Palkkapäivä


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 254

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti To Heinä 25, 2019 6:11

Re: Palkkapäivä

Onnistuen hämäyttämään toista susipetoa yritti Mardyr koukata tuon kirveen syöksyhampaallaan. Karju ei kuitenkaan ennättänyt kiinnittämään huomiota onnistuiko teossaan, kun havahtui liikeeseen takanaan. Kääntyessään ympäri terävä miekka lävisti nahan ja oli tekemässä tietä esteettömästi rasvakerroksen läpi. Se olisi upponut arkaan paikkaan, jos jokin ei olisi saanut Ivoria pysähtymään. Kivusta ja vihasta mylvivä Mardyr repi itsensä irti miekasta ja perääntyi tuosta kauemmas. Hän saattoi nähdä ja kuulla palkka-armeijansa rynnistävän metsikön siimeksestä. Jos miehiin oli luottamista nuo olivat jättäneet leiriin ainakin kaksi ja näitä oli nyt yhteensä kahdensantoista kappaletta ihmisiä, taruolentoja ja haltioita.

Jos villisian naama olisi voinut vääntyä virneeseen olisi Mardyr tehnyt niin tässä vaiheessa. "Laskekaa aseenne tai käymme koko miesjoukolla kimppuunne!" Sydell julisti miekka ojossa pysäyttäen joukkion hyvän matkan päähän susipedoista. "Ilmeisesti teidät on hyvä saada elävänä kiinni?" Haltia vielä totesi vilkaisten karjunkin puoleen, joka antoi tuolle nyökkäyksen vastaukseksi.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Heinä 28, 2019 3:17

Re: Palkkapäivä

Yksi, kaksi, kolme... ainakin yli viidentoista miehen pikku armeija. He olisivat voineet yrittää juosta pakoon, mutta ratsain kulkevat sotilaat ampuisivat heidät varmasti alas hyvin nopeasti. Ihmisten aluielle oli kuitenkin matkaa, eikä heillä kummallakaan ollut yhäkään kunnon varustusta taisteluun ja olivat loukkaantuneita. Ivor repi kädessään olevat pikku nuolet irti murahtaen ja heitti maahan.
"Ja me revimme teidät kaikki kappaleiksi!" Refgor ärähti pyyhkien silmiään ja saattoi vihdoinkin nähdä hiekkapölyn jäljiltä edes jotakin. Kääntyen villikarjun ja tuon miesten suuntaan kirves valmiina sivussa.
"Ja syömme oikein hyvin tänään sikapaistilla!" Uros murisi raivo kurkussaan ja paljasteli korviaan luimien teräviä hampaitaan. Refgor ei ollut luonnollisesti luovuttamassa ilman taistelua, eikä Ivorkaan olisi sitä halunnut tehdä mielellään. Ivor ei ollut kuitenkaan typerys joka juoksi jokaiseen taisteluun vaan iski miekkansa syvälle pystyyn maahan. Sitähän saisivat hetken yrittää kaivaa irti maasta. Ivor astui askeleen taaemmas.
"Ivor?" Refgor kysyi hieman hämillän veljensä toimista, mutta Ivor nyökkäsi kaiken olevan hyvin ja pyysi veljeään tekemään saman. Kirvestä kädessään puristaen Refgor lopulta murahti ärähtäen ja antoi aseensa kadota liekkien nielaisemana ties minne. Refgor ei ollut luopumassa aseestaan tälle surkimus joukolle! Ivorilla oli parasta olla helvetin mehukas idea tai he olisivat kumpikin kuolleita.
"Miksi olemme tärkeitä elävänä?" Ivor kysyi katsoen nyt karju muodossa olevaan Madyriin tai haltiaan, joka oli selvästi toinen, joka komentoa piti. "Ja ennen kaikkea.. paljon ajattelitte saada?" Ivor kysyi lopuksi. Heillä saattaisi olla jotakin paljon arvokkaampaa, kuin haltoiden muutama kolikko heidän elämistään. Se olisi tosin eri asia halusiko tämä joukko kuunnella.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 254

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Su Heinä 28, 2019 8:17

Re: Palkkapäivä

Tummaturkki vaikutti olevan taisteluvalmis, mutta tuon toveri taisi olla se fiksumpi yksilö näistä kahdesta iskiessaan miekkansa maahan. Mardyr kiersi kaksikon vierestä miestensä rinnalle samalla tämän hahmon muuttuessa takaisin ennalleen kahdella sorkalla käveleväksi torahampaiseksi mieheksi. "Sikapaisti kelpaisi minullekin." Karju hymähti tunnustellessaan veristä niskaansa. Käsivarretkin valuttivat verta moninaisista viilloista, mutta mies ei näyttänyt niistä piittaavan tällä hetkellä.

"Eikö se ole selvää?" Mardyr naurahti Ivorin kysymykseen. "Uskon, että haltiakuningas tai kuka ylipäätään teidät on julistanut petturiksi haluavat kokea nautinnon tappaa teidät itse. Ehkä he saavat teistä mehustettua ulos hyödyllistä infoakin, josta maksetaankin mukavasti." Mies selitti. "Summasta ei ole vielä tietoa, mutta ajattelin tinkiä hyvän hinnan." Tämä lisäsi. "Joten suosittelen, että käyttäydytte seurassamme, ettemme joudu tyytymään pikku summaan vain ruumiistanne... Köyttäkää heidät." Mardyr passitti miehiään kehoituksensa jälkeen, jonka myötä ratsain kulkevat miehet vetivät satuloista roikkuvat köysinimut esiin ja yrittivät nyt lassota isot susipedot niin monin köysin kuin suinkin. Ohessa muu mihistö oli valmiina miekkoineen ja jousineen.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Elo 11, 2019 11:06

Re: Palkkapäivä

Ivar sihahti. Ei haltia kuningas muuta halunnut kun heidän päänsä, tai no hänen. Mistään henkilökohatisesta tuskin olisi kysymys, sillä he eivät kumpikaan olleet tavanneet toisiaan. Oikeus vain tuomitsi petturuudesta. Refgorin kohtalosta punaturkki ei olisi varma.
"Luuletko tämän olevan henkilökohtaista? He tahtovat minut vain oikeuden eteen. Et saisi mitään mitä ehkä kuvittelet." Ivar huomautti Mardyrille, joka kuvitteli pystyvänsä tinkimään summasta haltoilta. Yksityinen henkilö voisi nostaa summaa vaikka taivaisiin asti saadakseen haluamansa, mutta haltoiden oikeus maksaisi sen mitä haluaisi. Ei sen mitä pyydettiin.
"Voisin tarjota sinulle jotakin paljon arvokkaampaa." Ivar sanoi, mutta ei paljastanut mitä vain nähdäkseen kiinnostuisiko tämä palkkiometsästäjä asiasta vai nauraisiko päälle.

Mardyrin miehet kävelivät ratsujensa kanssa lähemmäksi ja ottivat köysiään esille alkaen lassoamaan petoja, kuin eläimiä ja kiersivät köysiä kaksikon ympärille. Refgor luimisteli korviaan ja oli viittä vaille valmis puremaan yhdeltä Mardyrin meiheltä pään irti. Tämä oli häpäistys! Ivor katsoi veljeään ja Mardyrin miehiä, jotka pian olivat valmiina.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 254

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Su Elo 11, 2019 1:44

Re: Palkkapäivä

"Henkilökohtaista tai ei, aina voi yrittää." Mardyr vastasi Ivorin sanoille. Tosin toinen taisi paljastaa, että tuo oli kaksikosta ainokainen petturi, mutta sama se oli napata molemmat. Ei hän siitä tulisi mitään, jos mustaturkki päästettäisiin menemään, mokoma hakisi vain apua.
"Niinkö?" Karju naurahti punaturkin yrittäessä käydä kauppaa, mutta eipä tuo juuri mitään paljastanut joutuessaan köytetyksi. "Riisukaa heiltä vielä aseet." Karju käskytti kääntäen sitten katseensa mustaturkkiseen. "Ja sinä, en tiedä mikä taika kirves sinulla on, mutta jos se ilmaantuu käteesi jostain tyhjästä me emme jahkaille tehdä sinusta ruumista. Tämä kaverisi on muutenkin teistä se arvokkaampi." Mardyr päätti vielä huomauttaa.

Miehet kävivät lassoillaan yrittämään sulkea petojen suut anakin siksi aikaa kun osa miehistä yritti kopeloida noiden asevyöt tyhjiksi. Eihän kukaan halunnut joutua purruksi. Jos ongelmia ei syntyisi lähtisi mies joukko taluttamaan köytettyhä susipetoja kohti leiriä.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 12, 2019 12:44

Re: Palkkapäivä

Kiinnostus toisesta maksavasta osapuolesta ei suuremmin saannut palkkametsästäjän kiinnostusta heräämään, mutta ainakin tuo kuunteli. Ivor päätti yrittää vielä kerran.
"Meillä on tarjota sinulle aseita, jotka ovat huomattavasti omianne tehokkaampia ja arvokkaampia. Kuten varmasti huomasit." Ivor selitti ja viittasi hänen aikaisempaa katkaisemaa miekkaan, jonka puolikas yhä makasi jossakin maassa. Ivor toivoi saavansa tämän miehen kanssa yhteis ymmärryksen. Jos ei, tästä tulisi veristä heidän kaikkien kannalta. Ivor ei aikonut kiltisti talutettavana kulkea kohti kuolemaansa.
"Jos haluat lisää, meillä olisi myös lohikäärmeen nahkoja.. tiedät varmasti että ne ovat arvokasta tavaraa." Ivor kertoi lisää samalla kun palkkametsästäjä käski riisumaan heidät aseista. Pelkistä lohikäärmeen luistakin oikeissa käsissä maksettiin maltaita.

"Sinä olet revittynä kappaleiksi, ennenkuin ehdit pelkuri joukkosi kanssa edes tappaa minua. Enkä tarvitse siihen kirvestäni." Refgor murisi terävät hampaat esillä välähtäen puoliveriselle ja uroksen silmistä näki kuinka tuo olisi hyvin pian valmis repimään tämän miehen kappaleiksi.

Mardyrin miehet aikoivat yrittää sitoa susipetojen kuonoja kiinni köysillä, lassota niitä ratsailla pysyen. Ivor käänsi päätään ensimmäisen köyden mennessä ohi kohteestaan. Tähän lasson heittäjä ärähti huomauttaen huonosta käytöksestä. Ivor luimisti korviaan muristen, vain saadakseen uuden lasson kohden kuonoa. Peto käänsi jälleen päätään.
"Haluan vastauksesi." Ivor huomautti väistelyn ohesta karju miehelle ja tuon vastauksesta riippuen tästä tulisi helppoa tai vaikeaa. Refgor katsoi vierellä veljensä toimia ja jalkaansa nostaen potkaisi yhden ratsastajista maahan hevosensa kanssa. Nauraen päälle. Saatanan kirppu.
"Refgor.." Ivor komensi ja katsoi tummaturkkia varteen otettavasti. Nämä eivät tappaisi häntä, mutta Refgorin henki oli huomattavasti höllemmässä. Ivor ei tosin enempää ehtinyt sanomaan kun tunsi voimakkaan nykäisyn, kun useammalla hevos voimalla peto yritettiin kaataa maahan, samalla kun köysiä heitettiin kuonon ympärille useampi kuin yksi kappale. Ivor iski vastaan jalkavoimalla, ettei kaatuisi, mutta ei pystynyt enään pysäyttämään sitä kuinka köydet kiristyivät kuonon ympärille ja sulkivat sen. Refgoria seurasi perässä sama kohtalo, mutta Ivor ei suostunut liikkumaan tai kaatumaan, se tuijotti Mardyria hiljaa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 254

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Ma Elo 12, 2019 3:27

Re: Palkkapäivä

Vai aseita ja lohikäärmeen nahkoja. Mardyrin katse kapeni tämän miettiessä. "Ja mikä estää meitä vain ottamasta tavaroitanne, kun saamme ne käsiimme ja raahata teidät siitä huolimatta tuomioonne?" Karju ilmaisi hyvän pointin, mutta osoitti samalla, että oli kyllä kiinnostunut vahvoista aseista ja arvokkaasta kauppatavarasta. Toki olisihan hän voinut suostua tarjoukseen ja olla vain kertomatta aatteestaan, mutta hän tahtoi kuulla mikä juju tämän tarjouksen taka oikein oli tai jopa tarjoisiko susipeto vielä jotain parempaa sillä noiden ahdinko näytti käyvän ahdistavammaksi.

Pedot lopulta saatiin kaatumaan kaikkien niiden köysien ja hevosten voimalla sekä kuonot sidottiin umpeen. "Näitä köriläitä ei kyllä raahata titeikön läpi helpolla. Parasta on tuoda leiri heidän luokse." Mardyr totesi katsellessaan saalistaan. "Solomon, Razor, Aden, Jester, menkää te kasaamaan leiri, kaikki muut jäävät vahtimaan heitä!" Karju käskytti.
SeuranhakuMoranaMardyr
Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö