaan päriseen. PÄITSIN VAUHTIRAITOJA KATSOMAAN. MÄ TUUUUN. Hirvee oon, ei siitä pääse yli eikä ympäri //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Marras 2015, 01:47

Ehkä löydän viineillesi korvikkeen jostain toisaalta”, pujopartainen virnisti, vaikka tuskin sanojaan tarkoitti. Ei hänellä ollu aikomustakaan hovista lähteä, niin pitkään kun Aran hallitsijana oli. Sen jälkeen tilanne olisikin toinen. Liekö seuraavaksi valtaistuimelle astuva edes halunnut vanhojen eliittien virassaan jatkavan, sen näki sitten.

Pikkuhiljaa Aranin puheet alkoivat saada Atrevauxen kiusaantumaan tilanteesta. Tiedostaen että Winder yhä oli samassa tilassa heidän kanssaan, ja kultatukkainen noin vapautuneesti puhui ja siinä kiehnäsi vasten ei todellakaan ollut mukavin mahdollinen yhdistelmä. Ehkä sen saattoi pistää humaltuneen mielen piikkiin, toisaalta, Atrevaux ei välittänyt. Enemmän se olisi varmaan Arania ottanut päähän jos Haukansilmän olisi keksinyt, mutta faunille oli se ja sama millaisia johtopäätöksiä Winder halusi tilanteesta tehdä. Joskin, eipä Aranin vihjailuista kamalasti voinut erehtyä. Oli miten oli, ei fauni tästä lämmennyt, pitkälti juuri sen takia että Aran oli liian humalassa Parebriksen mieleen.
Saat kyllä juoda niin paljon kuin sielusi sietää, kunhan pidät mielessäsi että hetkellisesti nuoruudestasi taannut auringon noustessa harvinaisen alas”, Argenteus hymisi katsellessaan häntä vasten kiehnäävää siniveristä, lopulta laskien kätensä kiusankappaleen harteille ja pyöräyttäen kevyenoloisesti kuninkaan selin itseään vasten. Kumartuen aavistuksen lyhyempänsä toisen olkapään puoleen, jonka ylitse huvittuneesti naurahtaen, päätään pienesti pudistellen kultatukkaista silmäili.
Enkä välitä piehtaroida kanssasi nyt, idiootti. Mene iskemään silmäsi vaikka johonkin nättiin palvelijattareen, mutta kun olet tuossa kunnossa, en edes harkitse kuin korkeintaan illanistujaisia kanssasi”.

Sitä paitsi hetki seurassasi turhuuksia puhellen säästäisi minut turhilta töiltäni. Ja koska eväät minulta mahdollisuuteni polttaa piippuani, en myöskään myrkyttäisi nurkkiasi enempää”, Parebris tuumaili.
Viinikin alkoi jo maistua tylsältä yksin”, Atrevaux hymähti kulmaansa kohauttaen, kääntäen päätänsä sen verran että saattoi vilkaista ohimennen sinne pimeään nurkkaan kohden, jossa oletti Winderin yhä lymyävän. Tai no… missäs muuallakaan tuo olisi.
Katseensa kuitenkin palasi viekkaasti takaisin monarkkiin, jonka Parebris nyt vetäisi mukavammin omaan kainaloonsa, Aranin kasvojen syrjää sormellaan hieman silittäen. Lähtien sitten taluttamaan haltiakuningasta ulos huoneestaan, tietäen hyvin ettei tila sopinut monesta syystä Aranin makuun - ja ettei ollut kuin ajankysymys milloin mokoma alkaisi taas marmattaa savuisesta katkusta kaikkialla.
Joten alahan ottaa askelta toisen eteen. Saat luvan näyttää kuinka suoraan kykenet vielä kävelemään, katsotaan löydätkö edes takaisin sinne mistä tänne raahaudutkin”, fauni pärskähti pelkälle ajatukselle, toiseen käteensä ohimennen napaten vielä puolillaan olevan viinilasinsa. Eihän sitä tänne sopinut jättää maultaan haalistumaan! Winder joko juokoot oman lasinsa tyhjäksi, tai jättäkööt juomatta lähtiessään. Josta mieleen Atrevauxelle nousikin päälimmäiseksi…

Muista ottaa antamani kirja mukaasi”, sarvipäinen totesi telepaattisesti Dariukselle, kevyesti ohjaillessaan Arania samalla kohden huoneensa ovea kulkemaan. He lähtisivät nyt ja Haukansilmä saisi tilaisuutensa livistää matkoihinsa. Aran piti saada rauhoittumaan jonnekin, pitipä siihen sitten uhrata vielä pullo tai toinenkin ja saada kuningas vain sammahtamaan keskenkaiken. Olisipahan ainakin helppoa vain kantaa tuo vuoteen omaksi…
Ja jos tarvitset vielä jotain tai yllättäviä käänteitä tapahtuu, tule käymään luonani”, oli vielä viimeinen huomautus Winderille, ennen kuin fauni avonaisesta ovesta lähti monarkkia saattaen kulkemaan oleskelutiloja kohden.


//Bertit on barhaid <3 NO MUTKUN. No haetaan Ivy joo. Nakkilassa tavataan. Päitsin vauhtiraidat on vähän mutkasia, ne ei oo suoraa nähnykään. SÄ TUUUUUUT TAAAAASSSS. No jos ei pääse yli eikä ympäri, niin minä kaivan reittini alitse <://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Marras 2015, 02:29

"hah! Mitä jos jatkankin juomista vielä seuraavana aamunakin? -- tai oikeastaan, voisin jatkaa juomista koko loppuelämäni. Eipä sitä muutenkaan paljoa ole jäljellä", Siniverinen kävi samantien virnuilemaan sarvipäisen sanoille, vaikuttaen turhankin huvittuneelta puhuessaan omasta, alati lähestyvästä kuolemastaan. Kyllä Aran tiedosti kuinka lähellä se alkoi olla, vaikka vielä sai reippaasti kyllä puhua vuosista. Ellei sitten jotain käännettä tapahtunut sairauden etenemisen suhteen. Mutta, juuri tällä hetkellä siniverinen ei kyennyt moisia murehtimaan, ollessaan kerrankin hyvällä päällä.
Haltia kävi lähes horjahtamaan askelissaan Parebriksen kääntäessä monarkin ympäri edessään. Ei humalainen mieli kyennyt pitämään tasapainoa niin hyvin, joten oliko se sitten ihmekään että pitkä mies vaikutti liikkeissään horjuvalta ja epävakaalta, kuin peura järvenjäällä.
"Tttotta kai minä muistan mistä tulin ja minne olin menossa, kuinka hajamieliseksi minua oikein luulet", Arania ei näyttänyt häiritsevän lainkaan se, että fauni oli juuri enemmän tai vähemmän suoranaisesti hänen vihjailunsa torjunut - tosin ei se tarkoittanut että haltia olisi vielä humalan herättämistä mielihaluistaan luopunut. Tähän hätään se ajattelukyky ei kuitenkaan pysynyt menossa mukana niin täydellisesti, joten heti kun jostain muusta puhuttiin, unohti Aran jo edellisen aiheen.

"Suoraankin kykenen kävelemään! Ne käytävät tässä heiluvat, en minä", Aran lisäsi, lähtien kuitenkin kiltisti askeltamaan kohti huoneen ovea ja ovesta takaisin käytäville. Johdattaen Faunia kohden oleskeluhuonetta, jossa siniverinen oli iltaansa aikaisemmin viettänyt.
Ehkä yllättävänkin hyvin se askel tuntui pysyvän suorassa, nyt kun edettiin rauhallista vauhtia pitkin hiljaisia käytäviä. Heti jos sotilaat tai palvelijat huomasivat eliitin ja siniverisen saapuvan käytävälle, ottivat nuo suunnakseen toisen tai kulkivat vähin äänin ohi - ei kukaan käynyt häiritsemään tuota kaksikkoa koskaan. Ja nyt kun fauni oli katsomassa kuninkaan perään, ei kenenkään muun tarvinnut siniverisen hyvinvoinnista huolestua.


