Haavoittunut || Michy!


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 380

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ma Heinä 09, 2018 3:38

Re: Haavoittunut || Michy!

Kalman vastahakoiseen vastaukseen siitä että ihmisten puolelle kuului vastattiin nyökkäyksellä.
"Me lähinnä pyrimme elämään omaa elämäämme ja pysymään poissa sodan tieltä. Mutta käyn paljon mielummin kauppaa ihmisten kuin haltioiden kanssa, varsinkin näinä päivinä." Nakami vastasi toiselle. Olihan se reilua, ei tarvitsisi miehen jännittää koska saisi puukosta selkäänsä.
"Kätkettyäni korvani ja häntäni en juurikaan poikkea ihmisistä" susityttö vastasi. "Voin liikkua ihmisten parissaan varsin vapaasti. Koira tai toinen muodonmuuttaja saattaa tosin haistaa eron." Oikeastaan Nakamia kiinnosti ihan jonkin verran se miten toinen oli ihmisten joukkoon sulautunut, olihan selvää ettei tuokaan täysin tavallinen ihminen ollut. Oliko tuo tullut hyväksytyksi omana itsenään vai huijasiko vain toisia ympäriltään? Kuulihan sitä välillä että ihmistenkin ilmoilla saattoi joskus tulla kohdeltuna kohtuullisesti taruolentona, useammin tosin kuuli tapauksista jolloin joku oli poltettu seipään nokassa. Eivätkä nuo uutiset aina rohkaisseet kokeilemaan onneaan.

Kaksikko oli lopulta samaa mieltä että pidemmät pohdinnat jäisivät seuraavalle päivälle. Toinen kuitenkin osoitti huolensa siitä ettei ollut koskaan ratsastanut. "Ei se haittaa" Nakami naurahti pienen hymyn kanssa. Hän muisti kuinka itsekkin oli ollut haavoittunut ensimmäisellä kerralla. "Hevonen kyllä seuraa perässä, saisit tehdä melkoisia taikoje ettei seuraisi. Sinun on vain pysyttävä selässä." Ei nuori muodonmuuttaja tiennyt kuinka paljon tuo sitten rauhoittaisi toista, se selviäisi seuraavana päivänä. Eikä mennyt kauaakaan kun pieni seurue oli unten mailla.

***

Yön niin Nakami kuin tyttörensäkkin nukkuivat hyvin. Toipilaan yölliset seikkailut olivat saaneet lähinnä jotain unista mutinaa osakseen siitä kuinka tuon kannattaisi yrittää jatkaa unia. Susityttöä itseään ei huolettanut tulen sammuminen. Siinä missä pedot ehkä saattoivat käydä hengestään taistelevan haavoittuneen kimppuun harvempi tavallinen peto uskaltautui haastamaan riitaa hevosen kokoiselle sudelle. Ja ne pedot jotka haastaisivat tuskin välittäisivät leiritulesta muutenkaan. Aamulla tapahtumista ei juurikaan ollut Nakamilla muistikuvaa, hän ei ollut ollut siitä virkeimmästä päästä ennen kuin aamuauringon säteet herättelivät.

Aamulla Nakami ja Alice olivat hiljaa aloittaneet ruokailunsa siltä varalta että toipilas edelleen nukkui, tottakai jos tuo olisi jo omia aikojaan heräänyt saisi mies liittyä mukaan aterioimaan.
"Kuinka voit, nukuitko hyvin?" Punapää kysäisi mieheltä sitten kun tuo olisi hereillä. Kaksikko ei oli jokatapauksessa pyrkinyt antamaan toisen nukkua niin pitkään kuin nukutti, lepo tekisi tuolle vain hyvää.
"Tiedän että tämä on laiha lohtu mutta kipu on tavallaan hyvä merkki." Nakami lopulta totesi. "Ne paloarvet jotka eivät parane eivät myöskään koske, ne tuntuvat vain puutuneilta." Se oli lähinnä huomio jonka tulimaagi oli tehnyt, hän ei sen tarkemmin tiennyt miksi noin oli. Hän tiesi lähinnä sen ettei kyseisten palovammojen jälkeen ollut tulehdusta juurikaan välttäminen ilman magiaa tai yliluonnolisia parantavia rohtoja. Oli hyvä jos toinen siltä sotkulta säästyisi. Aamuaterian jälkeen Nakami olisikin sitten Alicen kanssa valmiina lähtöön suunnitelmat olivat siis Kalman kunnosta kiinni

