Verta ja taikuutta (sovittu)

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Princess » 29 Marras 2010, 20:49

"En usko että he söisivät sinua, vaikka kuulisivat sinun olean koirasusi. Tai jos he sen tekisivät, nuijisin heidät henkiltä" peikko tyttö sanoi, hymyillen toiselle rauhoittavasti.
Isä ja veljet varmasti haistaisivat neidosta koiramaisen tuoksun, mutta varmasti osaisivat pysyä nahoissaan. Jos nämä tekisivät yhtäkkisiä liikkeitä Adrianaa kohtaan, hän tekisi selväksi, ettei nämä koskaan kulkisi hänen ystäviään kohtaan.
Adriana kertoi, että myös tämän isä oli kuollut kylään tapahtuneessa hyökkäyksessä. Adrianan isä oli varmasti yrittänyt puolustaa muiden kyläläisten tavoin perheitään. Oli kamala kuulla, että oma veli oli ollut tappaja, joka oli tehnyt hyökkäyksen. Mutta peikko tyttö oli varma, että vaikka Adrianan veli oli ollut hirviö, tämä yhä rakasti tätä.
Yhtäkkiä nainen vaihtoi puheen aihetta toiseen suuntaan. Kami katseli merkkejä, mistä hän voisi sanoa, olivatko he lähellä vai ei.
"Pian. Enää muutaman minuutin matka, niin tulemme kotipuulle" peikko neito sanoi ja lähti kulkemaan tuttua polkua pitkin. Polku johtaisi heidän talonsa taakse.
Princess
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron