Ihan vain tässä ihmetellessä...

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Ihan vain tässä ihmetellessä...

ViestiKirjoittaja Pippuri » 10 Touko 2010, 19:14

Susiturkki
Susiturkki käveli synkässä reunametsässä lähellä ihmisten asumusta. Hän harkitsi erilaisia vaihtoehtoja. Joko hän lähtisi etsimään haltioiden piilopaikkaa, vaikka sen löytämisessä saattaisi kestää päivätolkulla. Tai sitten hän voisi lähteä ihmisten luo teeskentelemään olevansa tavallinen, peittämään haltiakorvansa ja elämään tavallista elämää, sellaista elämää, jota tuo olisi halunnut elää pienestä pitäen. Se tuntui hänestä hyvältä vaihtoehdolta, vaikkakin olisi ehkä vaikeaa yritellä peittää korvia ja taipumusta juoksennella susimiehenä täysikuulla. Haltioiden luona hän ei joutuisi peittämään kuin ihmissusi-puolen itsestään. Tosin hän ei näyttänyt kovin paljoa haltialta leveine hartioineen ja ruskeine hiuksineen. Paras vaihtoehto olisi luikkia takaisin Pimeäpaikkaan, mutta hän halusi kuulla toisen puolen tarinastaan. Jossain vaiheessa hän lähtisi etsimään haltioita, se oli varma, mutta pehmeä sänky houkutteli poikaa kovasti, sillä hän oli nukkunut maassa viimeisimmät viisi viikkoa. Siihen mokoma siis jäi, epätietoisena aikomuksistaan ja suunnilleen kaikesta muustakin.

//Seuraa, kiitos. :) En oikein osaa vielä, kun olen niin pieni vasta. :3 Ollut täällä vasta muutaman päivän ajan.
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Touko 2010, 10:48

// Mjoo, josko minä nyt tupsahtaisin tänne, mikäli vain kelpaa :) //

Mörö

Valtava, vihreä hirviö löntysteli pitkin metsää. Se ei ollut syönyt kunnolla viikkoon, mutta oli turhan laiska edes hankkimaan ruokaa juuri nyt. Se ei ollut kovinkaan aktiivinen otus näin keväisin. Mörö oli viettänyt päiväänsä hereillä yllättävän pitkään. Se ei ollut edes varma paljonko kello oli tai mikä vuorokauden aika oli menossa. Sille se oli ihan sama, ei Mörön tarvinut aikatauluja katsella.
Metsän reunoilla oli hiljaista. Johtui varmaan siitä etteivät eläimet uskaltaneet päästää ääntäkään Mörön lähettyvillä. Ei tuo otus ollut niille sen suurempi uhka mitä susi.. heh. Chernobog pistelisi ne suuhunsa siinä missä hukkakin. Syömiseksi tulemisen uhka kuitenkin piti pikku eläimet hiljaisena.

Jonkin aikaa kuljeskeltuaan Mörö näki kauempana henkilön, joka tönötti metsän reunalla. Ihmisten kylä näkyi puiden lomasta kauempana.. näin pitkältä matkalta Mörö ei osannut sanoa oliko tuo henkilö itse ihminen, vai jokin muu inhimillinen otus. Hiuksista päätellen tuo saattoi hyvinkin olla yksi ihmisistä, mutta mitä ihmettä tuo metsän reunalla teki? Sen pahemmin kysymyksiä päässään pyörittämättä, Mörö pudisteli päätään ja löntysteli lähemmäksi tuota otusta.
"Kylälle menossa, vai?" Hirviö aloitti päästyään tarpeeksi lähelle ruskeatukkaista mieshenkilöä "Jos minulta kysytään, en usko että siellä mitään ihmeellistä on. Olen kuullut että ihmiset ovat yllättävän tylsää ja yksiväristä kansaa".
Jälleen kerran Möröllä ei ollut mitään käytöstapoja, vaan se röyhkeästi puuttui toisen elämään sen pahemmin lupia kyselemättä. Vihreä otus iski ahterisna alas ja silmäili edessään olevaa poikaa päästä varpaisiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pippuri » 11 Touko 2010, 18:09

Susiturkki
Susiturkki koki aika inhottavan järkytyksen kääntyessään ja nähdessään jonkin jättimäisen ja vihreänkirjavan tulleen puhumaan hänelle ilmeisen selvällä ja miellyttävällä äänellä, joten oli ihan ymmärrettävää, että poika jäi hetkeksi vain tuijottamaan tuota ilmestystä. Erittain kummalliseksi aarnikotkaksi hän Möröä ensin luuli, mutta tajusi pian, että ei, aarnikotkat eivät taida olla vihreitä. "En", poika viimein sanoa töksäytti ja vajosi taas ajatuksiinsa. Viitsi hän sentään mumista jotain epämääräistä, kun omituinen otus alkoi höpistä jostain ihmisten yksivärisyydestä. Mutta sitten kun se istahti maahan sen näköisenä, kuin pystyisi tuijottamaan poikaa vaikka kuinka pitkään, Susiturkki mulkaisi toista tarpeettoman äkäisesti ja kysäisi töykeästi: "Oliko jotain asiaakin?" Sisimmässään hän tajusi olleensa hyvin epäkohtelias. Eihän olio mitään muuta tehnyt kuin tuli juttelemaan, mutta poika hukutti syyllisyydentunteen jonnekin mielensä perukoille. Eihän ollut hänen vikansa, että tuo kummallinen otus tuli juttelemaan hänelle juuri silloin, kun hänellä sattui olemaan huono päivä? Eihän? Jokin pieni muistutti hänelle siitä, että ei se tainnut Mörönkään vika olla sekä siitä, että poika ei tainnut siinä tapauksessa muunlaisia päiviä omatakaan, ja Susiturkki kysäisi: "Kuka sinä olet?" muka korjatakseen tilanteen, mutta ei onnistunut silti peittämään ärsyynnystä äänestään kovin hyvin. Raukka kun on hieman onneton ihmissuhdeasioissa.

//Seura on aina kiva juttu, vaikka Susiturkin puhumattomuus hieman haittaakin kunnollista keskustelua. ^^
//Muokkasin, kun huomasin lipsahtaneeni väärään aikamuotoon. ^^ Olen niin tottunut pelaamaan preesensissä (vai mikä lie). Sry...
Viimeksi muokannut Pippuri päivämäärä 14 Touko 2010, 06:20, muokattu yhteensä 1 kerran
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Touko 2010, 10:34

Mörö

Pojan koltiainen ei pahemmin edes hötkähtänyt Chernobogin nähdessään, mikä kieli jo siitä ettei tuo tainnut ihan tavallinen ihminen. Oli tuon korvat vähän erillaiset.. mahtoiko puoliverinen olla? Siitä Mörö ei lähtenyt kyselemään, ei vihreää hirviötä oikeastaan kiinnostanutkaan toisen rotu. Pojasta ei kyllä ollut juttu kaveriksi, sen Mörö sai huomata heti ensimmäisenä. Ihanaa, joku joka oli samanlainen mitä hän, jos tuntemattomat tulivat juttelemaan.
"Asiaa? Ei, ei ollut" Mörö totesi pojan ensimmäiseen kysymykseen löntystellen lähemmäksi, kiero hymy kasvoillaan "Alunperin olin Chernobog, myöhemmin olen ollut ties kuka".
Hirviö iski ahterinsa jälleen alas, tällä kertaa aivan pojan viereen.
"Eikö sinua pelota?" Mörö kysyi "Monet juoksevat pakoon nähdessään jotain enemmän tai vähemmän epäilyttävää kuin minä".
Mörö ei vaivautunut vielä kyselemään pojan nimeä. Kertokoot sen itse, mikäli mieli. Poika ei muutenkaan vaikuttanut henkilöltä, joka olisi mielellään vastaamassa moiseen kysymykseen heti ensi minuuteilla. Sitäpaitsi, jos tämä 'tutustuminen' jäisi lyhyeksi, ei Mörö tuon nimellä mitään tekisi. Poika oli muutenkin selvästi ärtynyt, äänensävystä päätellen, mutta se ei estänyt Möröä tungeksimasta tuon pikku elämään tämän hetken ajaksi. Eipä tuolla parempaakaan tekemistä näyttänyt olevan. Ja mikäli poika ärsyttäväksi kävi, voisi Mörö pistellä tuon poskeen, vaikkei se mielellään älyllisiä ja inhimillisiä olentoja syönytkään.

Otus siirsi katseensa pojasta ihmiskylään nyrpistäen nokkaansa. Sen häntä heilui levottomasti kuten kissalla. Mörö ei pahemmin ihmisten kulttuurista perustanut.. noiden rakennuksetkin olivat rumia. Paitsi ne isot, korkea kattoiset talot, joita myös kirkoiksi kutsuttiin.

//noo, eipä tuo haitanne. Eiköhän tästä jonkinlainen peli saada aikaan ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pippuri » 12 Touko 2010, 14:34

Susiturkki
Poika oli hyvin helpottunut, kun otus ei ilmeisesti olettanut hänen vastaavan ja, tällä kertaa välinpitämättömänä siitä, että ei kovin kohtelias ole, mokomakin, vaikeni ja katsoi hieman ärsyyntyneenä, kun Chernobogiksi itsensä esitellyt olento istahti lähemmäs häntä, vaikka peittikin tunteensa taas melko hyvin saatuaan itsehillintänsä takaisin. Mutta sitä Susiturkki ei onnistunut peittämään, että hämmästyi Chernobogin kysyessä, että eikö poikaa yhtään pelota, joten hänen silmänsä laajenivat saksanpähkinän kokoisiksi pelkästään hämmennyksestä. Hän ei nimittäin tullut yhtään ajatelleeksi, että useat ihmiset ja muutkin olennot todennäköisesti juoksisivat karkuun niin kummallista ilmestystä, kuten demoni mainitsikin. "Ei... Ei oikeastaan. Olen asunut-" poika aloitti aikomuksenaan kertoa ajastaan ihmissusien, vampyyrien ja vaikka minkä muidenkin omituisuuksien kanssa, mutta tajusi, että ei ehkä halua kertoa koko elämäntarinaansa ensimmäiselle vastaantulevalle yksilölle, ei varsinkaan tuollaiselle kiivin ja aarnikotkan risteymän näköiselle otukselle. Tai ehkä kiivi ei ole välttämättä ihan oikean värinen, mutta joka tapauksessa Susiturkki oli aika ylpeä keksimästään ilmaisusta. Hän seurasi Chernobogin katsetta, kun tuo tuijottaa ilmeisen inhoavan näköisenä ihmisten rakennuksia. Poika hämmästeli, että mikä niissä niin ikävää on ja meinasi sitäkin kysyä, mutta ei osannut pukea sitä sanoiksi. Hän seurasi hännän liikettä, ja sai huomata sen olevan aivan kuin kissalla, tai pikemminkin leijonalla.

//Muoksin tätäkin samasta syystä kuin edellistä. ^w^
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2010, 10:02

Mörö

Kasvot kääntyivät takaisin kohden poikaa, tuon sanoessa ettei häntä pahemmin pelottanut. Poika oli jo kertomassa missä oli asustellut, kunnes jätti lauseen kesken. Vihreä otus kohotti kysyvästi toista kulmaansa, alkaen kiinnostua tästä pojasta. Tuolla oli selvästikkin jotain, mitä hän halusi salata. Ja Mörö rakasti salaisuuksia!
"Olet asunut missä? Paikassa jossa on yhtä epäilyttävää ja outoa porukkaa?" Mörö lähti heti kyselemään kasvoillan viekas ja utelias ilme.
"Et taidakkaan olla ihan tavallinen tallaaja... Tuskin sinä muutenkaan metsän reunalla kykkisit, olisit tuolla kylässä jos ihminen olisit" Otus jatkoi nostaen ahterinsa ylös ja lähti kiertelemään Pojan ympärillä, etsien tuosta poikkeavuuksia. Tosin Mörö ei ollut niin tarkkasilmäinen, että olisi mitään normaalista poikkeavaa nähnyt.. eikä hän yhäkään pahemmin ihmisiin ollut törmännyt, joten ei hänellä ollut oikein mitään mihin verrata poikaa. Mutta Haltialta tuo ei näyttänyt.