Winderin onneksi Argenteus älysi lähteä johdattelemaan siniveristä pois paikalta, jotta Haukansilmäinen pääsisi luikkimaan takaisin omiin oloihinsa. Ehkä hän sai kiittää onneaan siitä, että kuningas oli juuri nyt noin tukevassa humalassa - muuten tuo olisi aivan varmasti huomannut hänet huoneesta. Mutta nyt, siniverinen ja sorkkajalkainen kävivät poistumaan paikalta ja Darius uskalsi jälleen hengittää. Vielä ennen poistumistaan Argenteus kävi telepaattisesti muistuttamaan nuorempaa eliittiä siitä kirjasta, joka hänen piti lukea. Darius ei vastannut mitään, ei hän katsonut tarpeelliseksi - kaiken lisäksi hän pelkäsi kuninkaan kykenevän kuulemaan tai aistimaan sen telepaattisen keskustelun, kuten tuolla yleensä oli ollut tapana. Eihän Haukansilmäinen tiennyt siitä, ettei Aran moiseen kyennyt, jos molemmilla telepaattisenkeskustelun osapuolilla oli ajatuksienlukemisen estävä loitsu tai esine.

Jahka kaksikko oli poistunut ja ovi suljettu perästä, uskalsi Darius hetken hengittämisen jälkeen nousta viimein piilostaan. Varovaisin, yhä pienesti värisevin, askelin eliitti asteli pöydän viereen ja nappasi sen kirjan käsiinsä. Siihen viinilasiin ei enää edes koskettu, askeleen vieden heti huoneen ovelle. Tarkkaan Darius kuunteli, ettei käytävästä kuulunut enää jättiläisfaunin sorkankopsetta tai mitään muutakaan metakkaa, ennen kuin hän uskaltautui avaamaan oven. Nopeasti silmäpuoli luikahti ovenraosta ulos, sulki oven perästään ja lähti ripein askelin kulkemaan takaisin kohden Kuiskauksen tupia.
Tuvilla oli jälleen hiljaista. Olihan jo suhteellisen myöhä, sekä kaksi kapteenia miehineen oli muutenkin komennolla. Osa vietti vapaitaan ja toiset jo nukkuivat rankan päivän jäljiltä. Vain muutama oli enää hereillä ja oleskelutiloissa, kun Winder tuville astui. Nopeasti vain tervehtien niitä jotka tuvilla iltaa istuivat, suunnaten saman tien yläkertaan ja siellä omalle huoneistolleen. Mielessä kävi käydä työhuoneen puolelle heittämässä se kirja talteen, mutta loppupeleissä Haukansilmä päätti ottaa kirjan mukaansa huoneistolleen - siellä sentään oli jotenkuten aikaa lukea, vaikkapa ennen nukahtamista.

Ajatukset pyörivät päässä. Kaikki se, mitä oli Argenteuksen kanssa keskusteltu ja sitten tieto kuninkaan ja faunin mahdollisesta suhteesta... Jälleen Darius vaikutti vierestä katsojille ehkä turhankin hajamieliseltä, mutta eipä Winder varsinaisesti kehenkään huomiota kiinnittänyt. Avain laitettiin lukkoon ja kenraali astui sisään lämpimään, valaistuun huoneistoon, sulkien oven visusti perässään.
Darius asteli peremmälle selaillen jälleen hajamielisesti kirjaa käsissään, kunnes kohotti katseensa ylös ja ympärilleen ymmärsi jälleen vilkaista.
"Kuinka sinä vielä ylhäällä olet...?", Darius kävi kysymään heti, kun silmään osui se tuttu punapää, jonka läsnäolo huoneessa ei koskaan ollut epämiellyttävää, "Vai etkö halunnut mennä nukkumaan ilman minua?".
Darius oli jo ajat sitten antanut Iriadorille oman avaimen hänen huoneistolleen, jotta sokea saattoi paikalle tulla omin päin - kunhan vain katsoi ettei kukaan nähnyt hänen livahtavan kenraalin huoneeseen. Ei siis ollut täysin uutta löytää korkeahaltia täältä iltaansa viettämässä, vaikkakin Darius olisi varmasti tullut itse aikaisemmin paikalle, mikäli olisi tiennyt Iriadorin olevan jo huoneessa.
"Oletko kauankin jo odottanut..?", Kuului jatkokysymys, kenraalin käydessä laskemaan kirjan ohimennen lipaston päälle, lähtien sitten riisumaan sisätakkiaan ja kenkiään.


//Berdid on. Nakkila meeting. Päitsi mitä, hirveetä siksakkiako se vetää? MÄ TUUUUUUUUUUN. No... no... perkele. Varo ettet litisty alle //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Marras 2015, 02:14

Iriador


Punapäinen oli istunut iltaansa muitten seurassa tuvilla pitkin iltaa. Lähinnä toveriensa kanssa turisten, yrittänyt saada aikaansa kulumaan parhaansa mukaan ja odottanut, milloin pehkuihin pistettäisiin. Tietenkin pitkän päivän jäljiltä Iriador oli halunnut seuraa ennemmin Dariukselta, kuin muilta kuiskauksen jäseniltä, mutta kuullessaan kenraalin kuitenkin ollen mennyt omien asioittensa perään, ymmärsi nuorukainen tietenkin myös odottaa, kuten tavallista. Oli punapäinen ennekin odottanut, joten ei tämä mitenkään erikoinen kerta ollut vain viettää aikaa Winderin huoneella muuten vain. Mukavampaa se oli, kuin lojua omissa oloissaan, oman pedin luona itsekseen ja odottaa unen tulevan enemmän tai vähemmän väkisin, ellei kenraali ehättänyt ensin.

Tulin pitämään Kánolle seuraa”, punapäinen tuumi, käydessään nojatuoliin istumaan mukavammin, käärien kätensä jalkojensa ympäri. Káno oli ulvonut, syystä tai toisesta, kuiskauksen tuvilla istuneiden noteeratessa koiran valittamisen. Iriador oli vapaaehtoisena ehdottanut käyvänsä juttelemassa koiran kanssa, ja tässä sitä nyt oltiin.
Se valitti aikaisemin, jäin odottamaan että se rauhoittuisi enkä toisaalta... nähnyt syytä poistuakaan täältä minnekään ennen kuin sinulle ehätin kertoa”, Iriador totesi, hymyillessään varovaisesti ja kohdistaessa katseensa paremmin kenraalin suuntaan, joka huoneeseensa oli nyt saapunut. Ei Iriadorila ollut hajuakaan siitä, missä Darius oli iltansa pyörinyt, mutta eipä se liiemmin myöskään nuoremmalle kuulunut... ainakaan Iriadorin mielestä. Tietenkin tuo oli ollut virkaansa huolehtimassa jossain, ei se sinällään Iriadorin asia ollut.
En minä täällä kauaa ole ehtinyt olla, hetken vain”, Iriador sanoi, tuolissaan viimein jalkojaan oikaisten ja nousten seisomaan. Olihan siitä jo tovi, mutta eihän kenraalin sitä varsinaisesti tarvinnut tietää. Ei tässä mitään hätää ollut ollut, saatikka haittaa edes, että punatukkainen oli saanut iltaansa istua kumppaninsa tiloissa.
Olitko taas käymässä linnalla?”, korkeahaltia kuitenkin äityi kysymään lopulta, tuodessaan käsiään puuskaan eteensä, “Vai muuten vain asioitasi toimittamassa”.


//Berdid 5/5. Nakkilassa tavataan, sinne pärisemään tullaan, be aware. SIKSAKKIA TODELLAKIN. Ja ympäri kämppää. Vauhtiraitoja ei ole vain yksi, vaan peräti useampia. Koskaan en litisty alle, anna tulla vaan jos haastetta kaipaat. OLIKO SE HAASTE?!!?!?!?//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Marras 2015, 03:48

Darius kävi hymähtämään pienesti Iriadorin kertoessa tulleensa pitämään seuraa Kánolle, kun piskin kutale oli taas meteliä pitänyt. Ei sinällään ihme, olihan koira jo muutaman tunnin yksistään ollut. Totta kai se halusi seuraa ennen pitkään. Varsinkin, jos kuuli että tuvilla oli muita pitämässä meteliä. Muuten koiralla oli kaikki hyvin, se oli saanut kyllä ruokaa ja päässyt lenkilleen – jos Winder ei tuota itse ehättänyt käyttämään, käytti joku Kuiskauksen juoksupojista koiran kävelyllä – joten seuranpuute oli vanhan uroksen suurin syy itkeä. Darius ei kuitenkaan viitsinyt antaa koiran vaeltaa vapaasti tuvilla. Lemmikkejä ei muutenkaan saanut pitää vapaana tuvilla, eikä Kenraalin koira ollut mikään poikkeus säännössä. Oli kuitenkin huojentavaa tietää, että korkeahaltia oli koiralle seuraa pitämässä silloin, kun Darius ei ehättänyt.
Kertomansa mukaan punapää ei kauaa ollut ehtinyt täällä odotella. Hyvä vain, tuntui ikävältä antaa Iriadorin odottaa varsinkin näin iltaisin. Tietenkin kenraali halusi viettää mahdollisimman paljon aikaa kumppaninsa kanssa, mutta aina se ei ollut mahdollista.
“kävin linnalla, kyllä. Hoidin muutaman tapaamisen ja asian pois päiväjärjestyksestä”, Haukansilmä kävi kertomaan ympäripyöreästi korkeahaltialle, samalla kun peremmälle asuntoon asteli. Ohimennen silittäen Kánoa päälaelle, koira kun isäntäänsä jolkotteli tervehtimään häntä heiluen. Ollen tyytyväinen siihen pieneen huomioon minkä ohimennen sai, palasi koira takaisin omaan nurkkaansa lepäämään.

Darius puolestaan askelsi suoraan Iriadorin luo, kumartuen nuorempansa puoleen. Suoden pienen suudelman sokean otsalle, jääden nojailemaan nojatuolin käsinojiin käsillään, tarkkailemaan Iriadoria siitä läheltä.
“Jos olisin tiennyt, että sinulla on aikaa viettää iltaa kanssani, olisin tullut aikaisemmin takaisin…”, Kenraali kehräsi hymyillen.
“Joskin huomenna on aikainen aamu…”, Darius lisäsi huokaisten, tietäen että olisi parempi vain painua pehkuihin heti kun kykeni, jotta saisi kunnon yöunet. Tai ainakin yrittää saada kunnon yöunet, tuskin hän nukkumaan kykeni painajaisiltaan koko yötä nukkumaan.
“Meidän pitäisi järjestää kunnolla yhteistä aikaa”, Haukansilmä jatkoi nojautuessaan pystyyn ja lähtien kävelemään makuuhuoneen puolelle, olettaen Iriadorin seuraavan häntä, “Minun pitää katsoa meille sopiva väli… Mahdollisimman pian”, kenraali hymähti, samalla kun kävi riisumaan vaatteitaan lipaston päälle, jotta saattoi vaihtaa ylleen jotain kevyempää ja rennompaa. Vaikka Iriador paikalla olikin, halusi Darius mahdollisimman pian vuoteeseen.



//NAKKILAAAAAN. Siksakkia saatana, Daichi perkele. Niin paljon raitoja suotana. SE OLI HAASTE katotaan rollaan sun päälle yöllä tänään. Äiti en tykkää macistä ja enkku wordista mitä tämä on //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei enää || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Marras 2015, 04:39

Kuten nuorempi oli tuuminutkin, oli Winder juossut omilla asioillaan. Sen enempää edes Iriador ei viitsinyt Dariukselta udella, tietäen kyllä että tuo itse kertoisi lisää jos oli kertoakseen, tai vaihtoehtoisesti vain vaikenisi asiasta.
Se kevyt suudelma otsalla sai Iriadorin hymyilemään tyytyväisenä, mieleen noustessa oikeastaan ensimmäisenä vain sen halun päästä suomaan enemmän huomiota kumppanille. Saada suudella tuota. Halata ja pitää hyvänä. Darius kävikin kehräilemään miten olisi tullut jo aikaisemmin tänne, mikäli punapäisen menemisistä olisi paremmin tiennyt.
Ymmärrän kyllä että sinulla on omat menemisesi, en minä sinua mistään syytä, tulinhan tänne itsekin lähinnä sattumalta”, punapäinen myhäili, sokean katseensa kohditaessaan Dariuksen puoleen tuon nojaillessa siinä lähellä.
Ajatus yhteisestä ajasta kuulosti aina yhtä mukavalta, varsinkin kun se ehdotus alkoi Dariuksen puolesta. Iriador oli sitä osannut odottaa jo pidemmän tovin, sen pieneen toivomuksen kuitenkaan ollessa käynyt toteutumaan missään välissä kunnolla. Saattoivathan he nukkua öitä yhdessä, mutta kunnollista tilaisuutta kaksinkeskeiselle hetkelle suotiin niin harvoin, että siitä oli kirjaimellisesti ehättänyt muodostua jo omanlaisensa herkku. Nuorempi jäi hetkeksi kuitenkin seurailemaan kuulonsa varassa miten haukankatseinen lähti etääntymään kauemmas, saaden lopulta Iriadorin seuraamaan perästä. Tutussa tilassa oli helppo liikkua, lähinnä ainoa asia mitä punapäinen odotti saavansa varoa oli Káno, mutta onneksi piski tajusi pysytellä kauempana sokeasta jottei jalkoihin jäänyt.

Ei sillä mikään kiire ole”, Iriador hymähti, käsillään kahmaistessaan takaapäin Dariuksen halaukseensa. Nuorempi veti itsensä tummatukkaista vasten, vain jääden siihen kasvojensa syrjällä kiehnäämään vasten Winderiä siksi hetkeksi. Tuntui niin hyvältä olla vain lähellä sen hetken, päässä ainoana ajatuksena ollen sillä hetkellä vain pysyä tässä seuraavan ikuisuuden.
Osaan kyllä odottaakin”, punapäinen hymisi, “Mieluummin valitsen sellaisen hetken, että voin olla seurassasi kunnolla, kuin vain lyhyen hetken.

Joskin ei minulla niitä lyhyitä hetkiäkään mitään vastaan ole”, nuorempi virnisti ovelasti, päästäen Dariuksesta irti. Ehkä päässä laukkasivat taas ne mielekkäät ajatukset, vaikka punapäinen oli kyllä pistänyt merkille kuinka kiire Haukansilmällä tuntui taas petiin olevan. Korkeahaltia astahtikin muutaman askeleen silmäpuolesta kauemmas, käyden laskemaan ne pidemmät ja paksummat housunsa yhteen sievään myttyyn lattialle, itsensä selälleen kumoten kenraalin pedille varsin rennosti. Ei hänellä ollut aikomusta täältä lähteä ennen kuin aamu koittaisi. Sitten Iriador saattaisi kaikessa rauhassa hipsiä vain tiehensä, kaikessa rauhassa joko hiippaillen omalle vuoteelleen tai samantien vain heräilemään aulaan.
Punaiset kutrit levisivät pitkin lakanoita, Iriadorin tyytyessä vain ylisuuressa paidassaa löhöämään siinä lakanoilla mukavantyytyväinen hymy kasvoillaan. Teki hyvää saada viimein pistää maaten, vaikkei punatukkaista varsinaisesti vielä kunnolla väsyttänytkään.
Tiedätkö miten olen kaivanut vierelläsi olemista…”, sokea hymisi, katsettaan pienesti raottaen, “Tai miten sitä aina yhtälailla janoa”.


//NAKKILAN TORILLE ES PIRSSILLÄ KAAHATAAN. Daichi haluaa vaan olla taiteellinen, et dissaa sitä. Mut jos mä rollaan sun päälle ekana, mitäs siihen sanot! Mac on paska, dissataan tätä yhdessä. Etsitään kirves ja pistetään säpäleiks. Eikun//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron