Kirjoittaja Princess » 19 Elo 2010, 22:13
"Perheeni, mutta en ole varma, tietävätkö he edes, minne olin menossa tai mitä tekemässä. Tai tapasinko ketään tässä metsän reunan ja kodin välillä" Kami sanoi nyrpistäen tyttömäisesti nenäänsä mietteliäänä.
Hitsi... toivottavasti hän muistaisi jossain vaiheessa, ettei pettäisi kenenkään luottamusta...
Adriana kertoi keneltä oli oppinut kaiken tämän. Naisen kauniilla kasvoilla paistoi suru ja Kamin teki mieli kysyä, mitä tämän isälle kuului nyt, mutta se saattaisi vain pahoittaa Adrianan mieltä pahemmin...
Kami ei halunnut nähdä Adrianaa surullisena!
"En vain pidä neuloista" Kami sanoi virnistäen hieman nolona, että toinen oli huomannut. Peikkotyttö, joka kantoi suurta asetta mukanaan ja oli melko taistelija luonteeltaan, pelkäsi pientä neulaa!
Nainen kertoi puudutuksen kaikkoavan pian. Piekko tyttö toivoi, että kauheat tuskat eivät kaataisi häntä petiin, hän ei pitänyt paikoillaan makailusta! Adriana nousi, mutta Kami jäi vielä makaamaan, kunnes kohosi istualteen, irvistyksen saattelemana. Häntä pyrähteli maassa pari kertaa, mutta jäi sitten laiskasti sinne makaamaan.
Kami huokaisi kerran, kohottaen sitten kasvonsa. Adriana ojenteli käsiään, auttaakseen Kamin pystyyn. Kami tarttui naisen kädestä ja tämän avustuksella loppujen lopuksi, parin huojumisen ja melkeinkaatumisen jälkeen pääsi pystyyn. Olo oli turta ja tuntui, etteivät jalat kantaisi, saatikka että niitä olisi ollenkaan olemassa...