Ja mitä tuli ihmisten rakennuksiin, Chernobog ei itsekkään tiennyt miksi niitä vihasi. Olihan se kummallista ettei otus itse tiennyt miksi vihasi jotakin, mitä ei ollut edes lähempää nähnyt. Mutta ihmisasutus oli jotenkin niin.. tylsän näköistä.

// mkayz. Ja pahoittelut lyhyestä vastauksesta x.x' //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pippuri » 21 Touko 2010, 16:24

Susiturkki
Poika päätti pysyä hiljaa Mörön tiedustellessa tuon syntyperää. Vaikka demoni ei vaikuttanut sellaiselta, että se hirveästi järkyttyisi saatikka menisi puhumaan siitä ensimmäiselle vastaantulijalle, mutta jos poika kertoisi sen itse jokaiselle, ei olisi väliksi kuinka moni siitä saisi tietää jonkun muun kautta. Ei, ei Susiturkki asiasta muutenkaan haluaisi puhua. Sen sijaan hän lateli kaikki tuntemansa kirosanat hiljaa mielessään. Mikä ihme häneen oli oikein mennyt, kun piti tuolla tavalla möläyttää se asia. Ja kun Chernobog lähti kiertelemään poikaa kuin jotain saaliseläintä, tämän hermot olivat pettää. Hän oli jo avata suunsa huutaakseen jotain hyvin epäystävällistä, mutta ei sitten tehnytkään niin. Hänet oli koulutettu hallitsemaan hermonsa ja tunteensa, eikä se koulutus hevillä unohtuisi. Poika ei siis sanonut juuta eikä jaata Chernobogin kysymyksiin, mulkoili vain vihaisesti olennon kierrellessä häntä. '...olisit tuolla kylässä jos ihminen olisit'-kommentin jälkeen Susiturkki heilautti päänsä toiseen suuntaan, niin että ruskeat hiukset heilahtivat paljastaen haltiakorvat, ja vaikeni. Hän ei erityisemmin hätääntynyt tai hermostunut haltiakorvien paljastuttua, sillä poika arveli, että Mörö on jo ne nähnytkin. Joka tapauksessa hän tottumuksesta pyyhkäisi hiuksensa niiden päälle niin ettei niitä näy. Eikä mikään ihmekään että Mörö ei mitään kummallista huomannut, pojasta on vaikea huomata konkreettisia omituisuuksia, ellei sitten luonteesta. Joka muuten on melko kummallinen. "Mitä se sinua kiinnostaa?" hän kivahti viimein kyllästyttyään Chernobogin tarkkailuun. Hän on nimittäin niitä ihmisiä (ihmisiä?) jotka ahdistuvat, jos heitä tuijotetaan.

//Eipä mitään, ei tämä minunkaan kovin pitkä ole... Kröhöm...
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Touko 2010, 11:23

Mörö

Poika ei selvästikkään ollut innoissaan Chernobogin kyselyistä, mutta se ei haitannut otusta. Tuo voisi jatkaa tätä niin kauan kuin mielenkiintoa riitti. Todennäköisesti Mörö ei lähtisikään ennen kuin poika alkaisi tympiä hirviötä. Pahin mahdollinen lopetus tälle tapaamiselle olisi jos Susiturkki kävisi agressiiviseksi. Ei se paha Mörön kannalta ollut, mutta Susiturkki saattaisi löytää itsensä palasina, mikäli Mörön päälle kävisi. Tai no, ei Mörö tiennyt yhtään millainen peto Susiturkki saattoi olla, mutta näin nopealta katsaukselta tuo ei vaikuttanut tavallista kuolevaista kummallisemmalta.
Nähdessään Susiturkin suipohkot korvat, Chernobog virnisti pienesti. Tuossa oli siis haltia verta.. mielenkiintoista. Tai ei oikeastaan, oli niitä puolihaltioitakin nähty... mutta jokin muu pojassa kiinnosti hirviötä. Lopulta Susiturkin hermot alkoivat loppua ja tuo kivahtikin Chernobogille. Hirviö puolestaan hymyili jälleen kerran ja asettui nyt istumaan pojan eteen. Yli kaksimetrinen otus katseli alas poikaan virnuillen epämääräisesti.

"Miksi se ei minua kiinnostaisi?" Kuului vastakysymys "Haluan tietää mitä sinunkaltainen epämääräinen olento tekee metsänreunalla katsellen ihmiskylään. Oletko vakooja? Vai kenties vain utelijas ohikulkija?" Chernobogin ääni alkoi muuttua korkeammaksi ja tuon silmät levisivät entisestään. Se oli koomisen karu näky, josta heikko hermoisimmat saattoivat jo pelästyäkkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pippuri » 29 Touko 2010, 08:06

Susiturkki
Mörön istahtaessa Susiturkin eteen poika mulkaisi tätä aika pahasti hieman ylöspäin, kun on itsekin kaksimetrinen. Mulkoileminen tuntuu muuten olevan pojan bravuuri. Ja vastausta ei tuohon kysymykseen keksinyt, miksi tosiaan ei kiinnostaisi? Olihan hän kuitenkin aika kummallisessa paikassa, mikäli ihminen olisi. Haltiakorvat hämmensivät asiaa vielä pahemmin. Lisäksi Chernobog varmaan oli tarpeeksi älykäs käsittääkseen pojan yrittävän piilottaa epätavallisuutensa. "Ohikulkija" hän sanoi hieman tyynemmällä äänellä saatuaan hermonsa takaisin. Hän tuijotti Chernobogia kummastuneena silmien avautuessa vieläkin suuremmiksi. Ja tuo sanoo minua epämääräiseksi Susiturkki ajatteli. Poika harkitsi sanovansa sen oliolle mutta piti sitten suunsa kiinni. Jos olio vaikka sattuisi ärsyyntymään ja hyökkäämään, Susiturkilla ei olisi mitään mahdollisuuksia sitä vastaan. Miekka kyllä roikkui pojan vyöllä, mutta hän ei todennäköisesti ehtisi edes vetämään sitä esiin. Oli siis parempi yrittää olla olematta ärsyttävä, vaikkakin ei Chernobog vaikuttanut kovin kireältä. Jos se sattuisi olemaan helposti ärsyyntyvää sorttia, hän olisi todennäköisesti kuollut jo kivahtaessaan tuolle ensimmäisen kerran. Joka tapauksessa hän kääntyi niin, että ei joutunut tuijottamaan demonia ja vaikeni taas. Jos Chernobog tahtoisi tuijottaa jotain muutakin kuin pojan takaraivoa, sen täytyisi liikkua taas.

//Susiturkki mulkii Chernobogia koko ajan. xD Ja tuli taas melko lyhyt, mutta inspis on kateissa. x.x
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2010, 11:17

Mörö

Poika sanoi itseään ohikulkijaks ja sitäkautta epävirallisesti ilmoitti ettei pahemmin ihmiskylässä oleillut. Siinä suhteessa vihreä otus voisi siis samaistua tähän poikaan. Tuon mulkoilut ja selvä ärtyneisyyst tilanteesta sai Chernobogin vain innostumaan enemmän. Mikään ei ollut hauskempaa kuin toisten ärsyttäminen, aina siihen räjähdyspisteeseen saakka. Kuulostihan se tyhmältä että hirviön mielestä se oli suurtakin hupia, mutta ei tuolla pahemmin muutakaan tekemistä ollut. Paitsi säikytellä toiset paskahalvauksen partaalle.
Sen enempää pojan suusta ei kuulunut, vaan tuo mokoma kääntyi selin kohti Chernobogia. Otus kohotti toista kulmaansa kysyvästi, virnuillen yhä. Moinen radikaali "minä mökötän sinulle" - ilmaisu sai Chernobogin vain innostumaan enemmän.

Otus jäi istumaan Susiturkin taakse, hymyillen.
"Ollaampas sitä möreitä" Chernobog totesi tuhahtaen, samalla kun alkoi luomaan illuusiota heidä ympärilleen.
Kaikki lähistöllä pimeni, kunnes he seisoivat lähes täydellisessä pimeydessä. Susiturkki olisi ihan helposti päässyt eroon illuusiosta, kävelemällä vain parisen metriä kauemmas chernobogista, jolloin illuusio ei enää ylttäisi tuohon.
Ei oikeastaan ollut mitään syytä, miksi Chernobog loi tämän illuusion. Kai tylsyyttään, selvittääkseen Susiturkin reaktion äkilliseen ympäristön katoamiseen.

// eipä tuo mitään ^^' itselläkin vähän takkuaa x.x //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pippuri » 01 Kesä 2010, 15:10

Susiturkki
Susiturkin asento tosiaan oli aika lapsellinen, niin kutsuttu "möks"-asento. Tämä oli laittanut kätensäkin puuskaan. Hän tuhahti Chernobogin kommentille möreydestä, mutta kun illuusio alkoi vaikuttaa pojan näköaistiin, hän hypähti hämmästyttävän ketterästi ympäri ja saman tien kauemmas olennosta, muttei kuitenkaan niin kauas, että illuusio olisi kadonnut. -Sinäkö tämän teet? Lopeta! hän huusi Chernobogille. Susiturkki vilkuili ympärilleen pelokkaan näköisenä. Jos pojan silmät olivat jossain vaiheessa saksanpähkinän kokoiset, niin nyt ne olivat suunnilleen teelautasen suuruiset ja paniikki kajasteli jostain niiden ruskeista uumenista. Hän peruutti vielä muutaman askeleen hitaasti, kuin joku tai jokin voisi käydä yhtäkkiä kimppuun tuolta pimeydestä. Poika seisoi nyt aivan niillä rajoilla, että illuusio vielä tehosi tähän. Paniikki teki jo tuloaan, mutta hän pakotti sen pysymään taka-alalla. Niinpä hänen äänensä oli vakaa, kun hän sanoi: -Taisin aliarvioida sinua. Hymy pilkahti hänen kasvoillaan, mutta hän tukahdutti sen ja katsoi Chernobogia vakavana siirtäen kätensä miekan kahvalle. -Pystyt siis tällaiseenkin... Tämä oli Susiturkilta jo mainittavan epätavallista, yleensä kun poika ei edes noteerannut tällaisia asioita, saatikka sanonut sitä ääneen. Kun tuo Chernobog kerran päätti tehdä jotakin, mikä estäisi sitä hyökkäämästä minun kimppuuni? hän mietti hiukan peloissaan, mutta jo hyväksyneenä, että siitä taistelusta hän ei selviäisi hengissä. Ei hän kuolemaa toivonut, mutta ajatteli vain kohtaavansa tosiasiat silmästä silmään.

//Inspis on tallessa, mutta se talsi on hukassa. ;)) Hommat hanskassa, hanskat Ranskassa.
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Kesä 2010, 13:37

Mörö

Susiturkki ei ollut kovinkaan innoissaan Chernebogin pikku tempauksesta. Sekös sai hirviön hymyilemään ilkukurisesti.
"Minä itse, kukapa muukaan?" Mörö vastasi kysymyksellä Susiturkin kysymykseen siitä, tekikö Mörö tämän illuusion.
Hirviön ilmeestä pystyi päättelemään ettei tuo ollut lopettamassa. Susiturkin peruuttaessa askeleen jos toisenkin, Mörö valpastui ja nosti ahterinsa ylös. Sen vihreä, paksu häntä heilui puolelta toiselle hitaaseen tahtiin. Sen uteliaisuus vain kasvoi, eikä se voinut nyt perääntyä. Tämä oli liiankin kivaa. Äsken niin maailmasta piittaamaton henkilö oli nyt kuin pieni hiiri keskellä kissalaumaa. Pelokas ja ihmeissään.

"niin taisit.. tai arvioitko sitten ollenkaan.. miten hirviöitä arvioidaan? Mikä on meidän arvo tässä maailmassa, jossa ihmiset kuvittelevat olevansa kaiken herroja?" Mörö totesi ottaen askeleen lähemmäksi susiturkkia, joka hamuili jo illuusion rajoilla.
Susiturkin siirtäessä kätensä miekkansa kahvalle, Mörö katsahti tuohon kysyvän varautuneesti. Tuolla eleellä poika antoi hirviölle syyn hyökätä. Mörö ei itse koskaan aloittanut tappeluita, se oli lähes perinne otukselle. Se antoi aina vastapuolen aloittaa, mikäli oli aloittaakseen.. joten jos Susiturkki miekkansa esiin vetäisi, silloin vasta Mörö päälle kävisi.
"Etkö pidä pimeyttä kauniina? Minusta tyhjyys on turvallinen tila.. ei ole mitään mitä pelätä" Mörö avasi taas suunsa astellessaan eteenpäin, kohti Susitrukkia "ellemme itse luo asioita, joita pitäisi pelätä.. kerroppa, pelkäätkö sinä mitään?"

// näin taitaa homma vähän olla :') No, pienin askelin eteenpäin! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pippuri » 04 Kesä 2010, 19:46

Susiturkki
Ilkikurinen hymy aarnikotkamaisen olion kasvoilla ei ollut mitenkään kaunis näky, ja se oli omiaan lietsomaan pojan mielen perukoilla kytevää paniikkia. Ei hän varsinaisesti pimeää pelännyt, mutta ei kyllä hirvittävästi siitä pitänytkään. Se oli aina kuitenkin jotenkin hermostuttavaa, sillä näköaisti toimi huonommin kuin yleensä. Muut aistit tosin terävöityivät, ja Mörön ääni tuntui kaikuvan kovempaa kuin se olisi tehnyt, mikäli he olisivat edelleen seisoskelleet metsässä.
Pojan oli pakko naurahtaa hirviön kommentille ihmisistä ja kuvitelmista yliherruudesta. Hän ei ollut koskaan kuullut paljoa ihmisten todellisesta luonteesta, mutta juuri tuollaisen kuvan hän oli heistä saanut. Ylimielisiä ja röyhkeitä. Voi johtua siitä, että haltiat eivät kovin paljoa ihmisistä pidä, eivätkä liioin ne ihmissudet, minkä luona poika oli asunut kauan. -Voi, arvioin minä. Hieman alakanttiin vain. Taidat muuten ajatella, että minä olen ihminen, poika esitti arvelunsa toteamuksen perään. Hän ei perääntynyt Mörön tullessa lähemmäs, sillä hän halusi näyttää kovemmalta kuin olikaan (yleinen ongelma :D). Tosiasiassa vaistot huusivat hänelle "juokse, juokse niin kauas kuin kykenet" mutta hän pysyi paikoillaan kerrankin välittämättä niistä. Tosin Mörön ilme kertoi, että se ei aikonut hyökätä, ellei Susturkki kävisi agressiiviseksi, joka olikin oikein hyvä asia, pojalla ei nimittäin ollut aikomustakaan käydä päälle.
Mörön kysyessä pojan mielipidettä pimeydestä hän vastasi: -Tietyllä tavalla kyllä, mutta vaistot huutavat vastaan. Hän oli ilmeisesti lopullisesti päättänyt hylätä sen yrmy-Susiturkin. Poika puhui miltei pakonomaisesti pitääkseen koko ajan kasvavan pelkonsa loitolla. -Mitäkö pelkään... Mitä itse? hän kysyi lipsahtaen raivostuttavan tavan puolelle, kysymykseen vastaaminen toisella kysymyksellä.

//Siirtyykö illuusio Mörön mukana vai pysyykö se paikallaan?
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Kesä 2010, 12:06

Mörö

Mörö ei voinut olla naurahtamatta pienesti Susiturkin todetessa, että hän taisi luulla poikaa ihmiseksi.
"Sinä? Ihminen? Ei, en usko että sinä ihminen olisit... en ole koskaan moisiin kaksijalkaisiin kuolevaisiin törmännyt, mutta uskallan sanoa, ettet sinä ainakaan täysin ihminen ole" Mörö totesi pitäen kasvoillaan kieron hymynsä.
Susiturkin asenne oli muuttunut angstaavasta pikkupojasta itseään puollustavaksi nuoreksi mieheksi. Pelkoaan tuo ei näyttänyt, ainakaan Mörön toivomalla tavalla, joten saattoi olla että yli kaksimetrinen otus kyllästyisi piankin tämän sieluparan kiusaamiseen. Poika kertoi pitävänsä pimeydestä, tietyllä tavalla, mutta ei ilmeisesti tässä tilanteessa. Sääli. Sitten tuo mokoma vastasi kysymyksellä Mörön kysymykseen, joka sai otuksen tuhahtamaan.
"En pelkää mitään. En yksinäisyyttä, en pimeää, en kuolemaa, en maailmanloppua. En sitä ettei kukaan hyväksyisi minua ja ystäviä minulla ei ole, joten ei noidenkaan puolesta tarvitse pelätä. Sanovat että pelko on luonnollista ja terve reaktio, mutta minä en olekkaan luonnollinen olento. Olen jotain mitä ei pitäisi olla olemassakaan" Mörö kertoi istuen jälleen kerran Susiturkin eteen.

"Mutta sinä kai pelkäät jotain? Jotain normaalia, arkista... eikö? Hämähäkkejä? Käärmeitä? Kuolemaa?" Mörö alkoi arvuuttelemaan, samalla kun paksu, liskomainen häntä heilui puolelta toiselle, nostattaen maasta mustaa sumua heidän ympärilleen. Illuusiota tuokin, mutta niin todentuntuista.

// Kyllä se liikkuu Mörön mukana, jotenkin tuntuu loogisemmalta että illuusio pysyttelee Mörön lähellä, eikä lähde seikkailemaan mailien päähän. Ja anteeksi vastauksen kesto v.v' //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Pippuri » 22 Kesä 2010, 15:36

Susiturkki
Susiturkki meni vakavaksi Mörön ilmoittaessa, ettei ollut luullut poikaa ihmiseksi. Olihan se toisaalta ihan odotettua, mutta silti Susiturkista tuntui, etta hänella olisi parempi mieli, jos hän näyttaisi ulkoisesti ihmiseltä tai haltialta. Eihän hän tietenkaan tiennyt, pitiko Chernobog tätä haltiana, mutta jotenkin pojasta tuntui, etta se ei mennyt siihen halpaan. Kaiken kaikkiaan Mörö vaikutti viisaalta. -Et siis mitään, hän sanoi osittain itsekseen. -Mikä sinä sitten olet? Susiturkki kysyi sitten Mörön sanoessa olevansa "jotain, jota ei pitaisi olla olemassakaan." Sisimmässään hän tunsi olevansa hieman samanlainen, vaikka Chernobog ei vaikuttanutkaan siltä, että haluaisi ystäviä. Toki hänella pelkonsa oli, mutta viimeisena hän haluaisi paljastaa ne tuolle oudolle oliolle. Se haluaa pelotella minua. Jos kerron sille pelkoni, se luo ne silmieni eteen, Susiturkki ajatteli. Tosiasiassa Chernobog oli jo onnistunut "tehtävässään", paniikki kasvoi koko ajan ja varsinkin kun sumu nousi luonnottoman näkoisesti maasta. Se oli Susiturkille kuin suoraan kauhuelokuvasta, vaikkei hän kyennyt vertaamaan niitä kahta asiaa syysta x. Poika puri huultaan, ettei huutaisi.

//Niin vahan arvelinkin, mutta halusin varmistaa. :)) Ja eipa se mitaan, minullakin kesti aika kauan. X.X Keksin viimein, miten saan ä:t ja ö:t paikoilleen! :D
Pippuri
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron