Pohjoistuulien tuulien soidessa tapaamme

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Pohjoistuulien tuulien soidessa tapaamme

ViestiKirjoittaja Sajira » 30 Tammi 2010, 14:42

//Tänne siis Yan Lucasin kanssa//

Lieyinra

Tykkylumi tipahteli puiden oksilta ja aurinko oli noussut korkealle taivaalle. Valkoinen pitkä hahmo asteli hitaasti puiden välissä. Tämä oli haltia nimeltä Lieyinra. Lieyinra oli lähtenyt hieman vaeltamaan, että pääsisi edes hetkeksi pois haltiakylästä ja siksi kulkikin nyt täällä metsän reunamilla. Yksin ja hiljaa, vilkuillen välillä ympärilleen kuin peura niityllä. Vihollinen tai vihamielinen saattaisi tulla puiden välistä esiin milloin vain, vaikka olihan Yinralla mukanaan jousi ja tikarinsa, tietenkin, ilman sitä ei voinut minnekkään mennä. Valkea viitta hulmusi tuulessa hiukan, kun tuuli vinkui hieman puiden ja oksien välissä.
"Täällä on hiljaista, kuin metsä seuraisi askeliani." sanoi Yinra hiljakseen, että ei herättäisi paljoa huomiota.

Yhtäkkiä kuului hiljaisia askelia kauempaa metsästä. Jokin tai joku oli siellä myös. Lieyinra varautui siihen, että jossakin vaiheessa näkisi tulijan, mutta vielä ainenkaan ei ollut aihetta vaaraan. Hän veti huppunsa päähänsä, koska alkoi sataa lunta hiljalleen, eikä hän haluaisi kastella hiuksiaan, ainenkaan heti.
Hän kuuli, että tulija oli muutamien metrien päässä ja sen takia Yinra päätti jäädä odottelemaan tulijaa ja alkoi nojaamaan puuhun. Puun runko oli siitä kohti lumeton, eikä tykkylunta hänen päänsä päällä ollut paljoa. Huppu edelleen päässään, hän odotteli, että tulija tulisi esiin. Hän oli melkovarma, että se oli ihminen tai sen sukuinen, kuin mikään neljällä jalalla kulkeva eläin.
"Voit astella suoraan esiin, ei kannata jäädä piilosille." sanoi Lieyinra haltiamaisen käskevästi, mutta jätti tahallaan sen pois, että oli kuullut jo hetki sitten tulijan askeleet. Ääni ei ollut kuitenkaan ilkeä tai muu sellainen, aihetta ilkeyteen ei vielä ollut.

//Näi siis pääsee pelimme alulle.//
Sajira
 

Re: Pohjoistuulien tuulien soidessa tapaamme

ViestiKirjoittaja Nanu » 11 Huhti 2010, 14:37

Kelpasikos seura? ;) Valitettavasti kuulun neljällä jalalla kulkevien otusten joukkoon, mutta kysympä kuitenkin. : )
Nanu
 

ViestiKirjoittaja Sajira » 01 Elo 2010, 21:38

Joo, tota sori. En tajunnut, että joku oli vastannut tänne. Koska alkuperäinen pelaaja jätti vastaamatta ja olin käytännässä hylännyt jo tämän pelin. Mutta jos edelleen olet kiinnostunut pelaamaan, niin voimme pelailla, seura sopii. ^^ Pahoittelen todellakin mieletöntä viivästystä, en muistanut tätä peliä enää, koska todellakaan en uskonut alkuperäisen pelaajan enää vastaavan. :S
Sajira
 


Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron