Verta ja taikuutta (sovittu)

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Daniella » 29 Elo 2010, 17:49

Adriana

"Hahaha, juuri niin." Nainen vastasi peikkotytön kysymykselle. Ei hän mitään kania osaisi taikoa tyhjästä, ei toki. Tämä oli jotain ihan muuta.
Adriana päästi irti tytöstä ja otti pari askelta taaksepäin. Sitten hän lausui mielessään taikasanansa ja kuin ihmeen kautta hän oli taas nelijalkaisessa muodossaan. Valkoturkki laski sievän takamuksensa maantasalle ja katsoi peikkotyttöä astetta huvittuneempana.
"Kuten sanoin, yksikään elävä olento ei ole täydellinen." Naaras sanoi naurahtaen ja tallusteli peikkotytön luo ja nuolaisi tämän kättä, kuin kerjätäkseen rapsutusta. Siitä tulisi vielä kauniin ystävyyden alku.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 29 Elo 2010, 18:37

Adriana perääntyi, niin teki Kamikin, varmuuden vuoksi. Hän katsoi haltioituneena, nelijalkaista olentoa, joka oli ollut äsken Adriana!
"OOH!" tyttö henkäisi ja katsoi silmät suurina toista ja räpytteli silmiään, kun olento käveli hänen luokseen, nuolaisten kättä. Kami ojensi kätensä vaistomaisesti rapsuttamaan toisen korvan takaa.
"Wau. Miten pystyt tuohon? Oletko jonkin sortin noita tai jotain?" Kami kysyi hämmästellen.
Ei hän ollut koskaan kuullut haltiasta, joka osasi muuttua eläimeksi!
Pystyisiköhän hän jotenkin? Vaikkakin, hän tavallaan oli eläin, Kami mietti ja katsoi häntäänsä.
"Oletko sinä susi vai..?" Kami älysi kysyä lopulta. Harvoin tapasi mitään valkoturkkista eläintä!
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 31 Elo 2010, 17:38

Adriana

Adriana hymyili Kamille tämän kysyttyä äimänä, että oliko nainen jonkin sortin noita. Ehei, en ole noita. Tämä vain on jonkinlainen syntymälahja, joka kulkee suvussa sukupolvelta toiselle. Ja olen ihan tyytyväinen siihen, että minulla on tämä taito. Valkoturkki sulki silmänsä ja kallisti aavistuksen verran päätään, kun peikkotyttö rapsutti korvan taustaa.
Hahaha, sutta muistuttava valkoinen koira varmaankin sopisi paremmin, jos minua pitäisi kuvailla.
Tottahan se oli, ettei valkoturkkisia eläimiä ollut paljoa missään.. mistäköhän lie sekin johtui.
Ainakin minut tunnistaa helposti. Ja en olisi pärjännyt niille hiisille ihmismuodossani. Tuo totesi ja nuolaisi vielä kerran Kamin kättä.
Kävely taitosi on näemmä palautunut melko hyvin jo. Onko sinulla jotain mielessäsi mitä haluaisit tehdä tai minne haluaisit mennä? Voisin saattaa sinut varmuuden vuoksi.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 31 Elo 2010, 19:43

Adriana kielsi olevansa noita ja sanoi, että jos tämän eläin muotoa pitäisi kuvailla, niin tämä olisi suden näköinen koira, valkoturkkinen kylläkin. Erikoista, todella erikoista!
"Eli voiko sinua sanoa vaikka susikoiraksi?" Kami sanoi ja toisella kädellä sipaisi hiuksiaan mietteliäänä, samalla kun Adriana nuolaisi hänen toista roikkuvaa kättään, kertoen, ettei olisi pärjännyt ihmismuodossa hiisille. Kami värähti muistaessaan niiden pahanhajuisen hengityksen ja ne verestävät silmät. Kynnet ja hampaat olivat tehneet pahaa jälkeä, mutta niistä oli enää muisto vain, kiitos Adrianan parantamis kyvyn.
"Hmm? Mietin, minne minun pitäisi mennä. Ehkä kotiin, mutta haluaisin tietää ensin yhden jutun... voisinko minä oppia parannus loitsuja?" Kami kysyi toiselta hieman ujohkosti. Olisi kiva oppia parantamaan. Se olisi melko hyödyllinen taito tälläiselle "friikille" joka joutui hankaluuksiin missä vain rotunsa ja ulkonäkönsä takia.
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 17 Syys 2010, 20:49

//Anteeksi piskuinen kesto ^.^'//

Adriana

Valkoturkki nauroi Kamin kysymykselle, että voisiko tätä kutsua susikoiraksi. Ihan miten vain haluat. tuo hymyili leveästi samalla läähättäen. Koiran turkki oli paksu ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta, eikä ainuttakaan pilvenhattaraa näkynyt mailla halmeilla. Onneksi turkki oli sentään valkoinen, sillä jos se olisi ollut musta, olisi tuolla ollut ihan tuskaisen kuuma. Tumma varsinkin musta väri keräsi hyvin lämpöä, kesällä jopa liiankin hyvin. Adriana kuunteli peikkotytön vastausta hänen kysymykseensä, että haluaisiko tämä mennä jonnekin. Kamin kysymyksen myötä Valkoturkki kohotti kulmiaan hieman hämmästyneenä. Nytkö peikkotyttö halusi oppia parantavia loitsuja? Tottahan toki se kävisi, loitsuja voi oppia periaatteessa kuka tahansa. Totta kai sinä voit, oikeastaan kuka vain voi. Joillakin se tulee luonnostaan ja jotkut opettelevat. Joten miksi ei?
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 19 Syys 2010, 21:23

//Juuh, ei se mitään ^_^ //

Adrianalle sopi, että hän voisi kutsua tätä susikoiraksi, kun tuo oli toisessa muodossaan. Kami kiersi Adrianan pari kertaa ympäri, katsellen, kunnes oli taas tämän edessä, katsellen naisen silmien syvyyksiin.
Kuullessaan naisen vastauksen, Kami ei voinut peittää iloisuuttaan.
"Todellako? Wau, olisi tosi hienoa oppia parantamaan. Saan melko usein turpiin ihmisten kylässä, koska olen tälläinen friikki. Kun ihmiset päättävät hakata minunlaiseni oudon olion, sukupuolella ei ole väliä, he vain näkevät "hirviön" Kami sanoi hieman masentuneena, katse luotuna maahan, mutta katse kohosi sitten ja hän katsoi Adrianaa silmät kirkkaina.
"Haluaisitko... voisitko... sinä opettaa minulle parantamista?" Kami kysyi ja pyöritteli pieni puna poskillaan sormiaan ja loi ujon katseen Adrianaan.
Ei Adrianalla ehkä olisi aikaa saatikka kärsivällisyyttä, mutta ainahan sai kysyä!
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 03 Loka 2010, 21:47

//Huh tässä sitä taas mennään, anteeksi, että kesti tämä :/ //

Adriana

Valkoturkki kallisti aavistuksen päätään huvittuneena samalla kun peikkotyttö kiersi ja tarkasteli tätä kuonosta tassujen kautta hännänpäähän.
Kun Kami kuuli voivansa oppia parantamisen taitoja, tämä innostui, mutta kun pääsi lauseen loppuun sitä oltiin hieman allapäin. Sellaisia ihmiset ovat luonnoltaan, se on minullekin tuttua. Muista vain se, ettet ole koskaan yksin ainoa friikki täällä ja olet aina ihmisten yläpuolella, älä vain lähde niiden leikkeihin mukaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia. susikoira sanoi peikolle yrittäen lohduttaa tätä jollain omalla oudolla tavallaan latelemalla maailman viisauksia, jotka nekin auttoivat suurinta osaa. Tytön katse kirkastui ja suloiset anovat silmät katsoivat Valkoturkkia pyytäen päästä tämän oppipojaksi taisiis tytöksi. Tottahan toki Adrianalta liikenisi aikaa moiselle, puhumattakaan kärsivällisyydestä, sitäkin naisella oli kiitettävästi.
Todellako, haluatko, että minä opetan sinua? Minun mielestäni saisit paremmankin opettajan kuin minä, mutta jos todella toivot tällaisen animaagin opettajaksesi, niin miksikä ei? Adriana myöntyi tytön pyyntöön, eikä hän edes olisi tohtinut sanoa ei Kamille. Eikä se muutenkaan ollut huono ajatus, se vain vaati vähän harjoittelemista Valkoturkiltakin, ei hän ollut koskaan opettanut ketään. Kai hän ottaisi mallia jotenkin isänsä opetuksista. Valkoturkki hymyili peikkotytölle.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 04 Loka 2010, 21:09

Adriana tuntui puhuvan kokemuksen syvällä rintaäänellä, kun tämä sanoi, että tämä ei ollut ainoa friikki ja ettei näiden leikkeihin kannattaisi mennä mukaan. Adriana sanoi myös sen, että ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia. Kami nyökkäsi pienesti. Hän ei ollut törmännyt vielä yhteenkään ystävälliseen ihmiseen. Kaikki olivat olleet ilkeitä hänelle. miksi hän ei voisi törmätä johonkin ystävälliseen ihmiseen, jonka kanssa hän voisi ystävystyä?

Nainen kysyi, haluaisiko Kami tosiaan, että tämä opettaisi tälle parantamista. Kami nyökkäili kiivaana ja odotti hiljaisena vastausta.
Kun Adriana lopulta sanoi, että voisi opettaa Kamia, tytön silmät kirkastuivat entisestään, tämä hihkaisi ja polvistui susikoiran eteen.
"Kiitoskiitoskiitos" tyttö sanoi ja halasi Adrianaa.
Kami oli onnensa kukkuloilla. Hänellä oli sensei!
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 07 Loka 2010, 13:52

Adriana

Neitokaisen sanottua, että Kami pääsisi oppipojaksi, peikko hihkaisi onnesta ja polvistui halaamaan Valkoturkkia kiitosten kera. Siihen susikoira ei voinut muuta kuin nauraa. Näin oli, peikkotytöllä oli nyt oma sensei. Ei kestä kiittää koira sai sanottua selvittyään naurupurkauksesta.
Joten, oletko valmis aloittamaan opintosi jo huomenna vaii..? hän kysyi ystävättäreltään, joka oli nyt myös oppilas. Ehkä sinun olisi hyvä informoida perhettäsi hieman, etteivät he huolestu. Tulen mukaasi. sanoi lempeällä äänensävyllä hymy huulillaan. Adrianalle itselleen tuli varsinaisen äidillinen olo jostain syystä. Mistäköhän lie sekin johtui.

//Short shortshort :/ //
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 07 Loka 2010, 22:44

Adriana nauroi vain ja se sai Kamin tuntemaan itsensä jotenkin... halutuksi. Tai siis, nainen oli varmaan ensimmäisiä ihmismäisiä olentoja, joka hyväksyi hänet tälläisenään, auttoi ja otti nyt oppipojakseen! Kami oli onnensa kukkuloilla!
"Olen valmis!" Kami sanoi, nousten seisomaan ja seisoen sitten tikku suorana, käsi otsalla. Hän todellakin olisi valmis! Hän voisi aloittaa jo tänään.. mutta sitten hän muisti, ettei hänen aivonsakkaan toimineet kunnolla hiisi hyökkäyksen jälkeen, joten ehkä olisi parempi aloittaa huomenna hyvin nukutun yön jälkeen.

Adriana kysyi, pitäisikö tytön ilmoittaa perheelle.
"Olen täysi-ikäinen, mutta kerron perheelleni kaiken. Ja asun yhä kotona joten.." Kami mietti hetken, nyökäten sitten.
"Mennään sitten. Asutko missä? jos talosi on kaukana, voit yöpyä meillä" Kami hössötti jo, pyörien muutaman kerran ympäri, ennenkuin tajusi, minne suuntaan piti mennä ja lähti kävelemään sinne päin.
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 19 Loka 2010, 10:14

Adriana

Se, että Adriana sai ainakin tältä kädeltä peikkotytön onnelliseksi, sai myös hänet itsensäkin hvälle mielelle. Oli mukavaa auttaa toista ja oppipojaksi ottaminen ei ollut huono idea sekään, nainen kaipailikin jonkin näköistä seuraa itselleen.
Kamin sanoessa olevansa valmis, tämä seisoi tikku suorana käsi otsalla, kuin itse kuninkaan sotajoukoissa olisi ylempiarvoisia henkilöitä puhuteltava. Siihenkään Adriana ei voinut muuta kuin nauraa, tyttö oli suloinen. Kuin innostunut pikkulapsi. Nainen muuntautui takaisin enemmän tai vähemmän ihmismäiseen muotoonsa ja laski kätensä tytön olkapäälle hymyillen lempeästi.
Hyvä on, aloitamme huomenna.
Tyttö sanoi olevansa täysi-ikäinen, mutta asuvansa vielä kotona, joten olisi hyvä ilmoittaa perheelle missä mentiin. Nainen nyökkäsi vastaukseksi.
Sitten tyttö kysyi missä päin Adriana asui ja sanoi vielä perään, että tämä voisi yöpyä heillä, mikäli asuisi kaukana. Kyllä sinne vähän matkaa on. Jos vain en ole vaivaksi, niin olisi hienoa jos voisin yöpyä teillä. Adriana totesi. Eihän se ollut kovinkaan kohteliasta tuppautua toisten kotiin pyytämään yöpymispaikkaa. Muutaman pyörähdyksen kera Kami mietti minne suuntaan pitäisi mennä ja lähti sitten löydettyään sijainnin taivaltamaan kohti kotiaan, puolihaltia perässään.

//Anteeksi kesto :/ //
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 19 Loka 2010, 18:21

//Ei se mitään :) //

Adriana muuttui jälleen ihmismuotoonsa ja laski kätensä tytön harteille. Kami rauhottui heti, koska ei ollut varma, pitikö nainen liian innokkaista oppipojista. Hänen pitäisi rauhoittua! Hosumalla ei hyvä tulisi!
Vaikka tyttö oli paikoillaan, häntä heilui kovaa vauhtia puolelta toiselle innokkaana. Kami virnisti kun Adriana sanoi, että he alottaisivat huomenna. Jes! Hän pääsisi kokeilemaan parantavia taikuuksia! Ellei sitten ensimmäisenä olisi aikeet, eli yrtit sun muut...
"Kyllä voit yöpyä meillä. Toivottavasti vain et säikähdä isääni ja veljeäni. He eivät osaa puhua kielillä ja he ovat enemmän peikkomaisia, mutta osaavat olla kyllä nätisti" Kami selitti naiselle.
Hänen edellinen yövieraansa oli hieman säikkynyt peikkoveljeksiä, joista toinen oli säikäyttänyt tytön tämän herätessä ja kun pojat olivat olleet melko... hmm.. pervoja aamupöydässä, mutta onneksi hänen yövieraansa ei ollut osannut peikko kieltä...
Kami lähti näyttämään suuntaa, tarkastaen ensin, että ase oli yhä mukana. Se pitäisi puhdistaa hiisi verestä, ettei se vain menisi pahaksi.
"Onko sinulla minkälainen perhe?" Kami kysyi, muistamatta ollenkaan, että Adriana oli aikaisemmin puhunut isästään kaihoisasti.
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 03 Marras 2010, 20:34

Adriana

Kyllä, ensimmäisenä tulisivat alkeet, tai niin Adriana ainakin oli ajatellut. Ne piti osata ensin ennen kuin voi tehdä mitään - jokeripokeripoks parantavia taikatemppuja. Yrtit ja kasvit oli tärkeä asia osata, eihän niitä nyt jokaista kivenkolossa olevaa kasvia tarvinnut tunnistaa, vain ne mistä voisi olla apua, ne yleisimmät. Tyttö sanoi, että Valkoturkki voisi yöpyä heillä, myös sen, että voi säikähtää hänen enemmän peikkomaista isäänsä ja veljeään. Adriana naurahti Kunhan eivät aio syödä minua kun nukun. hän sanoi aika hilpeästi. Ei tuskinpa vain, nainen oli nähnyt niin monta oliota elämässään, ettei tämä paljosta enää säikähtänyt. Adriana kulki Kamin perässä tämän suunnistaessa kotikololleen. Sitten tyttö kysyi minkälainen perhe senseillä itsellään oli.
Valkoturkki näki lapsuutensa tapahtumat nopeana videonauhana onnellisista hetkistä perheensä kanssa aina veljensä rotkoon putoamiseen asti. Sitten hän muisti selässään olevat arvet ja hipaisi kädellään selkäänsä.
Kai hän voisi kertoa, tai siis olihan tytöllä jonkinlainen oikeus tietää asiasta hänen ystävänään ja nyt myös oppipoikana. Noh, niin kuin jokaisella, minullakin on joskus ollut perhe. Äiti, isä ja veli ja monta ystävää.. Siitä on jo aikaa. Synnyin kaukana Cryptistä. Äitiäni en muista paljoakaan, hänet tapettiin kun olin pieni. Minä ja veljeni olimme parhaita ystäviä ja isäni opetti minulle parantamista. Sitten veljeni muuttui hirviöksi, eikä kukaan kylästä selvinnyt hengissä paitsi minä. Muistan sen kuin eilisen. Veljeni jahtasi minua jyrkänteelle, hän halusi tappaa minutkin. Olin alakynnessä, mutta sain tönäistyä hänet pois ja hän tippui rotkoon.. toisin sanoen, minulla ei ole enää ketään. nainen kertoi tarinansa sydämessään edelleen suuri suru, hän kuitenkin vilkaisi tyttöä ja pikkiriikkinen hymy pilkahti hänen huulilla.

//Syksy on taas, syksy on taas, mulla masennusta pukkaa, syksy on taas, syksy on taas, mulla masennusta pukkaa. Nyt sitä saa, nyt sitä saa.. laalaa (joulu on taas, kattila täynnä puuroo sävelellä)//
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 03 Marras 2010, 21:51

Adriana otti vastaan yösijan, sillä ehdolla, ettei Kamin isä tai veljet söisi tätä yön aikana. Peikko tyttö nauroi.
"Sitä ei tarvitse murehtia. He syövät vain eläimen lihaa" Kami sanoi hymyillen. Hänkin piti lihasta, mutta kypsänä. Hänen isänsä ja veljensä saattoivat syödä niitä raakana. Yök!
Peikkotyttö kyllä uskoi, että veljekset pysyisivät kunnolla, kunhan Kami sanoisi näille pari kiristävää sanaa (Kami oli nähnyt veljesten tekevän jotain luonteensa vastaista. Kami kiristi välillä veljiään tällä asialla ja veljet tottelivat peikko tytön oikkuja, nämä kun eivät tahtoneet, että asia tulisi julki).

Kami tiesi jostain syystä, ettei matkaa olisi enää pitkälti. Tavallaan hän muisti reitin, mutta välillä tuli ihmetystä, että missä helkutissa he olivat. Onneksi hetket menivät nopeasti ohi ja piekko tyttö saattoi näyttää tien kotiinsa toiselle.
Adriana oli hiljaa jonkun aikaa, kunnes kertoi perheestään. Kami hiljeni. Olisi kamalaa, jos ei olisi enää ketään.
"Olen pahoillani" Kami sanoi, katsoen toista surullisena olkansa yli, toisen lopettaessa.
"Isäsikin taisi menehtyä kylän tapahtumissa?" Kami kysyi, varmistaakseen asian. Olisi kamalaa, jos hän menettäisi jonkun perheen jäsenistä! Äidin, isän, siskon tai veljet. Ajatus kylmäsi...
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 28 Marras 2010, 23:00

//Pahoittelen kestoa, koulu painaa päälle/7

Adriana

Koirasusi kuuli että Kamin isä ja veljet söivät vain eläinten lihaa. Eh.. no tuota jos pysyttelen vain tässä enemmän ihmismäisessä muodossani, eikä sanota sanaakaan koiramaisesta puolestani. Nainen nauroi. Kyllä hän uskoi olevansa turvassa uuden ystävänsä kanssa.
Adriana piti lihasta. Koirasutena ollessaan ihan raakana, mutta kaksijalkaisessa muodossa ollessaan oli inhimillisempää syödä paistettua lihaa, joka kelpasi hyvin sekin.
Adriana luotti siihen, että peikkotytön suuntavaisto oli oikeassa. Eksyminen ei olisi ollut kovin mukavaa, varsinkin kun taivaalle kerääntyvistä pilvistä päätellen kohta saattaisi alkaa sataa.
Nainen kertoi tarinansa ja peikkotyttö sanoi ottavansa osaa. Adriana hymyili Elämä jatkuu.. sitten Kami kysyi kuoliko tämän isä myös Ensimmäisenä, kyllä. näin kävi. Eikä Adriana voinut tehdä mitään pelastaakseen hänet. Ei mitään. Juuri hänen oman rakkaan veljensä takia ne kaikki Adrianalle tärkeät ihmiset kuolivat. Lopulta veljeäkään ei enää ollut. Nainen ei oikein tiennyt oliko hyvä, että hänen veljensä kuoli. Kuolleena hän ei enää ainakaan satuttaisi tai tappaisi ketään, mutta silti, Adrianan oma veli oli kuollut naisen itsensä takia. Kai hän jossain sisimmässään myös pelkäsi, että muuttuisi veljensä kaltaiseksi. Joten, ollaanko jo lähellä kotiasi? Adriana yritti muuttaa puheenaihetta vähän positiivisempaan ja tekaisi nopeasti pienen hymyn tapaisen suupielilleen.
Daniella
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron