Sa
Sa oli nukkunut pitkään, kunnes heräsi lattialla. Hän räpytteli silmiään ja mietti missä sitä oltiin. Olen näköjään jossakin majatalossa ja myöhässä metsän reuna paikalta vartioimasta, voi minua. Sa ajatteli huolissaan. Sa söi kiireesti ruokansa ja alkoi pukemaan levyhaarniskaa päällensä. Pukemisessa meni jonkin aikaa, niin monta osaa ja kiinnikkeitä. Kun hän oli saanut haarniskan viimeisimmänkin osan päällensä. Hän otti miekan pöydältä ja pisti sen tuppeen. Sa kiinnitti sen vyötäröllään olevaan vyöhön roikkumaan. Hän otti seuraavaksi kilven majatalon nurkasta. Hän nosti sen vasempaan käteensä ja otti vasaran siitä sen viereltä oikeaan käteensä. Noin valmis kuin taisteluun. Sa ajatteli innoissaan. Sa lähti kävelemään kohti majatalon ovea ja avasi sen. Hän tunsi kuinka tuuli osui mukavasti kypärän aukoista hänen kasvoihinsa, hän nautti tästä ja lähti kävelemään vanhaa tietä pitkin.
Kun hän tuli metsän reunalle hän muisti ettei hänellä ollut vartiovuoroa täällä. Hyvä minä, jälleen kerran unohdan kaiken kuten aina. Sa ajatteli harmissaan. Sa lähti kävelemään pitkin metsän reunaa ja istahti puunrungon päälle sinne mietiskelemään asioitansa.
//Minazuki tänne sitten en välitä tarinoiden pituudesta. Tuli vaan kirjoitettua jonkin verran San aamutoimista.//