//Pahoitteluni kestoista, sairastelua ja elämää taas tapahtunut. Jos sitä taas vähitellen toipuisi ja pääsisi enemmänkin kirjoittelemaan^^
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Heinä 16, 2018 11:33

Re: Haavoittunut || Michy!

Kalman vilkasi kohden Nakamia, joka unissaan käski aavekoiraa palaamaan nukkumaan. Ajatus oli hieno, mutta kivut olivat ne jotka pitivät aavekoiraa hereillä. Hän ei tulisi nukahtamaan ainakaan hetkeen. Kalma katsahti ympärillä olevaa hiljaista metsää ja sitten hitaasti vaikean näköisesti raahaamaan itseään takaisin Nakamin rakentamaan suojaan, jossa häntä odotti yhä luonnon antimista rakennettu peti. Kalma istahti irvistäen petinsä päälle ja henkeä vetäen antoi ihmis muotonsa väistyä karvaisen koiran tieltä, joka asettui makaamaan pedillensä.
Yö oli pitkä aavekoiran etsiessä sitä sopivaa asentoa nukkuakseen ja lopulta Kalma nukahti puhtaasti väsymykseen ja upumukseen, joka takaisi ainakin hetkeksi kivuttoman unen aavekoiralle.

Aurinko nousi jo aikaa sitten samalla kun Nakamia ja tämän mukana oleva lapsi heräsivät, sekä söivät aamupalaa. Kalma nukkui yhä omalla paikallaan tuhisten tyytyväisen oloisena. Verisenä ja haavoilla, mutta ainakin potilas sai tarvittavan leponsa. Ruuan tuoksu kuitenkin tarkkaan nenään sai nälkäisen potilaan heräämään, nostamaan päänsä ja katsomaan eriparisilla silmillään nais väen syöntiä. Musta kirsu nuuhki ruuan perään ja hitaan kankeasti koira nousi vuoteeltaan. Likkuminen oli kankeaa ja koira nilkutti hitaan varmasti Nakamin luokse, joka jo toivottikin koiralle huomenia.
"Yö ei ollut paras, mutta ainakin pystyn liikkumaan." Kalma vastasi Nakamille ja asettui naisen vierelle makaamaan odottaen omaa osuuttaan ruuasta. Kalma kallisti päätään kun Nakami kävi mainitsemaan, että poltetut haavat, jotka eivät tuottaisi kipua eivät välttämättä paranisi.
"Olen siis turvassa joltakin pahemmalta?" Kalma kysyi Nakamilta, joka nyt antoi koiralle syötävää ruokapussistaan ja Kalma söi sen mitä nyt alas sai kurkustaan. Nuollen lopuksi vain tyytyväisen näköisenä huuliaan.
"Lähdemmekö matkaan?" Kalma kysyi samalla kun vaihtoi muotonsa takaisin mieheksi, joka nyt istui Nakamin vieressä. "Joudut kylläkin opettamaan.. ettei tuo heitä minua alas." Kalma puhui vinkaten hevosen suuntaan. Tällä hetkellä olo oli niin hyvä kun tässä tilassa pystyi olemaan, mutta liian pitkä vetkuttelukaan ei olisi hyväksi. Olisi otettava kivusta niskasta kiinni ja lädettävä liikkeelle.
"Miten olit ajatellut toimia? Voin olla koirakin.."

//Ei haittaa ollenkaan :) //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 380

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ti Heinä 24, 2018 3:53

Re: Haavoittunut || Michy!

Koira vastasikin yön kulusta, ei välttämättä miellyttävimmästä päästä mutta kuten toinen sen sanoi ainakin tuo pystyi liikkumaan.
"Se on hyvä" Nakami totesi. "Siis että pystyt liikkumaan, eihän se koskaan ole kivaa olla kivuissaan..." Toisaalta mitä hän tai kukaan muukaan olisi odottanut. Toinen oli joutunut ihmissuden raatelemaksi, moni olisi pitänyt pelkkää selviämistä ihmeenä. Ruokapussi oli siirtynyt koiralle, toinen sai ottaa sen verran mitä halusi.
"No, en ole lääkäri, en tiedä yksityiskohtia" Tulimaagi sanoi. "Mutta olen nähnyt jonkinverran mitä tuli tekee uhreilleen. Siinä vaiheessa kun nahka ja liha alkaa hiiltymään harva on näyttänyt kivun merkkejä. Pahin mitä olen nähnyt... Vuosienkin jälkeen hänen kädessään ei ollut voimaa, sen hoitoon oli todennäköisesti käytetty magiaa. Oli ihme että hän oli onnistunut edes pitämään kätensä ollenkaan, tuho oli ilmeisesti ylettynyt luihin asti." Saattoi olla hieman häiritsevää ajatella miksi susityttö tiesi tuollaisia asioita, varsinkin kun toinen oli nähnyt hänet manipuloimassa tulta. Ja vaikkakin joidenkin mielestä kosto oli suloinen muistot joita oli alkanut tulvia punapään mieleen eivät olleet miellyttävimmästä päästä. Hän muisti palaneen lihan hajun, huudon, hiiltyneen luun. Ja kuten usein niiden tilanteiden jälkeenkin ajatus polttavasta kivusta yritti ryömiä hänen mieleensä.
"Oikeastaan kyseinen aihe saa minut voimaan hieman pahoin, parempi jos unohdat että mainitsin koko asiasta." Nakami sanoi. Toinen olikin siinä sivussa jo kerennyt muuttumaan kysellen lähdöstä. Joten tuo myös sai vastauksensa. "Mennään vaan, siinä ei ole tosin paljoa opettamista tähän hätään, pysyt vain selässä, se riittää. Jos kuollut ruho tai perunasäkki pyatyy siihen niin etköhän sinäkin. Ja saisit tegdä melkoisia taikokja ettei hän seuraisi perässä"

Mies kysyi vielä kerran miten tehtäisiin matkustamisen suhteen, tarjoutuen muuttumaan koiraksi. Nakami huokaisi syvään. "Sinä tunnet oman kuntosi ja muodonmuutoksesi toiminnan paremmin kuin minä." Nakami sanoi sitoen taljan pehmikeeksi hevosen selkään. Satulaa ei ollut. "Teemme niinkuin parhaaksi koet. Mutta voitko saapua kaupunginporteille koirana ilman että päädyt roviolle? Etkö itsekkin miettinyt pääsenkö ihmisten alueelle, miten sinä sen teet? Tai siis muutathan sinäkin muotoasi ja en yllättyisi vaikka silmäsi kääntäisivät katseita, miten et joudu pelkäämään lahtaamista ellet piilottele totuutta kaikilta?" Kysymys oli käynyt paljon mielenkiintoisemmaksi haltioihin liittyvien ongelmien myötä, jos koiran muotoista ei katsottu kovin pahalla ihmisten tienoilla ehkä muodonmuuttajatkin voisivat saada jonkinlaisen hyväksynnän tuolta ympäristöltä. Suurin osa tarinoista joita Nakami oli vain kuullut sisälsivät usein jonkun tekopyhän kirkonmiehen tappamassa taruolentoja oksettavassa hurmoksessa. Ja vaikka kaikki olivatkin yksilöitä, jotkut suhtautuivat häneen oikein hyvin nuo tarinat eivät rohkaisseet kokeilemaan onnean kovinkaan usein.
Jokatapauksessa mies sai tehdä miten tykkäsi kulkemisen suhteen. Jos toinen päättäisi kulkea omin avuin Alice kyllä tykkäsi hevosista Kalmankin edestä.
Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia