//Tänne siis Yan Lucasin kanssa//
Lieyinra
Tykkylumi tipahteli puiden oksilta ja aurinko oli noussut korkealle taivaalle. Valkoinen pitkä hahmo asteli hitaasti puiden välissä. Tämä oli haltia nimeltä Lieyinra. Lieyinra oli lähtenyt hieman vaeltamaan, että pääsisi edes hetkeksi pois haltiakylästä ja siksi kulkikin nyt täällä metsän reunamilla. Yksin ja hiljaa, vilkuillen välillä ympärilleen kuin peura niityllä. Vihollinen tai vihamielinen saattaisi tulla puiden välistä esiin milloin vain, vaikka olihan Yinralla mukanaan jousi ja tikarinsa, tietenkin, ilman sitä ei voinut minnekkään mennä. Valkea viitta hulmusi tuulessa hiukan, kun tuuli vinkui hieman puiden ja oksien välissä.
"Täällä on hiljaista, kuin metsä seuraisi askeliani." sanoi Yinra hiljakseen, että ei herättäisi paljoa huomiota.
Yhtäkkiä kuului hiljaisia askelia kauempaa metsästä. Jokin tai joku oli siellä myös. Lieyinra varautui siihen, että jossakin vaiheessa näkisi tulijan, mutta vielä ainenkaan ei ollut aihetta vaaraan. Hän veti huppunsa päähänsä, koska alkoi sataa lunta hiljalleen, eikä hän haluaisi kastella hiuksiaan, ainenkaan heti.
Hän kuuli, että tulija oli muutamien metrien päässä ja sen takia Yinra päätti jäädä odottelemaan tulijaa ja alkoi nojaamaan puuhun. Puun runko oli siitä kohti lumeton, eikä tykkylunta hänen päänsä päällä ollut paljoa. Huppu edelleen päässään, hän odotteli, että tulija tulisi esiin. Hän oli melkovarma, että se oli ihminen tai sen sukuinen, kuin mikään neljällä jalalla kulkeva eläin.
"Voit astella suoraan esiin, ei kannata jäädä piilosille." sanoi Lieyinra haltiamaisen käskevästi, mutta jätti tahallaan sen pois, että oli kuullut jo hetki sitten tulijan askeleet. Ääni ei ollut kuitenkaan ilkeä tai muu sellainen, aihetta ilkeyteen ei vielä ollut.
//Näi siis pääsee pelimme alulle.//